Pimeyden ja valkeuden henkivallat

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Pimeyden ja valkeuden henkivallat

ViestiKirjoittaja nuusku » 14 Tammi 2009, 13:04

Löysin toisaalta netistä artikkelin, joka näyttää olevan aihepiiriltään melko ajankohtainen ja asiasisällöltään selkeyttävä:

Päivämies 9.3.1977.

Pimeyden ja valkeuden henkivallat

Tässä maailmassa taistelevat voimakkaasti pimeyden ja valkeuden henkivallat toinen toistaan vastaan. Joka on päässyt valkeuden lapseksi, sillä on halu taistella pimeyttä vastaan. Mutta kun pimeyden vallat niin voimakkaasti ryntäävät valkeuden ympärillä, on aina vaara hämärtyä ja joutuu vähitellen pimeyteen. Kun ihmisessä saa hallita raitis Kristuksen oppi ja Kristuksen henki, hän elää valkeudessa ja tulee valkeuteen tekoineen, kaltaisenaan. Pimeyden henki, väärä henki, pyrkii pysymään piilossa ja kuitenkin on ahkera ja toimellinen, kaikessa taitava omasta mielestään. Tulee tuollainen arvostelijan mieli ja arvostelijan halu. Ei mikään mene oikein, missään ei ymmärretä mitään, kun ei asianomaiselta ole kysytty ja asianomainen ei taas halua tulla julki puhumaan asioistaan sinne, missä hän voisi saada hämäriin kysymyksiinsä selvityksen.

Henkien taistelua saattaa tavata vielä nykyisinkin.

Toinen tuollainen hyvin selkeä piirre tällaisilla pimeyden hengen palvelijoilla on siinä, että he aina kuvittelevat ja yrittävät selittää, että heitä on paljon. Mutta kuitenkaan sieltä ei läydy osoitteita, jotta he voisivat näyttää, missä ovat ne paljot. Koskaan ei puhuta asioista julki, vaan selän takana. Tämä kaikki juuri osoittaa sitä, että kun työt ovat pahat, he pelkäävät tulla valkeuteen. Väärä henki ei kestä valkeudessa vaeltamista. Tästä kuitenkin on niin vakavat neuvot, että tämän hengen seurauksena vähitellen erottaa itsensä Jumalasta. Siitä sanoo pyhä kirja: "Jos me sanomme, että meillä on osallisuus hänen kanssansa ja vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme ja emme tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itseämme ja ei totuus ole meissä. Mutta jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä. Ja jos me sanomme, emmepä me syntiä tehneet, ole, niin me teemme hänet valehtelijaksi ja hänen sanansa ei ole meissä.

Siitä ei voi välttyä kukaan, etteikö syntiin ja vikaan joudu. Mutta se on eri asia, että Jumalan lapsen ei sovi elää synnissä ja vaeltaa synnissä, vaan hänellä on valtakunta, valkeuden valtakunta ympärillään, jossa valtakunnassa kaikki synnit annetaan anteeksi. Ja kun me tekoinemme haluamme tulla valkeuteen, niin meillä säilyy yhteys seurakuntaäitiin ja Kristukseen siinä. Tämä yhteys on elämisen ehto ja iankaikkisen elämän elävä toivo, joka ei anna häpeään tulla. Pimeydessä vaeltavat hukkuvat. Ja siksi onkin koko Siionin yhteinen rukous, että tällaiset pimeydessä vaeltavat arvostelijat saisivat tunnon ia ahkeroisivat sieltä tekoineen tulla valkeuteen, valkeudelta tuomittavaksi. Ajattelemme vain joitakin Siionissa päätettyjä asioita, miten yksimielisesti Sievin suviseurojen yhteydessä pidetyssä vuosikokouksessa hyväksyttiin uusi laulukirja ja miten valkeudessa vaeltavat ovat tästä sanomattoman iloisia. Mutta sittenkin löytyy niitä pimeydessä nakertajia, jotka hempeydessä ovat ihastuneet näihin hempeämielisiin, lihaa ruokkiviin sävelmiin ja vieläpä mitäänsanomattomiin sanoihin. On ollut aika, jolloin näistä pyydettiin arvosteluja, mutta kun Siionin kokous yksimielisesti tämän esityksen hyväksyi, on sen tähden vaarallista lähteä taistelemaan tätäkään työtä vastaan.

Toiseksi näyttää siltä, että kaikkialla löytyy joitakin, jotka tässä väärässä hengessä eivät ymmärrä Siionin hoitotoimenpiteitä ja kuitenkin kaikkialla ne on nähty suureksi siunaukseksi. Se on toivomme, että tämä kirkastuisi kaikille oikeassa valossa.
Viimeksi muokannut nuusku päivämäärä 18 Tammi 2009, 15:49, muokattu yhteensä 1 kerran
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja clementsdotter » 14 Tammi 2009, 17:35

Toisaalta netistä = Mopin palstalta. Sano vain suoraan ;)
clementsdotter
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 14 Tammi 2009, 19:38

clementsdotter kirjoitti:Toisaalta netistä = Mopin palstalta. Sano vain suoraan ;)

Sieltä juuri! Olen lainannut muulloinkin tekstejä, esim. katekismuksesta, ilmoittamatta mistä päin nettiä olen katekismuksentekstin löytänyt. Keskeisintä on tieto alkuper.lähteestä (tässä Päivämies). Voin jatkossa huomioida tarkemmin tekstien alkuperäispaikkoja, jos ne muistan.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Huhti 2011, 11:55

Kuinka vaarallinen onkaan korostuksen henki


"Kun rietas henki lähtee ihmisestä, niin hän vaeltaa karkeita paikkoja ja etsii lepoa kuin ei hän löydä, niin hän sanoo: Minä palajan minun huoneeseeni, josta minä läksin. Ja kuin hän tulee, löytää hän sen luudilla lakaistuksi ja kaunistetuksi."

Nämä edellä olevat sanat on lausunut, Herramme Jeesus Kristus, jonka suusta ei ole vilppiä löydetty ja jonka silmien edessä ei ole mitään peitetty, joka peitetty olisi, sillä ne kaikki julki ovat. Tässä avataan ihmissilmät näkemään, kuinka sielunvihollinen on valpas seuraamaan ihmissydämen valvomattomuutta tai uneliaisuutta, sillä tässähän on ihminen, josta rietas henki oli ajettu pois. Kun Jumalan Poika profeetallista virkaansa hoiti täällä maan päällä, niin hän ajoi saastaisia henkiä pois, parantaen ihmiskurjia terveeksi sielun ja ruumiin puolesta. Niin oli tekstissämmekin mainitusta ihmisestä ajettu pois rietas henki ja vielä luudillakin lakaistu ja puhdistettu. Mutta ystävät rakkaat, mitä tästä puuttui? Kun sielunvihollinen käy ympäri kuin kiljuva jalopeura etsien, kenet saisi niellä, niin sillä ei ollut lepoa, kun se ajettiin pois tuosta ihmissydämestä, jota se oli pitänyt kotinaan. Tässä sanottiin, "että hän kulki karkeita paikkoja." Mitähän ne karkeat paikat ovat, joita myöten se rietas henki vaeltaa? Johannes Kastaja saarnasi Jordanin laaksossa (profeetta Jesajan Raamatusta): "Kaikki laaksot pitää täytettämän ja kaikki vuoret ja mäet alennettaman, väärät pitää ojennettaman ja koliat tasaiseksi tieksi tehtämän." Jesaja saarnaa 35: 7: "Ja karkia paikka pitää järveksi tuleman ja kuiva maa kuohuvaksi vedeksi, ja kuopassa, jossa käärme makasi, pitää heinän, ruo'on ja kaislan oleman."

Näistä Jumalan sanan kohdista me huomaamme, että kun puhutaan karkeista, kuivista ja kolioista paikoista, niin silloin puhutaan epäuskoisten ihmisten sydämistä, joitten kautta sielunvihollinen vaikuttaa ja työtä tekee. Ja kun se on kulkenut aikansa ihmissydämissä, ja katsellut työnsä hedelmiä, niin se palajaa katsomaan entistä asuinsijaa, josta se oli ajettu pois, niin se huomaa sen puhdistetuksi ja kaunistetuksi. Mutta, paikka on autiona, ei siinä ollut pyhää eikä pahaa henkeä.

Jos siinä olisi ollut pyhä henki vartiopaikalla, niin ei rietas henki olisi voinut siihen palata eikä lisää pahempaakaan vielä tuoda. Alku oli hyvä: rietas henki oli ajettu pois, sija oli tyhjä. Näin ei ihmissydän voi olla, ehkä pienen hetken. Ellei Pyhä Henki varjele ihmissydäntä, niin kyllä sinne rietas henki majansa tekee. Mutta sielunvihollisella aina on sopivat viettelijät käytettävissään. Niin tässäkin ihmisessä oli tapahtunut elämän muutos, roskasyntisestä oli tullut pyhä ja vanhurskas, niin vanhurskas, että ei tarvitse ovenvartijaa, Pyhää Henkeä.

Sen vuoksi rietas henki tuleekin uudestaan, tuoden seitsemän pahempaa kuin se itse oli. Kyllähän sielunvihollinen tietää, milloin ihminen on uskoon tullut ja saanut synnit anteeksi. Tämä ei ollut saanut hengen erottamisen lahjaa, hän ei ollut rukoillut Jumalalta armon voimaa, nöyryyden henkeä, Pyhän Hengen lahjaa, oikeaa silmävoidetta, vaan oli saanut ylpeyden hengen: "Nyt en enää syntiä tee, kun olen saanut roskasynnit anteeksi." Rietas henki näki ja tiesi sen, kun se ajettiin pois, mutta se tulee katsomaan entistä kotitaloaan ja huomaa sen tyhjäksi ja luudilla lakaistuksi. Mutta nyt se tuleekin omanvanhurskauden perkeleen ja koko apulaisjoukon kanssa asumaan siihen kotitaloon, josta se oli lähtenyt. Näin on tapahtunut monille sieluille. "Ja sitten kuin he ovat paenneet maailman saastaisuudesta Herran ja Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen, niin kuitenkin heitänsä niihin käärivät, ja voitetaan, ja on heille viimeinen pahemmaksi tullut kuin ensimmäinen." Näitä vahinkoja on meidän kristillisyytemme ajalla tapahtunut paljon.

Kuinka vaarallinen on tuo korotuksen henki meille itse kullekin. Meidän tarvitsee aina ja joka hetki rukoilla taivaallista Isää, että hän varjelisi meitä ylpeyden ja oman korotuksen hengestä. Että Jumalan valtakunta pysyisi meille rakkaana ja kalliina, ja että Häneltä saisimme aina sitä taivaallista silmävoidetta niin, että näkisimme omat syntimme ja puutoksemme, ja muistaisimme, että meidän ja minun kohdalla ei Jumalan armo ole turha ollut. Saamme tälläkin hetkellä aivan armosta uskoa kokovikaisena kaikki synnit anteeksi Jeesuksen kalliissa maahan vuotaneessa veressä.

Jeesus on meidän autuutemme, kun me hänet uskolla omistamme omalle kohdallemme, katsellen sitä tuskaa ja vaivaa, kun hän meitä synnytti Getsemanen verisellä vuoteella helvetin hiilloksella. Eivät kelvanneet meidän omat tavaramme, vaan ne olivat painamassa häntä yhä syvempään helvetin pohjattomaan mutaan. Hänen askeleensa olivat ylen raskaat Getsemanesta Golgatan ristille. Hänen rakkautensa, ei katkennut, vaikka Hän näin raskaasti syntejämme sovitti, vaan hän rukoilee meidän puolestamme taivaallista Isäänsä: "Älä lue heille tätä syntiä!" Ja kun hän oli tyhjentänyt synnin myrkkymaljan, niin hän huusi: "Se on täytetty!" Helvetti on suljettu ja taivas on avattu suurelle syntiselle käydä Isän tykö armahdettavaksi, ja taivaan perilliseksi siunattavaksi.

Rakkaat veljet ja sisaret, olemmeko ylen kalliita hänelle! Kuinka kallis hinta meistä maksettiinkaan. Emme me jaksa sitä käsittääkään, kuinka suuri ja ihmeellinen oli Isän rakkaus, kun hän antoi ainokaisen Poikansa meidän edestämme. Rakas Isä, älä ota Pyhää Henkeäsi meidän sydämistämme! Anna nöyrä ja kuuliainen mieli kätkemään sinun kallis kärsimisesi, kuolemasi ja ylösnousemisesi sydämiimme. Anna voimaa ja uskoa, että olisimme valmiit, ja että lampuissamme olisi öljyä silloin, kun morsiuspiiat huutavat: "Ylkä tulee. Ylkä tulee!" Siiloin vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa. Ei muisteta, että on oltu sodassa. Karitsan häät ovat tulleet. Morsian on kaunistettu taivaallisella kaunistuksella. Hän ei ole enää musta eikä päivän polttama, vaan hän paistaa kuin aurinko Herran kirkkaudessa.

Jumalan armoa ja taivaan rauhaa toivottelemme toinen toisillemme, kunnes pääsemme kotiin. Heikko ja paljossa puuttuvainen uskossa, esirukouksianne pyytäen

Eetu Kivilahti
Päivämies 27.10.1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron