Päätössanat Rovaniemeltä -65

[nuusku]

Päättössanat Rovaniemen suviseuroissa 1965, Pauli Korteniemi

Ja nyt, rakkaat veljet, minä annan teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, joka väkevä on teitä rakentamaan ja antamaan teille perinnön kaikkein pyhitettyin seassa. (Ap. t. 20:32)

Jeesuksen nimeen, amen.

Tänä iltana, jolloin kalliit seuramme päätämme, on Siionin matkamiesten sydän tulvillaan kiitosta Jumalaa kohtaan kaikesta armosta, millä Hän on meitä näinä neljänä päivänä täällä hoitanut.

Rukous: Rakas Taivaallinen Isä! Sinä olet kuullut matkamiesten rukoukset ja huokaukset. Me kiitämme Sinua pilvisestä ja sateisesta säästä, sillä se on muistuttanut meitä, että taivaan tie ei ole aina auringon paisteessa kulkemista, vaan se on kaikilla meillä useasti korven läpi tarpomista, pilven alla kulkemista. Me kiitämme Sinua, elävä Jumala, joka ainoasta auringon säteestä, jonka Sinä olet antanut valaisemaan Jumalan lasten suvijuhlia. Ja olemme oppineet siitä, että jos pilvinen on joskus sää, niin taivas jälleen selkiää. Kiitos Sinulle taivaan ja maan Herra kaikesta armostasi, että jos on luonnon aurinko peittänyt kasvonsa, on armon aurinko sitä kirkkaampana keskellämme paistanut. Me kiitämme Sinua siitä armosta, että jos on kylmä taivaan kaste meitä kastellut, niin on lämmin verinen kaste Edomin veripilvestä sitä enemmän meidän sydämiämme saanut kostuttaa.

Apostoli Paavali jättää näillä sanoilla hyvästi Jumalan lapsille iäksi eräällä paikkakuunnalla. Täältäkin on toisia Jumalan lapsia seuroissa taivaaseen korjattu. Ja on joku ihmetellyt, miksei panna lippua puolitankoon. Mutta rakkaat ystävät ja ihmettelijät; emme me itke niitä, jotka ovat täältä taivaan suvijuhlille suoraan lähteneet! Mutta me iloitsemme, että matka on päättynyt, ja kilvoittelija ja ristin kantaja on elämän kruunulla lopullisesti kruunattu, ja siihen maahan korjattu, jossa ei enää murheet ja kiusaukset ole ahdistamassa.

Näitten poislähtö on myöskin meidän sydämemme sillä ilolla ja riemulla täyttänyt, että vaikka meidän matkammekin vaikea on, se sittenkin kerran päättyy - se ei ole loputon.

Kun olen katsonut teitä Jumalan lapsia, olen ajatellut kahta asiaa. Ensimmäinen on Jeesuksen sana: "Minä olen tahtonut koota teitä niin kuin kanaemo kokoaa poikiansa siipiensä alle." Ja toinen on Laestadiuksen sana, ja se on tämä: "Pysykää te pääskysenpojat Vanhimman pesässä, niin kauan aikaa kuin siivet kantavat, että saisitte lentää Vanhimman matkassa kirkkaampaan ilmaan, missä ei enää pakkanen, missä ei enää rajuilma, missä ei enää ukkonen eikä mikään vaiva ole pieniä pääskysenpoikia ahdistava."

Niin, ensinnäkin Jeesuksen sana. Voi, voi, uskottomat rakkaat, millä rakkaudella on Herra Jeesus teitä tahtonut koota niin kuin kanaemo poikiansa siipiensä suojaan. Täytyykös Jeesuksen sanoa teille niin kuin täytyi kerran sanoa jerusalemilaisille: "Te ette tahtoneet." Kyllä ovat kananpojat viisaiksi tulleet, kun ovat viisaampia kuin heidän Vanhimpansa.

Eikös kananpojat ymmärrä, kuinka monta haukkaa lentää ilmassa, kuinka monta kissaa on nurkan takana ja kuinka monta koiraa on kieli pitkällä odottamassa, milloin kananpojat tarpeeksi lähelle tulevat. Eikös kananpojat ymmärrä, että viekas kettu on parren alla vaanimassa, milloin saapi tilaisuuden yhden pienen kananpojan siepata? Eikös kananpojat ymmärrä, kuinka kova ilma on maailmassa, että jo olis aika kaikkien kananpoikasten kokoontua emokanansa siipien suojaan? Siellä on hyvä olla - siellä on lämmin olla!

Kanavanhin on henkensäkin antanut, että hänen poikasensa saisivat olla turvassa. Ja minä sanoisin teille, kananpojat, jotka olette emonne siipien suojassa: Pysykää te emon siipien suojassa. Älkää koskaan niin viisaaksi tulko, että emon siipien suojasta pois lähtisitte.

Ja olkaa tekin kananpojat, jotka olette niin viisaaksi tulleet, että olette siipien suojasta pois juosseet, keskelle kaikkea maailmaa, keskelle viekkaita kettuja, keskelle kaikkia julmia petoja; nyt olette liian viisaiksi tulleet, liian pitkiksi ovat siipenne kasvaneet. Se Taivaallinen Vanhin tahtoo kuitenkin tämmöisten kananpoikain siivet kyniä, niin että ne eivät liian viisaiksi tulisi. Ja rakkaat ystävät; minä itse tiedän sanoa, että kun kananpojan siipiä kynitään, siinä saattaa verikin näkyä. Mutta se tekee kuitenkin ylen viisaalle kananpojalle hyvää, että se ymmärtää pysyä vanhimman siipein suojassa.

Ja lopuksi te pienet pääskysenpojat, jotka olette täällä Taivaallisen Vanhimman pesässä suu auki neljä päivää olleet, ja äidin ruokaa vailla olleet. Eikös Taivaallinen Vanhin ole teitä ruokkinut! Eikös se ole järjestyksessä ja vuorollansa jokaiselle jonkun pienen hyppysen ja armonmurun antanut! Minä uskon, ettei ole Taivaallinen Vanhin yhtään pääskysenpoikaa unohtanut, vaan se on kaikille armonmurun antanut, että siivet kasvaisivat, kun meille pian tulee lähtö täältä siihen maahan, jossa ei ennää koskaan aurinko laske!

Älkää liiaksi pääskysenpojat kurkistelko ulos maailmaan Vanhimman pesästä. Moni pääskysenpoika on liiaksi ulos kurkistellut ja on maahan pudonnut. Ja te tiedätte, kuka se on pääskysenpesän alla odottamassa näitä ylen viisaita pääskysenpoikia. Se on tämän maailman julma kissa! Ja kuinkas moni pääskysenpoika on kissan hampaista pelastunut? Enpä tiedä yhtään pääskysenpoikaa.

Niin, rakkaat ystävät, te taivaan muuttolinnut: Viserrelkää vähän aikaa vielä elämän puun oksilla. Kätkekää itsenne siellä kotonakin - kiusausten, epäilysten, kaikkien vaivojen alla - punaisen puun rakoihin. Siellä on taivaan lintusten niin hyvä olla, kun on maailmassa myrsky, kun on pyry ja raesade. Siellä on hyvä olla, ja sieltä on hyvä lähteä taivaaseen!

Ja kuulkaa vielä, te nälkäistet pääskysenpojat: Taivaallinen Vanhin tahtoo teille vielä lähtömurusetkin antaa! Uskokaa te Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä matkan viat ja synnit - kaikki - viimeisetkin epäilykset anteeksi. Matkaystävät rakkaat - lähellä ja kaukana - synnit on anteeksi teille ja meille, Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ja minä pyydän, että te mullekin muutaman armonmurusen antaisitte. Minä luppaan uskoa.

Ja päätämme nämä seurat antamalla kaikessa ylistyksen, kiitoksen ja kunnian Taivaalliselle Isälle. Jeesuksen nimeen amen.

Yhdymme loppurukoukseen: Rakas Taivaallinen Vanhin! Me kiitämme Sinua siitä, että olet meitä armon muruilla ruokkinut. Me kiitämme Sinua siitä, että olet veripunaisena aurinkona ristillä julistanut meidän keskellämme. Me kiitämme Sinua siitä, että Edomin verinen pilvi on kuivia sydämiämme kastellut. Ja me rukoilemme, että Sinä niin meitä varjelisit, ettei yksikään meistä hukkuisi, kesken ja välille jäisi, vaan kerran saisimme iankaikkisen elämän kalkin periä.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meidän päällemme ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille iankaikkisen rauhan. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Armosta oi Isä anna mitä lapses anelee. Jesu turvaks tule aina meitä myöskin auttele. Lohduttaja laupias, Pyhä Henki armias. Meidän rukouksemme kuule, amen ja se tapahtukoon. Jeesuksen nimeen amen.