Tuomitsemisesta

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Tuomitsemisesta

ViestiKirjoittaja Ankka » 13 Heinä 2008, 18:59

O.H. Jussilan kirjasta Jeesuksen seurassa. Siinä puhutaan tuomitsemisesta. Kirjoitan sen tähän (Sanis):


"Kuolemattomien sielujen tuomion langettaa Jumala yksin. - Jumalan lapsilla olisi syytä kiittää Jumalaa siitä, ettei hän ole pannut meitä siihen virkaan. Meistä ei olisikaan siihen yksinkertaisesti sen tähden, että turmeltunut luontomme olisi tuomionlangettamisessa mukana ja tuomiomme sen vaikutuksesta voisi tulla väärä. Väärä tuomio on Herran edessä kauhistus. Tuomitseminen on myös vaarallista: millä tuomiolla me tuomitsemme, sillä meidät tuomitaan. Sen tähden Jeesus varoitti opetuslapsiaan sitä tekemästä.

Kuinka paljon, vieläpä armottomia tuomioita langetetaan, ikäänkuin toisen sielu ja oma sielu ei vanhurskaan tuomarin oikeuden vaa'assa mitään painaisi.

Armoistuimen ääressä näkyy oma vika viaksi. Se, joka Golgatan keskimmäistä ristiä katsoessaan näkee Jeesuksen siinä syntiensä tähden tuomittuna, ei kykene toista tuomitsemaan. Ristin uhrituli tekee uskon kullan puhtaaksi rakkauden ahjossa, sillä se poistaa siitä tuomion hengen. Niitä puhdistettuja ei tuomita viimeisellä tuomiollakaan."
Ankka
 

Re: O.H. Jussila: Tuomitsemisesta

ViestiKirjoittaja O.M » 14 Heinä 2008, 08:37

Arv. Ankka,

tuohon mitä O. H. Jussila kirjoittaa, voin yhtyä täysin, mutta korostan, että parannuskehotus, varoittaminen ja nuhtelu väärävanhurskaalle tai Jumalan valtakunnan verkoissa olevalle mädälle kalalle eivät ole tuomitsemista.

Monesti nettipalstoilla väärävanhurskaat ja Jumalan valtakunnan verkoissa olevat mädät kalat ovat kiireesti tuomitsemassa vanhurskaita tuomitsijoiksi, jos vanhurskaat varoittavat, nuhtelevat tai kehottavat parannukseen väärävanhurskaita tai mätiä kaloja heidän vääristä opinkäsityksistään, synnin luvallisuuden hakemisesta, Jumalan lapsiin kohdistuvasta nälvimisestä tai vikoilusta tms.

Haluan muistuttaa, että yhtä lailla jumalattomia kuin vanhurskaita on varoitettava epäuskon ja synnin tähden, eikä etsiä tuomitsemiskiellosta tekosyytä kiertää varoittamisvelvoitetta. Varoittaminen on tehtävä ilman tuomiota.

Toteamus, että minusta sinä olet heikoilla jäillä noine Jumalan seurakuntaa vikoilevine käsityksinesi, ei varmastikaan ole minkään sortin tuomitsemista. Tuomitsemisena ymmärrän esim. sellaisen toiminnan, jolloin väärävanhurskaat ja mädät kalat jonkinlaisen itse ottamansa ylituomarin ominaisuudessa nimittelevät valittuja mm. "ilkeiksi", "säälimättömiksi", "koviksi" ja "tuomitsijoiksi".
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Terve Aku Ankka ostaisin sinulta tämän O.H. Jussilan kirjan

ViestiKirjoittaja luther76 » 26 Helmi 2009, 15:16

Sinulla ilmeisesti on tämä kirja

O.H. Jussilan kirjasta Jeesuksen seurassa.

Haluaisin ostaa sen sinulta.
luther76
 

Re: O.H. Jussila: Tuomitsemisesta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Kesä 2015, 16:27

Anteeksiantamattomuus

Vakaassa tarkoituksessa, että tämän maisen, matkamme päättyessä perisimme iankaikkisen elämän, olemme lähteneet Jeesusta ja hänen ystäviään seuraamaan opissa, elämässä ja kärsimisessä. Rauhassa ei ole mahdollisuutta tätä matkaa tehdä. Joka hetki seuraa mukana valpas vihollinen, etsien keinoja kompastelevan vaeltajan uskon sammuttamiseen. Vaarat vaanivat kaikkialla. Ilman seurakunnassa olevaa Pyhän Hengen valkeutta emme elävinä säilyisi. Pyhän Hengen eläväksi tekemä usko vaatii kuuliaisuuteen Pyhän Hengen neuvoille seurakunnassa ja vain tätä kuuliaisuutta noudattaen säilymme elävinä.

Eräs vakava hengellisen kuoleman vaara vaanii tämän vanhan osan kovuudessa ja jäykkäniskaisuudessa. Vanha-aatami ei tehnytkään parannusta, vaikka niin toivoimme. Kompastelemme omaksi ja ystäviemme harmiksi. Kompasteluista usein seuraa loukkaantuneisuutta – jopa niin pitkälle, että jonkun sydän kovettuu anteeksiantamattomaksi. Kovettuneen sydämen kantaja huomaa kuollutta tilaansa, vaan hautoo mielessänsä kärsimäänsä vääryyttä ja odottaa vääryyden tekijän ojentumista sekä anteeksipyyntöä. Näin järki vihollisen suosiollisella avustuksella ohjaa väärään suuntaan.

Vääryyttä kärsimään joutuneena, järjen neuvoista piittaamatta, olisi hyödyllistä miettiä, meneekö minulta usko siitä syystä, että joudun kärsimään niin paljon vääryyttä. Raamattu ei sellaista uskon puuttumisen syytä tunne, omuus
– mutta siitä menee usko, kun sydän kovettuu anteeksiantamattomaksi vääryydentekijää kohtaan. »Ellette anna anteeksi toisillenne, ei taivaallinen Isä anna anteeksi teille.» Tuo Raamatun totuus on hätkähdyttävä ja ehdoton. Ja tarkoittaa sitä, että jos oma sydämemme on anteeksiantamaton toista kohtaan minkä syyn takia tahansa, ei Jumala anna anteeksi meille, vaikka sitä pyytäisimmekin. Tämäkin asia korjaantuu, kun ;anteeksiantamattomuuteen joutunut muistuttaa itselleen, mistä sydämen kovuus tuli ja tekee parannuksen. »Muista siis, kusta lankesit pois ja tee parannus.» Itsensä tutkisteleminen tällaisessa tilanteessa on hyvin terveellistä. Terveellisen tutkimisen seurauksena valkenee, että pääsen taivaaseen ainoastaan siten, että jokaisen henkäykseni ajan
elämässäni saan elää Jumalan anteeksiantamisen armossa Jeesuksen veren turvissa. Näin armosta elävä sydän avartuu ja pehmenee antamaan anteeksi pikkuvelallisille. Oikeassa itsetunnossa elävä armolapsi näkee olevansa muita suurempi syntinen ja iloiten omistaa itsellensä taivaaseen auttavan Jumalan Pojan armon. Mielellänsä suo sen myöskin kaikille muille halullisille.

Huomaamme, että Raamatun neuvot eivät ole taakkoja, vaan ne on annettu valkeudeksi teillemme säilyäksemme elävinä siihen saakka, kun mainen matka kohdallamme päättyy ja noutajat taivaasta saapuvat.
Ahti Korkala
Päivämies 29.5.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Tuomitsemisesta

ViestiKirjoittaja Ilpo » 21 Kesä 2015, 15:48

Tuo Taavetin skannaama Korkalan kirjoitus on mahdottoman hyvä ja ajankohtainen.

Jopa siinä määrin, että toivoisin sen siirrettäväksi uudeksi keskustelun avaukseksi että mahdollisimman moni lukisi sen. Saatan tehdä sen itsekin kun pääsen tietokoneelle.
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

Re: Tuomitsemisesta

ViestiKirjoittaja Ilpo » 21 Kesä 2015, 17:07

Otin ja kopioin omin luvan kirjoituksen uskonvanhurskaus-osioon.

Toivottavasti en ollu liian omavaltainen.
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

Re: Tuomitsemisesta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Marras 2018, 22:10

Jeesus ilmoittaa itsensä meille


Sanoi hänelle Juudas: (ei se Iskariot) Herra, kuinka se tulee, ettäs tahdot meille itses ilmoittaa, ja et maailmalle? Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: joka minua rakastaa, se pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä, ja asumme hänen tykönänsä Joh. 14:22~3.

Tuosta Johanneksen muistiin merkitsemästä Jeesuksen ja Juudaan välisestä keskustelusta kiistattomasti ymmärrämme, että Jumalan valtakunnan ulkopuolella elävillä ihmisillä ei ole oikeaa tietoa Jeesuksesta, koska Hän ei ole ilmoittanut itseänsä heille. Siitä syystä ulkopuolisilla ei ole myöskään oikeaa ymmärrystä siitä, miten syntinen ihminen voi selvitä taivaaseen. Tämä tieto on ainoastaan niillä, joille Jeesus on itsensä ilmoittanut.
Ihmisymmärrys hyväksyy kyllä Jeesuksen omiksi kaikki ihmiset, jotka jotakin hengellisyyttä harjoittavat — Jumalaa kiittävät ja sielunvihollista moittivat. Näin onnellisesti ei Raamatun kirjoitusten mukaan kuitenkaan asia ole. Hengellisyyttä harjoittavia olivat ne, jotka antoivat Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Miten sellainen usko voisi olla Jumalasta lähtöisin, joka ihmisten Vapahtajan tappaa villitsijänä ja tarpeettomana?
Jeesus antoi Juudakselle selkeän vastauksen: "Joka minua rakastaa, se pitää minun sanani." Joka ei rakasta, ei myöskään pidä Hänen sanojaan, vaan muuttaa ne oman mielensä mukaisiksi. Siinä on vedenjakaja.
Nämä ovat Jeesuksen sanat: "Ja Jeesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niin kuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät. Ja kun hän nämä sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt. Joh.20:21- 23.
Ainoastaan Pyhässä Hengessä saarnatussa syntien anteeksiantamisen evankeliumissa voidaan päästä Jumalan rakkauden osallisuuteen, ei muulla tavalla. Tätä tietä Pyhä Henki on armahtavana siirtynyt uskosta uskoon ja sydämestä sydämeen. Näin toteutuu jatkuvasti Jeesuksen sana: "Ja me tulemme hänen tykönsä, ja asumme hänen tykönään." Joka ei tällä evankeliumilla ole tullut päästetyksi synneistään, ei voi rakastaa Jeesusta. Heidät tunnetaan siitä väärästä opistaan, että eivät tule Jumalan valtakuntaan omistamaan evankeliumia kohdalleen, vaan vaeltavat itse valitsemaansa tietä.
Murhemielin joudumme toteamaan senkin,että kun vihollinen on onnistunut saamaan pauloihinsa jonkun elämäntien kulkijan, niin hänessä alkavat näkymään ylpeyden hengen hedelmät. Rakkaus totuuteen on loppunut, ja parannuskehotus ei enää kelpaa. Jumalan armolapset alkavat näkymään tällaiselle ahdasmielisenä joukkona, joka pyrkii määräilemään toisten elämää. Ylpeästä sydämestä on Jeesuksen Henki kadonnut ja Jumalan huoneessa joudutaan toteamaan, että Jeesus ei ilmoita enää itseänsä tälle, koska synti ei kirkastu synniksi vaikka kuinka rakkaasti neuvottaisiin. Siinä kaivattaisiin vikaan joutuneelta kuuliaisuutta Raamatun mukaisille uskovaisten neuvoille, sillä "kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus."
Joka päivä kulutamme meille tänne aikaan annettuja elämän päiviä. Kun ne ovat kuluneet loppuun, on lähdettävä ajasta ikuisuuteen. Viimeistään lähtöhetkellä pitäisi Jumalan asua lähtijän sydämessä, sillä "Joka parannuksentekonsa huomiseen jättää, hän vuoteensa tuonelaan rakentaa." Paljon on ollut niitä, jotka aikoivat tehdä parannuksen ennen kuolemaansa, mutta eivät ehtineet, kun lähtö tästä maasta tuli aikaisemmin kuin he luulivat. Tietoisina tuosta totuudesta haluamme kuluttaa armonpäiviämme uskoen päivittäin syntimme anteeksi tässä yhdessä jumalanvaltakunnassa. Sinä veljeni ja sisareni, joka näet itsesi niin vialliseksi, että tuskin uskallat uskoa, saat nytkin uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja näin omistaa Jeesuksen rakkautta ja Hänen valtakuntaansa.
Ahti Korkala
Päivämies 21.6.1976


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 19 Marras 2018, 22:10
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron