VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 09:30

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 38 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Saarnavirka
ViestiLähetetty: 22 Maalis 2009, 09:15 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Saarnavirka

Emme itsestämme saarnaa, vaan Kristuksesta Jeesuksesta, että hän on Herra, mutta me olemme teidän palvelijanne Jeesuksen tähden", 2 Kor. 4: 5.


Näihin sanoihin liittyy koko asia, miksi saarnaamme, sillä saarna Kristuksesta ei ole oman kunnian etsimistä, vaan Kristukselle lauman kokoamista. Joka pyytää ihmisille kelvata, hän ei ale Kristuksen palvelija. Kyllä ihmisille kelpaa, kun puhuu ihmisten mieliksi eikä Jumalan kunniaksi, ja kun ei ilmoiteta Jumalan totuutta. Silloin sana ei koske kenenkään tuntoon, vaan se tuudittaa ihmiset suruttomuuden uneen. Sellaista julistusta maailma kiittää, että "se ei tuominnut ketään". Jeesus kuitenkin sanoo: "Jos minä en olisi tullut ja puhutellut teillä, niin teillä ei olisi syntiä, mutta nyt ei ole, millä te itsenne verhoaisitte". Jumalan sana riisuu omista teoista aivan alastomaksi. Kaikki ihmisteko näkyy synniksi, eikä ole alastomuuden suojaa, että rohkenisi ajatella Jumalan kasvojen eteen ilmestymistä.

Silloin on suuri hätä turvasta.
Saarna Kristuksesta nostaa alastoman, raadollisen ja kurjan ylös synnin loasta. Oma voima ei riitä. Siinä tarvitaan suurempi voima. "Evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle autuudeksi.” Kun siihen tarttuu syntinen sydämen uskolla ja omistaa omalle kohdalle syntien anteeksi saamisen Jeesuksen nimen ja veren kautta, löytää tunto levon ja rauhan. Synnin siteistä vapautunut sielu kiittää Jumalaa siitä, että ei tarvitse kulkea synneissään, vaan on tullut päästetyksi synnin siteistä, joilla vihollinen sitoo ihmissieluja vetääkseen heitä onnettomuuteen. Synnistä vapautettu sielu terveellisen Jumalan armon kautta ahkeroi säilyttää tämän puhtauden, ja sen tähden hänelle on rakas evankeliumin sana, sillä siinä on opetus, neuvo ja nuhde samoin kuin lohdutuksen armo.

Jos taas armo ei ole hallitsemassa meidän sydäntämme, silloin on evankeliumin vapauden tilalle tullut lihan vapaus ja joudutaan evankeliumia jaottelemaan, että, evankeliumi on eri osa, ja neuvo on eri osa ja näin ollen pitäisi Jumalan sana jakaa kolmeen osaan: Lakiin, evankeliumiin ja neuvoon. Kuitenkin on Jumalan sanassa vain kaksi terää: laki ja evankeliumi. Laki on meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme, ei töistä, että ei yksikään itsestänsä kerskaisi, sillä meidän kerskauksemme on Kristus Jeesus. Tästä me saarnaamme. Tästä me uskomme.

Siinä on sielun lepo ja rauha täällä rauhattomassa maailmassa, vaikka vihollinen ja maailma raivoavat hirmuisesti. Kun on autuus muurina ja varjeluksena, niin ei ole hätää. Vaikka tuntuu. hätä ahdistavan, niin sittenkään ei ole hätää, kun taivaasta päin varjellaan Emme itse osaa varjella eikä ole voimaa jos ei taivaasta päin anneta. Se on kuitenkin jokaisen kilvoittelijan velvollisuus, että hän antaa itseään kuljettaa, sillä jos emme alistu taivaallisen Isän kuljetettavaksi, niin silloin olemme itse syyllisiä lankeemukseemme. Emme ole tyytyneet Isän armohoitoon. Miksi emme tyytyisi Isän kuljetukseen? Ehkä sen takia, kun Isä valtakuntansa kautta meitä hoitaa, niin tuntuu pian, että tässä toiset minua neuvovat, vaikka ovat viallisia, ja kenties enemmän kuin neuvottava onkaan. Siksi se tuntuu varmaan siltä, että se ei ole Jumalan opetus, joka tulee noin huonojen ja puuttuvaisten kautta, ja siitä on seurauksena, että täytyy ruveta itseään puolustamaan ja toisista vikoja hakemaan. Ja kun niitä löytyy, niin on hyvä samoa, että minähän tässä olen oikeassa ja olen syytön, toiset viallisia. Mutta nyt peittyivät omat viat toisten vikojen alle, eikä Jumala saa häntä korjata. Tähän on jokaisen langennut luonto taipuvainen.

Mikä tästä auttaa ihmisen:? Ei muu, jos ei Jumalan käsi saa ihmistä nostaa. Siinä Isän täytyy käyttää vitsaa, jonka kautta hän korjaa. "Jokaista poikaa hän pieksää, kuin hän korjaa", Heb.12. 6. Jumala rakkaudessaan rankaisee, että saa meistä kuluttaa kuona-aineen niin, että jäisi vain puhdas kulta jäljelle. Kun näin Jumalan tuli on saanut riisua alastomaksi omista luuloista niin silloin ymmärtää taas, että Jumalan sana on sittenkin muuttumaton totuus, ja on se sana, joka meidän seassamme saarnattu on. Näin saarnatun sanan kautta on Jumala sittenkin työnsä meissä tehnyt, ja loppujen lopuksi se sana ei ollut ihmissana, vaan Jumalan elävä sana. Jos näin pidämme sanan kalliina, niin on meille myös kallis Jumalan valtakunta. Ja näkyy armolta se, että saa kuulua tällaiseen valtakuntaan, jossa meitä hoidetaan, että olisimme valmiit lähtemään, kun iäisyyskutsu kuuluu. Sen tähden pysykäämme lähellä Uhria, josta on pyhä veri vuotanut, että uhriveri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. Matkalla saamme käydä armoistuimen luo niin usein, kuin apua tarvitsemme.

Kalle V. Timonen
Siionin Lähetyslehti 5. toukokuu 1955

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Maalis 2009, 13:12 
Taavetin korostama teksti on huomion arvoinen:

"Jos taas armo ei ole hallitsemassa meidän sydäntämme, silloin on evankeliumin vapauden tilalle tullut lihan vapaus ja joudutaan evankeliumia jaottelemaan, että, evankeliumi on eri osa, ja neuvo on eri osa ja näin ollen pitäisi Jumalan sana jakaa kolmeen osaan: Lakiin, evankeliumiin ja neuvoon. Kuitenkin on Jumalan sanassa vain kaksi terää: laki ja evankeliumi."

Joidenkin kirjoittajien näkemys on ollut, että Jumalan sanan neuvot ovat erillään Jumalan muusta ilmoituksesta eli lähinnä evankeliumista. Näin he hakevat kiertoteitä, joita pitkin uskonkilvoituksen koetinpaikkoja voitaisiin kiertää. He näkevät suunnilleen niin, että riittää, kun uskoo syntinsä anteeksi, mutta elämänvanhurskaus ei ole välttämätöntä. Pyhän Hengen neuvot voidaan heidän mielestään laittaa syrjään, jos niitä ei jakseta tai haluta noudattaa. Toisin sanoen huonojakin hedelmiä voi heidän mielestään kantaa, kunhan tunnustaa uskoa. Jumalan sana ei kuitenkaan opeta näin, kuten Taavetin hyvästä avauksesta voimme lukea.

Jos kuitenkin armo pääsee tällaiseenkin sydämeen takaisin kokonaisen evankeliumin uskomisen kautta, muuttuvat aiemmin lakina näkyneet Jumalan sanan totuudet mieluisiksi sekä kerrassaan rakkaiksi. Kun sydän on pesty Jeesuksen sovintoverellä ja hänen täydellinen ansionsa sekä kaikki kiusaukset kestänyt viattomuutensa valkenevat sydämelle edes vähän laidasta, muuttuu entinen turmeltuneessa lihassa yritetty Jeesuksen jälkien raskas seurailu keveäksi. Jumala siunaa yhä kuuliaiset lapsensa ja Jeesus kantaa heidän kuormansa, jotta ei tarvitsisi olla tottelematon Jumalan sanalle.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko: Re: Saarnavirka
ViestiLähetetty: 22 Maalis 2009, 14:34 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3558
Taavetti kirjoitti:
ja sen tähden hänelle on rakas evankeliumin sana, sillä siinä on opetus, neuvo ja nuhde samoin kuin lohdutuksen armo.

Jos taas armo ei ole hallitsemassa meidän sydäntämme, silloin on evankeliumin vapauden tilalle tullut lihan vapaus ja joudutaan evankeliumia jaottelemaan, että, evankeliumi on eri osa, ja neuvo on eri osa ja näin ollen pitäisi Jumalan sana jakaa kolmeen osaan: Lakiin, evankeliumiin ja neuvoon. Kuitenkin on Jumalan sanassa vain kaksi terää: laki ja evankeliumi. Laki on meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme, ei töistä, että ei yksikään itsestänsä kerskaisi, sillä meidän kerskauksemme on Kristus Jeesus. Tästä me saarnaamme. Tästä me uskomme.
- -
Kalle V. Timonen
Siionin Lähetyslehti 5. toukokuu 1955


Kiitos Taavetille vanhasta kirjoituksesta. Timosen kirjoitus osoittaa, että opetus, neuvo ja nuhde ovat olleet vl-opetuksessa aina raamatunmukaisesti osa evankeliumin kokonaisuutta. Timonen näyttää olleen v. 1955 samalla tutulla vl-kristillisyyden linjalla kuin Havas v. 1936.

"Evankeliumissa onkin nämä kaksi puolta: lohdun sanat ja opetuksen sanat. Lohtu kulkee edellä, neuvo ja nuhde perässä. Ensin ruoka, sitten vitsa."
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=2745

Taavetti/Kalle V. Timonen kirjoitti:
Kun näin Jumalan tuli on saanut riisua alastomaksi omista luuloista niin silloin ymmärtää taas, että Jumalan sana on sittenkin muuttumaton totuus, ja on se sana, joka meidän seassamme saarnattu on. Näin saarnatun sanan kautta on Jumala sittenkin työnsä meissä tehnyt, ja loppujen lopuksi se sana ei ollut ihmissana, vaan Jumalan elävä sana.


Tosi on. Kun Raamattu puhuu uudestisynnyttävästä elävästä sanasta, siinä puhutaan nimenomaan sanasta, joka on saarnattu uskovaisten keskuudessa.

1. Piet. 1:
"23 Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.
24 Sillä kaikki liha on niinkuin ruoho ja kaikki ihmisen kunnia niinkuin ruohon kukkanen. Ruoho on kuivunut, ja sen kukkanen lakastunut;
25 Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on."


Jani_S kirjoitti:
Joidenkin kirjoittajien näkemys on ollut, että Jumalan sanan neuvot ovat erillään Jumalan muusta ilmoituksesta eli lähinnä evankeliumista.


Eikös tuo kysymys ollut pikkuesikoishajaannuksen keskeisin opillinen ero vl:ten ja pikkuesikoisten (rauhansanalaisten) kesken? Vl:t opettivat neuvoja osana evankeliumin kokonaisuutta ja pikkuesikoiset niitä kokonaan Jumalan sanasta erillisenä osana.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Maalis 2009, 01:36 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Viestit: 117
Paikkakunta: pohjoinen maa
Jani_S kirjoitti:
Joidenkin kirjoittajien näkemys on ollut, että Jumalan sanan neuvot ovat erillään Jumalan muusta ilmoituksesta eli lähinnä evankeliumista. Näin he hakevat kiertoteitä, joita pitkin uskonkilvoituksen koetinpaikkoja voitaisiin kiertää. He näkevät suunnilleen niin, että riittää, kun uskoo syntinsä anteeksi, mutta elämänvanhurskaus ei ole välttämätöntä.

Minusta sekä Timonen että Havas ovat sillä linjalla, että ei ole olemassa erillisiä neuvon sanoja, jotka voitaisiin osoittaa evankeliumista. Evankeliumi, siis ilosanoma Jeesuksesta ja Jumalan lupauksista langennutta ihmiskuntaa kohtaan, sisältää itsessään myös neuvon ja nuhteen.
Havaskin kuvaa tuossa samaisessa O.M:n lainaamassa kirjoituksessa toisaalla, kuinka "evankeliumin kristallinkirkas virta huuhtoo roskat pintaan".

Mitä Jani ajattelet tuosta elämänvanhurskaudesta, mitä se käytännössä on? Onko se jonkin asian tekemistä?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Maalis 2009, 13:21 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Viestit: 117
Paikkakunta: pohjoinen maa
Jatkan vielä vähän ajatustani.
Eikö elämänvanhurskaus = uskon synnyttämät teot?

Jos se on näin, niin tähän liittyy keskeinen ongelmani. Miten nimittäin voidaan erottaa uskosta vuotavat teot ja ulkokultaisuus?

Olen hyvin, hyvin epäluuloinen seuraavan ajatteluketjun suhteen:
Neuvojen kautta uskovaiselle asetetaan uskon koetus, ja Jumala siunaa sellaista ihmistä, joka on tälle neuvolle kuuliainen. En osaa sovittaa yhteen tällaista ajattelutapaa ja Roomalaiskirjeen 4. lukua.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Maalis 2009, 13:38 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Aromi kirjoitti:
Jatkan vielä vähän ajatustani.
Eikö elämänvanhurskaus = uskon synnyttämät teot?

Jos se on näin, niin tähän liittyy keskeinen ongelmani. Miten nimittäin voidaan erottaa uskosta vuotavat teot ja ulkokultaisuus?

Olen hyvin, hyvin epäluuloinen seuraavan ajatteluketjun suhteen:
Neuvojen kautta uskovaiselle asetetaan uskon koetus, ja Jumala siunaa sellaista ihmistä, joka on tälle neuvolle kuuliainen. En osaa sovittaa yhteen tällaista ajattelutapaa ja Roomalaiskirjeen 4. lukua.

Päätelmäsi elämänvanhurskaudesta on aivan oikea.

Normaalissa tilanteessa ei tarvitsekaan erottaa ulkokultaisuutta uskosta vuotavista teoista, eli erottamisen vuoksi ei lähdetä "kyttäyslinjalle." Ero paljastuu aikanaan, jos on paljastuakseen. Asianomaisen itsensä iankaikkisen autuuden kannalta olisi tietysti hyvä, jos se paljastuisi ja siitä saisi parannuksen armon tämän elämän aikana. Elämän päätyttyä parannus on myöhäistä.
Muuten asia on niin eri tilanteiden vuoksi laaja, että se vaatisi pitkällisen keskustelun tai muun kaltaisen tarkastelun. Lyhyesti voidaan todeta, että ulkokullainen itse tietää hyvin, viekasteleeko hän ihmisten edessä. Jumalan edessähän ei voi viekastella, vaikka monet sitäkin yrittävät. Meille on Raamatussa annettu monipuoliset ohjeet niitä tilanteita varten, joissa jonkin uskoa tunnustavan viekastelu on erilaisista merkeistä nähtävissä toisillekin uskovaisille. Heitä on opastettu rakkaudella ja sävyisyydellä neuvomaan ja opastamaan, kuitenkin niin, kuin Jeesus siitä sanoi Pietarille (ja muillekin lapsilleen) että ensin ruokapöytä on aina katettuna nälkäisen syödä.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Maalis 2009, 20:17 
Poissa
tosi pirteä

Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09
Viestit: 314
Taavetti kirjoitti:
Lyhyesti voidaan todeta, että ulkokullainen itse tietää hyvin, viekasteleeko hän ihmisten edessä.

Tuosta olen eri mieltä, ulkokullaisuudesta niin ihmisten kuin myös Jumalankin edessä. Aidon ja teeskennellyn välillä menee viimeistään jossain syvällä sielussa häilyvä raja, josta ei oikein itsekään meinaa ottaa selvää. Ainakin Paavalin kertoma (1. Tim. 1:13) on tuota väitettäsi vastaan, vaikkakaan se ei aivan suoraan juuri ulkokullaisuutta käsittele. Ymmärrän ulkokullaisuuden lopulta olevan juuri samaa kuin omavanhurskaus, ja jälkimmäisestä Sauluksen elämässä oli epäilemättä kysymys, vai kuinka?

Tarkoititko Aromi muiden ulkokullaisuutta vai omaa ulkokullaisuutta, mistä sen tunnistaa? Minä olen silloin tällöin ahdistunut tuon oman puolen kanssa, kun ei oikein aina tahdo tunnistaa, onko jokin ajatus tai tunnetila kuoren hurskautta vai kumpuaako se uskosta. Kaikkien ajatuksia en osaa lukea yhtä hyvin kuin omiani, joten muiden ulkokullaisuudesta on vielä vaikeampi mitään todeta.

Neuvojen sijainnista ja varsinkaan luonteesta minulla ei ole juuri mitään ymmärrystä. Se on toki varma, että evankeliumi eli Jumalan armo ja armopäätös sisältää itsessään vahvan kehotuksen välttämään kaikkea syntiä. Olisihan nyt kumma, kun joku rakastaa niinkin paljon, että antaa henkensä syntien maksuksi, jos sitten ei yhtään tekisi pahaa hankkia kuormaa lisää tälle syntien maksajalle.

Pyhä Henki ei tarvitse neuvoja itse ja vanha osamme ei ole koskaan tehnyt parannusta. Siinäpä on sitten ongelmaa kerrakseen. Sitä vanhaa osaa pitää monin keinoin kurittaa ja naulata puuhun, ettei se aivan saa valtaa, mutta neuvoja se tuskin kuuntelee? Minämme, oma pelastukseen valmistettu sielumme, tarvitsee ainakin sen kaltaisia neuvoja, joita voi kutsua myös muistutuksiksi, että muista Jumalaa, Hänen voimallisia töitään ja valvo. Ja sitten on neuvo Herran Jeesuksen luo, kun Hän joskus tuntuu olevan hukassa jne.

Muunkaltaisista pelastetun sielun neuvoista en vielä tiedä mitä ajatella (epäuskoisille kuuluu selvästi neuvo ottaa armo vastaan ja se on selvästi evankeliumia). Vastaan ja puolesta on opetusta, ja usein on epäselvää, mitä opetuksella halutaan lopulta opettaa. Sanojen toisaminen ei ole ymmärrystäni lisännyt. Pitäisi selvittää, mitä kaikkea neuvojen alle on todella ymmärretty, kuin myös, miten se nyt ymmärretään. Hankala lähteä arvioimaan asioita, jos ei tiedä asian tilasta menneisyyttä kuin nykyisyyttäkään... ;)

(Jos lopettaisin täällä foorumeilla kuuhkimisen ja perehtyisi vanhan kunnon kirjahyllyn antiin... Sieltä voisi löytyä valmiiksi pureskeltuna vaikka mitä tähänkin aiheeseen.)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Maalis 2009, 21:31 
Aromi kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:
Joidenkin kirjoittajien näkemys on ollut, että Jumalan sanan neuvot ovat erillään Jumalan muusta ilmoituksesta eli lähinnä evankeliumista. Näin he hakevat kiertoteitä, joita pitkin uskonkilvoituksen koetinpaikkoja voitaisiin kiertää. He näkevät suunnilleen niin, että riittää, kun uskoo syntinsä anteeksi, mutta elämänvanhurskaus ei ole välttämätöntä.

Minusta sekä Timonen että Havas ovat sillä linjalla, että ei ole olemassa erillisiä neuvon sanoja, jotka voitaisiin osoittaa evankeliumista. Evankeliumi, siis ilosanoma Jeesuksesta ja Jumalan lupauksista langennutta ihmiskuntaa kohtaan, sisältää itsessään myös neuvon ja nuhteen.
Havaskin kuvaa tuossa samaisessa O.M:n lainaamassa kirjoituksessa toisaalla, kuinka "evankeliumin kristallinkirkas virta huuhtoo roskat pintaan".

Mitä Jani ajattelet tuosta elämänvanhurskaudesta, mitä se käytännössä on? Onko se jonkin asian tekemistä?

Näin tämä kysymyksen heti tuoreeltaan, mutta mitään rakentavaa ei tullut mieleeni. Josko nytkään lienee, mutta yritän ainakin: Elämänvanhurskaus on seurausta uskonvanhurskaudesta ja se on sekä tekemistä että tekemättä jättämistä. Tekemistä se on mm. rakkauden töinä, joita Jumalan lapsi tekee, ei ansiokseen, vaan Kristuksen mielellä. Suurin rakkauden työ on kuitenkin itse rakkaus, ei pelkästään muihin Jumalan lapsiin, vaan jokaista lähimmäistä kohtaan.

Elämänvanhurskautta on sekin, että vain elää vanhurskaasti ja sillä siisti. Sen ei tarvitse ilmetä minkään teon kautta, vaan elämänvanhurskautta on sekin, että vain istuu ja uskoo, kuten eräs puhuvainen veli sanoi nuorena kuvitelleensa vanhuudesta. Mutta jos yrittää houkutella tällaisen "mitään tekemättömän" sydämen uskovaisen tekemään jotain Jumalan sanan vastaista, saa kokea, että ainakin tekemättä jättämisiä alkaa syntyä. Pyhä Henki neuvoo jättämään väärät teot, sanat ja ajatukset.

Uskonvanhurskauden synnyttämän rakkauden piiriin voidaan laskea myös Jumalan sanan mukainen rakkaus omaa ruumista kohtaan. En tarkoita itserakkautta ja oman itsensä ihailua, vaan sitä, että elävä usko koituu myös ajallisen ruumiin hyväksi, kun sitä ei käytetä väärin eikä rasiteta turhilla riennoilla. Tämä meneekin sinne tekemättä jättämisen puolelle, josta voidaan sanoa, että elävä usko neuvoo jättämään tekemättä monenlaisia asioita. Jumalan lapsi ei yhdy maailman syntimenoon, hän jättää ruumiin ja erityisesti mielen turmelevat nautinnot, nuoria terveitä miehiä kaatavat vaaralliset urheilut ja monet muut turhat menot.

On oikeastaan vaikea alkaa luetella elämänvanhurskauden piirteitä, sillä se on kuin tekisi itselleen ansiolistaa. Tosin en ole onnistunut silläkään puolella, mutta silti tulee eräänlainen omakehun tunne. Ehkäpä joku toinen osaa kertoa paremmin ja näyttääpä niin jo tehdynkin.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 01:55 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3558
Aromi kirjoitti:
Miten nimittäin voidaan erottaa uskosta vuotavat teot ja ulkokultaisuus?


Ei niitä välttämättä voikaan päällepäin erottaa. Jumala tutkii sydämet. Yksin usko luetaan vanhurskaudeksi, mutta kyllä Raamatun mukaan usko ja teot liittyvät yhteen.

Jaak. 2:
"Usko ja teot
14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? [Matt. 7:26,27; Room. 6:15; Gal. 5:6]
15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, [2:15,16: 1. Joh. 3:17,18]
16 niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat.
17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
18 Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. [Mark. 1:24]
20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
21 Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? [1. Moos. 22:12; Hepr. 11:17]
22 Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi.
23 Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä. [1. Moos. 15:6; 2. Aik. 20:7; Jes. 41:8]
24 Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.
25 Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä. [Joos. 6:25; Hepr. 11:31]
26 Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja."


Usko ja teot liittyvät yhteen sillä tavoin, että uskon vaikutuksesta uskovainen ei tahdo tehdä syntiä, vaikka lihan vaikutuksesta toistuvasti lankeileekin syntiin. Auttaisikohan seuraavanlainen jaottelu kuvaamaan jotenkin asiaa.

1. "hyvä" epäuskoinen --> ei autuutta
2. "huono" epäuskoinen --> ei autuutta
3. "hyvä" uskovainen --> autuus
4. "huono" uskovainen --> autuus

Eli usko on ainoa asia, joka luetaan vanhurskaudeksi, riippumatta siitä, miten hyvin tai huonosti ihminen näennäisesti elää. Hyvä ja huono on tuossa kirjoitettu lainausmerkkeihin, koska Jumalan edessä ei ole kuin huonoja ihmisiä. Tarkoitan niillä tässä yhteydessä ihmillisesti katsoen hyvää tai huonoa.

Aromi kirjoitti:
Olen hyvin, hyvin epäluuloinen seuraavan ajatteluketjun suhteen:
Neuvojen kautta uskovaiselle asetetaan uskon koetus, ja Jumala siunaa sellaista ihmistä, joka on tälle neuvolle kuuliainen.


Luterilainen käsitys armovalinnasta on eräänlainen "yksisuuntainen predestinaatio". Ihminen ei voi teoillaan edistää autuuttaan, mutta voi teoillaan irtaannuttaa itsensä Jumalasta. Halu kilvoitella tai halu olla neuvoille ja nuhteille kuuliainen on Pyhän Hengen työtä ihmisessä. Tämä asia on luonnolliselle järjelle paradoksaalista, mutta niin se vain Raamatun mukaan menee. Vaikka ihminen on uskomisessa ja kilvoittelussa subjekti, silti koko usko syntyy ja säilyy vain ja ainoastaan Pyhän Hengen työnä. Luther kirjoittaa Vähässä katekismuksessa:

"Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 03:16 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33
Viestit: 2001
Muistan jo ensimmäisistä kuulemistani seurapuheista sen opetuksen, että jos on huono omatunto tai ongelmia uskonelämässä, niin usein neuvot voivat tällöin alkaa tuntua lailta. Osaatteko kommentoida tuohon?

Epäuskoisten asenne uskovaisten käytännön elämää kohtaan tuntuu tavallaan ymmärrettävältä. Ei voi ymmärtää, että joku joukko (yhtenäisenä joukkona) tahtoo sisäisestä halusta tehdä tietynlaisia valintoja, joten he arvioivat että uskovaisille täytyy antaa jotain ulkoapäin tulevia komentoja, joista valinnat syntyvät.

Itsestäni olisi mielenkiintoista lukea myös tässä tai muussa yhteydessä Pyhän Hengen toiminnasta. Joskus nettipalstoilla esitetään arvio, että Pyhä Henki ei lopulta kirkastaisi "muusta kuin Kristuksesta." Itselläni on käsitys, että Pyhä Henki kirkastaa myös elämänvanhurskauteen liittyvissä asioissa. Käytännön esimerkkinä ajattelisin esim. että vaikkapa... "televisiopäätös", niin että se on Pyhän Hengen kirkastama yhteinen ratkaisu, jne. Mielestäni Pyhä Henki usein heitetään aivankuin hieman sivuun monissa keskusteluissa, joita netissä käydään, vaikka sen rooli olisi aivan keskeinen, kun nimen omaan Pyhä Henki on koko Jumalan valtakuntaa hallitseva ja koossapitävä voima.

Saa nähdä, tuleeko teille mitään kommentoitavaa edellisiin.

_________________
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 11:11 
Poissa
tosi pirteä

Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09
Viestit: 314
nuusku kirjoitti:
Muistan jo ensimmäisistä kuulemistani seurapuheista sen opetuksen, että jos on huono omatunto tai ongelmia uskonelämässä, niin usein neuvot voivat tällöin alkaa tuntua lailta.

Kaikki oikeat normit, olivat ne sitten kuinka mitättömiä tai voimakkaita tahansa, ovat lakia, koska jos niitä rikkoo, toimii yksiselitteisesti niitä vastaan. Jos toimii oikeutta vastaan, tekee vääryyttä. Rikottu laki näyttää siten ihmisen epäonnistumisen ja pahuuden. Näin olen ajatellut.

Olen myös miettinyt sellaisia, ettei saarnasta voi puuttua lakia, vaikka evankeliumi ehkä voisikin, sillä jollekulle jopa lohdutuksenkin sanat ovat näyttämässä omia puutteita.

Yön yli tuota neuvoasiaa pähkäiltyä mieleeni tuli sellaista kuin "ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa." Siinä Kristus selvästi käskee opetuslapsia myös opettamaan jotakin, ei pelkästään kastamaan ja tekemään opetuslapsiksi. Myös Joh. 21:15-17 voisi ajatella olevan jotain samankaltaista. Siitä ovat ehkä monetkin ymmärtäneet, mitä Kristus heidän käskee tehdä. Lutherkin taitaa viljellä aika paljon sanamuotoja "tässä Kristus käskee ..." Mutta minne nyt jäivät pehmeät neuvot?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 12:16 
mato kirjoitti:
Lutherkin taitaa viljellä aika paljon sanamuotoja "tässä Kristus käskee ..." Mutta minne nyt jäivät pehmeät neuvot?

Kun Jumalan armolapsi nauttii täyttä lapsioikeutta Kristuksen sovituksen kautta, on laki hänen puolestaan täytetty kokonaan. Silloin laki ei raskauta, sillä se on todellakin kokonaan täytetty, kuten Jeesus huusi ristiltä. Laki ei silloin enää myöskään vaadi mihinkään, eikä se voikaan vaatia, koska Jumalan lapsi täyttää lain uskomalla Jeesuksen armotyön. Laissa ilmoitettu Jumalan tahto ei siten ole enää mitenkään kova, vaan Jumalan lapsi rakastaa Jumalaa, tosin jälleen vain Jeesuksen ansion tähden. Ei ole enää mitään vaatimusta eikä kovaa lakia, vaan kilvoitus eli halu täyttää Jumalan tahto, se jonka hän on myös laissaan ilmoittanut, lähtee evankeliumin puhdistamasta sydämestä.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 12:52 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Viestit: 117
Paikkakunta: pohjoinen maa
mato kirjoitti:
Yön yli tuota neuvoasiaa pähkäiltyä mieleeni tuli sellaista kuin "ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa." Siinä Kristus selvästi käskee opetuslapsia myös opettamaan jotakin, ei pelkästään kastamaan ja tekemään opetuslapsiksi.

Tälle käskylle kannattaakin olla uskollinen - Kristus ei käske opettamaan "jotakin", vaan sitä, mitä hän on itse opettanut. Jeesuksen opetuksissa on monta kohtaa, joista harvoin kuulee saarnattavan. Mielellään kuulisi enemmän.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 14:21 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33
Viestit: 2001
Aromi kirjoitti:
Tälle käskylle kannattaakin olla uskollinen - Kristus ei käske opettamaan "jotakin", vaan sitä, mitä hän on itse opettanut. Jeesuksen opetuksissa on monta kohtaa, joista harvoin kuulee saarnattavan. Mielellään kuulisi enemmän.


Eräs muisto tuli vielä kuulemastani opetuksesta koskien syntiä. Se tosin liittyy edelliseen viestiini, johon toivoisin vielä jonkun vakaan tyypin vastaavan. Käsittääkseni kaikkea syntiä ei ole kirjoitettu eikä merkitty Raamattuun, vaan Pyhä Henki kirkastaa kullakin ajalla, mikä on syntiä. Jotkut väittävät että syntiä on vain se mikä on mustaa valkoisella Raamattuun kirjoitettu, oma käsitykseni on se, että sieltä ei löydy tarkkaa listaa, vaan näitä asioita nimenomaan Jumalan Henki on Jumalan valtakunnassa kirkastanut.
Kommentteja?

_________________
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 17:43 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
nuusku kirjoitti:
Eräs muisto tuli vielä kuulemastani opetuksesta koskien syntiä. Se tosin liittyy edelliseen viestiini, johon toivoisin vielä jonkun vakaan tyypin vastaavan. Käsittääkseni kaikkea syntiä ei ole kirjoitettu eikä merkitty Raamattuun,
Kommentteja?

Haluaako nuusku sulkea minulta vastaamisen mahdollisuuden, koska en tunne olevani mitenkään vakaa veli, vaan monilla heikkouksilla piiritetty ja niissä usein kompuroiva.

Uskallan tuohon viimeiseen kommenttiin sentään väittää, että kyllä kaikki synnit ovat Raamattuun kirjoitetut, ei niitä tarvitse eikä saa lisää keksiä. Jumalan vastustaja on kuitenkin taitava mestari piilottamaan lankeamisen ansoja yllättäviin paikkoihin, ja niitä meidän sopii paljastaa sitä mukaa, kun niitä havaitsemme.
Taannoinen runoilijakin on kirjoittanut lauluksi sävelletyssä runossaan: On vaaroja sielläkin, missä ei näy, se hukkuu ken lihansa hallita suo.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 18:14 
Poissa
tosi pirteä

Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09
Viestit: 314
Jani_S kirjoitti:
... koska Jumalan lapsi täyttää lain uskomalla Jeesuksen armotyön. Laissa ilmoitettu Jumalan tahto ei siten ole enää mitenkään kova, vaan Jumalan lapsi rakastaa Jumalaa, tosin jälleen vain Jeesuksen ansion tähden. Ei ole enää mitään vaatimusta eikä kovaa lakia, vaan kilvoitus eli halu täyttää Jumalan tahto, se jonka hän on myös laissaan ilmoittanut, lähtee evankeliumin puhdistamasta sydämestä.

Tuollaista olen halunnut palstalaisten kirjoittamana joskus aiemminkin lukea. Mitä muuta uskovainen tekisikään rakastaessaan Jumalaa ja lähimmäistään kuin täyttää lakia?

Matt. 22
35 Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:
36 Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37 Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38 Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39 Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
40 Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.


Onhan niinkin vielä, että epäuskoinen ei voi tehdä vanhurskaita tekoja, koska hän tekee niitä väärällä mielellä. Tällaisista teoista Jumala ilmoittaa, että ne ovat kuin saastainen vaate hänen edessään. Mutta nyt usko vaikuttaa ihmisessä vanhurskaita tekoja. Muistaakseni Lutherilta on tästä lain täyttämisestä jonkin verran asiaa.

Taavetti kirjoitti:
Haluaako nuusku sulkea minulta vastaamisen mahdollisuuden, koska en tunne olevani mitenkään vakaa veli, vaan monilla heikkouksilla piiritetty ja niissä usein kompuroiva.

Myös sinua nuusku tarkoitti, otaksun. Ainakin minä olisin tarkoittanut. Jos minä olen syypää niihin tuntemisiisi, pyydän anteeksi.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 18:48 
Taavetti kirjoitti:
Haluaako nuusku sulkea minulta vastaamisen mahdollisuuden, koska en tunne olevani mitenkään vakaa veli, vaan monilla heikkouksilla piiritetty ja niissä usein kompuroiva.

Vaikka Taavetti on kirjoittanut tämänkin vakaalla mielellä, olen tunnistavinani siitä myös hänen sinne tänne piilottamaansa huumoria. Eipä ole ainakaan minun silmäni ja mieleni osannut vikoa Taavetin edeskanteita, vaan aivan ovat olleet vakaata ja turvallista luettavaa.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 19:02 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Jani_S kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:
Haluaako nuusku sulkea minulta vastaamisen mahdollisuuden, koska en tunne olevani mitenkään vakaa veli, vaan monilla heikkouksilla piiritetty ja niissä usein kompuroiva.

Vaikka Taavetti on kirjoittanut tämänkin vakaalla mielellä, olen tunnistavinani siitä myös hänen sinne tänne piilottamaansa huumoria. Eipä ole ainakaan minun silmäni ja mieleni osannut vikoa Taavetin edeskanteita, vaan aivan ovat olleet vakaata ja turvallista luettavaa.

Saattoi siinä olla piilotettua huumoriakin, enemmän kuitenkin huumoriin piilotettu varoitus kysyjälle jatkuvasti viljellä tuota "vakaat veljet" käsitettä. Aivan tietystä syystä sen kirjoitin, koska tiedän omasta ja monen muunkin elämästä mahdollisuuden päästä tuntemaan itsensä vakaaksi.
Kun Jeesuskin kysyi Häntä hyväksi mestariksi kutsuneelta: Miksi sanot Minua (Jeesusta ) hyväksi, on vain yksi hyvä, Isämme taivaassa, niin sopiihan meidänkin rajoittaa keskuudessamme elävien veljien ja sisarten määrittelemistä vakaiksi. Kovin monta "vakaata veljeä" on eksynyt, kun ovat alkaneet itse nähdä 'vakautensa.' Eikä Jumalan vastustajan juonet ole niistä ajoista vähentyneet, on tainnut käydä päinvastoin.

On sitten aivan eri tilanne ja asia nostaa ja lohduttaa heikkoutensa ja huonoutensa vuoksi alas painunutta. Siinä suhteessa mato saa olla aivan vapaa, samoin kaikki toisetkin nuuskua myöten. En tunne tällä hetkellä itseäni mitenkään alamaissa kulkevaksi, vaan aivan tavalliseksi armosta uskovaksi, ja näissä tuntemisissa haluan tämän maisen elämäni ajallaan jättää.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 21:35 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33
Viestit: 2001
Taavetti kirjoitti:
enemmän kuitenkin huumoriin piilotettu varoitus kysyjälle jatkuvasti viljellä tuota "vakaat veljet" käsitettä.


En ollut ymmärtänyt tuota asiaa. Pyydän anteeksi sen termin väärää viljelyä.


Viimeksi muokannut nuusku päivämäärä 27 Joulu 2009, 05:25, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2009, 22:10 
Poissa
tosi pirteä

Liittynyt: 09 Touko 2005, 22:25
Viestit: 334
Lieneekö suoraan Raamatusta vaiko uskonoppineiden määritelmä, mutta jonkinlaisena synnin määritelmänä voisi pitää sitä, että synti on sitä, mikä erottaa Jumalasta. Tässähän on kaikki, siinä on niin omantunnon varoitukset kuin kuuliaisuuden merkityskin.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 38 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia