Onni Elomaa: puheita ja kirjoituksia

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Onni Elomaa: puheita ja kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Maalis 2009, 22:33

Siionin Lähetyslehti numero 3, maaliskuu 1963
Onni Elomaan viimeinen puhe.

Kirjat avataan


Tarkoitukseni on ollut istua isomman paikalla näissä seuroissa ja kuunnella valmista. Mutta tuo rakas pastori, Väinö-veli, osasi niin sillä kielellä minulle puhua äsken, että se voitti minun sellaiset vakavat päätökseni, että minä en ` tälle kohdalle tule syystä. Kun me olemme saaneet tänne rakkaita veljiä sitä varten, että he puhuisivat. Mutta siinä todella oli semmoinen ihmeellinen voima ja lämpö tuossa Väinö-veljen pyynnössä, joka murti aivan kuin ,minun sydämeni, ja ajattelin, että no, saanhan minä käydä sillä kohdalla ja tuon pyynnön toteuttaa.

Luen täältä Uudesta Testamentista erään vanhan määräyksen, joka on vanhimpia määräyksiä, mitä on olemassa. Ja tämä vanha määräys kuuluu näin: "Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat." (Hebr. 9: 27 —28)

Vanha määräys on tuhansien vuosien vanha. Ja monet vanhat määräykset vanhentumisensa tähden menettävät voimansa, ja tehdään uusia. Mutta tämä määräys, ihme kyllä, vanhuudestaan huolimatta, ei ole menettänyt voimaansa. Monet varmaan muistavat, milloinka tämä määräys luettiin julki luultavasti ensimmäisen kerran, ja ketä olivat ne, jotka. kuulivat ensimmäisen kerran tämän määräyksen. Ne olivat ensimmäinen ihmispari. Ja Jumala itse luki ja samalla antoi tämän määräyksen heille. Ja ajatella, sieltä asti tänne meidän päiviimme asti on ollut tämä määräys voimassa ja tulee olemaan maailman loppuun asti. Siellä Raamatun alkulehdillä luetaan tämä määräys näin, että "maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman". Ja tämä aika, minkä täällä elämme, on työtä ja tuskaa jne. Tämä määräys siis, koskettaa meitäkin tämän päivän ja ajan ihmisiä: "Niin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kuoltava..." Ajattelen, jos täällä olisi joku uskoton matkalainen, niin sinäkään et' ole niin uskoton, eitä et uskoisi, että tuo määräys on totta. Sinä myönnät siellä sisimmässäsi: niin se on, totta se on. Meitä saattaa o11a täällä monia, jotka olemme esimerkiksi lapsuuskodissamme nähneet tämän määräyksen ` toteutuneena. Olemme asetelleet siinä ehkä jotkut meistä isäämme ja äitiämme, veljeämme tai sisartamme arkkuun viimeistä matkaa varten. Siinä tilaisuudessa Jumala on aivan kuin muistuttanut: hänen vanha määräyksensä toteutuu. Ja näin se toteutuu meidän kaikkien kohdalla kerran, ilman mitään poikkeusta.

Tuomio on tuleva

Mutta sitten myöskin tähän määräykseen liittyy nämä sanat: kun kuoleman ovista an käyty toiselle puolelle, niin sitten tulee tuomia. Tämä on yhtä totta kuin tämä edellinenkin, jonka, kuten sivusin tätä asiaa, kaikki uskoo, että kyllä se on niin, että kerran on kuoltava. Yhtä varmaa on se, että me olemme tilillä tuomiopäivänä siitä, miten alemme eläneet tämän lyhyen, yhden ainoan armonaikamme. Me olemme tilillä siitä. Silloin kun me olemme syntyneet tähän maailmaan, niin. me voimme sanoa: meillä on ollut aivan kuin puhdas, tahraton, ilman mitään merkinnöitä, puhdas tunnon tilikirja. Ja silloin me olemme olleet onnellisessa asemassa. Ja jos silloin olisi elämämme lanka katkennut, niin me olisimme ilman muuta päässeet Jumalan luokse taivaaseen. Mutta kun elämä an jatkunut täällä pahassa maailmassa, jossa käydään taistelua ihmissielusta, niin monen kohdalle on niin ikävästi käynyt, että vihollinen on siinä taistelussa voittanut, ja näin ollen omatunto on tullut tahroja toisensa jälkeen aivan täyteen. Ja ihmeellistä, kun näin on tapahtunut, niin Jumala myöskin on tässä mukana, että hän pitää kirjaa siellä ylhäällä. Siitä on sanottu näin Ilmestyskirjassa, että tuomiopäivänä kirjat avataan.

Armon valtakunta

Kuule, paina mieleesi, iäisyyden matkatoveri, joka, ehkä tämän sanan alla tunnet, että minulle on juuri niin käynyt niin kuin lyhyesti olen maininnut, että tunnon tilikirja on tahraantunut. Jumala on pistänyt ne myöskin kirjaan, ja tuomiopäivänä nämä kirjat avataan. Jumala on armossaan suonut meille tämmöisiä tilaisuuksia niin kuin nytkin, että me saamme näiden vakavien asioiden eteen hiljentyä. Ja jos sen sanan alla huomaamme, että minun todella on nämä tunnon tilit näin huonosti, niin kuulkaa: Jumala, on huolehtinut siitä, että hänellä on todella, täällä maan päällä armovaltakunta, missä voidaan nämä tilit hoitaa siihen kuntoon. Että ne tahrat pestään pois, puhdistetaan pois Kristuksen verellä evankeliumin sanan alla ja sen kuulossa ja uskomisessa. Se olisi hyvä käyttää tätä tilaisuutta itse kunkin omalle kohdalleen onneksi, kun täällä ajassa näin ollaan. Minä olen joskus puhutellut ihmisiä, ja se keskustelu on aivan kuin tälle linjalle tullut, että entäs ne tunnon tilikirjat, niin joku on sanonut näin, että se on minun yksityisasiani ja minä en tule niitä koskaan avaamaan.

Minä olen sanonut, että kuule, ystävä rakas: ne kerran, kun kaikki maan lapset ovat koottu yhdelle koolle valtaistuimen äärelle, ne reväistään auki. Ja sanotaan: kuolleet tuomitaan sen mukaan, mitä kirjoihin merkitty on. On se armo, että me, veljet ja sisaret, olemme päässeet armoistuimen äärelle näiden tahraisten tunnon tiliemme kanssa, ja siellä on saatu selvyys näihin asioihin ja Jeesuksen veren puhtaus. Se on suurta armoa Jumalalta. Ja näin näiden nimet, jotka näin täällä armonvaltakunnassa tekevät Jumalan sanan neuvon mukaan, niiden nimi merkitään siihen kirjaan, josta sanotaan: se on Karitsan elämän kirja, Karitsan elämän kirja. Sinusta on varmaan tuntunut tänä päivänä niin kuin minustakin, että sanan kuulossa istuessa ja uskoessa, että totisesti: minunkin nimeni on Karitsan elämän kirjassa (liikutusta), ja se on siellä. (liikutuksia) Sitä ei ole pyyhitty pois, mutta Jumala tahtoo sanansa kautta silmien näköä kirkastaa (siunauksia), että näkisimme uskon avatuilla silmillä, että siellä on, Jumalan kiitos, minunkin nimeni tallella. Ja silloin kun tämä kirja avataan, niin tuomari sanoo tuomari-istuimeltaan: pääset Herrasi. iloon. Silloin meille alkaa suuret (siunauksia), niin alkaa silloin suuret suviseurat. Ja tämä aika, jonka me elämme, on juuri tätä varten meillä, että nämä asiat hoidamme kuntoon. Minusta on tuntunut äärettömän hyvältä; kun olen tuossa saanut istua ja kuunnella, ja sanoinkin tuossa veljille, että totisesti tuli taas se vanha, totuus vakuutetuksi, että me ollaan Jumalan lapsia, ja Kristuksen veressä meillä on synnit anteeksi ja Hänen kauttansa rauha (siunauksia), ja me emme enempää täällä maan päällä pyydäkään. Tähänhän me tyydymmekin, että meillä on rauha Jumalan kanssa, ja kuten täällä on mainittu, että suunta on meillä kotiin päin. Kotiin päin ollaan menossa; ja sinne kun on päästy, niin myrskyt ovat jääneet, joita kyllä ehkä kunkin kohdalla on. Tässä oli siis kaksi vakavaa asiaa, ensimmäisessä jakeessa tekstissämme: kuolema ja tuomio. Sanoisin vielä varauksella, jos joku on, joka ei vielä ole uskomassa omalle kohdalleen Jumalan armoa, matkaevääksi sille: kuule, tulee tuomiopäivä, jollain ei enää anneta pienintäkään syntiä anteeksi, mutta nyt annetaan kaikki anteeksi. Paina tämä mieleesi.

Synnit anteeksi

Sitten tässä seuraavassa jakeessa sanottiin: "Samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat." Ihmeellinen sana, kun sanotaan: monien synnit. Siitähän sai semmoisen käsityksen, että Hän ei kaikkien syntiä ole sitten pois ottanutkaan. Mielestäni oppi-isämme Martti Luther tämän niin lyhyin sanoin ja ytimekkäästi ratkaisee ja selvittää juuri tämän kohdan. Hän sanoo näin: sinä et vai nähdä synneilläsi kuin kaksi paikkaa, joka sinä uskottomuutesi tähden kannat niitä itse tai uskon kautta näet, että ne on Kristuksen päälle heitetty. Ajatella, näin lyhyellä paikalla, Luther käsittää tämän asian. Ja niin se on. Niin monta kuin meitä on täällä, joita Jumala on saanut auttaa uskoon, niin me iloitsemme siitä, ja uskon avattu silmä näkee, että Herra Jeesus Kristus kantoi ja maksoi minun syntini, ja minulla on kuittaus Hänen veressään tunnolla, että ne on anteeksi. Meidän ei tarvitse kantaa niitä itse, mutta sinä, jolta puuttuu tämä usko, sinä kannat niitä, vaikka ne on maksettu, itse, maksetuita syntejä. Ja sinä ehkä ajattelet, että miten minä sitten saisin tuommoisen uskon. Minä taas tohtori Martti Lutheria lainaan tähän, kun hän kysyy, mistä autuaaksitekevä ja elävä usko voidaan saada. Hän vastaa: se syntyy evankeliumista, armolupauksista ja synninpäästöstä. Ja apostoli Pietari sanoo näin, että se usko, jonka meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus antaa. Ei me osattu keksiä sitä uskoa, mutta Jumala antoi ja Jeesus Kristus meille tämän uskon. Se on muuten merkillistä, että kun se Vapahtajamme antaa uskon, niin Hän antaa kaikille samanlaisen. Ja niiden uskovaisten sydän, se lyö samaan tahtiin. Joille on näin Jumala saanut antaa uskon, ne tuntevat, että tuo on minun veljeni, tuo on minun sisareni, ja sydän lyö aivan samaan tahtiin. Meillä on kallis aarre, kun olemme saaneet tällaisen uskon. Tätä uskoa kannattaa vaalia niin kuin jotakin arkaa kukkaa. Eikö kannatakin? (seuraväestä.: kyllä) Tänäkin päivänä on vaalittu tätä uskoa. Täällä on ollut paljon minun kanssani korven kiusatuita matkamiehiä. Jumala on saanut hoitaa tätä antamaansa uskoa evankeliumillaan, ja voi, miten se an kuulostanut hyvättä, kun täällä on vapaana kaikunut Kristuksen veren ääni. Ne on ihanat seurat, missä tällä tavalla Kristuksen veren ääni kaikuu. Siitä on laulunkirjoittaja sanonut, että kun näin Kristuksen veren ääni kaikuu, niin sitä ääntä pirukin pelkää. Ja minusta tuntuu, että se on joskus näin seuroissa. Kun oikein Jumala saa puhua meille yksinkertaista lapsen kieltä, virittää meidän uskoamme ja sydäntämme aivan kuin uuteen vireeseen. Niin tuntuu, että rietaskin on paljon etempänä. Mutta kyllä se on tuttua sekin, että se tahtoo siellä kotoisten kiusausten tutuilla tantereilla aivan kuin uupua tämä usko, ja pelottaa, että taitaa sammua kokonaan. Ja sen vuoksi nämä tilaisuudet meille on keitaita erämaassa. Jumala puhaltaa siihen suitsevaan kynttilän sydämeen aina rakkautensa lämpöä ja tulta. Kun näin käy, katso vain: minulla on vielä Jumalan tulet palamassa povella, ja olen kuin olenkin Hänen omansa, ja armosta kaikki synnit anteeksi. Näin Jumala hoitaa meitä. Ja näin kun meillä on siis Hänen antamansa usko, niin se on todella kallisarvoinen. Mutta entäs sinä, jolla ei ole tätä uskoa? Uskallatko lähteä vielä tästä tilaisuudesta pois ilman tätä uskoa? Siinä on kysymys, jonka eteen voit hiljentyä. Mutta sanoisin: pakko ei ole lähteä uskottomana pois. Täällä kaikuu Kristuksen evankeliumi Hänen armohuoneessansa, ja siinä se syntyy ja syttyy Jumalan antama usko. Siinä se tuli minulle ja sinullekin, eikä se muuten tulekaan.

Jeesus tulee toisen kerran

Ja nyt täällä sanottiin näin, että toisen kerran saapuu Kristus. Mitä varten? Pelastukseksi niille, jotka Häntä odottavat." Minulle on tullut tänä päivänä ajatus täällä Saralinnassa, että täällä on ehkä suurin osa juuri näitä odottajia, jotka odottavat kuitatuin tunnon tilein Kristuksen toista tulemista. Ja saattaisi olla joku niin joutilas, ettei välittäisi kotiin lähteä täältä. Ehkä tulisi hyvälle mielelle, jos alkaisi idän taivaalta kuulua ääni: nyt Hän tulee, Herra Jeesus. Ehkä panisit, kiusattu matkatoverini, kätesi ristiin ja sanoisit: tule, Herra Jeesus, Sinua, olen odottanutkin monet, monet vuodet ja tähyillyt sinne kotimaan rantaan, että koska Hän tulee. Ne odottavat, nämä uskovat Kristuksen toista tulemista. Muistuu mieleeni menneisyydestä omalta kohdaltani aika, että en minä odottanut silloin Kristuksen saapumista, kun oli synnit omallatunnolla painona. Jumalan herättämänä, helvetin uhkasakon alaisena kun olin tekemässä matkaa, niin tuntui, kun puhe oli näistä asioista, joita joskus kantautui korviin, niin minä sanoin mielessäni näin, että minä pyytäisin lykkäystä: älä tule vielä, Herra Jeesus, minulla on huonosti
asiat.
Mutta kun on Jumala auttanut meitä uskoon, niin me olemme odottamassa Kristuksen toista tulemista. Ja niin varmat kuin ovat Jumalan sanat joka kohdalta, niin ne on tältäkin kohdalta, että Hän kerran tulee. Voi, paras päivä meillä on edessäpäin. Sinäkin, joka aivan kuin maahan lyötynä monesti olet rämpimässä minun kanssani kiusojen keskellä tätä maata, kuule, se on hyvä, päivä, kun ilmoitetaan kovaäänisellä: nyt saapuu Herra Jeesus Kristus, ja kootaan kaikki ne kiusatut yhdelle koolle kotiin sen valtaistuimen äärelle. Silloin meillä ei ale enää kenelläkään raihnaista ruumista, ei vaivalloisia niveliä eikä mitään vaivaa. Me olemme terveitä.

Lohdutus vaivoissa

Olen joskus lohduttanut tällä itseäni tämän pitkäaikaisen sairauden aikana, että minäkin olen kerran terve. Jos ei ennen, ennen kuin saan kutsun, että nyt saat tulla kotiin. Ja vilpittömästi Jumalan kasvojen edessä ja teidän edessänne
sanon: minä en muuta toivoisikaan kuin että pääsisin kotiin. Ja sanon teille, matkaystävät, että, silloin kun kuulette, että minun elämäni on päättynyt, niin pankaa, taistelutoverit, kätenne ristiin ja: sanokaa: Jumalalle kiitos, kiusattu mies pääsi, sinun omasi, kotiin, vaivojen maassa uupunut ja rääkkääntynyt. Ja kun näin on, niin minä vielä pyydän teitä, kalliit sisaret ja veljet, siunatkaa minua vielä, kiusattua (voimakas siunauksen julistus). Olen joskus sanonut, että se puhuja ja pappi, se ei elä hiiren eväillä, mutta sen pitää saada synnit anteeksi. Ja tämän siunauksen voimassa kulkee meidän kaikkien matka. Uskokaa, veljet ja sisaret, aivan rauhaan ja vapauteen asti kaikki matkanviat ja rikkomukset anteeksi (siunauksia). Herran Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki viat anteeksi. Ja Jumala on vielä semmoisen armoedun meille antanut, että jos on joku sellainen nimellinen rikkomus, joka tuntoa painaa, niin sitä ei tarvitse kantaa. Saa valita jonkun luotetun rippiäidin tai -isän ja puhua tuntonsa kuormat. Minä olen varma siitä, että se kun osanotolla kuuntelee sen ja Kristuksen veressä antaa Jumalan puolesta sen anteeksi Pyhän Hengen valtuuttamana, niin voi, miten tulee hyvää jälkeä. Tuntuu, että no kyllä se on Jumala syntisten asiasta huolehtinut (siunauksia). Näin tällä tavalla Jumala vie meitä perille voittaneiden suureen joukkoon. Sinne asti me pyydämme uskoa ja säilyttää tämän uskon hyvässä ja puhtaassa omassatunnossa. Amen.

Saarnaaja Onni Elomaan viimeinen puhe, Laukaan seuroissa elokuussa 1961.

Siionin Lähetyslehti numero 3, maaliskuu 1963
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 27 Heinä 2009, 20:28, muokattu yhteensä 2 kertaa
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 26 Maalis 2009, 22:44

Raamatullinen ja lohdullinen saarna. Kerrassaan kallista puhetta.
Jani_S
 

Re: Onni Elomaan viimeinen puhe

ViestiKirjoittaja Aromi » 27 Maalis 2009, 09:04

Onni Elomaa kirjoitti:Silloin kun me olemme syntyneet tähän maailmaan, niin. me voimme sanoa: meillä on ollut aivan kuin puhdas, tahraton, ilman mitään merkinnöitä, puhdas tunnon tilikirja. Ja silloin me olemme olleet onnellisessa asemassa. Ja jos silloin olisi elämämme lanka katkennut, niin me olisimme ilman muuta päässeet Jumalan luokse taivaaseen. Mutta kun elämä on jatkunut täällä pahassa maailmassa, jossa käydään taistelua ihmissielusta, niin monen kohdalle on niin ikävästi käynyt, että vihollinen on siinä taistelussa voittanut, ja näin ollen omatunto on tullut tahroja toisensa jälkeen aivan täyteen.

Ei kai ihan näin nykyisin opeteta perisynnistä?
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

Re: Onni Elomaan viimeinen puhe

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Maalis 2009, 09:21

Aromi kirjoitti:
Onni Elomaa kirjoitti:Silloin kun me olemme syntyneet tähän maailmaan, niin. me voimme sanoa: meillä on ollut aivan kuin puhdas, tahraton, ilman mitään merkinnöitä, puhdas tunnon tilikirja. Ja silloin me olemme olleet onnellisessa asemassa. Ja jos silloin olisi elämämme lanka katkennut, niin me olisimme ilman muuta päässeet Jumalan luokse taivaaseen. Mutta kun elämä on jatkunut täällä pahassa maailmassa, jossa käydään taistelua ihmissielusta, niin monen kohdalle on niin ikävästi käynyt, että vihollinen on siinä taistelussa voittanut, ja näin ollen omatunto on tullut tahroja toisensa jälkeen aivan täyteen.

Ei kai ihan näin nykyisin opeteta perisynnistä?

Aivan samoin opetetaan nykyisinkin. Perisynti syntinä, eli synnin haluna, on kyllä aivan yhtä kadottava kuin muutkin synnit. Syntynyt lapsi ei kuitenkaan ole autuas synnittömyytensä, vaan sen Jeesuksen lunastusarmon vuoksi, jonka varassa hän on jopa ennen syntymäänsä. Löytyisi tuohon Raamattuakin, pitäisikö etsiä?
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Aromi » 27 Maalis 2009, 09:29

Tarkoitan tätä: tuntuu järkevältä, että vastasyntyneellä lapsella ei ole "ehtinyt" tulla sellaisia tekoja, jotka olisivat hänen omallatunnollaan syyttämässä. Mutta vaikka tilanne olisikin tämä "puhdas tunnon tilikirja", niin vauvallakaan se tilikirja ei ole puhdas siksi, että vauva ei olisi tehnyt mitään syntiä. Se on puhdas tämän vuoksi:
Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja Aromi » 27 Maalis 2009, 09:30

Ai, Taavetti jo ehtikin vastata. Ja tuossa minun viestissä tuli yksi Taavetin hakema raamatunlausekin, vai?
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Maalis 2009, 09:49

Aromi kirjoitti:Ai, Taavetti jo ehtikin vastata. Ja tuossa minun viestissä tuli yksi Taavetin hakema raamatunlausekin, vai?

Olipa kyllä, aivan oikein oli Onni veljen kautta sitäkin asiaa saarnattu.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Heinä 2009, 20:25

Kaksi majaa


Heprealaiskirjeen 9 luvussa puhutaan kahdesta jumalanpalvelusmenosta ja – muodosta sekä kahdesta majasta. Niinpä 11. värssyssä sanotaan, että Kristus on tullut tulevaisten tavarain ylimmäiseksi papiksi, suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei käsillä tehty ole, se on: joka ei näin ole rakennettu. Sillä majalla oli esikuvat ja uhrit ja lahjat, jotka uhrattiin, mutta ne eivät voineet täydelliseksi tehdä niitä, jotka jumalanpalvelusta suorittivat. Tätäkin majaa voidaan sanoa suureksi syystä, että Jumala oli antanut siihen mitat ja piirustukset. Mutta se oli rakennettu käsin kuolleista kappaleista, ja sille oli määrätty pysymisen aika, jonka Pyhä Henki oli ilmoittanut. Mutta tuo jälkimmäinen maja on paljon arvokkaampi, kuin edellinen, niin kuin käy ilmi sanoista: ”suuremman ja täydellisemmän majan kautta."

On puhe semmoisesta majasta, jossa Herra Jeesus on ylimmäisenä pappina. Tämä huone ei ole mistään kuolleesta aineesta kokoon pantu, vaan kuolemattomista ihmissieluista. Se on elävän Jumalan Hengellä rakennettu. Rakennusaineet ovat, niin kuin apostoli Pietari sanoo, „eläviä kiviä". Tämän asian olemme, veljet ja sisaret, nähneet sekä kuulleet aina silloin, kun evankeliumin sanan kautta Golgatan veripunainen aurinko paistaa ja luo lämmittäviä säteitänsä tämän majan seinään. Kivet rupeavat liikkumaan ja kuuluu ääniä: ”Herra Jeesus kiitetty.”
On selvää, että tämmöinen huone, jossa Jeesus on ylimmäisenä pappina iankaikkisten lahjain jakajana, on löydettävä tämän maan päältä. Jos tahtoo niistä osalliseksi tulla, niitä ei muualta saada eikä löydetä. Jokaisen kuolevaisen ihmisen tarvitsisi nämä lahjat omaksensa saada, muuten tulee köyhä matka eteen.
On ihmeellinen maja täällä maassa. Ilmestyskirjassa mainitaan: „Katso, Jumalan maja ihmisten seassa.” Mutta monen ihmisen on ollut kovin vaikea löytää tämä Jumalan huone syystä, että se on kaikelta ihmisjärjeltä ja ymmärrykseltä peitetty. Mutta jos tahdotaan todella etsiä, niin kuin Jeesus on käskenyt etsimään, on hän myös mennyt takaukseen siitä, että, ”etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan”. Tätä majaa etsittäessä on ensiarvoisen tärkeä ottaa Jumalan sanan kynttilä käteensä ja avulla etsiä. Silloin se varmasti löytyy.

Palveluastiat

Niin kuin siinä ensimmäisessä majassa olivat verellä puhdistetut palvelusastiat, joiden kautta palvelusta toimitettiin, samoin tässä uuden liiton majassakin on Jeesuksen verellä pestyjä ja pyhitettyjä ihmisiä, joiden kautta Jumala puhdistuksen toimittaa syntisen ja saastaisen kohdalle.
Sanotaan, että Kristus on lahjan jakaja, se merkitsee: niitä ei ansaita työllä, eikä osteta rahalla, vaan ne saadaan ilmaiseksi. Tämän majan ovi on vielä auki, ja Pyhä Henki kuuluttaa kovaäänisen tavoin, omainsa suun kautta: tulkaa, kaikki tuhlaajalapset, jotka vieraan maan matkalla olette menettäneet isän lahjat, ja omistakaa jälleen uskossa taivaan aarteet omaksenne. Tällä ylimmäisellä papilla on kanslia-aika aina niin kauan, kuin tämä maja on tämän maan päällä, ei vain joitakin määrättyjä tunteja päivässä, vaan päivällä ja yöllä on vastaanottoaika.
Uuden Jerusalemin porttia ei pidä päivällä eikä yöllä suljettaman. Mutta Jumalan sanan valossa näemme, että vastaanottoaika pian loppuu. Kohta pannaan ovi lukkoon, kuten muinoin Noan aikana Herra painoi arkin oven kiinni. Armonaika oli silloinkin loppunut niiltä ihmisiltä. Pitäkää, iäisyyden matkaystävät, kiirettä, että pääsette niistä lahjoista, joita rakastajamme vielä tarjoaa, osallisiksi, ennen kuin on myöhäistä. Kiiruhtakaa, kiiruhtakaa suojaan. Ilta hämärtää. Päivä laskee. Tulee pian yö.

Oi suuri Jumala, armahda luotujasi omistamaan armo, kun se vielä on saatavana! Mitä olisi hyötyä, vaikka miljoonia omistaisimme täällä vieraassa maassa, kun sielulta puuttuisivat ne lahjat, jotka ylimmäinen pappimme tahtoisi jokaiselle lahjoittaa. Kun kerran tullaan kuoleman tulliin, niin siinä portilla ei auta raha, eivätkä kelpaa ihmisen hyvät työt, vaan täytyy olla yllä se puku, jonka Herra Jeesus meille valmisti. Jos mikä asia on varmaa, niin on se, että kuolema on kaikkien edessä. Kuolema on synnin palkka, mutta se on armoa, että on päästy vapaaksi iankaikkisesta kuolemasta Jeesuksen kuoleman kautta, hänen, jolla ei olentonsa puolesta ollut mitään yhteistä kuoleman kanssa. Hän oli synnitön, eikä koskaan rikkonut Jumalan vanhurskasta lakia. Hänessä ei saatana mitään vikaa löytänyt. Tämä ylimmäinen pappi maistoi kuoleman katkeruuden. Joku ihminen saattaa kuolla silmänräpäyksessä. Mutta Jeesuksen kuolema oli hidasta ja tuskallista. Hänelle tarjottiin viinaa, mirhamilla sekoitettua, mutta ei hän ottanut. (Mark. 15:23). Se oli huumausainetta, jota annettiin sinä aikana kuolemaan tuomitulle. Jeesus tahtoi kärsiä täydessä tajussaan synnin tähden tulleen kuoleman, joka olisi ollut meidän jokaisen syntisen ihmisen edessä. Hän maistoi todella kuoleman kaikkien edestä. Siinä näemme, syntiset, Jumalan armon kohtaamme suurena, kun hän jätti oman Poikansa kuolemalle.

Tätä kun on päässyt uskossa, ylösnousemuksen voittovoiman kautta katselemaan, niin se kuolema, johon joudumme, on tämän voittoteon tähden jokaiselle uskovalle ovi elämään. On aivan kuin suuren juhlasalin ovet aukaistu eteemme, ja ikäänkuin sanotaan: ole hyvä ja astu sisälle suuriin juhliin ikikirkkauteen.
Oi, että kaikki kristityt vanhemmat saisivat siunata lapsensa sovintosaarnalla näitä pian alkavia juhlia varten! Silloin tietäisivät uskon kautta köyhimmänkin mökin isä ja äiti, että nyt on lapsellani paras perintö, vaikka ei näitä maallisia jäisikään. Herran tekemän testamentin kun näin saisi lastensa sydämille veren saarnan kautta kuuluttaa, ja he sen uskoisivat, niin se tietäisi sitä, että he kantavat povellaan suuren pankkitalletustilin vastakirjaa, jolla peritään tämän elämän jälkeen Jumalan taivas.

Me niin monesti kuolleen tuntoiset kivet, joihin synnin sumu tahtoo huurun nostaa omasta kylmästä sydämestämme, ja tästä synnin maasta, saamme olla Jumalan mittaamattoman armon kautta turvatuita ja uskoa niihin lupauksiin, jotka vuoriakin vankempana seisovat kohdallamme, ja odottaa hetkeä, milloin tämä paha minä riisutaan kuolemattoman henkemme ympäriltä. Jäämme uskossa odottamaan ikuisen kesän ihanaa, synnitöntä aamua. Synnit ja viat ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovintoveressä.

Onni Elomaa, Laukaa
Siionin Lähetyslehti heinäkuu 1945
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Onni Elomaa: Kenen te sanotte minun olevan

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Syys 2009, 18:21

Kenen te sanotte minun olevan
(Matt. 16: 13 – 20)


Tämän lukemamme ja kuulemamme Jumalan sanan edessä on meidän, ystävät, tärkeätä tutkia omaa Jeesus-käsitystämme. Tästä asiasta on maailmassa sellaisiakin käsityksiä, jotka eivät auta taivaaseen, eivätkä tee autuaiksi. Tiedämme, että niin kuin Jeesuksen aikoina, samoin meidänkin päivinämme, on paljon ihmisiä, joilla on kovin hatarat käsitykset Jeesuksesta, mutta meidän on nyt omakohtaisesti otettava selvä, ovatko meidän käsityksemme hänestä. syntyneet omasta ajatuksestamme, vai perustuvatko Jumalan sanaan. Kun Jumalan sanan kuulossa tarkastamme käsitystämme, on velvollisuutemme seurata Raamattua, katsoa, kulkevatko meidän käsityksemme käsi kädessä sen kanssa, vai ovatko ne erilaisia kuin Jumalan sana.

Tekstimme alussa sanotaan: "Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille." Hän oli siis tullut Herodes Filippuksen hallitsemalle alueelle. Hän tekee opetuslapsilleen kysymyksen: „Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" Jeesus tahtoi opetuslastensa kautta tietää, mitä ihmiset hänestä ajattelivat. Olemme Raamatusta nähneet, että kun Herra oli lopettanut puheensa, ihmiset usein tulivat opetuslasten luo, ja antoivat heille arvostelunsa Jeesuksesta, monesti kovinkin huonon ja pilkallisen: "Hän on mieletön. Mitä me häntä kuuntelemme?" "Hänessä on riivaaja. Hän on villitsijä". Kun Jeesus nyt kysyy opetuslapsiltaan näitä ihmisten käsityksiä, he vastaavat hänelle: "Muutamat Johannes Kastajan". Tämän käsityksen kuullessamme meille herää kysymys, mistä se oli syntynyt ihmisten sydämiin. Vastaus meidän on haettava Raamatusta, sillä Jumalan sanan on aina oltava puheemme pohjana. Ajatuksellamme ja puheellamme tulee aina olla perustus Raamatussa, eikä se saa olla sitä pinnallista ja haparoivaa huitomista, jota nykyisin niin paljon saarnataan.

Me muistamme Johannes Kastajan, Jeesuksen edellä juoksijan, hänen saarnatyönsä. Hänhän saarnasi Juudean erämaassa parannusta Pyhän Hengen kautta aikansa ihmisille alkaen saarnansa: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." Tiedämme, mitä elävä ja voimallinen parannussaarna vaikuttaa: muutamat heräsivät ja tunnustivat syntinsä, jopa isäinsäkin pahat teot. Heidät kastettiin, ja Johannes Kastaja julisti heille synninpäästön sanaa: ”Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Ja edelleen hän saarnasi heille Jeesuksesta: "Se, joka jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, ja hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella."

Parannussaarna kuninkaalle

Mutta Johannes ei saarnannut parannusta vain alemmille kansankerroksille, vaan hän julisti sitä Jumalan Hengen pakotuksesta kerjäläisistä kuninkaihin asti. Julkisesti hän nuhteli kuningas Herodestakin huoruudesta sanoen: "Ei sinulla ole lupa pitää veljesi vaimoa." Kuninkaan rinnassa tämä julistus herätti pahennusta, ja hän aikoi jatkaa syntielämäänsä, sillä parannussaarna vaikuttaa aina pahentavasti synnin työtä jatkavaan ihmiseen. Sen tähden veljemme Johannes heitettiin sidottuna vankilan tyrmään, sillä kuningas ja hänen rikostoverinsa ajattelivat: "Parasta on saada hänet vaikenemaan vankeudessa, ettei valtakunta käy rauhattomaksi". Sitten tuli kuninkaan syntymäpäivä, ja juhlamenojen parhaillaan kukoistaessa, saapui rikostoverin rietas tytär, antaen vieraille tanssiesityksen, joka suuresti hurmasi kuningasta ja hänen ystäviään. Herodes lupasi tyttärelle: "Mitä ikinä sinä minulta anot, sen minä valalla vannoen sinulle annan, vaikka puolet valtakuntaani." Tytär meni äitinsä luokse kysyen: ”Mitä minä anoisin?" Ja äiti käski hänen anoa Johannes Kastajan päätä, sillä hän oli jo aikaisemmin odottanut tätä tilaisuutta, saadakseen sitä hyväkseen käyttäen rauhan sielulleen. — Mutta kun kuningas kuuli tyttären pyynnön, hän tuli murheelliseksi mieleltään. Valansa tähden hän ei kuitenkaan voinut rikkoa lupaustaan, vaan antoi käskyn pyövelilleen: - "Mene vankilaan ja tuo sieltä minulle Johannes Kastajan pää." Pyöveli noudatti kuninkaan kutsua, meni käytävään ja avasi vankilan kopin raskaan oven. Siellä istui Johannes Kastaja kirkassilmäisenä hyvän omantuntonsa tähden, ja samalla hetkellä kun hänen kaulansa katkesi, avautui hänen autuaalle sielulleen vapaa tie Jumalan kirkkaaseen taivaaseen.
Jumalan omat eivät kuolemansakaan uhalla ole koskaan voineet puhua muunnettua totuutta, vaan he julistavat kohti ja peittelemättä sitä totista ja elävää Jumalan sanaa, jota Pyhä Henki heidän sydämissään kirkastaa. Mekään emme voi puhua uskottomalle maailmalle heidän mielensä mukaista valhe-evankeliumia, ja sen tähden olemmekin heiltä saaneet tuomitsijoitten nimen.

Samankaltainen saarna

Kun nyt ihmiset Johanneksen kuoleman jälkeen kuulivat Jeesuksen alkamaa ankaraa julistusta, josta huokui sama tinkimätön parannuksen vaatimus, kuin Johanneksenkin suusta, he luulivat Johanneksen hengen nousseen ylös ja asettuneen Jeesukseen. Näin olemme löytäneet Raamatun sanasta perustuksen heidän Jeesus käsitykseensä.

Edelleen opetuslapset kertoivat Jeesukselle näistä ihmisten käsityksistä: "Muutamat Eliaan, muutamat Jeremiaan, tai jonkun muun, profeetoista." Näihinkin käsityksiin löydämme perustan Raamatusta, sillä jo Mooseksen ajoista lähtien olivat profeetat saarnanneet uudesta profeetasta, joka Messiaana tulisi vapahtamaan israelilaisia. Mutta ihmiset eivät ymmärtäneet Jumalan selvää
ilmoitusta syntyvästä Jeesuksesta, vaan luulivat hänen ilmestyessään jonkun vanhan ajan profeetoista nousseen ylös, saarnaamaan parannusta uuden ajan ihmisille.
Näemme siis, että ihmisillä oli jo siihen aikaan monenlaisia käsityksiä Jeesuksesta, niin kuin on vielä meidänkin päivinämme. Keskustellessani useiden ihmisten kanssa, olen saanut heiltä kuulla erilaisia vastauksia uskonasiasta: "Kun ihminen on kerran kastettu, kun nimi on kirkonkirjoissa ja käy tarpeeksi usein Herran Ehtoollisella, se kyllä riittää autuuden ja Jeesuksen tuntemiseen."
Toiset taas sanovat: ”Ei pienen lapsen kastaminen mitään merkitse. Ei se siitä mitään ymmärrä. Vasta isona kannattaa ihminen kastaa." He perustavat autuutensa ja Jeesus-tuntemuksensa kasteeseen. Toiset taas koettavat syventyä ja syventyä, tahtoen hartaudellaan tulla onnelliseksi. — Sekaisin ovat Jeesus käsitykset ihmisten keskuudessa, ne ovat omalla sydämellä, ja järjellä Raamatusta väännettyjä, mutta koska ne eivät totisesti perustu Jumalan sanaan, eivät ne paina grammaakaan Jumalan vaa'assa.

Kysymys opetuslapsille

Lopuksi Jeesus kohdistaa kysymyksensä omiin opetuslapsiinsa, ja sitä kuullessamme meidän on edelleen tarkasti seurattava oman sydämemme saamaa ajatusta ja käsitystä: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastaa: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Tämä vastaus erosi paljon muiden arvosteluista. Pietari ei puhunut mitään vääristä luuloista ja yleisistä käsityksistä, vaan vastasi sydämensä mukaan: "Sinä olet Kristus." Meidän olisi vaikeata ymmärtää, mistä Pietari tämän käsityksensä sai, ellei Raamattu sitä ilmoittaisi. Jeesus vastaa Pietarille: „Sinä olet autuas, Simon Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri sitä sinulle ilmoittanut, vaan Isäni, joka on taivaissa".
Jumalan Pyhä Henki oli Pietarille ilmoittanut, kuka Jeesus oli. Siksi hän tiesi: "Minun Herrani ja minun Jumalani, joka lunastit minut synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta" Tätä käsitystä ei saada omien lihallisten pyrkimysten, eikä koulujen kautta. Tiedänkin monta vanhaa ja viisasta jumaluusoppinutta, joilla ei ole mitään varmaa käsitystä Jeesuksesta. He uskovat, että kunhan ihmisellä jotain ajatusta tästä asiasta vain on, se kyllä riittää heidän autuudekseen. Kaikki tiethän Roomaan vievät. Kunhan päämäärä on sama, ei sen saavuttamistavalla muka ole väliä! Mekin saisimme pian maailmassa hyvän maineen, jos näin saarnaisimme. Olemme vasta lukeneet lehdistä eräästä kokouksesta, jonka ydinpäätöksenä oli tämä: "Aidat ja karsinat pois! Saarnat on sosialisoitava kaikille kelpaaviksi!" Tällaisista päätöksistä tulee Jumalan Pyhä Henki murheelliseksi. Ei hän niitä ole koskaan julistanut, eikä tule julistamaankaan. Jeesus sanoi syntiselle Pietarille: "Sinä olet autuas".

Sama käsitys

Vielä hän näin sanoo meillekin, jotka olemme pirttiakatemian kautta, saaneet saman käsityksen sydämiimme. Pirttiakatemia onkin viisas koulu, sillä siellä sinä sait evankeliumin alla sydämeesi Pyhän Hengen, joka antoi sinulle Pietarin uskon: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Sinäkin olet autuas ja onnellinen, sillä ei liha eikä veri sitä sinulle ilmoittanut. Me tiedämme, että kaikilla Pyhää Henkeä povessaan kantavilla on sama käsitys Jeesuksesta. Apostoli kirjoittaakin: "Niiden paljoudessa kuin uskoivat, oli yksi sydän ja yksi sielu." Vain Jumalan omat uskovat näin, ja on ihmeellistä, että vaikka he kaukaakin tullen toisiansa ensi kertaa tapaavat, he jo tervehtiessä tuntevat toisensa, kuin olisivat samasta pölkystä veistettyjä. Eriten kuitenkin jyrkästi maailman lapsista, jotka sanovat, että kaikki hengellisyydet pitäisi yhdeksi sulattaa.
Pyhä Henki ei ole milloinkaan tällaista käsitystä julistanut. Kun moni uskoton seuraa meitä opin keskustelussa myönteisesti pitkällekin, mutta kun sanomme hänelle niin kuin Jeesus Nikodeemukselle: "Jos ei ihminen synny uudesti, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa," silloin tulee ero. Ei Jeesuskaan opettanut, että totisimmat kaikista uskoista tulevat autuaiksi. Emmekä mekään saa niin saarnata, sillä silloin me viettelisimme ihmisiä kadotukseen, ja tuomiolla meille sanottaisiin: Sinun julistuksesi tähden olen pettyneiden joukossa." — Veljeyshän rakentuu vain syntymisen kautta, ja on ihana asia, että me uudestisyntymisessä olemme saaneet Pyhältä Hengeltä saman, raamatullisen uskon ja saman Jeesus-käsityksen. Olemme autuaita, vaivaisentuntoiset sisaret ja veljet!

Pietarin tunnustus

Tekstissämme kerrotaan edelleen, että Jeesus perusti maan päälle
seurakuntansa Pietarin tunnustuksen tähden. Ilman autuasta tunnustustaan syntinen Pietari ei olisi sopinut seurakunnan perustuskallioksi, josta jo profeetat ovat ennustaneet, puhuessaan kulmakivistä: "Tämä seurakunta on vahva yli kaiken. Helvetin portitkaan eivät sitä voita." Jo Kristinopista muistamme, että semmoisen seurakunnan täytyy löytyä täältä maan päältä, niin kuin oppi-isämme Luther selittää: ensin on armovaltakunta maan päällä ja sen kautta käy tie kunnian valtakuntaan taivaaseen. Muuta tietä ei ole, mutta tämä tie on vaikea löytää, sillä niin kuin Luther selittää: "se on vioilla ja virheillä peitetty." Sen tähden, etsivä, ota Jumalan kynttilä valoksesi, ja Raamatun mukaan etsi totisella sydämellä, missä muodossa se täällä kulkee. Järjen avulla sitä on mahdoton löytää.

On kallista, että meillä syntisillä on valtakunta, jota tuonelan portitkaan eivät voita. Sen pohja pitää, sillä sen kestävyys on koeteltu. Usko rohkeasti siihen, sinä epäilevä valtakunnan lapsi, joka väsyneenä huokaat: Lienenkö koskaan perillä!"

Avaimet

Edelleen tiedämme tekstistämme, että Jeesus antoi työaseet seurakunnallensa. "Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet", hän sanoi Pietarille. Miksi juuri yksilöllisesti Pietarille? Siksi, että jokaisella Pyhän Hengen, ja sen kautta oikean Jeesus käsityksen omistajalla on nämä taivasten valtakunnan avaimet, sillä hänellä on uudestisyntymisensä perusteella oikeus Pyhän Hengen virkaan, sitomiseen ja päästämiseen, niin kuin edelleen tekstistämme huomaamme.

Kiitetty olkoon Jeesus Kristus, kun hän sovintotyöllään avasi syntisille paratiisiin ovet, jättäen Pyhän Hengen hoidossa olevalle seurakunnallensa taivasten valtakunnan avaimet. Ne avaimet on annettu sinunkin käytettäväksesi uudestisyntymisessä, rakas sisareni ja veljeni, ja jos joskus joutuessasi fariseuksen tai muun vääräoppisten kanssa väittelyyn autuuden asioista, et heikkoudessasi tunne omistavasi tarpeeksi Raamatun tuntemusta, helistä sinä silloin avainnippuasi ja sano: „Täällä ne ovat minullakin. Näille sinä et mitään voi oppeinesi!"

Kuule, uskoton ystäväni! Täällä ympärilläsi on koolla kallis seurakunta, ja taivasten valtakunnan avainten helinä ihan korviisi kuuluu. Ne avaimet sopivat tarkalleen kahleittesi lukkoon ja päästävät sinut vapaaksi synnin orjuudesta, jos vain annat kohdallesi tapahtua. Muistathan, veljeni ja sisareni, kuinka synnin kahleet ihan romahtivat sinunkin kohdallasi, ja vapaaksi päästetty sielusi tuntui olevan pakahtumaisillaan kiitoksesta. Sinä pääsit seurakunnan jäseneksi, ja sinusta tuli syntisen Pietarin kanssa autuas ja onnellinen ihminen.

Tekstissämme Jeesus edelleen ilmoittaa Pietarille: ”Minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaassa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaassa. Jos Jeesus olisi sanonut tämän toisessa järjestyksessä: "Minkä me sidomme ja päästämme taivaassa, se olkoon teillä maassa sidottu ja päästetty, ei meille jäisi varmuutta autuudestamme, sillä emmehän voi tietää taivaan töitä. Sen tähden taivaasta käsin seurataankin valtakuntaa ja päästetään lapsia autuuteen sitä myöten, kuin heidän kahleensa armovaltakunnassa avataan.

Ihana asia, ettei meidän tarvitse enää synnin kahleita kantaa, vaan tiedämme olevamme täydellisesti lunastettuja Jeesuksen sovitustyössä.
Sinä päästetty veljeni ja sisareni, ylennä siis mielesi tälläkin hetkellä uskomaan, että sinä totisesti olet päästetty taivaassa asti, eikä sinussa Jumalan Pojan veren tähden ole ainuttakaan syntiä.
Tekstimme ottaa pohjan uskottomilta, mutta meille, armosta autuaiksi tulleille, se antaa turvan ja varmuuden. Tälläkin hetkellä saamme uskoa syntimme Herran Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksiannetuiksi ja turvatuin mielin Jumalan pyhät, tänäkin juhannusehtoona saavat käydä Herran Pyhälle Ehtoolliselle vahvistuakseen uskossaan. Olemme autuaita ja autuaina pääsemme kerran kaikista vaivoistamme kotiveräjän kautta taivaan kunniaan.

Onni Elomaa
(Muistiinpano 1943 Joensuun juhannusseuroissa pidetystä puheesta. Merkinnyt Anna-Maija Raittila.)

Siionin Lähetyslehti tammikuu 1945
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Huhti 2011, 15:09

Sairasta oppimassa

Laukaan seurojen lomassa kävimme rakkaan veljemme Onni Elomaan sairasvuoteen äärellä "sairasta oppimassa." Monet laukaalaiset seurapaikalla kaihoten totesivat, että paljon puuttuu kun veli Elomaa puuttuu. Olihan häntä totuttu pitämään aivan kuin "kalustoon kuuluvana." Nyt oli hän poissa liikuntakyvyttömyytensä tähden.
Kerromme muutamalla sanalla Onni veljen mietteistä siinä taistelussa, jota hän käy sairaana ja yksinäisyydessä. Kuunnellessani hänen keskusteluaan veljien kanssa, panin muutamia ajatuksia muistiin.

Jalat ovat tehneet lakon, eivät suostu kuljettamaan tätä vanhaa osaa, ei seuroihin eikä muuallekaan. Tässä olen tyytynyt kulkemaan vain tätä sängyn ja tuolin väliä, jotka ovat vierekkäin. Pelkkä istuminenkin jo saattaa aikaan hirmuista särkyä polvissa, puhumattakaan, jos yrittää jaloilleen nousta.

Tänä aamuna mieliala väkisinkin painui maanrakoon, kun toiset lähtivät Laukaan suuriin seuroihin, ja minä jäin kotiin. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran vuosikymmeniin. Hengessä olen kuitenkin koittanut olla mukana ja rukoillut, että Jumala antaisi sanansa hyvälle siemenelle runsaan kasvun. Paljon on täällä Laukaassa vielä niitä, joita evankeliumi ei ole saanut pukea voimalla korkeudesta. Olen ajatuksissani aivan nimellisesti yrittänyt kirkonpenkkiin saattaa joitakin tuttavia siinä toivossa, että sana sattuisi ja särkisi omanvanhurskauden rakennuksen, ja riisuisi omista kuolleista töistä elävää Jumalaa palvelemaan.

Kysymykseemme: Millaiset ajatukset siinä petissä yleensä pyrkivät olemaan saattamassa, vastasi veljemme seuraavaan tapaan: Niitä on ehtinyt olla monenlaisia. Aloittaisin kuitenkin niistä parhaista ajatuksista. Tässä, jos missään tuntuu kalliilta, että minäkin saan olla uskomassa. Tuli muutto oikeaan kotiin milloin tahansa niin, niin matka päättyy hyvin.

On kuitenkin sellaisiakin vieraita tukkeutumassa ajatuksiin, joita tekisi mieli ajaa kiireesti pois. Ne ovat peräti itsepäisesti piirittämässä, jos se joskus häviää, niin se ei tee pitkää lenkkiä, kun palaa jälleen. Pahinta sen vierailussa on, että se on niin vihainen uskolle. Se tahtoisi viedä kokonaan sen vähänkin, mitä sitä on jäljellä. Kun tästä eräälle veljelle kerroin, vastasi hän leikillisesti: Mitähän se piru sillä Sinun uskollasi tekisi? Älä anna sitä sellaiselle vieraalle.

Keitaita tässä "erämaassa" ovat olleet ne hetket, jolloin jonkin uskonveljen auto on pysähtynyt portille ja sieltä on tullut taivaan vieraita. Taivaan terveiset heidän mukanaan ovat tuoneet uutta uskon rohkeutta kiusausten keskellä.

Lopuksi pyysi Elomaan veli sanomaan kaikille uskosta vanhurskaaksi tulleille sellaisia terveisiä, että kyllä kannattaa uskoa. Olkoot tuntemiset minkälaisia tahansa, niin ihana osa on sillä joka uskoo. Kun tässä katselen omaa riutuvaa elämääni, on ainut lohtu siinä että on taivaassa tallelle pantu kallis aarre, sen rinnalla nämä Laukaan kirkonkylän suuret ja rikkaat talotkin tuntuvat turhan arvoisilta.

Suokoon Jumala armossaan, että vanhurskasten kädet esirukouksin kantaisivat Onni veljeämme, uskollista Herran työmiestä Jumalan sydämelle, että Hän, jos niin hyväksi näkee, palauttaisi jälleen terveyden, ja antaisi voimaa valtakunnan sanoman ilmoittamiseen Jumalan tahdon jälkeen.

E. K.
Päivämies 25.8.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa