Mistä tunnetaan väärä henki

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Mistä tunnetaan väärä henki

ViestiKirjoittaja nuusku » 11 Tammi 2009, 02:10

Huomasin naapuripalstalla hyödyllisen ja nettipalstojen keskusteluja ajatellen ajankohtaisen lainauksen, kun sinne oli posteerattu vanha kirjoitus, jossa on lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu väärästä hengestä.

Päivämies 17.11.1976:

Mistä tunnetaan väärä henki?

Elävän autuaaksi tekevän uskon synnyttää Jumalan Pyhä Henki Ja kiinnittää uudestisyntyneen seurakunnan yhteyteen. Pyhä Henki valaisee ja johtaa kristittyä elämän tiellä. Uskovaisessa todellistuu kaikki, mitä Luther lausuu kolmannessa uskonkappaleessa Ja sen selityksessä. Vaikka usko on heikko, niin se näkyy hyvinä hedelminä. Oikeassa uskossa Ja Hengessä kilvoitteleva kristitty on elävä Kristuksen ruumiin Jäsen. Väärässä hengessä vaeltava taas synnyttää kipua Ja sairautta, aiheuttaa hoitotoimenpiteen. Ellei tapahdu parannusta, ylilääkäri ja taitavin kirurgi suorittaa poisleikkaamisen. Jeesuksen vertausta käyttääksemme: "Jokaisen oksan minussa, Joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen joka hedelmän kantaa, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän". (Joh. 15:2).

Jeesus antaa suoran vastauksen kysymykseen, mistä tunnetaan väärät profeetat: "Mutta kavahtakaat teitänne vääristä prophetoista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet. Heidän hedelmistänsä te tunnette heidät: hakeeko Joku viinimarjoja orjantappuroista, taikka fikunia ohdakkeista?" (Matt. 7: 15—16). l Joh. 4:1 yhdistää väärät henget vääriin profeettoihin: "Te rakkahimmat! älkäät jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa! henget, josko he Jumalasta ovat; sillä monta väärää prophetaa ovat tulleet maailmaan." Johannes todistaa edelleen: "Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen."

Kuuliaisuus Pyhälle Hengelle ja seurakunnalle on siis oikean hengen ilmenemismuoto, tottelemattomuus taas väärän hengen hedelmä. Jeesus toistaa sanaa hedelmistä tunnetaan.

Paavali luettelee pahoja hedelmiä, hän nimittää yhteisesti niitä lihan töiksi. Inhimillisesti arvostellen julmien sanojen joukossa on sana: eriseura. Vääräoppiset ja eriseuraiset kokoontuvat jopa Jeesuksen nimeen ja kuitenkin he joutuvat mitä törkeimpiä syntejä harjoittavien yhteyteen ..." lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus, epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura. Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut sen kaltaiset, Joista minä teille edellä sanon, niin kuin minä ennenkin sanonut olen, että ne jotka sen kaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän." (Gal. 5:19—21).

Niin kuin ulkonaisessa elämässä monet mainitut rikokset aiheuttavat häiriöitä, niin väärä henki, eriseura aiheuttaa seurakunnassa. Ellei väärästä hengestä saa parannusta, harhautuu oikeasta opista. Väärä henki ei seuraa Pyhän Hengen neuvoja eikä seurakunnan opetuksia. Harhailevasta ihmisestä tulee jumalaton, sillä "Jokainen, joka harhailee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa: joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika" (2 Joh. 9).

Lienee tarpeellista asiaa selventääksemme kysyä myös, mistä tunnetaan oikea henki. Oikea henki näkyy Hengen hedelminä. Ensimmäisenä mainitaan rakkaus. Rakkaus on uskovaisten tuntomerkki maailmassa, Jumalan Hengen kautta seurakuntaa koossa pitävä voima, täydellisyyden side. Koska rakkaus on täydellisyyden side, ei rakastamattomuudesta tarvitse tehdä parannusta, vaan synnistä, joka sen on aiheuttanut. Pyhän Hengen armotyö, parannus korjaa aina rakkaudenkin ehyeksi. Muita Hengen hedelmiä apostoli mainitsee: "ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus." (Gal. 5:22).

Väärä henki ilmenee nykyisin erikoisesti tottelemattomuutena Jumalan valtakunnan opetuksille ja neuvoille. On varoitettu maailmallisuudesta, synnillisistä televisio-ohjelmista. On tahdottu muistuttaa, mikä vaara on lapsilla katsellessaan televisiota, joka on kotiin tuotu. Tottelemattomuuteen langenneet ovat poteneet sairautta, jonka voimme nimittää milloin seurahaluttomuudeksi milloin silmäviaksi, joka ei näe Jumalan seurakunnalle antamia lahjoja ja neuvoja kalliiksi.

Väärään henkeen voi joutua siis maailmallisuuden, lihanvapauden tai lakihenkisyyden tietä. Pohjana on likainen ja hoitamaton omatunto. Paavali antaa kalliin ohjeen Timoteukselle ja meille kaikille, että pitäisimme" uskon ja hyvän omantunnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet" (l Tim. 1:19).

Kaidalla tiellä on oppaana Pyhä Henki. "Jolla korva on se kuulkaan, mitä Henki seurakunnalle sanoo." Uskomme syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kerran saavutamme lopullisen voiton.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 17 Helmi 2009, 22:35

Eli voidaanko sanoa, että syntiin lankeava lestadiolainen on aina eriseurainen kunnes taas on synnit saanut anteeksi?
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja nuusku » 17 Helmi 2009, 22:44

pikkupoika kirjoitti:Eli voidaanko sanoa, että syntiin lankeava lestadiolainen on aina eriseurainen kunnes taas on synnit saanut anteeksi?


Ei varmastikaan voida sanoa. Silloinhan ei pysyttäisi minuuttiakaan uskomassa. Väärään henkeen ei varmastikaan joudu yksittäisen synnin kautta, vaan vähä vähältä se soluttautuu sydäntä hallitsemaan ja jos omaatuntoa ei hoideta, se ottaa sydämessä hallintavallan:

Room. 8:13 Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.
14 Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.


Saamani opetuksen mukaan kyse on vain siitä, kumpi pitää hallintavaltaa sydämessä - Jumalan henki vai sielunvihollisen henki. Uskovaiseksi pysymiseen on annettu runsaasti käytännön ohjeita. Tästä puhutaan usein, olisi mielenkiintoista jos täälläkin joskus (jossain yhteydessä) ymmärrystä saaneet veljet tai sisaret näitä seuraaviakin ohjeita meidän ymmärrettäväksemme purkaisivat:

Ef. 6:13 Sentähden ottakaat kaikki Jumalan sota-aseet, että te voisitte pahana päivänä seisoa vastaan ja kaikissa asioissa pysyväiset olisitte.
14 Niin seisokaat vyötetyt kupeista totuudella, ja vanhurskauden rintaraudalla puetetut,
15 Ja jalat valmiiksi kengitetyt, saarnaamaan rauhan evankeliumia.
16 Mutta kaikissa ottakaat uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki ruman tuliset nuolet.
17 Ja ottakaat päähänne autuuden rautalakki, ja hengen miekka, joka on Jumalan sana,
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Helmi 2009, 23:13

pikkupoika kirjoitti:Eli voidaanko sanoa, että syntiin lankeava lestadiolainen on aina eriseurainen kunnes taas on synnit saanut anteeksi?


Täytyy nyt erottaa ainakin kolme asiaa, ensiksi joutuminen syntiin tavalla, joka on mahdollista kelle tahansa. Raittiisti uskova haluaa aina langettuaan Pyhän Hengen ohjaamana ja voimalla kilvoitella puhtaalle omalletunnolle, eli panna synnin syntinä pois.

Sitten on erikseen niin sanottu väärä henki, josta toki voi käyttää muitakin nimityksiä. Se ilmenee eri kaltaisena synnin suosimisena ja viihtymisenä synnissä jatkuvaan elämiseen. Synnin pois panemista pidetään tarpeettomana, koska lankean kuitenkin uudelleen, tai jostakin muusta syystä. Esimerkiksi lähimmäisen tahallinen pettäminen voi tuntua niin vähäpätöiseltä, että sitä sopii harrastaa jatkuvasti varsinkin, jos omatunto ei siitä nuhtele. Pienet kaappinaukkailut nvoivat tulla luvallisiksi, jopa julkinen maailman juomatapoihin yhtyminen ja muut sen kaltaiset asiat. Tyypillisesti väärä henki ilmenee eri asteisena oppositioasenteena yhteistä seurakuntaa kohtaan. Saatetaan arvostella hyvinkin rohkeasti muulloin, mutta kun olisi aika tuoda mielipiteensä yhteiselle vaihtopöydälle, puuttuu tyystin nnöyryys avata suunsa.

Eriseura on sitten aivan oma tapauksensa, eli vahvaksi kasvanut väärä henki (hengellisyys) voi johtaa eroon yhteisestä seurakunnasta, eli silloin syntyy eriseura.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 3 vierailijaa