Ihmeellinen ja kallisarvoinen on Kristuksen seurakunta
Ajan maailman hengellisyyksille on ominaista erilaisten suuntien ja erikaltaisten oppirakennelmien hyväksyminen ja tunnustaminen, ja hyväksymisenä on näiden sulattaminen yhteen tai liittäminen samalla suurempaan yhteisöön sitä vahvistamaan ja rikastuttamaan erikoisine ”armolahjoineen.” Tuomiohenki ja eripuraisuus, jotka häiritsevät tällaista työtä, pitäisi silloin saada kokonaan hävitetyksi ja loppumaan, jotta tässä avartuneessa ja suvaitsevassa veljeyden ilmapiirissä saataisiin nauttia ilosta. Kaikki tällainen uurastus on silti vain kuitenkin vain maasta lähtevää ihmistouhua, jota hallitsee ihmiskeskeinen ja inhimillisiä arvoja arvostava maailman henki, kylläkin ylpeää ihmisluontoa, lihaa ja verta kutkuttavine arvonosoituksineen ja muotoineen. Ja se henki on orjuuden henki, joka vie orjuuden kahleisiin! Toisin on siinä yhteisössä, joka taivaasta on ja josta apostoli Johannes kirjoittaa:
”Ja minä Johannes näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, astuvan alas taivaasta, Jumalalta valmistetun, niin kuin morsiamen kaunistetun hänen miehellensä.” Se on Jumalalta valmistettu, ja se on vapaa, kuten kirjoitettu on: ”Se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkien meidän äitimme.” Kuulkaa Jumalan lapset, tänäkin päivänä: ”Niin me siis olemme, rakkaat veljet, emme palkkavaimon poikia, vaan vapaan.” Ja muistakaa:” Niin pysykää siinä vapaudessa, jolla Kristus meitä vapahtanut on, ja älkää taas teitänne sekoittako orjuuden ikeeseen!”
Oikea yhteys ei ole ihmistekoa, vaan Jumalan tekoa. Sillä Herra Jumala on pannut oman ainokaisen Poikansa ”pääksi kaikkein päälle seurakunnassa, joka on Hänen ruumiinsa, sen täyttymys, joka kaiken kaikessa täyttää.” ”Ja olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta keskenämme olemme me toinen toisemme jäsenet.”
Ja tätä oikeaa sulattamis- ja yhteenliittämistyötä tämän maan päällä tekee Jumalan Pyhä Henki, ja työn tuloksena on: ”Niin kuin ruumis on yksi ja hänellä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, ehkä heitä on usea, ovat kuitenkin yksi ruumis, niin on myös Kristus.” Oletteko muistaneet, Jumalan lapset, että on vain yksi Kristus ja että Hänellä vain yksi ruumis, joka on Hänen seurakuntansa maan päällä?
Ja tässä Jumalalta valmistetussa pyhässä kaupungissa ei olla ”silleen vieraat ja muukalaiset, vaan pyhäin kylänmiehet ja Jumalan perhe. Apostolein ja profeettain perustuksen päälle rakennetut, jossa Jeesus Kristus paras kulmakivi on. Jonka päälle kaikki rakennus toinen toiseensa liitetään, ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Jonka päälle te myös rakennetaan, Jumalalle asuinsijaksi Hengessä.” Onhan sinulle Jumalan lapsi, äiti, seurakunta, rakas? Ja onhan Jumalan perheväki sinulle kovin kotoisen ja rakkaan tuntoista!
Ja tätä Jumalan huoneen rakennustyötä ei tehdä omin neuvoin eikä omin työasein, vaan Pyhän Hengen kautta sen mukaan, kuin ”jokaiselle meille on armo annettu Kristuksen lahjan mitan jälkeen.” Ja tässä työssä pidetään yhteytä rauhan siteen kautta. Onhan sinulle Jumalan huoneen, juuri tämän Kristuksen seurakunnan rakennustyö rakasta ja kallisarvoisempaa, kuin minkään muun rakentaminen? Rakenna veljeni ja sisareni, tätä Jumalan huonetta yhdessä hengessä ja yhdessä rakkaudessa muiden sen huoneen asukkaiden kanssa!
Mutta tätä Jumalan huoneen rakennustyötä ei johdeta ja hallita ihmisluonnon mukaisilla itsekkäillä otteilla, eikä vaativalla mielellä, vaan siinä on toisenlainen järjestys,
kuten Herra Jeesus sanoo omilleen: ”Te tiedätte, että kansain päämiehet vallitsevat heitä ja ylimmäisillä on valta heidän ylitsensä. Vaan ei niin pidä oleman teidän keskenänne, vaan joka tahtoo teidän seassanne suurin olla, se olkoon teidän palvelijanne.” Isäntähengestä ei ole Jumalan huoneeseen!
Ja ihmeellinen on arvojärjestyskin Jumalan perheväen keskuudessa, kuten siitä meitä opetetaan: ”Paljon enemmin ne ruumiin jäsenet, jotka heikoimmiksi näkyvät, ovat tarpeelliset. Ja jotka me luulemme häpeällisimmiksi ruumiissa, niiden päälle me enimmän kunnian panemme, ja jotka häijyimmiksi näkyvät, niillä on enin kaunistusta. Sillä jotka meistä kauniit ovat, ei ne mitään tarvitse.
Mutta Jumala on ruumiin kokoon liittänyt ja sille puuttuvaiselle suurimman kunnian antanut, ettei eripuraisuutta ruumiissa olisi, vaan kaikki jäsenet pitää toinen toisestansa surun pitämän.”
Ei ole Jumalan huoneen arvojärjestyskään kunniankipeän ihmismielen mukaan, vaan tässäkin pätee: ”Minun ajatukseni ei ole teidän ajatuksianne, ja teidän tienne ei ole minun tieni, sanoo Herra.” Ja ei tämän maailman viisaudella, olkootpa se miten korkeaa ja syvämietteistä tahansa, rakenneta Kristuksen seurakuntaa ja ratkota sen asioita. Vaan ”me puhumme siitä viisaudesta, joka on täydellisten tykönä. Ei tämän maailman viisaudesta, eikä tämän maailman päämiesten, jotka hukkuvat. Vaan me puhumme siitä viisaudesta, jonka Jumala on ennen aikojen alkua säätänyt meidän kunniaksemme.”
Tätä Jumalan viisautta opitaan Pyhän Hengen koulussa, Jumalan vapaitten armolasten valtakunnassa. Ja ”tässä koulussa ei päästä ylioppilaiksi,” kuten Roope Vepsäläisen oli tapana sanoa. Ja juuri tätä Jumalan viisautta tulee käyttää siellä, missä Jumalan valtakunnan asioista päätetään. Ja Herran apostoli Paavali sanoo juuri tästä viisaudesta: ”Jota me myös puhumme, ei niillä sanoilla, joita inhimillinen viisaus opettaa, vaan niillä, joita Pyhä Henki opettaa, ja me tuomitsemme hengelliset asiat hengellisesti.”
Ja juuri tätä Jumalan viisautta, jota aikoinaan oli koulunkäymättömillä ja oppimattomina pidetyillä ”Galilean kalastajilla,” on vieläkin tämän ajan Jeesuksen opetuslapsilla ja apostoleille eli lähettiläillä, jotka Jumalan perheväen keskuudessa liikkuvat, pyhäin kylänmiehenä Jumalan perhettä palvellen. Tämä on juuri sitä viisautta, jota ei inhimillinen viisaus ole opettanut, vaan Jumalan Pyhä Henki. Ja tätä viisautta ei sovi halveksia tänäkään aikana!
Mutta tämän Jumalan huoneen taloudenpitoon on mielestään viisaan ja jalon ihmisen vaikea alistua, varsinkin, kun tämän huoneen rakennustyöstä maksetaan palkkakin kokonaan vastoin ihmismieltä! Sama palkka, yksi penninki, annetaan niin sille, joka varhain huomeneltain on työhön tullut, kuin sillekin, joka vasta yhdennellätoista hetkellä työhön tuli!
Ja perheenisä sanoo: ”Ystäväni, en minä sinulle vääryyttä. Minä tahdon tälle viimeiselle antaa niin kuin sinullekin. Enkö minä saa tehdä minun kalustani mitä minä tahdon, taikka katsotko sen tähden karsaasti, että minä hyvä olen. Niin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”
Onhan tässäkin oppimista. Ihmeellistä on Jumalan armotalous! Kun Jumalan valtakunnan työmiehet tuntevat itsensä ansiottomiksi palvelijoiksi, silloin ei ole turvaa, eikä kerskausta pitkästä työajasta, ei omasta inhimillisestä viisaudesta ja oppineisuudesta, ei perehtyneisyydestä Jumalan salaisuuksien tuntemiseen, vaan silloin pidetään armojen armona, että saa olla lapsena lasten valtakunnassa. Ja silloin kunnioitetaan toinen toistansa, ja silloin Jumalan valtakunnan kipeitäkin asioita käsiteltäessä, kysytään kuninkaan mieltä Hänen seurakunnaltaan, jonka kautta kaikki puhuu ja tekee. Jolloin puheenvuorojen rajoittaminen on vaikeaa, sillä Jumalan Pyhä Henki jakaa lahjojaan ja puhumista, ei suinkaan niin kuin, me tahtoisimme ja määräisimme, vaan niin kuin kulloinkin ylhäältä annetaan ja sieltä katsotaan tarpeelliseksi. (Katso pöytäkirjaa: Suuret seurat Oulussa v.1934. s, 96 -97!)
On muistettava tänäkin aikana Kristuksen seurakunnan tärkeys, ”sillä Pyhä Henki toimittaa lakkaamatta, viimeiseen päivään asti työtänsä, johon hän säätää seurakunnan maan päällä, jonka kautta hän kaikki puhuu ja tekee, ” (Iso katekismus, s 446) ja tänä päivänäkin on Kristuksen seurakunta ”totuuden patsas ja perustus,” jota tulee kuulla ja totella, jos aikoo kerran kunniaan kostua.
Mieluummin kuunneltaisiin Päätä, eli Kuningasta, joka on kunniassansa Isän oikealla puolella, kuin Hänen ruumistansa, joka on Hänen seurakuntansa maan päällä. Mutta Pää eli Kuningas sanoo omilleen: ”Joka teitä kuulee, se minua kuulee, joka teidät ylönkatsoo, se minut ylönkatsoo.” Ja ”joka teihin ryhtyy, se ryhtyy minun silmäterääni.” Oletko muistanut, Jumalan lapsi, kuinka kallisarvoista joukkoa me olemme?
Ja muistakaa nytkin! ”Me olemme Jumalasta, ja joka Jumalan tuntee, kuulee meitä, joka ei ole Jumalasta, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.”
Kun väärä henki raateli Herran Siionia, opetettiin tätä henkeä vastaan Kristuksen seurakunnan kalleudesta näin: ”Tässä niin sanotussa laestadiolaisessa herätysliikkeessä on ollut erityisenä armolahjana se, että on käsitetty seurakunnan kalleus. Oppi Jumalan seurakunnasta on laestadiolaisen herätysliikkeen erityinen armolahja.”
Olemme opettaneet, että seurakunta ei ole ihmisten kokous, vaan Kristuksen ruumis. Jos siten ylimalkaisesti sanomme tästä seurakunnasta, että se pitää ihmisten kokouksia, ketä me silloin halveksimme?
On puhuttu joskus seurakuntakurista. Niin arka paikka kuin tämä mielestäni onkin, on siitäkin sana sanottava. Minun käsitykseni tästä asiasta on se, että jos jotkut Jumalan seurakunnassa saarnaajiksi hyväksytyt miehet lähtevät jotakin uutta edesottamaan, ja Jumalan seurakunta on siitä heitä varoittanut, on näiden muutamien miesten silloin, vaikka olisivatkin toista mieltä, kurin tähden alistuttava siihen, mitä Jumalan seurakunta heille yksimielisesti sanoo. (Pöytäkirja: Suuret seurat Oulussa v. 1934 s.110 -114)
On aina vaarallista, jos kristitty kasvaa niin suureksi, että alkaa nähdä omat lahjansa, tietonsa ja kykynsä paremmiksi, kuin toisten Jumalan lasten. Sillä silloin hän alkaa Jumalan seurakuntaa arvostella ja mitata inhimillisillä mitoilla. Ja silloin unohtuu, että itse Herra Jeesus on pää siinä ruumiissa, joka on Hänen seurakuntansa, ja jossa yksinänsä Herran Jeesuksen, Jumalan Pojan veri tämän maan päällä virtaa. On suuri vahinko, jos Jumalan lasten lauma alkaa näkyä vain yksinkertaisten, ja oppimattomien ”Galilean kalastajain” joukkokuntana, sillä silloin voidaan ryhtyä niinkin arkaan paikkaan, kuin Herran Jeesuksen silmäterään.
Älkää, Jumalan lapset, koskaan unohtako, että Pyhä Henki juuri seurakuntansa kautta kaikki puhuu ja tekee. Mutta ”kun henki menee pilalle, niin luullaan, että muuta ei tarvitse kuin että Kristus on tie, totuus ja elämä. Vaikka Luther sanoo: Jos tahdot löytää Kristuksen, niin sinun pitää löytää ensin Kristuksen seurakunta, sillä Jumalan seurakunnan ulkopuolella ei ole yhtään autuutta, ei totuutta eikä Kristusta. Ja nyt on yksi ruumis Kristuksessa. Ja Hän on tämmöisen ruumiin pää, jonka jäsenet Hän on omalla verellään pessyt. Mutta kun vihollinen on turmellut hengen, luulee, että hän on monta seurakuntaa, kun kaikki puhuu Välimiehestä, kaikki samasta Kristuksesta. Mutta miltä tuntuu, jos päätä silitetään, mutta ruumis erotetaan pois? Mistä löytyisi elävä ruumis, jos pää otetaan irti? (E. Niemikorpi Kajaanissa v. 1938) Muista sinä, Jumalan lapsi, aina:
”Tämä lauma on Pyhän Hengen pyhittämä, Kristuksen verellä ostettu lauma. Pidä kalliina, veli ja sisar, että saat tässä laumassa olla! Vaikka maan matona siinä vaeltaisit, taikka pikkusormena tai varpaana olisit, kun olet Kristuksen ruumiin jäseneksi yhdistetty, niin sinut nostetaan taivaan kunniaan.
Kirkasta vanhurskaan pyhyys ja ole punainen ja kirkas, Herra Jeesus, avatuissa haavoissasi tänäkin päivänä meidän keskellämme! Jumalan valtakunnassa on aina tullut näkösälle, että lain alaisessa sielun tilassa olevat ovat myrskyjen sattuessa eronneet pois. Jos tänne on tullut joitakin, jotka ovat horjuneet Kristuksen opissa, toivoisin että te antaisitte näissä seuroissa Jeesuksen verellä pestä itsenne eriseuran spitaalista puhtaaksi.” (R. Vepsäläinen Jyväskylässä v. 1937)
Pysykää Jumalan lapset, köyhien armolasten valtakunnassa, tämän rakkaan äidin helmassa, niin silloin teillä on rikas Isä taivaassa!
Mutta sellaiset eivät ole köyhiä, jotka ovat rikastuneet ja katsovat toisia viallisina ja luottavat parhaiten käsittävänsä ja tietävänsä kristillisyyden ja ajattelevat, että minä kyllä pysyn, kun vaan nuo muut pysyisivät uskomassa ja puhtaana.” (Heikki Jussila Ylivieskassa v. 1921)
Rikkaalle kuuluukin taivaan terveisinä: ”Että sanot: minä olen rikas, minä olen rikastunut, enkä mitään tarvitse, ja et tiedä. että viheliäinen ja raadollinen olet, köyhä, sokea ja alaston. Minä neuvon sinua minulta ostamaan kultaa, tulella selitettyä, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, joilla sinuas pukisit, ettei alastomuutesi häpy näkyisi, ja voitele silmäs silmäin voiteella, että näkisit. Joita minä rakastan, niitä minä myös nuhtelen ja kuritan. Niin ole siis ahkera ja tee parannus!”
Siunattua köyhyyttä sinulle, Jumalan lapsi!
Kärsi vaivaa yhdessä Jumalan joukon kanssa, veljeni ja sisareni, vielä vähän aikaa ja usko nytkin Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki synnit anteeksi! Tästä armovaltakunnasta siirretään sinut kerran kunnian valtakuntaan taivaaseen. Ja se on kerjäläisille voiton päivä!
Veljellisesti Heikki Koukkari
Päivämies 24.7.1958
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Lehti oli niin huonossa kunnossa, ettei skannaaminen onnistunut. Keskitaitteessa on joitakin epäselviä tai osittain kadonneita sanoja, joissa saattoi tulla arvausvirheitäkin, muuten teksti on kirjoitettu lehdestä sellaisenaan. Korostukset ovat lehdessä julkaistun mukaisina.