Kirjoittaja weha » 08 Marras 2008, 11:34
>>>>>>>>MAAILMASSA TE OLETTE MUTTA ETTE MAAILMASTA
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta. (Room. 12:2)
Meidän on välttämättä varottava seuraamasta niin maailman tapaa kuin omaa järkeämmekin.
Maailma ei voi saada kyllikseen elämästä, kristitty sen sijaan ei voi kyllin pian saada eroa tästä elämästä.
Mitä maailma etsii, sitä kristitty pakenee ja mitä maailma pakenee, sitä kristitty etsii.”
EVANKELIUMIIN USKOMINEN, VOIMAKSI JA PELASTUKSEKSI
”Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi. (Room. 1:6)
Tätä valtakuntaa ei hallita väkivallalla, vaan sanan saarnaamisella, siis evankeliumilla. Tämä on hänen valtakuntansa. Hän hallitsee sitä siten, että koko hänen voimansa on hänen sanassaan.
Siinä valtakunnassa ovat ne, jotka kuulevat sanan ja uskovat sen.
Ihmeellinen on siis tämä valtakunta: siinä on sana ja sitä julistetaan koko maailmalle. Sen voima on kuitenkin salattu ja ainoastaan uskova havaitsee, että se on niin vaikuttava ja saa niin suuria aikaan.
Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksi antamusta sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisällistä anteeksiantamusta. (Valitut teokset 1 s.423)”
SYNNINPÄÄSTÖ
”Niin jokainen siis tästä oppikoon syntein anteeksi saamista ihmisiltä, eikä muualta etsimään. Sieltä se myös yksin löydetään; sillä näin Herramme Kristuksen käsky kuuluu: "Totisesti sanon minä teille, kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetty taivaassa."(Matt.18:1) Ja vielä: "Joille te synnit anteeksi annatte, Niille ne anteeksi annetaan." (Joh.20:23) Sillä sitä Jumala ei voi kärsiä, että jokainen omat tikapuut taivaaseen rakentaa. Hän tahtoo yksin olla ainoa rakentaja. (Huone-Postilla 19)”
*********************************************
LUTHER ISOSSA KATEKISMUKSESSA:
PYHÄ HENKI KUTSUU, KOKOAA JA VALAISEE
”Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että he sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.
Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, jonka avutta ei voi tulla Kristuksen luo.
Pyhä Henki saattaa meidät ensiksi pyhien yhteyteen, seurakunnan helmaan, jonka välityksellä hän meille saarnaa ja vie meidät Kristuksen tykö. Me emme näet, et sinä, enkä minä, totisesti Kristuksesta voi mitään tietää emmekä häneen uskoa ja häntä Herraksemme saada, ellei Pyhä Henki sitä evankeliumin saarnan kautta tarjoaisi ja helmaamme lahjana laskisi. Työ on tapahtunut ja täytetty: Onhan Kristus meille aarteen kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut ja ansainnut.
Jos tämä teko jäisi salaan, kenenkään tietoon tulematta, se olisi turha ja hyödytön; mutta Jumala on, ettei aarre jäisi haudatuksi, vaan joutuisi käyttöön ja nautittavaksi, antanut sanan tulla esiin, julistettavaksi, antanut Pyhän Hengen siinä tuomaan ja omistamaan meille tuon lunastusaarteen. Pyhitys onkin siis yksinkertaisesti vain saarnaamista Herran Kristuksen tykö ja tätä hyvyyttä saamaan. Mutta tähän emme voi itsestämme päästä.”
EI OMIN VOIMIN JA TEOIN
Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna. (Joh. 6:65)
Teidän täytyy uskoa. Kuullessanne siis uskoa kysyttävän te heti sanotte: Minä tahdon itsestäni ruveta uskomaan.
Näin te luulette uskon olevan omaa tekoanne, kykyänne ja tekemistänne.
Te käytte mielestäni liian ravakasti työhön. Sinun täytyy jättää kaikki Kristuksen tehtäväksi eikä uskoa itseesi.
Opi ensin, että usko on Jumalan lahja ja Jumalallinen voima. Näin yksin hänelle annetaan kunnia, eikä yksikään ihminen kerskaa omasta voimastaan.
Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta. (Luuk. 10:21) ”
EI OMASSA VIISAUDESSA
”Maailman viisaat tekevät kristillisessä seurakunnassa oman mielensä mukaan. Heidän on korjailtava kaikkea, minkä Jumala tekee.
Jumalaa kurjempaa ja erehtyvämpää ei ole maan päällä. Jokainen pyrkii hänen opettajakseen ja johtajakseen.
Tämä sana ei suinkaan merkitse sitä, että Jumala todella salaisi tai tahtoisi salata evankeliumin, sillä käskeehän hän saarnata sitä julkisesti kaikkialla.
Mutta hän on valinnut sellaisen saarnan, jota viisaat luonnostaan kammoavat ja joka on heidän omasta syystään heiltä salattu, koska he eivät tahdo ottaa sitä vastaan.
Jumala ei voi sietää sellaista epäuskoa ja kiittämättömyyttä, mutta ei hän silti tahdo ketään tukasta vetää.
Hän antaa mennä menojaan sen, joka ei tahdo ottaa vastaan hänen evankeliumiaan, vaan pitää itseään Jumalan sanaa viisaampana.
Yrittäköön sitten, mitä saa aikaan oman viisautensa varassa. Kuta enemmän nämä silloin seuraavat omaa viisauttaan, sitä kauemmas he loittonevat evankeliumista.
Oma viisautemme jumalallisissa asioissa on juuri se silmä, jonka paholainen paratiisissa aukaisi, kun Aadam ja Eevakin paholaisen nimessä järkeilivät. Tämä viisaus on yhä vieläkin painonamme niskoillamme.
Syntiä tosin aina on, ja hurskaat tuntevat sen, mutta se on peitetty, eikä sitä lueta meille Kristuksen tähden. Hänet uskolla käsittäessämme ei ainoakaan synti ole synti.
Mutta siellä, missä ei Kristusta eikä uskoa ole, ei ole myöskään päästöä synneistä, eikä niitä peitetä, vaan synnit luetaan, ja kadotus on edessä.”
TYYTYKÄÄMME HÄNEN TAHTOONSA
”Ilo ja suru, rauha ja rauhattomuus, kuolema ja elämä ovat täydellisesti Jumalan kädessä.
Siksi on parasta, että opimme kukin kohdallamme kiittäen käyttämään itse kullakin nyt olevia lahjoja ja tavaroita niin kuin Jumala niitä tällä haavaa antaa ja että annamme Jumalan hallita.
Jos Jumala antaa sinulle omaisuutta, iloa, rauhaa ja hyvää mieltä, niin ota se vastaan, jos hän ottaa ne pois sinulta jälleen, niin alistu kärsivällisesti Jumalan tahtoon.
Älä kuvittele, että sinulle kaikkina aikoina pitää käydä juuri niin kuin sinä kernaasti haluaisit ja että saisit elää alinomaisessa nautinnossa kuten jumalattomat kuvittelevat, sillä sinä et ole Herra. Jumala on Herra.
OI KATSOHAN LINTUA OKSALLA PUUN….
”Tehkää kuten näette lastenne tekevän! Ne asettuvat illalla levolle ja nukkuvat ilman mitään huolia. Ne eivät vähintäkään ole huolissaan siitä, mistä ne huomenna saavat keittonsa tai leivänpalasensa, sillä ne tietävät, että isä ja äiti kyllä huolehtivat siitä asiasta.
SYNNINTUNTO
”Mutta tahdon sanoa sinulle ilman leikinlaskua: Jos et enää tunne syntiä, olet varmaan synneissäsi vallan kuollut, ja se on jo liian suuri synti, kun ei sinulla ole minkäänlaista hätää eikä halua sakramenttiin, kun et välitä Jumalan Sanasta, unohdat Kristuksen kärsimisen ja täynnä kiittämättömyyttä panet alulle kaikenlaista hengellistä ilkityötä.”
YKSIN USKOSTA, YKSIN ARMOSTA, YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN
”Ellei armoa eikä uskoa saarnata, ei kukaan tule autuaaksi, sillä yksin usko tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi.
Toisaalta taas, jos uskoa saarnataan, niin kuin sitä on saarnattava, käsittävät useimmat ihmiset uskonopin lihallisesti ja tekevät hengenvapaudesta lihanvapauden.
Tämä sopimaton menettely saattaa minut toisinaan niin kärsimättömäksi, että usein toivon, että sellaiset porsaat, jotka tallaavat helmet jalkoihinsa, vielä olisivat paavin hirmuvallan alaisia. ”Sillä mahdotonta on hallita tätä Gomorran kansaa rauhan evankeliumilla.
Hurmahenkisten ihmisten ainoana päämääränä on voittaa arvonantoa ja kiitosta enemmän kuin muut.
Sellaiset oman kunnian himoitsijat eivät kerskaa Jumalasta, vaan he kerskuvat urhoollisina ja rohkeina rahvaan heitä kehuessa, jollaista kerskumista he hankkivat itselleen koukuillaan ja kujeillaan, sillä he osaavat sanoin, käytöksin ja kirjoituksin asettua miten milloinkin.
Ilman ihmisten kiitosta he ovat peräti pelkureita, sillä he vihaavat ja pakenevat Kristuksen ristiä ja vainoa.
Mutta siellä missä heillä on puolellaan suosiotaan osoittava ihmisparvi, ei kukaan ole niin röyhkeä kuin he.
Niin juonia täynnä on siis tuo peto, jonka nimi on liha, ettei se mistään muusta syystä niin luovu oikealta radalta, niin tärvele ja turmele oikeata oppia ja hajoita sovintoa seurakunnassa kuin kirotun, turhan kunnianpynnön takia.”
JUMALAN RAKKAUS IHMISTÄ KOHTAAN
VALITSEMMEKO ELÄMÄN VAI KUOLEMAN?
”Meidän Herramme ei sano, että helvetin tuli on valmistettu ihmisille, sillä vaikka he ovatkin kaikki syntisiä ja syypäitä iankaikkiseen kuolemaan, on Jumala halunnut pelastaa heidät tästä vaivasta siten, että hän on antanut Poikansa meidän puolestamme kuolemaan.
Sen tähden Hän on myös ilmoittanut pyhän tahtonsa, että tietäisimme, mitä meidän tulee tehdä palvellessamme Jumalaa ja halutessamme elää Hänen tahtonsa mukaan.
Meidän rakas Isämme on siis mielellään halunnut saattaa meidät autuudesta osallisiksi ja valmistanut meille tämän takia ikuisen tulen sijasta taivaan ja iankaikkisen elämän.
Mutta ollessamme sinne matkalla me pidämmekin syntien anteeksiantamusta Kristuksen vähäpätöisenä lahjana. Rahan ja tavaran omistaminen olisi mielestämme paljon tärkeämpää.
Jumalan käskyjen noudattamiseen ja hänen palvelemiseensa ei meillä sitävastoin ole lainkaan halua.
Tästä täytyy olla seurauksena, koskapa me pyrimme kilpailemaan itsensä perkeleen kanssa ja noudattamaan hänen tahtoaan mieluummin kuin Herran meidän Jumalamme sanaa, että me myös joudumme samasta tuomiosta osallisiksi; olemmehan sen omin voimin valmistaneet.
Asiat voisivat olla kyllä toisinkin, mutta emme itse halua omistaa parempaa osaa.”
SYNTISI ANNETAAN SINULLE ANTEEKSI
”Jumalan hyväksyminen eli hyväksilukeminen on varsin välttämätöntä ensiksikin siitä syystä, että me emme ole läpikotaisin vanhurskaita, tässä elämässä kun synti vielä on lihaan piintyneenä.
Jumala perkaa pois lihassamme jäljelläolevaa syntiä.
Edelleen Pyhä Henki joskus jättää meidät, ja me lankeamme synteihin, niinkuin Pietari, Daavid ja muut pyhät.
Mutta me saamme kuitenkin aina palata tähän oppiin: syntimme ovat peitetyt, ja Jumala ei niitä halua viaksemme lukea (Room. 4:7); ei niin ajatellen, että syntiä ei olisi olemassa,
(Sofistit ovat opettaneet: hyviä tekoja on tehtävä, kunnes emme enää ole tietoisia ainoastaan synnistä)
vaan niin, että synti tosiasiallisesti on olemassa ja että pyhät sen tuntevat, mutta että se Jumalan puolelta on unohdettu ja peitetty, kun siinä välillä on Kristus, välittäjä, ja hänet uskossa omistaessamme lankeaa luonnostaan, että mitkään synnit eivät ole syntejä.
Mikäli taas ei ole Kristusta ja uskoa, sikäli ei ole mitään syntien anteeksiantamusta, mitään peittämistä, vaan synnit luetaan viaksi ja kadotukseksi.
Näin Jumala tahtoo Poikaansa kunnioitettavan ja myös itseänsä hänen kauttaan meissä.
Emme siis määrittele kristittyä sellaiseksi, jolla ei ole tahi joka ei tunne syntiä, vaan sellaiseksi, jolle Jumala ei sitä uskon tähden Kristukseen viaksi lue.
Tämä oppi antaa omilletunnoille voimakkaan lohdutuksen keskellä todellista pelkoa. Senpä tähden emme syyttä suotta niin usein ja niin ahkerasti teroita mieliin syntien anteeksiantamusta ja Kristuksen tähden hyväksemme luettavaa vanhurskautta.”
LUTHER :AVAIMISTA
”Mutta nuo ajatukset kahdenlaisista avaimista johtuvat siitä, ettei Jumalan sanaa pidetä Jumalan sanana, vaan koska ihmiset sitä puhuvat, niin sitä luullaan pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti ja sepitetään vielä muita avaimia.
Ja kuitenkin Kristus sanoo tästä asiasta aivan selvästi, että hän tahtoo antaa avaimet Pietarille (Matt. 16:19). Hän ei sano, että hänellä on kahdet eri avaimet: vaan juuri ne samat avaimet, jotka ovat hänellä itsellä eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin hän sanoisi: Mitä sinä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille?
Ne ovat kyllä taivaan avaimet (se on totta), mutta ne eivät ole taivaassa: minä olen jättänyt ne alas maan päälle; sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne minä ne olen pannut.
Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni, hänen avaimensa ovat minun avaimeni, minulla ei ole mitään muita enkä tiedäkään mistään muista: mitä ne sitovat, se on sidottu, mitä ne päästävät, se on päästetty, aivan kuin ei olisi ketään muuta sitojaa tai päästäjää taivaassa eikä maan päällä.
Jos mahdollisesti onkin useampia tai muita avaimia olivatpa ne sitten taivaassa, maan päällä tai vaikka helvetissä, niin ne eivät ollenkaan koske minua. Minä en tiedä mitään niistä. Mitä ne sitovat ja päästävät siitä en minä välitä. Älä siis sinäkään välitä niistä äläkä anna johtaa itseäsi harhaan.
Minä katson vain sitä, mitä Pietarini sitoo ja päästää, siitä minä pidän kiinni, ja pidä sinäkin siitä kiinni, niin olet samalla minun edessäni sidottu ja päästetty. Sillä Pietari sitoo ja päästää taivaassa eikä kukaan muu. Kas tämä on oikeaa ajatusta ja puhetta avaimista. ”
”Tästä me nyt näemme mitä avaimet ovat, nimittäin Jumalan kristikunnalle Kristuksen kautta antama virka, valta tai käsky pidättää ja antaa anteeksi ihmisille heidän syntinsä. Sillä näin sanoo Kristus (Matt. 9:6): »Tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin» - hän sanoi halvatulle -»nouse» jne, ja heti sen jälkeen: »Kansanjoukot ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille.»
Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään.
Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa.”
ARMO, RAKKAUS , RISTI
ETTÄ MEILLÄ RAUHA OLISI
”Kristillinen elämä koostuu kolmesta osasta: armosta, rakkaudesta ja rististä. Kristus on ainoa ykkönen, kaikkien lukujen alku, olivatpa ne kuinka suuria tahansa. Kristillisen uskomme tärkein uskonkappale on Kristus itse. Hän on keskus. Mutta hänet löytää vain nälkäinen ja janoinen sielu.
Jumala on niin ihmeellinen, että hän on valmistanut rauhan kaikkien koettelemusten keskelle. Maailmassa on rauha vain jos mikään ei häiritse sitä. Mutta Jumala antaa rauhan, jossa ihminen levottomuuksissakin suhtautuu kaikkeen rauhallisesti ja tuntee kaiken keskellä syvää turvallisuutta.
Minä kehotan ja varoitan jokaista, ettei mietteissään liitele liian korkealle, vaan pysyy alhaalla Kristuksen seimen ja ristin äärellä. Siellä asuu jumaluuden koko täyteys todellisena.
Voi, älkää ajatelko kuinka tulisitte suuriksi. Se tapahtuu itsestään kun olette tulleet pieniksi.
Kun Kristuksen herruus astuu elämääsi, sitä seuraa pian risti.
Koko Raamattu on yhtä ristin julistusta ja kehotusta ristin kuuliaiseen kantamiseen.”
JUMALAN SANA, TURVAMME, KALLIOMME
”Ihmisoppi on epävarma tie. Sillä liukastelee, kunnes jalka ja niska murtuvat. Siksi emme tahdo perustaa uskoamme ihmisten varaan, vaan Jumalan sanaan, ainoaan kallioon.
Pyhä Kirja on peräti yksinkertainen. Jumalallinen sana ei keikaile koristeellisin sanakääntein. Siksi monet loukkaantuvat siihen, koska se on niin koruton.
Jumalan sanalla ei pidä leikkiä. Jos et ymmärrä sitä, nosta sille hattua.”>>>>>>>>>>>>