Kirjoittaja Taavetti » 26 Maalis 2009, 22:33
Siionin Lähetyslehti numero 3, maaliskuu 1963
Onni Elomaan viimeinen puhe.
Kirjat avataan
Tarkoitukseni on ollut istua isomman paikalla näissä seuroissa ja kuunnella valmista. Mutta tuo rakas pastori, Väinö-veli, osasi niin sillä kielellä minulle puhua äsken, että se voitti minun sellaiset vakavat päätökseni, että minä en ` tälle kohdalle tule syystä. Kun me olemme saaneet tänne rakkaita veljiä sitä varten, että he puhuisivat. Mutta siinä todella oli semmoinen ihmeellinen voima ja lämpö tuossa Väinö-veljen pyynnössä, joka murti aivan kuin ,minun sydämeni, ja ajattelin, että no, saanhan minä käydä sillä kohdalla ja tuon pyynnön toteuttaa.
Luen täältä Uudesta Testamentista erään vanhan määräyksen, joka on vanhimpia määräyksiä, mitä on olemassa. Ja tämä vanha määräys kuuluu näin: "Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat." (Hebr. 9: 27 —28)
Vanha määräys on tuhansien vuosien vanha. Ja monet vanhat määräykset vanhentumisensa tähden menettävät voimansa, ja tehdään uusia. Mutta tämä määräys, ihme kyllä, vanhuudestaan huolimatta, ei ole menettänyt voimaansa. Monet varmaan muistavat, milloinka tämä määräys luettiin julki luultavasti ensimmäisen kerran, ja ketä olivat ne, jotka. kuulivat ensimmäisen kerran tämän määräyksen. Ne olivat ensimmäinen ihmispari. Ja Jumala itse luki ja samalla antoi tämän määräyksen heille. Ja ajatella, sieltä asti tänne meidän päiviimme asti on ollut tämä määräys voimassa ja tulee olemaan maailman loppuun asti. Siellä Raamatun alkulehdillä luetaan tämä määräys näin, että "maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman". Ja tämä aika, minkä täällä elämme, on työtä ja tuskaa jne. Tämä määräys siis, koskettaa meitäkin tämän päivän ja ajan ihmisiä: "Niin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kuoltava..." Ajattelen, jos täällä olisi joku uskoton matkalainen, niin sinäkään et' ole niin uskoton, eitä et uskoisi, että tuo määräys on totta. Sinä myönnät siellä sisimmässäsi: niin se on, totta se on. Meitä saattaa o11a täällä monia, jotka olemme esimerkiksi lapsuuskodissamme nähneet tämän määräyksen ` toteutuneena. Olemme asetelleet siinä ehkä jotkut meistä isäämme ja äitiämme, veljeämme tai sisartamme arkkuun viimeistä matkaa varten. Siinä tilaisuudessa Jumala on aivan kuin muistuttanut: hänen vanha määräyksensä toteutuu. Ja näin se toteutuu meidän kaikkien kohdalla kerran, ilman mitään poikkeusta.
Tuomio on tuleva
Mutta sitten myöskin tähän määräykseen liittyy nämä sanat: kun kuoleman ovista an käyty toiselle puolelle, niin sitten tulee tuomia. Tämä on yhtä totta kuin tämä edellinenkin, jonka, kuten sivusin tätä asiaa, kaikki uskoo, että kyllä se on niin, että kerran on kuoltava. Yhtä varmaa on se, että me olemme tilillä tuomiopäivänä siitä, miten alemme eläneet tämän lyhyen, yhden ainoan armonaikamme. Me olemme tilillä siitä. Silloin kun me olemme syntyneet tähän maailmaan, niin. me voimme sanoa: meillä on ollut aivan kuin puhdas, tahraton, ilman mitään merkinnöitä, puhdas tunnon tilikirja. Ja silloin me olemme olleet onnellisessa asemassa. Ja jos silloin olisi elämämme lanka katkennut, niin me olisimme ilman muuta päässeet Jumalan luokse taivaaseen. Mutta kun elämä an jatkunut täällä pahassa maailmassa, jossa käydään taistelua ihmissielusta, niin monen kohdalle on niin ikävästi käynyt, että vihollinen on siinä taistelussa voittanut, ja näin ollen omatunto on tullut tahroja toisensa jälkeen aivan täyteen. Ja ihmeellistä, kun näin on tapahtunut, niin Jumala myöskin on tässä mukana, että hän pitää kirjaa siellä ylhäällä. Siitä on sanottu näin Ilmestyskirjassa, että tuomiopäivänä kirjat avataan.
Armon valtakunta
Kuule, paina mieleesi, iäisyyden matkatoveri, joka, ehkä tämän sanan alla tunnet, että minulle on juuri niin käynyt niin kuin lyhyesti olen maininnut, että tunnon tilikirja on tahraantunut. Jumala on pistänyt ne myöskin kirjaan, ja tuomiopäivänä nämä kirjat avataan. Jumala on armossaan suonut meille tämmöisiä tilaisuuksia niin kuin nytkin, että me saamme näiden vakavien asioiden eteen hiljentyä. Ja jos sen sanan alla huomaamme, että minun todella on nämä tunnon tilit näin huonosti, niin kuulkaa: Jumala, on huolehtinut siitä, että hänellä on todella, täällä maan päällä armovaltakunta, missä voidaan nämä tilit hoitaa siihen kuntoon. Että ne tahrat pestään pois, puhdistetaan pois Kristuksen verellä evankeliumin sanan alla ja sen kuulossa ja uskomisessa. Se olisi hyvä käyttää tätä tilaisuutta itse kunkin omalle kohdalleen onneksi, kun täällä ajassa näin ollaan. Minä olen joskus puhutellut ihmisiä, ja se keskustelu on aivan kuin tälle linjalle tullut, että entäs ne tunnon tilikirjat, niin joku on sanonut näin, että se on minun yksityisasiani ja minä en tule niitä koskaan avaamaan.
Minä olen sanonut, että kuule, ystävä rakas: ne kerran, kun kaikki maan lapset ovat koottu yhdelle koolle valtaistuimen äärelle, ne reväistään auki. Ja sanotaan: kuolleet tuomitaan sen mukaan, mitä kirjoihin merkitty on. On se armo, että me, veljet ja sisaret, olemme päässeet armoistuimen äärelle näiden tahraisten tunnon tiliemme kanssa, ja siellä on saatu selvyys näihin asioihin ja Jeesuksen veren puhtaus. Se on suurta armoa Jumalalta. Ja näin näiden nimet, jotka näin täällä armonvaltakunnassa tekevät Jumalan sanan neuvon mukaan, niiden nimi merkitään siihen kirjaan, josta sanotaan: se on Karitsan elämän kirja, Karitsan elämän kirja. Sinusta on varmaan tuntunut tänä päivänä niin kuin minustakin, että sanan kuulossa istuessa ja uskoessa, että totisesti: minunkin nimeni on Karitsan elämän kirjassa (liikutusta), ja se on siellä. (liikutuksia) Sitä ei ole pyyhitty pois, mutta Jumala tahtoo sanansa kautta silmien näköä kirkastaa (siunauksia), että näkisimme uskon avatuilla silmillä, että siellä on, Jumalan kiitos, minunkin nimeni tallella. Ja silloin kun tämä kirja avataan, niin tuomari sanoo tuomari-istuimeltaan: pääset Herrasi. iloon. Silloin meille alkaa suuret (siunauksia), niin alkaa silloin suuret suviseurat. Ja tämä aika, jonka me elämme, on juuri tätä varten meillä, että nämä asiat hoidamme kuntoon. Minusta on tuntunut äärettömän hyvältä; kun olen tuossa saanut istua ja kuunnella, ja sanoinkin tuossa veljille, että totisesti tuli taas se vanha, totuus vakuutetuksi, että me ollaan Jumalan lapsia, ja Kristuksen veressä meillä on synnit anteeksi ja Hänen kauttansa rauha (siunauksia), ja me emme enempää täällä maan päällä pyydäkään. Tähänhän me tyydymmekin, että meillä on rauha Jumalan kanssa, ja kuten täällä on mainittu, että suunta on meillä kotiin päin. Kotiin päin ollaan menossa; ja sinne kun on päästy, niin myrskyt ovat jääneet, joita kyllä ehkä kunkin kohdalla on. Tässä oli siis kaksi vakavaa asiaa, ensimmäisessä jakeessa tekstissämme: kuolema ja tuomio. Sanoisin vielä varauksella, jos joku on, joka ei vielä ole uskomassa omalle kohdalleen Jumalan armoa, matkaevääksi sille: kuule, tulee tuomiopäivä, jollain ei enää anneta pienintäkään syntiä anteeksi, mutta nyt annetaan kaikki anteeksi. Paina tämä mieleesi.
Synnit anteeksi
Sitten tässä seuraavassa jakeessa sanottiin: "Samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat." Ihmeellinen sana, kun sanotaan: monien synnit. Siitähän sai semmoisen käsityksen, että Hän ei kaikkien syntiä ole sitten pois ottanutkaan. Mielestäni oppi-isämme Martti Luther tämän niin lyhyin sanoin ja ytimekkäästi ratkaisee ja selvittää juuri tämän kohdan. Hän sanoo näin: sinä et vai nähdä synneilläsi kuin kaksi paikkaa, joka sinä uskottomuutesi tähden kannat niitä itse tai uskon kautta näet, että ne on Kristuksen päälle heitetty. Ajatella, näin lyhyellä paikalla, Luther käsittää tämän asian. Ja niin se on. Niin monta kuin meitä on täällä, joita Jumala on saanut auttaa uskoon, niin me iloitsemme siitä, ja uskon avattu silmä näkee, että Herra Jeesus Kristus kantoi ja maksoi minun syntini, ja minulla on kuittaus Hänen veressään tunnolla, että ne on anteeksi. Meidän ei tarvitse kantaa niitä itse, mutta sinä, jolta puuttuu tämä usko, sinä kannat niitä, vaikka ne on maksettu, itse, maksetuita syntejä. Ja sinä ehkä ajattelet, että miten minä sitten saisin tuommoisen uskon. Minä taas tohtori Martti Lutheria lainaan tähän, kun hän kysyy, mistä autuaaksitekevä ja elävä usko voidaan saada. Hän vastaa: se syntyy evankeliumista, armolupauksista ja synninpäästöstä. Ja apostoli Pietari sanoo näin, että se usko, jonka meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus antaa. Ei me osattu keksiä sitä uskoa, mutta Jumala antoi ja Jeesus Kristus meille tämän uskon. Se on muuten merkillistä, että kun se Vapahtajamme antaa uskon, niin Hän antaa kaikille samanlaisen. Ja niiden uskovaisten sydän, se lyö samaan tahtiin. Joille on näin Jumala saanut antaa uskon, ne tuntevat, että tuo on minun veljeni, tuo on minun sisareni, ja sydän lyö aivan samaan tahtiin. Meillä on kallis aarre, kun olemme saaneet tällaisen uskon. Tätä uskoa kannattaa vaalia niin kuin jotakin arkaa kukkaa. Eikö kannatakin? (seuraväestä.: kyllä) Tänäkin päivänä on vaalittu tätä uskoa. Täällä on ollut paljon minun kanssani korven kiusatuita matkamiehiä. Jumala on saanut hoitaa tätä antamaansa uskoa evankeliumillaan, ja voi, miten se an kuulostanut hyvättä, kun täällä on vapaana kaikunut Kristuksen veren ääni. Ne on ihanat seurat, missä tällä tavalla Kristuksen veren ääni kaikuu. Siitä on laulunkirjoittaja sanonut, että kun näin Kristuksen veren ääni kaikuu, niin sitä ääntä pirukin pelkää. Ja minusta tuntuu, että se on joskus näin seuroissa. Kun oikein Jumala saa puhua meille yksinkertaista lapsen kieltä, virittää meidän uskoamme ja sydäntämme aivan kuin uuteen vireeseen. Niin tuntuu, että rietaskin on paljon etempänä. Mutta kyllä se on tuttua sekin, että se tahtoo siellä kotoisten kiusausten tutuilla tantereilla aivan kuin uupua tämä usko, ja pelottaa, että taitaa sammua kokonaan. Ja sen vuoksi nämä tilaisuudet meille on keitaita erämaassa. Jumala puhaltaa siihen suitsevaan kynttilän sydämeen aina rakkautensa lämpöä ja tulta. Kun näin käy, katso vain: minulla on vielä Jumalan tulet palamassa povella, ja olen kuin olenkin Hänen omansa, ja armosta kaikki synnit anteeksi. Näin Jumala hoitaa meitä. Ja näin kun meillä on siis Hänen antamansa usko, niin se on todella kallisarvoinen. Mutta entäs sinä, jolla ei ole tätä uskoa? Uskallatko lähteä vielä tästä tilaisuudesta pois ilman tätä uskoa? Siinä on kysymys, jonka eteen voit hiljentyä. Mutta sanoisin: pakko ei ole lähteä uskottomana pois. Täällä kaikuu Kristuksen evankeliumi Hänen armohuoneessansa, ja siinä se syntyy ja syttyy Jumalan antama usko. Siinä se tuli minulle ja sinullekin, eikä se muuten tulekaan.
Jeesus tulee toisen kerran
Ja nyt täällä sanottiin näin, että toisen kerran saapuu Kristus. Mitä varten? Pelastukseksi niille, jotka Häntä odottavat." Minulle on tullut tänä päivänä ajatus täällä Saralinnassa, että täällä on ehkä suurin osa juuri näitä odottajia, jotka odottavat kuitatuin tunnon tilein Kristuksen toista tulemista. Ja saattaisi olla joku niin joutilas, ettei välittäisi kotiin lähteä täältä. Ehkä tulisi hyvälle mielelle, jos alkaisi idän taivaalta kuulua ääni: nyt Hän tulee, Herra Jeesus. Ehkä panisit, kiusattu matkatoverini, kätesi ristiin ja sanoisit: tule, Herra Jeesus, Sinua, olen odottanutkin monet, monet vuodet ja tähyillyt sinne kotimaan rantaan, että koska Hän tulee. Ne odottavat, nämä uskovat Kristuksen toista tulemista. Muistuu mieleeni menneisyydestä omalta kohdaltani aika, että en minä odottanut silloin Kristuksen saapumista, kun oli synnit omallatunnolla painona. Jumalan herättämänä, helvetin uhkasakon alaisena kun olin tekemässä matkaa, niin tuntui, kun puhe oli näistä asioista, joita joskus kantautui korviin, niin minä sanoin mielessäni näin, että minä pyytäisin lykkäystä: älä tule vielä, Herra Jeesus, minulla on huonosti
asiat.
Mutta kun on Jumala auttanut meitä uskoon, niin me olemme odottamassa Kristuksen toista tulemista. Ja niin varmat kuin ovat Jumalan sanat joka kohdalta, niin ne on tältäkin kohdalta, että Hän kerran tulee. Voi, paras päivä meillä on edessäpäin. Sinäkin, joka aivan kuin maahan lyötynä monesti olet rämpimässä minun kanssani kiusojen keskellä tätä maata, kuule, se on hyvä, päivä, kun ilmoitetaan kovaäänisellä: nyt saapuu Herra Jeesus Kristus, ja kootaan kaikki ne kiusatut yhdelle koolle kotiin sen valtaistuimen äärelle. Silloin meillä ei ale enää kenelläkään raihnaista ruumista, ei vaivalloisia niveliä eikä mitään vaivaa. Me olemme terveitä.
Lohdutus vaivoissa
Olen joskus lohduttanut tällä itseäni tämän pitkäaikaisen sairauden aikana, että minäkin olen kerran terve. Jos ei ennen, ennen kuin saan kutsun, että nyt saat tulla kotiin. Ja vilpittömästi Jumalan kasvojen edessä ja teidän edessänne
sanon: minä en muuta toivoisikaan kuin että pääsisin kotiin. Ja sanon teille, matkaystävät, että, silloin kun kuulette, että minun elämäni on päättynyt, niin pankaa, taistelutoverit, kätenne ristiin ja: sanokaa: Jumalalle kiitos, kiusattu mies pääsi, sinun omasi, kotiin, vaivojen maassa uupunut ja rääkkääntynyt. Ja kun näin on, niin minä vielä pyydän teitä, kalliit sisaret ja veljet, siunatkaa minua vielä, kiusattua (voimakas siunauksen julistus). Olen joskus sanonut, että se puhuja ja pappi, se ei elä hiiren eväillä, mutta sen pitää saada synnit anteeksi. Ja tämän siunauksen voimassa kulkee meidän kaikkien matka. Uskokaa, veljet ja sisaret, aivan rauhaan ja vapauteen asti kaikki matkanviat ja rikkomukset anteeksi (siunauksia). Herran Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki viat anteeksi. Ja Jumala on vielä semmoisen armoedun meille antanut, että jos on joku sellainen nimellinen rikkomus, joka tuntoa painaa, niin sitä ei tarvitse kantaa. Saa valita jonkun luotetun rippiäidin tai -isän ja puhua tuntonsa kuormat. Minä olen varma siitä, että se kun osanotolla kuuntelee sen ja Kristuksen veressä antaa Jumalan puolesta sen anteeksi Pyhän Hengen valtuuttamana, niin voi, miten tulee hyvää jälkeä. Tuntuu, että no kyllä se on Jumala syntisten asiasta huolehtinut (siunauksia). Näin tällä tavalla Jumala vie meitä perille voittaneiden suureen joukkoon. Sinne asti me pyydämme uskoa ja säilyttää tämän uskon hyvässä ja puhtaassa omassatunnossa. Amen.
Saarnaaja Onni Elomaan viimeinen puhe, Laukaan seuroissa elokuussa 1961.
Siionin Lähetyslehti numero 3, maaliskuu 1963
Viimeksi muokannut
Taavetti päivämäärä 27 Heinä 2009, 20:28, muokattu yhteensä 2 kertaa
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4