Armas Naamanka:
Väärät profeetat tuomitaan kavahtamalla heitä
Merkillistä on, että kun Vapahtaja mm. Matt. 7. 15—24 puhuu vääristä profeetoista, jotka käyvät tekemään käyvät kavalaa ja katalaa eksytystyötään lammasten vaatteisiin pukeutuneina. Hän liittää tämän puheensa varoitukseen tuomiohengestä. Hän korostaa näin sitä, että väärät profeetat elävät itse ja elättävät muitakin tuomiohengestä, joka ”näkee rikan veljen silmässä, havaitsematta malkaa omassa silmässään.”
Saarnaaja, kelloseppä Armas Naamanka Pudasjärveltä tarkastelee lähemmin erästä Herran sanan neuvoa, joka puhuu voimakasta kieltään nimenomaan nykyajan Kristityille. Herra mainitsee edelleen, että nämä kristillisyyden parantajat, väärät profeetat, liikkuvat asiallaan suorastaan häikäisevän sielunhoitajan ottein.
Eivät he musaa kristillisyyttä kokonaisuutena, vaan ottavat yksityisen veljen tai sisaren ”ojennettavakseen”: ”…annas kun minä otan raiskan silmästäsi!” Mustaamalla ja vikomalla jotakin vikomalla jotakin yksityistä kristittyä, he pyrkivät väärän profetiansa perille.
Tässä ovelassa menettelyssä väärä profeetta saa helposti vakaatkin kristityt mukaansa. Kun hän hyvin uskottavasti esittää valheitaan tuosta kristitystä, pianpa siinä yksi ja toinen saattaa eksyä purkamaan pahaa sydäntään tuota uhriksi otettua vastaan. Siinä ollaan kohta väärän profeetan kanssa samassa parjauksen ja tuomiohengen touhussa.
Siinä annetaan ”pyhä koirille, ” ja heitetään ”päärlyt sikojen eteen.”
Kun kristitty talutetaan myötäilemään tällaista eksytystä, ei siitä päästä selviytymään omin voimin tai omalla viisaudella. Juuri tähän sotkuun, on Herra lausunut nämä neuvonsa: ”Anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan. Herra tahtoo sanoa, että (sellaiseen ei ole tuomiohengellä sijaa, vaan pelastukseen). Herra armahtaa, kenet armahtaa, mutta vain armon a uskon kautta ja Kristuksen synnittömään vanhurskauteen puettaen.
Tämä on huomattava, että väärän profeetan sydämentila ja henki on väärä, saarna ja oppi saattaa tuntua suorastaan erehdyttävän oikealta. Siksi väärät profeetat onnistuvat tuhotöissään.
Kun kristityllä ei ole varaa vastata edes tuomiohenkeen tuomiohenkisyydellä, ei hän voi suojautua muuten kuin kavahtaen heitä. Vetäytyen pois heistä, irrottaen itsensä heidän kanssakäynnistään.
Kun myös apostoli kirjoittaa ”veljistä, jotka ovat tulleet sisälle meidän vapauttamme koettelemaan, ” niin hän tähdentää sitä järkyttävää tosiasiaa, ”että teidän omasta keskuudestanne nousevat miehet, jotka vääryyttä puhuvat ja eksyttävät monta. Pohjasyy heidän toimeliaisuuteensa ei ole kuitenkaan noissa uhreiksi otetuissa veljissä, eikä kristillisyydessä. Vaan siinä, että vaikka he ”meistä ovat lähteneet, niin eivät he meistä olleet. Sillä jos he meistä olisivat olleet, olisivat he myös meidän kanssamme pysyneet. ”
Siinä näkyykin heidän nurja sydämentilansa, että kun heidän paha toimintansa Herran seurakunnassa paljastettiin ja heitä sen vuoksi haluttiin auttaa parannukseen, niin he nousivat eriseurana kristillisyyttä vastaan, eksyttämään ja lyömään laumaa rikki.
Suden luonne on raatelemista, se on saatu lukea tänäkin talvena suden retkistä. Hengelliset raatelijat ”eivät laumaa säästä.”
Näissä väärien profeettojen puuhissa paljastuva seuraava vaihe on aina se, että kun he ovat eksyttäneet itselleen kannattajia ja näin perustaneet oman joukkonsa, niin nyt he uskottelevat, että samaa Herran seurakuntaa olemme, kuin nuokin joista läksimme.
Tällä etsikkoajalla on Kristuksen evankeliumin paiste ollut mm. täällä pohjolassa niin kirkasta, että ainakin tässä kohden monet eksyvät havahtuvat näkemään eksymyksensä. Onhan Hyvällä Paimenella toki vain yksi lammashuone, yksi huone ja se on lammasten huone, ei susien.
Tässä armohuoneessa hallitsee Pyhä Henki, ”armon ja totuuden henki, ” viisauden ja Herran pelon henki.” Ei Henki ole vikova eikä poisleikkaava, vaan armahtava ja kokoava. Hän liittää sydämet yhteen henkeen ja ruumiiseen.
Tästä Hengestä lähtenyt hedelmä on hyvää hedelmää, sillä puu on tehty hyväksi, se on uskossa ympätty hyvään elämänpuuhun, Kristukseen. ”Häijy puu ei tee hyvää hedelmää.”
Häijyt hedelmät on rohjettava nähdä häijyn puun, väärän profeetan, työn hedelminä. Niitä ovat aina olleet ”riidat, kahinat ja eriseurat.” Hyvän puun hyvä hedelmä kaunistaa kristillisyyden. Niitä ovat ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, uskollisuus, hyvyys, puhtaus, lempeys.”
Niissä Kristus täyttää Isänsä ilon meissä.
Päivämies tammikuun 23 päivänä 1958.