Onni Haapaniemi: Kirjoituksia

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Onni Haapaniemi: Kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Maalis 2009, 08:54

Liiton merkki sydämessä

Tervehdys Jumalan lapsille uskossa nukkuneiden ja ristin alta kunniaan muuttaneiden veljien Juuso Runtin, Matti Suon, Aarne Vasunnan ja Juhani Raattamaan täällä ajassa kilvoituksensa matkalla kirjoittamilla ja puhumilla sanoilla. Niissä ilmenee, kuinka erilaisen mielen ja hedelmän Jumalan evankeliumin ja ihmisten evankeliumin uskominen syntisessä ihmisessä vaikuttaa, ja kuinka te Jumalan Pojan uskossa pysyneet veljeni ja sisareni olete vieläkin hyvässä turvassa Jeesuksen siunaavien kätten alla.

Ihanaa on nähdä Raamatun kertomusten valossa apostolisen ajan alkukristillisyyden aamupäiviä. Ei mistään seurakunnasta o1e voitu antaa jalompaa todistusta kuin minkä Luukas siitä antaa. Kaikkien niiden paljoudessa, jotka uskoivat, oli yksi sydän ja yksi sielu. Ap. t. 4: 32. Monituhantinen kristittyjen lauma oli sulanut yhdeksi veljellisessä rakkaudessa. Sen korkeampaan täydellisyyteen tuskin voidaan päästä.
Ihana yksimielisyys vallitsi kauan. Mutta kun Herra alkoi koota "muita lampaita", kuten Jeesus sanoi niitäkin hänellä olevan, kun seurakuntaan tuli ei ainoastaan ympärileikatuista, vaan myös pakanoista, näemme ensimmäisen erimielisyyden tuossa Herran laumassa. Juutalaisuuteen kasvaneiden oli niin vaikea käsittää, kuinka Jumalan itsensä antamat lain määräykset lakkaisivat. Heprealaiskirjeessä selitetään, mikä merkitys näillä Jumalan Israelille antamilla säädöksillä on. Lähetyskirjan kirjoittaja alkaa kirkastaa ristiinnaulittua ja kunnian kirkkaudella kaunistettua ja korotettua Jeesusta. Hän osoittaa, kuinka vanhan liiton varjo- ja esikuvameno silloin lakkasi, kun niillä kuvattu "itse pyhyyden olento" Jumalan ainosyntyisen Pojan Jeesuksen kautta tuli maailmaan. Hän oli selittänyt edellä sitä liittoa, jonka Jumala teki johdattaessaan kansansa orjuudesta, ja jota liittoa Israel ei pitänyt. Herra aikoi tehdä uuden liiton, ei samanlaista kuin entinen oli. Tästä liitosta puhuu profeetta Jeremia 31. luvussa. Herra aikoi antaa lakinsa uuden liiton lasten sydämiin vuodattamalla Henkensä heihin. Se on uusi liitto ihmisen ja Jumalan välillä. Herra aikoo tässä liitossa tehdä itsensä sisällisesti tutuksi ihmisen sydämessä ja omassa tunnossa, niin kuin Hän lupaa: Kaikkien pitää minun tuntea hamasta pienestä heidän seassansa niin suurimpaan asti, siliä minä tulen lepytetyksi heidän vääryydestänsä ja heidän synneistänsä ja heidän vääryyttänsä en minä tahdo enää muistaa. Hebr, 8: 11–12.

Alleviivaisin sanan sillä. Se sana osoittaa, missä Jumala tekee itsensä tutuksi, nimittäin siinä, missä hän tulee lepytetyksi ihmisen synnistä ja missä hän antaa synnit anteeksi. Missä syntein anteeksiantamus tunnetaan sovitusuhrin kautta, siinä syttyy Jumalan rakkaus sydämeen. Siinä ihminen astuu uuteen liittoon Jumalan kanssa, jossa liitossa hän ei palvele Jumalaa kirjaimen mukaisessa vanhassa Liitossa, vaan Jumalan rakkauden aikaansaamassa mielen uudistuksessa.

Miksi armo ei kelpaa?

Mutta miksi eivät ihmislapset tyydy ja alistu tuohon Jumalan tarjoamaan yhdenkaltaiseen uskoon? Niin, miksi ei? Suurimpana tekijänä siinä on se, että heiltä puuttuu todellinen synnin tunto. Mutta jos Jumala saa ymmärryksen avata, ja tunnon herättää, niin omat luulot ja omat tiet katkeavat jalkain alta. Silloin tulevat synnit tunnolle kuormaksi ja niistä täytyy alistua parannuksen tekemään ja ottaa Jumalan valtakunta lapsen tavalla vastaan, jossa valtakunnassa
katuvaiselle aina annetaan synnit anteeksi Jeesuksen veressä anteeksi ja päästetään kuolematon sielu synnin pauloista ja kaikista vihollisen verkoista vapaaksi. Ja tämän kaiken lupauksen Pyhä Henki uskovaisen sydämessä varmaksi todistaa, joka on pantti ja sinetti Yljältä kihlatulle morsiamellensa. Ef. 1: 13–14. Hän saapi siis valittujen lasten hengen, Room. 8: 15, jonka kautta tulee yhdistetyksi kolmiyhteinen Jumalaan ja Jumalan lapsiin. Näin hän tulee osalliseksi toisten Jumalan lasten kanssa yhdenkaltaisesta uskosta, jonka meidän Jumalamme ja meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus antaa.

Tuo yhdenkaltainen usko tuopi myötänsä myöskin yhdenkaltaisen rakkauden, Fil 2: 2, jonka yhdistämänä Jumalan lapsilauma tekee matkaa Jerusalemia kohden, armon sauvalla toinen toistansa tukien ja turvaten, toinen toisensa kuormaa kantaen, heikkoudet aina anteeksi antaen ja niin Kristuksen lakia täyttäen. Gal. 6: 2. Tuo ihannelause pääsee silloin lasten laumassa toteutumaan: "Niiden paljaudessa, jotka uskoivat, oli yksi sydän ja yksi sielu."

Näin valtakunnan evankeliumi pyytää johdattaa niin hyvin surutonta maailman lasta kuin myös omavanhurskasta väärän hengellisyyden rakastajaa parannukseen ja uudestisyntymisen armon kautta liittää kaikki pyhällä verellä pestyt Kristuksen ruumiiseen. Ja näin maitten päällä rakennetaan Pyhän Hengen veren kautta elävistä kivistä elävää temppeliä Jumalalle.
Ei voi armosta oikein puhua se, joka ei elä armosta. Armonlapsinakin olemme, veljet ja sisaret, usein raskaitten kiusauksien alla ja epäilyksen laineita vastaan kulkemassa. Silloin on tarpeen ja sanomattoman kallista saada uudelleen kuulla sanomaa armosta ja veren hyvää puhuvasta äänestä. — Kuinka sitten armosta osaton saattaisi seisoa pahana päivänä, kun hänellä ei ole matkasauvaa, jonka päälle nojautuisi. Kaikkinaiset lahkot ja eriseurat vain tähän maailmaan sikiävät, kun armosta osattomat alkavat armosta puhella. Ensin armo, sitten virka, ensin parannus ja usko, vasta sitten Jumalan säätämä järjestys Raamattujen mukaan.
Ei ole sentään kyllin siinä, että Johanneksen kanssa Jeesuksen rinnoilla uskossa makaamme, vaan hänen kanssaan me myös kyselemme: kuka on pettäjä? Ja Pyhän Hengen kautta vastataan, että kaikki ne ovat pettäjiä ja armon kukistajia, jotka osattomina armosta rakentavat ja kurottavat hengellistä hurskautta. Mahdollisia eivät ole suruttomat synnin tekijät, eivät myöskään ulkokullatut, eivät rakkaan kaupungin ylenkatsojat, eivät lihan käsivarteen nojautuvat hourailijat, jotka eivät vanhurskauden sota-aseisiin tyydy. Mutta tämän tuntevat vain ne, joiden rintain alla Pyhä Henki on asuvaisena, ja nämäkin ovat asiasta perillä vain sen armon kautta, johon he kutsutut ovat.

Jeesuksen tehtävä

Herran Jeesuksen varsinainen tehtävä maan päällä oli lunastustyö. Hän on kerran oman verensä kautta mennyt pyhään ja iankaikkisen lunastuksen löytänyt. Hebr: 9:12.
Kun katselemme hänen matkaansa hänen elämänsä illalla, niin näemme, kuinka raskas on syntitaakka. Ei ole kukaan laskenut kättään Getsemanen yrttitarhassa hänen päällensä ja kuitenkin tapaamme hänet siellä kuoleman ahdistuksessa verta hikoillen painumassa kolme kertaa kasvoilleen maahan ja verikyynelten kanssa kerjäämässä Isältä, "jos olisi mahdollinen, että tämä kaikki menisi minulta pois."
Mutta jos kysymme, kuka valmisti kalkin, tuon juoman, jota Jumalan Poika verikyynelten kanssa juo, niin eikö meidän täydy vastata: "Minä olen syypää, minä valmistin juoman.”
Ei vainut kipujen mies sillä vuoteella jäsentensä asentoa muuttaa, sillä hän oli kolmella naulalla kiinni lyöty. Hänen kalvenneilla kasvoilla näet kuninkaalliset piirteet, kun hän käärmeen pään rikki poljettuaan ristinpuussa huutaa voittohuudon: "Se on täytetty!" Se voiton julistus on vakuuttanut ristin armoa ja lahja-autuutta meidän päiviimme asti ja kallis veren ääni kutsuu rakkaasti suurelle ehtoolliselle.
Mutta jos tähän, nimittäin Golgatalle olisivat loppuneet jäljet, ei kellään olisi toivoa, ei autuutta. Valkenee sitten pääsiäispäivä. Silloin ilmestyy ristiinnaulittu elävänä. Hän, joka huusi: "Jumalani; Jumalani, miksi minut hylkäsit!"
Hän tulee - murheellisten opetuslasten luo tuoden rauhan sanomia, terveisiä taivaasta ja ylösnousemisen voittosanoman epäuskon alle painuneille. Kristuksen taivaaseenastuminen on huippukohta lunastuksemme historiassa ja Golgatan-uhri on sen keskus. Jos ei Kristus astunut taivaaseen, niin ei kukaan muukaan astuisi sinne.

Verinen päivätyö on päättynyt. Käärmeen pää on rikki poljettu. Golgatan sotavuorella on Sankarimme jalon voitan saavuttanut. Pilven keskellä hän on noussut taivaisiin ja istuutunut Isän oikealle puolelle. Mutta hän on henkensä kautta meitä läsnä täällä vieraalla maalla.
Siionia ympäröi maailmassa yö. Muurien vartijat valvovat ja odottavat aamun koittoa. Heidän katseensa nousee usein idän taivasta kohti nähdäkseen aamuruskon merkkejä. Yön pimeyden ja kylmyyden tähden tarvitsemme kuulla usein kehotuksen sanoja: Olkaa raittiit, valvokaa, sillä teidän vihollisenne perkele käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura ja etsii kenen hän nielisi. 1. Piet. 5: 8. Sielumme silmät eivät aina näe Rauhan Ruhtinaan armokasvoja. Mutta pimeyden ympäröimänä ollessamme on Jumalan sana jalkojemme kynttilä ja valkeus meidän teillämme. Heikon uskomisemme tähden näemme lunastusarmon usein himmeästi, niin että synteimme anteeksiantamusta, lahja-autuutta, emme viallisuutemme tähden tahdo jaksaa uskolla omistaa. Mutta jos lahjaksi saamamme Kristuksen vanhurskauden kirkkaus olisi täydellisessä loistossaan silmiemme nähtävänä, niin savimajamme ei sitä kestäisi katsella.

Maailma ihmettelee

Koska te, rakkaat uskossa kilvoittelijat, koko sydämellä uskotte, niin elävän Herran Jeesuksen haavat paistavat vieläkin kirkkaasti teidän sydämiinne. Meidän täytyy vielä nytkin, rakkaat Jeesuksen veljet ja sisaret, nuoret ja vanhat, yhdessä joukossa halata niitä rakkaita jalkoja, joihin Galilean vaimotkin rupesivat ylösnousemisen ihanalla kedolla.

Ei ole ihme, jos maailma ihmettelee, että se on joukko, joka ei sula muihin missään ahjossa. Verellä pestyn ja ostetun lauman sija ei ole missään muualla kuin tämän veriuhrin ympärillä.
Rakkaat! Edessämme on viimeinen taival. Juhlavaunut odottavat sinua viimeisellekin matkallesi, sillä synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Pyydämme Jumalan lasten esirukouksia.
Onni Haapaniemi

Siionin Lähetyslehti, maaliskuu 1963
Väliotsikot skannaajalta
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 01 Helmi 2013, 08:11, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Elo 2009, 12:59

Syntien anteeksisaaminen

”Ja Jeesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! Niin kuin Isä minut lähetti, niin minä myös lähetän teidät. Ja kuin Hän nämät sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaa Pyhä Henki: Jolle te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt." Joh. 20: 21–13.
Jumalan lapsi! Rauha olkoon sinulle. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, ja veressä! Näitä sanoo se Pyhä ja Totinen, joka avaa ja ei yksikään sulje, joka sulkee ja ei yksikään avaa. Ilm. 3: 7.

Vertavuotavin sydämin, rautanaulojen varasta Jumalan rakas Poika laski taivaan valtakunnan pelastuksen maan h päälle. Ihmisen teon varaan ei jäänyt mitään. Henkensä antaen Herra Jeesus huusi: "Se on täytetty!" Syntimme ovat niin raskaat, että ilman anteeksi saamista ne painavat meidät helvettiin. Eikä yhtään ihmistä ole, joka ei syntiä tee. 2 Aik. 6: 36. Siksi Jeesus rukoilee kuoleman keskellä ja elämän voittajana: "Isä, anna heille anteeksi."

Rauhan toivotuksella Kristus asetti armovaltakunnan maan päälle Pyhän Hengen viran kautta julistamaan syntein anteeksiantamista. "Katso tämä on se valta, joka tämän apostolin viran kautta annettiin seurakunnalle — " „Sillä sen tähden sanoo hän, joille te synnit anteeksi annatte. Niin ettei kenkään ole taivaaseen, eikä iankaikkiseen elämään pääsevä, joka ei saa sitä teiltä, se on, teidän virkanne kautta" (Luther). Tämä virka on annettu joka ainoalle kristitylle. "Sen tähden olet sinä yhtä paljon velvoitettu häntä uskomaan tässä asiassa, koska hän ei mitään muuta etsi, kuin sielusi autuutta. Juuri kuin seisoisi Kristus itse saapuvilla, panisi kätensä sinun päällesi ja sanoisi sinulle synninpäästön" (Luth. kirkkopostilla. Ensimm. s. pääsiäisestä 3 saarna)
Jo vanhan liiton vanhurskaat katselivat uskolla Siionin Kuningasta ja Jumalan valtakunnan ihanuutta. "Mutta näiden kuningasten aikana on Jumala taivaasta yhden valtakunnan asettanut, jota ei ikinä kukisteta, mutta sen pitää iankaikkisesti pysymän" Dan. 2: 44. Lupauksen sanan kautta näkivät he Golgatan ristillä verisen sovintouhrin ja samoin Häneen uskoivat.
"Miksi pakanat kiukuitsevat ja kansat turhia ajattelevat?" Ps.2: 1. Sillä ”minä asetin Kuninkaani Siioniin pyhälle vuorelle." Golgatan sovinto kuuluu sanassa tänäkin päivänä, valtakunnan sisällä Isän armossa Jeesuksen veren kautta. Valtakunnan rajan on Jumala pannut synnistä vapaan ja lain orjuudessa olevan omantunnon välille. Ulkona on kuolema ja helvetti.

Ystäväni! Jos sinulla on syyttävä omatunto ja puuttuu vapaitten lasten henki, tiedä se, että raja kulkee sinun ja Jumalan valtakunnan välistä. Olet ulkona! Älä lähde anteeksisaamattomilla synneillä tuomiolle. Voi sitä hetkeä, jos tulisilmäisen Tuomarin terävä katse joutuu lävistämään avaamattoman tuntosi. Keveästi täällä näytellään jumalisuuden varjokuvia ja luulouskoa, mutta kuoleman hetkellä ja viimeisellä tuomiolla on vakavat edessä. Elämässä ja kuolemassa kestää ainoastaan Jumalan vahva perustus. Sillä kaikki ne, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ovat Jumalan lapset. Jumalalle kelpaa vain täydellinen vanhurskaus. Se on usko hyvässä omassatunnossa. Vähempi ei riitä.
Ja voi sitä ihmistä, joka lähti Ylkää vastaan, ja silmien edessä ovi suljettiin! Näin surkeasti kävi syystä, että tunnolta puuttui Karitsan veren puhtaus. Nämä ovat vakavia asioita.

Autuus on Kristuksen kautta syntein anteeksisaamisessa. "Niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä. Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat" Luuk. 24: 46–48.
Vaikka kuinka vanhanaikaiselta se kuulostaakin, pitää kuuluman sovintoveren ääni, ja vanhan liiton merkit näkyvät uudessa Israelissakin. On puhallettava kahteen puhtaaseen hopeatorveen, että kansa koossa pysyisi ja osaa vaeltaa. Sillä lupaus on lain ja profeettain kautta vahvistettu ja meille evankeliumin kautta ilmoitettu. Ilman verenvuodatusta ei yhtään syntein anteeksiantamusta tapahdu. Näin saarnasi ylösnoussut Herra Jeesus kahdelle murheelliselle matkamiehelle Emmauksen tiellä, ja heidän sydämensä lämpeni taivaallisesta rakkaudesta ja ne pääsivät nauttimaan oman Herransa kanssa lävistetyissä käsissä siunattua ateriaa, ja leivän murtamisesta tunsivat Hänet.

Lihan kautta, Hengen ympärillä kuuluu vain turmeluksen ääni. Se on lähtöisin helvetin syvyyksistä ja huutaa kuolemaa vaimon siemenelle. Lihan opilla perkele panisi kaikki Jumalan valtakunnan kirkkaat temppelit pimeäksi, sillä "jos taitaisi tapahtua, valitutkin eksytettäisiin" Matt. 24: 24.
Nyt ei ale aikaa katsella omia tekoja, vaan Jumalan Karitsaa! Syvyyden kaivonkansi on jo avattuna. Voi, maan ja meren asuvaisia ja sitä mustaa hautajaissaattoa, joka kulkee suuren porton ympärillä saatanan perässä Siionin kansaa vastaan. Lohikäärme lyö pyrstöllään, mutta sinä, Siionin tähti, et putoa armon kirkkaalta taivaalta, vaan ylimmäisen enkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa tulet uutiseksi nukkuneiden seassa silloin, kun koko lunastettujen laumalle näkyy taivaan pilvissä Herra Jeesus.
Moab palkkaa täällä kiroilijoita Israelille, mutta vanhan ja uuden liiton Jumalan kansa, koko Kristuksen hengellinen suku, kutsutaan siunattuina autuaitten osaan päiväin lopulla. Kiitettäköön aina Siionissa Herraa Jeesusta vain siitä, että maan mahdottomille syntein anteeksisaamisessa kuuluu katkeamaton lunastuksen armo taivaasta!

Vain vähän aikaa enää Siionin muuttolinnut ja toukomettiset visertelevät täällä kylmässä maassa elämänpuun oksilla. Ja korviimme alkaa kuulua seitsemännen enkelin viimeinen soitto. Se on kolmas ja iankaikkinen voi-huuto epäuskossa hukkuvien sielujen yli. Silloin Jumalan arkki lähtee, eikä sen ovi ikinä aukene tälle maailmalle!

Epäuskoinen! Tahtoisin liittää kirjoitetun sanan painomusteeseen sydämeesi painuvan Jumalan kutsuvan rakkauden, ja vanhurskasten vanhempiesi rukouksesta ja kyyneleet. Usko syntein anteeksisaaminen!

Rakkaat! Taivas lähestyy maata. Ja Jumalalla on väsyneitä lapsia. Ojentakaa auttavat kätenne. Nostakaa uupuneita! Autuaat ovat ne, jotka Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon pitävät. Ilm. 14: 12.
Jolla korva on, se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo! Ilm. 3: 13.

Sisareni ja veljeni! Raadollisen syntisen matalat askeleet pohjaantuvat vieläkin Jumalan armoon. Ei sinun tarvitse aina kerjätä. On juhlan aatto ja Karitsan morsian puhtaissa vaatteissa. Köyhälle tulee rikkaita vieraita. Jumala on täyden tehnyt, eikä Isä jätä lastansa puolitiehen. Herra Jeesus noutaa sinut likaisesta maailmasta puhtaana taivaaseen. Sinä vaivattu, köyhä ja vähävoimainen! Juuri sinulle kuuluu uuden vuoden hyvä sanoma: Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä!

Sull' kiitos, oi Jeesus, kun kuulua soit,
Ett' kaikk' hyvin on asiat
Ett' lunastushintamme maksanut oot
Sun hengelläs ja verelläs.

Onni Haapaniemi.
Siionin Lähetyslehti maalis- huhtikuu 1949
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Joulu 2009, 19:35

Armon ilo

Mutta minä iloitsen Herrassa ja riemuitsen Jumalassa, minun lunastajassani. Herra, Herra on minun voimani, joka asettaa minun jalkani, niin kuin peuran jalat, ja vie minut korkealle, niin että minä soitan kanneltani. Hab. 3: 18–19.

Jumala puhuttelee ahdistuksen ja vaivan ajalla ihmislasta lohdutuksen sanoilla. Hän tahtoo päästää synneillä raskautetun irralleen, laskee vaivatun vapaaksi, ja ottaa pois kaikkinaisen kuorman. Maallisen kuvan kantajan syntien edestä Hän on kerran yhden, iankaikkisesti Jumalalle kelpaavan uhrin uhrannut.

Synnin ja kuoleman vanki on Jumalan armopäätöksen nojalla, syntien anteeksiantamuksen sanalla vapaaksi julistettu lain vaatimisesta ja kirouksesta. "Sillä Hengen laki joka eläväksi tekee Kristuksessa Jeesuksessa, on minut synnin ja kuoleman laista vapahtanut." Room. 8: 2. Liha on nyt ristiinnaulittu Kristuksen kuoleman kautta, ettemme ole synnin palvelijat. Mutta synti sotii uudistetun hengen mieltä vastaan, "ja ottaa minut vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on". Room. 7: 23. Syyttäjä on alas heitetty, mutta lihassa asuvaisen synnin tähden on ansiottoman vedottava armoistuimeen. Heikkoudella ympäröidyllä ei ole itsellään yhtään pelastusmahdollisuuksia.

Ystävät! Taivaan Jumalan kasvojen edessä meidän asiamme eivät parane
omanvanhurskauden silityksillä. Vain Jumalan korjaamana olemme Isän edessä
mahdollisia. "Sillä kaikki liha on niin kuin ruoho, ja kaikki ihmisen kunnia, niin kuin ruohon kukkanen." Piet. 1: 24.

Armo ainoana mahdollisuutena pitää uskomme ja toivomme Jumalaan. Armon
ilokin saattaa kätkeytyä kyyneliin, ja Jumalan kiitos sydämen huokauksiin. Ja Siionin vuorelta kuullaan sanottavan: "Ahdas on minulla sija ja turmeltu maa on asuttavana." Mutta tulesta temmattu kekäle kun saa katsoa suurta autuutta lunastuksen armossa, niin ei ole ihme, jos ilon ja riemun ääni kuuluu vanhurskaitten majoissa.

Veljeni ja sisareni! Kuule nytkin armon ihmettä. Sinunkin syntisi ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä! Usko on Jumalan voimassa. Evankeliumin sanassa näkyy Kristus elävänä ristin kuoleman haavoissa. "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

Rakkaat! Meillä on ristillä tehty Jumalan rauha, ja lunastuksen hinnalla parannettu omatunto. Jumalan arkkia kannetaan korennoilla kuninkaallisen pappeuden olkapäillä, ja kaikki janoavaiset pääsevät vetten tykö ja meidän Jumalamme tykö, sillä Hänen tykönänsä on paljon anteeksiantamusta. Jes. 55: 7.

”Jo tänne tuskahan ja vaivahan,
Soi kaukaa voittovirsi taivahan,
Mi antaa meille voiman voittoisan.
Hallelujaa."

Onni Haapaniemi
Siionin Lähetyslehti helmikuu 1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Kesä 2011, 07:33

Aviokäsky ja avioelämä


"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän loi: mieheksi ja vaimoksi loi hän heitä.» (1. Moos. 1:27).

Tämän Jumalan sanan kohdalla rukoilemme sinulta, valkeuden Isä: valaise Hengelläsi meitä. Rukoilemme sinulta, vanhurskas Isä, sanasi valoa. Auta jokaista lastasi synniltä varjeltumaan, pääsemään autuaana matkan päähän, sinun Poikasi veren turvissa, kuvasi kaltaisena perille kotikunniaan ja kirkkauteen. Amen.

Maailma – aviokäskystä luopuminen

Aviosäädyn on Jumala jo ennen syntiinlankeemusta suurella juhlallisuudella asettanut ja pyhittänyt. Ihminen oli Jumalan kuva viisaudessa, vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Ensimmäinen avioliitto solmittiin autuuden ja viattomuuden tilassa. Ihminen oli vapaa perisynnistä ja lankeemuksen turmeluksen osasta. Jumala rakensi vaimon miehen kylkiluusta ja vei itse hänet Aadamin eteen. Aadam ihastui ja iloitsi vaimostansa. Jumala itse vihki heidät ja siunasi heidät. "Ja Jumala siunasi heitä ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata." (1. Moos. 1: 28) Lankeemuksen onnettomuus tuli ennen kuin yhtään lasta syntyi. Ensimmäinen ihmispari joutui jo syvästi kokemaan syntiturmeluksen vaivan ja aviosäädyn ajalliset vastoinkäymiset ja murheet. Kain tappoi veljensä Aabelin, nähdessään hänet Jumalan suosiollisten kasvojen edessä.

JUMALAN sanan majesteetti on muuttumaton. Profeetat ja Jeesus ovat ilmoittaneet lopun ajan tuntomerkkejä. Tuhansien vuosien takana oleviin Nooan päiviin ja nyt elettäviin, luo Jumalan sana valoansa, näyttää silloisen ja nykyisen maailman menon, synnin. Ne päivät olivat Jumalasta luopumisen ja synkän pimeyden aikoja. Synkkä on Raamatun kertomus niistä päivistä. Synkkä on ennustus viimeisistä ajoista. Nyt lopun ajalla on kuin Nooan päivinä. Synnin mitta on kukkuroillaan. Ihmiskunta on synnistä sairas, turmeluksen orjuudessa. Se on lihallisissa himoissaan hyljännyt sanan, langennut ja luopunut Jumalasta. Antikristus on noussut korkeinta vastaan, ja hävittää korkeimman pyhän, ja rohkenee vielä ajat ja lait muuttaa. (Dan. 7: 25). Edelleen (Dan. 11: 37–38): "Isänsä Jumalaa ei hän tottele eikä vaimoin rakkautta, eli yhdestäkään Jumalasta lukua pidä, sillä kaikkia vastaan hän itsensä korottaa. Mutta jumalaansa Maosimia hän palvelee paikallansa."

Aviokäskyyn liittyy Jumalan siunaus tai kirous. On murheella todettava, että Jumalan pyhittämä ajallisen elämän sääty on tehty huoruuden ja lasten murhan kohteeksi, jumalattomien haureuden ja pilkan asiaksi. Muistakaa, epäuskoiset, etsikkopäivää ja armon aikaa. Tehkää parannus, ettei tarvitse pitkässä iankaikkisuudessa valittaa: voi hirmuista maata kun katselen, siellä on syntini tehty.

Himojen valta on korotettu aistien palvottavaksi ja sivistyksen kaikkivoipaisuudesta huudetaan. Kaikin keinoin on käynnissä neuvonta syntyvyyden säännöstelystä. Äitiysneuvolat ovat tulleet paremminkin ehkäisyneuvoloiksi. Syntyvyys on maassamme laskenut suurten nälkävuosien tasolle. Avioliittolainsäädännön uudistamisessa esitetään pakollista rekisteröimistä siviilitoimituksensa. Ei kysyttäisi enää suostumusta avioliittoon, eikä julistettaisi avioliittoa voimaan. Uskonnollisuus on katsottu avoliitossa toissijaiseksi. Sukupuolielämän luonnottomuudesta ja lapsirajoituksesta Jumalan sana kieltää. "Salavuoteiset ja huorintekijät Jumala tuomitsee." Synti riistää yksilön ja kodin onnen. Se repii perhe-elämän ja on koko kansakunnan tuhoava voima. Jumalallisten, siveellisten lakien kunnioitus on elävänvoiman lähde yksilölle ja yhteiskunnalle. "Vanhurskaus korottaa kansan, mutta synti on kansakunnan häpeä." (Sananl. 14: 34). Synnin paisumista seuraa aina Jumalan tuomio. "Sillä niin kuin pitkäisen (ukkosen, skannaajan huomautus) tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Poika päivänänsä oleva." (Sananl. 17: 24).

Jumala on uskovaisen ja uskottoman välisen avioliiton kieltänyt. Joka sen rikkoo, on nimelliseen syntiin joutunut. Vialliseksi joutunutta Jumalan sana ja Pyhä Henki kehottaa parannukseen. Avioliitto-synti kerrotaan erikoisesti Nooan ajan syntinä. "Se oli paha Jumalan edessä. Ja ei sinun pidä heimolaisuuteen antaman sinuas heidän kanssansa: sinun tyttäriäs ei sinun pidä antaman heidän pojillensa ja heidän tyttäriänsä ei sinun pidä ottaman pojilles...niin julmistuu Herran viha teidän päällenne ja nopeasti hukuttaa teidät." (5. Moos. 7: 3--4). "Te olette Herran, teidän Jumalanne lapset." (8. Moos. 14: 1).

"Sinä olet pyhä kansa, Herralle, sinun Jumalalles: sinun on Herra sinun Jumalas valinnut omaksi kansaksensa kaikista kansoista maan päällä." (5. Moos. 7: 6, 2. Moos. 34: 11–16).

USKOVAISET nuorukaiset ja neidit, karttakaa seurustelua jumalattomien kanssa, etteivät he ala näyttää silmissänne kauniimmilta ja paremmilta kuin Jumalan lapset. Jumalalla on varaa antaa uskovainen elämänkumppani sinulle, kuten kullalla kihlattu Rebekka tuotiin Iisakille. "Ja minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta: etteivät ota emäntää minun pojalleni Kanaanealaisten tyttäristä, joiden seassa minän asun. Vaan mene minun isäni maalle ja sukuni tykö, ja ota minun pojalleni Iisakille emäntä." (1. Moos. 24: 3--4). "Hän lähettää enkelinsä sinun edelläs, ettäs, ottaisit minun pojalleni emännän sieltä." (1. Moos. 24: 7). Jumalan valtakunnan ulkopuolelta haettu aviokumppani ei ole Jumalan antama.

Tällä viimeisellä ajalla eivät kaikki kristitytkään voi kärsiä kokonaista Jumalan sanaa, eivätkä tahdo alistua synnistä Pyhän Hengen kuuliaisuuteen. Aamupäivän työntekijät ovat kirkastaneet synnin synniksi. Viimeisellä ajalla tarvitsee vielä enemmän käyttää Jumalansanan kaksiteräistä miekkaa. Sielunvihollinen tahtoo monen luvallisuuden kautta tunkeutua Jumalan lastenkin sydämeen. Ottakaamme käsiimme kirjoitettua Jumalan sanaa, jossa on Henki ja elämä. Mielemme on altis kääntymään ajallisiin ja sydämenne taipuvainen tarttumaan kiinni maallisiin. Mitä enemmän valvomisemme suuntautuvat katoavaisiin, sitä suuremmassa vaarassa olemme kadottaa Kristuksen rakkauden elävän tunnon. Ellei uskomme saa uutta armon voimaa, se kuolee. Omantunnon puhtaus ja vapaus saatiin silloin, kun meidät ensimmäisen kerran siunattiin, ja se siunaus laskeutui verisenä armokasteena sydämeemme ja omaantuntoomme. Pyhä Henki opettaa karttamaan syntiä ja myös uskon kuuliaisuudessa tunnustamaan synnit. Jumalan terveellinen armo opettaa hylkäämään jumalattoman menon ja maailmalliset himot ja siveästi ja puhtaasti tässä maailmassa elämään. "Mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä kärsivällisyydessä ja Raamattuin lohdutuksen kautta toivo olis." (Room: 1: 4). Jumala sanassaan varoittaa uskovaisia vaaroista, jotka meitä vaanivat, jos kristillisyytemme näköalat hämärtyvät. Ilman elävää uskoa ihmisellä ei voi olla Hengen todistusta, autuuden tunnetta, vaan tuntoa painavat anteeksisaamattomat synnit ja kuoleman kadottava kauhistus.

Usko ei ole vain kirjaimellista, vaan se on uudensyntymisen armossa jatkuvaa lapsenmielistä uskonkuuliaisuutta Pyhää Henkeä kohtaan. Usko on tuonut meidät taivastielle. Toivo osoittaa meille pettämättömän tien, jossa näkyvät suuren Ristinkantajan pyhät jäljet, se on ainoa ja pettämätön tie, joka vie kulkijansa itkun laaksosta kunnian paratiisiin. Ilman sanan kuuliaisuutta toivoton usko sammuu Kristuksen ristin juurelle. Toivoton usko on voimatonta uskoa, sillä Jumalan sana ei pääse sitä ruokkimaan. "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikkia muita ihmisiä viheliäisimmät." Jos näin on, niin saatanan valta murskaa meidät auttamattomasti alleen. Me kiinnymme katoaviin, olivatpa ne sitten myötä- tai vastoinkäymistä, emmekä langettuamme jaksa nousta uudelleen tielle. Ristin ja kilvoituksen kaidalla tiellä olemme sodassa lihaamme ja vertamme vastaan. Tarvitsemme kaikki Jumalan sota-aseet. Pelastumisemme kysyy henkilökohtaista kilvoitusta. Hetkittäin uskoen, vain Jumalan siunauksen ja Jeesuksen veren turvin, kuljemme kohden päämäärää.

SYNNIN käärme on myrkyttänyt lihamme ja veremme, ja synnin paha asuu meissä. Turmelus ja kärsimättömyys tulevat silloinkin, kun on aikomus osoittaa hellyyttä perheen keskuudessa. Arkisen elämän, työn ja monien kiusauksien keskellä tarvitsemme uskoa elämän voimaksi, ja rakkauden säilyttämiseksi hyvän Jumalan jatkuvaa hoitoa, etteivät anteeksi saamattomat synnit pääse pesiytymään tunnollemme. Sovittamaton synti antaa lihalle ja verelle uutta voimaa, ja panee arkailemaan armoistuimen eteen tuloa, hivuttamalla pois sydämen uskallusta, ja himmentämällä Jumalan armoa sielulta. Siellä, missä on näkösällä oman huonouden tunto ja oma vajavaisuus, ja missä murehditaan oman elämän epäonnistumisesta, ei tätä vaaraa ole. Silloin pysytään kerjäläisen paikalla ja uskotaan vain armosta. Ei ole varaa toisen vikoja hakea, kun tunnetaan oma viheliäisyys. Nähdään omassa itsessä toinen laki, joka täysivoimaisena sotii hengen lakia vastaan. Elävän uskon sisäinen tunto panee turvautumaan kaikkiin Jumalan sota-aseisiin omakohtaisen uskon säilyttämiseksi.

EVANKELIUMIIN sisältyvä neuvon, nuhteen ja opetuksen sana ei kohdistu eläväntuntoiseen armolapseen tuomion sanana. Jumalan sanan kautta me pysymme uskossa Herraan Jeesukseen ja rakkaudessa keskenämme, kun seuraamme, mitä Jumala sanassaan opettaa meille. (Kol. 3: 16, 1. Piet. 1: 19, Piet. 3: 1-2, 1. Tim. 4: 13). Jumalan armoalueella ei liikuta ihmisen omavanhurskauden saastaisissa kengissä, sanan viisaudessa synnille oikeutta tekemässä, eikä lihan vapaudessa. Sillä paikalla kilvoitellaan vanhan aadamin niskat sujutettuina armon alle, ihmisen omista oikeuksista ja pyhyyksistä riisuttuina.

Eteemme asetetaan kysymys elävän sanan oikeasta jakamisesta. "Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelija jonka Herra pani perheensä päälle antamaan heille ruokaa ajallansa." Jumalan salaisuuksien huoneenhaltija jakaa oikein taivaan mannaa, vapaitten lasten iloksi ja riemuksi. Vaatijan sauva olkoon iankaikkisesti särjetty Jumalan huoneesta. Pyhä Henki päästää vapaiksi kaikki, jotka synneillä vaivatut ovat. Hän lohduttaa murheellisia, ottaa pois kaikkinaisen kuorman ja synnin. Sidottu ja murheellinen voidaan auttaa Jumalan evankeliumilla. Itsessämme olemme pimeitä ja vähävoimaisia. Uskomisemme tuntuu kylmältä ja kuolleelta. Sittenkin saamme uskolla omistaa ja katsoa ylösnousemuksen elämän valoa, jossa me nyt vaellamme, ja joka viimeisenä päivänä ilmestyy hetkessä Jumalan Pojan kunnian kirkkautena. Heikon uskomme ja vajavaisuutemme tähden pyydämme ja rukoilemme, että vielä viimeisen ajan kovissa taisteluissa Herra Jeesus ilmestyisi taivaallisen rakkauden merkeissä verisenä, elävänä ja voimallisena lastensa keskuudessa, että sitä voimaa saamme tuta ja läsnäoloa uskon kautta sydämissämme ja Hänen sydämensä puhtautta, lämpöä ja suloisuutta sielullamme. Ja että taivas pitää aina Jeesuksen haavat ja veren uskollemme niin kirkkaana ja kalliina, että tämä maailma halpana näkyy ja pysyy.

Rakkaat veljet ja sisaret, Jeesuksen kunnian kirkkaudessa, me saamme aina suuremman voiman synnin pahoja himoja ja haluja vastaan, ja jaksamme suurina syntisinä uskoa Herran Jeesuksen ansioon. Ojenna sauvasi meren yli, murheellinen ja hätääntynyt kilvoittelija. Tällä tiellä edetään vain askel askeleelta Jumalan siunauksen, ja taistelussa saatuja haavoja lääkitsevän Herran Jeesuksen veren turvin. Nimellisiin synteihin joutuneelle on avoimet lähteet Jumalan seurakunnassa. Ei tarvitse syntitaakkaa kantaa. Saa luottavaisesti veljelle tai sisarelle tuon synnin puhua ja anteeksiantoa. Ja kuuluu anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Ahdistuksissa ja kiusauksissa koeteltu usko ja toivo katsovat Jeesuksen veren ja todistuksen sanan kautta ristin alta ja myrskynkin yli kotimaan tyvenelle rannalle. Jumalan ja Karitsan valtaistuimen äärelle, johon sinut, rakas jumalanlapsi, ja minutkin, kerran kutsutaan taivaallisiin kruunajaisjuhliin.

Jumala itse on pannut ihmisluontoon sukupuolien välisen vetovoiman, jonka tarkoituksena on avioliitto, perhe-elämä ja uuden sukupolven kasvattaminen. Jumalan tarkoittama puhdas rakkaus ja kiintymys toiseen sukupuoleen ei ole, eikä ala uskovaisessa lihallisten himojen sytyttämänä. Puhdas rakkaus sitoo kaksi siten, että he antavat toisilleen sydämestään rakkauden, uskollisuuden ja lupauksen vakuutuksen. Moraalinen rakkaus herättää sydämessä suloisen tunteen, joka on puhtaan rakkauden, onnellisuuden nautintoa. Raamatussa on Korkia veisu, kaunein ja ihanin veisu. Se on paras ja kaunein kuvausten ylevyydestä, ja se on kaunein sisältönsä puolesta, sillä Salomo laulaa kaikkein pyhimmästä, puhtaimmasta ja kalleimmasta asiasta maan päällä: oikeasta ja puhtaasta, kaikesta itsekkyydestä vapaasta, Yljän ja morsiamen keskinäisestä rakkaudesta.

Aviorakkaudella kuvataan Jumalan seurakunnan keskinäistä rakkautta. Ylkä ja morsian, kihlajaiset ja häät, kuvaavat Raamatussa taivaallisen Yljän ja morsiamen hengellistä rakkautta ja ikuista armoliittoa. Herran voidellun häävirressä ja morsiuslaulussa kuvataan taivaallisia asioita sydämen palavalla rakkaudella. Psalmissa 45 taivaallisen yljän morsian sanoo: "Minun sydämeni ajattelee kauniin laulun: minä veisaan kuninkaasta, ja minun kieleni on jalon kirjoittajan kynä. Sinä olet kaikkein kaunein ihmisten lasten seassa: armo on vuodatettu ulos sinun huulissas; sen tähden siunaa Jumala sinua iankaikkisesti."

Jeesus kodissamme — avioelämän onni ja siunaus

AVIOLIITON solmittuaan Kaanan nuori ylkä ja morsian kutsuivat Jeesuksen häihinsä. Onnelliset olivat Kaanaan häät, kun taivaasta oli kutsuttu vieraita. Nuori pari alkoi avioelämänsä Jeesuksen siunauksella ja koko taivaan joukon kanssa. Jeesus tuli ja pyhitti heidän ajallisen ja iankaikkisen ilonsa ja onnensa. On onnellista aloittaa Korkeimman säätämä avioelämä Jeesuksen siunauksen osallisuudessa. Niitä aviopareja seuraa Jeesuksen siunaus kaikkina elämän aikoina. He ovat onnellisia, kun maan päällä siunattuina saavat kerran korkeimmalta valtaistuimelta kutsun: tulkaa, minun isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.

AVIOLIITTO ja perhe-elämässäkin tarvitsemme ne kaksi penninkiä, jotka laupias samarialainen jätti majatalon isännälle. Oli hyvä asia, kun vielä luvattiin: jos enemmän kuluu, niin palatessani maksan. On tarvittu armoa armon päälle. Vanhurskas isä ja äiti ovat rukoilleet jokaisen lapsensa puolesta jo ennen kuin he ovat syntyneetkään. He ovat rukoilleet heidän puolestaan, heidän kehdossa ollessaan ja koko heidän elämänsä ajan. Mutta monta kertaa rukoustakin on jouduttu rukoilemaan Jeesukselta. Jokainen lasta kohtaava tapahtuma, hyvä tai paha, koskettaa vanhimman sydäntä. Monen vanhimman sydän on kokenut murhetta lastensa tähden, kun maailma on saanut heidät vietellä uskosta pois synnin petoksen kautta epäuskoon ja väärään hengellisyyteen.

OLEMME iäisyysolentoja. Kannamme synnin ja kuoleman osassa maallisen kuvaa. Emme voi kerskata oman voittovoiman kunniasta. Meitä seuraa oma liha, maailmanvoimainen ja -valtainen liittolainen, joka on sodassa uskoa vastaan. Ilman Jeesusta menee kotielämä huonosti. Tarvitaan usko, toivo ja rakkaus perhe-elämän yhdyssiteenä. Kristillisyyden elämänpiirissä siunaa Jumala aviosäädyn, puolisoiden, lasten ja kodin ajallisen ja iäisen onnen.

Todellisen onnen perustana on se, että ihminen ei elä himojensa ja aistillisten mielijohteittensa vallassa. Lihansa estottomuuden himoissa elävä ihminen luulee löytäneensä onnensa ja oikean autuaitten maan sieltä, missä kristinusko ei myrkytä synnin tunnolla, aviouskollisuudella ja vanhanaikaisilla siveellisyyden säännöillä ruumistansa hekuman menoon holhoavia vapaan rakkauden palvojia. Kuitenkin heidän määränpäänsä on toivoton, ja koko heidän elämänsä hukkuu maallisiin iloihin ja kärsimyksiin. Suruttomille on hautajaissaatto viimeinen matka, ja hautakivi ikuinen piste elämälle.

USKOVAISEN kodin elämänvoima kumpuaa Jumalan avaamasta iäisyyslähteestä. Siihen uskomalla, Jeesuksen veren kautta, aukenee iankaikkinen elämä ja taivas. Siellä hiljainen ja nöyrä Jumalan Karitsa opettaa epäonnistuneelle kilvoittelijalle kärsivällisyyttä, rakkautta ja uskollisuutta. Ristin uhrituli sulattaa rakkauden ahjossa uskon puhdasta kultaa. Sydämissä koetaan näkymättömän siunauksen uutta elämää, ja vapautunutta luomisvoimaa. Uskova äiti ja isä, suuressa oman huonouden tunnossaan, ahkeroivat tehdä omassa ja lastensa sydämissä pyhää kylvötyötä. Jumalan valtakunnan kutsuttuina, jumalanlapset ovat siihen istutetut taivaallista menoa varten. Anteeksi anotaan ja anteeksi annetaan Jeesuksen nimessä ja veressä.

"SINUN emäntäs on niin kuin hedelmällinen viinapuu huoneen sisimmäisissä loukkaissa: sinun lapses niin kuin öljypuun vesat pöytäs ympärillä." (Ps. 128: 3). Raamatun sana velvoittaa meitä kristillisen elämän kaikissa säädyissä. "Niin olkaat siis Jumalan seuraajat, niin kuin rakkaat lapset, ja vaeltakaat rakkaudessa, niin kuin myös Kristus meitä rakasti." (Eph. 5: 1-2). "Mutta pyhittäkäät Herra Jumala teidän sydämissänne." (1. Piet.)."He oudoksuvat, ettette heidän kanssanne juokse samaan säädyttömään hekuman menoon, ja pilkkaavat. Niiden pitää luvun tekemän hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita." (1. Piet. 4: 4-5). Aviosääty pitää puhtaana pidettämän ja aviovuode saastatonna. "Autuaat ovat ne, jotka hänen käskynsä pitävät, että heidän voimansa elämän puussa olis..." Vain Jumalan sanan mukaiset aviosäädyn neuvot ovat kristitylle kelvollisia. (1. Kor. 7; 1-6, 1: Piet. 3: 1-7, Kol. 3: 18–21, Eph. 6: 1–4). Ja vielä Paavali neuvoo avioväkeä keskinäiseen rakkauteen hengellisen rakkauden esikuvalle. (Eph. 5: 22–23). Avioliiton velvollisuus, rakkaus ja puhtaus, säilyvät vain sisällisen ihmisen uudistuksen kautta, joka on kallis Jumalan edessä. On sanottu: rauhallinen ja hyvä omatunto on kappale taivasta. Samoin koti, jossa kilvoitellaan armon kerjäläisenä Kristuksen ristin alla, on kaistale taivasta maan päällä. Jeesuksen siunauksen kokeminen on uskovalle sydämelle kuin taivaan virvoittava kaste kuivan maan kasville. Silloin katoavan maan hädät ja surut saa heittää armon siunaavaan virtaan ja sydän ylenee ylistämään Jumalaa. Kristittyjen kotien uskovaiset vanhemmat omistavat Jeesuksen veren armossa ja puhtaudessa onnellisten ja autuaitten osaa, vaikkakin ristin pyhä polku kulkee suuren vaivan läpi. Tälle pyhien pyhälle polulle on kaiken maailman ajan koottu tuskaa, vaivaa, vainoa, häväistystä ja vastustusta. Kuka voinee lukea niiden kyynelten määrän, jotka ovat vuotaneet sillä tiellä Herran kansan silmistä. Kuka tainnee mitata niiden kärsimysten määrän, joita taivaaseen kulkijat maailmassa ovat saaneet kestää. Kiusatut äidit, ne lapset, jotka te synnytätte, ovat Jumalan siunaamia lapsia. Olemme onnellisia äitejä ja isiä, kun saamme heidän kanssansa käydä sisälle valkopukuisten joukossa Jeesuksen ja Jumalan luo taivaaseen.

OLEMME nähneet onnellisia kasvoja ja herkästi kumpuavaa iloa vain siellä, missä liha on ristiinnaulittu, aviouskollisuus ehdotonta ja kodit kunniassa. Jumalan suomat ruumiin lahjat ovat siellä hengen hallittavina. Siellä huolten raastamat isät ja äidit iloitsevat pienokaistensa parissa ja siellä on elämä ilman maailman huumaa, syvästi koettua, rikasta ja onnen tuottamaa. Siellä jaetaan yhteiset kärsimykset ja ilot ja uskotaan ikiaikojen Jumalaan. Jokainen vastoinkäyminen otetaan vastaan Hänen rakkaana vitsanansa. Onnistuminen pidetään Hänen armonsa ja rakkautensa osoituksena. Jumalan rakkaus säteilee niin ilon kuin surunkin päivinä. Niin kuin Samuelin koeteltu äiti sanoi: "Herra kuolettaa ja virvoittaa, vie suureenahdistukseen ja siitä ulos jälleen." (1. Sam. 2: 6)

Iäisyyden valossa katsottuna elämän vaihtelevaisuus on viisaan Jumalan määrätietoisessa johdatuksessa. Elämä ja kuolema on turvallisessa uskossa annettu Herran käteen. Herran johtaman ihmisen päämäärä on onnellinen iankaikkisuus. Hän uskoo kerran nukahtavansa kuin pieni lapsi pois vajavaisuuden maasta. Vaikka iäisyyden kutsun saapuessa rakkaan isän, äidin, lapsen, puolison, tai muun sukulaisen ja ystävän pois meneminen tuottaakin sydänsurua ja ajallista eronikävää, on lohtuna jälleennäkemisen ihana toivo ja autuuden ilo. Suuren Armahtajan käsiin on turvallista nukahtaa. On onnellista jo ajassa ja iäisyyden oven auetessa olla siunattuna Jeesuksen sydänverellä. Siunatkaa lapset meitä, taisteluissa väsyneitä äitejä ja isiä. Muistakaa meitä anteeksiantavalla sydämellä. Äidillä ja isällä ei itsellä ole antaa pyhän siemenen kylvölle kasvuvoimaa. He ovat monta kertaa nousseet yöllä ja päivällä itkusilmin pyytämään pyhälle kasvulle Jumalan siunausta, että saamme riemuiten kantaa kanssanne lyhteet ikuisen elonkorjuun ilojuhlaan.

Johannes katseli ja kuunteli, että Jumalan ja Karitsan istuimen edessä iäisyysvalossa heille uutena ja täydellisenä oli kirkastunut Jumalan iankaikkinen rakkauden ihme, Karitsan veren lunastuksen armo. Siitä Hänelle ylistysvirren ääni kaikuu lakkaamatta uuden taivaan ja uuden maan kirkkaudessa.

Kiusattujen koti on taivas. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pyydän muistamaan minua esirukouksin.

Onni Haapaniemi
Päivämies 27.6.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja mies » 01 Helmi 2013, 07:39

Taavetti kirjoitti:Syntien anteeksisaaminen
Lihan kautta, Hengen ympärillä kuuluu vain turmeluksen ääni. Se on lähtöisin helvetin syvyyksistä ja huutaa kuolemaa vaimon siemenelle. Lihan opilla perkele panisi kaikki Jumalan valtakunnan kirkkaat temppelit pimeäksi, sillä "jos taitaisi tapahtua, valitutkin eksytettäisiin" Matt. 24: 24.
Nyt ei ale aikaa katsella omia tekoja, vaan Jumalan Karitsaa! Syvyyden kaivonkansi on jo avattuna. Voi, maan ja meren asuvaisia ja sitä mustaa hautajaissaattoa, joka kulkee suuren porton ympärillä saatanan perässä Siionin kansaa vastaan. Lohikäärme lyö pyrstöllään, mutta sinä, Siionin tähti, et putoa armon kirkkaalta taivaalta, vaan ylimmäisen enkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa tulet uutiseksi nukkuneiden seassa silloin, kun koko lunastettujen laumalle näkyy taivaan pilvissä Herra Jeesus.
Moab palkkaa täällä kiroilijoita Israelille, mutta vanhan ja uuden liiton Jumalan kansa, koko Kristuksen hengellinen suku, kutsutaan siunattuina autuaitten osaan päiväin lopulla. Kiitettäköön aina Siionissa Herraa Jeesusta vain siitä, että maan mahdottomille syntein anteeksisaamisessa kuuluu katkeamaton lunastuksen armo taivaasta!


Nuin se kulkue kulkee.

Onko kyse tästä pyrstöstä:

14 vanhimmat ja ylimykset -- siinä on pää,
profeetat, nuo valheopettajat -- siinä on häntä.
(Jes.9)
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Onni Haapaniemi: Kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Heinä 2016, 15:02

Armolla kaunistettu

Puhtaalla ja kiiltävällä, kalliilla liinalla Pyhä Henki tarkoittaa sitä morsiuspukua, minkä taivaan Ylkä, Jeesus, valmisti rakastetulleen taivaallista hääjuhlaa varten. Jumalan lapsi tämän maan päällä käyskennellessään kantaa sydämellään taivaallisia armon ja kunnian katoamattomia kalleuksia. Kirkastetun Jumalan kansan ylösnousemuksessa näkyy Karitsan morsian kunnian puvussaan. Hän käy juhlaan arvaamattomaan.
Jumalan ihmeellisistä suurista töistä luominen on jo tehty ja lunastus täytetty, mutta Pyhä Henki kaunistaa seurakuntaa anteeksiantamuksella viimeiseen päivään saakka. Jeesuksen morsian on lihan turmeluksen tähden syntinen. Lunastuksen armosovinto Hengen pyhityksen uudistuksessa teki hänet mahdolliseksi autuuteen ja kunniaan.
Ystävät! Etsikää sitä kaupunkia, jolla perustus on, jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Jumalalta valmistettu ja kaunistettu morsiuskaupunki antaa janoovalle elävän veden lähteestä lahjaksi. Siinä kaupungissa lakkaavat vaivojen kyyneleet, eikä kuolemaa pidä oleman.
Jumalan kansa on jo vieraalla maalla löytänyt Karitsan emännän taivaallisella kunnialla kaunistettuna. Ei Pyhä Henki tarkoita sitä, että taivaskilvoittelijat ovat elämänvanhurskaudella loistavia, hyvien tuntemisten kristityitä. Raadolliset näkevät sen, ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän. Ps. 69:33. Sydän elää siitä, että "ystäväni on minun ja minä Hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä."
Taivaallinen Ylkä kävi hengellään ja verellään maasta kihlaamassa itselleen rakastettua morsianta. Kuoli syntiemme tähden ja nousi kolmantena päivänä ylös morsiamen elämäksi.
Sinäkin saat kerran käydä kirkastettuna morsiamena Yljän häihin kiittämään.
Autuaallista päivää odotellessa saat uskoa kaikki synnit ja kaikki kiusaukset Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi!
Veljeni ja sisareni! Sinulla on vapaus mennä pyhään Jeesuksen veren kautta!
Morsiamella on puku ja kihlat, ja hänellä on elämä Jumalassa. Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme. Kork. v. 2: 12. Yljän äänestä morsian elää ja iloitsee. Karitsan emännän, se on, seurakunnan yhteydessä Ylkä ilmoittaa palavan rakkautensa ja vakuuttaa uskollisuutta morsiamelleen. Veren armosta saatua autuutta ja kunniaa uskossa katsovan morsiamen sydän ylentyy monesti jo maitten päällä Jumalan laupeuden ylistykseen. Vieraan maan vaivojen ja ristin ahdistamasta rinnasta kohoaa kuolemattoman hengen kaunis laulu ja morsiusveisu sielujen Yljästä Kristuksesta.
Sinä, raadollinen ja köyhä, olet uskon kautta vanhurskauden perillinen. Isän armosta aukenee lapselle taivaan voittokunnia.
"Siell' alkaa suuri juhla. Ja kuuluu kiitos laulu —."
Morsiusveisu Kristuksesta kuuluu: "Sinä olet kaikkein kaunein ihmisten lasten seassa, armo on vuodatettu sinun huulissas, sen tähden siunaa Jumala sinua iankaikkisesti." Ps. 45:3: Pyhä Henki antaa ylistyksensä taivaan Jumalalle ja Isän rakkaalle Pojalle. Ja pyhillä kaunistuksilla tarkoitetaan puhdasta omaatuntoa ja Jumalan rauhaa. "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinun pitää kaikilla näillä niin kuin kaunistuksella itses puettaman ja sinä käärit ne ympärilles niin kuin morsian." Jes. 49: 18.
Jeesuksen rakkauden merkit näkyvät siinä Jumalan Siionissa, joka yhtenä morsiamena hengessä aloittelee armon kiitosta jo vieraalla maalla.
"Tämä salaisuus on suuri, mutta `minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta."
Rakkaat! Me olemme kaikki Hänen täydellisyydestänsä saaneet ja armon armosta: Joh. 1: 16. Ne olivat maasta ostetut ja Jeesuksen veren armosta uskoneita, jotka näkyivät istuimen edessä ja Karitsan edessä, valkeilla vaatteilla puetut, ja palmut heidän käsissänsä.
Sua ylistän, oi Jumala,
Nyt täällä murheen maassa.
Vaan kerran valkovaatteissa
Sun luonas kunniassa
Saan siellä iät veisata:
Mä elän laupeudesta.

Onni Haapaniemi
1956 Siionin Lähetyslehti sivut 148, 149
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Onni Haapaniemi: Kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Marras 2018, 19:30

Lunastuksen armo

(2 Kor. 5: 19-21)
Tie kunnian taivaaseen kulkee täällä armovaltakunnan kautta. Jeesus itse lausui opetuslapsillensa armovaltakunnan perustussanat osoittaen haavojaan. Armonvalta- kunnan asukkaaksi tullaan vain syntymän kautta. Te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on. 1. Piet. 2:9.
Lupauksen lapsella on Isän perintöoikeus. "Sillä te tiedätte meidän Herran Jeesuksen Kristuksen armon, että hän rikkaana ollessansa tuli kuitenkin teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyytensä kautta rikkaaksi tulisitte" 2 Kor. 8: 9. Ketuilla ovat luolat ja taivaan linnuilla pesät, vaan Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi. Meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksiantamus. Kol. 1:14. Kristuksen julkinen evankeliumin salaisuus on saarnattu kaikkein edessä, jotka taivaan alla ovat. Ja sitten tulee loppu. Pyhältä Hengeltä valaistu pääsee tuntemaan hengen valossa taivaan valtakunnan salaisuudet. Matt. 13:11.
Jumalan Karitsa avasi syntiselle ristin kuolemalla ja ylösnousemisen voimalla parannuksen ja uskon tien, joka kulkee hengen pyhittämisen armosta uskon kuuliaisuuteen. Syntiselle Pyhässä Hengessä annettu Jumalan rauha on totinen ja epäilemätön vanhurskaus. Jeesuksen haavojen kautta ovat taivaan kunniaan muuttaneet veljemme ja sisaremme käsittäneet rauhan. Ne avoimet Jeesuksen haavat ovat meidänkin sielumme sovinto. Evankeliumissa Vapahtajamme osoittaa omillensa kätensä ja kylkensä.
Jumalalla on iankaikkisen elämän rakkaus sinuakin kohtaan, epäuskoinen ja
langennut ihmislapsi. Me rukoilemme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Voi, kun lunastustyön kalleus säilyisi aina rakkaana jokaiselle iäisyyskulkijalle. Ja ainoana uskona se, että Hänen verensä turvin katoova pukee kerran päällensä katoomattomuuden ja kuoleva pukee päällensä kuolemattomuuden.
Jeesuksen verellä synneistä pestynä tekee Jumalan ostolauma matkaa toinen toistaan armoevankeliumilla siunaten. Elävää uskoa on julistettu ja anteeksiantamusta saarnattu maailman alusta alkaen. Se on maailman uskonnolle hulluus.
Monta kiusattua matkantekijää on muukalaisuuden maassa. Kallis on heille elämän valtakunta ja elämän tie. Heidät on puettu Jumalan Hengellä Jeesuksen ansioon. Taistelun tähden matka on vaikeaa. Sen tähden, niin kuin peura himoitsee tuoretta vettä, niin minun sieluni himoitsee sinua, Jumala. Isä auttaa matkaan siunatuita, huonoja ja turmeltuneita kaikissa taisteluissa. Mutta monta taistelun päivää täällä sittenkin päättyy murheeseen ja huokaukseen. Puuttuvaisuus ja heikkous saa aikaan Jumalan lapsissa sielun ikävää ja tekee vieraaksi tämän maan. Se panee monta kertaa vakavasti ajattelemaan taistelujen ja ristin matkaa. Jumalan lapsi joutuu taistelussa katsomaan sydämeensä ja joutuu huokaamaan omaa huonouttaan ja pahuuttaan. Mutta Jeesus sanoo vuorisaarnassa, että he ovat onnellisia köyhiä.
Lapset rakkaat, elävä usko on kestävä turva elämässä ja kuolemassa. "Sillä minulle on suuri ja väkevä ovi avattu, ja on monta vastaan seisojaa". 1 Kor. 16:9. Se ovi on avoin uskon kautta iankaikkiseen kunniaan. Turmeltunut osuutemme sotii henkeä vastaan ja perkele, maailma ja synti kysyy valtansa perään. Kun Jumala armon valossa osoittaa oman huonoutemme ja väärät valvomiset rasittavat, ei totisesti meissä löydy tuntemisten puolesta uskoa Jeesuksen sovintotekoon. Mutta vaikka näin on, on pohja-ankkurina sittenkin suuri Jumalan rauhan tyven sydämessämme. Tältä pohjalta saatua omantunnon rauhaa seuraa rakkauden pelvossa vapaa kuuliaisuus, joka on taisteluasenteessa syntiä vastaan. Pysyäksemme voitolla tarvitsemme Jumalan voimaa. Vanhurskaille ei ole pantu lakia. Pyhä Henki opettaa jumalattoman menon hylkäämään. Evankeliumin voimasta uskotaan ja jaksetaan panna nimellisetkin synnit pois. Matkaveljeni ja -sisareni, usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jumalan rauhan terveisin
ONNI HAAPANIEMI
Siionin Lähetyslehti 1967 sivut 204, 205


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 13 Marras 2018, 19:30
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron