Jaakko Suomalan tekstejä

[pomeranssi]

Toin tännekkin mopinpalstalta pölyttyneen arkistolöytöjä.


--------------------------------------------------------------------------------

Ohessa Päivämiehen (12.2.1979) artikkeli seurakuntapäivistä Oxelosundissa (sijaitsee Tukholman eteläpuolella). Seurakuntapäivien alustajana oli Jaakko Suomala, jonka alustus VANHEMPIEN KASVATUSVASTUU - KOULUTELEVISIO julkaistiin samassa lehdessä.

----------
Päivämies no 7, 12.2.1979

Seurakuntapäivät Oxelösundissa

Syyskuun viimeisenä ja lokakuun ensimmäisenä päivänä saimme kokoontua Jumalan suuresta armosta Oxelösundin kauniiseen seurakuntasaliin viettämään juhlaa korvenmatkalla kaksinkertaisesti vieraalla maalla. Jumalanlapsia oli kokoontunut seurakuntapäivillemme erittäin runsaslukuisesti, monilta eri paikkakunnilta pitkienkin matkojen takaa. Kun me täällä Ruotsissa harvoin pääsemme näin runsaslukuisesti yhdelle koolle, niin sekin on jo virkistävää ja lämmittävää, kun saa tavata ja tervehdellä toisia matkaystäviä, "niin siitä jo silmänikin kirkastuivat" (1.Samuel 14:27) aivan kuin Jootananin.

Jumalan sanalla meitä olivat palvelemassa rakkaat veljet Reijo Lehtola, Taisto Kalliokoski ja Jaakko Suomala. Moni Jumalan lapsi useinkin tulee seuroihin tyhjänä ja kiusattuna ja aivan kuin laitimmaisen tuntoisena. Sentähden meitä rohkaistiin heti alkajaisseuroissa uskomaan kaikki arkamielisyydet ja kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Jumalan sana on meitä muistuttamassa siitä, mitä varten me seuroihin ja seurakuntapäiville kokoonnumme. "Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta " (Room. 10:17). "Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo" (Ilm. 3:6). Kun me teemme matkaa kiusausten korvessa tarpoen ja monta kertaa aivan kuin sielunvihollisen maalitauluna, niin on se Jumalan lapsen hyvä käydä kuuntelemassa ja oppimassa, kun Jumala valtakunnastaan kirkastaa ja osoittaa tienviittoja taivaaseen.

Alkuseurojen jälkeen saimme kuulla veljemme Jaakko SuomaIan pitämän alustuksen: Vanhempien kasvatusvastuu — Koulutelevisio. Alkuvaikeuksien jälkeen alustuksen aiheesta virisi keskustelu joka kesti aivan iltamyöhään saakka. Otan muutamia poimintoja keskustelun kulusta.

Jumalan lasten käsitystä lasten vastaanottamisesta on maailmassa paljon arvosteltu. Jumalan seurakunnassa, Siionissa on tästä asiasta selvä kanta, jonka Jumala on Pyhän henkensä kautta avannut ymmärtämään. Se on myös yhtäpitävä Raamatun neuvojen kanssa. Kaikki elämä ja kuolemakin on Jumalan kädessä . Milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsella kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä [tässä sekava kohta artikkelissa], ja elämän mahdollisuudet ovat kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty.

Monet kyllä meidän aikanamme ovat joutuneet tunnoiltaan sidotuksia juuri sen takia, että uskottomat lääkärit ovat peloitelleet kuolemalla, sairastumisella ja vaikka millä. Jotkut uskovaisetkin ovat sortuneet kuuntelemaan heidän neuvojaan. Vaikka me lääketiedettä kunnioitamme ja käytämme kaikessa niiden palveluja, mutta emme me sitä hyväksy silloin, kun ihminen asettuu Jumalan asemaan elämän ehkäisemiseen taikka murhaamiseen. On varmaankin monilla Jumalan lapsilla kokemuksia näissäkin asioissa, kun ovat luottaneet enempi Jumalaan kuin epäuskoisiin lääkäreihin. Eräskin veli kertoi tapauksen käytyään yhdessä lasta odottavan vaimonsa kanssa neuvolalääkärin tykönä. Lääkäri oli kysynyt heiltä, että oletteko vakavasti harkinneet tätä tilannetta. Näillä näkymillä näyttää siltä, että ei ole ollenkaan varmaa, pystytäänkö pelastamaan kumpaakaan, äitiä tai lasta. Hän oli ehdottanut, että olisi parempi uhrata lapsi, että äidin henki säästyisi. Mutta nämä uskovaiset vanhemmat olivat selittäneet lääkärille, että ei ole kysymys siitä uhrataanko jompi kumpi, lapsi tai äiti, vaan on kysymys siitä, mitä Jumalan sana tästä asiasta sanoo. Eivätkä he näin ollen halunneet asettua esteeksi, jos Jumala heille lapsia siunaa. Kyllä Jumalan lapsetkin voivat kiitollisin mielin ottaa lääkäreiltä vastaan sen avun, mikä ei loukkaa uskoa ja hyvää omaatuntoa. Mutta ei voi yhtyä sellaiseen ajatukseen, että uhrattaisiin jompi kumpi. Niin oli tämäkin tapaus saanut onnellisen lopun. Syntyi terve poikalapsi ja sekä äiti että lapsi voivat hyvin. Vaikka niinkin kävisi, että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsivät taivaaseen.

On murheella todettava nyky-yhteiskunnasta, kuinka se on lapsia vieroksuvaa. Eräs uskovainen veli kertoi. Hän oli saanut tuttavansa koiran hoidettavakseen. Hänen ulkoiluttaessaan koiraa ihmiset olivat ystävällisiä. He pysähtyivät puhuttelemaan häntä. Toisena päivänä, kun hänellä oli ollut lastenlapsia ja naapurin lapsia matkassa kadulla kävelemässä, kukaan ei ollut pysähtynyt puhuttelemaan. Joutuu murheella toteamaan, että nykyajan ihmiset silittävät mieluummin koiran päätä kuin lapsen tukkaa.

Koulutelevisiosta virisi vilkas keskustelu. Se on täällä Ruotsissakin paljon murhetta saattanut matkaan, niin kuin musiikkiliikuntakin. Koulutelevision käytössä eri kouluissa on suuria eroja riippuen opettajasta. Englannin kielen opetus on osittain rakennettu television varaan, ns. kasettimuotoon. Mutta muun kuin tällaisen asiaohjelman kohdalla haluaisimme saada vapautuksen lapsillemme televisio-opetuksesta. Tässä asiassa oli lasten päälle jätetty liian suuria taakkoja. Näihinkin vikoihin ja heikkouksiin joutuneille isille ja äideille kuulutettiin Isän Jumalan sydämeltä, että on lupa käydä uskomaan näitäkin laiminlyöntejä, puutoksia ja heikkouksia anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kailliissa sovintoveressä. Ja näin evankeliumista uutta voimaa ja rohkeutta saaneina on helpompi käydä puhumaan opettajillekin ja pyytämään vapautusta jos suinkin mahdollista meidän rakkaille lapsillemme sellaisista tunneista, jotka ovat vaarantamassa ja turmelemassa lapsen herkkää uskoa. Vanhemmilla ja lapsilla, jotka olivat saaneet voimaa keskustella opettajien kanssa television ja tanssin, ns. rytmiliikunnan vaaroista uskovaisille lapsille, oli myönteisiä kokemuksia. Useimmissa tapauksissa he olivat saaneet vapautuksen.

Tulimme kaikki siihen tulokseen, että tällaiset seurakuntapäivät ovat erittäin antoisia ja tarpeellisia meille itse kullekin. Ei näilläkään päivillä löytynyt yhtään onnistunutta lasten kasvattajaa, vaan saimme turvautua suuren taivaallisen vanhimman, erehtymättömän kasvattajan turvaan. Tälläkin hetkellä sinä, joka tunnet minun kanssani itsesi huonoksi lasten kasvattajaksi, älä lastaa itseäsi, vaan käy uskomaan ja heitä murheesi hänen päällensä, joka on luvannut meistä huolen kantaa. Usko kaikki murheesi, puutoksesi ja syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
A.P.

[pomeranssi]

Minkähänlainen tämä alustus olisi "nykykielelle" muutettuna.

Nytkun tuntuu pieneltä pahalta koulutelevisiossa vilahtamassa lentävä lintunen, tämän nettisukupolven elämässä.

Muistan aikoinaan , kun nuorena hoitajana olin vuodeosastolla töissä ja siellä oli tietysti televisio. Seurakuntapäivillä keskusteltii, voika uskovainen hoitaja laittaa television auki jos potilas pyytää ja todettiin , ettei voi sellaista tehdä, koska itse pelsepuupin luukku.

Älkää kysykö , mitä minä tein kun minulta sitä pyydettiin

[O.M]

Nytkun tuntuu pieneltä pahalta koulutelevisiossa vilahtamassa lentävä lintunen, tämän nettisukupolven elämässä.

Oman kokemukseni perusteella peruskoulun TV-oppimateriaali ei ole pelkästään viattomia vilahtelevia lentäviä lintusia. Kristillisestä näkökulmasta melko kovaa kamaa on tullut nähtyä virallisten oppituntien puitteissa.

[pomeranssi]

En tiedä mistä saat tietosi tv :n oppimateriaalista, mutta minulla on kyllä ihan toisenlainen kuva.

Meillä on täällä 7 koululaista ja aika hyvin opettajat tiedottavat ja lapset kertovat mitä on katsottu tunneilla. kaikki on olleet mielestäni ihan asiallista tai ei anakaan mitään lapsia vaurioittavaa.

Jo koulussa sen sijaan lapset joskus, opettajan tietämättä, seikkailevat sellaisilla sivuilla että huh huh , saati sitten kotona.
Tämä on lasten kertomaa ja itsekkin joskus kirjastossa kädessä havaittua.

[O.M]

En tiedä mistä saat tietosi tv :n oppimateriaalista

Aikoinaan tuli käytyä mm. 9 vuotta peruskoulua.

[Taavetti]

Evankeliumi on Jumalan voima

Niin tunnetaan Herran käsi hänen palvelijoissansa ja viha hänen vihollisillansa. (Jes. 66:14)

Jumalalla on palvelijoita ja vihollisia. Palvelijoille sanottiin: "Te tulette kaikkien vihaamiksi minun tähden." Jumalan vihaajat purkavat kiukkuaan Jumalan palvelijoihin. Yleinen, kiivas hyökkäily kristillisen uskon perusarvoja vastaan on selvä osoitus siitä, että Jumalalla on aktiivisia vastustajiakin. Huonon omantunnon kantajina he tuntevat Jumalan vihan päänsä päällä. Tämä panee heidät sotimaan sellaista vastaan, mitä he eivät usko olevan olemassa. Epäjohdonmukaista tässä on nähdäkseni juuri se, että heidän täytyy kiivaasti taistella Jumalaa vastaan, vaikka eivät tunnusta hänen olemassaoloaan. Jumalan vihan tunteminen teettää tällaista.

Jumalan vihollisia on myös niiden joukossa, joilla on Herran nimi huulilla, ja joilla on esimerkillinen ulkonainen vaellus. Hekin vihaavat Jumalaa Jumalan armolapsissa. He eivät soisi vapaan syntien anteeksiantamuksen sanan levitä, ja tehdä tehtäväänsä. Eikö Kain vihastunut veljeensä alttarin edessä? Hän ei tehnyt vihasta ja kateudesta parannusta. Siksi Jumalan viha ajoi hänet vielä kauheampaan syntiin: veljen murhaan. Sen seurauksia Kain sai kantaa halki elämänsä. Jumala antaa vihollistensa tuntea oman vihansa. Mutta Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoissansa. Herran oikea käsi tekee voimallisia tekoja. Herran käsi on juuri evankeliumi, sana syntien anteeksiantamuksesta. Tämä on vapaissa armolapsissa. He iloitsevat pelastuksestaan. Heitä ei Jumalan viha paina, sillä he ovat päässeet vihan alta rakkauden alle. Heillä on synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Olen saanut lukea viime aikoina Juhani Raattamaan ja muiden vanhinten kirjeitä. Rakas insinööriveljeni Asser Typpö Kokkolasta niitä taannoin minulle lähetti. Ne ovat arvokasta luettavaa. Niissä käy selvästi ilmi, kuinka tämän etsikon aamupäivän kilvoittelijat oivalsivat Herran käden voiman. Noissa kirjeissä ei väsytä lohduttamasta kristittyjä evankeliumilla, syntien anteeksiantamuksella. Miksi ei? Siksi, että kirjoittajat Jumalan sanasta ja omasta kokemuksesta tiesivät, että vain evankeliumi on Jumalan voima. Ja vain synti voi uuvuttaa kaiken matkaa.

Synti lähtee vain anteeksiantamuksella. Kun synti aina tarttuu, tarvitaan paljon anteeksiantamusta. Minä haluan sinua, rakas matkaystäväni lohduttaa: Ole hyvässä turvassa, synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole vapaa! Kun me näin toisiamme täällä korpitaipaleella lohduttelemme, me kerran koemme sen ihmeen, että löydämme itsemme taivaasta matkan päätyttyä. Minä pyydän nöyrästi, että tekin tämän lehden lukijat, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa, rukoilisitte minun ja koko perheeni edestä, että jaksaisimme uskossa tämän maisen matkamme kulkea.

Esirukouksella on ihmeellinen voima. Me tiedämme, ettei Jumalan vastustaja ole millekään niin vihainen, kuin vapaalle armolapselle. Se koettaa hänet jatkuvasti saada lankeamaan. Siksi me tarvitsemme, monien muiden apujen ohella myös esirukouksia.
Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa

Jaakko Suomala
Päivämies 2.2. 1967

[Taavetti]

Juuri sinun on huolehdittava
oman porstuasi puhtaana pidosta

Jeesuksen seuraaja on kutsuttu rakkauden ja rauhan sanoman julistajaksi. Hän itse on saanut paljon hyvää, Jumalalta, ja hän haluaisi sitä muillekin jakaa. Luulisi, että tällainen toiminta saisi kaikkialla myönteisen vastaanoton. Tuntuu itsestään selvältä, että kukaan ei halua vastustaa näin hyödyllistä toimintaa. Päivän saarnateksti puhuu kuitenkin toista. Siinä niin kuin nykyään, miltei jokaisessa saarnassa, puhutaan ihmisten välisistä suhteista. Vaan eikö tänä aikana suuressa määrin pyritä siihen, että ihmiset oppisivat rakastamaan toisiaan. Ihmisten väliset suhteet pitäisi saada paremmiksi. Näin vältyttäisiin ristiriidoilta, jopa sodilta. Se merkitsisi myös mielenterveyden kohentumista. Myönteinen suhtautuminen kanssaihmisiin, olivatpa he sitten poliittisesti, uskonnollisesti, taikka yhteiskunnallisen asemansa perusteella vastakkaisessa leirissä, antaa mielenrauhaa ja hermojen lepoa. Ja sanotaan: "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan." Ihmistä mitataan sillä mitalla, millä hän muita mittaa.

Siksi Jeesuksen puhe kahdesta ihmisryhmästä, joista vain toinen kantaa vihaa ja kaunaa toista kohtaan, voi ontua oudoksuttavalta. Jeesus asettaa vastakkain maailman ja omat seuraajansa. Maailma vihaa Jeesuksen opetuslapsia. Näin on aina ollut, näin tulee aina olemaan, sillä Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja maailma vihaa Jeesusta, niin kuin hyvin tiedetään. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi. Mikä on sitten tuo vihamielinen maailma? Tämä sana on pantu kokoon kahdesta elotonta luontoa esittävästä sanasta, maa ja ilma. Voisi luulla, että maailma olisi näin elottomien kappaleiden kokooma, mutta ei Johanneksen evankeliumi maailmalla tätä tarkoita. Jeesus sanoi lähettävänsä opetuslapset maailmaan niin kuin lampaat susien keskelle, mutta ei tässä ole kysymys myöskään niistä metsässä liikkuvista pedoista, joita me susiksi kutsumme. Maailma on Jumalaa vastaan hangoitteleva ihmisten joukko, Jumalasta luopuneet epäuskoiset. He vihaavat Jeesusta ja hänen seuraajiaan. "Keitä profeetoista eivät teidän isänne tappaneet?" täytyy Jeesuksen kysyä oman aikansa uskonnollisilta johtajilta. "Totuuden puhujalla ei ole yösijaa," sanotaan.

Mihin joukkoon kuulut?

Maailmaa ei liioin muodosta vain se suuri julkisuruttomien seurakunta, niiden, jotka ovat syviin synteihin langenneita ja itse, itsekin hiljaisina hetkinään itkevät kurjuuttaan. Kuinkahan moni tänäkin aamuna suree sitä, että elämä on sitä, mitä se on, tyhjyyttä, tarkoituksettomuutta ja kolkkoa yksinomaan syystä, että elämän tavat ja huvittelut eivät kestä päivänvaloa. Elämä ei maita ja kuollakaan ei uskalla. Näiden elämäntapojen aiheuttama moraalinen krapula ei ole vähäinen. Pyhäinmiestenpäivän tienookin on voinut kulua riettaissa synnin nautinnoissa. Tällaiselle omaa kurjuuttaan itkevälle ei totisesti tarvitse sanoa, että hän kuuluu Jumalaa vastustavaan maailmaan.

Hän tietää joutuneensa Jumalan vastustajan pettämänä väärään leiriin, maailmaan, jossa ihmisellä ei ole rauhaa, jonka elämän sääntönä ei ole Luojan kunnia, eikä kaikkivaltiaan tahto. Mutta maailmaan kuuluu vielä muutakin. Siellä on niitä, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka kieltävät Jumalan voiman. Siellä on niitä, jotka sitovat raskaasti kannettavia taakkoja ihmisten harteille, mutta jotka eivät tee liikettäkään sormellaan, keventääkseen synnin hädässä olevien kuormia. Siellä on niitä, jotka kaunistelevat profeettojen hautoja, mutta vainoavat elossa olevia uskovia, ja koettavat estää Jumalan valtakunnan leviämistä. Siellä on niitä, jotka ovat hurskaita ja jumalisia, mutta eivät ole Jumalan kanssa sovitettuja ihmisiä.

Ensimmäinen veljesmurha osoittaa, että maailman ihmisen sydämeen voi syttyä viha silloinkin, kun hän on palvelevinaan Jumalaa. Eivätkö Kain ja Aabel olleet molemmat Jumalalle uhraamassa, kun Kain päätti tappaa veljensä Abelin. Eikö juutalainen uskonnollinen kerma ollut valmistautumassa suureen jumalanpalvelusjuhlaan, pääsiäisen viettoon, kun se ristiinnaulitutti Jeesuksen, Elämän Herran. Maailmaan kuuluvat siis kaikki ne ihmiset, jotka eivät ole Jumalan valtakunnassa. Voidaan kysyä, että missä sitten viha ja vaino syttyy niitä kohtaan, joiden meno on jo taivaissa. Ulkonaiset syyt saattavat olla monetkin. Mutta perimmäisenä syynä on aina se hyvän ja pahan välinen taistelu, jännitys, joka koostuu jo paratiisissa, jossa Jumala lausuu ennustuksen käärmeen siemenen ja vaimon siemenen välisestä, tulevasta suhteesta.


Tuhlaajapoika ja hänen veljensä

Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta on aina käyttökelpoinen. Vertauksen mukaan kotona isäänsä tunnollisesti palvellut poika vihastui, eikä halunnut mennä sisälle, kun hänen maailmassa perintönsä tuhlannut veljensä otettiin suurin ilojuhlin takaisin kotiin. Sekä parannuksen armon saanut poika, että koko Jumalan seurakunta, vieläpä enkelitkin taivaassa iloitsivat tapahtumasta. Näyttää siltä, että se riemu, mikä paljon syntiä tehneellä, ja hyvänpäiväisen selkäsaunan ansainneella pojalla on anteeksiantamuksessa, synnyttää maailmassa vihaa. Eräs vihan aihe on myös se, että opetuslapset ovat suolana ja valona.

Jeesuksen seuraaja alkaa puhua meillekin hyvästä Jumalasta. Hänen kauttaan Pyhä Henki näyttää maailmalle todeksi synnin. Johannes Kastaja ei olisi joutunut vankilaan, eikä hänen olisi tarvinnut kokea ikävää marttyyrikuolemaa, ellei hän olisi nuhdellut Herodesta ja Herodiasta huoruuden synnistä. Jumalan lapset pilaavat maailman ihmisten ilonpidonkin. Totuus tekee aina kipeää. Pyhä Henki, totuuden henki, näyttää maailmalle todeksi synnin. Ja tämä joko pahentaa, taikka parantaa. Vihalla ja vainolla on hyvin suuri merkitys. Ensiksikin sillä on hyvin suuri kielteinen vaikutus vihaajaan itseensä, hänen koko persoonallisuuteensa. Viha lisää veren adrenaliinipitoisuutta, kiihottaa sydämen toimintaa. Se kuluttaa energiaa hukkaan. Eikä vihastuneen ihmisen ruoansulatuskaan toimi normaalisti. Ihminen on niin ihmeellinen kokonaisuus, että siinä tuntuvat, jopa hyvin pienetkin tunnevaihtelut, joko hyvään eli huonoon suuntaan. Vihaajan ilo on tipotiessään, ja voidaan sanoa, että monet sielulliset ja ruumiilliset sairaudet voivat olla seurausta vihamielisestä ja kieroutuneesta asennoitumisesta ympäristöön.


Iloitse maailman vihasta!

Mutta maailman vihalla on kuitenkin myönteisiäkin puolia, niin oudolta kuin se saattaa äkkiä ajatellen tuntua. Vihan ja vainon keskellä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan muistamaan hänen sanojaan: "Ei ole palvelija suurempi Herraansa. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat. Autuaita olette te, kun ihmiset minun nimeni tähden teitä vainoavat ja teitä solvaavat, ja puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Ja ihmiset luulevat tekevänsä hyvän työn, kun he teitä tappavat. Iloitkaa ja riemuitkaa, teidän palkkanne on suuri taivaassa."

Kristityn kannalta maailman viha on siis pelkästään ilon aihe. Se on merkki Jumalan lapseudesta. Paavali teroittaa, että joka haluaa jumalisesti elää täällä maailmassa, joutuu myös vainottavaksi. Ei maailma vihaa heitä, joilla on kristityn nimi, mutta jotka elävät niin kuin pakanat. Paavali työtovereineen kiitti vankilassa kuoleman rangaistuksen uhan edessä Jumalaa niin, että kaikki hämmästyivät. Hän tiesi kärsivänsä Kristuksen nimen tähden, ja tämä on hänelle kunnia-asia. Viha ja vaino maailman taholta, on niin ikään aina lisännyt kristittyjen lukumäärää. "Mitä enemmän te meitä vainoatte ja tapatte, sitä enemmän me lisäännymme, sillä marttyyreiden veri on kristittyjen siemen", sanoi eräs kirkon johtohenkilö Rooman valtakunnan vainojen aikana noin parituhatta vuotta sitten. Ja hänen ennustuksensa piti täsmälleen paikkansa. Maailman painostus ajaa kristityt lähelle Kristusta ja toinen toisiaan. Keskinäinen rakkaus lujittuu helteessä. Jumala kääntää kielteisenkin asian palvelemaan valtakuntansa asiaa. Tämä on Hänellä eräänlaista sielunhoitotyötä, niin ikään. Hän tällä tavalla nöyryyttää kristittyjä, ja tällä tavalla Hän myös irrottaa heitä tästä katoavasta ja hukkuvasta maasta niin, että kaiken aikaa muistaisivat, että heidät on kutsuttu taivasta varten, ja että heidän menonsa nyt jo on taivaassa. Siis on hyvä kristityn muistaa, jos hän tuntee kylmää viimaa maailman taholta, että ei tämä tapahdu Jumalan sallimatta, vaan sekin on Jumalan rakkauden osoitus. Näin pyritään kristittyä ajamaan lähemmäksi taivasta.

Jumala rakastaa ihmisiä

Vaikka maailma vihaa opetuslapsia, ja heissä Jeesusta ja Jumalaa, ei Jumala kuitenkaan vihaa maailmaa. Eivätkä opetuslapset saa katkeroitua ja vihata takaisin. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Jumala haluaisi valita maailmasta kaikki ihmiset pelastukseen. Joskus toivoisi, näin kun joutuu saarnavirassa olemaan, että kun enkelit taivaasta tulisivat tätä sanomaa julistamaan. Ehkä hukkuvan maailman ihmiset silloin paremmin ottaisivat anteeksiantamuksen sanan vastaan, mutta näin ei ole meidän hyvä Jumalamme asiaa hoitanut. Jeesushan sanoi edelleen: "Jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Joka teitä kuulee, se minua kuulee, joka teidät ottaa vastaan, se ottaa vastaan minut."

Sovituksen virka on uskottu Pyhän Hengen saaneiden ihmisten hoidettavaksi. Mutta tänäkään päivänä ei tämän sovituksen viran taholta sanota, että Jeesus kuoli sitä varten, että ihmiset joutuisivat helvettiin. Vaan sanotaan, että hän kuoli sitä varten, että maailma pelastuisi. Jokaisella on lupa ottaa Jeesuksen kutsu vastaan, ja sanoa hyvästi tälle maailmalle. Kaikilla on parannuksen tekemisen lupaus, ja evankeliumi tuo vihan sijaan rakkauden ja rauhan. Monet tänä päivänä uskovat, Jumalan armosta iloitsevat, ovat entisiä Jumalan lasten pilkkaajia ja vainoojia. Kun he tulivat näkemään omat syntinsä niin suurina, että ne vievät heidät kadotukseen, ellei apua tule, heillä ei ollut varaa enää korottaa itseään muiden yläpuolelle. He ottivat armon sanan vastaan, ja tämä toi rauhan, ilon ja pelastusvarmuuden.

Ihmissuhteita

Tulemme jälleen näihin ihmissuhteisiin. Meidät on kutsuttu elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Mutta kuten Jeesuksen suorasukainen puhe osoittaa, se ei ole aina mahdollista. Vaikka opetuslapset, kun heillä oli mestarinsa mieli, tahtovat kaikkien lähimmäistensä parasta, eivät nämä lakkaa kantamasta kaunaa ja vihaa Jeesusta kohtaan. Mutta tämä asia on kuitenkin mitä suurimmassa määrin mieskohtainen, yksilöllinen. Sinä kuulija olet yksi kolmastuhannesmiljoonasosa Jumalan luomista, nyt elävistä ihmisistä. Ei siis kannata paljon oman virkansa puolesta rykäistä. Ja kuitenkin tässä valtavassa massassa on vastuullinen asema juuri yksilöllä, juuri sinulla. Juuri sinun on huolehdittava oman porstuasi puhtaana pidosta. Meidän henkilökohtaista vastuutamme ei vähääkään pienennä se, että sekä maailmassa, että Jeesuksen seuraajien joukossa on meidän verisukulaisiamme. Juuri tänä päivänä on tärkeää, ettei sydämessämme asu viha eikä katkeruus. Vaikka kaikki vihaisivat meitä, me olemme kutsutut rakastamaan kaikkia, ja olemaan vihaamatta ketään. Tämä on elämän kultainen sääntö, jota Jumala haluaisi meidän kaikkien noudattavan. Turmeltunut ihminen ei kuitenkaan siihen kykene. Lankeemuksen seurauksena on tilanne niin surkuteltava, että me kykenemme rakastamaan vain itseämme, emme muita. Mutta Jumala voi tehdä ihmeitä, ja hänen evankeliuminsa voi tehdä ihmeitä. Sauluksesta voi vieläkin tulla Paulus. Voima on vieläkin evankeliumin anteeksiantamuksen sanassa. Et veljeni ja sisareni voita mitään sillä, että aamusta iltaan tallustelet maailman pahuutta. Jatkuva ympärilleen katseleminen voi eksyttää tieltä. Oma porstua jää hoitamatta. Et voi mitään sillä, että itseksesi yksinäisyydessä nuoleskelet syntihaavojasi ja lankeemuksiasi, ja sitä, että et voi rakastaa Jumalaa yli kaiken, etkä lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Syntiä, syntiä sekä laiminlyönnin syntejä kotona ja työpaikalla, että suoranaisia Jumalan tahdon ylitse käymisiä, sinulle niin kuin kaikille pyhille kaikkina aikoina joka päivä tulee. Kristitty tuntee mielikarvautta siitä, että matka ei ole onnistunut niin, kuin hän olisi sen suonut onnistuvan.

Vahvat lupaukset

Mutta Jumalan sanan lupaukset ovat edelleenkin vahvat. Katuva saa unohtaa sen, mitä on takanapäin, ja kurottautua kohti voittopalkintoa. Huonomuistisuutensa tähden hän ei unohda syntejään. Jeesuksen sovitustyön vuoksi hän saa sen tehdä. Hän saa joka päivä, runsain määrin kaikki synnit anteeksi. Ole siis hyvässä turvassa. Sinun syntisi ovat Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi annetut. Ja tämä on oikeaa mielenterveyden hoitoa. Tätä suositellaan ihmissuhteiden hoitamiseksi. Jos maailman ihminen näkee omat vikansa, hän voi tehdä parannuksen, eikä hän enää joudakaan vihaamaan Jeesuksen ostolaumaa. Sauluksesta tulee Paulus, vainoojasta ja vihaajasta Kristuksen todistaja. Rauhattomasta Jumalan rauhan omistaja, ja tällainen vihaaja liittyy siihen ihmisyhteisöön, joka tunnetaan Jeesuksen sanojen mukaan Jeesuksen opetuslapsijoukoksi siitä, että heillä on keskinäinen rakkaus. Tällaiset näkymät siis tämänpäiväinen teksti meidän eteemme avaa. On toisaalla maailma, on toisaalla Jumalan ihmiset, omaa huonouttaan ja omaa viheliäisyyttään jatkuvasti, elämänsä aikana valittavat Jumalan ihmiset. Ja näiden välillä on tämä merkillinen jännitys. Maailma vihaa Jumalan lapsia. Jeesus tiesi näin tapahtuvan, mutta hän ei lähettänyt omiaan ilman eväitä maailman keskelle. Hän käski tämänkin päivän kristittyjä iloitsemaan siitä, että heistä puhutaan kaikkinaista pahaa, valhetellen maailmassa, ja heitä maailman taholta vihataan. Jeesus sanoi, että iloitkaa ja riemuitkaa, teidän palkkanne on suuri taivaassa.

Ilon aiheita

Tässä on tämänpäiväisen huonon ja epäonnistuneen Jumalan lapsen ilon aihe. Sinun nimesi on elämän kirjoissa. Sinua taivaassa muistetaan, ja sinä saat kerran kuulua siihen joukkoon, joka korotetaan taivaaseen, kiittäjien joukkoon, Jumalan luokse. Meidän kannattaa totisesti vielä vähän aikaa kantaa Jeesuksen Kristuksen ristiä. Kohta tulee Hän, eikä Hän viivyttele. Hän noutaa väsyneen matkustajan luoksensa kirkkauteen. (Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi).

Voi, kun te rakkaat maailman ihmiset pian tekisitte parannuksen, ja ymmärtäisitte, että tämän maailman muoto on katoamassa. Tämä ei seiso iankaikkisesti, ja kerran meidän on tehtävä tili siitä, miten olemme tämän elämämme käyttäneet, Jumalan meille antaman elämän.

Rukoilemme. Herra Jumala, taivaallinen Isä, Sinä olet lahjoittanut meille maallisen Isänmaamme, ja armosta kutsunut meidät myös iankaikkisen valtakuntasi kansalaisiksi. Varjele meitä vahingosta ja turmiosta, anna meille rauha ja hyvä sopu. Lisää keskuudessamme rakkautta totuuteen ja vanhurskauteen. Siunaa niitä, jotka ovat asetetut johtamaan kansaamme, ja ohjaa heidän neuvonpitoaan pyhän tahtosi mukaan niin, että saisimme vaeltaa sinun pelossasi, ja vihdoin saavuttaisimme oikean isänmaamme taivaassa. Amen.

Jaakko Suomala
Saarna Joensuun suviseuroissa 1964
Päivämies 9.12.1964

[Taavetti]

Jumalalle kelpaaminen


"Sen tähden, joko me kotona olemme eli ulkona vaellamme, niin me ahkeroitsemme siitä, että me hänelle kelpaisimme. Sillä meidän kaikkein pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että jokainen saisi sen jälkeen, mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha." (2. Kor. 5: 9 - 10)


Ihmisen suurena kiusauksena, on pyrkiä saamaan ympäristönsä varaukseton hyväksyminen, jopa kiitos. Ellei tässä onnistuta, tullaan turhautuneiksi, kuten muotitermi kuuluu. Keskusteltiinpa taannoin eräässä teologienkin palaverissa, mitä mielenterveydellisiä vaaroja kätkeytyy siihen, että pappien työtä ei enää arvosteta samalla tavalla kuin ennen, ja että heidän virkansa ei ole enää yhtä korkeassa arvossa kuin ennen. Olkoonpa kysymyksessä pappi, tai kuka työntekijä tahansa, hänen mielenterveytensä on alati uhanalaisena, jos hänen ainoana periaatteenaan on vain elää ja työskennellä ihmisten mieliksi. Ihmisten suosio voi hetkessä muuttua ankaraksi tuomioksi. "Tänään halleluja, huomenna ristiinnaulitse!"

Verrattomasti turvallisemman perustan varassa työtään tekee ja elää se, joka Paavalin tavoin pitää tärkeimpänä kelvata kaikessa Jumalalle. Vaikka ei ihmiskiitosta saakaan, on rikkautta tietoisuus siitä, että Jumala hyväksyy, ja että on tunnon asiat kunnossa. Tämä uskovan ihmisen yksiselitteinen elämän ohje varjelee turhautumilta panettelun ja vainon keskellä. Stefanus oli kivittäjiään onnellisempi, tietäessään eläessään ja kuollessaan olevansa Jumalalle kelvollinen. Hän ei turhautunut, vaikka hänen työtään ei arvostettukaan. Johannes Kastaja oli moraalisesti rappeutuneita Herodesta ja Herodiasta (ja heidän kumppaneitaan) onnellisempi, vaikka hänen nuhdesaarnaansa ei arvostettukaan. Johannes tiesi kelpaavansa Jumalalle.

Uskova ei pyri olemaan Jumalalle kelvollinen vain seuroissa, Jumalan kansan keskuudessa. Myös arkielämän monissa sokkeloissa ja vaarallisissa tilanteissa, hän toivoo voivansa kelvata Jumalalle. Tämä tietoisuus määrää hänen kannanottojaan ja ratkaisujaan. Hän kyselee, mikä on Jumalan armollinen ja hyvä tahto kulloinkin.

Joosef Egyptin orjuudessa piti tärkeämpänä säilyttää jumalanlapseutensa, kuin elää isäntäväelleen mieliksi synnissä. Ja Jumala siunasi häntä. Jo tässä elämässä me todella säilymme monilta turhautumilta, kun meidän toimintojamme eivät määrää ihmisten ailahtelevat mielipiteet. Meidänkin onnemme on olla Jumalaa lähellä. Tällä elämän periaatteella on siis suuri ajallinen merkitys.

Mutta tämä olisi pieni asia, jos se auttaisi vain muutaman kymmenen vuotta. Paavali sanoo, että hän ahkeroi kelvata Jumalalle siksi, että on oleva viimeinen tuomio, jonka edessä jokainen tuomitaan tekojensa mukaan. Jeesus sanoo niistä hengellisistä, jotka kaikki tekonsa tekevät vain sitä varten, että ihmiset ne huomaisivat, ja niitä kiittäisivät, että he ovat ja saaneet palkkansa maan päällä. (Matt. 6: 1–2).

Kirkkovuodessa on yksi tuomiosunnuntai. Se päättää kirkkovuoden. Jumalan valtakunnan julistuksessa on aina viimeisen tuomion vakavuus. Parannukseen kehotetaan ihmisiä siksi, että on ylösnousemus sekä vanhurskasten, että vääräin, ja että jokaisen on vastattava teoistaan tulisilmäisen tuomarin edessä. Täällä maan päällä voidaan rahalla saada vieläkin vääriä todistajia, joiden lausuntojen perusteella voidaan julkistaa vääriä tuomioita. Sattuu erehdyksiä, jolloin syyllisiä tuomitaan syyttömiksi ja päinvastoin.

Viimeisellä tuomiolla ei tätä virhettä pääse tapahtumaan. Meitä Jumalan lapsia lohduttaa se, että on viimeinen tuomio. Kun tuskailemme oman turmeltuneen luontomme kanssa, kun omatuntomme on haavoittunut, kun maailma ahdistaa. Meidän on helpompi tehdä parannusta, kun muistamme, että kuljemme kohti viimeistä tuomiota. Silloin viimeistään kirkastuu arvojen arvoksi se, että on saanut Jumalalle kelvata, vaikka maailma ei sitä olekaan ymmärtänyt. Muista tämä, rakas veljeni ja sisareni vaivassa ja valtakunnassa!

MITEN me sitten kelpaamme Jumalalle? Parhaatkin yrityksemme toteuttaa Jumalan tahtoa epäonnistuvat. Tulee lankeemuksia. Me kelpaamme Jumalalle vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Me saimme tämän uskon silloin, kun meille Jumalan valtakunnasta saarnattiin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Me kelpaamme Isälle, kun uskomme jatkuvasti. Emme halua heikkoa uskoamme maailman pilkan ja vainonkaan edessä kieltää. Rukoilemme siihen Jumalalta voimaa. Ja silloin meille viimeisenä päivänä tuttu tuomari, Herra Jeesus sanoo: tulkaa minun Isäni siunatut. Teitä ei tuomita. Te olette käyneet jo eläessänne tuomiolle. Teidät on jo tuomittu armolla ja laupeudella töistänne. Minä olen vastannut, ja vastaan teidän rikkeistänne. Käykää omistamaan teille valmistettua valtakuntaa. – Kun tätä tilaisuutta, joka varmasti kerran on koettava Ajattelemme, emme eläessämme turhaudu, vaikka emme ihmisten mielisuosiota saavuttaisikaan. Sydämemme riemastuu jo nyt, kun saamme kaikkivaltiaalle Jumalalle kelvata.

MUTTA sille, joka on pyrkinyt elämään ihmisten, eikä Jumalan mielen jälkeen, sanotaan viimeisenä päivänä: mene, sinä kirottu! Minä en tunne sinua. Tämän maailman kiitosta tavoitellut joutuu aivan väärään paikkaan, johon ei ihmistä ole tarkoitettukaan. Hän joutuu kadotukseen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Siksi sinun, joka maailman orjuuden tai muun syyn tähden olet siirtänyt parannuksen tekoasi, kannattaa kiireesti käydä sisälle Jumalan valtakuntaan, jossa voit ottaa ihanan evankeliumin siunauksen vastaan. Sinulle annetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja tämän siunauksen perusteella sinut kutsutaan viimeisenä päivänä siunattuna. Sinua ei kutsuta kirottuna.

Jaakko Suomala
Päivämies 21.11.1973

[Taavetti]

Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan sitä, joka kadonnut oli


Päivän sana on Matteuksen kolmannesta luvusta. Siihen aikaan saarnasi Johannes Kastaja ja sanoi: "MINÄ tosin kastan teitä vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen kantamaan. HÄN kastaa teitä Pyhällä HENGELLÄ ja tulella. Jonka viskin on hänen kädessänsä, ja HÄN perkaa riihensä ja kokoo nisunsa aittaansa. Mutta ruumenet polttaa Hän sammumattomalla tulella."

Monet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ovat koko ikänsä eläneet lapsuuden uskossa, he ovat kilvoitelleet joka päiväisessä uskomisessa, katumisessa ja parannuksessa ja ovat säilyttäneet puhtaan omantunnon. He eivät ole Vapahtajaansa kokonaan kieltäneet. He ovat olleet Pyhän Hengen kuljetettavina. Surullisen suuri on kuitenkin se joukko, joka ei ole jaksanut pysyä kasteen armossa. Joskus vanhemmat ja kummit ovat lyöneet laimin kasvattaa lapset Jumalan tuntemisessa. Näin aseurakunnan jäsen on joutunut eroon pyhäin yhteydestä. Pyhä Henki on paennut. Paljon uskovaistenkin kotien lapsia on joutunut synnin vietteleville teille. Vanhempain rukoukset ja opetukset, uskonnon opetus seurakunnassa ja koulussa ovat olleet voimattomat varjelemaan heitä oikeassa uskossa ja puhtaassa elämässä. Paha on heidät pettänyt, useimmat ovat suruttomassa, suuressa joukossa siipirikkoja, he ovat edelleenkin vanhempien vanhurskasten esirukousten kohteena. Ehkä juuri siksi he eivät ole voineet löytää tyydyttäviä iloja epäuskossa, jossa on elämän pääsävel lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus. Huono omatunto ei ole antanut heille voimaa vastustaa pahaa. Siksi he usein itkevät kurjuuttaan ja syntiensä ajallisia seurauksia. Kaihoten he muistelevat onnellista lapsuuttaan, jolloin isä ja äiti siunasivat heitä Jeesuksen nimessä ja veressä kaikkien syntien anteeksiantamuksella. Sen siunauksen varassa iltaisin oli niin turvallista nukahtaa.

Tuhlaajalapsella oli kuitenkin kotiinpaluun ihana armo. Juuri sinua, lankeemuksia surevaa, Jeesus tahtoisi kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Jeesus on sanonut tulleensa etsimään ja pelastamaan sitä, joka on kadonnut. Anteeksiantamuksen sanassa Hän lähestyy hukkaan joutunutta, ilonsa menettänyttä ja taivaalliselle Isälle kuuluvaa ihmistä. Tämän aamun sovituksen viranhoitajana en voi sinulle antaa uskoa enkä Pyhää Henkeä, mutta yhden voin tehdä. Armahtajani valtuuttamana. Saan julistaa sinulle synnit anteeksi. Avaa nyt murheisen ja syytösten pakahtama sydämesi ottamaan vastaan sovituksen sana. Jeesus on sinun Vapahtajasi. Hän on kuollut puolestasi. Hänet naulittiin ristiin, että sinulla rauha olisi. Syntisi ovat siis sovitetut. Usko ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanoman vastaanottajalle annetaan ylhäältä Pyhä Henki. Tästä Paavali kirjoittaa galatalaisille: Koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämiimme Poikansa hengen, joka huutaa: Abba, rakas Isä! Pyhällä Hengellä kastettu on sitten joka päivä puhdistettava niin kuin lapsi perheessä kaipaa jatkuvaa huolenpitoa, niin kuin kolmannen uskonkappaleen selityksessä Martti Luther sanoo: Pyhä Henki kristikunnassa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä runsain määrin kaikki synnit anteeksi antaa. Myös kärsimyksen pätsissä Herra omiaan koettelee. Virressä laulamme: "Kuinka mainen kulta puhdistuu, liekissä polttavassa, niin uskommekin kirkastuu vain vaivain valkeassa, tää hehku kuonan hiillyttää ja puhdas kulta jälkeen jää, entistä kirkkaampana."

Tulella on puhdistava vaikutus. Maalaritkin sen tietävät. He tekevät vanhoista astioista käyttökelpoisia maaliastioita sytyttämällä niihin tulen. Palamisen jälkeen vain porot puhdistetaan ja astia on jälleen uuden veroinen. Kaikki astiat eivät tosin kestä tällaista käsittelyä. Kuumuudesta voivat liitokset sulaa. Monet kestävät ja näin ne ovat tulleet koetelluiksi. Samoin on uskomme laita. Ei ole sellaista kristittyä, jota ei Herra koettelisi. Meihin on matkalla tarttunut tulenarkoja aineita, jotka eivät kestä Isän tarkkaa katsetta. Meissä on myös itsekkyyttä, pahansuopaisuutta, kärsimättömyyttä, meissä on aineksia kaikkeen pahuuteen. Siksi tarvitsemme Pyhän Hengen jatkuvaa puhdistusta. Älä siis, rakas veljeni ja sisareni, ihmettele, jos matka taivaaseen joskus tuntuu helteiseltä. Näin pitääkin olla. Vastoinkäymiset ja sairaudet, pilkka, vaino ja kaikki se mikä on naulitsemassa meidän lihamme ristille, on uskonelämälle eduksi. Näillä kaikilla Herra tahtoo kasvattaa meitä taivasta varten, niin että uskomme ainoaksi perustaksi jäisi pysyvästi Jeesus Kristus. Siihen ei saisi tulla vieraita, tulenarkoja aineita. Ja kun meitä täällä tulella ajassa koetellaan, ei suuri lajittelupäivä, josta Johannes tässä puhuu, ole meille mikään kauhun päivä, vaan me voimme turvallisesti odottaa viimeistä tuomiota. Rukoilemme: Isä rakas, me kiitämme sinua siitä, että sinä meitä täällä kastat Pyhällä Hengellä ja tulella. Älä anna meidän vaipua epätoivoon, vaikka sallitkin meille vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia. Opeta meitä näkemään kaikessa sinun rakastava huolenpitosi. Kurita meitä täällä, mutta säästä, siellä. Korjaa meidät kerran iankaikkisiin taivaan aittoihin. Sinne meillä, Isä, on ikävä.

Aamuhartauspuhe, Jaakko Suomala
Päivämies 9.2.1966