Arvi Hintsala: Jumalan ihmeen vaikutus

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Arvi Hintsala: Jumalan ihmeen vaikutus

ViestiKirjoittaja Taavi » 18 Huhti 2009, 17:33

Jumalan ihmeen vaikutus
Joh. 7, 19 - 31

Jeesus oli parantanut miehen sabattina Betesdan lammikon luona. Kun juutalaiset saivat tietää, että parantaja oli Jeesus, he alkoivat vainota Häntä. Sillä juutalaiset olivat tarkkoja lain käskyyn nähden. Sapattia ei saanut rikkoa. Mutta Jeesus sanoi: "Mooses antoi -teille ympärileikkauksen — ei niin, että se olisi Moosekselta, vaan se on isiltä — ja sapattinakin te ympärileikkaatte ihmisen." Te ajattelette: se ei ole sapattirikos. Kuinka sitten sanotte, että minä rikon sapattia parantaessani sapattina koko ihmisen? Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.

Kun kansa kuuli Jeesuksen opettavan rohkeasti, se arveli: tietävätköhän ylimmäiset, että tämä on Kristus. Monet kansasta uskoivat Jeesukseen nähdessään mitä Hän teki, sillä he varmaan olivat lukeneet, mitä profeetat olivat ennustaneet: kun Kristus tulee, Hän parantaa sairaita ja saarnaa köyhille evankeliumia.
Kaiken tämän kuuli kansa. Ylimmäisetkin, mutta he eivät uskoneet. He vihasivat. Jos he olisivat tehneet oikean tuomion, he olisivat tunteneet Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen ja ylistäneet Jumalaa siitä, että Hän on täyttänyt isille antamansa lupauksen.
Tämä kirjoitus puhuttelee tänä aikana ihmisiä, jotka eripuraisina, riitaisina ja rakkaudettomina katsovat toisiaan vikoillen. Hyljätään Jumalan sana siitä, että kaikkien kaikkialla on tehtävä parannus. Jeesuksen julistus oli voimakasta, tuntoihin käypää. Näin Jumalan Sana tänäänkin paljastaa syyllisyytemme. Me löydämme omat syntimme ja omat rikoksemme. Kun näin tapahtuu, tiedän Jumalan minua puhutelleen. Sisimpämme täyttää hätä ja huuto: minä hukun, sillä minä olen tehnyt syntiä ja ansaitsen kuoleman.

Herätys on lain työ. Sitä varten Jumala lain antoi. Lain kautta tulee synnin tunto (Room. 3, 29). Synninhätä panee etsimään Jumalan rauhaa.
Meillä ei ole tilaisuutta nähdä Jeesuksen ihmetekoja tullaksemme tuntemaan Hänet Vapahtajaksemme. Mutta meillä on sana, Jumalan Sana, Pyhässä Hengessä saarnattu sovituksen sana. Siinä meille julistetaan kuinka Jeesus on tullut syntisiä vapahtamaan. Jokainen herännyt ihminen tuntee olevansa kaikkien käskyjen rikkoja. Sovintosaarnassa osoitetaan, kuinka Jeesus Vapahtaja on tullut sitä varten Taivaan Isän lähettämänä, että Hän lunastaa koko maailman,
siis syntisistä suurimmankin. Näin aukenee uskottavaksi tosiasiaksi se, että Jumala on armollinen ja antaa anteeksi synnit, koska ne ovat sovitetut keskiristillä. Ei tarvitse odottaa ihmeitä, mutta uskoa, sanaa. Ei tarvitse ruveta itse parantamaan itseään, mutta uskomaan sanaa.
Joku kysyy: mitä sanaa? Vastaan: Sitä sanomaa, jota Herra itse käski saarnata, parannusta syntien anteeksisaamiseksi.
Tämä ihmeitä aikaan saava sanoma on vielä tänä päivänä meidän keskellämme niin, että saamme kuulla saarnattavan Jeesuksen käskystä Jeesuksen nimeen
syntejä anteeksi Hänen veressään. Jeesuksen sydän aukeni pitkäperjantaina keskiristillä. Herra itse sanoi: tämä veri vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi.
Tätä sanomaa kuunneltaessa ja uskottaessa tapahtuu Jumalan ihme. Sellainen Jumalan ihme, että omalle tunnolle lankeaa Jumalan rauha, anteeksisaamisen rauha ja ilo Pyhässä Hengessä. Kun synnistä oli murhe, niin nyt on ilo siksi että ne on annettu anteeksi.
Tämä ei ole unta. Se on tapahtunut tosiasia. Raamattu sanoo: se ihminen on autuas, jonka synnit on annettu anteeksi. Tähän tyytyy köyhä syntinen tällä
matkalla. Täällä ollaan uskossa eikä katsomisessa. Näin lain herättämä on siirretty armon alle. Jumalan ihme se on. Meille itsellemmekin!
Arvi Hintsala Haapajärvi
Päivämies 6 maaliskuuta 1958
Ja tosiaan, Hintsala asui vielä silloin Haapajärvellä.
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 17 Heinä 2009, 08:43

Kuninkaallinen käsky

Kuolleista ylösnoussut Herra antoi kuninkaallisen käskyn ja valtakirjan. Herra Jumala asetti hänet oikealle kädelleen ja antoi Hänelle vallan tuomita ja antaa elämä niille, jotka uskovat Hänen päälleen. Elämän ja kuoleman Herra ylösnousemuksen jälkeen käski, ja Pyhässä Hengessä valtuutti ihmisen saarnaamaan omassa nimessään parannusta ja syntien anteeksisaamista. Ja sanoi: Ottakaa pyhä Henki, kenelle te annatte anteeksi, niille taivaassa on anteeksi annettu. Tämä käsky on kuninkaallinen ja jumalallinen ja aina voimassa pysyvä.

Ne, jotka ovat saaneet Jumalalta armon uskoa tämä kuninkaallisella käskyllä Pyhässä Hengessä saarnatun sanan Jumalan valtakunnasta, ovat tulleet sisälle oven kautta Jumalan valtakuntaan ja saaneet Hengen viran. He ovat kuninkaan käskyläisiä ja varustetut tällä kuninkaan valtakirjalla, joka on voimassa maailman loppuun asti. Siihen valtakirjaan valtakunnan kuningas on pannut sinettinsä Pyhän Hengen antamisella. Sitä valtakirjaa ei voi jäljentää eikä väärentää. Jolla ei ole tämä kuninkaan antama valtakirja, jossa pitää olla kuninkaan allekirjoitus painettuna Pyhässä Hengessä, hän on omalla asialla, eikä Siionin kuninkaan asialla. Sellainen saarnaaja on samalla asialla, kuin käärme oli paratiisissa. Käärme kyseli vaimolta: Onko Jumala todella sanonut? Se sai ihmisen lankeamaan epäuskoon ja tekemään sitä, mistä Jumala oli kieltänyt. Tällaisia työntekijöitä on maailma täynnä. Tällaisten yli Siionin kuningas huusi: Voi teitä, itse ette mene Jumalan valtakuntaan ja estätte niitä, jotka pyytävät mennä sisälle.

Ei täälläkään Amerikassa puutu eksyttäjiä ja kirkkoja, joissa kaikki muut keinot ovat käytössä. Kirkossa pitää olla, jopa tanssisali ja korttipelihuone. Kysymys on vain siitä, että saataisiin ihmisiä kirkkoon ja papilla olisi mahdollisimman suuri seurakunta. Ne ovat sellaisia kirkkoja, että kun papille antaa rahaa, niin hän ottaa vastaan ripin ja voi rukoilla kuolleen helvetistä pois. Siionin kuningas huutaa vielä ja saarnauttaa: "Voi teitä te ulkokullatut." Tällaisia ovat tämän maailman Herrain antamat valtakirjat. Kerran sanotaan näille: "En tunne minä teitä, menkää pois te kirotut siihen paikkaan, joka palaa tulesta ja tulikivestä."

Jumalalla on vielä täällä suuressa maassa ja suurten viettelysten keskellä Siioni, joka on ihana virtoinensa. Se on Jumalan istutus, Jumalan pelto, joka kauniisti kukoistaa. Rakkauden aurinko paistaa verisenä ja lämmittää köyhiä ja kiusausten uuvuttamia sydämiä. Armon verinen pilvi pisaroi ja kastelee tätä Jumalan peltoa, niin että toukomettisten ääni kuuluu ja ne lentävät kukasta kukkaan. Siionin Kuningas, ylösnoussut Herra, on laumansa keskellä vereen kastetussa vaatteessa. Rakkaus ja yksimielisyys samassa uskon hengessä, kaunistaa tämän Jumalan pellon. On armo, että minäkin itsessäni köyhä, saan olla Jumalan istutus tässä Jumalan pellossa. Ole sinäkin köyhä ja itsesi vialliseksi tunteva nyt hyvässä turvassa. Siionissa paistaa vielä verinen aurinko ja verinen pilvi pisaroi ja kastelee tätä Jumalan peltoa. Kuninkaan lähetit kulkevat vielä. Sinä tunnet ne siitä, että ne pitävät esillä sitä sanomaa, jonka Kuningas on heille antanut. Rauha ja rakkaus jäävät, siitä tunnetaan missä Siionin Kuningas ja hänen omansa ovat. Synnit ovat vielä kaikki anteeksi Jeesuksen uhriveressä. Autuas on se, jonka synnit ovat anteeksi annetut.

Sydämen rakkaat Jumalan rauhan terveiset täältä Amerikan Siionilta ja minulta vähäiseltä, joka en itsessäni ole mitään, mutta kuitenkin armossa kannettu ja puhdistettu.

Arvi Hintsala
Päivämies syyskuun 14 päivä 1966

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Tämä on kirjoitettu olettamukseni mukaan lähetysmatkalla Amerikassa. Tietoni mukaan Arvi -veli ei ole koskaan asunut siellä.
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 16 Maalis 2010, 09:26

Keskiviikkona maaliskuun 18 päivä 1964

Tehkää parannus, silloin
kun Jumalan valtakunta teitä lähestyy



Paavali antaa todistuksen siitä, kuinka Tessalonikassa oli otettu vastaan Jumalan sana, jota apostolit julistivat. Ja kuinka se myös oli kantanut hedelmää niissä, jotka uskoivat. Kun he uskoivat, he myös tunnustivat, ja rakkaus, jonka Jumala vaikutti, teki heidät toimellisiksi seurakunnan palveluksessa.

Mutta apostoli pyytää esirukouksia, että Jumalan sana kantaisi saman hedelmän kaikkialla maailmassa, missä ikinä tätä valtakunnari evankeliumia julistetaan.

Tätä vielä tänä päivänä tulee rukoilla, ,että Jumalan sana saisi ottaa kiinni ajan kiireissä elävän ihmisen, niin että hän tulisi ymmärtämään sen tosiasian, että kaikki kutsutaan kerran Jumalan, kaikkein tuomarin eteen tilille – jopa jokaisesta turhasta sanasta. Kun näin tapahtuu, silloin kysytään, mitä olisi tehtävä, että pelastuisin. – Tessalonikassa julistettu evankeliumi, sanoma Jeesuksesta, oli sama kuin kaikkialla muuallakin. Se oli sanomaa ristiinnaulitusta Jumalan Karitsasta, joka on sovittanut meidän kaikkien synnit.

Apostolit julistivat, että meillä on nyt tässä uhriveressä syntien anteeksiantamus. Ja näin yhä tässä muuttuvassa ajassa julistetaan, taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä evankeliumi ja syntien anteeksiantamus Jeesuksen veressä. Se päästää pahasta omastatunnosta, Jumala vaikuttaa uskon, ja antaa tunnon rauhan, sekä lohdullisen iankaikkisen elämän toivon. Näin tapahtui Tessalonikassakin. Kun tällainen autuus täytti sydämet, niin Jumalan lapset ilolla kärsivät pilkkaa ja vaivaa Kristuksen tunnustamisen tähden. Apostoli sanoo, että kun olette soveliaat Jumalan valtakuntaan, sen tähden te myös kärsitte.

Apostoli rukoilee, että Jumala varjelisi pahoista ihmisistä. Tessalonikassa langettiin väärään ymmärrykseen Kristuksen toisesta tulemisesta, ja moni heittäytyi laiskuuteen ja joutilaisuuteen. Apostoli neuvoo heitä samassa kirjeessä: "Jos ei joku tahdo työtä tehdä, niin ei hänen syömänkään pidä." (3: 10) Hän on kuullut, että "muutamat teidän seassanne tavattomasti vaeltavat, ja ei tee työtä." Apostoli sanoo, että me` käskemme Kristuksen kautta tekemään työtä hiljaisuudessa, ja syömään omaa leipäänsä.

Työtä tekemällä vältytään monilta perkeleen kiusauksilta, sillä silloin ei ole aina valvomiset siinä, että toiset menestyvät työpaikassaan, kaunistavat kotinsa ja elävät sovussa keskenään. Tyytymätön kylvää aina katkeruutta. – Jumala, varjele omasi, pahoista ihmisistä, eripuraisuuden ja katkeruuden matkaan saattajista, ja anna ahkeruutta ja tunnollisuutta tehtäviimme, sekä rohkeutta tunnustamaan, että näin teemme, varjeltuaksemme hyvällä omallatunnolla uskossa.

Apostoli sanoo: ”Ei usko ole joka miehen.” Näin oli silloinkin. Mutta mistä johtui, että uskovat tulivat vainotuksi? Siitä, että ihmiset eivät uskoneet Jumalan lähettämää evankeliumia. Heillä oli omat jumalansa, väärät jumalat, väärä usko, eivätkä he totelleet Herran ilmoitusta, että on tehtävä parannus.

Vielä tänä päivänä halveksitaan, jopa pilkataan sitä, kun sanotaan: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Väärät jumaliset sanovat omassa vanhurskaudessaan: Me teemme joka päivä parannusta. Mutta kysymyksessä on parannus, jossa ei koskaan tapahdu mitään. Ei ole todellista synnistä heräämistä, ei peljästystä ja vaivaa omantunnon tähden, vielä vähemmän sitä, että uskottaisiin evankeliumi Jeesuksesta, syntisten Vapahtajasta, ja synnit anteeksi, kun ne Pyhässä Hengessä saarnataan ja annetaan Herran käskyn mukaan. Kuitenkin yhä kuuluu Herran kehotus: Tehkää parannus, sillä Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle — niin lähelle, että katuva ihminen saa kuulla valtakunnan sanoman, joka on aina sama, muuttuvassa ajassakin. Se on sama, muuttumaton, iankaikkinen, aina totena pysyvä. Älä luule, että voit löytää toisen tien tai toisen evankeliumin, tai monella opilla ja monella tavalla uskoen pelastuisit. Herra Jeesus itse sanoo: "Ei kaikki, jotka huutavat: Herra, Herra, peri taivasten valtakuntaa, vaan joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."

Sinä Jumalan Siionin köyhä karitsa, vielä armon taivas ruskottaa verestä, joka on armon kaste köyhälle sydämelle. Pisaroi vielä, armon pilvi, ja tuule, lounastuuli! Rakas Vapahtaja, anna veresi pilven olla vielä Siionin yllä ja anna minun köyhän sydämeni sen pilven alla nähdä haavasi, nähdä rakastavan sydämesi. Amen.

Arvi Hintsala

Päivämies 18.3.1964
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 19 Touko 2011, 16:22

Veren kaste armon kasteena virvoittaa


"Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä. Ja saarnattaman hänen nimeensä parannasta ja syntein anteeksiantamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat." (Luuk. 24: 46 -47.).

Noustuaan ylös kuolleista, Herra Jeesus todisti, että näin piti tapahtua. Raamatun kirjoitus oli nyt siis täyttynyt. Kun hän sai opetuslapsilleen asian selväksi ja varmaksi, että he ymmärsivät ja uskoivat, niin ylösnoussut Herra antoi tehtävän, suuren jumalallisen tehtävän, että hänen nimessään on saarnattava parannusta ja syntien anteeksi saamista kaikille. Nimessään. Sillä hän tahtoo sanoa, minä, elämän ja kuoleman Herra, annan teille tehtävän, ja käsken teitä saarnaamaan parannusta kaikille. Parannussaarna silloin, kun sitä julistavat Herran lähettämät opetuslapset Pyhässä Hengessä, on synnistä nuhteleva ja vakavasti varoittava, ja myös kaikesta väärästä jumalisuudesta sekä eriseurasta.

Paavali osoittaa (Gal. 5: 19 — 20), että hengen saastaisuus on synti samalla tavalla kuin huoruus ja muut lihan työt. Ei tarvitse luulla, kun on eriseuran syntiin joutunut, että se on parempaa kuin syntiin joutuminen. Eriseuran syy voi olla muukin kuin pelkkä oppi. Esim. Korintossa Herra käski julistaa, että hän on antanut tämän tehtävän, ja jos nyt olemme uskollisia hänen, Herran, antamalle tehtävälle, niin emme voi olla julistamatta selvästi ja rohkeasti parannusta, niin lihan kuin hengen saastaisuudesta.

Mutta myös syntien anteeksi saamista on julistettava. Eikä sitä voi olla julistamatta, kun Jumalan puhuttelema ja herättämä ihminen, jolle on saarnattu parannusta, juuri sitä kysyy, miten päästä pahasta omastatunnosta. Kysyvälle osoitetaan Raamatun sanalla, kuinka Jeesus on sinun lunastajasi, ja kuinka hän lunastajana vuodatti verensä sinun syntiesi anteeksi saamiseksi ja käski antaa anteeksi sanoen: Kenelle te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut. Siinä on Jumalan anteeksiantamus, Jumalan antaman lupauksen tähden. Näin suuri tehtävä on Pyhän Hengen virka. Evankeliumi on eläväksi tekevä vain silloin, kun sitä julistetaan Jumalan valtakunnasta.

Jeesus sanoi: Julistakaa, että Jumalan valtakunta on lähellä. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Kun Jumala kutsuu, niin siinä on selvä osoite: Tulkaa, Jumalan valtakunta on nyt lähestynyt. Ovi on auki. Parannuksen selvä ja raitis sanoma sekä evankeliumi, siis sanoma sovinnosta ja syntien anteeksiantaminen Jeesuksen veressä, on selvä todistus siitä, että Jumalan valtakunta on nyt minua lähestynyt, koska kuulen omin korvin sitä julistettavan, mitä Herra on käskenyt. Silloin tapahtuu se ihme, mistä Herra sanoi, että alkaa nähdä Jumalan valtakunnan. Siinä on koettu uusi syntyminen ja sen ihme. Ei näy enää viallisia ja heikkoja ihmisiä, vaan Jumalan lapsia ja Kristuksen kanssaperillisiä: Verellä pestyjä, autuaita täällä ja iankaikkisesti.

Älä pelkää näin uskoa. Herra tuntee omansa, ja Siionin vahva perustus pysyy. Kun meitä näin on Jumala synnyttänyt yhteen henkeen ja rakkauteen, joka Pyhässä Hengessä on annettu, niin me ahkeroimme tässä uskossa varjeltua matkan loppuun asti synnit anteeksi uskoen Jeesuksen kalliissa sovintoveressä. Ja jos ei jaksa uskoa, niin on armo, että saa puhua asiansa ja tuoda ne armoistuimelle, joka on Siionissa. Veren kaste armon kasteena puhdistaa ja virvoittaa ja aina uskoa vahvistaa.

Tässä on nykyisen eriseuran yksi kompastuskivi ja loukkaus. Siitä on yksi vakava todistus siinä, että saarnatuoleista on lakannut tämä ääni kuulumasta. Saarnat ovat viisaita, jopa oikean tuntuisia, mutta veren ääni puuttuu. Anteeksiantamuksen raitis ja selvä sanoma alkaa jäädä pois, samoin nuhde väärästä opista ja eriseurasta. Itse ajattelin, että ihmisorjuus ottaa niin ahtaalle, ettei sitä jaksa voittaa.

Mutta asia ei ole näin ollutkaan. Minulle on varmalta taholta kerrottu, että kun Kuopion veljeskokouksessa oli erästä rovastia tästä puhuteltu, niin hän oli puolustanut julistusta sillä, että Jeesuskin julisti synninpäästöä vain muutamissa yksityistapauksissa. Vaikka näin on, se ei muuta sitä tosiasiaa, että Herra käski saarnata syntein anteeksiantamusta. Tässä on periaatteellinen syy siihen, miksi veren ääni lakkasi monen papin saarnoista kuulumasta. Ja vielä kaiken lisäksi alettiin halveksia tällaista saarnaa sanomalla, että se on niin maallikkomaista. Jopa arvosteltiin sitäkin julistusta, että Jumalan valtakuntaan on tultava sisälle, ei auta, vaikka on lähellä. On tultava sisälle ja vielä siellä pysyttävä. Elämän yhteys valtakunnan Herraan ja sen sisällinen tunteminen varjelee hengen yhteydessä valtakunnan lasten kanssa.

Ei tämä ole meidän maallikkojen, vaan elämän ja kuoleman Herran antama oppi ja opetus. Parannuksen nöyrä tie avaa vielä eksyneen silmät näkemään Herran Siionin ihanuuden, ja veren avoimen lähteen. Tulkaa puhdistumaan vikoilevasta mielestä ja kaikesta muustakin väärästä opetuksesta, mikä synniksi näkyy. Minä toivon ja olen rukoillut Jumalalta, että varjeltuisin tässä uskossa ja opissa loppuun asti. Pyydän yhtenä vähimmistä sulkeutua Jumalan lasten esirukouksiin. Kirjoitan tämän omalla kädelläni sen tähden, koska edellisen kirjeen johdosta on pantu puhe liikkeelle, etten ole sitä kirjoittanut.

8. 10. – 61. Arvi Hintsala.
Päivämies 19.10.1961
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 27 Kesä 2012, 18:08

Kaita tie


"Ja se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja harvat ovat, jotka sen löytävät” (Matt. 7: 14)
Raamattu osoittaa, että kaidalle tielle tullaan ahtaan portin kautta. Kun portti on ahdas, on siitä kulkevan tultava pieneksi. Ihminen itse ei voi itseään valmistaa, sen tekee Jumala. Tästä on hyvänä esimerkkinä Paavalin kääntyminen. Miten voimainsa tunnossa Paavali olikaan pyytäessään valtakirjan ylimmäisiltä papeilta, joita hän löytäisi Natsarealaisen tunnustajien joukosta. Ne hän lähettäisi Jerusalemiin tuomittaviksi. Mutta Jumala oli aikonut toisin. Matkatessaan Damaskoon Saul näki puolipäivän aikaan suuren kirkkauden. Hänen silmänsä sokenivat ja hän kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?» Saul hätääntyi, kaatui maahan ja kysyi: Herra kuka olet? Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoot. Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan."

Nyt Saul oli avuton kuin pieni lapsi. Hän pelkäsi ja vapisi. Poissa oli miehuuden ja voiman tunto. Vain suuri pelko ja hätä täytti sydämen. Kaikki tietokin katosi, vaikka hän oli lapsuudestaan saakka lukenut lakia ja profeettoja. Hänen täytyi avuttoman, pienen lapsen tavoin kysyä: Mitä minun on tehtävä? Herra neuvoi: "Mene kaupunkiin, siellä sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän." Miehet, jotka olivat Sauluksen kanssa, taluttivat sokean Sauluksen Damaskoon. Herra ilmestyi siellä Ananiaalle ja käski hänen mennä Juudan huoneeseen Saulus Tarsolaisen tykö, joka rukoilee. Ananias meni hänen tykönsä ja sanoi: "Rakas veljeni Saul, se Herra lähetti minun Jeesus joka sinulle ilmestyi tiellä, jota vaelsit, että sinä näkösi jälleen saisit ja täytettäisiin Pyhällä Hengellä." Saul uskoi ja sai näkönsä jälleen ja sen jälkeen hänet kastettiin.

Paavali itse kertoo 1. Tim. 1:15: "Se on totinen sana ja kaiketi mahdollinen ottaa vastaan, että Kristus Jeesus on tullut syntistä vapahtamaan, joista minä suurin olen." Edelleen Room. 3:25: "Jonka Jumala on armonistuimeksi asettanut uskon kautta hänen veressään, osoittaaksensa sitä vanhurskautta joka hänen edessänsä kelpaa edellä käyväisten syntien anteeksiantamisen kautta."

Vielä tänä päivänä aukenee ahdas portti Jumalan herättämälle syntiselle, kun saarnataan evankeliumia syntien anteeksi saamiseksi. Joka tämän Herran sanan uskoo, hänelle aukeaa portti Jumalan valtakuntaan. Mutta joka ei usko, hänelle se pysyy suljettuna. Näin tullaan kaidalle tielle. Jesaja sanoo tästä, että sitä ei yksikään saastainen vaella ja että tältä tieltä ei tyhmäkään eksy. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hän on kallio, joka Israelia seurasi vaikealla korven matkalla. Siitä kalliosta he joivat ja saivat virvoitusta. Kristus-kallio tuli Paavalin elämässäkin kaikeksi kaikessa.

Mutta tämä tie oli Paavalille ristin tie. Damaskossa oli miehiä, jotka päättivät tappaa Paavalin. Mutta Jumala johti niin, että uskovaiset laskivat hänet yli kaupungin. Paavali alkoi kulkea ja saarnata valtakunnan evankeliumia, uskoa Kristukseen. Tämä oli juutalaisille pahennukseksi, mutta "meille jotka uskomme, Jumalan voimaksi." (1 Kor. i:22-24). Tämän tähden Paavalia pilkattiin, ruoskittiin, pantiin kahleisiin ja vankilaan. Vankilassakin Paavali maaherra Festuksen edessä sanoo rohkeasti, että hän tämän tien, jonka he eriseuraksi kutsuvat, kautta palvelen Isän Jumalan ja että "minä uskon kaikki mitkä laissa ja profeetoissa kirjoitetut ovat." (Apt. 24:14). Pietari myös sanoo Apt. 10:43: "Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman."

Raamattu osoittaa, että synninpäästö on evankeliumin ydin. Jos Paavali olisi opettanut ympärileikkausta, ei ristin pahennus olisi tullut hänen osakseen. Paavali opetti laista, että se on annettu herättämään synnin tuntoon. "Että me tiedämme, ettei ihminen lain töiden kautta vanhurskaaksi tule, vaan uskon kautta Jeesuksen Kristuksen päälle." (Gal. 2:16) Kun usko tulee, ei olla enää lain alla, vaan armon alla, sillä ”Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi." (Room. 10:4). Tähän oppiin ei saa lisätä mitään. Kun Galatiaan tuotiin ympärileikkauksen oppi, se vei armolapset lain orjuuteen. Niin kävi ikävästi, että he kadottivat Kristuksen. Rakkauden tilalle tuli viha. Se oli toinen evankeliumi, väärä hapatus, joka tappoi uskonelämän ja rakkauden. Tie on kaita. Evankeliumiin ei saa lisätä mitään eikä siitä saa myös jättää mitään pois.

Korintossa oli eriseuran siemen siinä, että tartuttiin saarnaajain lahjoihin. Tuli riita. Toiset sanoivat olevansa Paavalin, toiset Apollon ja muutamat Kristuksen. Paavali kysyi: "Lieneekö Kristus jaettu vai onko Paavali teidän edestänne ristiinnaulittu?" (1Kor. 1:13) . "Keskenämme olemme me toinen toisemme jäsenet." (Room. 12:5) Opissa on pysyttävä, sillä tie on kaita. Siitä ei sovi poiketa oikealle eikä vasemmalle. Oikealla on aina ollut ja yhä on kaiken omanvanhurskauden, eriseuran ja lakihenkisyyden vaara. Toisaalta on synnin luvallisuuden vaara, koska liha ja veri ei ole päässyt synnin himoista ja haluista. Jumalanlapsella on joka päiväinen taistelu siitä, ettei joutuisi palvelemaan liha ja sen himoja.

"Kuolettakaat sen tähden teidän jäsenenne, jotka maan päällä ovat, huoruus, saastaisuus, häpiällinen himo, rietas halaus ja ahneus joka on epäjumalan palvelus." (Kol. 3:5). Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan: '"Aviokäsky pitää kunniallisesti kaikkien seassa pidettämän ja aviovuode saastatoinna, mutta huorintekiät ja salavuoteiset Jumala tuomitsee." (Hebr. 13:4). Vielä Eph. 4:25, 29: ”Pankaa pois valhe ja puhukaan jokainen lähimmäisensä kanssa totuutta, sillä me olemme jäsenet keskenämme. — Älköön yksikään rietas puhe suustanne lähtekö, vaan mitä sovelias on parannuksen tarpeeksi, että se kelvollinen kuulla olisi.”

Nämä ovat Jumalan antamia tienviittoja, että varjeltuisimme oikeassa uskon opissa puhtaalla omallatunnolla ja että välttäisimme ne vaarat, joita vihollinen tiellemme virittää.

Ristin kaidalla tiellä kilvoiteltaessa tarvitsee pysyä uskon ja elämän yhteydessä orjantappuroilla kruunattuun
kuninkaaseen, joka kulkee laumansa edellä vereen kastetuissa vaatteissa. Rakkaudesta häneen seuraamme häntä,
uskoen joka hetki hänet omaksi vapahtajaksemme ja lunastajaksemme. Silloin hänen rakkautensa hallitsee sydäntämme ja varjelee meitä maailman ystävyydestä. Kaikessa on kysymys siitä, että hänelle kelpaamme, sillä Hän on meidän Herramme. Hän on kulkenut edellä ja on tien avannut perille taivaan kotiin, jossa istuen isän oikealla kädellä on meidän edesvastaajamme, minun ja sinun, joilla on murhe synneistämme. Hänen haavansa ovat auki. Käykäämme lähelle haavoja, ne saarnaavat sovinnosta. Kun uskot, sinä pelastut.

Nytkin ovat kaikki matkan viat anteeksi siinä uhriveressä, joka vuoti pitkänäperjantaina ristillä. Ole vapaa, sinä vapaaksi ostettu lauma Siionin vuorella. Tämä vapaus ei ole vapautta synnissä, mutta vapautta armossa. Autuas on se, jonka synnit on anteeksi annettu.

Arvi Hintsala
Päivämies 8.12.1971
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Re: Arvi Hintsala: Jumalan ihmeen vaikutus

ViestiKirjoittaja Taavi » 18 Touko 2014, 15:36

Kylväjä

Markus 4: 2 – 20
Minulle kylvöaika on aina ollut hyvin mielenkiintoinen. Talven jälkeen kuollut luonto alkaa elää. Joka päivä näkee jotain uutta. Muuttotintumme tulevat pesimispaikoilleen. Ruoho viheriöi, kaikkialla on kukkia. Luonnossa näemme Jumalan ihmeellisen työn. Kasvi kaunistuu, elää vähän aikaa, lakastuu ja kuolee pois.

Kylväjäin pelto orastuu. Hän polvistuu usein tarkkailemaan, onko jyvä itänyt, milloin oras alkaa nousta. Kylväjän mieli tulee iloiseksi, kun hän näkee oraan nousevan. Mutta aina ei kaikki mene toivon mukaan. Tulee kylmiä tuulia ja pakkasöitä. Oraita paleltuu ja kuolee. Kuinka monesti on noussut rukous: anna taivaan Isä sadetta ja auringon paistaa, että jäljellä oleva oras virkistyisi ja kypsyisi täyteen jyvään. Muista: minä kylvän, jos Jumala antaa terveyttä ja voimia. Mutta Jumala antaa kasvun. Kun tämän muistat, eikö ajallinen leipä ole Jumalan lahja. Kun tämän muistat, ristit kätes ja kiität Jumalaa.

Hengellinen kylväjä poikkeaa luonnollisesta siinä, että hän kulkee ja
kylvää tien oheen kivisten ohdakkeiden joukkoon. Neljäs maa oli hyvää. Opetuslapset pyysivät selitystä tähän vertaukseen. Jeesus selitti: tässä on Jumalan valtakunnasta. Pitäs tämän teille olla tuttu asia. Siemen on Jumalan sana. Kylväjiä ovat ne, joita Herra lähetti kuninkaallisella käskyllä ja Pyhän Hengen valtakirjalla kaikkeen maailmaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta. (Luuk. 24: 47) Sana, joka saarnataan Herran käskystä Pyhän Hengen voimalla ja vallalla, puhuttelee kuulijaa – kuka lieneekin – korvien kautta omaantuntoon. Muutamat tulevat herätykseen tuntemaan syntinsä. Näin syntyy armon kaipuu Jumalan tykö.

Mutta Jumalan sanassa on myös evankeliumi, jossa Jumala ilmoittaa, että hän lähetti Poikansa Lunastajaksi. Jeesus itse sanoi, ettei hän tullut vanhurskaita, vaan syntisiä kutsumaan parannukseen. Tämän lunastusteon tähden ilmoitetaan ja annetaan kuninkaan käskystä täällä armon valtakunnassa synnit anteeksi. Kuningas lupasi, kenelle täällä anteeksi annatte, niille taivaassakin anteeksi annetaan.
Vielä tänäkin päivänä kulkee väsynyt kylväjä, huutelee ja huhuilee: palatkaa pahalta tieltä ja tehkää parannus. Tulkaa meidän Jumalamme tykö, sillä Hänen luonaan on paljon anteeksiantamusta. Autuas on se, jonka synnit on anteeksi annettu.

Kylvöä näemme usein nuorissa, jotka kietovat kätensä isänsä tai äitinsä kaulan ympärille pyytäen syntejään anteeksi. Tässä on tapahtunut todellista kylvötyötä. Ihminen näkee ainoastaan sen, minkä silmä näkee, mutta Jumala katsoo sydämeen. Turha on yrittää tutkia sydämiä. Meidän on julistettava evankeliumia. Me kylvämme, Jumala antaa kasvun.

ARVI HINTSALA
Päivämies 4.6.1969
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron