Lauri Taskila: Viallisen korjaus (Helteinen matka II)

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Lauri Taskila: Viallisen korjaus (Helteinen matka II)

ViestiKirjoittaja Jani_S » 13 Maalis 2009, 00:08

"Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessä: ja katso itsiäs, ettet sinä myös kiusattaisi. Kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät. Sillä jos joku luulee itsensä jotakin olevan, joka ei kuitenkaan mitään ole, hän viettelee itsensä." (Gal. 6: 1-3).

Ei liene harvinaista, että uskoon autettu ihminen kompastuu kilvoituksensa tiellä. Hän saattaa joutua moneenkin vikaan matkalla. Meidän inhimillinen mielemme sanoo silloin, että ellei tällaista vikaan joutunutta kitketä ohdakkeena pois nisupellosta, olisi hänet ainakin isäntähengessä hyväksi kuritettava lain ruoskalla. Näin hän oppisi tarkemmin ottamaan vaarin askeleistansa. Hän ei enää tuottaisi murhetta ja kipua Kristuksen ruumiissa, jonka jäsenistä on sanottu, jos yksi jäsen sairastaa, niin koko ruumis kärsii.

Jumalan sana ei neuvo tällaiseen korjaukseen. Se varmaankin vain pahentaisi tilannetta eikä tuottaisi toivottua tulosta. Jos joku tehtävä Jumalan valtakunnassa on vaikea, niin on se viallisen korjaus tavalla, joka koituisi Jumalan kunniaksi ja viallisen sielun pelastukseksi. Kun mennään korjaamaan särkynyttä paikkaa, tarvitaan siinä Kristuksen mieltä. Siinä tarvitaan myös sitä henkeä, joka nostaa viallisen ylös kuopasta, johon hän on joutunut. Ei niin, että totuus unohdettaisiin ja viat tehtäisiin olemattomiksi, vaan että kirkastetaan langenneelle synnin vaarallisuus ja vakavat seuraukset, ellei hän käytä hyväkseen Jumalan hänelle suomaa parannuksen teon aikaa. Samalla kirkastetaan kuinka armollinen Jumala on katuvalle. Hän antaa Poikansa ansiossa vielä viat ja virheet anteeksi, olkoonpa ne sitten lihan tai hengen saastaa.

Miksi sitten viallista pitäisi mennä korjaamaan? Eikö hänen velvollisuutensa olisi tulla itse korjattavaksi? Hän kyllä tietää, että siionissa on avatut lähteet syntiä ja saastaisuutta vastaan. Asia on kuitenkin niin, että jos potilas loukkaa pahasti itsensä, ei hänestä ole lääkäriin menijäksi. Terveiden on huolehdittava lääkäri sairaan luo. Tunnon haavoihin joutuneelle vihollinen saamaa, että sinun on turha enää hakeutua hoitoon, sinä olet niin monesti jo loukannut itsesi. Jos ne saisivatkin sinut korjatuksi Jumalan armolla ja Jeesuksen verellä terveeksi, niin saatat kohta taas langeta. Mitä se sitten hyödyttäisi, että tulet tuosta vammasta parannetuksi. Jatkuvista lankeemuksistasi saa vain kärsiä koko Jumalan valtakunta. Olet sen keskellä häpeäpilkkuna. Viisainta on heittäytyä vain virran vietäväksi. Jätä turha pyrkiminen taivaallisten perään kokonaan pois. Ei ole ihme, jos sielunvihollinen ennen pitkää saakin uskotelluksi, että turhaan yrität raahautua sidontapaikalle.

Voi miten siunattu asia, että tällaisen uupuvan luokse saapuu taivaan valtakunta joko yhden tai useamman Jumalan lapsen muodossa ei lyötyä lyömään, vaan korjaamaan, niin kuin Kristus on meitä Jumalan kunniaksi korjannut. Jo tuo, että kristityt saapuvat langenneen luokse, rohkaisee. Se tuo kuin valon säteen pimeään toivottomuuden yöhön, johon vihollinen on yrittänyt haudata. Kun Jumalan lähetit saapuvat täydellinen evankeliumin siunaus mukanansa sairasta ja vihollisen haavoittamaa sieluraukkaa tervehtimään, niin rohkaistuu haavoitettu vielä kyselemään armon perään ja avaa sairaan sielunsa Jeesuksen veren kasteen alle. Näin hän pääsee tunnon kivuista nauttimaan terveyttä Jumalassa. Apostoli on nähnyt tämän hoitotyön niin suuriarvoiseksi, että hän sanoo: "Se tietäkään, että joka syntisen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peittää syntien paljouden." (Jaak. 5:20).

Jeesus käski nuhdella rikkonutta ensin kahden kesken, sitten yhden eli kahden todistajan kanssa. "Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja publikaanina." (Matt. 18: 17). Työtä siis kannattaa tehdä, ettei yksikään Jumalan armoon autettu jäisi haavoitettuna ja uupuneena tien oheen, vaan saisi luvatun perimisen Herran kädestä. Ylpeyteen ei ole varaa kenelläkään, siksi olisi korjaus suoritettava siveyden hengessä. Kuljemme itsekin vaarojen keskellä. Monet lankeemukset ovat jokaiselle mahdollisia. Voi olla, että tänään vielä seisomme Jumalan armon avulla, mutta jos hän hetkeksi peittää meiltä kasvojensa valon, niin saatamme löytää itsemme, ei vain kiusattuina, vaan kiusausten voittamina, langenneina ja pahasti itsemme loukanneina. Jumala varoittaakin, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei hän lankea.

Aina ei taidossa ja rakkauden hengessä suoritettu korjaustyö pääse kantamaan toivottua hedelmää. Jos vikaan joutunut ei tunnusta vikoja omikseen, voi hän hoitoyrityksistä huolimatta jäädä hoitamatta. Silloin korjaamattomuus jää viallisen omaksi vahingoksi. Raamattuun on kirjoitettu että, joka pahat tekonsa tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupeus, mutta joka ne salaa, hän ei ole menestyvä.

Jos Jumala lähettää luoksemme jonkun Naatanin korjaamaan meitä, ei meille ole mitään hyötyä käydä itseämme puolustelemaan. Ihmisten silmissä voimme näyttää hiukan paremmilta, mitä olemme, mutta emme Jumalan silmissä. Hän näkee meidän sydämemme salatuimpaan saakka. Tilanne tulee entisestäänkin vaikeammaksi, jos yritämme valehdella Pyhän Hengen edessä. Kuinka monin verroin helpompi on korjauttaa itsensä silloin, kun korjausmies on lähellä ja asia on esillä.

Huomion arvoinen asia on myös, kun apostoli neuvoo kantamaan toinen toisensa kuormaa. Täällä murheiden maassa on meillä monenlaisia taakkoja ja kuormia. Ne eivät varsinaisesti ole syntiä, mutta niillä saattaa olla niin rasitettu, että ne sortavat jopa omakohtaista uskon elämää. Voi mikä lohtu, jos löytyy joku, jolla on vielä aikaa ja halua kuunnella murheiden tähden kuormattua matkamiestä, sanoa hänelle joku lohdutuksen sana, painaa aivan kuin omia harteitaan kuormitetun ystävän ristin alle. Tällainen ystävä on korvaamaton lahja. Sitä ei taideta rahalla ostaa. Tuntuu niin hyvältä, kun ei tarvitse kuormiaan yksin kantaa. Löytyy ymmärtävä sydän, joka osaa lohduttaa silloin, kun olemme lohdutuksen tarpeessa.

Yllä olevassa sanassa on vielä yksi huomionarvoinen asia. Nimittäin se, että ihmiselle ei saisi kasvaa liian suuria luuloja itsestänsä. Sillä mikään ei voi olla ihmiselle vaarallisempaa kuin kasvaa oman viisauden tunnossa. Kun vihollinen saa oikein sydämen paisuttaa, että katoaa kokonaan lapsen mieli, tulee ihmisestä niin tietävä ja älykäs, että hän ei tarvitse kenenkään neuvoja. Voi käydä niin, ettei hänen korviinsa kantaudu enää koko Jumalan seurakunnan ääni. Hänellä on enempi viisautta kuin seurakunnalla, johon kaikki taidon tavarat on kätketty ja joka on totuuden patsas ja perustus. Näin viisas lapsi ei kuuntele enää äidin ääntä. Silloin, kun oli vielä lapsen mieli, oli äidin ääni suloista kuultavaa. Nyt hän ajattelee kaikki asiat omilla aivoillaan. Hän katselee Jumalan seurakuntaa tyhmänä joukkona, jonka puheita ja päätöksiä ei kannata täydestä ottaa eikä sydämeensä painaa.

Oman viisauden varassa jää ihminen yksityisyrittäjäksi. Hänen ympäriltään katoavat saattomiehet, joiden seurassa olisi ollut niin turvallista tehdä matkaa. Nyt hän jäi ylhäiseen yksinäisyyteensä, jossa on se varjo- puoli, ettei siinä tule autuaaksi. Jumala valittaa, voi sitä yksinäistä, kuka häntä auttaa, kuka nostaa, jos hän tieltä horjahtaa. Luther sanoo myös, että on yksi ihme, jota ei tunne Jumalakaan, ja se on yksinäinen kristitty.

Meidän Jumalamme tuntee monta ihmettä. Hän on niitä paljon tehnyt. Mutta hän ei tunne yksinäistä yrittäjää uskomisen alalla. Viisaista ja ylpeistä pyhistä sanoo Jumala, että hän hävittää ne kansansa seasta ja antaa sinusta jäädä köyhän ja halvan kansan, joiden tunnuksena on, että niiden pitää Herra tuntemaan, häneen turvaamaan ja häntä yksimielisesti palvelemaan.

Sellaisen, joka on pakahtumaisillaan omaan viisauteensa, olisi terveellistä lueskella apostolin sanat (1. Kor. 8: 2): "Mutta jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä mitään tiedä, kuin hänen tulisi tietää." Hän saakin tässä kuulla, ettei hän tiedä vielä mitään. Siinä on ollut monen elämän pahin kompastuskivi. Viisaudessaan ihminen luuli tietävänsä ja luulojensa kanssa vietteli ja eksytti itsensä. Hän ei ymmärtänyt enää kuunnella neuvoa, eikä anoa viisautta Herralta, joka antaa yksinkertaisesti eikä soimaa, että olisi pelastanut sielunsa. Ymmärrys on mennyt täysin sekaisin. Tänään voi itsessään viisas purkaa, mitä eilen rakensi, eikä hän aina jouda huomista odottamaankaan. Samassa puheessa tai kirjoituksessa saattaa hän purkaa sen, mitä yritti rakentaa. Käy niin kuin Paavali on ennustanut, että he eivät tiedä, mitä he puhuvat eli päättävät ja heidän hulluutensa pitää kaikille julki tulemaan.

Kun Pyhän Hengen valot sammuvat, ei silloin ole valon pilkkua. Järjen valosta, vaikka se suurikin on, voi sanoa vain, että, jos nyt se valkeus mikä heissä on, on pimeyttä, niin kuinka suuri on sitten itse pimeys. Järjen valo eksytti itämaan viisaat miehet etsimään Vapahtajaa väärästä paikasta. Sen se saattaa tehdä vieläkin. Kunpa Jumala saisi järkivoimistelun harjoittajat niin köyhiksi ja tyhmiksi, että he voisivat käydä kyselemään vähävoimaisen seurakunnan edessä, että mitä pitäisi tehdä autuaaksi tullakseen. Seurakunnasta löytyvät kyllä vielä hyvät neuvot. Neuvot löytyvät pahimpiinkin sotkuihin, joihin sielunvihollinen on ihmisen saattanut. Kun eksynyt löytäisi tien Isän kotiin, olisi hänen hyvä olla.

Ei tarvitse olla viisas. Tyhmänä on hyvä uskoa. Tältä tieltä ei tyhmä eksy. Älä sure veljeni ja sisareni, vaikka maailma asettikin tyhmän paperit taskuusi silloin, kun korkealta jalustaltasi laskeuduit alas uskomaan tyhmän saaman. Sen kautta Jumala vapahti sanaan uskovat. Ja vaikka maailma ei hae papereita tänä päivänä pois, hakee se kyllä ne viimeisenä päivänä. Silloin se huomaa, ettei omalla viisaudella päässyt hautaa eikä helvettiä edemmäs. Maailman viisaat valittavat:

"Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä ja hänen loppunsa häpeänä. Kuinka hän nyt on luettu Jumalan lasten sekaan, ja hänen perintönsä pyhäin sekaan? Sen tähden olemme eksyneet oikealta tieltä, ja vanhurskauden kynttilä ei ole meitä valistanut, eikä vanhurskauden aurinko meille koittanut. Me olemme kaikki käyneet vääriä ja vahingollisia teitä, ja olemme vaeltaneet harhoja retkiä; mutta Herran teitä emme ole tietäneet. Mitä auttoi meitä koreutemme? Mitä hyödytti meitä rikkaus ja ylpeys? Kaikki ovat menneet ohitse niin kuin varjo, ja niin kuin sanansaattaja, joka juosten menee." (Viis. 5: 4-9).

Oi ääretön armo, että Jumala teki meidät täällä niin tyhmiksi, että Jumalan armo ja sanan neuvot kelpasivat. Tältä viittatieltä ei tyhmäkään eksy.
Jani_S
 

Re: Lauri Taskila: Viallisen korjaus (Helteinen matka II)

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Maalis 2009, 11:56

Jani_S/Lauri Taskila kirjoitti:- - ihmiselle ei saisi kasvaa liian suuria luuloja itsestänsä. Sillä mikään ei voi olla ihmiselle vaarallisempaa kuin kasvaa oman viisauden tunnossa. Kun vihollinen saa oikein sydämen paisuttaa, että katoaa kokonaan lapsen mieli, tulee ihmisestä niin tietävä ja älykäs, että hän ei tarvitse kenenkään neuvoja. Voi käydä niin, ettei hänen korviinsa kantaudu enää koko Jumalan seurakunnan ääni. Hänellä on enempi viisautta kuin seurakunnalla, johon kaikki taidon tavarat on kätketty ja joka on totuuden patsas ja perustus. Näin viisas lapsi ei kuuntele enää äidin ääntä. Silloin, kun oli vielä lapsen mieli, oli äidin ääni suloista kuultavaa. Nyt hän ajattelee kaikki asiat omilla aivoillaan. Hän katselee Jumalan seurakuntaa tyhmänä joukkona, jonka puheita ja päätöksiä ei kannata täydestä ottaa eikä sydämeensä painaa.

Oman viisauden varassa jää ihminen yksityisyrittäjäksi. Hänen ympäriltään katoavat saattomiehet, joiden seurassa olisi ollut niin turvallista tehdä matkaa. Nyt hän jäi ylhäiseen yksinäisyyteensä, jossa on se varjo- puoli, ettei siinä tule autuaaksi. Jumala valittaa, voi sitä yksinäistä, kuka häntä auttaa, kuka nostaa, jos hän tieltä horjahtaa. Luther sanoo myös, että on yksi ihme, jota ei tunne Jumalakaan, ja se on yksinäinen kristitty.


Väkevää ja Jumalan sanan mukaista tekstiä Taskilalta!
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa