Kirjoittaja Taavetti » 14 Loka 2010, 18:16
Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne, Room. 15: 33
Terveyteen ja puhtauteen
Luuk. 17: 11 – 19
(Pääkohdat Kemin suviseuroissa pidetystä puheesta.) `
Kun parin viikon aikana joutuu seuraamaan sairaalassa sairaitten ihmisten elämää, tulee huomanneeksi, mitenkä monenlaista sairautta meidän aikanamme on olemassa, ja mitenkä tauti runtelee ihmistä. Kuinka monien, monien täytyy lähteä hakemaan taudillensa parantumista, ja mitenkä siellä yritetään hoitaa niitä, jotka tarvitsevat hoitoa.
Sairautta on ollut syntiinlankeemuksesta saakka. Se on painanut suurena kuormana ihmiskuntaa. Niin oli myös Jeesuksen aikana. Kun Hän vaelsi täällä, niin Hänen tykönänsä oli monta kertaa niitä, jotka tarvitsivat huojennusta sairauteensa, ja joita Herra Jeesus myöskin tahtoi auttaa. Tällaisesta on kerrottu meidänkin tekstissämmekin.
Kun Hän vaeltaa Samarian ja Galilean rajaa, siellä on ryhmä ihmisiä, kymmenen henkilöä, jotka potevat pitalitautia, kauheinta sairautta, mitä sillä ajalla, ja vielä tänäkin aikana kuumissa on olemassa, mutta jota meidän maassamme tuskin onkaan. Tämän taudin oireet ja sen seuraukset ovat meille kyllä tuttuja siksi, että me ymmärrämme, mitenkä nämä ihmiset kärsivät, ja kuinka he toivoivatkaan parantumista. Sen tähden he käyttivät nytkin hyväksensä sitä tilaisuutta, mikä heille tarjoutuu, kun Herra Jeesus, josta he olivat kuulleet, että hän parantaa, kulkee siitä sivuitse Galilean ja Samarian välillä. Ja lähestyy sitä kylää, jossa he ovat. Siellä taampana he seisoivat, koska heillä ei ollut lupaa tulla lähelle muita ihmisiä, ettei tauti vain olisi tarttunut. Jo siinä oli yksi lisätaakka heillä kannettavanansa, kun heidän täytyy elää näin muista ihmisistä erotettuna, ja koti- ja yhteiskuntaelämästä pois suljettuina. He korostavat nyt äänensä ja pyytävät: "Jeesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme." He tarttuivat tilaisuuteen, käyttääkseen sen hyväksensä, avaavat suunsa ja pyytävät Herraa Jeesusta avuksi. "Jeesus rakas, armahda meidän päällemme." Ja silloin tapahtui, niin kuin kuulemme tässä, että Herra näkee heidän hätänsä, ja missä Hän aina on näkemässä hätää, sinne Hän tahtookin tulla, voidakseen auttaa kärsiviä ihmisiä, ruumiillisestikin vaivain ja kuormain alla olevia, ahdistettuja ihmisiä. Eikö Hän sitten olisi valmis auttamaan näitä, jotka ovat sielunsa hädässä ja tuskassa, ja pyytävät Häneltä apua! Silloinkin, ja juuri silloin, Hän tahtoo suorittaa sitä Vapahtajan kutsumustehtävää, minkä Isä Hänelle oli antanut. Sen tähden Hän tuo heille tämän sanan taivaasta Isän sydämeltä: "Sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu." Hän tahtoo näitäkin onnettomia ihmisiä tulla auttamaan ja antaa heille sanansa, mitä heidän tekemän pitää: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille."
Mitähän tarkoitusta varten heidän piti lähteä tälle tielle? Varmaan siksi, että Jumala oli jo Mooseksen kautta antanut tämän ohjeen pitalisen puhdistamisesta. Heidän tuli mennä papin tykö, häneltä saamaan todistus siitä, että he olivat parantuneet taudistaan. Papin piti varta vasten tulla ulkopuolelle leirin, missä pitaliset majailivat, ja tehdä näin: "Pappi käskeköön
sen, joka puhdistetaan, ottaa kaksi elävää, puhdasta lintua, ja setripuuta ja tulipunaiseksi painettua villaa ja isoppia, ja pappi käskeköön sen teurastaa yhden linnun saviastiassa vuotavan veden tykönä, ja ottakoon elävän linnun setripuun kanssa, tulipunalla painetun villan, ja isopin, ja kastakoon tapetun linnun vereen, vuotavan veden tykönä, ja priiskoittakoon pitalista puhdistettavan päälle seitsemän kertaa, ja niin puhdistakoon hänet, ja antakoon elävän linnun lentää kedolle. Mutta puhdistettu pesköön vaatteensa, ajelkoon kaikki hiuksensa, ja menköön sitten leiriin."
Tätä varten Jeesus käskee näitten miesten nyt lähteä, että tulisi täytäntöön se, mikä näin oli säädetty alusta saakka pitalisten puhdistamisesta. Mutta kun he ovat sinne matkalla, niin he huomaavat, että he ovatkin puhdistuneet. Näyttää siltä, että nuo yhdeksän, jotka ovat juutalaisia, nyt kääntyvät pois, kukin omalle tielleen, ja vain se yksi, joka on samarialainen, jatkaa matkaansa Herran käskyn mukaan perille saakka, ja niin hän tulee vanhan tavan mukaan puhdistetuksi siellä lopullisesti. Kun nämä uhritoimitukset oli suoritettu, verellä hänet oli priiskoitettu, ja hän oli vaatteensa, vanhat vaatteensa riisunut, ja uudet päällensä pukenut, hänen oli nyt lupa mennä leiriin, astua sinne toisten tykö, käydä Jumalan kansan pariin, elämään heidän elämäänsä, heidän kanssaan. Sen tähden, että hänelle näin tapahtuu kaikki se, mikä järjestyksen pitikin tapahtua, arvelen, että hän palasi kiittämään. Mutta nuo toiset eivät palanneet, vaan menivät minne lie mennet. Tähän asti heille oli kelvannut samarialaisen seura, mutta ei enää. He hylkäsivät tuon ylenkatsotun ja
halveksitun seuran, eikä heitä enää nähdä Herran Jeesuksen tykönä pitalista täydellisesti puhdistettuina. Heidän parantumisensa jäi kesken. Mutta tämä yksi, samarialainen, joka oli kulkenut alusta loppuun saakka Herran sanan mukaan puhdistuslähteelle, tuntee saaneensa suuren lahja. Ja sen tähden hän tulee Herran Jeesuksen tykö Jumalaa kiittämään siitä hyvästä, minkä hän oli saanut. Tässäkin pääsee toteutumaan se sana, että "joka on paljon anteeksi saanut, se myöskin paljon rakastaa."
Monelle ihmiselle on Herra antanut sanansa, mitenkä hän pääsee synnin pahasta pitalitaudista. Moni on saanut armon lähteä Herran sanaa aluksi seuraamaan niin kuin se hänelle on kirkastunut, mutta on hänen tiensä jäänytkin kuin kesken. Hän on päässyt tuntemaan jo vähäisen — niin kuin vanhat sanoivat, "Isän suun antoa," jotakin vaikutusta Herrasta sisimpäänsä, – ja tyytyy siihen. Eikä muistakaan, mitä sana on hänelle opettanut, ja kuinka profeetallinen sana, joka valoksi on annettu, neuvoo autuuden tietä. Tuollaisesta ihmisestä tulee kyllä, kenties kristillismielinen, uskonnollismielinen, hyvää haluava, ja harrastava, mutta hän ei päässyt kuitenkaan kokemaan elämässänsä, mitä vaikuttaa elävä usko, josta Herra sanoo tuolle samarialaiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut!" Saattaa olla paljon ihmisiä, jotka tyytyvät tähän tilaan ja luulevat vaeltavansa aivan oikeallakin tiellä, mutta Jumalan sanan mukaan "on kaikkien ihmisten tehtävä parannus." Jos tämä asia on salassa, niin ihminen ei ole vielä löytänyt sitä puhdistuslähdettä, joka puhtaaksi tekee, sitä paikkaa, missä riisutaan vanhaa pois ja uutta päälle puetaan, eikä hän ole kulkenut leiriin, Jumalan kansan tykö oikein asumaan, että he hänet tuntisivat ja tunnustaisivat ja rupeavat näkemään: siinäkin on yksi pitalista puhdistettu, synnistä vapaaksi päästetty sielu, ja niin liitetyksi Jumalan lapsilaumaan. Sillä näinhän on meille kirjoitettuna: "Tehkää parannus, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Sen tähden on Herra itse saarnannut tätä saarnaa, ja käskenyt vielä lähettiläänsäkin saarnata: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!" Missä niitä sieluja tavataan, jotka tahtovat tulla terveiksi synneistään ja päästetyiksi pahasta omastatunnosta. Kyllä Jumala, rakas Isä, heitä kuljettaa sille paikalle, missä he löytävät tämän puhdistuksen, sille paikalle, josta sanotaan, kuinka "Siionissa ovat avoimet lähteet kaikkea syntiä ja kaikkea saastaisuutta vastaan." Ken on tämän paikan löytänyt, hän myöskin palajaa Jumalan tykö kiittämään ja kunnioittamaan Häntä siitä lahjasta, minkä omaksensa on saanut. Meidätkin, itse kukin, on näin havaittu kulkeviksi tämän samarialaisen askeleilla. Tästä me tänäkin päivänä ylennämme sydämemme Hänen puoleensa, häntä kiittämään ja Häntä kunnioittamaan. "Sinun uskosi on sinut pelastanut."
Niin on tänäkin päivänä tämä, yksi ainoa tie kuljettavanamme. Sille tielle me tahtoisimme kutsua kaikkia niitä, jotka vielä siellä rajoilla huutelevat: "Herra Jeesus, armahda meitä!„ Sillä kaiketikin on niin, että vielä on meidänkin aikanamme, ja ehkäpä tänä päivänä niitä ihmisiä, jotka ovat tällä paikalla,tahtoisivat tulla parannetuksi, kun synti painaa ja ahdistaa. He ovat kenties tulleet juuri näin rukoillen tänä päivänäkin tänne: "Herra Jeesus, armahda minua ja katso minun puoleeni laupeutesi silmillä, niin kuin sinä katsoit syntiseen vaimoon fariseuksen huoneessa ja ryöväriin ristinpuussa!" Kun tämä rukous ja huuto sinun sydämessäsi on noussut, niin Herra on kuullut sen, ja Hän tahtoo pysähtyä nytkin sinua auttamaan. Hän on myöskin armahtanut meitä, sinua ja minua. Varmaan sinä muistat, ystävä, sen paikan ja hetken, missä seisoit tätä rukousta huutelemassa, ja kuinka sait tuntea, ettei se hukkaan mennytkään, vaan Herra seisahtui sinun tykösi ja antoi sinulle ja julistutti sinulle: "Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut." Siitä se sitten alkoi parantuminen sielun puolesta niin, että tänäkin päivänä saat olla terveeksi tehtynä Jumalan lasten seuroissa, ja puhdistettuna Kristuksen kalliilla verellä. Olla täällä niin kuin suvilinnut, visertämässä ja odottamassa Herraa Jeesusta taivaasta, noutamaan sinut kotiin.
Mauno Aho
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1955
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4