Saarnavirka

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

ViestiKirjoittaja Aromi » 27 Maalis 2009, 14:49

Jani_S kirjoitti:On oikeastaan vaikea alkaa luetella elämänvanhurskauden piirteitä, sillä se on kuin tekisi itselleen ansiolistaa. Tosin en ole onnistunut silläkään puolella, mutta silti tulee eräänlainen omakehun tunne. Ehkäpä joku toinen osaa kertoa paremmin ja näyttääpä niin jo tehdynkin.

Minusta lähestyt tässä aivan olennaista ja tärkeää kysymystä. Et olisi pysäyttänyt tuohon, siinä oli tulemaisillaan aivan oikea johtopäätös elämänvanhurskauden asioissa. Jos tuntuu siltä, että vaellus on onnistunut hienosti, niin ei sillä nyt kehtaa kehuskella, sehän on kuin ansiolistaa keräisi. Sen lisäksi (minun mielestäni) sen onnistumisen on pakko olla valheellista, ei Raamattukaan kerro vaelluksessaan onnistuneista ihmisistä Jeesusta lukuunottamatta.

Jos taas kukaan ei näissä asioissa onnistu, minkälaisen arvon voi ihmisen teoille antaa? Jos ihmistekoa yritetään esitellä Jumalalle, se ei koskaan voi olla muuta kuin saastainen vaate. Eri asia on sellainen uskon hedelmä, joita elävä usko tuottaa. Mutta niitä hedelmiä ei minusta voi nimetä suoraan, vaikka "nuoria miehiä kaatavan vaarallisen urheilun jättämiseksi".
Palaan vielä yhteen Raamatunkohtaan Matteuksen evankeliumissa:
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
Minä ajattelen niin, että elävä usko tuottaa hedelmiä (elämänvanhurskautta) aivan varmasti. Kysyn tuohon Matteuksen kohtaan viitaten, voivatko ne hedelmät olla sellaisia tekoja, että vanhurskaat ihmiset itse todella ymmärtävät niitä tekevänsä? Minusta tuntuu, että jos ihmiset ymmärtävät tekevänsä hyviä, Jumalalle kelpaavia töitä, he yrittävät vain ottaa niistä kunnian itselleen.

Ja näistä ajatuksista johtuu se, että pidän kaikkea teoissa valvomista pettävänä ja vaarallisena tienä. Niihin liittyvä sielunvihollisen petos on kaikista kavalinta laatua, koska sitä ei näe päälle päin. Se on myös mukavasti järjelle sopiva: hyvässä ja Raamatunmukaisessa elämässä ei sen mukaan voi olla mitään pahaa.
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Maalis 2009, 22:28

Aromi kirjoitti:Jos tuntuu siltä, että vaellus on onnistunut hienosti, niin ei sillä nyt kehtaa kehuskella, sehän on kuin ansiolistaa keräisi. Sen lisäksi (minun mielestäni) sen onnistumisen on pakko olla valheellista, ei Raamattukaan kerro vaelluksessaan onnistuneista ihmisistä Jeesusta lukuunottamatta.


Noin on. Vanhurskaat itse eivät näe tekojaan hyvinä. Kuitenkin toiset Jumalan lapset voivat nähdä veljissään ja sisarissaan hyviä hedelmiä. Itse esim. tiedän ja tunnen, että oma sydän on täysin musta. Sellaisia tekoja, jotka olisi pohjimmiltaan tehty ilman itsekkäitä vaikuttimia, en onnistu suurennuslasillakaan näkemään itsessäni. Samalla tuntuu, että toinen puoli yrittää tämänkin ansiottomuuden tunteen kääntää ansioksi. Sen sijaan monista palstan vakionimimerkeistä tuntuu ikään kuin vuotavan Jumalan rakkauden hedelmiä, heidän itsensä sitä havaitsematta. Se on jotenkin puhuttelevaa. Vastaavasti palstalla kirjoittelevista vl-uskoa arvostelevista nimimerkeistä en ole samaa aistinut, vaikka heillä itsellään vaikuttaa olevan usein pitkä lista ansioita lueteltavana.

Aromi kirjoitti:Jos taas kukaan ei näissä asioissa onnistu, minkälaisen arvon voi ihmisen teoille antaa? Jos ihmistekoa yritetään esitellä Jumalalle, se ei koskaan voi olla muuta kuin saastainen vaate. Eri asia on sellainen uskon hedelmä, joita elävä usko tuottaa. Mutta niitä hedelmiä ei minusta voi nimetä suoraan, vaikka "nuoria miehiä kaatavan vaarallisen urheilun jättämiseksi".


Mielestäni ajattelutapasi lähestyy kalvinistista harhaa. Jean Calvinin mukaan Jumala on ennalta valinnut pienen osan ihmisistä autuuteen ja suurimman osan ihmisistä kadotukseen. Tästä seuraa loogisesti, että ihminen ei voi elämällään edistää kadotukseen joutumistaan, joten on periaatteessa sama tehdä syntiä.

Lutherin käsitys armovalinnasta oli erilainen. Jumala on tosin ennalta valinnut itselleen elävän siemenen, mutta Jumala ei ole määrännyt ketään ennalta kadotukseen. Ihminen ei tosin voi vaeltamalla siveästi edistää autuuttaan, mutta ihminen voi tekemällä syntiä ja altistamalla itsensä lankeamiselle edistää Jumalasta luopumistaan. Ihminen voi aidosti valita epäuskon, mutta ei pysyä uskomassa ilman Jumalan voimaa. Jumala antaa voimansa uskon kilvoitukseen Pyhän Hengen kautta evankeliumin kokonaisuudessa, johon sisältyy neuvot, nuhteet, opetus ja ennen kaikkea lohdutus.

Aromi kirjoitti:Palaan vielä yhteen Raamatunkohtaan Matteuksen evankeliumissa:
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
Minä ajattelen niin, että elävä usko tuottaa hedelmiä (elämänvanhurskautta) aivan varmasti. Kysyn tuohon Matteuksen kohtaan viitaten, voivatko ne hedelmät olla sellaisia tekoja, että vanhurskaat ihmiset itse todella ymmärtävät niitä tekevänsä? Minusta tuntuu, että jos ihmiset ymmärtävät tekevänsä hyviä, Jumalalle kelpaavia töitä, he yrittävät vain ottaa niistä kunnian itselleen.


Missään tapauksessa se, että antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, ei ole Jumalalle kelpaava teko, jos sitä ei tee uskossa. Jos sen kuitenkin tekee uskossa eikä edes tajua tekevänsä mitään hyvää, silloin on varmasti kyse Jumalalle kelvollisesta Pyhästä Hengestä vuotavasta teosta.

Aromi kirjoitti:Ja näistä ajatuksista johtuu se, että pidän kaikkea teoissa valvomista pettävänä ja vaarallisena tienä. Niihin liittyvä sielunvihollisen petos on kaikista kavalinta laatua, koska sitä ei näe päälle päin. Se on myös mukavasti järjelle sopiva: hyvässä ja Raamatunmukaisessa elämässä ei sen mukaan voi olla mitään pahaa.


Kristityillä on vaarana horjua oikealle ja vasemmalle. Oikealla puolella on lakivanhurskauden vaarat: "Jos teen näin ja näin, säilyn uskomassa." Vasemmalla puolella on lihanvapauden vaarat: "Tekoni eivät vaikuta uskomassa pysymiseen, joten on sama olla olematta nekonuuka." Keskeltä ymmärrettynä asia menee niin, että teoillaan ei voi edistää autuutta, mutta voi edistää kadotusta. Vanhurskaus tulee yksin uskosta Kristuksen ansion tähden, mutta kadotus tulee yksin teoista synnin tähden.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Moinas » 29 Maalis 2009, 22:53

O.M kirjoitti:Mielestäni ajattelutapasi lähestyy kalvinistista harhaa. Jean Calvinin mukaan Jumala on ennalta valinnut pienen osan ihmisistä autuuteen ja suurimman osan ihmisistä kadotukseen. Tästä seuraa loogisesti, että ihminen ei voi elämällään edistää kadotukseen joutumistaan, joten on periaatteessa sama tehdä syntiä.

Lutherin käsitys armovalinnasta oli erilainen. Jumala on tosin ennalta valinnut itselleen elävän siemenen, mutta Jumala ei ole määrännyt ketään ennalta kadotukseen. Ihminen ei tosin voi vaeltamalla siveästi edistää autuuttaan, mutta ihminen voi tekemällä syntiä ja altistamalla itsensä lankeamiselle edistää Jumalasta luopumistaan. Ihminen voi aidosti valita epäuskon, mutta ei pysyä uskomassa ilman Jumalan voimaa. Jumala antaa voimansa uskon kilvoitukseen Pyhän Hengen kautta evankeliumin kokonaisuudessa, johon sisältyy neuvot, nuhteet, opetus ja ennen kaikkea lohdutus.


Olen miettinyt tätä kysymystä paljon ja jonkin verran lukenut Lutheriakin. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ihminen pystyy valitsemaan epäuskon niin hän pystyy käytännössä säilymään uskomassa olemalla valitsematta epäuskoa. Eli omista pinnistelyistä lähtien. Nämä ovat vaikeita asioita enkä halua kuitenkaan sanoa näistä mitään kovin varmaa. Tässä kysymyksessä tuntuisi olevan erilaisia näkökulmia.

Tämä Raamatun kohta on kuitenkin aika pysäyttävä:

Room. 9:18 Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
Moinas
tutustunut
 
Viestit: 35
Liittynyt: 25 Helmi 2009, 21:13

ViestiKirjoittaja Jani_S » 29 Maalis 2009, 23:00

Moinas kirjoitti:Olen miettinyt tätä kysymystä paljon ja jonkin verran lukenut Lutheriakin. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ihminen pystyy valitsemaan epäuskon niin hän pystyy käytännössä säilymään uskomassa olemalla valitsematta epäuskoa.

Missä uskossa ihminen voi mielestäsi säilyä? Ensimmäinen ihmisparihan lankesi syntiin turmeltuen kokonaan, eikä sen jälkeen ole itsessään vanhurskasta maan päällä nähty.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Moinas » 29 Maalis 2009, 23:05

Jani_S kirjoitti:
Moinas kirjoitti:Olen miettinyt tätä kysymystä paljon ja jonkin verran lukenut Lutheriakin. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ihminen pystyy valitsemaan epäuskon niin hän pystyy käytännössä säilymään uskomassa olemalla valitsematta epäuskoa.

Missä uskossa ihminen voi mielestäsi säilyä? Ensimmäinen ihmisparihan lankesi syntiin turmeltuen kokonaan, eikä sen jälkeen ole itsessään vanhurskasta maan päällä nähty.

Niin siis minä en usko, että ihminen voi säilyä uskomassa omin voimin. Usko on Jumalan teko. En ehkä ymmärtänyt kysymystäsi.
Moinas
tutustunut
 
Viestit: 35
Liittynyt: 25 Helmi 2009, 21:13

ViestiKirjoittaja Jani_S » 29 Maalis 2009, 23:20

Moinas kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:
Moinas kirjoitti:Olen miettinyt tätä kysymystä paljon ja jonkin verran lukenut Lutheriakin. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ihminen pystyy valitsemaan epäuskon niin hän pystyy käytännössä säilymään uskomassa olemalla valitsematta epäuskoa.

Missä uskossa ihminen voi mielestäsi säilyä? Ensimmäinen ihmisparihan lankesi syntiin turmeltuen kokonaan, eikä sen jälkeen ole itsessään vanhurskasta maan päällä nähty.

Niin siis minä en usko, että ihminen voi säilyä uskomassa omin voimin. Usko on Jumalan teko. En ehkä ymmärtänyt kysymystäsi.

Olet antanut kaksi erilaista uskontunnustusta: ensin sanot, että usko saadaan vain kieltäytymällä epäuskosta. Toisin sanoen mielestäsi ihmisellä on jonkunlainen "perususko", joka säilyy automaattisesti, ellei ihminen heittäydy epäuskoon. Ymmärränkö oikein?

Nyt kuitenkin sanot, että usko on Jumalan teko, mikä sinänsä on aivan oikea toteamus. Mihin tarvitaan Jumalan tekoa, jos ihmisellä on usko jo luonnostaan, kuten alussa mainitsit? En halua kiusata sinua tällä kyselyllä, vaan kiinnitin huomioni ajatustesi ristiriitaan.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Moinas » 29 Maalis 2009, 23:52

Jani_S kirjoitti:
Moinas kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:
Moinas kirjoitti:Olen miettinyt tätä kysymystä paljon ja jonkin verran lukenut Lutheriakin. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ihminen pystyy valitsemaan epäuskon niin hän pystyy käytännössä säilymään uskomassa olemalla valitsematta epäuskoa.

Missä uskossa ihminen voi mielestäsi säilyä? Ensimmäinen ihmisparihan lankesi syntiin turmeltuen kokonaan, eikä sen jälkeen ole itsessään vanhurskasta maan päällä nähty.

Niin siis minä en usko, että ihminen voi säilyä uskomassa omin voimin. Usko on Jumalan teko. En ehkä ymmärtänyt kysymystäsi.

Olet antanut kaksi erilaista uskontunnustusta: ensin sanot, että usko saadaan vain kieltäytymällä epäuskosta. Toisin sanoen mielestäsi ihmisellä on jonkunlainen "perususko", joka säilyy automaattisesti, ellei ihminen heittäydy epäuskoon. Ymmärränkö oikein?

Nyt kuitenkin sanot, että usko on Jumalan teko, mikä sinänsä on aivan oikea toteamus. Mihin tarvitaan Jumalan tekoa, jos ihmisellä on usko jo luonnostaan, kuten alussa mainitsit? En halua kiusata sinua tällä kyselyllä, vaan kiinnitin huomioni ajatustesi ristiriitaan.

Joo tuli kirjoitettua ehkä hieman sekavasti. Tuossa ensimmäisessä viestissäni ainoastaan pyörittelin ajatusta uskossa säilymisisestä. En tarkoittanut, että ihmisellä olisi jokin luonnollinen perususko. Pohdin asiaa uskon lahjan saaneen henkilön näkökulmasta. Miten uskossa voi säilyä? Voiko uskossa säilymiseen itse myötävaikuttaa? jne. Pidän siis itse uskoa täysin Jumalan tekona ja uskon, että Jumala on se joka nostaa, kantaa ja vie perille.

Alunperin siis tartuin tuohon kysymykseen epäuskon valitsemisesta. Voiko ihminen itse valita epäuskon vai paaduttaako Jumala kenet paaduttaa?
Moinas
tutustunut
 
Viestit: 35
Liittynyt: 25 Helmi 2009, 21:13

ViestiKirjoittaja Aromi » 30 Maalis 2009, 00:49

O.M kirjoitti:
Aromi kirjoitti:Jos taas kukaan ei näissä asioissa onnistu, minkälaisen arvon voi ihmisen teoille antaa? Jos ihmistekoa yritetään esitellä Jumalalle, se ei koskaan voi olla muuta kuin saastainen vaate. Eri asia on sellainen uskon hedelmä, joita elävä usko tuottaa. Mutta niitä hedelmiä ei minusta voi nimetä suoraan, vaikka "nuoria miehiä kaatavan vaarallisen urheilun jättämiseksi".


Mielestäni ajattelutapasi lähestyy kalvinistista harhaa. Jean Calvinin mukaan Jumala on ennalta valinnut pienen osan ihmisistä autuuteen ja suurimman osan ihmisistä kadotukseen. Tästä seuraa loogisesti, että ihminen ei voi elämällään edistää kadotukseen joutumistaan, joten on periaatteessa sama tehdä syntiä.

Nyt en tainnut hoksata, mitä tarkoitat. Jos joku kokee synniksi nuoria miehiä kaatavan vaarallisen urheilun (mihin ihmeeseen tuolla muuten viitataan?) niin varmaan omatunto kehottaa häntä jättämään sellaisen. Mutta tämä teko voi tapahtua myös muista vaikuttimista, eikä sitä senkään vuoksi voi minusta suoraan nimetä uskon hedelmäksi. En tosiaan ajatellut, että siitä jotenkin seuraisi vapaus tehdä syntiä, kuinka voisikaan seurata? Mitä tulee kadotukseen joutumiseen, niin toivon, ettei kadotuksen välttäminen olisi minulle syy karttaa syntiä. Toivon, että syynä olisi aina Jumalan rakkaus.
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Maalis 2009, 08:56

Keskustelussa on esiintynyt Jeesuksen kutsu viimeisellä tuomiolla: Tulkaa Minun Isäni siunatut, sillä...
Ja käsky poistua: Menkää pois te kirotut, sillä te...

Näiden kutsun ja poistumiskäskyn jälkeen seurasi lista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Millä perusteella siis tulee (tuli) kutsu ja millä perusteella poistumisen kehotus? Tekojenko vai muulla perusteella? Haluan kiinnittää huomion kutsun ja poistumiskäskyn perusteiden ensimmäisiin sanoihin: Siunatut / Kirotut. Siunatut eivät omistaneet autuutta tekojen perusteella, siksi he eivät niistä voineet tai halunneetkaan ansiota itselleen, koska armon voima heissä niitä vaikuttaa /vaikutti. He olivat eläneet ja ainakin päättäneet maallisen matkansa armon kerjäläisinä, eikä todellinen kerjääminen voi koitua ansioksi, sehän on armopaloista elämistä
Sen sijaan kirotut olivat /ovat varmoja, että niiden tekojen perusteella heidän kuuluisikin päästä iankaikkiseen elämään.

Molempien ryhmien ihmettelevien kysymysten jälkeen Jeesus vielä tarkentaa valinnan perustetta: Minkä teitte / jätitte tekemättä yhdelle näistä Minun vähimmistä veljistäni, sen teitte / jätitte tekemättä Minulle.
Nyt tullaankin ehkä ratkaisevimpaa perusteeseen, eli kysytään, keitä ja missä ovat Jeesuksen vähimmät veljet? Usein sillä käsitetään kaikkia huono-osaisia, köyhiä, sairaita ja muita vastaavia. Määritelmää hylkäämättä voi rinnalle kuitenkin tuoda toisen ja asiaa enemmän selittävän. Siihen löytää vastauksen kun vastaa kysymykseen, missä jaetaan sitä siunausta, joka on viimeisen tuomion kutsuperusteena. Eikö se ole tämä Jumalan valtakunta, josta olemme elämän sanat ja siunauksen löytäneet. Sen siunauksen alla kun saamme silmämme tälle maalle ummistaa, meidät herätetään kerran omistamaan sitä autuutta, joka on Jeesuksen omille luvattu.
Sen sijaan siitä siunauksesta osattomat ovat kirottuja. Eiväthän he edes tunteneet / tunnustaneet Jeesuksen vähimpiä veljiä ja sisaria oikean siunauksen jakajiksi. Sama merkitys on kymmenen neitseen vertauksen öljyastioilla, jotka astiat puuttuivat tyhmiltä, vaikka alussa heidän lampissaan öljyä ja valo olikin, mutta öljyn loppuessa valokin sammui.

Sitten vielä toiseen asiaan, syksyllä ilmestyneessä Jorma Kivirannan kirjassa: Vapauteen Kristus vapautti meidät, sivulta 136 -137 alkaen selitetään eroa kahden erilaisen, eli lain täyttämisen ja lain noudattamisen välillä.

"Paavali tekee tässä selvän terminologisen eron kristittyjen 'lain täyttämisen' ja juutalaisten 'lain noudattamisen' välillä.Kristityt 'täyttävät' lain, ei kristityt 'noudattavat / pitävät' lakia. Tämä terminologinen erittely ei tule aina näkyviin nykyisen kirkkoraamatun 1992 vapaamuotoisessa käännöksessä.
Jeesuksen viimeistä huudahdusta ristillä 'Se on täytety' voidaan soveltaa myös Hänen seuraajiinsa: Jumala lukee Jeesuksen lain täyttämisen sellaisenaan kristittyjen hyväksi, ikään kuin nämä itse olisivat sen täyttäneet."

Kirjassa on paljon muutakin, kiintoisalla tavalla toteutettua ja esille tuotua Galatalaiskirjeen selitystä. Haluan suositella kirjaa kaikille, erityisesti näistä asioista selvyyttä kaipaaville.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Maalis 2009, 09:46

Aromi kirjoitti:Jos joku kokee synniksi nuoria miehiä kaatavan vaarallisen urheilun (mihin ihmeeseen tuolla muuten viitataan?)


Elävässä kristillisyydessä on kilpaurheilustakin kokemuksia, että se on monia vienyt mukanaan. Maailman kunnian tavoittelu ja pilkkaajien seurassa istuminen ovat piittamatonta heikoille jäille menemistä. Faniporukat esim. usein käyvät "jälkipelinsä" kuppiloissa ja alkoholi taas karkottaa Pyhän Hengen, kuten Laestadiuskin aikoinaan havaitsi.

Aromi kirjoitti:niin varmaan omatunto kehottaa häntä jättämään sellaisen. Mutta tämä teko voi tapahtua myös muista vaikuttimista, eikä sitä senkään vuoksi voi minusta suoraan nimetä uskon hedelmäksi.


Teko voi tapahtua myös siitä vaikuttimesta, että urheilullinen nuori Lauri tietää urheilullisen kaverinsa Jussin olevan urheilun kohdalla heikoilla jäillä. Ajatellen kaveriaan Jussia Lauri päättää välttää urheilua, jotta ei saattaisi kaveriaan kiusaukseen.

Aromi kirjoitti:En tosiaan ajatellut, että siitä jotenkin seuraisi vapaus tehdä syntiä, kuinka voisikaan seurata? Mitä tulee kadotukseen joutumiseen, niin toivon, ettei kadotuksen välttäminen olisi minulle syy karttaa syntiä. Toivon, että syynä olisi aina Jumalan rakkaus.


Samaa toivon itsestäni. Toki omanvanhurskauden rietas vaanii koko ajan silläkin saralla.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Aromi » 30 Maalis 2009, 12:04

O.M kirjoitti:Elävässä kristillisyydessä on kilpaurheilustakin kokemuksia, että se on monia vienyt mukanaan.

Just, minä kun ajattelin, että siinä oli kysymys jostain extreme-lajista "vaarallinen nuoria miehiä kaatava laji" :lol:
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja nuusku » 30 Maalis 2009, 12:34

Muistuttaisin vielä Jumalan kolmannesta persoonasta, joka johtaa ja hallitsee Jumalan seurakuntaa, ja nämä elämäntapakysymyksiksi väitettyihin asioihin on siis käsittääkseni ollut korkeamman voiman johdatusta, kun niihin on yhteinen kanta löytynyt. Uskon, että uskovaisella on sisäinen halu tehdä samanlaisia valintoja kuin toisilla uskovaisilla, vaikka ei kokisikaan jotain asiaa itselleen synniksi. Kun näkee sen, että tämän joukon ja vain tämän ainoan joukon matkasaatossa kerran perin kunnian taivaan, niin ei halua toimia niin, että yhteinen rakkaus särkyisi. Jos kuitenkin toimii niin, mielestäni se on huolestuttava merkki sydämen tilasta.

Puhuttelevimpia on mielestäni ne tilanteet, kun joskus on kuullut jonkun saaneen parannuksen armon.. Olen itsekin tullut ulkopuolelta, mutta mieluummin arvioin muita kuin itseäni. Parannuksen armon saaneelle tulee joskus hyvinkin nopeasti, mutta vähintään jonkin ajan kuluessa, automaattinen sisäsyntyinen halu mukautua ymmärtämään näistä asioista kuten ennen uskoneet ovat ymmärtäneet. Kyse on ihmeellisestä ilmiöstä, koska siihen ei aja mikään ulkonainen pakko. Parannuksen armon saanut mies automaattisesti ei enää käy kilpa-urheilua seuraamassa, eikä parannuksen armon saanut nainen enää sisäisestä halusta halua meikata tai tukkaansa sävytellä. Vaikka kyse on sinänsä epäoleellisista asioista, minusta on ihmeellistä, miten ko. ratkaisut tulevat puhtaasti sisäisestä halusta ja ne tulevat yhteneväisinä kaikille.

Kun saa parannuksen armon, tulee halu rakastaa toisia Jumalan lapsia, ja yhteiseen rakkauteen liittyy halu elää samoin kuin toiset aiemmin eläneet ovat.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Maalis 2009, 12:52

Moinas kirjoitti:Olen miettinyt tätä kysymystä paljon ja jonkin verran lukenut Lutheriakin. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ihminen pystyy valitsemaan epäuskon niin hän pystyy käytännössä säilymään uskomassa olemalla valitsematta epäuskoa.


Vaikka ihminen pystyy valitsemaan epäuskon, siitä ei seuraa (non sequitur), että ihminen kykenisi (omalla voimallaan) valitsemaan uskon välttämällä epäuskon valitsemista.

Moinas kirjoitti:Eli omista pinnistelyistä lähtien. Nämä ovat vaikeita asioita enkä halua kuitenkaan sanoa näistä mitään kovin varmaa. Tässä kysymyksessä tuntuisi olevan erilaisia näkökulmia.

Tämä Raamatun kohta on kuitenkin aika pysäyttävä:

Room. 9:18 Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.


Jumalan paaduttaminen tapahtuu niin, että hän synnin tähden sallii ihmisen paatua synteihinsä. Koska ihmisen tahto on perisynnin vaikutuksesta kääntynyt pois Jumalasta, Jumala ei ole paaduttamisessa aktiivinen osapuoli. Ihmisellä on periaatteessa edessään mahdollisuus valita hyvä ja paha, mutta Jumalasta pois kääntynyt tahto valitsee aina pahan. Niinpä Jumalan tarvitsee olla aktiivinen vain armahduspäätöksensä kohdalla. Jumalan armovalinnan perusteita on hyödytöntä pohtia saviastian ymmärryksellä. Voi vain todeta, kuten Heikki Jussila Siionin laulussa: "Matkalle läksin taivaaseen, kun arpa lankes mulle."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Rebekka » 30 Maalis 2009, 17:49

Urheilusta puheenollen, juutalaiset urheilijat eivat saisi urheilla Sapattina eika silloin pelata jalkapalloa mieluummin ei ulkomaillakaan.
Rebekka
pirteä
 
Viestit: 290
Liittynyt: 15 Maalis 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja mies » 31 Heinä 2013, 20:46

O.M kirjoitti:
Aromi kirjoitti:Ja näistä ajatuksista johtuu se, että pidän kaikkea teoissa valvomista pettävänä ja vaarallisena tienä. Niihin liittyvä sielunvihollisen petos on kaikista kavalinta laatua, koska sitä ei näe päälle päin. Se on myös mukavasti järjelle sopiva: hyvässä ja Raamatunmukaisessa elämässä ei sen mukaan voi olla mitään pahaa.


Kristityillä on vaarana horjua oikealle ja vasemmalle. Oikealla puolella on lakivanhurskauden vaarat: "Jos teen näin ja näin, säilyn uskomassa." Vasemmalla puolella on lihanvapauden vaarat: "Tekoni eivät vaikuta uskomassa pysymiseen, joten on sama olla olematta nekonuuka." Keskeltä ymmärrettynä asia menee niin, että teoillaan ei voi edistää autuutta, mutta voi edistää kadotusta. Vanhurskaus tulee yksin uskosta Kristuksen ansion tähden, mutta kadotus tulee yksin teoista synnin tähden.



Mistähän lie juontunee nuo oikean ja vasemman puolen jaottelut? Viimeeksi kuulin sen Ranuan tai Reisjärven opistoseurojen saarnassa. Äkkiseltään ajateltuna, jos katsoo kohti pohjoista Israelissa, vasemmalla päin on Egypti, oikealla Assyria ja Babylon, jonne Israelilaiset vietiin, kunnes oppivat tuntemaan väärät tekonsa (uskonsa). Toki jotain perua on tuossa "oikealla ja vasemmalla", jostain ne juontuvat.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja Humilton » 02 Elo 2013, 13:34

mies kirjoitti:Mistähän lie juontunee nuo oikean ja vasemman puolen jaottelut?


Vasen puoli tarkoittaa sellaista syntiä kun ihminen rikkoo Jumalan tahdon esimerkiksi varastamalla. Oikea puoli tarkoittaa sellaista syntiä kun ihminen yrittää ansaita autuutta omin voimin ja käsityksin. Sellaista on vaikeampi huomata synniksi.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

ViestiKirjoittaja mies » 02 Elo 2013, 14:34

Humilton kirjoitti:
mies kirjoitti:Mistähän lie juontunee nuo oikean ja vasemman puolen jaottelut?


Vasen puoli tarkoittaa sellaista syntiä kun ihminen rikkoo Jumalan tahdon esimerkiksi varastamalla. Oikea puoli tarkoittaa sellaista syntiä kun ihminen yrittää ansaita autuutta omin voimin ja käsityksin. Sellaista on vaikeampi huomata synniksi.


Tarkoitin lähinnä miksi juuri oikealla on, mitä on, ja vasemmalla niinikään:koskaan ei toisinpäin.Liekö Jes.30:21:llä jotain tekemistä; itse kappale alkaa egyptistä päätyen assyriaan..
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re:

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Helmi 2019, 10:38

mies kirjoitti:
Humilton kirjoitti:
mies kirjoitti:Mistähän lie juontunee nuo oikean ja vasemman puolen jaottelut?


Vasen puoli tarkoittaa sellaista syntiä kun ihminen rikkoo Jumalan tahdon esimerkiksi varastamalla. Oikea puoli tarkoittaa sellaista syntiä kun ihminen yrittää ansaita autuutta omin voimin ja käsityksin. Sellaista on vaikeampi huomata synniksi.


Tarkoitin lähinnä miksi juuri oikealla on, mitä on, ja vasemmalla niinikään:koskaan ei toisinpäin.Liekö Jes.30:21:llä jotain tekemistä; itse kappale alkaa egyptistä päätyen assyriaan..

Voin tulkita väärin, mutta mieleeni tuli viimeisen tuomion opetus. Siinä vasemmalle puolelle Jeesus ohjasi oikealle puolelleen vanhurskaat, siunauksesta osattomat ohjattiin vasemmalle. Eivät oikean puolen syntejä oikeita vanhurskaita ole, he vain kuvittelevat olevansa, vaikka uskovat väärin.
Väärällä uskolla ei kelvata Jumalalle vahingossakaan, viimeisen tuomion päivänä heidät ohjataan vasemmalle puolelle muiden jumalattomien joukkoon. Silti he ovat niin varmoja autuudestaan, että viimeisellä tuomiolla uskaltavat väittää erehtymättömän tuomarin tuomiota.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 17 Helmi 2019, 10:38
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Edellinen

Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa