Lenna Pellikka: saarnoja ja kirjoituksia

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Lenna Pellikka: saarnoja ja kirjoituksia

ViestiKirjoittaja nuusku » 25 Helmi 2009, 02:51

Lenna Pellikka, Keminmaan suviseuroissa 1980.


Seuroja jatkaessamme hiljennymme sen pyhän sanan äärelle, joka on täällä Luuk. 23:39-43 ja luen tämän Jeesuksen nimeen.

Niin yksi pahantekiöistä, jotka ripustetut olivat, pilkkasi häntä ja sanoi: jos sinä olet Kristus, niin vapahda sinus ja meitä.
Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: etkö sinäkään Jumalaa pelkää, ettäs olet yhdessä kadotuksessa?
Ja tosin me olemme oikein siinä, sillä me saamme meidän töidemme ansion jälkeen; mutta ei tämä mitään pahaa tehnyt.
Ja sanoi Jesukselle: Herra, muista minua, kuin tulet valtakuntaas.
Niin Jesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä sinulle: tänäpänä pitää sinun oleman minun kanssani paradisissa.


Ei varmaankaan kukaan ihminen, ei yksikään meistä ole tajunnut ihmisen sielun arvoa niin kuin sen Jeesus tajusi. Hän, joka luomisen aamuna näkee, kuinka Jumala puhalsi iankaikkisen henkensä ihmisolemukseen,- hän tiesi, miten arvokas on ihmisen sielu. Hän, joka alensi itsensä, otti orjan muodon ja tuli tänne alas maan päälle, hän tietää myöskin, miten arvokas on ihmisen sielu.

Eikä varmaankaan yksikään meistä ihmisistä ole tajunnut eikä tajua, sitä, mitä silloin menetetään ja kadotetaan, kun ihmissielulle saatetaan iankaikkinen vahinko. Sen tajusi yksistään Herra Jeesus. Hän, joka esimerkiksi kuulee, kuinka se mammonan palvelija, rikas mies, vaikeroi siellä helvetin vaivassa, hän Herra Jeesus tietää, mitä silloin kadotetaan ja menetetään, kun ihminen helvettiin suistuu. Tai hän, joka näkee, kuinka kuninkaan pojan häihin ilman häävaatteita tullut ihminen sidotaan ja heitetään ulkoisimpaan pimeyteen, Herra Jeesus näkee ja tietää, miten hirvittävä asia on ihmisen sielun kadottaminen. Tai vielä edelleen, niin kuin Raamattu siitä puhuu: Hän, joka näkee, kuinka mies seisoo aittojen äärellä, aittojen, jotka ovat täynnä viljaa, ja tämä mies sanoo sielullensa: sielu, nyt sinulla on tallella pitkäksi aikaa — syö, juo ja riemuitse, mutta kuinka ikuisuuden ääni tuomitsee tuon sielun, kun sieltä kuuluu näin: Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois.

Rakkaat ihmiset! Kyllä meille tietenkin ovat tärkeitä maalliset omaisuudetkin ja pankkitilit — tottakai määrätyssä asiassa, mutta rakkaat ystävät, ne ovat sittenkin tämän pian ohi menevän ajan varusteita. Mutta ihminen, sinun sielullasi on iäisyyden loppumaton taival edessä, kun täältä lähdet. Ja sen tähden sanoisin sinulle,, aivan erikoisesti sinulle, rakas ystävä, joka et ole sisällä Jumalan valtakunnassa vaan siellä ulkopuolella vaellat nämä ajalliset ja maalliset asiat päällimmäisinä sydämesi päällä. Haluaisin sanoa sinulle virren laulajan tavoin: "Pois maalliset surusi suista, ne Herrasi hoitava on. Yks vain yli muiden sä muista, sun sielusi kuolematon. Käy valtakuntahan Herran, niin muutkin Hän lahjansa kerran myös sinulle antava on." On, rakas ystävä ja rakkaat ihmiset, asia sillä tavalla, että niin varma asia kuin on se, että sinä kerran olet syntynyt tähän maailmaan ja että sinä siinä istut tai siinä ulkopuolella teltan seisot ja kuuntelet, yhtä varma asia on myöskin se, että kerran sinullekin soivat kuolinkellot. Siitä ei päästä mihinkään. Sinullakin on kerran lähtö edessäsi. Ja sen tähden, on rakas ystävä ja rakkaat ihmiset ja rakkaat veljet ja sisaret minun kanssani, on ensiarvoisen tärkeää, että me katselemme tällaista Raamatun kohtaa tänäkin iltana.

Tämä tekstimme tahtoo meidät johdattaa Golgatan mäelle ja siellä katselemaan kolmea kuolinvuodetta, kolmea kuolevaa. Siinä on kaksi syntistä ihmistä ja tuolla kolmannella kuolinvuoteella on itse Herra Jeesus Kristus. Minä oikein pyydän, rakkaat ihmiset, että me kaikin yhdessä käymme hiljaisin mutta valppain mielin noiden kolmen tykö, kolmen kuolevan luokse. Sillä asia on sillä lailla, että me niistä opimme jotakin.

Kuolema, se on sellainen asia, se on tavattoman vaitelias. Minä olen elämässäni sen kokenut. Kuolema on tavattoman vaitelias, mutta se on vaikuttava koulumestari — käytän tätä sanaa. Se on vaitelias, mutta se on vaikuttava koulumestari. Minä pyydän teitä, rakkaat vanhukset, jotka olette jo elämän iltaan tulleet ja joilla inhimillisestikin ajatellen kuolema ei ole enää kaukana, ja pyydän myöskin teitä, keski-ikäiset, elämän parhaissa voimissa olevat yhdessä minun kanssani käymään noiden kolmen tykö. Älkää tekään rakkaat nuoret, kääntäkö katsettanne pois ja ajatelko — ei nuo sinulle kuulu. Kuolema saattaa olla sinua lähempänä kuin mitä osaat ajatellakaan. Sanon vieläkin, käymme yhdessä noiden kolmen tykö.

Ensimmäisenä tässä oli, niin kuin huomasimme, kuolinvuode, jolla makaa sellainen lähtijä, joka on katumaton syntinen, katumaton ristin ryöväri, ja josta kuolinvuoteesta voimme sanoa, että se on hirvittävän kova kuolinvuode. Siinä saattaa tuollaisella kuolinvuoteella olla ihminen, joka on tässä maailmassa kontannut kaikki synnin likaviemärit. Ja nyt on tullut hetki, että täytyy täältä lähteä täältä ajasta ajan rajan tuolle puolen, ja tullut se aika, jolloinka Jumalan armo ei olekaan enää armon ajassa otettavissa tuon kohdalla. Mutta ajatelkaapa, rakkaat seuravieraat. Tuollaisella samanlaisella kovalla kuolinvuoteella on ihminen, joka on tässä yhteiskunnassa ulkonaisesti ajatellen aivan tuollainen mallikelpoinen ihminen — ihminen, joka on aina vain koettanut tehdä hyvää ja välttää pahaa, ihminen, joka on aina vain harrastanut hartautta jahurskautta. Mutta sitten kun lähdön hetki tulee, niin kuolinvuode on aivan yhtä kova kuin tuolla äskeiselläkin, joka on kaikki synnin likaviemärit kontannut.

Tällaisesta lähtijästä Herra Jeesus erään kerran antaa esimerkin. Hän sanoo näin: Eräällä isällä oli kaksi poikaa. Ja hän sanoi toiselle noista pojista: Mene tänään tekemään työtä minun viinamäkeeni. Niin se poika sanoi näin: en minä tahdo mennä, mutta jälestäpäin hän katui ja meni. Sitten isä sanoi toisellekin pojalle: Mene sinäkin tänään tekemään työtä minun viinamäkeeni. Tämä toinen poika sanoo hyvin liukkaasti näin: minä menen, mutta ei mennytkään. Niin silloin Jeesus kysyy: Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tandon? Johan me jo järjelläkin ymmärrämme, että se, joka katui ja meni työhön sinne viinamäkeen. Niin ajatelkaapa, rakkaat seuravieraat, että Jeesus sanoo juuri tuossa tilanteessa fariseuksille, noille omahyväisille fariseuksille ja kirjanoppineille, hän sanoo. juuri tuossa tilanteessa: Publikaanit ja portot menevät ennen teitä taivasten valtakuntaan.

Kuinka näin? Miksikä näin? Katsokaa, noilla omahyväisillä fariseuksilla ja kirjanoppineilla, niillä ei ollut katumisen sijaa. Niillä oli kourat täynnä hyviä töitä. Ne olivat harrastaneet hartautta ja hurskautta ja aina koettaneet elää hyvästi ja aina koettaneet välttää pahaa ja tehdä hyvää. Minä sanon näin, että on tavattoman vaikea katua hyviä töitä. Kuinka niitä voi katua, hyviä töitä! ja kuitenkin, rakkaat seuravieraat, silloin kun on kysymys sielun autuuden asiasta, ulkopuolella Jumalan valtakunnan tehdyt hyvät työt, jotka eivät ole lähteneet elävästä uskosta ja uskosta vuotavina hedelminä — kuule, ne ovat niin kuin saastainen vaate Jumalan pyhien kasvojen edessä. Publikaanit ja portot menevät ennen teitä taivasten valtakuntaan.

Jätämme tuon ikävän kuolinvuoteen ja menemme toisen kuolevan luokse, toisen syntisen, josta tekstimme osoittaa, että se on katuva syntinen, katuva ristin ryöväri. Mikähän pehmitti tämän ristin ryövärin tunnon — tämän, joka oli saanut noin ankaran tuomion? Ei se pehmittänyt, rakkaat seuravieraat, että hän oli saanut sen ajan ankarimman tuomion, kuolemantuomion, kuolemantuomion ristiinnaulitsemalla. Ei se pehmittänyt, sillä hän vihasi yhteiskuntaa ja yhteiskunnan lakeja. Mutta mikä sen pehmitti tuon toisen syntisen? Kuule, keskimmäiseltä ristiltä alkaa kuulua aivan ihmeellistä. Keskimmäiseltä ristiltä kuuluu, kuinka siellä rukoillaan vihollisten puolesta. Silloin tämän ristin ryövärin tuntoon tulee, varmemmaksi vakuudeksi ei tuo voi olla tämän maailman ihminen. Ei tuo voi olla! Tuossa täytyy nyt olla se Messias, josta ennustettu on. Ja niin alkaa kovat voimat murtua tässä miehessä. Kaikki hänen elämänsä erheet kaatamalla kaatuvat hänen päällensä ja tuosta suuresta tulee pieni ja pienelle kuuluu Jumalan armo. Ja nyt tuo pieni huutaa: Herra, muista minua, kun tulet valtakuntaasi! Niin silloin Herra Jeesus sanoo hänelle: Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.

Tämä toinen ristin ryöväri, tämä toinen syntinen, joka siinä kuolinvuoteella makaa, hän sai katumisen armon, mutta vielä paljon enemmän: Hän sai parannuksen armon. Hän sai suuret syntinsä anteeksi Jeesuksen veressä. Sillä kun Herra Jeesus tempaisee verisillä käsillään suljetun paratiisin ovet auki, hän sanoo tälle katuvalle ristin ryövärille: Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.

Kun me katselemme tuota kolmatta kuolinvuodetta, Jeesuksen kuolinvuodetta, niin meidän täytyy sanoa tämän tekstinkin kohdalla: Kyllä sekin oli kova kuolinvuode! Ja minun tekee mieli sanoa: Se se vasta kova olikin! Sen salaisuus on nimittäin tässä, mikä sanotaan jo profeetan kautta näin: Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän vääryytemme, meidän syntimme. Yhdellä silmänräpäyshetkellä syöksähtää koko maailman syntien likainen valtameri tuon keskimmäisellä ristillä olevan rintaa vasten. Ja me sanomme: Se oli kova kuolinvuode! Sinä, rakas Herra Jeesus, sinä, joka lähdit taivaasta ja tulit tänne alas, tuolla kuolinvuoteella olet ja annoit lyödä viattomat kätesi ja jalkasi kiinni kirouksen puuhun. Sinä, rakas! Herra Jeesus, annoit kaikkesi.

Ja sen tähden minä sanon sinulle, Jumalan lapsi rakas, sinulle kiusattu, vaivattu, ahdistettu ja puristettu... Nyt saarnaa kallis veri ja synnit peseepi! Sinä, joka ahdistettuna ja puristettuna olet matkaa tehnyt — kuule, on niin turvallista tänäkin iltana huomioida jälleen, kun viime talvikin oli kova taisteluiden ja tyrskyjen talvi, ajattele, miten Jumalan valtakunta tänäkin iltana seisoo kokonaisena. Se ei murene. Muista, veljeni ja sisareni rakas, se ei murene vähääkään! Katso tänäkin iltana, kuinka Siionissa on vielä kirkas ilma ja aurinko paistaa puhtaasti ja kirkkaasti Siionissa, armon aurinko. Ei tänne ole, kuule, Siionin vuorelle, ei tänne ole kuolemaa tuotu, mutta täällä on armo täydellinen ja kokonainen. Ja se paistaa sen tähden — ei sen tähden yksistään, että Herra Jeesus kuolee tuolla kuolinvuoteella, ei sen tähden. Mutta kuoleman haudasta tuodaan terveisiä, että kuolemakin on nielty. "Avoin on nyt hauta, esirippukin, avoin myös on taivas, liekin kotihin. Noussut ompi ylös voittolippumme ja lapsilauma on saanut rauhan terveiset."

Muistelepa tuotakin kohtaa, veljeni ja sisareni rakas, että kuoleman käärinliinoja, niitä ei ole tuotu Siionin juhlakaupunkiin. Ne Herra Jeesus jätti hautaan. Ja sen tähden kun hän tulee Siionin juhla-kaupunkiin, hän tuo rauhan terveiset. Ja sinutkin, veljeni ja sisareni, on puettu juhlapukuun, niin kuin täällä radiosaarnoissa tuotiin esille tuo, Jumala kalliisti kirkasti, kuinka se valkoinen vanhurskauden viitta... se on täällä Siionin juhlakaupungissa. Sinut on puettu valkoiseen ja puhtaaseen liinaan, jonka Herra Jeesus kuolemallaan mutta ylösnousemisellaan ennen kaikkea valmisti, niin kuin sen Raamattu sanoo:: Hän kuoli meidän synteimme tähden, mutta hän nousi ylös meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Kuule, minä kysyn, onko sinua väsyttänyt. Onko sinua uuvuttanut? Janottaako sinua vieläkin tänä iltana? Huudatko sinä, veljeni ja sisareni rakas, sieltä, että kuka toisi minulle vettä Betlehemin kaivosta portin tyköä? Minäkin saan tuoda ja ammentaa armon virrasta sinun väsyneelle sydämelle ja sanoa sinulle: Sinun syntisi on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Rakkaat epäuskoiset kuulijat — niitä tänä iltana täällä suviseuroissa kuulemma saamieni tietojen mukaan on aika paljon. Teille minä haluaisin sanoa tuollaisenkin sanan, että ajatelkaapa tuotakin asiaa, että kerran puhaltavat Kemissä ja Torniossa ja kautta Suomenniemen, kerran puhaltavat tehtaitten pillit viimeisen kerran. Kerran astuu työväki niiden porteista ulos viimeisen kerran. Kerran haudankaivaja kaivaa viimeisen haudan. Kerran saarnataan näilläkin maisemilla viimeisen kerran elävä evankeliumi Pyhältä Hengeltä. Minä kysyn, onko synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Ellei ole, niin usko nyt ja tässä Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, jos sinulla on kipeä tunto, eivätkä asiat ole järjestyksessä. Sillä asia on, rakas ystävä, niin, että tulee se päivä, että Herra Jeesus tulee ja istahtaa istuimelle. Ei hän ole, kuule, enää siinä halvassa muodossa, missä hän täällä ensimmäisellä käyntikerralla oli. Ei hänen kasvonsa ole syljestä märkinä niin kuin ne olivat silloin, kun hän raahasi raskasta ristinpuuta Golgatan mäkeä kohden — ei! Tuo alennustila oli silloin alhaalla, niin matalalla, että kun piti sinut ja minut niin alhaalta ja matalalta lunastaa. Sen tähden se oli. Mutta kun Herra Jeesus tulee, kuule, toisen kerran, hän tulee pyhien enkeleittensä kanssa suuressa voimassa ja kirkkaudessa. Ja meille Raamattu kertoo, että hänen kasvonsa ovat kirkkaat ja maailman lapset haluavat silloin paeta. Mutta kuule — pakopaikat ovat loppuneet. Pakopaikat ovat loppuneet. Ja sen tähden, kun tuo päivä tulee, tekee mieli sanoa: Siihen päivään nousevat kaikki papit ja heidän seurakuntalaisensa. Siihen päivään nousevat rikkaat ja köyhät. Siihen päivään nousevat kapitalistit ja kommunistit. Siihen päivään nousevat kaikki kaikkialta. Ja siellä ei ole, kuule, enää kuninkaita eikä keisareita. Ei siellä ole presidenttejä eikä diplomaatteja. Ei siellä ole upseereita eikä sotamiehiä. Ei siellä enää tehdä eroa, kuule insinöörin ja tiilenkantajan välillä. Ei tehdä eroa enää professorin eikä kadunlakaisijan välillä. On vain valtava ihmissielujen valtava meri. Elämä on yksinkertaistunut. On vain siunatut ja kirotut.

Ja kuinka onnellista se on, kuule veljeni ja sisareni rakas, olla siunattuna tässä valtakunnassa, Jumalan valtakunnassa. Ja teillekin minä sanoisin teille, rakkaat ystävät, jotka kerran olette olleet Jumalan valtakunnassa, mutta täältä lähteneet pois. Monet ovat saattaneet sanoa, että heidät on ajettu ulos Jumalan valtakunnasta.: Ei ole ketään ulos ajettu, vaan ne on koonneet ylpeät rikkaat ja ylpeät pyhät kamppeensa ja omilla jaloillaan kävelleet ulos Jumalan valtakunnasta. Tämä on totinen totuus! Mutta minä sanoisin sinulle, jos sattuisi sellainen täällä olemaan — sinulle, joka tunnet tuskien hiilloksen polttavan tunnollasi ja muistelee aikoja entisiä, jolloinka armosta iloitsit, jolloin töitäs syntisiä armon virtaan upotit. Kuule, rakas ystävä! Jumalan valtakunnan portti on auki. Se on auki yötä ja päivää. Tervetuloa sisälle Jumalan valtakuntaan semmoisena kuin olet, parannuksen kautta. Ei tänne pääse kylkeytymällä eikä liittymällä niin kuin päästään maailman hengellisyyksiin. Jumalan valtakuntaan päästään, niin kuin äsken on veljemme saarnannut, ahtaan portin kautta sisälle Siioniin .

Ja kun Jumala saa armahtaa syntisen ihmisen, niin ajattele mitä tapahtuu. Kun Jumala saa armahtaa syntisen ihmisen, niin Hän tekee kunniattomasta ihmisestä kunniallisen. Voi ihmeitten ihme ja armojen armo! Ei sinunkaan, veljeni ja sisareni rakas, tarvitse hävetä, kun olet maailmassa elänyt ja rypenyt synnissä. Jumala sanoo profeetta Sefanjan kautta näin: Ei teidän tarvitse hävetä syntejä, joilla te minua vastaan rikkoneet olette. Kuule, veljeni ja sisareni, ei tarvitse häpeän punan sinunkaan kasvoille nousta, jos joku tuossa tietää minkälaisissa synneissä sinä rypenyt olet. Ne on kuule anteeksi annettu. Ne on Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi ja ne on taivaan Isä armon mereen mittaamattomiin syvyyksiin upottanut. Jaksathan sinä, veljeni ja sisareni rakas, uskoa, että synnitön pääsee taivaaseen? Jaksathan sinä uskoa, että synnitön pääsee taivaaseen, kun synnit on kaikki anteeksi annettu ja verinen risti helottaa koko velkakirjan yllä? Jeesuksen nimessä ja kalliissa sointoveressä on synnit anteeksi.

Kuule, onko sinulla tullut epäilyksiä, että miten lopussa käypi? Niin minullakin on tullut. Saanko minäkin anteeksi näitä epäilyksiä? Halu minulla on uskoa yhdessä teidän kanssanne. On monesti tullut epäilyksiä, että kun kuoleman virran pauhu alkaa kuulua, että miten minulle raukalle käypi. Mutta kuule, veljeni ja sisareni rakas, kun me katselemme tätä pyhää kirjaa... Kuule, se sanoo Raamattu tuota kuolemaakin ajatellen: Joka meitä siihen valmistaa, se on Jumala. Ja kuule, ei sinun perillepääsyä ole jätetty sinun syntisiin käsiin ja kouriin, ei, ei, ei. Se on paremmassa kädessä. Herra Jeesus sanoo: Minä nostan, Minä kannan ja Minä vien perille. Kuule, se on niin hyvissä käsissä tämä asia.

Minä aivan erikoisesti teitä, rakkaat nuoret, nuorukaiset ja neitoset, uskossa olevat ja teitä rakkaat nuoret parit, joilla minä tiedän olevan niin paljon kiusauksia ja joita tämän maailma vetää langenneen lihan ja veren kautta niin monella muotoa puoleensa. Minä haluaisin kostuttaa teidän väsyneitä tuntojanne Jeesuksen verellä. Kuulepa sinä, joka tämän sanan kuuluvilla olet, ylennä sydämesi uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä.

Minusta tuntuu täysin varmalta tämä asia, että tämä valtava Jumalan kansa, joka täälläkin näinä päivinä on koolla ollut, tämä valtava Jumalan kansa kautta maailman, joka on kilvoittelemassa tällä kilparadalla, tämä kansa on nyt viimeiselle suoralle soitettu. Ja sinä tiedät, veljeni ja sisareni rakas, että tämän suoran Päässä on kruunujen jakopaikka. Tämän suoran päässä sanotaan sinullekin, veljeni ja sisareni, niin kuin Herra Jeesus sanoi tuolle ristin ryövärille — niin tullaan sinullekin sanomaan:, Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa'

Ajattelepa, matkaystävä! Silloin loppui arjen harmaus. Silloin se loppui. Silloin lakkasi turmelus puristamasta sinuakin. Lakkasi turmelus puristamasta. Ja silloin kaikki se, mikä suruun on syynä, on kerralla pyyhkäisty pois. Voi, veljet ja sisaret rakkaat, miten hyvää meillä on edessä. Jasiksi minä sanon tässä lopuksi laulajan kanssa: "Hetki vielä, lapsi rakas, odota ja taistele. Kohta alkaa vuosi paras, vuosi jok' ei lyhene. Kunniasi kruunun alla kun sä kerran kiittelee, et ole enää ahtahalla, poissa on murheet, kiusaukset." — Saanko minäkin vielä uskoa tämmöisenä kuin minä olen? Halu minulla on uskoa ja usko sinäkin Herran Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Olkaa turvattuina, veljet ja sisaret rakkaat! Näin turvallisesti saamme jäädä uskomaan. Armon voima meitä kantaa... Jääkää näin turvallisesti uskomaan. Amen. Jeesuksen nimeen, amen.
(Vaihdoin otsikon, Taavetti)
Viimeksi muokannut nuusku päivämäärä 25 Helmi 2009, 10:02, muokattu yhteensä 2 kertaa
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja nuusku » 25 Helmi 2009, 02:52

Jumalanpalvelussaarna Oulunsalon suviseuroissa 1982, Lenna Pellikka


Joh. 8: 1-11

Mutta Jesus meni Öljymäelle,
Ja tuli varhain huomeneltain jälleen templiin ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän istui ja opetti heitä.
Mutta kirjanoppineet ja Pharisealaiset toivat vaimon hänen tykönsä huoruudesta otetun kiinni. Ja kuin he olivat sen hänen eteensä asettaneet,
Sanoivat he hänelle: Mestari, tämä vaimo on läydetty itse työssä, kuin hän teki huorin.
Mutta Moses on laissa meitä käskenyt, että senkaltaiset kivillä surmattaisiin. Mitäs sinä sanot?
Mutta sen he sanoivat, kiusaten häntä, kantaaksensa hänen päällensä. Mutta Jesus kumarsi ja kirjoitti sormellansa maahan.
Mutta kuin he seisoivat kysymyksensä päälle, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: joka teistä on synnitön, se heittäkään ensin häntä kivellä.
Ja hän kumarsi taas ja kirjoitti maahan.
Kuin he tämän kuulivat ja olivat omaltatunnoltansa voitetut, läksivät he ulos yksittäin, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti; ja Jesus jäi yksinänsä, ja vaimo seisoi siinä.
Mutta kuin Jesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hän hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut?
Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee.


Jerusalemissa oli pidetty lehtimajan juhlia. Jumalalta annetun asetuksen mukaan noita lehtimajan juhlia oli pidetty seitsemän päivää yhteen menoon. Ne olivat nyt loppuneet ja kansa oli lähtenyt koteihinsa. Meille osoittaa pyhä Raamattu, että Herra Jeesus-kin oli ollut noilla juhlilla mukana. Ja tässä tekstimme alussa sanottiin, että Jeesus meni Öljymäelle. Herra Jeesus meni tapansa mukaan Öljymäelle yöksi. Mutta kuten kuulimme Raamatunkohdassa, jo varhain seuraavana aamuna Jeesus oli jälleen temppelissä. Täällä sanottiin: Hän istui ja opetti. Sanotaan, että kaikki kansa tuli hänen tykönsä. Ei ollut siis kuulijoista puutetta. Kaikki kansa tuli hänen tykönsä.

Mutta ajatelkaapa, rakkaat seuravieraat, mitä tapahtuu tuolla temppelissä. Me kuulimme tekstistämme, että fariseukset ja kirjanoppineet raahaavat huoruudesta, aviorikoksesta, kiinniotettua naista Jeesuksen tykö. Ja sanovat Jeesukselle, kun tämä nainen on hänen eteensä asetettu, että tämä vaimo on tavattu itse teosta ja Mooseksen laki sanoo, että tällaiset on kivitettävä kuoliaaksi. Fariseukset kysyvät Jeesukselta: "Mitäs sinä sanot?"

Kyllä Herra Jeesus tunsi hyvin tarkoin nuo fariseukset ja kirjanoppineet. Kyllä Jeesus tunsi tarkoin, kun hän eräänkin kerran sanoo heistä näin: "Voi teitä, te fariseukset ja kirjanoppineet! Te ulkokullatut, jotka ette itse mene sisälle Jumalan valtakuntaan, ettekä salli meneväistenkään sinne mennä!" Ja edelleen Herra Jeesus sanoo heistä: "Voi teitä, te fariseukset ja kirjanoppineet! Te ulkokullatut, jotka käytte ympäri merta ja mannerta tehdäksenne yhtä uutta juutalaista, käännynnäisiä, ja kun se tehty on, niin te teette hänestä kaksi kertaa enemmän helvetin lapsen, kuin mitä te itse olette!" Ja vieläkin Jeesus sanoo heistä: "Voi teitä, te fariseukset ja kirjanoppineet! Te ulkokullatut, jotka puhdistatte astian ulkoiselta puolelta, mutta sisältä otatte täynnä raatelusta ja saastaa! Puhdistakaa ensin astia sieltä sisäpuolelta, niin kyllä se ulkoinenkin puoli puhdistuu!" Ja kyllä Herra Jeesus tiesi senkin, kuinka eräs fariseus oli kiittävinään Jumalaa, mutta kiittikin omaa itseänsä, kun hän sanoi näin: "Minä kiitän Sinua, Jumala, etten minä ole niin kuin nuo muut ihmiset. Minä paastoan, minä annan kymmenykset kaikista. En minä ole väärä enkä huorintekijä." Ja me näemme täältä Raamatusta ja tästä tekstistämme myös sen, että kuudennenkin käskyn kohdalla fariseukset ja kirjanoppineet omasta mielestään olivat täysin onnistuneita. Kuudes käsky on: Älä tee huorin!

Mutta kuten kuulit tekstistämme, Jeesus kumartui maahan ja kirjoitti. Mitä hän kirjoitti, sitä ei meille suoraan tässä sanota, mutta minä olen aivan varma siitä, että Herra Jeesus kirjoitti tuohon maahan sen vuorisaarnansa totuuden jossakin muodossa ainakin — vuorisaarnan totuuden, jossa sanotaan näin: Jokainen, joka katsoo naisen päälle himoiten, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.
Ne olivat nuo fariseukset ja kirjanoppineet ulkokullattuja ja pintakiilloitettuja, mutta Herra Jeesus katsoi sydämeen. Jokainen, joka katsoo himoiten naisen päälle, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.

Ja meille kerrottiin tekstissä, että fariseukset seisoivat edelleen kysymyksensä päälle, mutta silloin Jeesus ojentautui ylös ja sanoi heille pistävät ja vakavat sanat: "Joka teistä on synnitöin, se heittäköön ensin häntä kivellä."
Kyllä me näemme täältä pyhästä kirjasta sen, että ne olivat oikein kiivaita nuo fariseukset ja kirjanoppineet saadakseen tämän naisen tuomituksi, mutta ne eivät olleet yhtä ankaria oman sydämensä salaisille himoille. Sen tähden kun Jeesus sanoi näin: "Joka teistä on synnitöin, se heittäköön ensin häntä kivellä", niin tämä sana oli kyllä sellainen fariseustenkin kohdalla, että se pisti tuntoon. Niin tässä sanotaan: Yksi toisensa jälkeen heistä lähti pois, lähtivät siltä paikalta pois, sen jälkeen kun Jeesus toistamiseen kirjoitti maahan.

Se on aina, rakkaat seuravieraat, näin, että Jumalan valtakunnan valkeudessa tuomiokivi kourassa kiivaileva tuomari ja aviorikoksesta kiinniotettu nainen tulevat niin samalle tasolle ja oman olemuksensa saastan hämmästyttämiksi, että he eivät kestä tuota valoa. Tuomitun täytyy tuijottaa maahan ja tuomarin omaa rumuuttaan häveten paeta pimeyteen — pimeyteen, jossa tehdään pimeyden töitä.

Mutta rakkaat kuulijat! Valkeus loistaa pimeydessä. Täälläkin näissä maisemissa, missä nyt olemme ja missä suviseuroja nyt pidetään, on valkeus loistanut jo toistasataa vuotta. Minä muistan silloin, kun minä tulin tänne Oulunsaloon vuonna 1959, silloiset vanhukset, jotka ovat nyt jo tuolla nurmen alla nukkumassa ja sielu on sabatinlevossa, kertoivat minulle, kuinka täällä esimerkiksi tämän vuosisadan alkupuolella ja alkuvuosikymmeninäkin oli suuret herätykset. Oli ollut suurten herätysten aika. Tämän seurateltan vieressä tuossa nykyisessä Kuitulan talossa, joka silloin vuosisadan alussa oli Takkisen talo, siinä pidettiin paljon seuroja. Eräänäkin iltana siinä pirtissä oli kahdeksantoista ihmistä saanut kokea parannuksen armon. Siellä vanhukset kertoivat minulle, kuinka eräskin Eriika Kokko, Kokko-Eriikaksi sanottu, oli myös ollut siellä seuroissa. Ja tuolta Salonpäästä, joka on eräs kylä täällä Oulunsalossa, oli ollut paljon seuroissa olevia. Se oli vuosi 1918, siis meidän maassamme niin sanottu kapinavuosi. Niin tuossa Niemen välillä, siellä on Niemi-niminen talo, siellä oli vartiomies, jossa jokaisen passit tarkistettiin. Kun täältä seuroista lähtivät ihmiset Salonpäähän, jalkapatikassa tietenkin, eihän siihen aikaan edes pyörillä kuljettu, niin ne pelkäsivät muutamat vaimot, että voi, voi, kun on se tarkastuspaikka ja heillä ei ole minkäänlaisia papereita. Niin se oli Kokko-Eriika sanonut, että ja mitä tuosta pelkäämään! Kun ne olivat tulleet siihen tarkastuspaikalle ja vartiomies oli kysynyt passia, niin Kokko-Eriika oli sanonut, että minulla on Herra Jeesus passina!

Minä sanon tämän vain sen tähden, että sillä passilla on, kuulkaa, Kokko-Eriikakin päässyt pidemmälle kuin tuon vartiopaikan ohi. Se oli vartiomies sanonut, että no, menkää sitten! Sillä passilla hän on päässyt rauhan maan rannalle. Kun sinullakin on taivaspassi kunnossa, veljeni ja sisareni, ,sinä pääset tämän maan myrskyistä ja ahdistuksista. Sinä pääset kerran tyveneen rantaan. Usko Herran Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. (siunauksia) Olkaa turvallisin mielin! Taivaspassi on kunnossa, kun verinen risti heloittaa velkakirjan yllä. Olkaa turvallisin mielin!
Kuinka se onkaan onnellista, että me olemme saaneet löytää Jumalan valtakunnan, joka ei järistä taida ja jossa valtakunnassa Herra Jeesus verellänsä vihmoo matkalla tarttuneita vikoja ja virheitä pois. Tällä passilla päästään taivaaseen asti.
Valkeus on loistanut pimeydessä. Mutta niin kuin me tiedämme, ei se pimeys tätä käsittänyt. Minun tekee mieli sanoa tämäkin, että tätä valkeutta, joka paistaa ihmisten tuntoihin nykyaikanakin pelätään. Tätä valkeutta pelätään politiikassa ja tätä valkeutta pelätään liikemaailmassa. Tätä valkeutta pelätään perhe-elämässä ja tätä valkeutta pelätään yksityisessä elämässä. Voi, jos joku näkisi, millainen minä todellisuudessa olen, näin huokaavat tuhannet ja taas tuhannet ihmiset.
Saattaa olla niinkin, rakkaat seuravieraat, että ollaan jumalisia, touhutaan hyvissä harrastuksissa, saatetaan ulkonaisesti olla aivan yhteiskunnan mallikelpoisia ihmisiä, ja kuitenkin pitää rakastaa pimeyttä. Miksi? Siksi, että se peittää ja salaa sen, jonka ilmitulemista ei haluta.

Raamattu sanoo, että juuri tuossa pimeyden rakastamisessa on ihmisen tuho ja tuomio. Jeesus itse sanoo tästä näin: Tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta.

Kun minä tulin tänne kentälle tänä aamuna, joku sanoi, että täällä on noita rakkaita oulunsalolaisia vanhempia, jotka minä tunnen, mutta jotka eivät ole uskomassa. Liekö tullut sanan äärelle — olisi hyvä, jos olisi tullut. Sinulle, epäuskoinen, minä sanoisin, että suuret synnit vievät helvettiin, mutta kuule: Pienetkään eivät välille jätä. Sen tähden sinäkin olet saattanut heränneen tunnoin matkaa tehdä ja olet saattanut rukoilla Isä meidän -rukoustakin ja siinä rukouksessa sanonut: Lähes tulkoon Sinun valtakuntasi. Ajattelepa, että se on näin suurilukuisena sinua nyt lähestynyt, Jumalan valtakunta, näin suurilukuisena. Ehkä sinä olet niitä ihmisyksilöitä, joka huudatkin sydämessäsi: Voi, miten surkeassa kunnossa sitä on! Voi, miten likainen minä olen, ja minulle ei aukene sen suuren hääsalin ovet, kun minä kerran joudun tätä maata hyvästelemään. Mutta ajattele, miten onnellinen tilanne sinulla tänä päivänä on. Herra Jeesus sanoo Raamatussa näin ja se on sinun kohdalla nyt totta: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku avaa oven niin minä tahdon mennä sisälle ja pitää ehtoollista hänen kanssansa." Sanon: "Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin, vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin."

Huomaamme tekstistämme, että kaukana on Herrasta Jeesuksesta tuomion kova ja armoton henki. Se on kaukana. Sen tähden sinullakin on lupa ruveta tänä päivänä uskomaan. On kuulemma joku saanutkin parannuksen armon. Voi, miten onnellista se on! Mutta kun me olemme suurimmalta osalta ainakin Suomen luterilaisen kirkon jäseniä, niin kuule, mitä Luther sanoo tästä asiasta. Hän sanoo näin: Kun minä sanon sinulle, että sinun syntisi on anteeksi annettu, niin usko, aivan niin kuin Kristus itse olisi astunut alas taivaasta ja antanut sinulle synninpäästön. Luther jatkaa: Kuinka tätä muuten uskaltaisikaan tehdä, ellei Herra Jeesus olisi astunut alas taivaasta ja käskenyt antaa toinen toiselle synnit anteeksi: Ottakaa Pyhä Henki ja joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan. Sitten Luther jatkaa: Vaikka tämä evankeliumi tulee minun savisilta huuliltani ja on niin heikon tuntoinen, niin sillä on niin suuri voima, että synnin, kuoleman, perkeleen ja helvetin täytyy sen edessä väistyä ja turhaksi tulla. Voi, veljet ja sisaret rakkaat; helvetti on suljettu ja taivas avattu! Niin usko nytkin vielä Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.

Haittaako sinua, epäuskoinen kuulija, ja onko se niin paha asia sinulle tämä Jumalan valtakunta-asia? Voi, voi, kuinka se on monelle kompastuskivi. Niin se oli minullekin aikanaan. Ei tämä Jumalan valtakunta oikein vastannut minun mielikuvitustani. Mutta kuulkaapa, veljet ja sisaret rakkaat, (siunauksia). Kuulkaapa, mitä apostoli sanoo tästä asiasta. Hän sanoo näin: Katsokaa, veljet, kutsumistanne. Ei monta lihallisesta viisasta, ei monta voimallista, ei monta suuresta suvusta, vaan ylönkatsotut maailmasta ja halpaarvoiset kansankerrosten seasta on Jumala valinnut ja ne, jotka ei mitään ole, on Jumala valinnut, että Hän ne, jotka jotakin on, turhaksi tekisi. Tänne on kutsuttu ja kutsutaan hyvät ja pahat, mutta niitä hyviä ei ole tänne tullut. Mihinkä ne menivät? Mikä meni. kaupalleen mikä pellolleen ja niin edelleen. Silloin Herra Jeesus käski mennä teitten risteykseen ja kutsua kaikki. Ketä tänne tuli? Tuli sokeita, ontuvaa, rampoja ja raajarikkoja. Mutta kun sinä sokea ja minä sokea saimme armon tulla tänne Jumalan valtakuntaan, niin annettiin silmävoidetta Gileadista ja alkoikin näkyä ihanalta sisältä tämä Jumalan valtakunta, niin kuin Kooran lapsillakin: Oi, kuinka ihanat ovat Sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Se on päältä kuin hakomaja yrittitarhassa, mutta se on sisältä näin ihana ja kaunis.

Mennäksemme vielä tähän tekstiin, mehän tiedämme, rakkaat seuravieraat, kuinka tässä maailmassa on hyvin useasti näkösällä se, että kun joku ihminen aivan nähtävällä tavalla, niin kuin tämä huoruudesta kiinniotettu nainen tekstissämme, nähtävällä tavalla lankeaa ja sortuu synteihin, niin häneen kohdistetaan usein moitteiden ja tuomioiden ryöppy. Sanotaan näin: Onpa surkea ihminen! Onpa kelvoton nainen tai surkea mies! Hänen lankeemuksestaan puhutaan suurella äänellä.

Kyllä se niin on, rakkaat seuravieraat, että kun me lähemmin ajattelemme tätäkin asiaa, niin tällaisten puheiden takana on aivan sama mieli, mikä oli näillä tekstimme fariseuksilla ja kirjanoppineilla, kun he raahasivat tätä huoruudesta kiinniotettua naista Jeesuksen tykö: Tämmöiset on kivitettävä ja raivattava tieltä pois.
Onhan tietenkin selvää, että kiivaus syntiä vastaan on hyvä, mutta kun synti nähdään vain toisissa eikä itsessä ja kun syntistä rakkaudettomasti lyödään, silloin ei liikuta Jumalan asialla. Jumalan tahdon julistaminen ja synnin vastustaminen, se kuuluu meille kaikille Jumalan lapsille, mutta niin kuin me rakkaat veljet ja sisaret tiedämme hyvin sen, kaiken takana tulee olla Kristuksen mieli. Ja Raamattu sanoo tästä Kristuksen mielestä näin: Se ei tahdo syntisen kuolemaa, vaan että syntinen kääntyisi pahalta tieltänsä ja saisi elää. Se on niin, että täällä Jumalan valtakunnan valkeudessa Herran Jeesuksen edessä hänen Henkensä vaikutuksen alla hiljenee lihallisen mielen kiivaus ja äänekäs toisten synneistä puhuminen. Kun itse on saanut löytää synnin helvetin omasta povesta ja saanut kaiken anteeksi, ei tee mieli silmänräpäyksessä lausua tuomiota toisesta. Maasta poimitut kivet heltiävät ja ne putoavat alas. Ei voi sanoa: Voi rakkaat omat viat, hyi lähimmäisen liat! Ei voi sanoa. Ei voi sanoa, kun itse on saanut synnit anteeksi.

Ja niin se onkin, että jotka ovat saaneet olla Herran Jeesuksen koulussa, ne ovat aina hiljaisia siellä, missä rohkeasti pauhataan toisten synneistä. Minulle muistuu mieleen eräs rakas pappisveli Herran Siionista, kun hän kuuli erään hyvän ystävänsä rumasta lankeemuksesta. Hän sanoi näin: "Voi, voi, siltä ihmiseltä Jumala on ottanut varjeluksensa pois!" Voi, miten nöyrä tunnustus tuohon sanaan sisältyi! Jos minä olen saanut välttyä sellaisesta synnistä, niin se johtuu siitä, että Jumala on minua varjellut. Mutta voi minua, jos Hän ottaa minulta varjeluksensa pois.

Tässä tekstimme lopussa sanottiin: "Jeesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut? Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jeesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse." Minä tiedän, rakkaat kuulijat, että tuolla maailmassa moni synnintekijä vetoaa tähän Raamatun kohtaan ja sanoo siellä kulkiessaan: Eihän Jeesus sitäkään naista tuominnut. Mutta Jumalan valtakunnan valkeudessa Herran Jeesuksen edessä tapahtuu kuitenkin jotakin aivan muuta, kuin että syntinen pääsisi synnin rakkaudessa murtumattomin tunnoin matkaansa jatkamaan. Kyllä siinä Herran Jeesuksen kasvojen edessä vedetään pimeyden työt vaikeuteen.

Muistelemme vielä Raamattua. Esimerkiksi samarialainen nainen Syykarin kaivolla ammensi siellä vettä. Jeesus sanoo, että joka juo tuota vettä, joka tuosta ammennetaan, se janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jonka minä hänelle annan, se ei janoa iankaikkisesti. Niin vaimo sanoo, että anna minullekin sitä vettä, ettei tarvitsisi kulkea täällä ammentamassa tätä vettä. — Me huomaamme, että ei se tuo vaimo, Samarian nainen, ymmärtänyt, mitä Jeesus sanoi. Niin Jeesuksen täytyi ruveta tekemään syntistätuosta naisesta, ja hän sanoi näin tuolle naiselle: "Hae miehes tänne!" Nainen sanoo: "Ei minulla ole miestä." Jeesus sanoo: "Aivan oikein sinä sanoit, ei sinulla ole miestä, sillä viisi miestä sinulla on ollut ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi. Oikein sinä sanoit!" Ja silloin nainen jätti, kuulkaa, vesiastian siihen kaivolle ja meni Syykarin kaupunkiin keskelle kaupunkia ja sanoi: "Voi, voi, tulkaa katsomaan kaikki tuota miestä, joka on sanonut kaikki, mitä minä olen täällä maailmassa tehnyt! Liekö Kristus?"
Ei siinä tee mieli puolustella, mutta täytyy tunnustaa vanhan virrentekijän kanssa: "Kaikki sulle ilmi on. Tunnet minut,, tiedät senkin, että olen kelvoton, huonoin seassa huonojenkin...

Kuulitko sinä, seuravieras, Herra Jeesus sanoi: "En minäkään sinua tuomitse." Tuolle tuli armopäätös. Eikä tuota naista Herra Jeesus jättänyt omien käsien varaan kulkemaan, mutta joka päivä uudistuvan armon varaan. Miksi näin? Siksi, että Jumalan armo on terveellinen. Se panee kaiken jumalattoman menon hylkäämään, maailmalliset himotkin tässä maailmassa syntinä hylkäämään ja tässä maailmassa hurskaasti ja siveästi elämään.

Minä kysyn, veljet ja sisaret rakkaat, teiltä: Onko tullut matkalla vikoja? Jos ei ole tarvinnutkaan olla rypemässä pakanallisissa synneissä, niin on tainnut synnin pölyä tarttua jalkapohjien. Mutta Herra Jeesus sanookin, kuule, se joka kerran on pesty, ei tarvitse muuta kuin että jalat pestään. Ylennä sydämesi vieläkin uskomaan Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki matkan viat, heikkoudet, synnit, epäilyksetkin anteeksi. (siunauksia) Veljet ja sisaret vaivassa ja valtakunnassa! Tuo suviseurojen tunnus: "Valvokaat ja aina rukoilkaat!" se velvoittaa meitä. Sanon näin lopuksi: Taistelkaa vielä vähän aikaa, ei nyt jouda nukkumaan. Kohta alkaa rauhan torvi heleästi kuulumaan. Sinäkin andistettu, kiusattu ja puristettu, sinä kerran pääset tuosta ahtaasta savimajasta kiittäen liitämään Isän kotiin.
Minä olen tässä teidän edessänne läpikotaisin syntisenä. Saanko minäkin uskoa teidän kanssanne? (siunaus) Halu minulla on uskoa yhdessä teidän kanssanne.
Jeesuksen nimeen, amen.
Viimeksi muokannut nuusku päivämäärä 25 Helmi 2009, 10:28, muokattu yhteensä 1 kerran
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Touko 2011, 07:33

Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika
(Matt. 16: l6.)


Jeesuksen luona kävi hyvin useasti kiivas väittely. Kuka on tämä ihmeellinen mies? Monasti tuli vastauksia oikealta ja vasemmalta: vain puusepän poika tai haudasta noussut Johannes Kastaja tai tietoviisaat tutkijat tulivat siihen tulokseen, että Jeesus on varmaan Elia, se suuri profeetta, josta Malakia ennusti. Kyseleminen jatkuu ja vastauksia tulee: aikansa suuri ihminen, suuri opettaja, vain taruhenkilö, ei kannata vastata mitään.

Merkillistä on nähdä, että Jeesus menee kaikkien näiden väittelyiden ja vastausten antajien ohitse omiensa luokse ja kysyy niiltä, jotka hänet tuntevat: Kenenkä te sanotte minun olevan? Siellä on sydän täynnä nähtyä ja kuultua ja elävästi koettua, ja sieltä vastataan: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Jeesus tiesi ja tietää, että tämä vastaus ei ole mikään mietiskelyn tulos, vaan tällainen tieto on voinut laskeutua ihmissydämeen yksinomaan taivaasta. Rakas taivaan Isä on itse painanut tämän tiedon vastaajan sydämeen.

Kristuksen, elävän Jumalan Pojan löytäminen on asia, johon ei voi mitään täällä maailmassa olevaa verrata. Niin suuri se on. Ylioppilaaksi tultuani oli sisimmässäni eittämätön halu lähteä lukemaan papiksi, ja lähdinkin. Mutta voi sitä lukutaivalta siellä Helsingissä. Toista vuotta kuljin kuin helvetin tuskissa. Ei ollut päivän rauhaa eikä yön lepoa. Ruoka ei ruualle maistunut. Minulla ei ollut Jumalan rauhaa, jonka tiesin olevan olemassa, koska olin sen omin silmin Raamatusta nähnyt, että sellainenkin on. Kävin hakemassa monesta paikasta apua, mutta sitä en saanut. Tämä on ehkä järkyttävää kuultavaa monen mielestä, kun sanon: monista hengellisistä piireistä kävin etsimässä sitä, mitä sieluni kipeästi kaipasi, mutta en saanut. En, vaikka kuinka yritin. Olin jo päättänyt jättää lukuni siihen. Kuinka voisin opastaa toisia taivaan tielle, kun en itsekään sillä ole, kuinka saarnaisin evankeliumia rauhasta osattomana. Kun helvetin lieskat löivät tuntoni ylitse, sanottiin minulle eräässäkin paikassa: "Nyt olet sillä parhaalla paikalla, ole hiljaa ja odota." Uskovaisena pappina en ole saattanut sanoa, eikä minulla ole siihen lupaakaan, sanoa synnin haavoissa olevalle ihmiselle: nyt olet sillä parhaalla paikalla. Se olisi aivan kauheata.

Olin pyytänyt, että Jumalan valtakunta minua lähestyisi. Panen tänäkin päivänä syntiset sormet ristiin ja kiitän Jumalaani siitä, että Jumalan valtakunta minua lähestyi, ja tuli aivan lähelle auttavan voimansa kanssa. Tämä oli niin valtava asia, että en voinut tuota lokakuista sunnuntai-iltaa (v. 1938) unohtaa, enkä voikaan. Silloin tapahtui suuria asioita minun kohdallani. Herra Jeesus olikin Siionissansa, ja ojenteli käsiänsä minua nääntyvää kohti. Olin raskautettu ja Herra Jeesus antoi levon. Pyhältä Hengeltä kajahti ennen uskoneen ja syntinsä anteeksi saaneen suusta verinen evankeliumi, aivan ihmeellinen. "Paula katkesi ja lintu vapaaksi pääsi." Sain Jeesuksen veressä syntini anteeksi. Herra elää, minä olen nähnyt Hänet, Hän on ollut minun apuni tuskassa. Kuulkaa kaikki, minä olen nähnyt Hänet. Hän oli ja on omiensa kanssa Siionissa. Tätä suurta näkyä en ole saattanut kieltää enkä tyhjäksi tehdä, enkä sitä voi, en totisesti. Tämän saman on saanut kokea jokainen Jumalan lapsi, joka tuhlaajan retkiltä sai tulla Isän kotiin Jumalan valtakuntaan. Herra Jeesus kulki ja kulkee vereen kastetuissa vaatteissa laumansa edellä Siionin laitumilla. Me olemme nähneet ja saamme sanoa, ja meidän täytyy sanoa: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika," kuten Pietarikin aikanaan sanoi.

Kun löysin Jumalan valtakunnan, löysin Herran Jeesuksen. Jeesushan sanoikin: "Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Tämän tähden Herran Siioni on minulle rakas ja~ kallis. En ole saattanut enkä voinut lähteä tästä minnekään, enkä tätä potkimaan enkä lokaamaan. "Herra, tässä minun on hyvä olla." "Herra, kenen tykä me menisimme, sillä Sinulla on iankaikkisen elämän sana." "Sinä olet Kristus elävän Jumalan Poika."

Tähän tunnustukseen on Herra Jeesus sitonut kaksi suurta asiaa. "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani." "Niin ettepä te silleen ole vieraat ja muukalaiset, vaan pyhäin kylänmiehet, ja Jumalan perhe, apostolein ja profeettain perustuksen päälle rakennettu, jossa Jeesus Kristus paras kulmakivi on. (Ef 2:19–20). Tälle tunnustukselle: "Sinä olet Kristus," rakentuu Kristuksen kirkko, Hänen seurakuntansa. Tämä tunnustus yhdistää kaikki elävässä uskossa olevat yhteen, mutta se samalla erottaa heidät maailmasta ja vääristä opeista. Kristuksen seurakunta on kaikkina aikoina saanut taistella juuri tämän tunnustuksen ja opin puolesta maailmaa ja harhaoppeja vastaan.

Ihminen saattaa kiintyä helposti joihinkin persooniin ja nimiin, sekä ulkonaisiin muotoihin. Kristuksen seurakunta ei ole siellä tai täällä sen tähden, että siellä on niin tai näin hyviä ihmisiä. Siellä löysin kodin, jossa rauhattomalle rauha saarnattiin, missä syntinen sai nähdä Herran Jeesuksen avoimet haavat ja missä hänet Jeesuksen lunastuksen perusteella julistettiin Jumalan lapseksi, ja Herra Jeesus osoitettiin siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa. Täällä on elävässä käytännössä tämä tunnustus: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika. Täällä oli syntien anteeksiantamus, täällä päästävä evankeliumi, jota evankeliumia Herra ei uskonut tälle maailmalle eikä edes enkeleilleen, vaan Hän uskoi sen omillensa. Eikä sitä taida kukaan muu julistaa, kuin Jeesuksen oma ja Jumalan lapsi.

Olen saanut paljon kirjeitä ja puhelinsoittoja, joissa on uhkailtu muodossa jos toisessakin. On pyritty tekemään jopa ongelmalliseksi oloni pappisvirassani. Sanon vain lyhyesti: tässä seison ja tähän kaadun. Minun Jumalani on minua auttava. Olen ilolla saanut ammentaa vettä autuuden lähteestä ja olen ilolla saanut saarnata veristä evankeliumia tuhansille ja taas tuhansille synnin hädässä oleville ihmisille, ja se evankeliumi on ollut Jumalan voima sen uskovalle autuudeksi. Edellä oleva tunnustus on minulle riittänyt, ja se saa myöskin riittää pappisvirassani. Minun kanssani on noin nelisenkymmentä pappisveljeä vielä sittenkin, Jumalalle kiitos, tässä vaivassa ja valtakunnassa matkaa tekemässä yhdessä toisten Pyhän Hengen pappien kanssa Herran Siionissa. Jumala rakas Isä on meille voimia antava.

Jumala on minua paljon rakastanut. On rakastanut siinäkin, kun on ottanut minulta niin paljon pois. Mutta on Hän minua siinäkin niin paljon siunannut. Kun elämä on ollut raskasta ja se on ollut murhepilvien peitossa ja on tuntunut, että kaikki on mennyt, on kuitenkin ollut yksi ihana asia, ja se on tämä: olen saanut olla Herran Siionissa ja olen saanut molemmin käsin tarrautua kiinni alttarin sarviin. Vaikka kaikki muu menisi, tässä on minun elämäni ja olemiseni.

Rakkaat Jumalan lapset kautta Siionin, tämä maailma on vaivojen maa, mutta tämä ei ole iankaikkinen, ei sinulle eikä minulle. Jumalan lapset haetaan täältä pois. Usko vieläkin synnit Jeesuksen veressä anteeksi. Ole vapaa sinä vapaaksi ostettu.

"kiittäkää, kiittäkää, kiittäkää Herraa, että Jumalan lapset pääsevät, Hänen luonaan olemaan."

Lenna Pellikka
Päivämies 12.10.1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Touko 2011, 07:41

Herran pelko on viisauden alku


Lenna Pellikan puheesta Oulun syysseuroissa 21. 9. -64

Sananl. 1: 7-9.

Sananlaskujen kirja on eräässä mielessä, merkillinen kirja. Kirja ei muodosta yhtenäistä kokonaisuutta, niin kuin monet muut kirjat muodostavat, vaan sananlaskujen kirja on kuin helminauha, jossa on paljon erisuuruisia helmiä. Tämä kirja on monen eri kirjoittajan kirjoittama, joskin suurin osa on Salomonin käsialaa. Salomon oli kuningas, jonka kuninkuuden alku oli kaunis, mutta loppu oli kuitenkin valitettavan huono. Varsin nuorena, alle kahdenkymmenen, hän istui kuninkaan valtaistuimelle.

Heti aluksi hän kutsui valtakuntansa johtomiehet koolle ja polvistui heidän kanssaan pyytämään Jumalalta onnellista hallituskautta. Erittäin kaunis näky on tämä nuoresta kuninkaasta. Jumala koettelee Salomonia ja sanoo: "Ano minulta, mitä minä sinulle antaisin." Salomo sanoo: "Anna taitoa ja viisautta hallita kansaa, ja anna minulle kuuliainen sydän.” Ei ollut pienistä asioista kysymys. Salomo oli nuoren elämänsä aikana todennut, kuinka kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus. Salomo oli Davidin poika ja tiesi, kuinka syvälle synnin rapakkoihin langennut voi löytää armon, kun katuvana osoittaa kuuliaisuuden Jumalan äänelle.

Tässä Salomo viittaa samaan asiaan: "Herran pelko on viisauden alku." Kaikista suurin viisaus on oikea Herran pelko. Mitä se on? Herran pelkoa on kahdenlaista. Ensimmäinen ihmispari oli onnellisena paratiisissa, mutta kun he lankesivat, niin heihin tuli pelko, Herra Jumala käyskentelee paratiisissa, ja huutelee:
"Aadam, Aadam, missäs olet?" Eikö Jumala tietänyt, missä Aadam oli? Tiesi kyllä, mutta Jumala huuteli langennutta lastaan valkeuteen. Aadam pelkäsi synnin rangaistusta, sen tähden hän lymysi. "Minä olen alasti, sen tähden minä lymysin." (Lymy = Piilo, lymytä = piiloutua, skannaajan huom.)
Synti painoi, raskaat syytökset löivät kuin moukarin iskut. Alaston, syntiin joutunut pelkäsi synnin rangaistusta.

Toinen pelko on sitä, mistä Raamattu kertoo Aabrahamin koettelemuksesta.
Jumala sanoi: "Mene Morian maalle ja uhraa siellä poikasi Iisak minulle polttouhriksi. Raskaat olivat askeleet Abrahamilla. Vuorelle noustessa Isak kysyy: Tässä on isä tuli ja halot, missä on lammas polttouhriksi?" Abraham vastaa: "Jumala on katsova lampaan polttouhriksi, minun poikani.”

Vuorelle rakennetaan alttari, halot ladotaan alttarille. Abraham nostaa poikansa Iisakin halkojen päälle, sivaltaa veitsen tupestaan, teurastaakseen poikansa. Sillä sekunnilla kuuluu ääni taivaasta:
"Abraham, Abraham, älä satuta kättäsi poikaan, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, sillä et kieltänyt minulta omaa poikaasi. Tämä pelko oli uskon kuuliaisuudessa olevaa Herran pelkoa.

Tässä on kysymys valtavista asioista. Tämä on sitä, josta Salomo sanoo: "Herran pelko on viisauden alku."
Maailmassa puhutaan ihmisistä, joilla lanttu leikkaa ja polla säteilee. On viisautta, joka on saatu oppimalla. Ei oppi sinänsä ole pahasta, mutta väärin käytettynä se vie harhaan, mutta kun uskon kautta Jumalan henki saa johtaa ihmistä, silloin Herran pelko on viisauden alku. Saatetaan kerskata tiedolla ja viisaudella. Tässä on poika, joka jotakin tietää. Voi, kuinka vähän ihminen tietää Jumalan viisauden rinnalla.

Vaikka ihminen olisi korkeimmasti oppinut professori, jos hän ei ole käynyt ahtaasta ovesta sisälle Jumalan valtakuntaan, niin hän on tyhmimmistä tyhmin. Herran pelko alkaa ahtaalla portilla, kun napanuora maailmaan on katkaistu ja Jeesuksen Kristuksen, Jumalan pojan veri on saanut tunnon puhdistaa. Tässä alkaa, ja tästä lähtee oikea Herran pelko, lapsen pelko, etten minä enää pahoittaisi taivaan Isän mieltä.

Herran pelko on viisauden alku. Tässä se alkoi sinunkin viisautesi alku, köyhä elämäntien kilvoittelija. Lukiessani erästä tilastoa, minut valtasi syvä järkytys. Minulle nousi ajatus, onko Herran pelko kokonaan kadonnut Suomen kansasta. Tilastossa sanottiin, että Suomessa on tehty 6000 laillista aborttia ja 20.000 laitonta aborttia. On murhattu 26.000 lasta, kuinka paljon siemenmurhia lisäksi. Voi hirvittävää syntitulvaa, ei ole Herran pelko viisauden alkuna. Älä vaivaa itseäsi, sinä suuren perheen isä ja äiti. On onnellista olla hyvällä omallatunnolla, on onnellista, kun tämäkin asia on hoidettu Herran pelossa.

On suuri asia, että Pyhä Henki on saanut meitä kuljettaa. Jumala saakoon varjella meitä. Herra Jeesus tunsi hätää täällä maailmassa kilvoittelevien omiensa puolesta, kun Hän rukoili:
"En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että heidät pahasta varjelisit." Tähän rukoukseen Hän liittää meidätkin: "En rukoile ainoastaan näiden puolesta, vaan myös niiden, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni."

Tekin nuoret, kilvoitelkaa Pyhän Hengen kuuliaisuudessa. Kilvoitelkaa kuuliaisina vanhemmillenne, se on otollinen ja kaunis, ja kuin käädyt sinun kaulallasi. Lupaamme kaikin vaeltaa Herran pelossa, ja uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinullekin, kaikkein heikoin on synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Päivämies 18.11.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Touko 2011, 07:46

Kyynellaaksossa
Lenna Pellikka maaliskuussa 1963
(Ps. 84:7)

Olen maannut useita päiviä sairaana vuoteessani. Tämä kaikki kai yliväsymyksestä johtuen, kuten lääkäri sanoi. Nyt on jo hiukan parempaa. Kiusattuna ja suuresti ahdistettuna olen ollut. On ollut Kyynellaakson tuntua varsin vahvasti. Kun olen tuossa silloin tällöin voinut ottaa Raamatun käteeni ja sitä lueskellut, olen selvästi nähnyt ja se an lohduttanut, että Jumalan lasten tie ja matka. on aina kulkenut Kyynellaakson kautta. Usein ovat nuo kulkijat olleet uupua matkalla. Tien pituus, suurten surujen paino, oman huonouden ja kelvottomuuden tunto on tehnyt heidän matkansa rasittavaksi. Ulkopuolelta tulleet painostukset ja mitä hirvittävimmät parjaukset ovat lisänneet matkan hellettä.

Näin juuri on ollut minunkin kohdallani. Muistuvat mieleeni Pudasjärven ja Haukiputaan ajat. Miten valtavana voimana alen saanutkaan kokea, ja tuntea Jumalan lasten suuren, ja ihmeellisen rakkauden vähäisessä elämässäni. Se rakkaus on edelleenkin ennallaan ja toivon sen sellaisena jatkuvankin päivieni päähän asti. Elämän kovasti kolhimana olen tarvinnut ja tarvitsen tuon rakkauden kantovoimaa. Muuten en jaksaisikaan. Siinä rakkaudessa on ollut ja on Jumalasta, vuotanut rakkaus.

Elämänvuosiini, joihin sisältyy niin kovin paljon ajallisen elämäni suhteen, sisältyy vielä jotain sellaista, jota en olisi koskaan uskonut elämässäni kokevan. Vaimoni vielä eläessä saimme aivan valtavat parjaukset siitä, että meille tuli lapsia niin tiheään. Muistan vaimoni sanat noina aikoina: Kuule Lenna, taivaan Isähän meidän asioitamme hoitaa, emme välitä ihmisten parjauksista. Kun sitten vaimoni oli mennyt täältä Kyynellaaksosta Isän tykö, tuli korviini sanoma: se oli aivan aikein, että vaimo otettiin pois. Sanon kuitenkin tuohon: Voi miten oli hyvä erota, kun tuossakaan asiassa ei jäänyt tunnonvaivaa. Nuo väärästä hengestä tulleiden solvausten sanojat tietävät itse tunnossaan, millä kohdalla ovat lapsirajoitusasiassa. Voi poloisia raukkoja. Väärästä hengestä on jatkuvasti tullut mitä törkeimpiä solvauksia, niin raskaita, että jos niistä haluttaisiin todella ottaa asia, niin solvaajalle kävisi kalpaten. Sellaista on väärä henki ja sen tuotteet. Sellaista on henki, jolta Jumalan valtakunta ja sen arvo on kokonaan häipynyt pois, vai oliko sitä todellisuudessa koskaan tuon ihmisen kohdalla koettukaan. Tilalla on joka tapauksessa kauhea vihan henki, Kaikkeen tuohon sisältyy niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, kateuden karvas juuri. Olen tässä sairasvuoteellani pyytänyt Jumalalta voimaa, että jaksan antaa heille kaiken anteeksi, koska itse olen koko velkani anteeksi saanut.

Helteistä on matka ollut ja, on. Kyynellaakson, läpi se kulkee. Tällaista samaa olette tekin veljet ja sisaret saaneet kokea. Mutta me tiedämme, rakkaat matkaystävät, ettei ilman vaivaa, ei ilman, uhria eikä ilman kärsimystä saavuteta sitä päämäärää, jonne sielumme kaipuu tähyilee.
Ihmeellistä on sekin, että saadakseen korjata syyssadon hedelmän täytyy kylväjän "mennä itkien kylvösiementä viemään". Mutta siihen kylvöön itkee taivaskin siunauksensa rikkaita auringon- hohteisia sadepisaroita. On saatu nähdä, että karu maa muuttuu "lähteiden maaksi". Taivaan Isä on aina itse hoitanut omiansa tällä helteisellä taipaleella. Kun on uuvuttanut, on Jumalalla aina ollut voimaa "antaa vettä korvessa".

Kun Jumalan sanasta katselen noita taivaan tien tarpojia, näen sellaisen, jonka "kasvot olivat kuin enkelin kasvot", ristin allakin taivaan hohdetta täynnä. Tai siellä on mies, jolla oli "Kristuksen arvet" ruumiissaan. Siellä on ihminen, jonka piti luopua kaikesta, jotta sai todelliset aarteet omakseen. Joku rikkoi kallisarvoisen alabasteri-pullonsa, että jälkeen tulevaiset tuntisivat oikean uhrin tuoksun ja tietäisivät, mistä ristin ja rakkauden tie kulkee.
Rakkaat veljet ja sisaret, te matkan vaivoista tutut., te hellettä tunteneet, te ristin alla monta kertaa näännyksiin asti matkaa tehneet, te surevaiset vaeltajat, jotka ajattelette, että tie on kokonaan pimentynyt, antakaa minun lohduttaa teitä. Kuulkaa ja katsokaa entisen taivaan tien kulkijan matkantekoa seuraavissakin sanoissa: "Sen tähden emme väsy, sillä vaikka. meidän ulkonainen ihminen turmellaan, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistetaan. Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keveä on, saattaa meille iankaikkisen ja määrättömän kunnian, jotka emme näkyväisiä katso, vaan näkymättömiä, sillä näkyväiset ovat ajalliset, mutta näkymättömät iankaikkiset." (2. Kor. 4: 16 —18)

Jeesuksen kalliissa sovintoveressä jäämme uskomaan viallisina ja puutteellisina kaikki synnit anteeksi. Muistakaa matkaystävät tällä helteisellä taipaleella, että Kyynellaakson päässä tulee vastaan rauhan maa rantoineen ja siellä sitten ei muuta tehdäkään, vain kiitetään.

Lenna Pellikka
Siionin Lähetyslehti numero 3, maaliskuu 1963
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Heinä 2011, 18:44

Herra on meidän kanssamme


1. Moos. 39: 1-5
Eikö tunnukin hiukan oudolta, kun sanotaan, että Joosef oli onnellinen mies. Hänhän oli orja, joka oli ryöstetty pois kotimaastaan ja myyty vieraille. Tuskin yksikään lapsi on köyhempänä jättänyt isänkotinsa kuin hän. Hän kulkee orjanpuvussa ja suorittaa orjantyötä. Kuitenkin: hän oli todella onnellinen mies.

Miten tämä on mahdollista? Tekstimme siihen vastaa: "Herra oli Joosefin kanssa." Niin sanoo myös psalminlaulaja: "Kun Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu." Ei totisesti mitään.

Kuule veljeni ja sisareni Herrassa, sinä, joka ehkä paraikaa raskaissa koettelemuksissa, risti painaa raskaasti, olet ehkä menettänyt niin paljon, menettänyt rakkaan aviopuolisosi, lastesi äidin tai isän, olet orvoksi jäänyt tänne elämän myrskyiselle merelle, tai jossakin muussa suhteessa seisot ajallisen onnesi raunioilla. Kuule: "ei ole muuta perustusta pantu kuin mikä pantu on ja se on Jeesus Kristus." Tämän perustuksen päällä on turvallista olla. "Vaikka peljättääkin myrskyt, vaikka aallot haahtees lyö, upottaa sua ei voi tyrskyt, eikä peittää kuolon yö, Jeesus matkassa kun on. Siion ole pelvoton, haahtesi hän rantaan johtaa, vaikka mitkä vaiheet kohtaa." Ja: "seurakunta mielees paina, perustukses kestää aina." Vieläkin: Miksi me saamme olla onnellisia ja näin turvallisin mielin? Siksi, että "Herra on meidän kanssamme." Ja kun Herra Jeesus on meidän sydämissämme, meillä on rauha ja meillä on Pyhän Hengen kihlapantti. Siinä on myös voima taisteluihin.

Yhden ainoan kerran orjuutensa kestäessä Joosef ilmaisi, mistä hänen siunauksensa ja onnensa johtui. Se tapahtui silloin, kun kiusaus tuli hänen tielleen varsin raskaana, ja hän torjui tämän sanoen: "Kuinka minä tekisin niin paljon pahaa ja rikkoisin minun Jumalaani vastaan? "Niin, sillä oli halu säilyttää hyvä omatunto. Pyhä Henki oli siellä kuljettamassa.

Te rakkaat veljet ja sisaret, te tämän ajan myrskyissä väsyneet, te sairasvuoteeseen sidotut, te, jotka katselette kohta kuolemaa silmästä silmään, te orpolapset, te vanhukset, jotka rauennein jäsenin elämänillassa olette, kaikki me, jotka olemme tappioita matkallamme kokeneet ja viallisiksi joutuneet, painautukaamme tässä Herran Siionissa veriselle armoalttarille! Jeesuksen veri tekee hyvän jäljen. Lupaathan uskoa syntisi ja heikkoutesi vielä siinä veressä anteeksi! Matala se paikka on, mutta siltä ylennetään kerran. "Jeesuksen haltuun heitän, siellä olkaa turvassa." Amen.

Lenna A. Pellikka
Päivämies 26.7.1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Elo 2012, 09:49

Kuinka Jumalan templi sopii epäjumalain kanssa


2. Kor.6:14-18

Alustus Ruukin seurakuntapäivillä 26. 3.1977

HERRAN apostoli Paavali on edellisessä luvussa (2. Kor. 5:14) lausunut: "Kristuksen rakkaus vaatii meitä." Näissä muutamissa sanoissa on oikeastaan lausuttu kaikki, mitä kristillisyyteen kuuluu. Siinä on puhuttu Jumalan rakkaudesta, joka täydellisenä Jeesuksessa Kristuksessa laskettiin tänne alas ja siinä on lausuttu myöskin siitä, mitä tämä Jumalan rakkauden osallisuus sitten vaikuttaa, kun huono ja syntinen, kadotettu ja tuomittu syntinen ihminen tulee tämän rakkauden valtapiiriin, ja pääsee siis Jumalan lapseksi.

Täällä on varmaan monia niitä onnellisia nuoria, jotka tämän rakkauden varjelemina ovat saaneet pysyä lapsuudenuskossa ja täällä on paljon niitä, jotka poikkesivat tuhlaajan teille, mutta joitten kohdalla ei Jumalan sydämellä rakkaus vieläkään sammunut, vaan se kutsui ja se veti ja saimme kuulla tuon ihmeellisen sanoman, evankeliumin voimallisen sanoman ja uskoa Jeesuksen veressä veriruskeat syntimme anteeksi. Pääsemme takaisin Isän huoneeseen, tänne Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Koettiin silloin ja on niin monesti matkalla koettu, että jos sielunvihollisella ja synnillä on suuri voima, niin evankeliumilla on ihmevoima, sillä sen voiman lähteenä on Jumalan rakkaus, joka on saatanan vallan murtanut. Se murtui ja murtuu sinussa ja minussa Jeesuksen veren kautta.

Kun näin onnellisesti asiat ovat, että saamme olla Jumalan lapsia, niin apostoli tässä kuulemassamme raamatunkohdassa vetää tästä sitten johtopäätöksen ja johtopäätös on tämä: "älkää antautuko vetämään iestä yhdessä epäuskoisten kanssa, sillä mitä oikeuden on vääryyden kanssa tekemistä eli mitä osallisuutta on valkeudella pimeyden kanssa? Ja mikä sovinto on Kristuksella belialin kanssa, taikka mikä osa on uskovaisella uskottoman kanssa. (2. Kor. 6: 14 – 15) Kun teidät on Jumalan lapsiksi kutsuttu ja otettu, niin älkää nyt antako, kuten apostoli toisessa paikassa kirjoittaa, jäseniänne sen entisen herran palvelukseen, synnille, vaan antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden sota-aseiksi. Teidät on kutsuttu uuteen elämään ja myöskin vaeltamaan tässä uudessa elämässä; nimittäin Jumalan lapsina, niin ei voi tulla kysymykseenkään, että palveltaisiin sitä entistä Herraa. "Kyllä siinä on kyllin, että me edesmenneen ajan olemme pakanain mielen jälkeen eläneet kaikessa irstaudessa", sanoo apostoli. (1. Piet. 4: 3). Apostoli oli huomannut, että Korintton seurakunnassa oli eräitä sellaisia, jotka eivät olleet ymmärtäneet vetää tästä Jumalan armosta oikeita johtopäätöksiä. Se ympäristö, mikä siellä oli, oli pakanallinen ympäristö ja pakanain elämä on rietasta ja saastaista. Oli sellaisia, jotka näkivät mahdolliseksi Jumalan lasten seuroissa olla Jumalan lapsina ja pakanain seurassa pakanoita.

Vertauskuva maanviljelyksestä

NYT apostoli käyttää tässä raamatunkohdassa vertauskuvaa, jota Vanhassa testamentissa on monessa paikassa käytetty mm. 5. Moos. 22:10. Niissä kielletään Israelia valjastamasta samoihin valjaisiin aasia ja härkää sekä taas härkää ja hevosta. Ne olivat sopimattomia pareja. Sen aikuisina valjaina oli ies. Se on niskapuu, poikkipuu, joka asetetaan härkäparin niskan päälle, kun se valjastetaan esimerkiksi auran eteen. Auran aisa on kiinni ikeen keskikohdassa.

"Ei pidä antautua kantamaan vierasta iestä epäuskoisten kanssa", sanoo: apostoli. Se on yhtä luonnotonta kuin kyntäminen yhtä aikaa härällä ja aasilla. Katsokaa, miten se käy, jos samoihin valjaisiin on pantu toinen epäuskoinen, joka vetää helvettiin ja toinen uskovainen jonka pitäisi vetää taivaaseen ja pantu samoihin valjaisiin? Se on sopimaton pari. Siksi apostoli sanoo: "Älkää vetäkö iestä yhdessä epäuskoisten kanssa, sillä mitä osallisuutta on valkeudella pimeyden kanssa." Ne ovat äärimmäisiä vastakohtia. Tämä kaikki on sanottu meille Jumalan lapsille. Kuinka me eläisimme ja antaisimme itsemme saman ikeen alle niitten kanssa, jotka ovat matkalla helvettiin ja vetävät sinne. Tarvitaanko tänä aikana vielä Jumalan lasten keskuudessa tätä rakkauden vakavaa muistutusta? Kyllä tarvitaan, sillä meidän lihallinen luontomme olisi aina altis tämän vieraan ikeen alaisuuteen. Ja jos tämä taipumus on lihan puolesta jokaisella, niin minä tiedän, miten vaikea se on nimenomaan nuorella iällä. Paljon on itketty sitä, että kun synti on tarttunut juuri tuolla tavalla, että maailman rakkauteen sydän on kääntynyt.

AVIOLIITTO epäuskoisen kanssa

"Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi ja ottivat emänniksensä kaikesta kuin he itse valitsivat. (1. Moos 6: 2) Sopiiko uskovaisen mennä avioliittoon epäuskoisen kanssa? Vastaus on yksinkertainen ja selvä. Ei missään tapauksessa sovi.

Yksi ensimmäisen maailman ajan pahimmista synneistä oli se, että Jumalan valtakunnan raja joutui hukkaan ja luvaton muuttui luvalliseksi. Jumalan pojat (uskovaiset) solmivat avioliittoja uskottomien kanssa. Ei ollut niistä Jumalan pojista arkkiin lähtijöiksi Noan aikana, kun sydän tuli uskottomaksi ja synnin luvallisuus sokaisi silmät. Kun he tämän tekivät, he astuivat ulos uskonkuuliaisuudesta. Toinen osa veti maailmaan päin. Jumalan ja epäjumalan temppelit yhdistettiin.

JEESUS sanoi aikanaan, että niin kuin olivat Noan päivät, niin ovat myös ihmisen Pojan päivät. Kuinka vavahduttavan ilmiön juuri tässä mielessä näemmekään monesti nykyaikanakin. Moni Jumalan lapsi on mennyt avioliittoon epäuskoisen kanssa. Monesti puolustellaan tekoa sillä, että eivät : he uskoansa kiellä. Mutta kuulkaa, rakkaat, on peräti vaikea käsittää sitä, kuinka usko voisi säilyä elävänä, jos elämä on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
ON joskus havaittu, että uskovainen vanhin on myötämielinen siihen, että heidän lapsensa solmivat avioliiton epäuskoisten kanssa ja saattavat sanoa: se on niin hyvä poika, tai se on niin hyvä tyttö. Eihän vanhin voi tietenkään estää lastansa tästä, mutta kyllä vanhimman velvollisuus on kuitenkin varoittaa tästä vaarasta. Katsokaamme esim. Aabrahamia. Hän oli uskovaisena isänä erittäin tarkka tässä asiassa, ettei hänen uskovaiselle pojalleen sovi ottaa emäntää kanaanilaisten tyttäristä, joiden seassa hän asui, vaan sanoi palvelijalleen, että Iisakille on haettava emäntä samasta suvusta, Nahorin kaupungista, ja kuulkaapa mitä Jumala sanoi Moosekselle tästä asiasta korpitaipaleella: "Kun te tulette Kanaanin maahan, ei sinun pidä tyttäriäsi antaman heidän pojillensa ja heidän tyttäriä ei sinun pidä ottaman pojillesi, sillä he viettelevät sinun poikasi minun tyköäni palvelemaan muukalaisia jumalia. Niin julmistuu Herran viha teidän päällenne ja nopeasti hukuttaa teidät" (5. Moos. 7:3 – 4).

JOKU puolusteli kerran asiaa ja sanoi: menihän sekin uskottoman kanssa naimisiin. Ei tämä synti siinä pienene. Ei viimeisenä päivänä, kysytä, mitä sinun naapurisi teki, vaan kysytään, mitä sinä teit ja kuluiko sinun armonaikasi kuuliaisuuden tiellä. Avioliitto on pyhä liitto, jonka Jumala asetti. Mutta tällaiset seka-avioliitot eivät ole Jumalan säätämiä ja asettamia. Aviopuolisoa voi pyytää Jumalalta, niin kuin kaikkia muitakin lahjoja ja Jumala varmasti antaa, jos se on hänen tahtonsa. Jumalalla on vara antaa omasta valtakunnastaan aviopuolisokin, jos Hän sen näkee tarpeelliseksi.

KUULIAISET lapset on Jumala aina siunannut ja siunaa edelleenkin. Jumalan lapsi on elävän Jumalan temppeli. "Te olette elävän Jumalan templi", sanotaan tekstissämme ja jatketaan: "Jumala sanoo; minä tahdon heissä asua ja heissä vaeltaa ja minä tahdon olla heidän jumalansa." Raamatun kohtia tästä asiasta: "Ettekö te tiedä teitänne Jumalan templiksi ja että Jumalan henki asuu teissä?" (1. Kor: 3:16). Ja edelleen: "Vai ettekö te tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen templi, joka teissä on, jonka te Jumalalta saitte, ja ettepä te ole teidän omanne?'' :(1. Kor.6:19) Ja edelleen: "Sen tähden, minun rakkaani, paetkaa epäjumalain palvelusta!" (1. Kor. 10:14).

TEKSTIMME sanoo: "Kuinka Jumalan templi sopii epäjumalain kanssa?" — Kyllä tähän on selvä ja suora vastaus: ei mitenkään. Ei Jumalan temppeli sovi epäjumalain kanssa. Jo ensimmäisessä käskyssä Jumala; sanoo: ''Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani," Ja tekstissämme: "Minä tahdon olla heidän Jumalansa ja heidän pitää oleman minun poikani ja minun tyttäreni; sanoo kaikkivaltias Herra."
Epäjumalia on tässä maailmassa paljon. Yksi sellainen on tuo paljon mainittu televisio, joka on niin paljon murhetta tuottanut Siionissa ja joka on niin monilta ja taas monilta elävän uskon vienyt. Ei Jumalan lapsi voi olla kahden herran palvelija.

RAHA, tavara ja mammona sen moninaisissa muodoissaan on saattanut tulla epäjumalaksi. Herra Jeesus monesti varoittaa näistä asioista. Eräänkin kerran varoittaessaan rahan, tavaran ja mammonan vaarasta Hän sanoo kolme painavaa sanaa: "Muistakaa Lotin emäntää." (Luuk. 7:32). Miksi Lotin emäntää on muistettava? Katsokaa, kun Loot ja Lotin emäntä pääsivät lähtemään pois tuosta julkijumalattomasta Sodomasta, jonka päälle sen jälkeen satoi tulta ja tulikiveä, niin Lootin emännälle matkalla kävi huonosti. Vaikka hän tuosta Jumalan vihan sytyttämästä kaupungista pelastui, niin kuin mekin rakkaat veljet ja sisaret .olemme saaneet tulla hukkuvan maailman keskeltä tähän Jumalan valtakuntaan, ettemme hukkuisi jumalattomien kanssa, niin vaikka Lotin emäntä sieltä Sodomasta pelastui, niin hän jäi sittenkin välille. Hän katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi. 1. Moos. 19:26. Miksi Lotin emäntä katsoi taakseen? Mitä jäi Lotin perheellä sinne Sodomaan? Sinne jäi heidän karjansa, heidän tavaransa, sinne jäi koko heidän maallinen omaisuutensa. Nyt tämä, mikä jäi Sodomaan, oli Lotin emännän sydämelle äärettömän rakas. Se oli täyttänyt hänen sydämensä. Hänen uskonelämässään ei ollut terveellistä suolaa ja hän jäi välille. Ei totisesti Jumalan templi sovi epäjumalain kanssa. Nämä vaarat vaanivat aina meitä Jumalan lapsia. Kyllä meidän tarvitsee ajatella tietenkin näitä ajallisiakin asioita ja hoitaa uskovaisina oma maallinen kutsumustyömme ja tehtävämme, mutta ettei mikään täällä ajallisuuden maailmassa saisi täyttää meidän sydäntämme, eikä mikään ajallinen tulisi meidän sydämellemme tärkeämmäksi ja rakkaammaksi kuin tämä uskomisen kallis asia. "Pyrkikää niiden perään, kuin ylhäällä ovat ja ei niiden kuin alhaalla maan päällä ovat", sanoo apostoli (Kol. 3—) Ja Jeesus sanoo: "Mitä se hyödyttää ihmiselle, vaikka hän voittaisi koko maailman itselleen, mutta saisi vahingon sielullensa." (Matt. 16:26).

AHNEUS, joka on epäjumalan palvelus (Kol. 3:5)

Ahneus on kaiken pahuuden juuri, jota muutamat ovat himoinneet ja ovat uskosta eksyneet ja itsellensä paljon murhetta saattaneet." (1. Tim.6:10).

On tarpeellista, kun sielunvihollinen panee houkutuksia eteen, osoittaa, mikä vaara niissä on, ettei kävisi niin kuin esim. Demalle, joka oli yksi rakas veli veljien joukossa, mutta josta apostoli sanoo: "Demas antoi minut ylön ja halasi tätä maailmaa ja eksyi uskosta (2. Tim. 4:10).

IHMISEN oma minäkin saattaa tulla ihmiselle epäjumalaksi. Nykyään palvotaan ihmistä, ihmisviisautta, ihmisen saavutuksia, ihminen on itsellensä Jumala. Paavali kirjoittaa Korintton Jumalan lapsille: "Mutta jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä mitään tiedä, kuin hänen tulisi tietää." (1. Kor. 8:2). Ja edelleen hän kirjoittaa roomalaisille: "älkää itseänne ylen viisaina pitäkö." (Room. 12:16). Tässä piilevät suuret vaarat Jumalan lapsellakin. Paavali edelleen kirjoittaa: "Ettekö te tiedä teitänne Jumalan templiksi ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku Jumalan templin turmelee, sen Jumala turmelee, sillä Jumalan templi on pyhä, niin kuin tekin olette. Jos joku teistä luulee itsensä viisaaksi tässä maailmassa, niin tulkoon tyhmäksi, että hän viisaaksi tulisi." (1. Kor. 3:16 – 18). Ei meidän tarvitse, veljet ja sisaret, esim. naapurista. omavanhurskautta lähteä hakemaan. Se asuu meidän jokaisen lihassamme ja veressämme. Tuo omavanhurskaus saattaa nostaa Jumalan lapsenkin niin pyhyyden huipulle, että se tekee vanhasta aatamista niin pyhän, ettei kohta näe muita kristittynä kuin itsensä ja samalla myös niin viisaan, ettei kukaan muu käsitä paljon mitään esim. näissä kristillisyydenkään asioissa. Tuo pyhyyden huippu on vaarallinen paikka, sillä tuolta paikalta on perin vaikea. päästä armoistuimen tykö, kun armo on ainoastaan syntisiä varten. Ei Jumalan lapselle sovi kasvaa liian suuria luuloja itsestänsä. Ei ole mikään niin vaarallista kuin kasvaa oman viisauden tunnossa. Jos ja kun näin käy; silloin katoaa lapsen mieli, eikä hän tarvitse kenenkään neuvoja ja hänellä on enempi viisautta kuin Jumalan seurakunnalla, joka on kuitenkin totuuden patsas ja perustus. Ja tässä on nyt suuri vaara, häneltä jää Jumalan seurakunta ja hän jää ylhäiseen yksinäisyyteensä ja siellä ei tulla autuaiksi. Katoaa taivasosuus.

JUMALAN lapselta on silloin mennyt lapsen mieli, ei hän kuuntele enää äidin ääntä. Lapsen paikalla pysyvälle :
Jumalan lapselle on äidin ääni suloista kuultavaa. Älä välitä, veljeni ja sisareni rakas, vaikka maailma pilkkaa sinua ja pitää sinua tyhmänä, kun laskeuduit korkealta jalustaltasi alas uskomaan tyhmän saarnan. Ei tarvitse olla viisas. Tyhmänä on hyvä uskoa. Hyvin varoittavana esimerkkinä tästä ns. hengen saastasta ja oman minä korottamisesta Raamatussa on esim. Job.

JUMALAN antama kauneus ihmisessä saattaa tulla epäjumalaksi tuolle ihmiselle. Profeetta Hesekielin kautta sanotaan mm. tästä asiasta näin: "Sinun nimesi kuului kauas pakanain seassa sinun kauneutesi tähden. Sinä uskalsit kauneuteesi ja että niin ylistetty olit, teit sinä huorin." (Hes. 16:14 – 15). Tässäkin ovat suuret vaarat Jumalan lapsella. Ei itsensä niin sanotut tehostukset. maalilla, kynsilakalla jne. Ei ne sovi Jumalan lapselle. Sanon näin, että esimerkiksi nuori neitonen ei ole : koskaan niin kaunis kuin silloin, kun hän on luonnollinen, sellainen, joksi Jumala on hänet luonut.

ON totisesti asia näin, että ei Jumalan templi sovi epäjumalain kanssa. Epäjumalain palvelus on lihan työ. (Gal.5:20)

Kuinka sitten voidaan välttää näitä vaaroja? Ei minkään muun kautta kuin Herran Jeesuksen rakkauden kautta. Evankeliumilla: on ihmevoima. Jumalan armo on terveellinen, se panee kaiken jumalattoman;menon hylkäämään. Jos tunnet, veljeni ja sisareni rakas, että haavoja olet saanut maailman rakkauden tähden, kuule, käy lähelle Herran Jeesuksen verihaavoja, usko Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi ja säilytä usko hyvässä ja loukkaamattomassa omassatunnossa. Saat sanoa, että vielä minä olen uskomassa, vaikka se huonoakin on ollut. Ja kuule, kerran ollaan perillä, sinne vie meidät tämä Jumalan rakkaus. Silloin ei enää maailman rakkaus tartu eikä Jumalan templi ole enää vaarassa minkäänlaiselle saastumiselle.

TÄSSÄ vain muutamia viitteitä mahdollisen keskustelun pohjaksi.

Lenna A. Pellikka
Päivämies 4.5.1977
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Huhti 2013, 18:00

Omantunnon hoitaminen

Ovat suuresta vaivasta tulleet, vaatteensa pesseet ja Karitsan veressä valkaisseet.

Tämä aihe on tavattoman laaja. Tekisi mieli sanoa näin: sen kenttä on laaja ja monitahoinen. Kun meillä on tällainen asia esillä, niin tekee mieli tehdä kysymys: Miten minä löydän omantunnon rauhan ja miten minä sen säilytän? Herran apostoli Paavali antaa tähän varsin keskeisen vastauksen; kun hän sanoo näin: ”Että me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jeesuksen Kristuksen kautta." Merkilliset sanat. Me tiedämme Jumalan lapset sen tosiasian, että oivalsipa ja ymmärsipä ihminen taikka ei, niin tärkein asia on löytää Jumalan valtakunta täällä maan päällä, sillä se suu joka ei ole koskaan valehdellut, on sanonut näin (Herra Jeesus): "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämä teille annetaan.” Tätä Herra Jeesus toi päivinänsä hyvin useasti esille. Ja varmasti siitä syystä, että Jeesuksen päivien fariseuksilla ja kirjanoppineilla oli toisenlainen käsitys. He ajattelivat, että kun he täyttävät käskyt, niin heillä on vanhurskaus ja heillä on rauha.

Minun tekisi mieli sanoa, että nykypäivien ihminen ei niinkään puhu, uskotonkaan ei niinkään puhu eikä tämän maailman omavanhurskas puhu käskyjen täyttämisestä, vaan hän puhuu omantunnon mukaisesta elämästä. Hän ajattelee niin, että kun minä pyrin elämään omantunnon mukaisesti, en tapa, en varasta, en tee huorin, niin kyllä Jumala minut armahtaa, olen vanhurskas ja minä voin elää turvallisesti ja kuollakin rauhassa. Näin ajattelee nykypäivien ihminen. Mitä tämä oikeastaan pohjimmiltaan on? Se ei ole mitään muuta kuin ihmisvoimiin perustuvaa vanhurskautta, joka on farisealaista. Tuollainen ihminen ajattelee, että kun hän kaikin voimin yrittää, niin ei Jumala voi enempää vaatia.

Jos me ajattelemme varastamista, valehtelemista, huorin tekemistä, niin ne ovat kaikki helvettiin painavia syntejä. Mutta rakkaat ystävät, ne jokainen, huorin tekeminen, valehteleminen, varastaminen, tappaminen, kuulkaa, ne on vain synnin latvoja. Katsokaa. Ne lähtevät ihmisen uumenista, ihmisen syvyydestä. Siellä on aivan kuin juuristo olemassa, josta pyrkii nousemaan kaikkea tällaista. Mutta kun Jumala suorittaa ihmiselle läpivalaisun eli röntgenkuvauksen, sanoisin näin, niin tulos on tämä; "Kaikki ovat poikenneet pois ja ynnä kelvottomaksi tulleet, ei ole yhtään joka hyvää tekee, ei yhtäkään.” Ihminen ei pysty täydellisesti täyttämään yhtäkään käskyä. Tällainen on ihminen oman itsensä puolesta kiireestä kantapäähän asti. Jeesus sanoo omillensa: "ellei teidän vanhurskautenne ole paljon enempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin ette tule taivaan valtakuntaan." Se pitää olla paljon suurempi. Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka on mahdollista ihmisen löytää sellainen vanhurskaus, joka on paljoa suurempi kuin farisealaisten ja kirjanoppineiden. Ja jos hän tämän vanhurskauden löytää, silloin tulee myöskin rauha hänen omantuntonsa päälle. Sillä vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisilleen, armo ja totuus tapaavat toisensa. Jos sinä tältä puolen sieltä omasta itsestäsi tuota kaivat esille, niin kuule, saastaa sieltä löytyy. Kun sinä kaivat likakaivosta ämpärillä, ammennat sieltä kuinka monta ämpäriä tahansa, se on aina sitä samaa likaa ja saastaa. No, kun se on likakaivo. Ja pohjalla vasta saastaa onkin. Katsokaapa tämä on Raamattua. Herra Jeesus itse sanoo: Ihmisen sydämestä lähtevät pahat ajatukset, kuten varkaudet, murhat, valheet, aviorikokset, huorin tekemiset ja Jumalanpilkat. Voi, hyvänen aika rakkaat ystävät, kun nykyaikanakin puhutaan, että Jumalaa ei voi pilkata. Puhutaan ja parhaillaan käsitellään eduskunnassa lakia, että pyritään jumalanpilkkalaki kokonaan poistamaan, pyritään poistamaan tämä Jumalan pilkka sieltä pykälästä. Sanotaan, ettei Jumalaa voi pilkata, että Jumala on niin korkea ja suuri ja ettei Häntä voi tällainen matala ihminen pilkata.

Jos me käännämme katseet sydämeemme ja toisin sanoen, sanoisin syväkairaamme sitä, niin se on turhaa, ei sieltä löydy sellaista vanhurskautta, joka Jumalan edessä kelpaa eikä tältä pohjalta myöskään löydy tunnon päälle Jumalan rauhaa. Yrittipä ihminen kuinka paljon tahansa, ei tule löytymään rauhaa. Se on väärää uskoa, se on luulouskoa ja se on väärää rauhaa. Mutta mitä sanoo Jeesus: Rauhan minä annan teille, minun rauhani sen minä annan teille, ja minä en anna niin kuin maailma antaa. Apostoli sanoi tästä näin merkillisesti; "Että me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa.” Vanhurskaus on täytynyt tulla meidän ulkopuoleltamme. Se annettiin meille veljet ja sisaret lahjana meidän ulkopuoleltamme. Sen vanhurskauden, joka on paljon suurempi kuin fariseusten ja kirjanoppineiden, on meille hankkinut Herra Jeesus. Se on vanhurskauden valkoinen viitta, niin kuin siitä ilmestysraamattu puhuu: "Emäntä on itsellensä valmistanut.” "Ja hänen annettiin pukea itsensä. puhtaalla ja kiiltävällä kalliilla liinalla, joka kallis liina on pyhäin vanhurskaus." Ja tämä on paljon suurempi vanhurskaus kuin fariseusten ja kirjanoppineiden. Kun ihminen värjöttelee syntisenä, parannuksen tekemättömänä ulkopuolella Jumalan valtakunnan, riisuttuna ja revittynä, aivan kokovikaisena ja syntisenä. Silloin Jumalan valtakunta tahtoo lähestyä tällaista ihmistä evankeliuminsa kautta ja evankeliumillaan nostaa tuon ihmisen sisälle Jumalan valtakuntaan. Ja käy niin kuin tuhlaajapojalle, että isä sanoo palvelijoilleen, että tuokaa ne parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa vielä sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. Ja tämmönen ihminen saa jo etulahjana kaikki synnit anteeksi Jeesuksen veressä ja ne anteeksi sillä hetkellä tulivat ja annettiin anteeksi.

Muistan tuolta Lapista erään tapauksen, kun siellä eräs ihminen sai parannuksen armon. Hän on jo taivaan kirkkaudessa ja siksi minä voin hänestä kertoa. Kun hän sai parannuksen armon ja pääsi sisälle Jumalan Pojan valtakuntaan, niin heti kun hän oli saanut evankeliumin siunauksen, jossa Jeesuksen veri varisi hänen tuntonsa päälle, niin hän kiitti Jumalaa. Tunnon päällä lötkötti kokonainen lehmä. Se oli lehmän varas. Mutta Jumalan armo on ja oli niin terveellinen, että se panee kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja synnilliset himot. Niin kuin Sakkeuksellakin, että jos minä joltakin olen vääryydellä ottanut, minä nelinkertaisesti maksan. Armo vaikuttaa tämän, että ihminen silloin tahtoo panna synnin syntinä pois ja päästä puhtaalle omalletunnolle. Se on armon työ. Me sanomme näin, että omantunnon rauha on siis mahdollinen. Ei se ole mahdollinen tuota linjaa, mikä on fariseuksilla ja kirjanoppineilla. Omantunnon rauha on mahdollinen vain Jeesuksen sovintotyön perusteella. Hän on meidän syntiemme sovitus. Ja tästä sovituksesta hän käski meidän saarnata. Hän antoi meille viran sovinnosta saarnata. Niin kuin se vanha vepsäläisen Roope-setä sanoi näin, että se tuodaan tämä Jeesuksen sovintotyön asia prikalla eli tarjottimella ihmisen eteen. Se saarnassa tulee ihmisen eteen. Me huomaamme, että perusnäkökohdat omantunnon puhtauteen pääsemiseksi ovat Herran Jeesuksen sovintotyö, Jumalan armo tämän kautta ja usko. Nyt on muistettava rakkaat sisaret ja veljet, että kun minä olen katunut syntejäni ja olen parannuksen tehnyt ja olen synnit tunnustanut, niin minä olen autuas ja vanhurskas. Ei, mutta minä saan Jumalan suuresta armosta olla uskomassa Jumalan Pojan nimen tähden. "Että me siis olemme uskosta vanhurskaat, niin meillä on rauha Jumalan kanssa, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Ja kaikki mitä tähän sitten tuodaan lisänä, täytyy olla helpottamassa tätä suurta pääasiaa ja sellaisena helpottamisen asiana on rippi. En voi sanoa, että sinun on ripittäydyttävä. Mutta minä olen sanonut näin aina: se on Jumalan suuri armo, että sinä saat ottaa rippi-isän ja että uskon hedelmänä ja armon terveellisen voiman kuljettamana saat ottaa rippi- isän, jolle voit kertoa ne asiat, jotka tuntoasi vaivaavat, ettei sielunvihollinen niin helposti pääse päälle karkaamaan ja että on helpompi uskoa, kun usko on hyvässä omassatunnossa, ettei ole mitään esteitä eikä tulenarkoja aineita. On hyvä asia, että meillä on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa voi keskustella. Nuoren neitosen olisi hyvä ottaa rippi-isäksi vanhempi naishenkilö.

Rippi-isäksi vanhempi naishenkilö. Rippi-isäksi valitaan sellainen ihminen, joka on Pyhän Hengen ihminen ja sellainen, että se on pitävä astia. On joskus kuulkaa, valitettavasti ollut tapauksia, että tunnustetut synnit ovat lähteneet tämän maailman kentälle. Voi, voi sitä rippi-isää, joka näin tekee. Meillä papeilla on niin kovat määräykset, että jos me levitämme meille uskottuja tunnustettuja syntejä, niin laki määrää: Hän menettäköön virkansa. Kun ihminen on saanut parannuksen armon synneistään, niin se panee puhumaan synneistä. Laestadius sanoo: Katuvainen ei saa rauhaa synnintunnustuksen, mutta Jumalan armon kautta.

Sanoisin teille nuoret, puhdas omatunto ei ole sama kuin synnittömyys. Jumalan lapsi ei ole synnitön. Synti tarttuu meihin ja armon kautta me kuoletamme synnin vikoja. Pyhä Henki meitä johdattaa. Apostoli sanoo: „Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset. Jeesus sanoo: "Joka pesty on, ei se muuta tarvitse, vaan että jalat pestään": Niistä, jotka perille ovat päässeet sanotaan: "Nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet." Kun on saatu pestä syntejä Jeesuksen sovintoveressä, niin tuntuu tavattoman hyvältä.

Alustus Oulun talvipäivillä.
Lenna A. Pellikka
Päivämies 5.4.1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja mies » 27 Touko 2013, 13:45

Taavetti kirjoitti:
Vertauskuva maanviljelyksestä

NYT apostoli käyttää tässä raamatunkohdassa vertauskuvaa, jota Vanhassa testamentissa on monessa paikassa käytetty mm. 5. Moos. 22:10. Niissä kielletään Israelia valjastamasta samoihin valjaisiin aasia ja härkää sekä taas härkää ja hevosta. Ne olivat sopimattomia pareja. Sen aikuisina valjaina oli ies. Se on niskapuu, poikkipuu, joka asetetaan härkäparin niskan päälle, kun se valjastetaan esimerkiksi auran eteen. Auran aisa on kiinni ikeen keskikohdassa.

"Ei pidä antautua kantamaan vierasta iestä epäuskoisten kanssa", sanoo: apostoli. Se on yhtä luonnotonta kuin kyntäminen yhtä aikaa härällä ja aasilla. Katsokaa, miten se käy, jos samoihin valjaisiin on pantu toinen epäuskoinen, joka vetää helvettiin ja toinen uskovainen jonka pitäisi vetää taivaaseen ja pantu samoihin valjaisiin? Se on sopimaton pari. Siksi apostoli sanoo: "Älkää vetäkö iestä yhdessä epäuskoisten kanssa, sillä mitä osallisuutta on valkeudella pimeyden kanssa." Ne ovat äärimmäisiä vastakohtia. Tämä kaikki on sanottu meille Jumalan lapsille. Kuinka me eläisimme ja antaisimme itsemme saman ikeen alle niitten kanssa, jotka ovat matkalla helvettiin ja vetävät sinne.


Näin ajatteli myös tuo Gregory I. Mutta toki kansankirkon VL-pappimme eivät ole samoissa valjaissa muiden kanssa. Nimittäin jos toinen vie eri suuntaan, se suunta muuttuu väkisin, jos ollaan samoissa valjaissa.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Lenna Pellikka: saarnoja ja kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Marras 2018, 19:34

Herodeksen taistelu


Mk. 6:14—29
Tämä kuulemamme Pyhän kirjan teksti vie meidät ajassa niin kauas taaksepäin, kuin Johannes Kastajan aikaan. Me tiedämme Jumalan sanasta sen, että tämä Johannes oli syntynyt siellä Juudean vuorimaassa korkealla vuoristossa ja tiedämme myöskin sen, että siellä hän oli lapsuutensa leikit leikkinyt ja nuoruutensakin vuosia viettänyt. Mutta tuo Juudean jylhä vuoriseutu ei kuitenkaan ollut se paikka, jossa tästä miehestä Jumala tekee profeetan, työsarallensa, vaan eräänä päivänä koittaa sellainen hetki, että Johannes laskeutuu alas sieltä vuoristosta. Mihinkä hän menee? Hän menee erämaahan. Erämaan keskelle, jossa eläminen hänellä oli varsin niukkaa. Hän on merkillisesti siellä puettukin. Hänellä on kamelinkarvavaate vyötäröllä ja merkillinen on hänen ruokansakin siellä. Hänen ruokanaan ovat heinäsirkat ja metsänhunaja. Mutta tälle merkillisen näköiselle nuorelle Johannekselle tapahtuu siellä sellaista, tekisi mieli sanoa näin, jota vain harvoille sananjulistajille on tapahtunut.
Nimittäin Raamattu sanoo näin: Herran sana tuli Johannekselle erämaassa. Ja kun Herran sana tuli Johannekselle erämaassa, hän ei voinut olla siellä enää hetkeäkään, ei, vaan hän lähtee sieltä erämaan keskeltä erämaan laitaan. Minne hän tulee. Hän tulee Jordanin virran rannalle ja siellä hänen täytyy ruveta julistamaan sitä Herran sanaa, joka hänelle annettu oli. Ja se sana oli yhtä karkea-asuisen tuntuinen, kuinka karkea-asuisesti Johannes oli puettukin. Herran sana nimittäin oli tämä: kirves on pantuna puun juurelle ja jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, se hakataan armotta poikki ja heitetään tuleen.
Ja hän jatkaa: tehkää te ihmiset parannus. Tätä ei ollut helppo julistaa, rakkaat ystävät, Johanneksen, siellä Jordanin virran rannan seuroissa, jonne seuroihin oli kokoontunut niin paljon kansaa, että raamattu sanoo siitä asiasta näin: koko Jerusalem tyhjeni ja tuli kuuntelemaan tuota korven profeettaa. Eikä vain Jerusalem, mutta sen ympärillä olevat kylätkin tyhjenivät ja tulivat kuuntelemaan häntä. Ja kun sinne tulevat myöskin Jerusalemin papit, komeissa kaavuissaan ja viitoissaan lähestyvät ja lähestyvät tätä merkillistä korven profeettaa ja kysyivät häneltä: Kuka sinä oikein olet ja mitä sinä täällä huudat? Niin, että oletko sinä se Kristus? Niin Johannes sanoo: En minä ole Kristus. Minä olen huutavan ääni erämaassa. Mutta minun jälkeeni tulee Hän, jenka kengänrihmoja minä en ole kelvollinen päästämään ja minä kastan teitä vedellä, mutta hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.
Ja kun Johannes saarnaa siellä Jordanin virran rannan seuroissa monta päivää, niin siellä ihmiset saivat piston sydämeensä.

Saarnan vaikutus

Paljon oli sellaisia ihmisyksilöitä, joihinka Jumalan sanan terävä kaksiteräinen miekka sai pistää ja merkillistä on nähdä, että kun se teki tämän työn, niin silloin noille ihmisille tuli hätä. Silloin tuli reikä tuonne omaantuntoon. Ja kun sinne tuli reikä, niin sinne tuli kipu. Ja kun sinne tuli kipu, niin sinne tuli hätä. Ja silloin tuli hätä hakemaan apua. Mistä saadaan apu tähän tilanteeseen. Minun asiani eivät ole kunnossa. Minulla on, on huonosti asiat. Minulla on synnit syyttävinä povellani.
Tällaisia ihmisyksilöitä oli paljon Jordanin virran rannan seuroissa. Ja se hätä pani etsimään apua. Kyllä kai sinäkin muistat, veljeni ja sisareni, yhdessä minun kanssani, että näin juuri oli asiat.
Että kun meidän omaantuntoomme pisti, kun sinne tuli reikä ja tuli kipu, tuli hätä. Minä menen helvettiin näitten syntieni kanssa. Minulla ei ole turvaa tuomiopäivänä ja raamattu kertoo, että silloin kirjat avataan. Niin se pani etsimään apua. Ja tässä teidän edessänne seisoo sellainen mies, joka on tämän kokenut. Minä muistan Helsingin ajoilta, kuinka minä siellä kuukaudesta kuukauteen, pahan omantuntoni kanssa kuljin ja olin muka papiksi lukemassa. Ja minun sielullani oli vain ainoa kysymys, miten minä saisin rauhan, miten minä saisin korjatuksi nämä asiat? Minä olin lukenut sen verran raamattua, että tiesin että Jeesus sanoo siellä; rauhan minä annan teille, minun rauhani sen minä teille annan, mutta en minä anna teille niin kuin maailma antaa. Niin minun sielulleni nousi tämä kysymys; niin sinä olet Herra Jeesus sanonut, mutta mistä minä sinut löydän? Missä sinä olet, Herra Jeesus, joka voisit rauhan minulle antaa. Täällä on nuori mies, joka on juuri painumassa helvettiin. Helvetin liekit nuolevat minun sieluani. Ei tämä ole rapea tila, vaikka minulle sanoi eräs pappi, että nyt sinä olet parhaalla paikalla. Kuinka voi ihminen olla parhaalla paikalla, kun helvetin liekit sieltä nuolevat sielua ja tunnon päällä ei ole Jumalan rauhaa. Minun täytyy samoa teille, rakkaat jämsäläiset, joitten suurta rakkautta me olemme saaneet näinä päivinä kokea ja jotka olette olleet niin suurenmoisesti auttamassa näitten suviseurojen järjestelyä, minä sanoisin teille rakkaat ystävät, että ei minulla ole oikeutta sanoa sinulle, heränneelle sielulle, että sinä olet parhaalla paikalla. Kuule helvetti on heränneitä täynnä. Tältä paikalta tänä päivänä on, rakas veli saarnannut rikkaasta miehestä, kuinka siellä helvetissä heräsi. Ei se ole, rakkaat ystävät, siinä autuus, että ihminen herää. Se on kyllä Jumalan suuri armo silloin jo hänessä tapahtunut, mutta vielä Jumala tahtoo enemmän. Jumala tahtoo sitä, että sinäkin tekisit parannuksen, koska Jumalan valtakunta on lähestynyt ja muuten ihminen ei voi tehdä parannusta, jos ei Jumalan valtakunta ole lähestynyt. Jeesus sanoo tästä asiasta näin: taivasten valtakunta on tullut teitä lähelle, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Niin kuule, rakas ystävä, sinä epäuskoinen kuulija, kuka lienetkin siellä, joka kuuntelet, minä suurella, suurella rakkaudella sinulle sanon:
Kerran koittaa sellainen päivä Jämsän seurakunnan rajojen sisäpuolella, jolloinka täällä, kun tänne on elävä kristillisyys tullut, saarnataan viimeinen saarna. Kerran täällä Jumalan lapset veisaavat viimeisen virren. Kerran he laulavat viimeisen Siionin laulun. Ja ajattele sinä epäuskoinen, sinä olet kulkemassa sitä päivää kohti, jolloinka sinunkin tuntosi tilikirjat reväistään auki. Ajattele, miten vakava hetki on edessä. Ja ellei silloin ole Herran Jeesuksen merkit tunnon tilikirjoissa, kuuluu sanoma: mene pois sinä kirottu, minä en tunne sinua. Mutta Jumalan lapset rakkaat, meille on ihana päivä tuo päivä. "Kun verinen risti heloittaa koko velkakirjan yllä". Se on ihana päivä tuo päivä. Sinun ei tarvitse vastata omista synneistäsi. Mutta niistä on vastaamassa Herra Jeesus. Ja kun hän aukaisee siellä kirjoja, siellä avataan sinunkin tunnon tilikirja. Ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja. Ja tältä paikalta olemme kuulleet kuinka nimi on elämän kirjaan kirjoitettu. Sen tähden ole vapaa sinä Jumalan armolapsi ja sanoisin sinulle matkaystävä, että kuule, uskoskellaan vielä vähän aikaa. Ei tässä tarvitse kauan uskoa. Kohta on tämän maan poikki kuljettu. Aika on äärettömän paha. Se on äärettömän paha. Mutta uskoskellaan vielä vähän aikaa. Ollaan tässä joukossa, joka on halveksittu ja pilkattu, syljetty ja häväisty. Mutta muista, veljeni ja sisareni rakas, kerran sanotaan sinulle: ystäväni astu ylemmäksi. Sinut ylennetään kerran ja silloin ei paina sinua enää synnin maja, mutta sinä saat Jeesuksen verellä pestynä kiittäen liitää Isän kotiin. Voi kun se on onnellista kuulkaa, että on löydetty Jumalan valtakunta täällä maan päällä ja saatu synnit anteeksi ja saadaan vaeltaa Herran Jeesuksen veren puhtaudessa ja säilyttämässä uskoa hyvässä omassatunnossa.
Ei haittaa veljet ja sisaret, vaikka tämän seurapäivän viimeisenä iltana idän taivas aukenisi. Me sanomme, amen tule Herra Jeesus. Täällä on väsyneitä veljiä ja sisaria yhdessä minun kanssani, niin kuinka suloiselta se tuntuu jättää tämä synnin maa, jossa me olemme niin monasti ahdistettuina ja puristettuina. Ja kun olemme saaneet parannuksen armon, tulla sisälle Siioniin, se riittää sinulle ja kuule, se riittää minulle tänä iltana ja se riittää kerran suurena Herran päivänä jolloinka elementit palavuudesta sulavat, ja maa ja rakennukset ja kaikki mitä siinä on, ne palavat ylös. Se riittää sinulle heikoimmankin tuntoiselle Jumalan lapselle. Ole sinäkin turvattu Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.

Jordanin seuroissa

Ja nyt kun Johannes siellä Jordanin virran seuroissa sitten julistaa Jumalan sanaa, niin siellä oli niitä ihmisyksilöitä, jotka saivat piston sydämeensä. Ja merkillistä on nähdä raamatusta se, että sinne astelee harvan metsän lävitse, sinne Jordanin virran seuroihin Herra Jeesus. Ja Johannes osoittaa sormella Herraa Jeesusta ja sanoo noille synnin haavoissa voihkiville ihmisille: Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Kuule siihen mahtuvat sinunkin syntisi. Kun me saimme parannuksen armon, niin me olimme maailman suurimpia syntisiä. Tuntui, että näin suurta syntistä ei ole olemassakaan kuin minä olen. Ja minullekin on armo ylettynyt ja se tänä päivänäkin ylettyi, veljeni ja sisareni rakas.
Ja kuule, vaikka täällä, on kolme neljä päivää saarnattu ja täällä on armonvirran vettä kaadettu väsyneille sieluille ja otettu armonvirrasta, niin kuule armon virta on vettä vieläkin täynnä, että minäkin saan siitä ottaa sillä kauhalla tai kipolla, minkä Jumala on minulle antanut ja kaataa sinun väsyneelle sieluliesi, veljeni ja sisareni rakas, että sinä saat turvallisesti uskoa synnit anteeksi Herran Jeesuksen korkeassa nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Me olemme tarvinneet tämmösen kokonaisen armon. Aivan kokonaisen armon. Eihän sinullakaan, veljeni ja sisareni, ole tänäkään iltana, mitään ottamista kumpaankaan käteesi. Ei ole ottamista vasempaan käteen eikä oikeaan käteen. Mutta tämmöisenä tyhjänä, armon varassa on sinun elämäsi, hengittämisesi, olemisesi, jokainen askeleesi. Mutta matkaystävä rakas, voi kun se on suuri asia tämä armo. Voi, voi kuinka se on suuri asia. Tämä armon leipä on hyvää leipää. Ne sanoivat opetuslapset kerran, kun Jeesus puhui tästä armon leivästä, joka taivaasta alas laskettu on, niin opetuslapset sanoivat: anna meille aina sitä leipää. Me emme jaksa perille, matkaystävät, jos emme saa tätä armon leipää syödä, me jäämme välille. Mutta kun me saamme sitä syödä, niin me perille pääsemme. Sillä armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen. Niin se on.

Johanneksen matka palatsiin

Tämä tekstimme kertoo, että Johannes saa kuulla sinne Jordanin virran rannan seuroihin kuninkaallisesta palatsista ikäviä terveisiä. Semmoisia terveisiä, että siellä on kuningas Herodes anastanut veljeltänsä Filipukselta tämän vaimon Herodiaan ja eli huorin hänen kanssansa.
Ja silloin tämä karvapukuinen Johannes lähtee kuninkaalliseen palatsiin ja merkillistä on se, että vaikka hän oli noin törkysen näköinen ulkoapäin, ei kuningas palauta häntä pois, mutta ottaa vastaan. Ja tämä sanoo siellä totuuden sanan, sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa. Minä ajattelen kuulkaa niin, että tämä pisti Herodeksen tuntoon. Ja Herodeksen tunto siinä heräsi. Sillä jäi rakkaus tuohon Johannekseen, vaikka Johannes oli totuuden sanonut. Niin se kuitenkin käypi sillä tavalla, että Johannes siltä reissulta jää sinne Makarioksen linnaan ja sanotaan Herodeksesta tässä tekstissämme, että Herodes kävi siellä hänen tykönänsä ja kuunteli häntä mielellään.
Mutta ajatelkaapa, matkaystävät ja seuravieraat, nyt pannaan tuo Herodeksen herännyt tunto kovalle koetukselle. On Herodeksen syntymäpäiväjuhlat, niin kuin tekstissä kerrotaan ja siellä syntymäpäiväjuhlilla on tämän maailman menot, ne "ruukaavat" olla. Viini virtaa virtanaan ja siellä tunnelma on korkealla. Mutta synti istuu valtiattarena valtaistuimella. Ja sinne juhlajoukon keskelle tulee tämän anastetun vaimon, Herodiaan tytär ja tanssii siellä. Mitä säären sätkytystä se lienee ollut, mutta siellä juhlajoukko kiintyi tuohon tyttäreeseen, joka sinne tulee kevyissä tamineissa ja joka saatanallisella viehkeydellä yrittää vietellä siellä miehiä synnilliseen elämään. Kyllä se on kauheata aikaa nykyaikakin, jota me elämme. Kuinka, paljon nuoria ihmisiä tuolla tämän maailman tanssilattialla pyörii, haitarien sävellysten pyörteissä.
On suuri armo ja asia, rakkaat nuoret Jumalan lapset, veljet ja sisaret, että olemme saaneet löytää Jumalan valtakunnan, ja että on saatu pestä ja puhdistaa asiat kuntoon. Ja tänne kutsutaan kaikkia niitä, jotka siellä kuulevat sanan ja jotka tahtovat sen vastaanottaa. Täällä on Siionissa avoimet lähteet auki syntiä ja saastaisuutta vastaan. Tässä kysytään, veljet ja sisaret rakkaat, meiltäkin, että me tolalla pysymme. Tässä kysytään sinulta ja minulta, että me joka hetki jaksaisimme olla armossa uskomassa ja säilyttämässä uskoa hyvässä omassatunnossa Jumalan ja ihmisten edessä. Korjatkaa näinä lopun aikoina Jeesuksen veren pisaroita, että saadaan hengittää Siionin vapaata ja ihanaa ilmaa. Se on niin suuri asia, että olemme valmiita lähtemään, tulkoon millä hetkellä tahansa täältä lähtö.
Minä sanoisin teille, rakkaat isät ja äidit ja aivan erikoisesti teille äidit, tämän tekstin johdolla sen, miten raskas vastuu on kuulkaa tällä äidillä, Herodiaalla, joka antaa tyttärensä tanssia siellä ja vielä menee hirvittävimpiin tekoihin. Miten raskas vastuu on tuolla äidillä.

Äidin rukoukset

Kun minä ajattelen sinua, uskovainen äiti, niin sinä kerran, sinä juuri, jolla on rakkaita omaisia siellä epäuskossa, siellä perkeleen talutusnuorassa, synnin verho silmillä kulkemassa iankaikkista vaivaa kohti, sinä lauloit kerran suloisimmat laulut lapsesi kehdon ääressä. Sinä, siunasit kerran ja niin monta kertaa, rakkaan lapsesi tietoisena siitä, että vaarallinen taival, voimakas on vihollinen. Sinä kannoit ~.eitä rukouksen käsivarsin, taivaallisen Isän sydämelle. Kuule, veljeni ja sisareni rakas, ja sinä väsynyt äiti ja väsynyt isä, älkää olko sittenkään toivottomia. Älkää olko toivottomia. Vanhurskasten rukous putoaa kultamaljaan taivaassa. Älkää olko toivottomia, mutta sanon sen, että älkää väsykö rukouksessa vieläkään, vaikka Herra Jeesus on saanut monet kyyneleet teidän kasvoiltanne lukea, älkää sittenkään väsykö.
Eräs Pudasjärven äiti sanoi minulle, kun poika sai parannuksen armon, että hän on viisitoista vuotta rukoillut tämän pojan puolesta. Ovatpahan rukoukset pudonneet kultamaljaan. Älkää väsykö te rakkaat rukoilijat. Niin, Jumala hoitaa asiaa. Ja me toivomme niin, että ne vielä saavat siellä parannuksen armon. Se sanoi, Oskari Jussila, jonka kaikki tunsimme, sanoi erään kerran näin, että uskovaisen kodin lapsi on niellyt semmoisen väkäpääkoukun, jota se ei hevillä ulos oksenna. Ja niin se kuulkaa on. Täälläkin saattaa olla uskovaisen kodin uskottomia poikia ja tyttäriä. Siellä on rinnan alla tietoisuus: ei ole asiat kunnossa. Mutta sitä toivomme, että siellä saataisiin parannuksen armo. Niin, olkaa te turvattuja, isät ja äidit, ja teemme työtä vielä siellä kotimökin kurkihirren allakin niin kauan kuin päivää on, sillä kohtahan se tulee yö, jolloinka kukaan ei voi työtä tehdä. Nykyaikana käydään sieluista taistelua. On merkillistä nähdä tässä tekstissämme, kuinka tämän Herodeksen sielusta käytiin taistelua. Siellä oli juhlapidot menossa. Siellä tuli tämä neitonen, joka tanssi siellä juhlajoukon keskellä ja nyt pannaan tuo Herodeksen omatunto tiukalle. Toiselta puolen piru iskee kynsiänsä saadakseen Herodeksen viedyksi helvettiin, toiselta puolen Jumalan ääni siellä sähköttää ja soittaa että Johannes on aivan oikein saarnannut ja että parannus pitäisi tehdä. Ja kuulkaa, tässä taistelussa kävi sillä tavalla, että sielunvihollinen sai voiton. Herodeksen sielu kärsi musertavan tappion. Näin näyttää tekstimme. Täällä sanotaan, kun hän sanoi tyttärelleen että vaikka sinä anoisit mitä minulta niin minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaa. Niin tytär menee äitinsä tykö ja sanoo, että siellä luvattiin niin paljon. Niin äiti, joka oli käärmeenmyrkkyä täynnä Johannes Kastajalle, sanoo, että anotaan Johannes Kastajan päätä lautasella heti.

Maailman kunnia

Niin täällä sanotaan tästä Herodeksesta, että Herodes ei voinut valansa ja pöytävierasten tähden kieltää ja niin lähetti murhaajan. Mikä oli kysymyksessä? Kunnian rietas! Kunnian rietas on vienyt tästä maailmasta miljoonia ja miljoonia ihmisiä helvetin vaivaan. Ja kunnian rietas on semmonen herra, että sen kanssa saa olla varovainen. Kunnian rietas pani Daavidin laskemaan kansaa ja se oli paha Jumalan silmissä. Kunnian rietas on tässä maailmassa pannut monen yksinäisen äidin lapsensakin surmaamaan. Se on kauhea tämä kunnian rietas. Niin se on. Mutta minä sanon matkaystävät rakkaat, mitä se merkitsee tämä maailman kunnia. Mitä merkitsee, veljeni ja sisareni, sinulle tämän maailman kunnia, kun sinulla on Jumalan kunnia. Mitä se merkitsee teille rakkaat nuoret Jumalan lapset, veljet ja sisaret, joita monta kertaa hirvittää tämän maailman synti ja saasta ja sanoisin näin, joita hirvittää synnin saatanallinen makeus ja toiselta puolen hirvittää omien voimien loputon heikkous. Veljet ja sisaret rakkaat, te nuoret, painakaa vielä nuori sydämenne sitä sydäntä vasten, joka pitkänäperjantaina meitä rakastaen tyhjentynyt on. Vieläkin sinä saat, jos sinulla on tullut sinne haava sinne tuntoon, saat senkin synnin Jeesuksen veressä anteeksi. Ja armo on terveellinen. Tämä Jumalan armo on terveellinen. Se on niin terveellinen, että se panee kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja synnilliset himotkin hylkäämään, ja tässä maailmassa hurskaasti ja siveästi elämään. Tämmönen on Jumalan armo. Se on terveellinen. Mitä se merkitsee maailman kunnia, kun meillä on Jumalan kunnia. Mitä merkitsee maailman koreus, kun Jumalan lapsi on koristettu taivaallisella kaunistuksella, niinikuin siitä profeetta puhuu.

Toimittajasedän terveiset

Mitä merkitsee tämän maailman valtakunta, kun meillä on Jumalan valtakunta. Semmonen valtakunta, joka ei järistä taida. Sanoisin teille nuoret ja erikoisesti teille rakkaat lapset, te pienimmätkin, jotka siellä olette ja kuuntelette ja jotka minulle lähetätte niin useasti kirjeitä Lasten Siioniin ja joissa poikkeuksetta on joka kirjeessä, että toimittajasetä on hyvä ja korjaa virheet. Minä mielelläni, rakkaat lapset, sen teen. Mutta minä sanoisin yhden asian, olkaa te kuuliaisia lapsia siellä kotona isälle ja äidille, sillä kuuliaisuus on parempi kuin uhri. Olkaa kuuliaisia. Minä sanon teille erään tapauksen, joka oli aivan järkyttävä. Oli uskovainen äiti ja hän kuoli taikka paremminkin sanoen, hän nukkui pois. Ja hänellä jäi sitten lapsia, mutta yksi näistä lapsista oli tuommoinen kolmitoista vuotias tytär, joka oli ollut hyvin paha omalle äidille, hyvin paha. Se tiedettiinkin.
Niin kuulkaa, kun oltiin tuota äitiä siunaamassa haudan poveen, niin tämä tytär polvistui tuon haudan reunalle ja minä en ole koskaan nähnyt niin tuskaisia kasvoja ihmisellä kuin oli tällä nuorella tytöllä. Hän huutaa sinne haudan pohjaan, rakas äiti, anna minulle anteeksi. Ei äidin käsi noussut enää siunaamaan. Eikä äidin ääni enää kuulunut. Ettemme jäisi tällaisiin pahoihin tunnontuskiin.
Niin Jumala, rakas Isä, antakoon teille rakkaat lapset ja nuoret kuuliaisuuden armoa siellä kodissakin, omalle isälle ja äidille: Ja ennen kaikkea kuuliaisuutta Pyhälle Hengelle, että me Hänelle osoitamme kuuliaisuuden. Sillä apostoli kirjoittaa roomalaisille näin: kaikki ne, joita Jumalan henki kuljettaa, ne ovat Jumalan lapsia.
Niin se on. Se on hyvä rakkaat ystävät, että on synnit anteeksi. Minä sanon vieläkin, se on hyvä. Se on suuri asia. Ja kuulkaa, minäkin olen sairauden kourissa ollut ja minä sanon teille, veljet ja sisaret, rakkaat, että kun teidän matkanne päättyy ja kun kuulette minun matkani päättyneen, niin uskokaat, että enkelit tulevat ja noutavat meidät taivaaseen. Ja silloin me emme tarvitse tämän maailman, emmekä tarvitse tänä päivänäkään, kiitosta ja kunniaa. Meille riittää Herran Jeesuksen kunnia. Me jäämme uskomaan nytkin kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Amen, Jeesuksen nimeen, Amen.
Lenna A. Pellikka
(Saarna pidetty Jämsän suviseuroissa v. 1967)
Siionin Lähertyslehti 1967 sivut 195 – 199
Väliotsikot skannaajalta,


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 13 Marras 2018, 19:34
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron