Erkki Tenhunen: Israelin huoneen tähteet

[Taavetti]

Siionin Lähetyslehti maaliskuu 1963

Israelin huoneen tähteet


NIITÄ tähteitä me olemme kaikki rakkaat veljet ja sisaret Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, me, jotka alemme kutsutut ja matkalla sinne Karitsan suurille hääjuhlille Kutsujan armosta ja Hänen lahjoittamassaan hääpuvussa.

Pitkämielisyytensä ja rakkautensa Jumala on osoittanut luomaansa iäisyysihmistä kohtaan siinä, että Hän on perustanut tänne katoavaisen maan päälle oikein sellaisen kutsuntalaitoksen eli aivan oman valtakuntansa. Tämän valtakunnan kansalaiset parannuksen armoon autettuina, ovat kutsuntatehtäväänsä, suorittaneet aina Aabelin ajoista alkaen kautta niiden kolmen armotalousaikakauden, joita Jeesus vertasi kolmeen jauhovakkaseen kerran hapatettavaksi yhdeksi ainoaksi taikinaksi. Jumala ei halunnut syntiin langenneen ihmisen jäädä kirouksensa alaisuuteen vaan sääti jo paratiisissa sovituksen siunauksena niille, jotka uskovat, omat syntinsä anteeksi annetuiksi vaimon siemenen täydellisen työn kautta ja sallivat Pyhän Hengen sovintosaarnalla aina rikki polkea sitä päätä, mikä aina tahtoo lähinnä omassa lihassamme tuhota Jumalan armolapsen uudestisyntynyttä elämänpuun osuutta. Sen vanhan ihmisen eli vanhan Aadamin kunniahan oli kokonaan mennyttä. Mutta uskoikos se silloin ja uskookos se vieläkään? Eihän toki, vaan yhä se hapuilee kunniaansa takaisin sen käärmeen saarnan lumoissa.

Koska epäuskoinen, uudestisyntymätön ihminen ei voi nähdäkään tätä Jumalan armovaltakuntaa, niin kuin Herra Jeesus eläessään ja sanoi Nikodeemukselle, niin on tästä halvan näköisestä joukosta eli niin kuin profeetan kautta on kuvattu, että, niin matalalta kuin temppelin kynnyksen alitse juoksevasta armonvirrasta, ei voi myöskään kukaan Nikodeemuksen tapainen omavarainen ylpeä ihmissydän ammentaa evankeliumin voimaa. Se on kelvannut vain niille kaikkensa menettäneille köyhille Jumalan lapsille, jotka ovat koottu kaikkialta maan piirin päältä, aitavieriltä, kujilta ja teiden haaroista, siis Israelin huoneen tähteistä. Emme saa ajatella tässä Israelia ihmisrotuna, vaan hengellisesti uudestisyntyneenä Abrahamin siemenestä. Sillä sanoihan Jumala Abrahamille, että sinun siemenessäsi (eli Jeesuksessa Kristuksessa) tulevat kaikki sukukunnat siunatuksi. (1. Moos. 12: 3)

Näitä Jumalan armolapsia on aina moitittu siitä, että he tuomitsevat. Ei meidän tarvitse tuomita. Me julistamme vain väärentämättömän Jumalan sanan, joka sana on jo tuominnut kaikki epäuskoiset ihmiset. Kerran eräs kysyi Jeesukselta: "Herra, vähäkö niitä on, jotka autuaaksi tulevat? Ja hän sanoi heille: Pyytäkää ahtaasta portista mennä sisälle, sillä monta on, sanon minä teille, jotka pyytävät mennä sisälle, ja ei taida." (Luuk. 13: 23–24.) Monta monituista niitä pyrkijää on ollut aina ja vielä, tänään enempi kuin koskaan aikaisemmin mitä moninaisimmilla opeilla ja uskonnoilla. Julkisyntiset tunnustavat avoimesti sielujen vihollisen herrakseen. Toiset palvelevat epäjumaliaan kaikella taidollaan kuten mammonaa, maailman viisautta ja jopa moraaliakin, toiset ovat hengen saastaisuuteen eksytettyinä langenneet muotojumalisuuteen ja sitten vielä ne, jotka ovat Jumalan pyhän lain alla heränneet synnin tuntoon ja nyt touhuavat omilla hyvillä töillään tai kieltäymyksillään ansaiten edes jatain mielestään autuutensa hyväksi. Näitä Jeesus nimitti uusiksi juutalaisiksi, joista eksyttäjät olivat tehneet kaksinkertaisia helvetin lapsia (Matt. 23:15).

Karitsan veri

Kuulepa sinä herännyt, kalliisti lunastettu ihmissielu, mitä Uhrikaritsan Pyhä Henki puhui kerran jo Mooseksenkin kautta (5. Moos. 32:15,20–25): "Ja Israel lihoi, tuli vikuriksi, lihavaksi, paksuksi ja väkeväksi ja hylkäsi Jumalan, joka hänet teki ja katsoi autuutensa Kallion ylen. Minä peitän kasvoni heidän edestänsä, ja katson mitä heidän viimeiseltä tapahtuu; sillä se on nurja suku ja sen kaltaiset lapset joissa ei ole uskoa. He ärsyttelivät minua sen kautta, joka ei ole Jumala, epäjumaluutensa kautta he ovat minun vihoittaneet ja minä vihoitan heitä jälleen sen kautta, joka ei ole kansa, tyhmällä kansalla minä heitä vihoitan." Ethän rakas ystävä tahtone hyljätä tätä autuutesi Kalliota vihastumalla tähän tyhmään kansaan, kun he Kristuksen käskyläisinä tahtovat sovittaa sinut Jumalan kanssa. (2. Kor. 5: 20.) Sitä me rukoilemme Hänen puolestaan.

Siispä koko Raamattu ilmoittaa meille, että meidän kaikkien autuaaksi tuleminen toteutuu vain siitä uskosta, joka meille tuolta Kristus-kalliolta eli Jumalan valtakunnasta Pyhän Hengen viran kautta ennen uskoon autettujen. äänellisen sovintosaarnan muodossa anteeksiantamisessa julistetaan Jeesuksen nimessä ja hänen veressään. Silloin siirtyy epäuskoinen ihminen "pimeyden valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan", ja yhdistyy kokoavan Pyhän Hengen rakentamilla rakkauden siteillä tuohon "piskuiseen laumaan,” joka on ikään kuin jätetavaraa täällä maan päällä, elävän arvokkaan ihmisaineiston keskellä. Tämän maailman ulkokultainen hurskaushan on saastaisuutta Jumalan edessä, käyttääkseni vain Jeesuksen omia sanoja. Nämä vain ulkoa päin pestyt astiat ovat kuin valkeiksi kalkitut haudat, jotka sisältävät kuolleiden luita. Sen tähden kuule siis sinä, Jumalan lain synnin tuntoon herättämä, mutta vielä epäuskon kahleita kantava ihmissielu, rakas omaiseni, tuttava tai kuka lienetkin. Nöyrry Jumalan väkevän käden alle mutta oikeassa paikassa, Herran Siionissa, eli tänne maan päälle taivaasta alas lasketussa uudessa Jerusalemissa, jossa vielä tänä päivänä seisoo se ainoa armoalttari. Siellä löytyy kaikkien syntien anteeksiantamus sekä elämä ja autuus. Siellä löytyy nämä Israelin tähteet tarjoamassa sinullekin rauhaa vanhurskaan Jumalan kanssa. Näin siis sinutkin "ajallasi korotettaisiin" ja sinulla olisi uudestisyntyneenä osallisuus Kristuksen ensimmäiseen ylösnousemukseen. Ota vastaan todellinen Jumalan valtakunta! Sitähän sinä varmaan rukoiletkin, että "lähestulkoon Sinun valtakuntasi". Et ole sitä vain ennen huomannut. Niin on ollut minunkin sokeuteni aikana, vaikka maailman hengelliset opettajat koettivat vakuuttaa minullekin olevani heränneessä tilassani oikealla paikalla, mutta kirkastuipa asiat, kun sain parannuksen armon. Saulus Tarsolaisen, Etiopian hoviherran, Korneliuksen ja jokaisen tuhlaajapojan polkuja kiertäneen Jumalan armolapsen kokemukset ovat olleet samat.

Koettuja asioita

Koska siis uskomisen armon ulkopuolella on epäusko, joka on kaikkien syntien äiti, niin kaikki mitä uskon ulkopuolella tehdään tai tekemättä jätetään, on syntiä. Haluathan sinäkin olla yksi niistä, jotka pelkäävät Herraa ja joista Jumala Jesajan kautta puhuu, "että sinäkin Hänen palvelijansa ääntä kuuntelisit. Sinä, joka pimeydessä vaellat, etkä näe valkeutta. Toivo Herran nimen päälle ja luota Jumalaan." Ethän jää niiden osaan, joista samassa yhteydessä sanotaan: "Katso, te kaikki, jotka tulen sytytätte, jotka olette liekillä hankitut, vaeltakaa teidän tulenne valkeudessa. Ja siinä liekissä, jonka te sytytitte. Se tapahtuu teille minun kädestäni: kivussa täytyy teidän levätä." (Jes. 50:10–11). Tämän osan saavat nuo eksyttäjät, joista ja aikaisemmin mainitsin niistä "uusien juutalaisten" tekijöistä.

Teille, rakkaat Jumalan lapset, nuo kaikki ovat tuttuja koettuja asioita, Jumalan meille vaivoissamme ja valkeutensa valtakunnassa kirkastamiaan armon antimia. Talostelkaamme vielä vähän aikaa tässä "vaivaistalossa", niin meillä on suuri loppumatoin palkka nautittavana siellä perillä Isän kotitantereilla. Kuulkaapa, mitä Isä lapsilleen lupaa. (Jes. 46:3-4) "- - te äidistänne olette. Minä tahdon teitä kantaa hamaan vanhuuteen ja siihen asti kuin te harmaaksi tulette. Minä sen teen, minä nostan, kannan ja pelastan." Emmekös olekin tuosta "vanhasta Saara-äidistä" eli Jumalan valtakunnan pyhästä yhteydestä uudesti syntyneet. Se on ollut se Uusi Jerusalemi, jota Raamatussa äidiksemme kuvataan ja jossa myös on se autuuden kohtu, jonka evankeliumi, tuo Jumalan väkevä voima, on sitä meidän itse kunkin kohdallamme varjonnut. Tuo rakas äitimme on ensin meitä ikään kuin imettänyt sillä "sanan lämpimällä rieskalla" ja aivan lapsenaan hoitaa meitä neuvon, nuhteen ja lohdutuksen sanalla aina ajalliseen vanhuuteemme saakka. Emmehän toki siitä minnekään haluakaan, sillä keskellämme asuu valtakunnan Kuningas, Herra Jeesus, jolla on iankaikkisen elämän sana eikä ulkopuolella ole yhtään autuutta. Onhan armojen armoa, että kohdallemme on tämä arpa langennut. ja saamme yhdessä Paavali-veljemme kanssa iloita siitä, että "me jotka emme ole vanhurskautta etsineet, olemme sen saaneet, mutta sen vanhurskauden, joka uskosta on." Emmekä niin kuin "Se Israel, joka vanhurskautta on etsinyt lain töiden kautta, ei sitä ole saanut, koska he ovat loukanneet itsensä siihen loukkauskiveen. Niin kuin kirjoitettu on: "Katso minä panen Siioniin loukkauskiven ja pahennuksen kallion ja jokainen, joka hänen päällensä uskoo, ei pidä häpiään tuleman." (Room: 9:30–33). Siispä meidän kannattaa tälläkin hetkellä kilvoitella. Se tarkoittaa sitä, että minäkin huonoin kilvoittelija saan uskoa yhdessä teidän kanssanne kaikki matkan viat anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Jumalan rauhan terveisin
Erkki Tenhunen

[Taavetti]

"Pidä mitä sinulla on"


"KATSO minä tulen pian: Pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuasi ottaisi!" Ilm. 3: 11.

Taivaallinen Rakastaja kehottaa edellä mainitussa pyhässä sanassaan kaikkia, Jumalan armon osallisuuteen johdatettuja, sen käsittäneitä ja saaneita, pitämään sen, minkä on armosta saanut, kilvoittelemaan sen säilyttämiseen sanan valkeudessa. Ja jos me sen valkeudessa vaellamme, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri, puhdistaa kaikesta synnistä. Rakkaat matkaystävät elämän kaidalla tiellä, mitä me olemme saaneet ja mistä? Jumalan armovaltakunta on meitä lähestynyt ilman meidän ansiota, ja siitä on kuulunut hyvän paimenen kutsuva ääni. Jumala on avannut ymmärryksen ottamaan niistä sanoista vaarin, joita Jumalan rakkaudesta on Pyhän Hengen vaikuttamana, Jumalan valtakunnasta puhuttu. Jumala herätti meidät, hengelliset kuolleet, ja antoi meille evankeliumin, eli syntein anteeksiantamuksen saarnassa rauhan ja ilon, kun Jeesuksen käskystä Jumalan lapset saarnasivat kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pyhä Henki vaikutti, eli synnytti uskon ja antoi iankaikkisen elämän toivon, niin että henki todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset, ja kun olemme lapset, niin olemme perillisiä, nimittäin taivaan perilliset. Oi mikä onni ja autuus on monissa puuttuvaisella Jumalan lapsella, kun on täällä jo armosta autuas Jeesuksen lunastustyön perusteella.

Tämä kaikki on saatu, kun on Jumalan valtakunta otettu lapsen tavalla vastaan, ja kaikki on omanamme, kun pysymme Jumalan valtakunnassa, ja sen rakkaudessa. "Joka pysyy rakkaudessa, niin se pysyy, "Jumalassa", sillä "jokainen joka rakastaa sitä, joka synnytti, hän rakastaa myös sitä, joka hänestä syntynyt on." Rakkaus on taivaallista, se on uudesti syntymisessä annettu, sen tähden se on ulospäin näkyvä opetuslasten tuntomerkki.

Rakas taivaallinen Isä varjelkoon omiaan pysymään aljetussa, kalleimmassa uskossa ja hengen yksimielisyydessä, tänä vaikeana uskossa valvomisen aikana, jolloin, jos taitais tapahtua, niin valitutkin eksytettäisiin, joko lihan, tai hengen saastaisuuteen. Antakoon Jumala armonsa vielä koittaa harhaileville, ja lapsenmielisestä uskosta pois joutuneille.

Pyhä Jumala, anna sanasi valkeuden paistaa, että valtakuntasi rajat näkyisivät ja pysyisivät selvänä! Anna myöskin rohkeutta puhua Jumalan sanan totuutta ihmismuotoon katsomatta!

Rakkaat veljet ja sisaret Herrassa, uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja pidämme sen minkä olemme saaneet. Hetken perästä tulee Hän, joka tuleva on, eikä viivyttele, ja sanoo: "Vähässä olit sinä uskollinen. Minä panen sinut paljon päälle." Kannattaa uskossa loppuun asti kilvoitella, sillä matkan päässä morsian kruunataan. Jumalan rauhan terveisin.

Yrjö Pasanen
Päivämies 15.12.1960