Kirjasta Taivaan valtakunnan salaisuudet, osa 2, v. 1963
Mauno Koivuneva: Elämän veden lähde
Mutta viimeisenä suurena juhlapäivänä seisoi Jeesus ja huusi sanoen: joka janoo, se tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minun päälleni, niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat. (Mutta sen hän sanoi siitä hengestä, jonka niiden piti saaman, jotka uskovat hänen päällensä, sillä ei Pyhä Henki silloin saapuvilla ollut, ettei Jesus vielä kirkastettu) Joh. 7: 37-39.
Herra Jeesus puhui tavallisesti istualtaan. Tästä varmaan johtuu nykyinenkin tapa, että puhuja saarnatessaan istuu. Siitä myös johtunee nimi saarnatuoli, vaikkakin siellä seistään.
Esillä olevassa Raamatun paikassa kerrotaan Jeesuksen seisseen ja korottaneen äänensä. Varmaan olivat ihmiset lehtimajan juhlien viimeisenä seurapäivänä eli kahdeksantena jo siinä määrin matkakiireissä, että hälinä ja ääntensorina pakotti Herran Jeesuksen tähän. Hänellä oli myös tärkeätä sanottavaa. Hän varmaan toivoi, että kaikki ihmiset sen kuulisivat. Ehkä hän ajatteli, että oli pidetty tyhjää maljaa janoisten huulilla. Senvuoksi hän halusi antaa heille elämän veden lähteen osoitteen. Niinhän on evankeliumi nykyäänkin. Luther sanoo, että se on oleva äänellinen, korvin kuultava saarna, joka on tarkoitettu, ei jossain loukossa tai syrjäisessä paikassa saarnattavaksi, vaan että kaikki ihmiset sen kuulisivat.
Hän kohdisti sanansa kaikille janoovaisille. Se olikin niissä oloissa hyvin sattuva sana. Kysymys vedestä oli polttavimpia ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Tätä kuvaa käytetään Raamatusta paljon. "Kuulkaa, kaikki janoovaiset, tulkaa vetten tykö", julistaa Jumalan suuri profeetta Jesaja (Jes. 55: 1). Herättääkseen elämän veden janoa samarialaisessa naisessa Jaakobin lähteen reunalla alkoi Herra Jeesus puhua hänelle hänen synneistään. Niinpä nytkin, jos sanankuulijoissa ei ole janoa, on heille saarnattava lakia. Laki on synnin voima. Se kasaa syntejä tunnolle. Niitä kantaissa tulee hiki ja jano. Näin toteutuu toivomus, että heille tulisi rauhattomia päiviä ja unettomia öitä, jotta heitä alkaisi kiinnostaa evankeliumin saarna.
Tämän jälkeen tuleekin tekstin tärkein kohta. Herra Jeesus ilmoitti, missä on elämän veden lähde. Jumala aikoinaan valitti profeettansa kautta, että hänen kansansa tekee kaksinkertaisen synnin: hänet, elämän veden lähteen he hylkäävät ja kaivavat itsellensä kaivoja, haljenneita kaivoja, joissa ei vesi pysy.
Kulkeeko nykyäänkin sielunsa janossa ihmisiä, jotka etsivät siihen tyydytystä vääristä paikoista. Nykyisessä määrättömässä huvitteluvimmassa on se lohdullinen piirre, että se ilmaisee ihmisten sydämissä olevan elämänjanoa. Mutta sillä janolla on väärät osoitteet. Onpa rohdoskauppias pannut kauneuden- terveyden- ja elämänjanoa etsijöitä varten vetävän nimen erään pullon kylkeen: aqua vera, joka merkitsee: todellinen vesi eli elämän vesi. Tuota kun panet kasvoihisi, pysyt terveenä, nuorena ja kauniina. Ei ole ihme, että Samarian nainen höristi korviaan, kun Herra Jeesus alkoi puhua elävästä vedestä. Hän luuli, että Jeesus oli ratkaissut vihdoinkin tuon ihmissuvun ikuisen kysymyksen elämäneliksiiristä hänen kuvittelemallaan tavalla.
"Tulkoon minun tyköni ja juokoon", huutaa elämän Herra Jeesus tämän elämää janoavan ihmissuvun keskellä. Tekstissämme mainituilla juhlilla hän aivan kuin halusi sanoa näinkin: jollette haluaisikaan nyt tehdä parannusta, niin pankaa elämän veden lähteen osoite muistiin, että teidän ei tarvitsisi silloin, kun polttava jano alkaa vaivata, harhailla sinne ja tänne, vaan että tulisitte minun tyköni. Sitä varten hän oli tullut maailmaan, että ihmisillä olisi elämä ja olisi yltäkyllin. Johanneksen evankeliumissa sanotaan, että hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus. Oli puhjennut lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan.
Ollessani nuorena pappina osoitin luokseni tulleille syntejään sureville ihmisille kädelläni suuntaa itsestäni poispäin ja sanoin: "En minä voi teille mitään, menkää Jeesuksen luo, hänellä on iankaikkisen elämän sanat." Neuvo oli kyllä muuten hyvä, mutta siitä puuttui tärkeä kohta. En osannut neuvoa heille Jeesuksen osoitetta. Kuinka monet saattavatkaan kurkotella häntä taivaasta. Siihen sanoo Herran apostoli Paavali: "Älä sano sydämessäsi: kuka nousee ylös taivaaseen, se on: Kristusta alas tuomaan." Toiset etsivät häntä syvyydestä. Heille sanoo apostoli samaisessa Roomalaiskirjeen 10 luvussa: "Äläkä sano: kuka astuu alas syvyyteen, se on: Kristusta nostamaan kuolleista." Herra Jeesus itse kielsi opetuslapsiaan etsimään häntä kuolleitten joukosta. Herra Jeesus on täällä maan päällä tavattavissa. Mikä on hänen osoitteensa? Hän sanoo Jumalan lapsista: "Teissä minä tahdon olla ja teissä vaeltaa." Ei ihme, että Luther sanoo tämän mukaisesti: "Jos tahdot löytää Kristuksen, on sinun löydettävä ensi hänen seurakuntansa. Hän ei vienyt iankaikkisen elämän sanoja mukanaan taivaaseen, vaan hän jätti ne tänne maan päälle saarnattaviksi. Lähtösaarnassaan hän sanoo, kuten Joh. ev. 17. luvussa on kirjoitettu: "Ne sanat, jotka sinä, Isä, olet antanut minulle, olen minä antanut heille, enkä minä rukoile ainoastaan heidän edestään, vaan kaikkien niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun." Senkö takia Herran apostoli jatkaakin Room. 10. luvussa olevia edellämainittuja sanojaan: "Vaan katso, se sana on sinua lähellä ... ja se on sana uskosta, jota me saarnaamme." Eivätkö olekin selviä ja kalliita Raamatun kohtia? Ja kuitenkaan tämä maailma, niin jumalaton kuin jumalinenkaan, ei tätä ymmärrä. Antaapa Herra Jeesus näinkin selvän osoitteen: "Ken teitä kuulee, hän minua kuulee."
Tämä on tekstissämmekin sanottu: "Joka uskoo, niin kuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elämän veden virrat. Kristitystä tulee lähdeihminen. Hänestä tulee hengellinen pappi. Hänen kauttaan puhuu Herra Jeesus korvin kuultavalla äänellä. Evankeliumi on se ääni. Se ei ole vain pappien ja saarnamiesten esitelmää Jeesuksesta ja Jumalan armosta, vaan se antaa sen armon, se tekee ihmisen osalliseksi syntien anteeksiantamuksesta. Paavali sanoo, että hänen saarnansa ei ollut vain sanoissa, vaan Jumalan voiman ja Hengen osoituksessa. Luther taas puolestaan sanoo, että vaikka sitä saarnattaisiin kuinka heikolla äänellä tahansa, sillä on senkaltainen voima, että se avaa syntiselle taivaan ja sulkee häneltä helvetin. Herra Jeesus siis vielä kulkee täällä meidän kylissämme ja kaupungeissamme. Hänellä on nytkin valta antaa syntejä anteeksi ja tehdä ihminen osalliseksi iankaikkisesta elämästä.
Edellytyksenä tähän on vain se, että ihmisessä on Pyhä Henki. Ilman sitä emme edes pysty uskomaan oikein, saati sitten saarnaamaan evankeliumia. Tekstissämme sanotaankin lopuksi, että sen hän sanoi siitä hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat. Kristitty on kuin lähde. Uskon kädellä hän saa armon armosta, tuosta ehtymättömästä armon päälähteestä Herrasta Jeesuksesta, ja rakkauden kädellä hän antaa veden mennä eteenpäin kostuttamaan erämaan hiekkaa ja kasvattamaan runkoa, heinää ja kaislaa siinä kuopassa, missä ennen käärme makasi, kuten Jesaja-profeetan kirjan 35. luvussa sanotaan.
Ammentakaa siis, rakkaat Jumalan lapset, ilolla vettä autuuden lähteistä! Olkoot samalla jalkanne kengitetyt rauhan evankeliumia saarnaamaan. Kallis on tehtävänne. Huonouden tunnonkin keskellä olkaa valmiit Jumalan kalliilla evankeliumilla lohduttamaan monia murheellisia ja janoisia ihmissieluja.
Ja te epäuskoiset: etsikää käsiinne Jumalan lapset, Herran Jeesuksen seurakunta. Siitä lauluntekijä laulaa: "Kanss armon valtakunta On kallis päällä maan, Tuo Herran seurakunta, Jossa nyt annetaan Anteeksi synnit, viat Käskystä Herran vaan ..." Amen.