Helluntai
Epistola: Ap.t 2: 1-14
Itse juhlasta ja Pyhästä Hengestä
Helluntai on viideskymmenes päivä pääsäisestä; se oli yksi juuta-
laisten suuria juhlia. Viidentenäkymmenentenä päivänä pääsiäislam-
paan syömisestä ja Egyptin lähdöstä lukien he näet saivat Siinain
vuorella Kymmennen käskysanan lain. Ja kun Jumala oli tehnyt heille
erikoisen hyvän teon itse ilmoittaessaan taivaasta heille tahtonsa,
että he tietäisivät, mikä hänelle oli otollista, mikä ei, mitä hän tahtoi
ja mitä ei tahtonut, niin Jumala sääti tämän viidennenkymmenennen
päivän pääsiäisestä lukien pidettäväksi pyhänä, että he muistaisivat
hänen hyvän tekonsa ja oppisivat entistä ahkerammin noudattamaan
Jumalan tahtoa kuultuaan, kuinka ankarasti Jumala oli tahtonsa il-
moittanut, ja kuinka he puolestaan olivat sitoutuneet uskollisesti sitä
noudattamaan niinkuin 2. Mooseksen Kirjan 19. ja 20. luvuissa oleva
kertomus osoittaa.
Vanhan Testamentin kertomuksista nähdään, että, niinkuin Paavali
sanoo (1.Kor. 10:6), kaikki, mikä juutalaisille tapahtui, oli niiden
asiain esikuvia, jotka tulivat tapahtumaan uudessa liitossa, armon
aikana. Meillä on uudessa liitossa esimerkiksi toinen ja parempi
pääsiäislammas kuin juutalaisilla; karitsan veri, jolla Egyptissä oven-
pielet siveltiin, oli näet vain estämässä surmanenkeliä tekemästä va-
hinkoa, tappamasta heidän esikoisiaan, kun taas meidän pääsiäislam-
paamme Jeesuksen Kristuksen veri tuottaa meille pelastuksen oikeasta
Egyptistä, nimittäin perkeleen hirmuvallasta, synnistä ja iankaikki-
sesta kuolemasta. Samoin meillä on uudessa liitossa toinen ja parempi
helluntaikin, kuin oli entinen, vanhan liiton helluntaijuhla.
Juutalaiset saivat Siinain vuorella Jumalan Kymmenen käskyä.
Itsessään niiden sisältö on hyvä, jalo ja välttämätön, ja siitä tulee kiit-
tää Jumalaa. Mutta se ei auta meitä perkeleen valtakunnasta, synnistä
ja kuolemasta. Laki saattaa meidät vain entistä suuremmiksi syntisiksi:
sen kautta omantuntomme syyttää ja soimaa meitä Jumalan edessä,
koska emme voi täydellisesti tehdä, mitä meidän on käsketty tehdä.
Samoin kuin Siinain vuori oli kauhean näköinen silloin, kun Herra sieltä
puhui: koko vuori savusi ja vapisi salamoista ja ukkosenjylinästä,
samanlainen on lain vaikutus vieläkin: kun se satuttaa sydäntä, se pel-
jättää, tekee araksi ja epäileväksi: sydän ei tiedä, mitä hädissään te-
kisi. Mahdotonta on ihmisen, tietäessään, mitä Jumala tahtoo ja sa-
malla tuntiessaan, ettei ole sitä täyttänyt, olla joutumatta ahdistukseen
ja tuskaan. Selvänä on silmien edessä Jumalan uhkaus hänen sanansa
rikkojille: iankaikkisen kuoleman ja kadotuksen uhkaus. Sentähden
on juutalaisten helluntai ja sen saarna kauhea ja hirmuinen päivä ja
sanoma, josta ei voi lähteä mitään iloa. Laín antaminen olikin niin
kauhea ja hirvittävä näky, että juutalaisten täytyi rukoillen sanoa Moo-
sekselle: "Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme, älkööm
Jumala meidän kanssamme puhuko, ettemme kuolisi".
Mutta mikälainen on sen sijaan meidän uuden liiton helluntai? Se on
erinomaisen ihana ja suloinen; ei ole siinä mitään kauhistavaa, vaan pelk-
kää iloa, mielihyvää ja riemua. Evankelista kertoo, niinkuin jo tekstistä,
rakkaani, kuulitte, kuinka juuri helluntaina, jota juutalaiset viettivät
kiitoksella Kymmenen käskyn saamisen muistoksi, Siinain vuoren ta-
pahtumaa ylistäen, apostolit ja muut kristityt olivat eräässä huoneessa
yksimielisesti koossa. "Ja tuli yht'äkkiä taivaasta humahdus, niinkuin
olisi käynyt väkevä, ankara tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa
he istuivat." Ja tämän humahduksen ohessa "he näkivät ikäänkuin
tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle".
Siinä tilaisuudessa siis Pyhä Henki ilmestyi kuultavalla ja nähtävällä
tavalla. Humahduksessa hän näet kuului sekä näkyi tulen liekeissä,
kuten Kristus oli edeltäkäsin luvannut ja Johannes Kastajakin ennus-
tanut, että Herra oli kastava heidät "Pyhällä Hengellä ja tulella."
Tällä ilmiöllä on erikoinen syynsä ja merkityksensä. Kielet näet tar-
koittavat saarnavirkaa, joka ei ole turha; se on liikuttava sydämiä ja
sytyttävä niinhin uuden valkeuden eli tulen. Siitä me myöhemmin enem-
män puhumme. Heti humahduksen ja liekkien jälkeen Pyhä Henki tuli
itsekunkin heidän päällensä, sytytti ja liikutti heidän sydäntänsä siinä
määrin, että he siinä tuokiossa oppivat oikein ymmärtämään Raamattua.
He saivat sellaisen rohkeuden, etteivät pitäneet ymmärrystänsä toi-
silta salassa, vaan uskalsivat sitä rohkeasti ja julkisesti tunnustaa. Li-
säksi tapahtui se suuri ihme, että he osasivat puhua eri kielillä, vaikka
he sitä ennen eivät osanneet muuta kuin äidinkieltään. Jerusalemista
tosin piti tämän saarnan alkaa, mutta ei sinne pysähtyä: profeettain
ennustuksen mukaan on evankeliumia jo heti ensi alussa julistettava
kaikilla kielillä. Juuri sen todistukseksi, ettei sen pitänyt pysähtyä
Juudanmaahan, vaan että sitä oli saarnattava koko maailmassa ja kai-
killa kielillä, Pyhä Henki opetti apostoleita kaikkia kieliä puhumaan.
Tämä on meidän helluntaimme, uuden liiton helluntai. Sen kautta
päästään Jumalaa oikein tuntemaan: häntä ei kauhistuta, vaan iloi-
taan ja saadaan hyvä omatunto ja sellainen rohkeus, joka ei mitään kau-
histu, vaan on valmis kärsimään kaikkea Kristuksen tähden, niinkuin
näemme Apostolien teoista. Tästä helluntaista ei ole vain Kristus en-
nustanut viimeisessä puheessaan, vaan myöskin profeetat Daavid, Je-
saja, Jeremia, Joel, Sakarja ja muut. Sentähden tahdomme mekin
viettää tätä päivää puhumalla Pyhästä Hengestä, kuka hän on, mikä
on hänen työnsä ja virkansa, ja miten meidän on meneteltävä voidak-
semme mekin viettää autuaalista helluntaita ja saadaksemme Pyhän
Hengen.
Ensiksikään ette, rakkaani, saa ajatella, ettei Pyhää Henkeä ennen ole
seurakunnassa ihmisten seassa ollut. Hän on iankaikkinen, kaikkivaltias
Jumala, niinkuin Kristus sanoo: "Hän lähtee Isän tyköä". Hänen täytyy
siis olla samaa luontoa ja olemusta kuin Isäkin. Meillä onkin selviä
todistuksia siitä, että Pyhä Henki on aina ollut vaikuttamassa ihmisissä,
valistamassa heidän sydäntään ja hallitsemassa ja ohjaamassa heitä
Jumalan tahdon mukaan. Kristus itse ja samoin Pietari sanovat,
että Pyhä Henki on puhunut profeettain kautta; ja evankelistat todis-
tavat, että Pyhä Henki oli vanhassa Simeonissa, Hannassa, Sakariaassa,
Elisabetissa ja Johanneksessa.
Meidän on siis ajateltava ja uskottava Pyhästä Hengestä aivan sa-
maa kuin Kristuksesta, Jumalan Pojasta, josta uskomme, että hän on
ollut iankaikkisuudesta, on aloittanut työnsä heti ensimmäisen, paratii-
sissa annetun lupauksen jälkeen, ja ollut sotimassa perkelettä vastaan
hänen päänsä murskaten. Tämän jo aikoja ennen aloittamansa ja sitten
yhä jatkamansa työn Jumalan Poika sitten julkisesti täytti, kun tuli
ihmiseksi, kuoli ristillä ja nousi jälleen kuolleista kolmantena päivänä.
Samoin Pyhän Hengen työ on aina ollut vaikuttamassa maailmassa;
hän on johdattanut ihmissydämiä Jumalan sanalla uskoon, valistanut
niitä, vahvistanut ja johdattanut niitä kaikkeen totuuteen. Mutta
tämän työnsä hän on vasta pyhänä helluntaipäivänä täydentänyt ja
tehnyt julkiseksi; se ei enää tapahdu niin salaisesti kuin ennen; jokaisen,
joka sen näkee, täytyy huomata ja tunnustaa Pyhän Hengen ihmeelli-
nen vaikutus. Nuo muutamat, jotka eivät pitäneet sitä Pyhän Hen-
gen vaikutuksena, vaan väittivät apostolien olevan täynnä makeata
viiniä, puhuivat tahallisesti valhetta. Heidän sydämensä oli todis-
tamassa heitä vastaan: ei juopuneena voida oppia vieraita, tunte-
mattomia kieliä.
Mikä lienee ollut syynä Pyhän Hengen ilmestymiseen juuri hel-
luntaipäivänä? Ei mikään muu kuin se, että me oppisimme käsittä-
mään tämän lahjan tulevan meille ainoastaan Herramme Kristuksen
kautta. Hän on nämä lahjat meille ansainnut, ja yksin hänen kauttaan
ne meille annetaan, niinkuin olette rakkaani, hänen taivaaseenastu-
misensa päivänä 68. psalmin johdosta kuulleet: "Sinä astuit ylös korkeu-
teen, sait ihmisiä lahjaksesi." Juuri siten selittää Pietarikin nämä sanat
tämänpäiväisessä saarnassaan, kun hän sanoo: "Koska Kristus on Ju-
malan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hen-
gen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette".
Meidän on siis ensiksikin opittava käsittämään, ettei Pyhä Henki vasta
helluntaina aloittanut työtänsä ja vaikutustansa - hän on sitä toi-
mittanut seurakunnassa kaikkina aikoina -, mutta vasta helluntaina
hän harjoitti sitä julkisesti, ilmestyen erittäin voimallisesti, tästä ilmes-
tyksestä oppiaksemme tuntemaan, minkä jalon lahjan rakas Herramme
Kristus Jeesus kuolemallansa ja ylösnousemillensa on meille ansain-
nut ja toimittanut.
Toiseksi on meidän myös muistettava, että samoin kuin Raamattu
Herralle Kristukselle antaa erityisen nimen sanoessaan häntä Jumalan
Sanaksi, samoin se antaa Jumalan Hengellekin erikoisen nimityksen,
ja sanoo Häntä Pyhäksi Hengeksi, joka liikuttaa sydämiä armollaan ja
pyhittää niitä, jotka ennen olivat epäpyhiä ja syntisiä. Tämä nimi
on kristityille erittäin lohdullinen, sillä he hyvin tietävät olevansa
liian heikkoja voittamaan perkelettä ja vastustamaan hänen viettelyk-
siään. Pahan hengen vihan heitä peloittaessa heillä on lohdutuksena
se tieto, että heillä Kristuksen kautta on Pyhä Henki, joka antaa
heille synnit anteeksi ja taivuttaa heitä oikeaan kuuliaisuuteen Jumalaa
kohtaan.
Siitä, kuinka Pyhä Henki tätä toteuttaa, olette, rakkaani, jo kuul-
leet Joh. 16:8 mukaisesti: Pyhä Henki näet evankeliumin kautta
"näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion".
Nuoria ja yksinkertaisia opetettaessa uskontunnustuksessamme pyhän
kolminaisuuden teot erotetaan toisistaan seuraavasti. Isä Jumala on
meille antanut hengen ja elämän ja luonut meidät valtakuntaansa.
Mutta kun esivanhempamme synnin kautta joutuivat kuoleman alai-
siksi, ja kun me olemme perineet saman turmion, niin Jumalan Poik
tuli ihmiseksi ja kuolemallansa auttoi syntiset lankeemuksesta pelasta-
malla meidät synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta. Tämän pelastuk-
sen Pyhä Henki kantaa kaikelle maailmalle evankeliumin kautta, val-
mistaen ihmissydämiä sitä uskolla vastaanottamaan, toisin sanoen loh-
duttamaan sillä, että Kristus Jeesus on heidänkin edestään kuollut,
ja epäilyksittä luottamaan siihen, että he siten ovat sovitetut Juma-
lan kanssa, niin ettei hän enää muistele heidän syntejänsä, vaan antaa
ja lahjoittaa ne anteeksi Kristuksen tähden. Tämä on sydämen pyhit-
tämistä eli, niinkuin apostoli Pietari (Apt. 15:9) sanoo, "sydämen puh-
distamista uskolla".
Mikäli siis on olemassa syntien anteeksiantamus uskon kautta, niin
ettemme epäile, vaikka meissä vielä syntiä on, vaan turvaamme Kris-
tuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, sikäli seuraa toinenkin Pyhän
Hengen pyhittämistyö: hän pyhittää meidän ruumiimmekin, niin et-
temme enää elä synneissä emmekä enää niihin mielly ja niitä rakasta,
vaan luovumme niistä ja sen sijaan ahkeroitsemme tehdä sitä, mikä on
Jumalalle otollista. Niin Paavalikin Ef. 4:28 opettaa: "Joka varastaa,
älköön enää varastako, vaan tehköön enemmän työtä ja toimittakoon
käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitse-
valle". Pyhän Hengen työtä ja vaikutusta on se, että hän vaikuttaa
meissä uuden, oikean ja sydämellisen kuuliaisuuden Jumalaa kohtaan,
ja että me vastustamme syntiä, kuoletamme vanhaa Aadamia ja us-
kon kautta saamme kaikki synnit anteeksi.
<Jatkuu kun kirjoittelen tuota pidemmälle>
Lähde: Martti Luther: Huonepostilla: Helluntai