Kirjoittaja Taavetti » 14 Tammi 2011, 16:24
Juuri sinun on huolehdittava
oman porstuasi puhtaana pidosta
Jeesuksen seuraaja on kutsuttu rakkauden ja rauhan sanoman julistajaksi. Hän itse on saanut paljon hyvää, Jumalalta, ja hän haluaisi sitä muillekin jakaa. Luulisi, että tällainen toiminta saisi kaikkialla myönteisen vastaanoton. Tuntuu itsestään selvältä, että kukaan ei halua vastustaa näin hyödyllistä toimintaa. Päivän saarnateksti puhuu kuitenkin toista. Siinä niin kuin nykyään, miltei jokaisessa saarnassa, puhutaan ihmisten välisistä suhteista. Vaan eikö tänä aikana suuressa määrin pyritä siihen, että ihmiset oppisivat rakastamaan toisiaan. Ihmisten väliset suhteet pitäisi saada paremmiksi. Näin vältyttäisiin ristiriidoilta, jopa sodilta. Se merkitsisi myös mielenterveyden kohentumista. Myönteinen suhtautuminen kanssaihmisiin, olivatpa he sitten poliittisesti, uskonnollisesti, taikka yhteiskunnallisen asemansa perusteella vastakkaisessa leirissä, antaa mielenrauhaa ja hermojen lepoa. Ja sanotaan: "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan." Ihmistä mitataan sillä mitalla, millä hän muita mittaa.
Siksi Jeesuksen puhe kahdesta ihmisryhmästä, joista vain toinen kantaa vihaa ja kaunaa toista kohtaan, voi ontua oudoksuttavalta. Jeesus asettaa vastakkain maailman ja omat seuraajansa. Maailma vihaa Jeesuksen opetuslapsia. Näin on aina ollut, näin tulee aina olemaan, sillä Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja maailma vihaa Jeesusta, niin kuin hyvin tiedetään. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi. Mikä on sitten tuo vihamielinen maailma? Tämä sana on pantu kokoon kahdesta elotonta luontoa esittävästä sanasta, maa ja ilma. Voisi luulla, että maailma olisi näin elottomien kappaleiden kokooma, mutta ei Johanneksen evankeliumi maailmalla tätä tarkoita. Jeesus sanoi lähettävänsä opetuslapset maailmaan niin kuin lampaat susien keskelle, mutta ei tässä ole kysymys myöskään niistä metsässä liikkuvista pedoista, joita me susiksi kutsumme. Maailma on Jumalaa vastaan hangoitteleva ihmisten joukko, Jumalasta luopuneet epäuskoiset. He vihaavat Jeesusta ja hänen seuraajiaan. "Keitä profeetoista eivät teidän isänne tappaneet?" täytyy Jeesuksen kysyä oman aikansa uskonnollisilta johtajilta. "Totuuden puhujalla ei ole yösijaa," sanotaan.
Mihin joukkoon kuulut?
Maailmaa ei liioin muodosta vain se suuri julkisuruttomien seurakunta, niiden, jotka ovat syviin synteihin langenneita ja itse, itsekin hiljaisina hetkinään itkevät kurjuuttaan. Kuinkahan moni tänäkin aamuna suree sitä, että elämä on sitä, mitä se on, tyhjyyttä, tarkoituksettomuutta ja kolkkoa yksinomaan syystä, että elämän tavat ja huvittelut eivät kestä päivänvaloa. Elämä ei maita ja kuollakaan ei uskalla. Näiden elämäntapojen aiheuttama moraalinen krapula ei ole vähäinen. Pyhäinmiestenpäivän tienookin on voinut kulua riettaissa synnin nautinnoissa. Tällaiselle omaa kurjuuttaan itkevälle ei totisesti tarvitse sanoa, että hän kuuluu Jumalaa vastustavaan maailmaan.
Hän tietää joutuneensa Jumalan vastustajan pettämänä väärään leiriin, maailmaan, jossa ihmisellä ei ole rauhaa, jonka elämän sääntönä ei ole Luojan kunnia, eikä kaikkivaltiaan tahto. Mutta maailmaan kuuluu vielä muutakin. Siellä on niitä, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka kieltävät Jumalan voiman. Siellä on niitä, jotka sitovat raskaasti kannettavia taakkoja ihmisten harteille, mutta jotka eivät tee liikettäkään sormellaan, keventääkseen synnin hädässä olevien kuormia. Siellä on niitä, jotka kaunistelevat profeettojen hautoja, mutta vainoavat elossa olevia uskovia, ja koettavat estää Jumalan valtakunnan leviämistä. Siellä on niitä, jotka ovat hurskaita ja jumalisia, mutta eivät ole Jumalan kanssa sovitettuja ihmisiä.
Ensimmäinen veljesmurha osoittaa, että maailman ihmisen sydämeen voi syttyä viha silloinkin, kun hän on palvelevinaan Jumalaa. Eivätkö Kain ja Aabel olleet molemmat Jumalalle uhraamassa, kun Kain päätti tappaa veljensä Abelin. Eikö juutalainen uskonnollinen kerma ollut valmistautumassa suureen jumalanpalvelusjuhlaan, pääsiäisen viettoon, kun se ristiinnaulitutti Jeesuksen, Elämän Herran. Maailmaan kuuluvat siis kaikki ne ihmiset, jotka eivät ole Jumalan valtakunnassa. Voidaan kysyä, että missä sitten viha ja vaino syttyy niitä kohtaan, joiden meno on jo taivaissa. Ulkonaiset syyt saattavat olla monetkin. Mutta perimmäisenä syynä on aina se hyvän ja pahan välinen taistelu, jännitys, joka koostuu jo paratiisissa, jossa Jumala lausuu ennustuksen käärmeen siemenen ja vaimon siemenen välisestä, tulevasta suhteesta.
Tuhlaajapoika ja hänen veljensä
Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta on aina käyttökelpoinen. Vertauksen mukaan kotona isäänsä tunnollisesti palvellut poika vihastui, eikä halunnut mennä sisälle, kun hänen maailmassa perintönsä tuhlannut veljensä otettiin suurin ilojuhlin takaisin kotiin. Sekä parannuksen armon saanut poika, että koko Jumalan seurakunta, vieläpä enkelitkin taivaassa iloitsivat tapahtumasta. Näyttää siltä, että se riemu, mikä paljon syntiä tehneellä, ja hyvänpäiväisen selkäsaunan ansainneella pojalla on anteeksiantamuksessa, synnyttää maailmassa vihaa. Eräs vihan aihe on myös se, että opetuslapset ovat suolana ja valona.
Jeesuksen seuraaja alkaa puhua meillekin hyvästä Jumalasta. Hänen kauttaan Pyhä Henki näyttää maailmalle todeksi synnin. Johannes Kastaja ei olisi joutunut vankilaan, eikä hänen olisi tarvinnut kokea ikävää marttyyrikuolemaa, ellei hän olisi nuhdellut Herodesta ja Herodiasta huoruuden synnistä. Jumalan lapset pilaavat maailman ihmisten ilonpidonkin. Totuus tekee aina kipeää. Pyhä Henki, totuuden henki, näyttää maailmalle todeksi synnin. Ja tämä joko pahentaa, taikka parantaa. Vihalla ja vainolla on hyvin suuri merkitys. Ensiksikin sillä on hyvin suuri kielteinen vaikutus vihaajaan itseensä, hänen koko persoonallisuuteensa. Viha lisää veren adrenaliinipitoisuutta, kiihottaa sydämen toimintaa. Se kuluttaa energiaa hukkaan. Eikä vihastuneen ihmisen ruoansulatuskaan toimi normaalisti. Ihminen on niin ihmeellinen kokonaisuus, että siinä tuntuvat, jopa hyvin pienetkin tunnevaihtelut, joko hyvään eli huonoon suuntaan. Vihaajan ilo on tipotiessään, ja voidaan sanoa, että monet sielulliset ja ruumiilliset sairaudet voivat olla seurausta vihamielisestä ja kieroutuneesta asennoitumisesta ympäristöön.
Iloitse maailman vihasta!
Mutta maailman vihalla on kuitenkin myönteisiäkin puolia, niin oudolta kuin se saattaa äkkiä ajatellen tuntua. Vihan ja vainon keskellä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan muistamaan hänen sanojaan: "Ei ole palvelija suurempi Herraansa. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat. Autuaita olette te, kun ihmiset minun nimeni tähden teitä vainoavat ja teitä solvaavat, ja puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Ja ihmiset luulevat tekevänsä hyvän työn, kun he teitä tappavat. Iloitkaa ja riemuitkaa, teidän palkkanne on suuri taivaassa."
Kristityn kannalta maailman viha on siis pelkästään ilon aihe. Se on merkki Jumalan lapseudesta. Paavali teroittaa, että joka haluaa jumalisesti elää täällä maailmassa, joutuu myös vainottavaksi. Ei maailma vihaa heitä, joilla on kristityn nimi, mutta jotka elävät niin kuin pakanat. Paavali työtovereineen kiitti vankilassa kuoleman rangaistuksen uhan edessä Jumalaa niin, että kaikki hämmästyivät. Hän tiesi kärsivänsä Kristuksen nimen tähden, ja tämä on hänelle kunnia-asia. Viha ja vaino maailman taholta, on niin ikään aina lisännyt kristittyjen lukumäärää. "Mitä enemmän te meitä vainoatte ja tapatte, sitä enemmän me lisäännymme, sillä marttyyreiden veri on kristittyjen siemen", sanoi eräs kirkon johtohenkilö Rooman valtakunnan vainojen aikana noin parituhatta vuotta sitten. Ja hänen ennustuksensa piti täsmälleen paikkansa. Maailman painostus ajaa kristityt lähelle Kristusta ja toinen toisiaan. Keskinäinen rakkaus lujittuu helteessä. Jumala kääntää kielteisenkin asian palvelemaan valtakuntansa asiaa. Tämä on Hänellä eräänlaista sielunhoitotyötä, niin ikään. Hän tällä tavalla nöyryyttää kristittyjä, ja tällä tavalla Hän myös irrottaa heitä tästä katoavasta ja hukkuvasta maasta niin, että kaiken aikaa muistaisivat, että heidät on kutsuttu taivasta varten, ja että heidän menonsa nyt jo on taivaassa. Siis on hyvä kristityn muistaa, jos hän tuntee kylmää viimaa maailman taholta, että ei tämä tapahdu Jumalan sallimatta, vaan sekin on Jumalan rakkauden osoitus. Näin pyritään kristittyä ajamaan lähemmäksi taivasta.
Jumala rakastaa ihmisiä
Vaikka maailma vihaa opetuslapsia, ja heissä Jeesusta ja Jumalaa, ei Jumala kuitenkaan vihaa maailmaa. Eivätkä opetuslapset saa katkeroitua ja vihata takaisin. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Jumala haluaisi valita maailmasta kaikki ihmiset pelastukseen. Joskus toivoisi, näin kun joutuu saarnavirassa olemaan, että kun enkelit taivaasta tulisivat tätä sanomaa julistamaan. Ehkä hukkuvan maailman ihmiset silloin paremmin ottaisivat anteeksiantamuksen sanan vastaan, mutta näin ei ole meidän hyvä Jumalamme asiaa hoitanut. Jeesushan sanoi edelleen: "Jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Joka teitä kuulee, se minua kuulee, joka teidät ottaa vastaan, se ottaa vastaan minut."
Sovituksen virka on uskottu Pyhän Hengen saaneiden ihmisten hoidettavaksi. Mutta tänäkään päivänä ei tämän sovituksen viran taholta sanota, että Jeesus kuoli sitä varten, että ihmiset joutuisivat helvettiin. Vaan sanotaan, että hän kuoli sitä varten, että maailma pelastuisi. Jokaisella on lupa ottaa Jeesuksen kutsu vastaan, ja sanoa hyvästi tälle maailmalle. Kaikilla on parannuksen tekemisen lupaus, ja evankeliumi tuo vihan sijaan rakkauden ja rauhan. Monet tänä päivänä uskovat, Jumalan armosta iloitsevat, ovat entisiä Jumalan lasten pilkkaajia ja vainoojia. Kun he tulivat näkemään omat syntinsä niin suurina, että ne vievät heidät kadotukseen, ellei apua tule, heillä ei ollut varaa enää korottaa itseään muiden yläpuolelle. He ottivat armon sanan vastaan, ja tämä toi rauhan, ilon ja pelastusvarmuuden.
Ihmissuhteita
Tulemme jälleen näihin ihmissuhteisiin. Meidät on kutsuttu elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Mutta kuten Jeesuksen suorasukainen puhe osoittaa, se ei ole aina mahdollista. Vaikka opetuslapset, kun heillä oli mestarinsa mieli, tahtovat kaikkien lähimmäistensä parasta, eivät nämä lakkaa kantamasta kaunaa ja vihaa Jeesusta kohtaan. Mutta tämä asia on kuitenkin mitä suurimmassa määrin mieskohtainen, yksilöllinen. Sinä kuulija olet yksi kolmastuhannesmiljoonasosa Jumalan luomista, nyt elävistä ihmisistä. Ei siis kannata paljon oman virkansa puolesta rykäistä. Ja kuitenkin tässä valtavassa massassa on vastuullinen asema juuri yksilöllä, juuri sinulla. Juuri sinun on huolehdittava oman porstuasi puhtaana pidosta. Meidän henkilökohtaista vastuutamme ei vähääkään pienennä se, että sekä maailmassa, että Jeesuksen seuraajien joukossa on meidän verisukulaisiamme. Juuri tänä päivänä on tärkeää, ettei sydämessämme asu viha eikä katkeruus. Vaikka kaikki vihaisivat meitä, me olemme kutsutut rakastamaan kaikkia, ja olemaan vihaamatta ketään. Tämä on elämän kultainen sääntö, jota Jumala haluaisi meidän kaikkien noudattavan. Turmeltunut ihminen ei kuitenkaan siihen kykene. Lankeemuksen seurauksena on tilanne niin surkuteltava, että me kykenemme rakastamaan vain itseämme, emme muita. Mutta Jumala voi tehdä ihmeitä, ja hänen evankeliuminsa voi tehdä ihmeitä. Sauluksesta voi vieläkin tulla Paulus. Voima on vieläkin evankeliumin anteeksiantamuksen sanassa. Et veljeni ja sisareni voita mitään sillä, että aamusta iltaan tallustelet maailman pahuutta. Jatkuva ympärilleen katseleminen voi eksyttää tieltä. Oma porstua jää hoitamatta. Et voi mitään sillä, että itseksesi yksinäisyydessä nuoleskelet syntihaavojasi ja lankeemuksiasi, ja sitä, että et voi rakastaa Jumalaa yli kaiken, etkä lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Syntiä, syntiä sekä laiminlyönnin syntejä kotona ja työpaikalla, että suoranaisia Jumalan tahdon ylitse käymisiä, sinulle niin kuin kaikille pyhille kaikkina aikoina joka päivä tulee. Kristitty tuntee mielikarvautta siitä, että matka ei ole onnistunut niin, kuin hän olisi sen suonut onnistuvan.
Vahvat lupaukset
Mutta Jumalan sanan lupaukset ovat edelleenkin vahvat. Katuva saa unohtaa sen, mitä on takanapäin, ja kurottautua kohti voittopalkintoa. Huonomuistisuutensa tähden hän ei unohda syntejään. Jeesuksen sovitustyön vuoksi hän saa sen tehdä. Hän saa joka päivä, runsain määrin kaikki synnit anteeksi. Ole siis hyvässä turvassa. Sinun syntisi ovat Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi annetut. Ja tämä on oikeaa mielenterveyden hoitoa. Tätä suositellaan ihmissuhteiden hoitamiseksi. Jos maailman ihminen näkee omat vikansa, hän voi tehdä parannuksen, eikä hän enää joudakaan vihaamaan Jeesuksen ostolaumaa. Sauluksesta tulee Paulus, vainoojasta ja vihaajasta Kristuksen todistaja. Rauhattomasta Jumalan rauhan omistaja, ja tällainen vihaaja liittyy siihen ihmisyhteisöön, joka tunnetaan Jeesuksen sanojen mukaan Jeesuksen opetuslapsijoukoksi siitä, että heillä on keskinäinen rakkaus. Tällaiset näkymät siis tämänpäiväinen teksti meidän eteemme avaa. On toisaalla maailma, on toisaalla Jumalan ihmiset, omaa huonouttaan ja omaa viheliäisyyttään jatkuvasti, elämänsä aikana valittavat Jumalan ihmiset. Ja näiden välillä on tämä merkillinen jännitys. Maailma vihaa Jumalan lapsia. Jeesus tiesi näin tapahtuvan, mutta hän ei lähettänyt omiaan ilman eväitä maailman keskelle. Hän käski tämänkin päivän kristittyjä iloitsemaan siitä, että heistä puhutaan kaikkinaista pahaa, valhetellen maailmassa, ja heitä maailman taholta vihataan. Jeesus sanoi, että iloitkaa ja riemuitkaa, teidän palkkanne on suuri taivaassa.
Ilon aiheita
Tässä on tämänpäiväisen huonon ja epäonnistuneen Jumalan lapsen ilon aihe. Sinun nimesi on elämän kirjoissa. Sinua taivaassa muistetaan, ja sinä saat kerran kuulua siihen joukkoon, joka korotetaan taivaaseen, kiittäjien joukkoon, Jumalan luokse. Meidän kannattaa totisesti vielä vähän aikaa kantaa Jeesuksen Kristuksen ristiä. Kohta tulee Hän, eikä Hän viivyttele. Hän noutaa väsyneen matkustajan luoksensa kirkkauteen. (Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi).
Voi, kun te rakkaat maailman ihmiset pian tekisitte parannuksen, ja ymmärtäisitte, että tämän maailman muoto on katoamassa. Tämä ei seiso iankaikkisesti, ja kerran meidän on tehtävä tili siitä, miten olemme tämän elämämme käyttäneet, Jumalan meille antaman elämän.
Rukoilemme. Herra Jumala, taivaallinen Isä, Sinä olet lahjoittanut meille maallisen Isänmaamme, ja armosta kutsunut meidät myös iankaikkisen valtakuntasi kansalaisiksi. Varjele meitä vahingosta ja turmiosta, anna meille rauha ja hyvä sopu. Lisää keskuudessamme rakkautta totuuteen ja vanhurskauteen. Siunaa niitä, jotka ovat asetetut johtamaan kansaamme, ja ohjaa heidän neuvonpitoaan pyhän tahtosi mukaan niin, että saisimme vaeltaa sinun pelossasi, ja vihdoin saavuttaisimme oikean isänmaamme taivaassa. Amen.
Jaakko Suomala
Saarna Joensuun suviseuroissa 1964
Päivämies 9.12.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4