VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 21 Heinä 2018, 05:00

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 9 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 27 Syys 2008, 12:58 
Siionin Lähetyslehti 10/ 1962; Hyvät työt – uskon hedelmiä:

"Uskon yhteydessä Raamattu puhuu hyvistä töistä aivan erottamattomasti toisiinsa kuuluvina. Ellei ole toista, ei toisellakaan ole mitään merkitystä.

”Hyvät työt uskosta vuotavat”, sekä aivan kuin täydentävänä selityksenä: ”Usko ilman tekoja on kuollut.”

Elävä usko on kuin seula, josta aina hyvien töiden vesi vuotaa pois. Siksi elävässä uskossa vaeltava ei itse sitä huomaakaan, koska se on aivan luonnollinen asia. Kun hyvät työt uskosta vuotavat omia aikojaan sinne elämän tien varteen, ei ihminen itse tiedä, millaiseen paikkaan minkinlainen pisara on tipahtanut.

Kun hän nyt Raamatustaan lukee tuonkin elävän uskon tuntomerkin, löytää hän seulansa tyhjänä. Kuinka ansiottomaksi ja kelvottomaksi siinä kristitty-riepu itsensä tunteekaan. Siinä tahtoo unohtua se tieto, että astia onkin vuotava.

Mutta näkipä Jeesus meissä olevan niitäkin, jotka Kristuksen rakkauden vaatimina antautuvat niin suuriin uhrauksiin ja raskaisiin ja vaivalloisiin palvelutehtäviin, että ne eivät enää ihmisen huomaamatta pääsekään vuotamaan pois, vaan tietoisuuteen jää, miten suuria ja vaikeita nuo teot olivat.

Tällaisille Jeesus sanoo: ”Kun te kaikki tehneet olette, niin sanokaa, me olemme kelvottomat palvelijat, sillä me teimme ainoastaan sen, mikä pitikin.”

Katsopa nyt Jumalan lapsi: Vaikka kuinka huomaisit seulasi tärisevän ja hetkeksi täyttyvänkin tekojesi laadusta ja runsaudesta, sinä itse olet kelvoton ja ansioton. Teit vain sen minkä pitikin, etkä yhtään enempää. Pian on seulasi tyhjä ja ellei ole, vie se kiireesti puhdistettavaksi, sillä se on tukkeutunut. Elämän vesi huuhtelee reiät auki.

Kuollut usko sitä vastoin on kuin täysin pitävä rautapata, jonka sanka somasti sopii ”oman minän” kaulaan. Siitä ei pääse vuotamaan mitään, vaan kaikki täytyy nostaa yli laidan ja asettaa haluamaansa paikkaan. Siinä kyllä ihminen itse tietää hyvän työnsä laadun ja myös sen paikan, mihin antaa. Oma tietokaan ei riitä, vaan teko suoritetaan siten, että toisetkin sen näkevät. Kuinka ihania arvon ja kunnian katinkultakiviä siitä saakaan!

Ihastuneena oma-minä kerää niitä patansa täyteen ja miten ylpeänä ja pystypäin se asteleekaan tietään kumartelematta minkäänlaisille vaivaisille.

Tällainen omavanhurskaus vaanii Jumalan lastakin. Ellei hyvillä töillä saa vaihdetuksi arvoa ja kunniaa, ei niitä kannata tehdäkään. Toinen kuolleen uskon muoto on sellainen, että ihminen uskoo uskovansa, mutta häntä ei liikuta minkäänlainen hengellinen tai ruumiillinen hätä ja ahdinko. Vaikka sitä olisi hänen tiellään, astuu hän kylmästi yli, ellei kiertää voi. Kuinka selvästi sanotaankaan Jaak. 2: 26: ”Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin uskokin ilman tekoja on kuollut.”

Rakas ystävä, ken lienetkin, ehkä löydät tästä itsesi jonkinlaisen uskon kantajana. Jos löydät uskosi kuolleeksi, käy viipymättä elämänä veden lähteelle. Evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle uskovalle autuudeksi. Me köyhät Jumalan armolapset tahtoisimme saarnata syntiesi anteeksiantamuksen korviesi kuultavaksi, jos sinä tahdot sen uskolla omistaa.

Ja sinä poloinen seulan kantaja minun kanssani. Ole turvattuna, näinhän pitääkin olla. Jos mielessäsi viipyy jokin hyvä työ, niin pane sekin pois niin kuin se olisi paha, sillä meidän sydämemme on niin nopea sen päälle kirjoittamaan: Veloitetaan Jumalalta!

Mehän emme kykene itse suorittamaan yhtä hengenvetoa tai sydämen lyöntiä, kuinka sitten jotakin enempää? Kuitenkaan emme saa avuttomuuttamme asettaa esteeksi Jumalan työlle. Hän joka sanoo: Minun voimani on heikoissa väkevä, tietää kyllä, mihin meitä itse kutakin käyttää.

Vielä uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sillä uskokin jää pois matkan päättyessä. Kotona vain katsellaan Veriylkää kasvoista kasvoihin.

Matkamies
"


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Syys 2008, 17:23 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Viestit: 117
Paikkakunta: pohjoinen maa
Kiitos, näre.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 28 Syys 2008, 18:01 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3547
Hyvä kirjoitus "Matkamieheltä". Itsestäni en voi havaita omia hyviä tekoja, vaikka omanvanhurskauden perkele yrittää toisinaan väittää joitakin tekojani hyviksi. Sitten taas muista uskovaisista hyviä tekoja vaikuttaa vuotavan Hengen hedelminä heidän itsensä sitä havaitsematta jatkuvasti. Omavanhurskaista väärähengellisistä taas en ole havainnut hyviä tekoja, mutta sen sijaan olen havainnut heidän itsensä pitävän omia itsekkäitä tekojaan hyvinä. Jotenkin havaintoni näyttävät sopivan yhteen Matt. 25:35-45 -kohdan kanssa. Oma kysymyksensä on toki sekin, voiko ihminen tulla "liian tietoiseksi" omasta kyvyttömyydestään hyvään? Tarkoitan, että voiko siitäkin ylpistyä?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Huhti 2011, 19:09 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Armosta saame uskoa synnit anteeksi

Jumalan terve, rakkaat Jumalan lapset!

Rakkaat veljet ja sisaret, Room. 5. kirjeensä kautta Paavali neuvoo meitä syntisiä ihmisiä uskomaan Jeesukseen Kristukseen sen tähden, että vanhurskaiksi tulisimme. Paavali tuo senkin esille tässä kirjeessään, miten me syntiset ihmiset tulemme vanhurskaaksi, ja neuvoo meitä Pyhän Hengen vaikutuksen voimalla oikeaan uskoon. Tämä viisaus ja oppi, minkä Paavali omisti, oli annettu Paavalille Pyhän Hengen kautta. Pyhän Hengen voimalla Paavali saarnasi ja opetti kansaa, ja kehotti uskomaan Jeesukseen Kristukseen. Tämä Paavalin kirjoitus on vieläkin yhtä voimallinen, sillä se ei ole vanhentunut, eikä tule vanhentumaan. Se on elävän Jumalan sana. Rakkaat Jumalan lapset, meitä kehotetaan uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, että tulisimme vanhurskaiksi. Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen me syntiset ihmiset olemme vanhurskaita. Kuulkaa tätä, kun me saamme armosta uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä rauhaan ja vapauteen ja koti-iloon asti.

Rakkaat lapset, mikä meillä on hätänä, kun me saamme armosta uskoa, eikä ansiosta. Sillä ansioita ei, rakas veljeni eikä sisareni, meillä ole, vaan taivaan Isän suuri rakkaus, jonka Hän on meille kurjille ja syntisille ihmisille antanut. Taivaan Isän rakkaus on ollut niin suuri, että sellaista ei ole ollut toisella, eikä tule olemaan. Rakkaat veljet ja sisaret, Isä antoi ainokaisen Poikansa meidän syntisten ihmisten tähden kärsiä ristin kuoleman. Se joka Häneen uskoo, pelastuu. Ylösnousemuksensa kautta Herra Jeesus voitti maailman, synnin, ja toi sen tilalle uskon ja vanhurskauden armosta uskovalle. Armosta uskovalla ihmisellä on vanhurskaus ja ilo Isän luona taivaassa.

Uskosta vanhurskaiksi tulleina meillä on Kristuksen kautta rauha Jumalassa ja pääsy Hänen armoonsa. Olemme tulleet osallisiksi Jumalan kirkkauden toivosta, Hänen rakkaudestaan ja pelastuksesta.

Rakkaat Jumalan lapset, kun me kaikessa heikkoudessa ahkeroimme tehdä matkaa tämän maailman kiusausten keskellä, niin monta kertaa pääsee huokaus Isän puoleen, että miten minun mahtaa käydä, kun olen näin huono kaidan tien matkaaja. Pelottaa, että voimat loppuvat välillä, ja siihen vielä sielunvihollinen tuo lisää juonia ja sanoo, ettei sinun kannata ahkeroida sillä tiellä, kun sinä olet niin huono ja kelvoton. Ei sinulla ole sijaa taivaassa, etkä sinä sinne pääse. Jos sinun kohdallasi, veljeni ja sisareni, on asiat näin, ja tällaiset heikkoudet matkalla, niin usko sinäkin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki viimeisetkin epäilykset, rauhaan ja kotikunniaan asti, sillä armosta me saamme uskoa synnit anteeksi. Tällä kohdalla täyttyy se lupaus, minkä Paavali Pyhän Hengen kautta kirjoittaa ja puhuu siitä, kuinka me saamme armosta uskoa, ja vanhurskauden puku puetaan meidän päällemme.

Veljeni ja sisareni, taivaassa meillä ei tarvitse olla tätä maailman kunniaa eikä tavaraa. Jeesus sanookin, että mitä sillä luullaan voitettavan, vaikka omistettaisiin koko maailma, jos sen kautta saataisiin vahinko sielulle. Monelle on käynyt niin, että tämän maailman kunnia on saanut etusijan, eikä muisteta, kenen kautta kuka on sen antanut. Ei joudeta muuta ajattelemaankaan, kuin sitä, että pitäisi saada vielä paljon enemmän. Ja niin tämä tavara tulee Jumalaksi, ja ennen pitkää käy niin, että joutuu tämän maailman orjaksi ja palvelemaan tätä maailmaa eikä Jumalaa. Tällaiset ihmiset eivät varmasti kiitä taivaan Isää eivätkä muista sitä asiaa, että Jumala on siunannut ja uskonut heille tämän omaisuuden. Tämän maailman hekuma on vienyt monen sielun iankaikkiseen kadotukseen.

Uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja vapauteen ja kotikunniaan asti tekin, jotka olette tältä maailmalta ahdistettuja ja kiusattuja, sillä Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme on kuollut ja noussut ylös kuolleista meidän kaikkien ihmisten edestä. Se on armo, minkä Jeesus toi ristinkuolemalla, ja se kuuluu kaikille, jotka siihen turvaavat ja uskovat syntinsä anteeksi.

Haluan kirjeeni lopuksi pyytää teiltä, rakkaat Jumalan lapset, esirukousta taivaan Isältä, että Hän minuakin kuljettaisi, minuakin heikkoa matkaajaa siipiensä alla kotikunniaan asti. Haluan siunata vielä teitä tämän kirjeeni kautta, uskotaan synnit ja matkanviat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.


Reino Ojala
Päivämies 21.7.1965

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14 Touko 2011, 07:51 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Hyvät työt ja usko


Viime aikoina on eräitten lehtien palstoilla tuotu esiin sellainen käsitys, että kun ihminen vain tekee paljon hyvää, niin hän on uskovainen, vaikka ei uskoisikaan niin kuin Raamattu sano. Tuntuu uskomattomalta lukea tällaisia mielipiteitä papin kynästä, maassa, jota pidetään maailman luterilaisimpana. Meillähän sanotaan olevan oppi-isänä miehen, Lutherin, jonka koko elämäntyö tarkoitti sen asian kirkastamista, että ellei ihmisellä ole oikeaa, raamatullista uskoa, niin eivät jaloimmatkaan hyvät työt, tai suurikaan hurskaus ole minkään arvoiset Jumalan edessä.

Eräs kirjoittaja puolusti kantaansa sanomalla, että kukaan ei voi tehdä hyviä töitä muuten kuin rakkaudesta Kristukseen. Tämäkin väite on hämmästyttävä: Tarvitsee vain muistella, mitä Raamattu kertoo fariseusten hyvistä töistä nähdäkseen, että ihminen voi tehdä hyvää muistakin vaikutteista, kuin rakkaudesta Jeesukseen.

Minullakin oli aikoinani tuollainen käsitys, että kun joku vain harrastaa hyväntekeväisyyttä ja Jumalan nimi on huulilla, niin hän on ilman epäilystä uskovainen. Mutta eräänä päivänä jouduin näkemään tätä asiaa pintaa syvemmältä. Olin siihen aikaan epäuskoinen. Ihailin tavattomasti erästä hurskasta naista, joka teki paljon hyvää paikkakunnalla. Hän korjasi humalaisia tiepuolesta, järjesti paketteja hätää kärsiville jne. Kerran kutsuin tämän naisen kotiini vierailulle saadakseni keskustella. Hän tuli. Ja koko illan hän puhui ja kertoi kaikesta, mitä hän oli tehnyt ja aikaan saanut. Lopulta tuli esiin sekin, mikä oli ollut kaiken tuon touhun syvimpänä vaikuttimena.

En ollut utelias hänen menneisyytensä suhteen. Kuitenkin hän rupesi kertomaan kuin puolustautuakseen, miten hän eräänä päivänä oli saanut sisäisen käskyn jättää miehensä ja kotinsa, ja antautua kokonaan palvelemaan Jumalaa. Tajusin kohta, mistä on kysymys. Kun omatunto syyttää yhdessä kohdassa, koettaa ihminen rauhoittaa sitä, tekemällä ylen määrin hyvää toisaalla. Tämä nainen koetti hieroa kauppaa Jumalan kanssa. Hän ajatteli siihen tapaan, ainakin alitajuisesti, että kun oikein kovasti auttaa kärsiviä, niin se kuittaa Jumalan edessä sen rikoksen, minkä hän teki miestään ja lapsiaan vastaan. Toisin sanoen tätä naista ei ajanut hyviin tekoihin rakkaus Kristukseen, vaan paha omatunto. Hänen hyvät työnsä olivat itse valittuja. Jumalan tahdon tie hänen kohdallaan olisi ollut toinen. Vaan itse hän nähtävästi uskoi palvelevansa Jumalaa ja tekevänsä kaiken rakkaudesta Kristukseen. Hän eli itsepetoksessa.

Tämä nainen ei ole ainoa maailmassa, joka koettaa pettää itseään ja Jumalaa, ja joka siinä myös onnistuu. Tietenkään ei voida kieltää hyväntekeväisyyden ajallista arvoa, vaikka se lähtisikin vääristä vaikutteista. Koko asian suuri järkyttävyys on siinä, että vaikka ihmisen omaltatunnolta puuttuu anteeksiantamus ja Pyhän Hengen todistus, niin hän uskoo saavuttavansa Jumalan mielisuosion, "uhrautumalta" jotenkin, antautumalla kaikin voimin viemään eteenpäin jotakin hyvää ja kristillistä asiaa. Ja erään tuloksen nämä uhrautuvat ihmiset näkyvät aina saavuttavan: maailman ihailun. Lehdissä kirjoitetaan, kuten nytkin on nähty, että vaikka se ja se henkilö ei uskokaan juuri Raamatun mukaan, niin onhan hänellä toki sellaiset teot, että niiden perusteella ei voi olla mitään epäilystä hänen autuudestaan. Näillä lausunnoilla maailma noita ihmispoloisia rauhoittaa, kunnes omatunto vaikenee ja tulee väärä rauha. Jumalan lapset joskus sanovat rakkauden murheella näille itsepetoksessa eläville, että olisi tehtävä parannus, saatava oikea perustus. Tämän tähden on Jumalan lapsiin loukkaannuttu kaikkina aikoina, ja heitä on syytetty ahdasmielisyydestä ja tuomitsemisesta. Vieläpä nuo hurskaat ihmiset saattavat sanoa Jumalan lapsille, että menkää te saarnaamaan noille julkijumalattomille, eikä meille joilla on näin paljon hurskautta.

Tämä väärä rauha ja itsepetos saattaa olla niin vahva, että se kestää vielä kuolemassakin. Raamatusta näemme, miten näitä ihmisiä tulee viimeiselle tuomiolle varmoina siitä, että taivas kuuluu heille, ja miten he luettelevat Herralle mitä kaikkea hyvää ovat Hänen nimessään tehneet. Ja saavat kuulla yllättävän, ja varmaan myös hirvittävän tuomion: Menkää pois te kirotut. En ole koskaan teitä tuntenut.

Tekojen tiellä olevat saattavat puolustaa itseään sillä, että eihän viimeisenä päivänä puhuta uskosta mitään, vaan silloin tuomitaan sen mukaan, mitä kukin on tehnyt. Vaan he eivät huomaa erästä sanaa Jeesuksen vertauksessa. Jeesus ei sano oikealla puolella oleville, että te olette kaikenlaista hyvää harrastaneet, vaan "minkä olette tehneet yhdelle näistä Minun vähimmistä veljistäni..." Jeesus ei sano kaikkia ihmisiä veljikseen, vaan jokainen joka tekee taivaassa olevan Isäni tahdon, hän on Minun veljeni..." Raamatusta näemme myös, että Jumalan
tahdon tekijöitä ovat ne, jotka tekevät parannuksen, ottavat Jumalan lähettämän evankeliumin vastaan ja sen kautta uudesti syntyvät Jumalan lapsiksi. Vain näille Jumalan lapsille ja Jeesuksen veljille tehdyt hyvät työt huomioidaan viimeisenä päivänä. Eivät auta silloin mitkään teot, jos samalla on nuo Herran halvat veljet ylönkatsottu, tai on suorastaan heitä paneteltu.

Raamattu kertoo edelleen, että tuomiopäivänä oikealla kädellä olevat eivät luettele hyviä töitään. He päinvastoin ihmetellen kysyvät, että milloin me olemme jotakin hyvää tehneet? Miksi näin? Siksi, että kun Jumala saa riisua ihmisen kaikista hyvistä luuloistaan ja itsepetoksesta, joutuu ihminen murheellisena toteamaan: olen niin kurja ja kelvoton, ettei minusta ole mihinkään hyvään. Tällaiselle kelpaa köyhien evankeliumi, Jumalan lasten julistama sovintosaarna, jossa kaikki synnit anteeksi annetaan. Kun ihminen näin saa syntymän Jumalasta, ei häntä tarvitse käskeä rakastamaan. Eräs Pyhän Hengen syntymälahja on juuri rakkaus toisiin Jumalan lapsiin. Ja tämä rakkaus on sellainen, että se tuntee aina olevansa velassa. Kun Jumalan lapsi on saanut koko suuren syntivelkansa anteeksi ja kun hän on saanut jatkuvasti kokea veljien ja sisarten taholta pitkämielistä rakkautta ja hoitoa, tuntee hän, ettei koskaan pysty sitä korvaamaan. Hän tuntee, että on kykenemätön osoittamaan Jumalan lapsille niin paljon rakkautta ja palveluksia, kuin sydämen halu olisi. Hengessä köyhä tuntee olevansa pikemminkin taakkana toisille uskoville ja ehkä häpeäksi koko Jumalan valtakunnalle, kun on niin heikko ja horjuva. Aina vain pitää olla armoa kerjäämässä ja apua pyytämässä toisilta ja epäonnistumistaan tunnustamassa. Mitäpä luettelemista tällaiselta olisi hyvissä töissään viimeisenä päivänä? Ei mitään.

Jumalan lapset eivät ole koskaan nähneet omia hyviä töitään. Niitä ei ole myöskään maailma nähnyt. Ei maailma ja sen hurskaat nähneet eikä kiittäneet Jeesuksenkaan hyviä töitä, vaan syyttivät Häntä monista rikoksista. Eikä Jumalan lapsi saa kiitosta vielä tänäkään päivänä maailmalta. Vaan sittenkin nuo ylönkatsotut ja hengessä vaivaiset Jumalan lapset, Jeesuksen veljet, kantavat sen hedelmän, jolla viimeisenä päivänä on iankaikkisuusarvo. He ovat „Minun Isäni siunatut." Viimeisenä päivänä ei enää siunata ketään, silloin vain kutsutaan niitä, jotka jo tässä ajassa ovat ottaneet siunauksen vastaan Pyhän Hengen viran kautta, jota virkaa Jeesus valtuutti omansa hoitamaan maan päällä, antaen heille taivaan valtakunnan avaimet. Ja vain tämän siunauksen osallisuudesta lähteneet työt Jumala hyväksyy.

(Ei ollut kirjoittajan nimeä lehdessä.)
Päivämies 12.10.1961

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Loka 2012, 09:04 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Pyhä Henki – Vapauden hengen laki


"Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen. Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jeesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut. Sillä se, mikä laille oli mahdotoin, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta, että lain vanhurskaus täytetyksi tulisi meissä, jotka emme lihan jälkeen vaella, vaan hengen jälkeen. Sillä ne, jotka lihan jälkeen ovat, ajattelevat niitä, mitkä lihan ovat, mutta ne, jotka hengen jälkeen ovat, ajattelevat hengellisiä. Sillä lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillä ei se voikaan. Mutta jotka lihassa ovat, ei ne taida olla Jumalalle otolliset. Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä, mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa. Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt sen Henki, joka Jeesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta. Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle lihan jälkeen elämään. Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman, mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää. Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä~vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset. Sillä ette te ole saaneet orjuuden henkeä, että teidän vielä pitäisi~pelkäämän, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas Isä. Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset. Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset, jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme." (Room. 8: 1-17).


Ensimmäiset ihmiset menettivät syntiinlankeemuksessa jumalan lapsioikeutensa ja joutuivat kadotustuomion alle. Jumala valmisti kuitenkin langenneelle ihmiselle täydellisen lunastuksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tämän lunastusarmon osallisuuteen me tämän ajan ihmiset olemme saaneet syntyä.

Onnellinen olet sinä, Jumalan lapsi, joka olet säilynyt Jumalan armon osallisuudessa lapsuudestasi saakka. Mutta yhtä onnellisia olemme mekin, veljeni ja sisareni, jotka oman syntiinlankeemuksemme kautta jouduimme kuoleman lain alle, mutta saimme jälleen elämän Kristuksessa Jeesuksessa. Tämä oli mahdollista siksi, että Jumala teki Poikansa synniksi meidän tähtemme ja valmisti Hänessä itselleen kelpaavan vanhurskauden. Se puettiin meidän päällemme siinä evankeliumissa, joka Jumalan valtakunnasta Pyhän Hengen kautta meille julistettiin.

Jumala on antanut lapsilleen syntymälahjaksi oman henkensä pantiksi lunastuksen päivään asti. Hän on nähnyt, että vaeltaessamme täällä armonajassa kaksiosaisina me tarvitsemme Pyhän Hengen todistusta siitä, että olemme Jumalan lapset. Ja säilyäksemme Jumalan lapsina tarvitsee Pyhän Hengen jatkuvasti neuvoa meitä "ajattelemaan hengellisiä." Sillä lihan mieli on aina Jumalan tahtoa vastaan, mutta "hengen halu on elämä ja rauha". Näin meissä on jatkuva taistelu lihan ja hengen välillä.

Kun lihan mieli saa meidän elämässämme hetkellisiä voittoa, tulee Pyhä Henki murheelliseksi. Jumalan lapsi pyytelee silloin: anna, rakas taivaallinen Isä, minulle voimaa käydä valkeuteen! Jumalan voimalla me käymmekin synnistä parannukseen. Silloin me kuoletamme hengellä lihan töitä ja saamme elää eli säilymme uskomassa. Mutta se on murheellista, että monille on tullut vahinko, kun ei olekaan halunnut osoittaa kuuliaisuutta ''Pyhälle Hengelle ja meille." Silloin on lihan mieli päässyt hallitsemaan ihmistä. Hän on joutunut lain kirouksen alle ja hänen "pitää kuoleman." Järkyttävää on todeta tuollainen kuolemanlapsen tila. Hän uhkuu katkeruutta ja epätoivoa. Jumalan lasten rukous on, että tottelemattomat saisivat vielä synnintunnon ja pääsisivät armon osallisuuteen.

Rakkaat matkaystävät, me pyydämme uskon kautta kilvoitella Jumalan armon osallisuudessa. Pyhä Henki on armon henki, joka evankeliumissa vakuuttaa, että synnit ovat anteeksi annetut Kristuksen ansion tähden. Pyhä Henki on myöskin totuuden henki, joka neuvoo meitä kaikkeen totuuteen. Jumalan lapsi ei koe Pyhän Hengen osoittamaa totuutta orjuuttavina käskyinä ja kieltoina, vaan jumalallisena rakkautena, joka vaikuttaa lapsessa halun elää niin, ettei Jumalan henkeä saattaisi murheelliseksi. Sellainen on "valittuin lasten henki, jossa me huudamme Abba, rakas Isä."

Me kannamme, veljet ja sisaret, Jumalan lapsina vapauden hengen kihlapanttia tunnollamme ja uskolla omistamme taivaallista perintöosaamme Kristuksessa. Sielunvihollinen, maailma ja oma lihamme tahtoisivat orjuuttaa meitä ja riistää kalliin perintömme. Saamme osaksemme täällä ajassa ahdistusta, vaivaa, jopa kärsimyksiäkin. Ole kuitenkin turvattuna ja siunattuna, sillä kaikki sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Lohduttakoon sinua, kiusattu matkaystäväni, Jumalan sanan lupaus, että kilvoituksen päässä odottaa iäinen kunnia Kristuksen kanssa.

Heikki Kumpulainen
Päivämies 9.8.1978

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Loka 2012, 20:16 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Elämän sana


"Joka alusta oli, jonka me kuulimme, jonka me silmillämme näimme, jota me katselleet olemme, ja meidän kätemme pidelleet ovat elämän sanasta. Ja elämä on ilmestynyt, ja me olemme nähneet, ja todistamme ja ilmoitamme teille sen elämän, joka iankaikkinen on, joka oli Isäin tykönä, ja on meille ilmestynyt. Mitä me nähneet ja kuulleet olemme, sen me teille ilmoitamme, että teilläkin meidän kanssamme osallisuus olisi ja meidän osallisuutemme on Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Ja näitä me teille kirjoitamme, että teidän ilonne täydellinen olisi." 1. Joh.1:1-4

Elämän sana on Jeesus
Johannes oli kokenut jotakin, joka oli muuttanut hänen elämänsä. Hän oli kohdannut Jeesuksen. Hän oli kuullut Jeesuksen puhuvan, uskonut Hänen sanansa ja käsittänyt, että Jeesus oli Jumalan lupausten täyttymys, lihaksi tullut sana.

Elämän sana tuo iankaikkisen elämän

Synti oli erottanut ihmiset Jumalasta. Iankaikkisen elämän yhteys oli katkennut. Kristus tuli tuomaan kuoleman varjojen alla elävälle ihmiselle iankaikkisen elämän mahdollisuuden. Hän tuli avaamaan tien ihmiselle Jumalan yhteyteen. Hän kärsi ja kuoli, että meillä olisi elämä.

Elämän sanan todistajat

Johannes oli lähtenyt yhdessä veljensä Jaakobin ja kalastajatoverinsa Simonin kanssa seuraamaan Jeesusta, joka oli sanonut tekevänsä heistä ihmisten kalastajia. (Luuk.5:1-11). Ennen taivaaseen astumistaan oli Jeesus vielä luvannut opetuslapsilleen Pyhän Hengen, jotta he voisivat olla Hänen todistajiaan ja viedä elämän sanaa kaikille ihmisille.
Tätä Kristusta, elämän sanaa Johannes ilmoittaa kirjeensä vastaanottajille. Evankeliumin vieminen kaikille on koko Jumalan seurakunnan tehtävä ja päätarkoitus. Tästä tehtävästä on kysymys tämänkin ajan monipuolisessa Jumalan valtakunnan työssä.
Tämänkin kirjoituksen tarkoituksena on kertoa elämän sanasta Herrasta Jeesuksesta. Sanoa niille, jotka jo ovat Hänet löytäneet elävästä evankeliumista ja ottaneet Hänet uskolla vastaan, että vieläkin saa turvallisesti uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Herra Jeesus on todellinen. Hän on ihmiseksi tullut elämän sana. Evankeliumin lupaukset ovat varmat, niin voi luottaa.
Ennen kaikkea haluaisin sanoa sinulle, joka tunnet pettymystä, kun et olekaan löytänyt Joulun lasta. Sinä löydät Hänet vain elämän sanasta, evankeliumista. Sitä Jeesuksen todistajat, itse Hänet löytäneinä, saarnaavat. Siinä saamassa saat sinäkin katsella Häntä, ottaa Hänet vastaan, aivan kuin käsin kosketella, niin kuin Johanneskin oli saanut.

Elämän sana tuo yhteyden

Synti ei erottanut ihmistä vain Jumalasta, vaan myös toisista ihmisistä. Rakkauden sijaan tuli itsekkyys, riita, sota ja sorto. Luottamuksen tilalle epäluulo ja panetus. Maailmasta tuli kova ja kylmä. Voimme sen todeta seuraamalla, mitä maailmalla ja lähiympäristössämme tapahtuu.
Tätä pahaa maailmaa on Jumala rakastanut, antanut sen edestä itsensä. Kun tämä Jumalan rakkaus tulee osaksemme Kristuksessa ja Hänen evankeliumissaan, saamme kokea aivan uuden yhteyden ihmisten välillä. Jumala liittää meidät seurakuntaansa. Anteeksiantamuksen saarna nostaa pimeyden vallasta ja yhdistää meidät Kristuksen elävään ruumiiseen ja toinen toisiimme.

Elämän sana antaa ilon ja rauhan
Pimeässä ja kylmässä ei ole hyvä olla. Ilo, jos sitä lainkaan on, on pinnallista ja keinotekoista. Levottomuus ja rauhattomuus jäytävät sisintä. Elämän sana on ilon sanoma pimeässä ja kylmässä värjöttäville. Enkeli ilmoitti kerran paimenille: "Minä ilmoitan teille suuren ilon." Johanneskin sanoo kirjoittavansa, että kirjeen vastaanottajien ja hänen ilonsa olisi täydellinen. Kristus ja Hänen evankeliuminsa tuovat myös rauhan rauhattomalle. "Minun rauhani minä annan teille."
Jumalan valtakunta on vanhurskaus ja rauha ja ilo Pyhässä Hengessä. (Room.14:17)

Juhani Uljas
Päivämies 12.1.1994

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Marras 2012, 21:43 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Meidän palkkamme on Herrassa


Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kanssamme. Amen

Milloin vanhurskas seisoo suurella rohkeudella niitä vastaan, jotka häntä ahdistaneet ja hänen työnsä hyljänneet ovat?" Tässä Jumalan sanan kohdassa tuodaan näkösälle selkeästi se hetki, kun Elämän Herra tulee toisen kerran maan päälle. Silloin Herra Jeesus istuu vaikean valtaistuimen päällä tulisilmäisenä tuomarina. Silloin pitää kaikkien tulevan sen tuomarin eteen. Silloin Herran Jeesuksen kasvot loistavat kuin aurinko ja hänen silmänsä ovat kuin tulen liekki, kuka taitaa silloin kestää hänen kasvojensa edessä. Pyhä Raamattu todistaa ja sanoo: ne kestävät hänen kasvoinsa paisteen ja silmäinsä tulen liekit, joidenka synnit on anteeksi annettu ja joidenka sielut on Karitsan verellä pesty.

RAKKAAT veljet ja sisaret, on armojen armo, että saamme omistaa Herran Jeesuksen Kristuksen verikauneuden ja Yljän puvun aivan suuresta Jumalan~armosta ja rakkaudesta. Tätä taivaan lahjaa ei ole annettu meidän ansiomme tähden. Se on annettu puhtaasta Jumalan armosta Herran Jeesuksen ansion tähden, sillä Jeesuksen pilkkasivat, ei sittenkään kanna hääsaliin. Kuule, Kristuksen kallis morsian, jos sinua vähän aikaa vaivataan ja ahdistetaan tämän vieraan maan päällä, niin muistetaan Herran Jeesuksen sanat: "Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä, sinulle elämän kruunun annan." Kannattaa kilvoitella elämän kaidalla tiellä, vaikka kuinka pilkkaajat pilkkaavat. He saattavat olla aivan kotikurkihirren alla kiusaamassa köyhää Jumalan lasta. Monella vanhuksella saattaa olla omat lapsetkin pilkkaajan joukossa ja päinvastoin. Vaikka kuinka maailman lapset pilkkaavat, ei kannata hävetä tunnustaa Herraa Jeesusta Kristusta rakkaaksi Vapahtajakseen, sillä kerran pilkkaajain suut tukitaan. He itse joutuvat itsellensä sanomaan: me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä ja hänen loppunsa häpeänä.

ON paljon niitä, jotka häpeävät tulla Jumalan lasten seuroihin tämän maailman kunnian tähden. He pitävät Jumalan lapsen elämän tyhmänä ja häpeävät sitä joukkoa, jonka vaatteet ovat Karitsan verellä pestyt ja joidenka synnit ovat anteeksi annetut. Tämä on heidän mielestään suuri häpeä ja häväistys. Kannattaa vielä vähän aikaa Kristuksen ristiä kantaa, niin kuin Herra Jeesus itse on sanonut: se on keveä ja sovelias teidän kantaa. On kallista, kun saamme kantaa Kristuksen ristiä.

KUN me huonoina ja heikkoina joudumme vikoihin ja virheisiin ja synti aina tarttuu ja matkan hitaaksi tekee, silloin kiusattu Jumalan lapsi saa mennä armon avatuille lähteille peseskelemään juhlapukua. Siionin virroissa vuotaa kristallin kirkas vesi, jossa saa pestä matkavaatteita ja kuulla kalliin armoevankeliumin, sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

JUMALAN LUPAUKSET ovat suuret omille lapsilleen, sillä Raamattu todistaa ja sanoo: "Mutta vanhurskasten sielut ovat Jumalan kädessä, ja ei kuoleman vaiva lähesty heitä. Vanhurskaat elävät iankaikkisesti. Herrassa on heidän palkkansa ja kaikkein korkein pitää heistä murheen. He saavat kunniallisen valtakunnan ja kauniin kruunun Herran kädestä, sillä Hän varjelee heitä oikealla kädellään ja suojelee heitä käsivarrellaan." Näin suuri on taivaan Isän rakkaus meitä kohtaan. Meidän ei tarvitse murhetta kantaa, sillä taivaallinen Isä kantaa meistä murheen. Me saamme turvallisin mielin odotella rakasta Veriylkäämme, milloinka hän tulee noutamaan morsiamensa kotiin. Älä viivästy odottamaan Ylkäsi saapumista. Hän tulee, kun aikasi on täysi. Ei Herra viivytä lupaustaan, niin kuin muutamat sen viipyvän luulevat. Hän on meidän kanssamme kärsiväinen eikä tahdo, että jonkun pitäisi hukkuman.

"Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas yöllä, ja silloin taivaat suurella pauhinalla menevät pois, mutta elementit pitää palavuudesta sulaman ja maa, ja rakennukset, jotka hänessä ovat, pitää palaman ylös. Että nämä kaikki pitää katooman, minkä kaltaiset teidän tulee olla pyhissä menoissa ja jumalisuudessa. Niin että te odotatte ja ikävöitsette Jumalan päivän tulemista, jona taivaat tulesta raukeevat ja elementit palavuudesta sulavat. Mutta me odotamme uusia taivaita ja uutta maata hänen lupauksensa jälkeen, joissa vanhurskaus asuu." Näin on Jumala luvannut pitää vahvana armolupaukset omien lastensa tähden. Saamme jäädä tälläkin hetkellä uskomaan synnit ja epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä rauhaan ja kotikunniaan asti. Olkaa turvattuina ja turvallisella mielellä.

R. Ojala
Päivämies 25.11.1970

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 15 Kesä 2016, 10:09 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Uskon kautta autuaat


"Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne Jumalan lahja se on" (Eph. 2:8)
MUISTELLEN AIKAA, jolloin sain omalle kohdalleni parannuksen armon. Oli seurat sukulaistalossa ja seuraväki oli tuttua. Heistä monet ovat jo saaneet täältä rauhassa nukkua pois, mutta toiset ovat vielä elossa, kuten kallis veli Onni, joka oli ensimmäisinä minua siunaamassa. Ensio ja sisaresi Terttu olitte vielä lapsuusiässä silloin. Usein teitä kaikkia muistelen. — Kun olin sotapalveluksessa kaukana kotoa, sain tulla tuntemaan kaupungin ja sen ympäristön uskovaiset. Te olitte aivan tukena ja lohtuna heikolle, uskovaiselle sotilaspojalle. Kun toisiakin uskovaisia poikia oli yhtä aikaa palveluksessa, niin monet vaikeudetkin tuntuivat paljon helpommilta voittaa. Saimme puhua vaikeuksistamme ja käydä yhdessä seuramatkoilla. Näinhän on matkanteko ollut entisillä pyhilläkin ja täällä, jossa nyt asun. Jumalan lasten joukko on läheinen.
APOSTOLI Paavali muisti elävästi uskovaa Tessalonikan seurakuntaa ja kirjoitti: "Mutta me, rakkaat veljet, sitten kuin me hetkeksi olemme teiltä otetut pois, näkyvistä ei sydämestä, niin me olemme sitä enemmin suurella halulla pyytäneet teidän kasvojanne nähdä." (1. Tess. 2: 19). Niin on täälläkin. Jos on pitempi seuraväli, toivoo näkevänsä jo uskonveljiä ja sisaria ja kun pääsee kauemmas isoihin seuroihin, on mieluista nähdä monia tuttuja kasvoja. On kallis asia vielä, kun vapaasti saamme kokoontua ja armovaltakunnan rajat ovat vielä auki. Sielunvihallinen toivoo, että rajalinjat menisivät niin tukkoon, että sitä paikkaakaan ei löytyisi, vaan kaikki näyttäisi samanlaiselta.
VÄÄRÄT OPIT sopisivat aika hyvin keskenänsä. Jos toisella on vähän eri käsityksiä kuin toisella, niin ne voivat täydentää heidän yhteistä uskoaan. Kunhan vain ei aleta raja-aitoja välille rakentamaan. Otetaan vielä todistuksia Raamatusta: että he kaikki yhtä olisivat. Jeesus rukoili Isää omiensa puolesta ja kaikkien uskovaisten puolesta näin: "Mutta en minä ainoasti heidän edestänsä rukoile, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni: Että he kaikki yhtä olisivat, niin kuin Sinä Isä minussa olet ja minä Sinussa, että hekin meissä niin yhtä olisivat: että maailma uskois Sinun minua lähettäneeksi." (Joh. 17: 20-21). Taistelua oli Jeesuksenkin elämä maallisen vaelluksen aikana. Nälkäisenä, janoisena ja vihollisen kiusaamana hän kulki ja hänen päällänsä oli kaikkien ylenkatse ja pilkka. Viekkailla kysymyksillä Häntä yritettiin eksyttää, että, saataisiin Hänet sanoistaan kiinni. Oli kärsimyksiä. Nämä kaikki ja paljon enemmänkin Hän jumalallisella viisaudella nuhteettomana voitti. Ja suurimman tehtävänsä, kalliin lunastustyön, Hän nöyränä, kärsivällisenä täytti. Eikä palvelija ole suurempi Herraansa. Jeesus sanoo: "Ja kuka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, ei se ole minulle sovelias." (Matt. 10: 38).
RISTINTIETÄ OVAT entiset pyhät vaeltaneet, kokeneet milloin ruumiillista, milloin henkistä vainoa. Eksytysten ajat ovat monesti olleet suuret. On pilkattu ja vainottu niitä, jotka ovat elävän uskon säilyttäneet ja toisille siitä julistaneet. Jumalan on tarvinnut antaa rangaistuksen tulla kansan päälle silloin, kun se on Herrasta luopunut ja epäjumalia palvellut. Mutta ennen sitä on Jumala antanut armon ja parannuksen aikaa, että rangaistus otettaisiin pois. Hän on aina jonkun voimallisen saarnaajan valinnut kansansa seasta saarnaamaan niin kuin siihen aikaan, kun profeetat oli surmattu ja toiset valhetta saarnasivat. Jumala herätti nuoren profeetta Jeremian. Kun kansa oli paha ja kova, Jeremialle oli paljon työtä virassaan. Hän saarnasi kärsivällisesti: "Ja Herra sanoi minulle: profeetat ennustavat valhetta minun nimeeni, en ole minä heitä lähettänyt, enkä käskenyt, elikkä puhunut heidän kanssansa; he saarnaavat teille näkyjä, noituutta, turhuutta ja sydämen petosta." (Jer. 14: 14; Monessakin kohdassa hän tämän sanoo ja rukoilee Jumalaa kansan puolesta: sinä olet Israelin turva ja auttaja hädässä. Kansa vain paatui ja vainosi häntä ja niin hän vielä silmillänsä näki maan hävityksen ja kansan vankiuden, paljon viheliäisyyttä ja veren vuodatusta. Monet hyvät sydämet saivat kuitenkin hänen saarnoistaan lohdutuksen, kuten Daniel, ja uskoivat vaivan jälkeen myös Jumalan lupausten täyttyvän.
VOI, MITEN PALJON on sielunvihollinen aina sotinut Jumalan tuntoa ja elävää uskoa vastaan. Vihollinen yrittää eksyttää ihmiset pois uskosta ja vietellä heidät kadotukseen, joka on valmistettu sille itselleen ja enkeleilleen. Ajan mukana vihollinenkin viisastuu, näyttää väärän oikeana. Vihollinen pitää tärkeänä, että on kristityn nimi ja uskoo samaan Jeesuksen ansioon kuin kristityt. Vain uskovaiset ennen tunnettiin tällä nimellä, ei se nimi toisille kelvannut. Nyt kristtyin nimi on jo yleinen kaikissa uskonsuunnissa. Profeetta kirjoittaa: "Ja seitsemän vaimoa tulivat ja tarttuivat silloin yhteen mieheen ja sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa, anna meitä ainoastaan sinun nimellä nimitettämän, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois. (Jes. 4: 1). Eriseurojahan nämä kaikki ovat, sanovat uskovansa samaan Jeesukseen, mautta vieraalla evankeliumilla itsensä ravitsevat ja omalla vanhurskaudellaan itsensä vaatettavat.
NYT ELETÄÄN vaarallisten henkien taistelun aikaa. Jumala on kuitenkin nähnyt hyväksi asettaa valtakuntansa työhön nuoria uskovaisia pappeja seurakuntiin, että kirkon taholtakin vielä elävää evankeliumia saarnattaisiin, Pyhän Raamatun ja Lutherin tunnuskirjojen mukaista oppia. Meillä on rukous Jumalan puoleen, että saamme kirkkoon kuulua ja kuulla siellä vielä edelleen sitä sanomaa, jota Jeesus omiensa suun kautta saarnauttaa valtakuntansa rakentamiseksi ja niiden sielujen autuudeksi, jotka sen uskovat. Alkuseurakunnan aikana oli niin, että joka Jeesuksen tunnusti Kristukseksi, hänet voitiin erottaa synagoogasta. Kaikesta huolimatta Jumalan sana menestyi silloinkin.
KERRAN KÄYTIIN vakava keskustelu apostolien ja Jeesuksen välillä. Puhuttiin Johanneksen kasteesta ja Pyhän Hengen tulikasteesta. "Kuin he siis kokoontuneet olivat, kysyivät he häneltä sanoen: Herra, tällä ajallakos Israelille valtakunnan jälleen rakennat. Mutta hän sanoi heille: ei teidän tule tietää aikaa eikä hetkeä, jotka Isä on omaan voimaansa pannut. Vaan teidän pitää saaman Pyhä Hengen voiman, joka on tuleva teidän päällenne ja teidän pitää minun todistajani oleman, sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja sitten maailman ääreen." (Ap.t. 1: 6-8).
SIIHEN AIKAAN oli paljon uskovaisia, kuten on kirjoitettu: "Ja Jumalan sana kasvoi ja opetuslasten luku tuli sangen suureksi Jerusalemissa; ja suuri
joukko pappeja oli myös uskolle kuuliainen." (Ap.t. 6: 7). Silloin alkoi myös kristittyjen vaino lisääntyä. Seuraavassa luvussa jo kerrotaan, miten Stefanusta väärin syytettiin, ajettiin ulos kaupungista ja kivitettiin kuoliaaksi. Sitten tulivat kymmenen eri vainoa, jotka kestivät lyhyin väliajoin yhteensä kolmesataa vuotta. Vainotuilla oli kuitenkin suuri rohkeus tunnustaa uskonsa ja he rohkaisivat toisiansa kestämään ja voittamaan elämän kruunun. Silloin koeteltiin pyhien kärsivällisyyttä ja uskoa. Jotka olivat tunnollensa rauhan saaneet Jeesuksen tunnustamisen ja Hänen todistuksensa sanan kautta, pitivät kalliina kärsiä ajallista vaivaa, jolla on loppu. Apostolit tekivät ahkerasti työtä monien vaikeuksien keskellä ja heitä surmattiin vuosien aikana.
TÄNÄ AIKANA On henkinen vaino hyvin kavala. Rakkaat seurakunnan paimenet, jotka
Jumalan sanan puhtaasti ja selkiästi saarnaatte, tehkää työtä edelleen. Uskovaiset haluavat kohottaa väsymystä tuntevat kätensä teitä siunaamaan, että jaksaisitte Herran Sebaotin enkeleinä vielä palvella Herraa Jeesusta meissä, jotka olemme maasta ostetut. Minkä teette yhdelle näistä, sen teette minulle.
Saarnan ja sen kuulemisen kautta usko tulee. Ja joka eksyneen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peittää syntien paljouden. "Nuorten on tulevaisuus," sanotaan. Näin on Jumalan valtakunnassakin. Sen aikaa, minkä vielä tiellä viivymme, on halumme uskoa kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoilkaa minunkin puolestani, että uskossa säilyisin, ja lasteni puolesta, niidenkin lasten, jotka ovat eksyneet, että palaisivat,kaidalle tielle.
Sisaria ja veljiä uskossa tervehtien
Heikki Ojala
Päivämies 13.6.1973

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 9 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia