VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 08:20

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Tuomitsemisesta...
ViestiLähetetty: 24 Loka 2007, 06:57 
Taavetti: jos täällä on jo nää Lutherin kirjotukset, ni voit poistaa vapaasti...

Lutherin mukaan:

"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekkään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekkin annetaan anteeksi."
Herra soisi meidän olevan totisia kristityitä, jotka emme vain sanoilla kerskaisi uskosta ja evankeliumista, kuten ihmiset tekevät nykyään, jotka ovat evankelisiä olevinansa ja osaavat Kristuksesta paljon puhua; mutta kun katsotaan asiaa tarkemmin, niin ei olekaan puheessa mitään perää. Suurin osa siis niistäkin, jotka saavat evankeliumia kuula, pettää itsensä ja joutuu kadotukseen valeuskollansa. Tätä onnettomuutta Kristus tahtoisi estää. Sentähden hän ei aseta eteemme mitään outoa ja tuntematonta esimerkkiä, vaan Isänsä ja meidän oman esimerkkimme, kun me itse olemme saaneet kokea, miten hän on meitä kohdellut, käskien meidän tehdä samoin lähimmäisellemme.
Olemmehan kaikki olleet Jumalan tuomion ja kadotuksen alaisia meidän syntiemme tähden. Mutta mitä onkaan taivaallinen Isämme tehnyt ? Hän ei todellakaan ole tahtonut tuomita sinua kadotukseen, vaan antaa syntisi anteeksi, pelastaa sinut helvetin kadotuksesta ja ottaa sinut armoihinsa. Sellainen esimerkki sinulla on omaan itseesi nähden. Noudata sitä, tee samoin lähimmäisillesi, niin olet oikea kristitty, joka uskot Kristukseen, et tuomitse etkä sadattele lähimmäistäsi, vaan annat mielelläsi hänelle anteeksi, mitä hän on vastaasi rikkonut. Mutta jos et tahdo sitä tehdä, vaan pahan palvelijan tavalla(Matt. 18. l)itse tahdot saada armoa Jumalalta, mutta et sitä osoita toisille, niin tiedä se, ettet olekaan kristitty, ja että Jumala on heittävä sinut laupeutensa hoidosta tuomioon ja kadotukseen sekä riistävä sinulta kaiken sen hyvän, jonka hän jo oli sinulle antanut anteeksi, Siitä saat olla vakuutettu, sillä luemmehan tästä: "ÄLkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita". toisin sanoen: jos ette tahdo tuomitsemisestanne lakata, niin on Jumalakin teidät tuomitseva.
......Jos teet jollekkin hyvän työn, mutta tämä on kiittämätön tai palkitsee sen pahalla, niin saat tosin häntä varoittaa niin tekemästä, sanoen hänen tekevän siinä syntiä Jumalaa vastaan. Mutta muista, ettet silti saa ruveta häntä vihaamaan, häntä tuomitsemaan ja sadattelemaan etkä olla häntä auttamatta uudestaan hänen hädässänsä. Jätä hänet hänen tuomarinsa haltuun. Ethän tiedä, mitä Jumala hänelle tehnee, ja ehkäpä hän vielä kääntyy parannukseenkin.....
.....Älä myöskään kadotustuomiota lausu ! Se ei ole sinulle kuuluva asia. Sinun tulee vain nuhdella, neuvoa, varoittaa, ilmiantaa niille, joilla on valta tutkia ja tuomita. Mutta sinun ei sovi tehdä muuta kuin osoittaa laupeutta tuomitsematta, kadotustuomiota lausumatta, vain antaen anteeksi. Ja vaikka lähimmäisesi ei lakkaisikaan sinua vastaan rikkomasta, niin tulee kuitenkin sinun sydämesi olla altis antamaan hänelle anteeksi, vastustamatta häntä ja koettamatta hänelle kostaa, vaan mahdollisuuden mukaan auttaen ja edistäen hänen parastansa....


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Loka 2007, 07:02 
...jatkoa:
"Antakaa, niin teille annetaan. Hyvän mitan, sullotun, puhdistetun ja kukkuraisen antavat helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
Herra on tässä esittänyt asian aivan selvästi. Hän tahtoisi, että me olisimme hyviä ja hurskaita kristityitä, jotka kaikissa suhteissa menettelisimme oikein. Äsken hän käski osoittaa armahtavaisuutta kurjille syntisille, kuten Jumalakin on meille laupias, ettemme heitä tuomitsisi ja sadattelisi, vaan jättäisimme tuomion ja koston Jumalalle, rukoillen heidän puolestansa. Nyt käskee hän vielä meidän olla heille tarpeen tullen avullisia neuvoilla ja työllä. Silloin saamme olla vakuutetut siitä, ettemme voi antaa niin runsaasti apua, ettei Jumala antaisi meille vielä runsaammin sijaan. Sydämen tulee siis aina olla rakkautta vuotavan eikä orjantappurain pistoksista ehtyvän, kuten pakanoissa on laita. He eivät voi olla tuomitsematta ja sadattelematta. Jos heille tehdään jotain vastoin heidän mieltänsä, niin he eivät anna anteeksi, ennenkuin sitä polvilleen kumartaen pyytää. Ja jos heillä ei ole toivoa korvauksen saamisesta, niin he eivät anna mitään toiselle. Sentähden kohtaa heitä se kova tuomio, että Jumala tuomitsee ja kadottaa heidät, antamatta heille anteeksi ja mitään heille lahjoittamatta.....
.....Tämä on ihmeellinen saarna, siitä kun näemme, että Jumala pitää melkein suuremmassa arvossa lähimmäiselle osoitettua palvelusta kuin sitä, jota on hänelle itsellensä tehty. Omassa asiassaan ja mitä häneen itseensä tulee, hän antaa anteeksi synnit, hän ei tahdo kostaa, mitä me olemme häntä vastaan rikkoneet. Mutta jos me olemme pahoin tehneet lähimmäisellemme, niin hänkin on meille vihainen, antamatta mitään anteeksi. Tämä mittaaminen on siis ymmärrettävä tapahtuvaksi meidän tultua uskoon eikä ennen uskoon tulemista. Ennenkuin tulit uskoon, ei Jumala menetellyt kanssasi ansiosi, vaan armonsa mukaan. Hän antoi sinun tulla tuntemaan sanaanasa ja lupasi syntisi anteeksi. Tämä oli ensimmäinen mitta, jolla meille mitattiin alkaessamme uskomaan.
Koska me siis olemme saaneet Jumalalta näin runsaalla mitalla, niin Herra muistuttaa meitä mittaamaan samaten lähimmäisellemme. Mutta jos et sitä tee, niin käy sinulle ihan niin, kuin toisille teet. Jos sinä olet armoton, niin on hänkin armoton sinulle. Jos sinä toisia tuomitset ja sadattelet, niin hänkin tuomitsee sinut. Sinä et anna toisille mitään, otat vain; ei hänkään anna sinulle mitään, vaan ottaa. Tämä mittaaminen toteutuu ihmisen tultua uskoon, kun Herra Jumala pitää lähimmäiselle tehtyjä töitä niin suuressa arvossa, että hän ottaa lahjansa takaisin, jos emme tee samoin hyvää lähimmäisellemme.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Loka 2007, 07:24 
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille:

Room... 14:4
Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?
Opi, että Kristus on ihmeellinen pyhissään. Varo siis tuomitsemasta ketään, ellet selvästi näe ja kuule hänen puhuvan ja uskovan EVANKELIUMIA VASTAAN. Toisaalta saat vapaasti tuomita Kristuksen ulkopuolella ja perkeleen alaisena olevaksi sen, joka puhuu ja vaikuttaa evankeliumia vastaan. Rukoile kuitenkin hänen puolestaan ja nuhtele häntä, kääntääksesi hänet.
Kun sensijaan tapaat jonkun, joka ylistää ja pitää kunniassa evankeliumia, käyttäydy Paavalin sanojen mukaisesti: "Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään", ja myös: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea"(1. Kor. 10:12).
Kristus tahtoo olla pyhissään sekä salainen että julkinen, samanaikaisesti sekä tarjoutua löydettäväksi että salautua. Sen tähden hän Hengen hedelmissä, joista hänet uskovissaan voidaan tuntea, sallii ilmetä eräitä puutteita, joilla hän salaa itsensä, että väärät ja ylimieliset tuomitsijat närkästyisivät häneen.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Loka 2007, 08:21 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Lainaa:
Taavetti: jos täällä on jo nää Lutherin kirjotukset, ni voit poistaa vapaasti...


Minähän en yksin ratkaise täällä säilytettäviä, mutta minun puolestani saa olla täällä, tuskin näitä muissa osioissa on. Sitä paitsi oikein ymmärrettynä nämä ovat terveellistä opetusta.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Tuomitsemisesta...
ViestiLähetetty: 24 Loka 2007, 11:00 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3558
Ankka kirjoitti:
Lutherin mukaan:
- - -
.....Älä myöskään kadotustuomiota lausu ! Se ei ole sinulle kuuluva asia. Sinun tulee vain nuhdella, neuvoa, varoittaa, - - -


Hyvin tuo Martti-tohtori esiin, että nuhtelu, neuvominen ja varoittaminen ovat tosiaan eri asioita kuin tuomitseminen, vaikka toki tuomiohenkisyyskin on meitä kaikkia lähellä. Myös varoittajia.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 29 Loka 2007, 14:32 
Saarnavirasta...Lutherin Huonepostillasta poimittua:

"Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi heille: Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annatut; joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt".

...Saarnaviran vakituisena tehtävänä on siis saarnata evankeliumia Kristuksesta ja antaa särjetyille, murheellisille sydämille synnit anteeksi, mutta pidättää ja sitoa katumattomat ja suruttomat heidän synteihinsä.

...Minun (saarnaajan) kutsumukseni ja virkani tarkoittaa vain syntiä, minun asiani on opettaa, että sinä syntiesi tähden olisit iankaikkisesti kadotettu, jos Kristus ei olisi tullut niitä maksamaan ja sovittamaan.

Tämän opetuksen oikea merkitys riippuu siis siitä käsityksestä, mikä SYNTI oikeastaan ON, ettei synti ole samaa kuin raha ja tavara, kuninkuus, elanto, leipä, viini ynnä muut sellaiset; vaan se on KUORMA, joka RASITTAA SYDÄNTÄSI ja OMAATUNTOASI JUMALAN EDESSÄ, KUN SINUN TÄYTYY PELÄTÄ HÄNEN VIHAANSA JA ODOTTAA IANKAIKKISTA KADOTUSTA. Me puhumme tässä OIKEISTA ja TODELLISISTA SYNNEISTÄ, JOITA J U M A L A PITÄÄ SYNTINÄ ja jotka ansaitsevat iankaikkisen kuoleman, mutta emme puhu luulotelluista synneistä, joita kurjat paavit ja piispat luettelevat, jos näet on määrättynä päivänä paastoamatta ja syö lihaa tai jos munkki esiintyy ilman rukousnauhaa ja nunna hunnutta. Moiset ovat paavin syntejä, joita paavi ja hänen kätyrinsä, jotka niitä ovat keksineet, pitävät syntinä. Mutta Jumalan edessä ne eivät ole syntiä eivätkä ketään saata kadotukseen, koska Jumala ei missään ole sellaisia kieltänyt.

Nyt me puhumme TODELLISISTA SYNNEISTÄ; joita ei yksikään ihminen ole keksinyt, vaan joista me olemme syntyneet ja elämme, jotka ovat JUMALAN KÄSKYJÄ VASTAAN, ja joita vastassa ovat Jumalan käskyt, eivätkä vain IHMISTEN SÄÄNNÖT. Sellaisten syntien kanssa Herra sanoo nyt apostolien saavan tekemistä, niitä he saavat antaa anteeksi ja pidättää. Rahan ja tavaran tai muiden maallisten asiain kanssa heillä ei silti ole mitään tekemistä. Apostolin ja saarnaajan suusta siis lähtee sekä taivas että helvetti; JOS HALUAT OLLA KATUMATON, SURUTON JA PAHA, NIIN HE VOIVAT TUOMITA SINUT HELVETTIIN. * MUTTA JOS TUNNUSTAT SYNTISI JA TURVAAT KRISTUKSEN KÄRSIMISEEN JA YLÖSNOUSEMISEEN, NIIN TAIVAS ON OLEVA SINULLE AVOINNA, JA SEURAKUNNAN PALVELIJA LAUSUU SINULLE SELLAISET SANAT, ETTÄ ITSE PERKELEEN TÄYTYY PELÄSTYÄ; HÄN JULISTAA SYNTISI ANTEEKSI, KUN VAAN TÄMÄN OIKEALLA USKOLLA OMISTAT.

**Ensiksi on siis muistaminen, ettei synti ole mikään maallinen asia, vaan omantunnon tuska ja rasitus, joka tuomitsee meitä Jumalan edessä ja tekee meidät syyllisiksi. Tämä on huomattava sentähden, ettemme rupeaisi suremaan noita luulosyntejä, joista äsken jo puhuin. Jos näet tahtoisit päästä noista luulo- ja valesynneistä, niin olisi siitä seurauksena, että täytyisi sinun myöskin turvautua luulo- ja valevanhurskauteen. Ota siis tarkoin vaarin tästä määritelmästä, että se on syntiä, jonka Jumalan laki meille ilmoittaa ja josta se syyttää meitä. Kaikki muut ovat vain keksittyjä ja luuloteltuja, paavin tekemiä syntejä, joista Jumala ei tiedä mitään ja jotka eivät vahingoita.**


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Loka 2007, 14:33 
Ja annetaan Lutherin jatkaa...

...Kun kuulet sielunpaimeneltasi, taikka jos et ole tilaisuudessa häntä kuulemaan, joltakin muulta kristityltä, että KRISTUKSEN NIMESSÄ SINULLE ANNETAAN SYNTISI ANTEEKSI, NIIN VOIT OLLA SYDÄMESSÄSI VAKUUTETTUNA SIITÄ, ETTÄ SE ON VARMASTI TOTTA, yhtä luja ja pettämätön asia, kuin jos Kristus itse olisi sen sinulle sanonut taikka antanut enkelin taivaasta tulla sitä sinulle julistamaan.

Mutta tätä käskyä ja valtaa eivät apostolit ja seurakunnan paimenet saa väärin käyttää ylpeyteen ja korskaan. Se ei ole annettu heitä itseään varten, vaan heidän tulee palvella sillä sinua, jotta sinä pelastuisit vihollisesta, joka on sinua väkevämpi ja joka pitäisi muuten sinua iankaikkisesti vankinansa. Se on siis suuri ja jalo valta, kun kurja ihminen, joka itsekin on vaivainen syntinen, saattaa karkoittaa vihollisen, joka muuten masentaisi koko maailman. Niin Kristus sanoo: "Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut". Ja samoin: "Kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa" (Matt. 18: 8 ). Ja kun nämä sanat ovat ihan selvät: "Samoinkuin Isä on lähettänyt minut, lähetän minä teidät", niin ei kenenkään pidä epäillä kuullessaan syntien anteeksisaamista julistettavan, vaan uskokoon kukin sen varmasti saavansa. Ja missä synti on poissa, siellä ei ole myöskään perkeleellä mitään valtaa, vaan hänen täytyy väistyä.

...Jotka siis eivät ota katuakseen syntejänsä, heissä on tosin oikeat synnit, mutta ne eivät ole anteeksi annettavia. Senkaltaisille siis pidätetään heidän syntinsä, heidät sidotaan niihin, koska HE EIVÄT PYYDÄKKÄÄN SAADA NIITÄ ANTEEKSI; muussa tapauksessa he varmaan luopuisivat synnistä.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Loka 2007, 14:49 
Lutherin Huonepostillasta poimittua:

...Tiedän kyllä ja tunnustan, että yksin Jumala antaa synnit anteeksi. Mutta minun on myöskin tiedettävä, mistä voin havaita, ovatko syntini annetut anteeksi, eli mikä on se väline, jonka kautta synnit annetaan anteeksi. Nyt pyhä raamattu opettaa minulle ja kaikille kristityille, että jos tahdon saada syntini anteeksi, niin en saa istua soppeen, sanoen: syntini ovat annetut anteeksi. Jumala lupaa itse tulla tyköni vakuuttamaan syntien anteeksiantamisesta.

Tämä tapahtuu ensiksi pyhässä kasteessa. Siitä on meillä hänen oma käskynsä, että meidät on kastettava Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja tämän käskyn oheen on liitetty seuraava lupaus: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." -Mutta, väittänet, kastehan on paljasta vettä! Niin vettä tosin, mutta ei paljasta vettä, vaan sen kanssa on Jumalan sana. Samoin on laita, kun menet sielunpaimenesi luo, jolle tämä tehtävä on erityisesti uskottu, taikka jonkun muun kristityn puheille, ja pyydät saada häneltä lohdutusta ja synninpäästöä, ja hän lausuu sinulle: Jumalan puolesta minä julistan sinulle Kristuksen kautta kaikki syntisi anteeksi, niin saat olla vakuutettuna siitä, että syntisi ovat totisesti ja varmasti tuon ulkonaisen sanan kautta anteeksi annetut, sillä kaste ja sana eivät voi sinua pettää.

Niin ei ole saarnattu paavikunnasta, eikä sitä vielä tänäkään päivänä paavilainen saarnaaja ymmärrä. Kiittäkää sentähden Jumala tahtoo antaa synnit anteeksi. Mutta miten? Ei mitenkään muuten, vaan niinkuin tässä sanotaan, että hän on sellaisen vallan antanut ihmisille. Kristus on sen itse aloittanut ja sitten käskenyt, että sitä tointa on voimassa pidettävä edeskinpäin seurakunnasta maailman loppuun asti, jotta hänen nimeensä saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

Oppikoon siis jokainen etsimään syntien anteeksisaamista ihmisten luota, mutta ei mistään muualta. Ainoastaan siten on se löydettävä, sillä näin Herramme Kristuksen käsky kuuluu: "Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa" " (Matt...) Ja samoin: "Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksiannetut"(Joh. 20:23). Sitä Jumala ei voi kärsiä, että jokainen rupeaisi rakentamaan omat tikapuunsa tai portaansa taivaaseen; yksin hän tahtoo olla rakentaja.

Jos siis tahdot saada syntisi anteeksi, niin anna heti itsesi kastaa, jos et ennen ole kastettu. Tai jos olet kastettu, niin muista sitä lupausta, jonka Herra silloin on sinulle luvannut äläkä ole epäuskoinen. Mene myöskin sopimaan lähimmäisesi kanssa ja pyydä sitten synninpäästöä. Ja niinkuin kuulet itsellesi julistettavan syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimeen, niin usko se, ja sinä totisesti sen saat. Käy sitten myöskin Herran pyhällä ehtoollisella nauttimassa Kristuksen ruumista ja verta, jotta tulisit vakuutetuksi siitä, että tämä kallis aarre kuuluu sinullekkin, on sinun omasi ja että sinä saat siitä nauttia siunausta.

Emme siis saa ylenkatsoa kastetta, synninpäästöä, saarnaa ja Herran ehtoollista, vaan meidän tulee niistä etsiä ja ammentaa syntien anteeksisaamista. Sitä varten Jumala on näet kutsunut ja asettanut kirkkoherrasi, isän ja äidin sekä kristityn lähimmäisesi ja antanut sanansa heidän suuhunsa, että etsisit heiltä lohdutusta ja syntien anteeksisaamista Vaikka ihmiset sen lausuvat, niin ei se ole heidän puhettansa, vaan Jumalan sanaa. Sentähden tulee siihen lujasti luottaa, halveksimatta sitä.

...kun synninpäästössä julistetaan syntisi anteeksi, niin pidä näitä sanoja yhtä totisina, kuin jos Jumala itse olisi sanat lausunut. Jumala itse julistaakin sinulle sen päätöksen, että olet synnistä vapaa.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Loka 2007, 14:51 
....jatkoa....

Herran lause "maan päällä" on erityisesti huomattava, ettemme turhaan kurkistelisi taivaaseen taikka ettemme paavin opin mukaan toivoisi syntien anteeksisaamista kuoleman jälkeen, kiirastulessa toisten ihmisten töiden ja ansion kautta. Tässä on kirjoitettuna, että syntien anteeksiantamisen valta on annettu ihmisille maan päällä, kun kastetaan, jaetaan ehtoollisen sakramenttia, julistetaan synninpäästöä ja saarnataan saarnatuolista. Päätetty on, että, mitä sitten päästetään maan päällä, se on myöskin päästetty taivaassa, ja toisaalta, mitä sidotaan(se on, kielletään kasteesta, ehtoollisen ja sanan osallisuudesta), se on myöskin sidottu taivaassa.

Tämä meidän ihmisten valta antaa toinen toisellemme synnit anteeksi taikka pidättää ne ei riistä Jumalalta hänen kunniaansa, eikä se myöskään koroita meitä jumaliksi, kuten ymmärtämättömät ihmiset väittävät. Eihän meillä muuta ole kuin virka, joka ei vaikuta muuta kuin sen, minkä uskot. Minkä uskot, sen saat; jos et usko, niin et saa mitään. Sentähden on Jumala yhdistänyt tämän viran kautta meidät toisiimme, että kristityn tulee aina lähimmäistänsä lohduttaa, puhutella häntä ystävällisesti ja että hänen tulee uskoa saavansa siten syntinsä anteeksi Kristuksen nimeen. Tämä on oikea johdatus Jumalan tykö ja syntien anteeksisaamiseen. Joka tässä uskossa kuolee, hän kuolee onnellisesti ja autuaasti.

Mutta joka kuolee, kuten paavikunnassa opetetaan, luottaen pyhimysten esirukouksiin, omaan ja toisten ihmisten ansioon, hän kuolee pahasti ja onnettomasti, sillä hänellä ei ole sitä suojelusta matkalla, minkä Herra on antanut ja asettanut tänne maan päälle, hänellä ei nimittäin ole oikeaa sanaa eikä oikeaa synninpäästöä. Ja vaikka hän onkin kastettu, niin hän ei kuitenkaan taida itseänsä sillä lohduttaa. Sellaisen kurjuuden on perkele matkaan saattanut paavin kautta, ja sitä hän uudestaan yrittää lahkojen kautta levittää. Hän ei voi kärsiä sanaa, se kun puhkaisee häneltä silmät ja sokaisee hänet.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Loka 2007, 15:50 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3558
Käyn varmaan unettavaksi :), mutta tähänkin yhteyteen sopinee lainaus Ison katekismuksen 3. uskonkappaleesta:

"Me elämme näet kristikunnassa, missä kaikki on syntien anteeksiantamusta, missä Jumala antaa anteeksi meille ja me annamme anteeksi toinen toisillemme, kannamme ja autamme toisiamme. Mutta kristikunnan ulkopuolella, missä ei ole evankeliumia, ei ole myöskään anteeksiantamusta."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/Us ... us.html#33

Ankan lainauksia lukiessa joku voi hämmentyä, että eikös vain Lutherin mukaan kasteessa ja ehtoollisessa kuitenkin ole syntien anteeksiantamus. Tavallaan on, mutta vain uskovaisille, ja sekin johtuen siitä, että meillä kristikunnassa kaikki on syntien anteeksiantamusta. Parannuksen voi tehdä vain uskomalla Pyhän Hengen voimasta saarnatun evankeliumin Kristuksesta kohdalleen. Pyhän Hengen läsnäolo on välttämätön edellytys uusien opetuslasten syntymiselle Herralle.

"Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi "Minä uskon Pyhään Henkeen", osaat silloin vastata: "Uskon, että Pyhä Henki - nimensä mukaisesti - pyhittää minut." Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä välineitä hän siihen käyttää? Vastaat näin: "Hän käyttää siihen kristillistä kirkkoa, syntien anteeksiantamista, ruumiin ylösnousemista ja iankaikkista elämää." Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään.

Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. Niin kävi paavikunnassa. Usko oli siellä viskattu nurkkaan, kukaan ei tuntenut Kristusta Herraksi eikä Pyhää Henkeä Pyhittäjäksi. Tarkoitan sitä, että kukaan ei uskonut Kristusta sellaiseksi Herraksi, joka ilman meidän tekojamme ja ansioitamme oli voittanut omaksemme lunastuksen aarteen ja tehnyt meidät otollisiksi Isälle. Missä sitten oli vika? Sieltä puuttui Pyhän Hengen läsnäolo. Hän ei ollut siellä ilmoittamassa ja saarnauttamassa tuota aarretta, vaan läsnä olivat vain ihmiset ja pahat henget, jotka opettivat meitä tulemaan autuaiksi omin teoin, ansaitsemaan armon itse. Siksi paavikunta ei ole mikään kristillinen kirkko. Sillä missä Kristusta ei saarnata, siellä ei ole Pyhää Henkeä, joka luo, kutsuu ja kokoaa kristillisen kirkon ja jota ilman kukaan ei voi päästä Herran Kristuksen luo."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/Us ... us.html#33

Uskon kautta uskovaisilla on kaikki synnit anteeksi joka hetki. Toiset ovat säilyttäneet lapsenuskon, toiset saaneet uskoa synnit ja aiemman elämän epäuskon anteeksi parannuksessa. Kasteen liittoon kastetaan, jotta ruumiis saisi tarvitsemansa aineellisen armovakuutuksen Kristuksen päälle pukemisesta. Kaste onkin siksi uuden alku, joka liittyy aina parannukseen. Parannuksen yhteydessä joko palataan Pyhän Hengen eläväksi tekemän evankeliumin sanan kautta kasteeseen tai otetaan se, jos ei ole aiemmin kastettu. Ehtoollisen sakramenttia nautitaan, jotta mestarimme sovitustyötä muisteltaisiin sille kuuluvassa arvossa ja ruumiis saisi aineellisen vakuutuksen siitä, että kerran vuoti viaton veri minunkin syntieni tähden.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Luther opettaa:
ViestiLähetetty: 08 Marras 2008, 11:34 
Poissa
Aurinkotuuli

Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40
Viestit: 1135
>>>>>>>>MAAILMASSA TE OLETTE MUTTA ETTE MAAILMASTA

”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta. (Room. 12:2)
Meidän on välttämättä varottava seuraamasta niin maailman tapaa kuin omaa järkeämmekin.
Maailma ei voi saada kyllikseen elämästä, kristitty sen sijaan ei voi kyllin pian saada eroa tästä elämästä.
Mitä maailma etsii, sitä kristitty pakenee ja mitä maailma pakenee, sitä kristitty etsii.”

EVANKELIUMIIN USKOMINEN, VOIMAKSI JA PELASTUKSEKSI

”Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi. (Room. 1:6)
Tätä valtakuntaa ei hallita väkivallalla, vaan sanan saarnaamisella, siis evankeliumilla. Tämä on hänen valtakuntansa. Hän hallitsee sitä siten, että koko hänen voimansa on hänen sanassaan.
Siinä valtakunnassa ovat ne, jotka kuulevat sanan ja uskovat sen.
Ihmeellinen on siis tämä valtakunta: siinä on sana ja sitä julistetaan koko maailmalle. Sen voima on kuitenkin salattu ja ainoastaan uskova havaitsee, että se on niin vaikuttava ja saa niin suuria aikaan.
Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksi antamusta sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisällistä anteeksiantamusta. (Valitut teokset 1 s.423)”

SYNNINPÄÄSTÖ

”Niin jokainen siis tästä oppikoon syntein anteeksi saamista ihmisiltä, eikä muualta etsimään. Sieltä se myös yksin löydetään; sillä näin Herramme Kristuksen käsky kuuluu: "Totisesti sanon minä teille, kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetty taivaassa."(Matt.18:1) Ja vielä: "Joille te synnit anteeksi annatte, Niille ne anteeksi annetaan." (Joh.20:23) Sillä sitä Jumala ei voi kärsiä, että jokainen omat tikapuut taivaaseen rakentaa. Hän tahtoo yksin olla ainoa rakentaja. (Huone-Postilla 19)”



*********************************************

LUTHER ISOSSA KATEKISMUKSESSA:

PYHÄ HENKI KUTSUU, KOKOAA JA VALAISEE

”Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että he sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.
Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, jonka avutta ei voi tulla Kristuksen luo.
Pyhä Henki saattaa meidät ensiksi pyhien yhteyteen, seurakunnan helmaan, jonka välityksellä hän meille saarnaa ja vie meidät Kristuksen tykö. Me emme näet, et sinä, enkä minä, totisesti Kristuksesta voi mitään tietää emmekä häneen uskoa ja häntä Herraksemme saada, ellei Pyhä Henki sitä evankeliumin saarnan kautta tarjoaisi ja helmaamme lahjana laskisi. Työ on tapahtunut ja täytetty: Onhan Kristus meille aarteen kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut ja ansainnut.
Jos tämä teko jäisi salaan, kenenkään tietoon tulematta, se olisi turha ja hyödytön; mutta Jumala on, ettei aarre jäisi haudatuksi, vaan joutuisi käyttöön ja nautittavaksi, antanut sanan tulla esiin, julistettavaksi, antanut Pyhän Hengen siinä tuomaan ja omistamaan meille tuon lunastusaarteen. Pyhitys onkin siis yksinkertaisesti vain saarnaamista Herran Kristuksen tykö ja tätä hyvyyttä saamaan. Mutta tähän emme voi itsestämme päästä.”

EI OMIN VOIMIN JA TEOIN

Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna. (Joh. 6:65)
Teidän täytyy uskoa. Kuullessanne siis uskoa kysyttävän te heti sanotte: Minä tahdon itsestäni ruveta uskomaan.
Näin te luulette uskon olevan omaa tekoanne, kykyänne ja tekemistänne.
Te käytte mielestäni liian ravakasti työhön. Sinun täytyy jättää kaikki Kristuksen tehtäväksi eikä uskoa itseesi.
Opi ensin, että usko on Jumalan lahja ja Jumalallinen voima. Näin yksin hänelle annetaan kunnia, eikä yksikään ihminen kerskaa omasta voimastaan.
Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta. (Luuk. 10:21) ”

EI OMASSA VIISAUDESSA

”Maailman viisaat tekevät kristillisessä seurakunnassa oman mielensä mukaan. Heidän on korjailtava kaikkea, minkä Jumala tekee.
Jumalaa kurjempaa ja erehtyvämpää ei ole maan päällä. Jokainen pyrkii hänen opettajakseen ja johtajakseen.
Tämä sana ei suinkaan merkitse sitä, että Jumala todella salaisi tai tahtoisi salata evankeliumin, sillä käskeehän hän saarnata sitä julkisesti kaikkialla.
Mutta hän on valinnut sellaisen saarnan, jota viisaat luonnostaan kammoavat ja joka on heidän omasta syystään heiltä salattu, koska he eivät tahdo ottaa sitä vastaan.
Jumala ei voi sietää sellaista epäuskoa ja kiittämättömyyttä, mutta ei hän silti tahdo ketään tukasta vetää.
Hän antaa mennä menojaan sen, joka ei tahdo ottaa vastaan hänen evankeliumiaan, vaan pitää itseään Jumalan sanaa viisaampana.
Yrittäköön sitten, mitä saa aikaan oman viisautensa varassa. Kuta enemmän nämä silloin seuraavat omaa viisauttaan, sitä kauemmas he loittonevat evankeliumista.
Oma viisautemme jumalallisissa asioissa on juuri se silmä, jonka paholainen paratiisissa aukaisi, kun Aadam ja Eevakin paholaisen nimessä järkeilivät. Tämä viisaus on yhä vieläkin painonamme niskoillamme.
Syntiä tosin aina on, ja hurskaat tuntevat sen, mutta se on peitetty, eikä sitä lueta meille Kristuksen tähden. Hänet uskolla käsittäessämme ei ainoakaan synti ole synti.
Mutta siellä, missä ei Kristusta eikä uskoa ole, ei ole myöskään päästöä synneistä, eikä niitä peitetä, vaan synnit luetaan, ja kadotus on edessä.”

TYYTYKÄÄMME HÄNEN TAHTOONSA

”Ilo ja suru, rauha ja rauhattomuus, kuolema ja elämä ovat täydellisesti Jumalan kädessä.
Siksi on parasta, että opimme kukin kohdallamme kiittäen käyttämään itse kullakin nyt olevia lahjoja ja tavaroita niin kuin Jumala niitä tällä haavaa antaa ja että annamme Jumalan hallita.
Jos Jumala antaa sinulle omaisuutta, iloa, rauhaa ja hyvää mieltä, niin ota se vastaan, jos hän ottaa ne pois sinulta jälleen, niin alistu kärsivällisesti Jumalan tahtoon.
Älä kuvittele, että sinulle kaikkina aikoina pitää käydä juuri niin kuin sinä kernaasti haluaisit ja että saisit elää alinomaisessa nautinnossa kuten jumalattomat kuvittelevat, sillä sinä et ole Herra. Jumala on Herra.

OI KATSOHAN LINTUA OKSALLA PUUN….

”Tehkää kuten näette lastenne tekevän! Ne asettuvat illalla levolle ja nukkuvat ilman mitään huolia. Ne eivät vähintäkään ole huolissaan siitä, mistä ne huomenna saavat keittonsa tai leivänpalasensa, sillä ne tietävät, että isä ja äiti kyllä huolehtivat siitä asiasta.

SYNNINTUNTO

”Mutta tahdon sanoa sinulle ilman leikinlaskua: Jos et enää tunne syntiä, olet varmaan synneissäsi vallan kuollut, ja se on jo liian suuri synti, kun ei sinulla ole minkäänlaista hätää eikä halua sakramenttiin, kun et välitä Jumalan Sanasta, unohdat Kristuksen kärsimisen ja täynnä kiittämättömyyttä panet alulle kaikenlaista hengellistä ilkityötä.”

YKSIN USKOSTA, YKSIN ARMOSTA, YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN

”Ellei armoa eikä uskoa saarnata, ei kukaan tule autuaaksi, sillä yksin usko tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi.
Toisaalta taas, jos uskoa saarnataan, niin kuin sitä on saarnattava, käsittävät useimmat ihmiset uskonopin lihallisesti ja tekevät hengenvapaudesta lihanvapauden.
Tämä sopimaton menettely saattaa minut toisinaan niin kärsimättömäksi, että usein toivon, että sellaiset porsaat, jotka tallaavat helmet jalkoihinsa, vielä olisivat paavin hirmuvallan alaisia. ”Sillä mahdotonta on hallita tätä Gomorran kansaa rauhan evankeliumilla.
Hurmahenkisten ihmisten ainoana päämääränä on voittaa arvonantoa ja kiitosta enemmän kuin muut.
Sellaiset oman kunnian himoitsijat eivät kerskaa Jumalasta, vaan he kerskuvat urhoollisina ja rohkeina rahvaan heitä kehuessa, jollaista kerskumista he hankkivat itselleen koukuillaan ja kujeillaan, sillä he osaavat sanoin, käytöksin ja kirjoituksin asettua miten milloinkin.
Ilman ihmisten kiitosta he ovat peräti pelkureita, sillä he vihaavat ja pakenevat Kristuksen ristiä ja vainoa.
Mutta siellä missä heillä on puolellaan suosiotaan osoittava ihmisparvi, ei kukaan ole niin röyhkeä kuin he.
Niin juonia täynnä on siis tuo peto, jonka nimi on liha, ettei se mistään muusta syystä niin luovu oikealta radalta, niin tärvele ja turmele oikeata oppia ja hajoita sovintoa seurakunnassa kuin kirotun, turhan kunnianpynnön takia.”

JUMALAN RAKKAUS IHMISTÄ KOHTAAN

VALITSEMMEKO ELÄMÄN VAI KUOLEMAN?


”Meidän Herramme ei sano, että helvetin tuli on valmistettu ihmisille, sillä vaikka he ovatkin kaikki syntisiä ja syypäitä iankaikkiseen kuolemaan, on Jumala halunnut pelastaa heidät tästä vaivasta siten, että hän on antanut Poikansa meidän puolestamme kuolemaan.
Sen tähden Hän on myös ilmoittanut pyhän tahtonsa, että tietäisimme, mitä meidän tulee tehdä palvellessamme Jumalaa ja halutessamme elää Hänen tahtonsa mukaan.
Meidän rakas Isämme on siis mielellään halunnut saattaa meidät autuudesta osallisiksi ja valmistanut meille tämän takia ikuisen tulen sijasta taivaan ja iankaikkisen elämän.
Mutta ollessamme sinne matkalla me pidämmekin syntien anteeksiantamusta Kristuksen vähäpätöisenä lahjana. Rahan ja tavaran omistaminen olisi mielestämme paljon tärkeämpää.
Jumalan käskyjen noudattamiseen ja hänen palvelemiseensa ei meillä sitävastoin ole lainkaan halua.
Tästä täytyy olla seurauksena, koskapa me pyrimme kilpailemaan itsensä perkeleen kanssa ja noudattamaan hänen tahtoaan mieluummin kuin Herran meidän Jumalamme sanaa, että me myös joudumme samasta tuomiosta osallisiksi; olemmehan sen omin voimin valmistaneet.
Asiat voisivat olla kyllä toisinkin, mutta emme itse halua omistaa parempaa osaa.”


SYNTISI ANNETAAN SINULLE ANTEEKSI


”Jumalan hyväksyminen eli hyväksilukeminen on varsin välttämätöntä ensiksikin siitä syystä, että me emme ole läpikotaisin vanhurskaita, tässä elämässä kun synti vielä on lihaan piintyneenä.
Jumala perkaa pois lihassamme jäljelläolevaa syntiä.
Edelleen Pyhä Henki joskus jättää meidät, ja me lankeamme synteihin, niinkuin Pietari, Daavid ja muut pyhät.
Mutta me saamme kuitenkin aina palata tähän oppiin: syntimme ovat peitetyt, ja Jumala ei niitä halua viaksemme lukea (Room. 4:7); ei niin ajatellen, että syntiä ei olisi olemassa,
(Sofistit ovat opettaneet: hyviä tekoja on tehtävä, kunnes emme enää ole tietoisia ainoastaan synnistä)
vaan niin, että synti tosiasiallisesti on olemassa ja että pyhät sen tuntevat, mutta että se Jumalan puolelta on unohdettu ja peitetty, kun siinä välillä on Kristus, välittäjä, ja hänet uskossa omistaessamme lankeaa luonnostaan, että mitkään synnit eivät ole syntejä.
Mikäli taas ei ole Kristusta ja uskoa, sikäli ei ole mitään syntien anteeksiantamusta, mitään peittämistä, vaan synnit luetaan viaksi ja kadotukseksi.
Näin Jumala tahtoo Poikaansa kunnioitettavan ja myös itseänsä hänen kauttaan meissä.
Emme siis määrittele kristittyä sellaiseksi, jolla ei ole tahi joka ei tunne syntiä, vaan sellaiseksi, jolle Jumala ei sitä uskon tähden Kristukseen viaksi lue.
Tämä oppi antaa omilletunnoille voimakkaan lohdutuksen keskellä todellista pelkoa. Senpä tähden emme syyttä suotta niin usein ja niin ahkerasti teroita mieliin syntien anteeksiantamusta ja Kristuksen tähden hyväksemme luettavaa vanhurskautta.”

LUTHER :AVAIMISTA

”Mutta nuo ajatukset kahdenlaisista avaimista johtuvat siitä, ettei Jumalan sanaa pidetä Jumalan sanana, vaan koska ihmiset sitä puhuvat, niin sitä luullaan pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti ja sepitetään vielä muita avaimia.
Ja kuitenkin Kristus sanoo tästä asiasta aivan selvästi, että hän tahtoo antaa avaimet Pietarille (Matt. 16:19). Hän ei sano, että hänellä on kahdet eri avaimet: vaan juuri ne samat avaimet, jotka ovat hänellä itsellä eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin hän sanoisi: Mitä sinä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille?
Ne ovat kyllä taivaan avaimet (se on totta), mutta ne eivät ole taivaassa: minä olen jättänyt ne alas maan päälle; sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne minä ne olen pannut.
Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni, hänen avaimensa ovat minun avaimeni, minulla ei ole mitään muita enkä tiedäkään mistään muista: mitä ne sitovat, se on sidottu, mitä ne päästävät, se on päästetty, aivan kuin ei olisi ketään muuta sitojaa tai päästäjää taivaassa eikä maan päällä.
Jos mahdollisesti onkin useampia tai muita avaimia olivatpa ne sitten taivaassa, maan päällä tai vaikka helvetissä, niin ne eivät ollenkaan koske minua. Minä en tiedä mitään niistä. Mitä ne sitovat ja päästävät siitä en minä välitä. Älä siis sinäkään välitä niistä äläkä anna johtaa itseäsi harhaan.
Minä katson vain sitä, mitä Pietarini sitoo ja päästää, siitä minä pidän kiinni, ja pidä sinäkin siitä kiinni, niin olet samalla minun edessäni sidottu ja päästetty. Sillä Pietari sitoo ja päästää taivaassa eikä kukaan muu. Kas tämä on oikeaa ajatusta ja puhetta avaimista. ”

”Tästä me nyt näemme mitä avaimet ovat, nimittäin Jumalan kristikunnalle Kristuksen kautta antama virka, valta tai käsky pidättää ja antaa anteeksi ihmisille heidän syntinsä. Sillä näin sanoo Kristus (Matt. 9:6): »Tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin» - hän sanoi halvatulle -»nouse» jne, ja heti sen jälkeen: »Kansanjoukot ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille.»
Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään.
Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa.”


ARMO, RAKKAUS , RISTI

ETTÄ MEILLÄ RAUHA OLISI

”Kristillinen elämä koostuu kolmesta osasta: armosta, rakkaudesta ja rististä. Kristus on ainoa ykkönen, kaikkien lukujen alku, olivatpa ne kuinka suuria tahansa. Kristillisen uskomme tärkein uskonkappale on Kristus itse. Hän on keskus. Mutta hänet löytää vain nälkäinen ja janoinen sielu.
Jumala on niin ihmeellinen, että hän on valmistanut rauhan kaikkien koettelemusten keskelle. Maailmassa on rauha vain jos mikään ei häiritse sitä. Mutta Jumala antaa rauhan, jossa ihminen levottomuuksissakin suhtautuu kaikkeen rauhallisesti ja tuntee kaiken keskellä syvää turvallisuutta.
Minä kehotan ja varoitan jokaista, ettei mietteissään liitele liian korkealle, vaan pysyy alhaalla Kristuksen seimen ja ristin äärellä. Siellä asuu jumaluuden koko täyteys todellisena.
Voi, älkää ajatelko kuinka tulisitte suuriksi. Se tapahtuu itsestään kun olette tulleet pieniksi.
Kun Kristuksen herruus astuu elämääsi, sitä seuraa pian risti.
Koko Raamattu on yhtä ristin julistusta ja kehotusta ristin kuuliaiseen kantamiseen.”

JUMALAN SANA, TURVAMME, KALLIOMME

”Ihmisoppi on epävarma tie. Sillä liukastelee, kunnes jalka ja niska murtuvat. Siksi emme tahdo perustaa uskoamme ihmisten varaan, vaan Jumalan sanaan, ainoaan kallioon.
Pyhä Kirja on peräti yksinkertainen. Jumalallinen sana ei keikaile koristeellisin sanakääntein. Siksi monet loukkaantuvat siihen, koska se on niin koruton.
Jumalan sanalla ei pidä leikkiä. Jos et ymmärrä sitä, nosta sille hattua.”>>>>>>>>>>>>


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Luther opettaa:
ViestiLähetetty: 12 Marras 2008, 13:09 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3558
Noiden perusteella voisi luulla, että Luther olisi ollut vanhoillislestadiolainen. :) Vanhoillislestadiolaisuutta ei kuitenkaan siihen aikaan ollut, mutta Wehan esille ottamat lainaukset osoittavat, että Lutherilla on kuitenkin ollut sama uskonymmärrys kuin nykypäivän vl:illa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Syntien anteeksiantamus
ViestiLähetetty: 22 Syys 2010, 12:34 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Viestit: 129
Paikkakunta: Länsi-Suomi
Se siis, joka haluaa syntien anteeksiantamusta, menköön sielunpaimenensa puheille taikka läheisimmän kristityn tykö, mistä tietää löytävänsä Jumalan sanaa; sieltä hän myöskin varmasti on löytävä syntien anteeksiantamuksen.

Onhan Kristuksen käsky syntien anteeksiantamuksesta selvä. Mutta ellet tahdo sitä sieltä hakea, olet sidottu synteihisi, teit mitä tahansa.

Koska rakas Herramme Kristus on kiinnittänyt syntien anteeksiantamuksen sanaan ja, niinkuin usein olen maininnut, asettanut sen seurakunnanpalvelijain ja hätätiloissa kaikkien kristittyjen suuhun, seuraa siitä, että syntien anteeksiantamus on uskolla omistettava ja että se yksin uskon kautta saavutetaan.

Huonepostilla Ensimmäinen Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai, ensimmäinen saarna Joh. 20: 19-31

Syntien anteeksi saamisen keino näyttää siis sangen helpolta. Ei tarvitse sen vuoksi kirkkojen rakentamiseksi kiviä kantaa eikä messuja lukea, on vain kuultava Jumalan sanaa, annettava Jumalalle kunnia hänen käskiessään saarnata meille parannusta, että hän puhuu totta sanoessaan meitä vaivaisiksi syntisiksi.
...
Kiittäkäämme Jumalaa siitä armosta, että olemme tulleet osallisiksi Kristuksen sanasta ja valtakunnasta, armon valtakunnasta, jossa Jeesuksen nimen kautta kaikki synnit annetaan anteeksi.

Huonepostilla Kolmas Pääsiäispäivä Luuk. 24:36-47


Nyt Pyhä Raamattu opettaa minulle ja kaikille kristityille, että jos tahdon saada syntini anteeksi, minä en saa käydä soppeen, sanoen: Jumalani, anna syntini anteeksi, ja sitten odottaa, että enkeli taivaasta tulee sanomaan minulle: Syntisi ovat anteeksi annetut. Jumala lupaa itse tulla tyköni vakuuttamaan minua syntien anteeksiantamuksesta...

Kiittäkää siis Jumalaa tästä armosta ja oppikaa , että Jumala tahtoo antaa synnit anteeksi. Mutta miten? Ainoastaan sen mukaisesti kuin tässä sanotaan, että hän on sellaisen vallan antanut ihmisille. Kristus sen itse pani alulle ja sitten hän käski sitä voimassa pidettäväksi seurakkunnassa jatkuvasti maailman loppuun asti: hänen nimeensä saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

Oppikoon siis jokainen etsimään syntien anteeksiantamusta ihmisiltä eikä mistään muualta. Ainoastaan siten se on löydettävissä, sillä näin kuuluu Herramme Kristuksen käsky: "Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa" (Matt. 18:18). Ja samoin "Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut" (Joh. 20:23) Jumala ei voi sietää, että jokainen ryhtyy rakentamaan omia tikapuita eli portaita taivaaseen: hän yksin tahtoo olla rakentaja.
.
.
Ottakaa siis tarkoin vaarin tästä opetuksesta ja tietäkää, mitä varsinaisesti syntien anteeksiantamus on ja miten voidaan tulla siitä varmaksi sekä mistä se on etsittävä ja löydettävä. Sinun ei näet sitä varten tarvitse mihinkään mennä, vaan saat olla kristillisessä seurakunnassa, jolla on sana ja sakramentit.

Huonepostilla 19 kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai Matt. 9: 1-8

Tämän hallituksen alaiseksi olkoon alistettuna kaikki, mikä maailmassa elää ja ihmisen nimeä kantaa, olkoot keisareita, kuninkaita, suuria tai pieniä – ketään erikseen erottamatta. Juuri siksi hän sanoo: ”Joiden synnit te anteeksi annatte”. Tuo ”joiden” tarkoittaa yksinkertaisesti ”kaikkien”: juutalaisten, pakanoiden, korkeiden, ja alhaisten, viisaiden ja älyttömien, pyhien ja epäpyhien: kukaan ei ole pääsevä taivaaseen, iankaikkiseen elämään, saamatta sitä teiltä, toisin sanoen, teidän virkanne välityksellä.
.
.
Tämän valtaisan hallituksen harjoittamiseen ja toteuttamiseen vasta tarvitaankin erikoinen voima, joka ei ole inhimillinen, vaan jumalallinen, ja siksipä Kristus tässä heille ei sen varalle annakaan miekkaa ja muita aseita, eihän myöskään varusta heitä haarniskalla ja maallisella vallalla, vaan hän ”puhaltaa heidän päällensä ja sanoo: Ottakaa Pyhä Henki!”
.
.
Jos synninpäästön sen sijaan on oltava oikea ja tehokas, taytyy sen perustua Kristuksen käskyyn ja kuulua näin: Minä julistan sinut vapaaksi synneistäsi, en omassa enkä kenenkään pyhimyksenkään nimessä tai kenenkään ihmisen ansion tähden, vaan Kristuksen nimessa ja hänen käskynsä nojalla, joka on käskenyt minun sinulle sanoa, että synnit ovat sinulle anteeksiannetut.
.
.
Jumala toimii näin myöskin meidän parastamme katsoen: meidän ei tarvitse suu ammolla töllistellä kohti taivasta; sieltä emme sitä voisi saadakaan, ja meidän täytyisi, pyhän Paavalin lailla, Moosesta lainaten, sanoa: "Kuka nousee taivaaseen?", vaan hän on, ollaksemme tästä asiasta varmoja, sijoittanut syntien anteeksiantamuksen julkiseen virkaan ja sanaan: niissä se aina on käytettävissämme, "suussamme ja sydämessämme".

Kirkkopostilla ensimmäinen pääsiäisen jälkeinen sunnuntai Joh. 20:19-31


Mutta sydämessä on maistettava näiden sanojen suuruus, sanojen, joihin tiedät luottavasi, joiden varassa sinä jopa ilolla saatat kuolla. Tämän käsittäneitä on kuitenkin vain harvoja, ja sen tähden on myöskin vain harvoja tosikristityitä.

Tämä valta on kaikilla ihmisillä, jotka ovat kristittyjä ja jotka ovat kastetut. Tällä he, näet, ylistävät Kristusta. Heidän suussansa on sana "syntien anteeksiantamus":he voivat sanoa ja sanokootkin, milloin tahtovat ja niin usein kuin tarve vaatii: "Katso, ihminen, jumala tarjoaa sinulle armonsa, hän antaa sinulle kaikki anteeksi: 'Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut'. Usko se vain, niin se on varma," - tai mitä sanoja kukin haluaa käyttää. Tämä ääni ei saa kristittyjen keskuudessa vaieta ennen kuin tuomiopäivänä: "Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut, ole iloinen ja turvallisella mielin!" Kristityn suussa on aina tällaista, ja hän käyttelee julkisesti sitä sanaa, jossa synnit anteeksiannetaan. Kristityllä on näin ja tällä tavalla valta antaa syntejä anteeksi.

Jos siis minä sanon sinulle: "Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut", niin pidä se yhtä varmana kuin jos sen Jumala itse sinulle sanoisi! Kukapa tekisi niin, ellei Kristus itse olisi astunut tänne alas, pannut sitä minun suuhuni ja sanonut, että meidän pitää toinen toisellemme antaa syntejä anteeksi.

Kuinka arka ja kurja olisikaan köyhä, murheellinen omatunto, ellei maailmassa olisi ainoatakaan ihmistä syntejä anteeksiantamassa, ja jos olisi olemassa ainoastaan lakeja ja tekoja.
.
.
Evankeliumimme ytimenä on suuri ja syvä uskonkohta: syntien anteeksiantamaus. Oikein ymmärrettynä se tekee todellisen kristityn ja antaa iankaikkisen elämän. On siis myöskin välttämätöntä mitä ahkerimmin ja lakkaamatta käsitellä sitä kristikunnassa, että se selvästi ja kirkkaasti ja kaiknpuolisesti opittaisiin tuntemaan. Se on nimittäin kristittyjen ainoa, syvällisin ja vaikein taito, ja siinä meillä on eliniäksemme tarpeeksi oppimista. Kenenkään ei siis tarvitse etsiä mitään uutta, syvällisempää tai parempaa.
.
.
Ei ole olemassa mitään syvällisempää saarnaa kuin saarna armosta ja syntienanteeksiantamuksesta. Siitä huolimatta me olemme niin auttamattomia ihmisiä, että jos joku kerrankin on kuullut tai lukenut siitä, hän kohta sen osaa ja hänestä sukeutuu mestari ja tohtori...
.
.
Minä itse olen sitä jo näin monta vuotta opetellut ja mitä ahkerimmin sitä mm. saarnoin, kirjoituksin ja tutkimisin ym. opettanut - enemmän kuin kukaan noista, jotka sen luulevat osaavansa-, mutta sittenkään minä en voi ensinkään kerskua taituruudesta, jopa minä ilostun siitä, että saan jäädä oppilaaksi niiden pariin, jotka ensi aakkoja tavailevat.

Kirkkopostilla 19. kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai Matt. 9: 1-8


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 10 Marras 2010, 16:10 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3558
Olen jo jonkin aikaa tuumaillut, että olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä uskonpuhdistaja ja evankelis-luterilaisen kansankirkkomme oppi-isä Martti Luther olisi ollut mediassa viime vuosina esiintyneistä uskonnollisista aiheista. Havaintojeni mukaan mediassa on esiintynyt mm. seuraavia aiheita:

- homoseksi
- sukupuolen vaihtaminen
- pedofilia
- insesti (sukurutsaus)
- ehkäisy
- naispappeus

Tutkiskeluni perusteella 1400- ja 1500-luvuilla eläneellä Martti Lutherilla on ollut kantoja kysymyksiin, jotka ovat keskusteluttaneet mediassa 500 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Homoseksi: "Jos paavikunta olisi säilyttänyt sen pyhän ja ankaran elämäntavan, joka sillä oli kirkkoisien aikaan, mm. Hieronymuksen, Ambrosiuksen, ja Augustinuksen eläessä, mitä me sille ollenkaan mahtaisimme? Silloin ei ollut syytä puhua pahaa papeista virkojen ostamisen, ylellisyyden, nautiskelun, rikkauksien, irstailun, homoseksuaalisen elämäntavan ja muiden loputtomien paheiden vuoksi, vaan nämä elivät kanonien ja isien päätösten mukaisesti, näköjään hurskaasti ja pyhästi ja kaiken kukkuraksi selibaatissa." (Galatalaiskirjeen selitys. Martti Luther. Latinan kielestä suomentanut Jukka Thurén. SLEY-Kirjat Helsinki. ISBN 951-618-525-8. Karisto Oy Kirjapaino. Hämeenlinna. 2003.)

Sukupuolen vaihtaminen ("korjaaminen"): "Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: »Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.» Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itsekullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan, niin ettei mies halveksi naista eikä ilku eikä päinvastoin nainen miestä, vaan kukin pitää toisen hahmoa ja ruumista Jumalan hyvänä tekona, joka suuresti miellyttää Jumalaa itseään." (W10210275 Avioelämästä. Valitut teokset 3,197-214. Suom. Aune Krohn. Porvoo 1959 (WSOY). Vom ehelichen Leben. 1522. WA 10,2,275-304.)

Pedofilia (lasten seksuaalinen hyväksikäyttö): (Ainakin kysymystä sivuavaa asiaa tulossa kirjastossa vierailun jälkeen jollain aikataululla.)

Insesti eli sukurutsaus: "Sillä eikö usein tapahdu, että ollaan liian veltto, jossa ei pitäisi niin olla, ja rangaistaan liian vähän suurta hirmuista pahennusta. - - missä kuitenkin suuri ja törkeä rikos on tapahtunut, niinkuin hirmuisia murhia, sukurutsausta ja muita senkaltaisia." (Ahti-saarnoja. Hki 1845, 3.p. [Suom. ei minittu]. Tampere 1900. (SLEY). Sivut Sivut 242-249 Huonep. s. 312-317. Sivut 250-263 ja 263-277 teoksessa Kuolleitten ylösnouseminen. Apostoli Paavalin 1 Korinttolaiskirjeen 15 luvun selitys, s. 63-86, 256-282.)

Ehkäisy: "- - Oonan syyllistyi inhottavaan rikokseen. "Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla." (1. Moos. 38:9-10.) Hänen on täytynytkin olla itsepintainen ja parantumaton heittiö. Tämä on inhottava synti, paljon pahempi kuin sukurutsaus tai huorinteko. Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi. Tuossa vaiheessa on todella Jumalan säätämystä siittämisessä noudatettava." (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 32-40. In Primum Librum Mose Enarrationes. D. D. Martini Lutheri, 1544. Latinasta suomentanut Heikki Koskenniemi. Karisto Oy Kirjapaino. Hämeenlinna 2007. S. 332-333.)

Naispappeus: "Mutta uudessa testamentissa säätää Pyhä Henki P:n Paavalin kautta, että vaimojen pitää seurakunnassa ääneti oleman, ja sanoo: Se on Herran käsky, 1. Kor. 14:34; vaikka kyllä tiesi Joelin sitä julistaneen, että Jumala on vuodatava Henkensä tytärtensäkin päälle, ja oli ilmankin nähnyt Philippon neljän tyttären prohveteeraavan, Ap. t. 21:9. Muuten he kyllä rukoilkoot yhdessä muiden kanssa, veisatkoot, ylistäkööt ja sanokoot Amen, ja lukekoot kotona sekä opettakoot, varoittakoot ja lohduttakoot toisiansa, ja selittäkööt raamattua keskenänsä, paraiten kuin taitavat." (W30310518 Kaksi kirjettä. Toinen Luikkijoista ja nurkkasaarnaajista ja toinen Lain hylkääjiä vastaan. [Suom. ei mainintaa] Oulu 1877. (Joh. Bergdahl). Von den Schleichern und Winkelpredigern. 1532. WA 30,3,518-527.)

_________________
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 13 Kesä 2011, 21:08 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3558
"Ripistä opettavat, että salarippi seurakunnassa on pidettävä vaikkei kaikkien rikosten luetteleminen tunnustuksessa ole tarpeellinen. Se onkin mahdotonta Psalmi 19:13 mukaan: Erehdykset kuka ymmärtää? T.K."
KVÄSYNEI Väsyneille matkamiehille. Lutherin kirjoituksista ja Tunnustuskirjoista kokoiltuja, uskoon tarpeellisia ydinlauseita, kokoillut Joonas Peippo. Turku 1963 (omakustanne).

"RIPISTÄ
- -
Minä en tahdo antaa kenenkään ottaa itseltäni pois salarippiä enkä tahtoisi sitä luovuttaa koko maailman aarteista. Sillä minä tiedän, mitä lohdutusta ja voimaa se on minulle antanut. Ei kukaan muu tiedä sitä, mitä se saa aikaan, kuin se, joka on usein ja paljon paininut paholaisen kanssa. Niin, paholainen olisi jo ammoin tukehduttanut minut kuoliaaksi, ellei rippi olisi pitänyt minua hengissä.

Siis, kun omatuntosi sinua vaivaa, mene jonkun hurskaan miehen luo, valita hänelle hätääsi, jos hän sinulle syntisi anteeksi antaa, niin sinun on otettava se vastaan, hän ei tarvitse siihen mitään paavin bullia.

Rippi merkitsee sitä, että avataan sydän jollekulle veljelle siten, että otetaan hänet mukaan johonkin yksinäiseen paikkaan, puhutaan hänelle omasta hädästä ja omista huolista ja saadaan kuulla lohdutuksen sana, joka rauhoittaa omantunnon."

KOLETURVA Ole turvallisella mielin (kokoelma). Toim. Margareta ja Aleksi Lehtonen. Helsinki 1951. (OTAVA)

"Avaudu, ripittäydy!

Minä en tahdo antaa kenenkään ottaa itseltäni pois salarippiä enkä tahtoisi sitä luovuttaa koko maailman aarteista. Sillä minä tiedän, mitä lohdutusta ja voimaa se on minulle antanut. Ei kukaan muu tiedä sitä, mitä se saa aikaan, kuin se, joka on usein ja paljon paininut paholaisen kanssa. Niin, paholainen olisi jo ammoin tukehduttanut minut kuoliaaksi, ellei rippi oli pitänyt minua hengissä.

Rippi merkitsee sitä, että avataan sydän jollekulle veljelle siten, että otetaan hänet mukaan johonkin yksinäiseen paikkaan, puhutaan hänelle omasta hädästä ja omista huolista ja saadaan kuulla lohdutuksen sana, joka rauhoittaa omantunnon.

Ei syntiä tunnusteta ihmisille, vaan Jumalalle ja Herralle Kristukselle, eikä ihminen anna synninpäästöä, vaan Kristus. Kristus antaa synnit anteeksi palvelijansa suun kautta.

Missä syntiä ei tunnusteta, siellä ei ole apua eikä neuvoa, sillä ken luulee olevansa terve, vaikka onkin sairas, hän ei etsi lääkäriä."

KLUTHERO Luther opastaa. Lutherin neuvoja uskon ja elämän kysymyksissä. [Suom. ei mainintaa]. Helsinki 1943 (SNKL).

"7. Kolmas on se, minkä paavi on määrännyt. Se tehdään salaisesti papille. Jumala ei ole sitä määrännyt, vaan paavi on ihmiset siihen pakottanut. Lisäksi hän on siinä määrin eritellyt ja luokitellut synnit, ettei kukaan sellaista jaksa kestää. Täten on omiatuntoja surkealla tavalla hätyytetty ja kidutettu. Tästä asiasta me sanomme seuraavaa: Jumala ei pakota sinua uskossa ripittäytymään itsellensä eikä rakkaudessa lähimmäiselle, ellet tahdo tulla autuaaksi eli omistaa hänen armoansa; hän ei myöskään tahdo, että menet (ripille), mutta menet haluttomasti ja vastenmielisesti, vaan hän tahtoo, että teet sen itsestäsi, rakkaudesta ja halulla, sydämestäsi. Hän ei myöskään pakota sinua tekemään salarippiä papille, ellei sinulla itselläsi ole siihen halua ja ellet ano synninpäästöä. Tästä paavi ei ole mitään välittänyt, vaan hän on menetellyt tässä asiassa aivan kuin se kuuluisi maallisen hallinnan piiriin, jossa on toteutettava pakkoa: hän ei ole huolinut siitä, tehdäänkö rippi halulla vaiko haluttomasti, vaan hän on päätä pahkaa määrännyt, että sitä, joka tuona aikana ei mene ripille, ei saa haudata hautausmaahan. Mutta Jumala ei huoli siitä, teetkö sen vai jätät tekemättä, vaan siitä, että teet sen haluisasti. Ellet niin tee, on parempi, että jätät sen tekemättä. Jumalan tykö ei nimittäin kukaan voi tulla, ellei tule halusta ja vapaaehtoisesti. Kukaan siis ei voi sinua pakottaa. Jos teet sen käskyn tähden, ollaksesi paaville kuuliainen, teet väärin."
KKIRKKOP2 Kirkkopostilla. Toinen osa. Suom. A.E. Koskenniemi. Helsinki 1942 (SLEY).

"- - hän oli antanut neuvonsa ripin yhteydessä ja rippisalaisuuden varjelemiseksi oli valhe luvallinen."
Bainton Roland Bainton, Tässä Seison. Martti Lutherin elämä. (Here I stand. A life of Martin Luther).

_________________
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Helmi 2012, 20:04 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Ylösnousseen seurassa

Luuk. 24, 13 – 35.
(Muut tekstit: Ps. 105, 1 – 5, 40, – 43; Apt, 10, 34; 36 – 41; Ps. 16, 3 – 11.)


Vaikka me näissä opetuslapsissa näemme, että olivat kyllä heikot ja ymmärtämättömät, niin oli heidän sydämensä kuitenkin siinä tilassa, että he rakastivat Kristusta, puhuivat ja mieluisasti ja haluisesti kuulivat puhuttavan Hänestä, eivätkä toivo mitään sydämellisemmin, kuin sen olevan totta, jonka Hänen kuolleista nousemisestansa olivat kuulleet. Mutta se on heille ylen määrin korkeata uskoaksensa, niin etteivät kohta voi pitää sitä varmana ja totena, niin kuin se myös meillekin on ylen jaloa ja suurta. Tämän näkee ja tietää rakas Herramme kyllin hyvin, sen tähden voikin Hän meitä sitä paremmin kärsiä, olla meihin tyytyväinen ja hyväksyä, että me Häntä vaan koululapsina kuuntelemme, jotka mielellänsä tahtovat saada Häneltä opetusta ja johdatusta.

Tällä tahtoo Hän myös opettaa, kuinka meidän tulee käyttää itsemme Hänen valtakunnassansa, erittäinkin heikkouskoisia ja virheellisiä kohtaan, ettemme kohta heitä kiroaisi ja hylkäisi, kun näemme heidän erehtyvän eli kompastuvan, vaan kärsisimme heitä, niin kuin Kristuskin meille on tehnyt ja Hänen vielä joka päivä täytyy
tehdä. Sillä vaikka Hän kyllä itse puolestansa ylösnousemisensa kautta on jumalallisessa. voimassa ja majesteetissa taivaan ja maan Herrana, niin Hän kuitenkin hallitsee rakasta kristikuntaansa niin, että Hän harjoittaa ja osoittaa ylösnousemisensa voimaa köyhässä ja heikossa joukossansa, jota hän tällaisella voimallansa ja vallallansa palvelee, heikkoja lohduttaen ja vahvistaen.

Tätä Hänen esimerkkiänsä tulee meidänkin seurata, ei kelvata itsellemme, eikä ylpeillä, jos kohta vahvatkin olisimme, vaan palvella heikkoja lahjoillamme ja voimillamme, ahkeroiden heidän rakentumistaan ja parantumistaan neuvoilla, lohdutuksella, ystävällisillä kehotuksilla ja nuhteilla, niin kuin tehdään heikoille lapsille ja sairaille, joita tulee hiljaisesti ja varovasti pidellä, hoitaa, kantaa ja nostaa, kunneska kasvavat, vahvistuvat ja itse rupeavat käymään.

Katsos, tämä on mitä erinomaisimpia kappaleita evankeliumissa Kristuksen valtakunnasta. Tästä opimme, kuinka siinä tapahtuu ja käypi, että se näet on sellainen hallitus, jossa vielä on heikkouksia, ymmärtämättömyyttä ja muita synnin vikoja itse niissäkin kristityissä, jotka jo ovat ruvenneet uskomaan ja ovat pyhiä, jota hän kuitenkin kärsii ja armahtaa, sillä ehdolla kuitenkin, että näitä vikoja tästä lähin parannetaan. Siis ei sovi uneksia semmoista seurakuntaa löytyvän maan päällä, jossa ei yhtään vikaa tahi eksytystä uskon asioissa enään olisi, niin kuin paavinjoukko kehuu seurakunnastansa, ja pappiskokouksistansa; "ettei ne voi erehtyä."

(Martti Luther: Evankeliumipostilta, 1884, s. 160 – 161)
Päivämies 13.4.1960

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20 Loka 2012, 15:57 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
YRJÖ KUUSELA:

Miten Luther opetti ripistä?

Ripin ja päästösanan merkitys armoneuvona

Päivämies julkaisee lehden tässä ja muutamissa seuraavissa numeroissa alakertasarjan luterilaisesta ripistä. Tutkielman kirjoittaja on vanhoillislaestadiolainen maallikkosaarnaaja, mikä osaltaan lisää artikkelin merkittävyyttä.

Niin Lutherin päivinä kuin meidänkin aikanamme on ripin ja siihen liittyvän synninpäästön merkityksestä ja käytöstä esitetty monia varsin erilaisia käsityksiä. Eräät näkevät siinä vanhan kristillisen perinteen. Toiset jonkinlaisen kirkollisen kurinpitokeinon. Vielä useammat hyödyllisen sielunhoidollisen menettelytavan jne.

On tunnettua, että viime aikoina on näihin asioihin kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Nimenomaan tieteenkin taholta on ripin arvo ja merkitys tunnustettu, niin sielutieteen kuin käytännöllisen jumaluusopinkin piirissä. Toisaalta on kuitenkin vakavasti yritetty horjuttaa ripin raamatullista pohjaa — jopa viralliselta pappistaholta. Esimerkkinä tästä on pastori M. Sinnemäen eksegeeitinen teos: Rippi ja Uusi Testamentti, johon nähden viittaamme rov. Viljasen selostukseen Päivämiehen no. 10. 1954.

Niissäkin kristillisissä piireissä, jotka kantavat luterilaisuuden arvokasta nimeä, esiintyy siis suuri epäselvyys ja hajanaisuus näinkin tärkeässä sielunhoidollisessa kysymyksessä. Kaikesta tutkimusinnostaan huolimatta eivät he myöskään useinkaan ole vaivautuneet tutkimaan, miten Luther itse tässä kohdin on uskonut ja opettanut. Olemme kuitenkin kokeneet, ettei tämän suuren uskonpuhdistajan sanat ja opetukset vieläkään ole vanhentuneet. Kaikkialla, missä Jumalan sanan elävä siemen on kantanut kilvoittelevan, elävän uskon hedelmää, ovat ne jo vuosisatojen aikana olleet opissa ja elämässä kestävää, koeteltua todellisuutta.

Seuraavassa on tarkoituksemme lyhyesti tutustua Lutherin rippiopin tärkeimpiin pääkohtiin. On heti alkuunsa syytä huomioida se peruste, jolla koko Lutherin opetus ripin ja päästösanan käyttämisestä lepää.

Luther ja alkuperäinen luterilaisuus käsittää nimittäin Jumalan seurakunnasta julistetun synninpäästön Jumalan säätämäksi armoneuvoksi, jopa asettaa sen armovälikappaleena kasteen ja ehtoollisen rinnalle. Tämän perustelee Luther siten, että sille Jumalan sanan mukaan löytyy armovälikappaleelle kuuluvat ominaisuudet: Sen on Kristus itse asettanut ja käskenyt. (Joh. 20: 21, 22). Hän on luvannut itse olla siinä läsnä. (Matt. 18: 20). Vaikuttavana voimana ja tekijänä on siinä yksin Jumala sanansa ja Henkensä kautta. (Lk. 10: 16). Tämän perusteen oikeaa käsittämistä ja uskomista pitää Luther niin tärkeänä, että ilman sitä muuttuu rippi, jopa synninpäästökin turhaksi ihmisteoksi, jolla ei enää ole kristillistä pelastusarvoa.

Tämä Lutherin perusnäkemys ilmenee selvästi, paitsi hänen omissa kirjoissaan, myös niin arvovaltaisessa ja aidossa asiakirjassa kuin Augs. Tunnustuksessa ja sen Puolustuksessa. Edellä mainittu luterilaisen opin ensimmäinen ja tärkein tunnustuskirja sanoo ripistä mm: Rippi ei ole seurakunnastamme pois heitetty. Sillä ei ole tapana jakaa Herran ruumista muille, kuin ennen tutkituille ja synninpäästön saaneille. Kansaa opetetaan ahkerasti synninpäästön voimasta ja vakaudesta, josta ennen näitä aikoja oltiin varsin vaiti.

Ihmisiä opetetaan pitämään synnin päästöä suurimmassa arvossa, koska se on Jumalan ääni ja Jumalan käskystä julistetaan. Taivaan valtakunnan avainten voimaa ylistetään ja muistutetaan, kuinka suureen lohdutuksen se tuottaa peljästyneille omilletunnoille ja että Jumala vaatii uskoa, jotta uskoisimme tämän synninpäästön ikään kuin taivaasta kajahtavaksi ääneksi ja että tämä usko todellisesti saa ja omistaa syntien anteeksi saamisen. — Vastustajainkin täytyy myöntää, että me suurimmalla ahkeruudella olemme parannuksen oppia selittäneet ja opettaneet. (Augs. T. II: 4.)

Tunnustuksen Puolustuksessa sanotaan armovälikappaleitten luvusta ja käytöstä. Jos sakramenteiksi sanomme ne ulkonaiset merkit, joilla on Jumalan käsky ja joihin armon lupaus on yhdistetty, silloin on helppo päättää, mitkä varsinaisesti ovat sakramentteja. Sillä ihmisten asettamia tapoja ei sanota nimenomaan sakramenteiksi. Sillä ihminen ei saa armoa luvata. Jonka tähden ilman Jumalan käskyä asetetut merkit eivät ole oikeat armonmerkit, vaikka ehkä taitamattomia jostakin opettavat ja muistuttavat.

Sakramentteja siis todella ovat: Kaste, Herran ehtoollinen ja Synninpäästö, joka on parannuksen sakramentti (armovälikappale). Sakramenttien viljelemisessä olkoon usko läsnä, joka uskoo ne lupaukset ja omistaa luvatut asiat, joita sakramentissa tarjotaan. Syy on selvä ja sangen perusteltu: Lupaus on mitätön, ellei sitä uskolla omisteta. (A. T. Puol. 7. luku).

Näille periaatteille oli Luther itse saarnoissaan ja opetuksessaan tinkimättömän uskollinen. Sen todistavat hänen säilyneet saarnansa ja runsas kirjallinen tuotantonsa.

Puhuessaan Jumalan armovaltakunnasta ja synninpäästön asettamisesta hän laajassa saarnassaan sanoo mm: ”..:Niinkuin Isä minun lähetti, niin minäkin lähetän teidät". — Näillä sanoillaan ottaa hän opetuslapsiltaan sen lihallisen ajatuksen, jota he mielessään pitivät, että hän oli muka maallisena herrana hallitseva ulkonaisella voimalla. Sen tähden hän sanoo: Te olette nyt nähneet, millaista virkaa minä toimitin maan päällä, johon isäni minut lähetti, nimittäin alkamaan hengellistä valtakuntaa ja saattamaan kaikki minuun uskovat iankaikkiseen elämään. Sen olen minä puolestani tehnyt ja täyttänyt, enkä ole ottanut itselleni mitään maallisesta menosta ja hallituksesta. Onpa maailma minut tämmöisen virkani ja hallitukseni vuoksi surmannut ja niin olen siitä eronnut. Mutta nyt kuolleista noustuani olen minä asetettu kunniaan, jossa Isän oikealla kädellä hallitsen kaikkia luotuja.

Sen tähden lähetän minä nyt teitäkin samoin olemaan minun käskyläisiäni, ei hoitelemaan maallisia asioita vaan pitämään ja harjoittamaan juuri samaa virkaa, jota minä olen tähän asti toimittanut, nimittäin saarnaamaan sitä sanaa, minkä minulta kuulitte ja saitte.

Tämä on sellainen virka, jolla ne ihmiset, jotka tuntevat syntinsä, autetaan synnistä ja kuolemasta, ne, jotka tahtovat autetuksi päästä.

Tällä asetettiin apostolit ja heidän seuraajansa aina maailman loppuun saakka: — Eikä ole koko maailman mahti ja herraus mitään tämän rinnalla, ehkä se ei tosi toista maailmalle. Sen ei kuitenkaan sovi ulottua etemmäksi kuin yksin siihen, mikä Jumalan edessä on syntiä. Missä synti alkaa tai muuttuu, siinä alkakoon ja muuttukoon myöskin tämä hallitus. Ja olkoon sille alamaista kaikki, mikä elää ja kutsutaan ihmiseksi maan päällä, olkoon se sitten keisari tai kuningas, suuri tahi pieni, ei yhtään erotettuna. Sen tähden hän sanoo: Joille te synnit anteeksi annatte.

Tämä "joille" merkitsee siis kaikkia: juutalaisille ja pakanoille, ylhäisille ja alhaisille, viisaille ja tyhmille, pyhille ja saastaisille. Niin ei ole kukaan taivaaseen eikä iankaikkiseen elämään pääsevä, ellei saa sitä tämän teidän virkanne kautta.

Sillä joskin yksin Jumalalla on voima syntien anteeksiantamiseen, niin on meidän tiedettävä, että hän harjoittaa ja toimittaa semmoista valtaa tämän ulkonaisen viran kautta, johon Kristus asettaa apostolinsa ja käskee heidän hänen nimessänsä julistamaan syntein anteeksiantamusta kaikille sitä kaipaaville. Tämä anteeksiantaminen ei siis lähde ihmisen tahdosta eikä~ voimasta, vaan, Kristuksen omasta käskystä, johon Hän antaa myös Pyhän Henkensä.

Tämän tekee Jumala vielä meidän parhaaksemme, ettei meidän tarvitsisi katsella taivaaseen, jossa emme sitä voisi saada. — Ollaksemme vakuutetut asiasta, on hän asettanut syntein anteeksi saamisen tähän julkiseen virkaan ja sanaan, jotta se aina olisi meillä, meidän suussamme ja sydämessämme. Siitä me löytäkäämme syntien päästö ja missä kuulemme tämmöistä sanaa meille julistettavan Kristuksen käskystä, siellä olemme velvolliset sitä uskomaan juuri kuin se olisi itsensä Kristuksen julistama. (Kirkkopostilla, 1, s, pääs III: saarna, lyh. Otteita).

Edellä olevista otteista voimme jo huomata, miten ehdottomasti Luther pitäytyi sanaan ja Jumalan armoneuvoihin. Yhä uudestaan hän korostaa sitä, että vain niissä syntinen ihminen löytää pettämättömän tien Vapahtajansa yhteyteen ja pelastusvarmuuteen.

Meidänkin aikanamme niin tavallisesta "välittömästä" sovinnon etsimisestä yksinäisyydessä Luther sanoo mm. näin: "...Nyt pyhä Raamattu minulle ja kaikille kristityille opettaa, että koska tahdon syntien anteeksi saamisen käsittää, niin ei minun sovi nurkkaan istua ja sanoa: Minun Jumalani, anna minulle syntini anteeksi, ja sitten odottaa että joku enkeli taivaasta tyköni tulisi ja sanoisi: Syntisi ovat anteeksi annetut.

"Sitä Jumala ei voi kärsiä, että jokainen itselleen erityiset portaat taivaaseen rakentaisi. Hän yksin tahtoo olla ainoa rakentaja.

Ottakaa siis tarkoin vaari tästä neuvosta ja oppikaa, mikä syntein anteeksi saaminen oikeastaan on ja kuinka siihen tullaan ja missä se on etsittävä ja saatava, nimittäin ettet mihinkään muualle juoksisi, vaan kristilliseen seurakuntaan, jolla on sana ja armovälikappaleet. Sieltä olet sinä sen totisesti löytävä vaan ei taivaasta, vaikka fariseukset tässä väärin luulevat Kristuksen Jumalaa pilkkaavan kun hän synnit anteeksi antaa.”

(Huonepostilla, saarna 19. s. kolm.p

Yrjö Kuusela
Päivämies 24.11.1955

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia