Löysin toisaalta netistä artikkelin, joka näyttää olevan aihepiiriltään melko ajankohtainen ja asiasisällöltään selkeyttävä:
Päivämies 9.3.1977.
Pimeyden ja valkeuden henkivallat
Tässä maailmassa taistelevat voimakkaasti pimeyden ja valkeuden henkivallat toinen toistaan vastaan. Joka on päässyt valkeuden lapseksi, sillä on halu taistella pimeyttä vastaan. Mutta kun pimeyden vallat niin voimakkaasti ryntäävät valkeuden ympärillä, on aina vaara hämärtyä ja joutuu vähitellen pimeyteen. Kun ihmisessä saa hallita raitis Kristuksen oppi ja Kristuksen henki, hän elää valkeudessa ja tulee valkeuteen tekoineen, kaltaisenaan. Pimeyden henki, väärä henki, pyrkii pysymään piilossa ja kuitenkin on ahkera ja toimellinen, kaikessa taitava omasta mielestään. Tulee tuollainen arvostelijan mieli ja arvostelijan halu. Ei mikään mene oikein, missään ei ymmärretä mitään, kun ei asianomaiselta ole kysytty ja asianomainen ei taas halua tulla julki puhumaan asioistaan sinne, missä hän voisi saada hämäriin kysymyksiinsä selvityksen.
Henkien taistelua saattaa tavata vielä nykyisinkin.
Toinen tuollainen hyvin selkeä piirre tällaisilla pimeyden hengen palvelijoilla on siinä, että he aina kuvittelevat ja yrittävät selittää, että heitä on paljon. Mutta kuitenkaan sieltä ei läydy osoitteita, jotta he voisivat näyttää, missä ovat ne paljot. Koskaan ei puhuta asioista julki, vaan selän takana. Tämä kaikki juuri osoittaa sitä, että kun työt ovat pahat, he pelkäävät tulla valkeuteen. Väärä henki ei kestä valkeudessa vaeltamista. Tästä kuitenkin on niin vakavat neuvot, että tämän hengen seurauksena vähitellen erottaa itsensä Jumalasta. Siitä sanoo pyhä kirja: "Jos me sanomme, että meillä on osallisuus hänen kanssansa ja vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme ja emme tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itseämme ja ei totuus ole meissä. Mutta jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä. Ja jos me sanomme, emmepä me syntiä tehneet, ole, niin me teemme hänet valehtelijaksi ja hänen sanansa ei ole meissä.
Siitä ei voi välttyä kukaan, etteikö syntiin ja vikaan joudu. Mutta se on eri asia, että Jumalan lapsen ei sovi elää synnissä ja vaeltaa synnissä, vaan hänellä on valtakunta, valkeuden valtakunta ympärillään, jossa valtakunnassa kaikki synnit annetaan anteeksi. Ja kun me tekoinemme haluamme tulla valkeuteen, niin meillä säilyy yhteys seurakuntaäitiin ja Kristukseen siinä. Tämä yhteys on elämisen ehto ja iankaikkisen elämän elävä toivo, joka ei anna häpeään tulla. Pimeydessä vaeltavat hukkuvat. Ja siksi onkin koko Siionin yhteinen rukous, että tällaiset pimeydessä vaeltavat arvostelijat saisivat tunnon ia ahkeroisivat sieltä tekoineen tulla valkeuteen, valkeudelta tuomittavaksi. Ajattelemme vain joitakin Siionissa päätettyjä asioita, miten yksimielisesti Sievin suviseurojen yhteydessä pidetyssä vuosikokouksessa hyväksyttiin uusi laulukirja ja miten valkeudessa vaeltavat ovat tästä sanomattoman iloisia. Mutta sittenkin löytyy niitä pimeydessä nakertajia, jotka hempeydessä ovat ihastuneet näihin hempeämielisiin, lihaa ruokkiviin sävelmiin ja vieläpä mitäänsanomattomiin sanoihin. On ollut aika, jolloin näistä pyydettiin arvosteluja, mutta kun Siionin kokous yksimielisesti tämän esityksen hyväksyi, on sen tähden vaarallista lähteä taistelemaan tätäkään työtä vastaan.
Toiseksi näyttää siltä, että kaikkialla löytyy joitakin, jotka tässä väärässä hengessä eivät ymmärrä Siionin hoitotoimenpiteitä ja kuitenkin kaikkialla ne on nähty suureksi siunaukseksi. Se on toivomme, että tämä kirkastuisi kaikille oikeassa valossa.