Kalle Vakkuri: Uskon hedelmät

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Kalle Vakkuri: Uskon hedelmät

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Huhti 2009, 21:10

Kalle Vakkuri: Uskon hedelmät

”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt. Joka meitä opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siveästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään.” (2 Tiit. 2: 11 – 12)

Kirjoittaessaan Kreetan piispalle, Paavali osoittaa Jumalan armon terveellistä voimaa ja niitä hedelmiä, mitä Jumalan armo saa aikaan ihmisessä, joka osoittaa kuuliaisuutta elävälle Jumalan sanalle.
Kristitty ihminen joutuu täällä kalliissa armon ajassa monta kertaa tutkimaan itseään. Hän tuntee oman vajavaisuutensa ja oman heikkoutensa. Kun Pyhä Henki Jumala saa meidät asettaa tälle paikalle, niin aina tunnemme epäonnistuneemme, sillä tämän opettajan kuuliaisuudessa tarvitsee alentua lapsen paikalle ja nöyrästi tunnustaa oma huonoutensa ja epäonnistumisensa. Rakas Vapahtajamme jätti tämän maan päälle valtakuntaansa, vallan päästää ja meitä huonoja, heikkoja matkan tekijöitä verisen evankeliumin kautta synneistä vapauteen. Muistamme vain vilpittömällä sydämellä ja lapsen kuuliaisuudella vastaanottaa tämän taivaasta lähetetyn evankeliumin, jossa Pyhä Henki Jumala on anteeksi antajana ja Pyhän Hengen saaneet Jumalan lapset äänenä, niin kuin profeetta Jesaja mainitsee huutavan äänestä, joka on korvessa.
Paavali puhuu siitä, minkä kaltainen elämä pitää olla kristityllä. Se pitää olla hurskasta, siveää, ja jumalista elämää. Tosin me kristittyinä ahkeroimme opetella tätä elämää. Monta kertaa saatamme eksyä itseemme juuri kun elää. Emme arvaakaan, kun huomaamme olevamme, varsinkin ajatuksinemme kaikessa muussa kuin hurskaassa elämässä. Halua ja tahtoa hurskaaseen elämään ei Jumalan lapselta puutu, mutta jos unohdamme opettajan, Pyhän Hengen, niin murhe täyttää päätämme, mielessämme näin jälleen sydämemme. Tahtoisimme puhua lähimmäisestämme vain hyvää, mutta kun ihmisnero ehtii ennen Pyhän Hengen opetusta, niin silloin löytää itsensä sieltä, mihin ei olisi tahtonut. Jeesus sanoo hyvästijättöpuheessaan: Teidät pitää siitä minun opetuslapsikseni tunteman, että te rakkauden keskenänne pidätte. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, ei hän käyttäydy sopimattomasti, rakkaus peittää paljon rikoksia. Tämä kuuluu meille, rakkaat Jumalan lapset, että me ahkeroimme vaeltaa Jumalan valtakunnassa, niin kuin apostoli Paavali opettaa nuorta Timoteusta.

Jumala on siunannut

Minun on ilolla todettava se tosiasia, kuinka paljon Jumala on siunannut Suomen kansaa. Kuinka paljon Jumala armossaan levittää rakkaaseen isänmaahamme kallista evankeliumin kylvöä tämän rakkaaksi tulleen Päivämies – lehden ja Siionin Lähetyslehden kautta. Toivoisin aivan nöyrästi sydämessäni, että nämä lehdet tulisivat jokaiseen Suomen kotiin. Varmaan moni sairaana makaava vanhus, joka ei pääse enää Jumalan lasten seuroihin, pääsee sydämestä nauttimaan elävää Jumalan sanaa, kun hänelle luetaan näitä kalliita seurapuheita. Sillä näihin lehtiin ei oteta muita kirjoituksia kuin niitä, joita pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet ja puhuneet.
Rakkaat Jumalan lapset, evankeliumin työ on kalleinta työtä. Rakkaus Jumalan meidän rakkaan Vapahtajamme ansion perusteella velvoittaa meitä Jumalan valtakunnan työhön. Jokainen nuorempi Jumalan lapsi kykenee näitä kalliita lehtiä viemään sinnekin, mihin niitä ei vielä ole saatu viedyksi. Jumalan terveellinen armo opettaa meitä tähänkin tehtävään. Paavali sanoo korinttolaisille: Kristuksen rakkaus vaatii meitä. Voi, kun me muistaisimme, että me olemme rakkauden velkaa hänelle, joka meitä on verellänsä synneistämme ostanut. Tämä ei ole pakolla, vaan rakkaudella, sillä tämä maailma kulkee hirvittävää vauhtia kadotusta kohti. Antakoon taivaan ja maan Herra omille lapsillensa valoa ja voimaaevankeliumin kirkkaudessa nähdä, mitä aikaa olemme elämässä, että lampuissa olisi öljyä ja Herran Jeesuksen kallis sovintoveri saisi meitä pestä ja puhdistaa kaikista synneistä.
Paavali kehottaa Jumalan lapsia tunnustamaan toinen toisellemme syntimme, anteeksi antamaan ja anteeksi anomaan. Silloin tapahtuu kaikki se, mitä apostoli alussa kirjoittamassa raamatun lauseessa tarkoittaa.
Toivotan tällä halvalla kirjeelläni kaikille Jumalan lapsille onnellista matkaa taivaan kotikunniaan. Onnellinen olet sinä kallis veljeni ja sisareni, jonka päälle Herra Jeesus on saanut pukea puhtaan valkoisen liinan, joka on pyhäin vanhurskaus ja jossa ei ole yhtään tahranpilkkua eikä yhtään ryppyä.
Pyydän, että muistaisitte rakkaat Jumalan lapset, minuakin vaimoni kanssa kantaa rukouksissa ja anteeksi antaa kaikkia heikkouksia, joita väistämättä tulee vielä vanhanakin, kun on tätä viimeistä suoraa kulkemassa. Kalleinta on se, että Herra Jeesus ei unohda heikointakaan uskossa kilvoittelijaa. Heikoinkin Jumalan lapsi saa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Kalle Vakkuri
Päivämies lokakuun 30 päivänä 1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Erkki Vaaramo: Sinä olet totisesti Herra

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Joulu 2010, 10:27

Sinä olet totisesti Herra


Ja minä näin suuren, valkian istuimen ja sen päällä istuvan, jonka kasvoin edestä maa ja taivas pakeni, ja ei heille löydetty sijaa. Ja minä näin kuolleet, sekä pienet että suuret, seisovan Jumalan kasvoin edessä, ja kirja avattiin, joka on elämän, ja toinen kirja avattiin. Ja kuolleet tuomittiin niistä, mitkä kirjoissa kirjoitetut olivat töittensä jälkeen. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka hänessä olivat. Ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heissä olivat. Ja ne tuomittiin jokainen töittensä jälkeen. Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen järveen, tämä on toinen kuolema. Ja joka ei löydetty elämän kirjassa kirjoitetuksi, se heitettiin tuliseen järveen." Ilm. 20: 11–15

Valtava on se kuva, jonka apostoli Johannes piirtää meidän eteemme viimeisestä tuomiosta. Se on niin valtava, ettei meidän tajuntamme suostu sitä vastaan ottamaan. Siinä kuvastuu kuitenkin se kohtalon hetki, johon kaikkien meidän ihmisten tiet johtavat, ja jota jokainen ihminen sisimmässään aavistaa. Kaikkien on kerran ilmestyttävä Jumalan kirkastettujen kasvojen eteen. Silloin ei ole enää ihmisellä valinnan mahdollisuutta. Jokaisen polven on hänen edessään notkistuttava, ja jokaisen kielen on Isän Jumalan kunniaksi tunnustettava: sinä totisesti olet Herra. Silloin meidät itse kukin tuomitaan tekojemme mukaan. Johannes näkee, että tuomio käydään sen tilinpidon mukaan, joka Jumalan tykönä on pidetty. Se on ratkaisevaa, löytyykö meidän nimemme elämän kirjasta, ellei löydy, niin sen ihmisen osana on toinen kuolema, tulinen järvi. Se merkitsee iankaikkista eroa Jumalasta, vaivaa ja ahdistusta iankaikkisesti. Tässä on kysymys ihmiselämän vakavasta todellisuudesta.

Kerran Kristus on avannut nämä näkymät Johanneksen katseltaviksi, ettei vain kukaan ihminen vaeltaisi tietämättään tuhoansa kohti. Yhtä vähän näihin sisältyy pelottelua, kuin syksyisin, julkisesti annettuihin varoituksiin heikoille jäille menemisestä. Näissä sanoissa lähestyy taivaallisen rakastajan varoitus monien vaarallisten vaarojen keskellä kamppailevaa heikkoa ihmistä kohtaan. Jumala ei tahdo syntisen kuolemaa, vaan sitä, että hän kääntyisi pahalta tieltänsä pois, ja tekisi parannuksen. Rakkaudessaan meitä kohtaan hän lähetti ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Hän, Herra Jeesus täytti Jumalan lain viimeistä piirtoa myöten meidän edestämme. Hän kärsi viattomana Golgatan ristillä vihaa meidän edestämme.

Hän meidän syntiemme alla joutui parahtamaan; Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit. Kun hän oli kaiken täyttänyt, lausui Hän: se on täytetty. Kadotustuomion alla ihminen on lunastettu, hänen synneistään on riittävä hinta maksettu. Täällä armon ajassa Jumala kuuluttaa vielä iloista sanomaa siitä, ettei raskaimpienkaan synnin painojen alla elävän ihmisen tarvitse kulkea kadotusta kohti. Taivaallisen Isän sydämeltä annetaan hänen syntinsä anteeksi Jeesuksen ansion tähden. Keskellämme on Jumalan armovaltakunta, jossa Jumala henkensä kautta tuomitsee armolla ja laupeudella.

Ratkaisevaa on siis se, miten ihminen armon ajassa asennoituu Jumalan valtakunnan evankeliumiin. Sinä hetkenä, jolloin ihminen ottaa Pyhän Hengen kautta julistetun evankeliumin vastaan, hänen nimensä kirjoitetaan elämän kirjaan. Mutta myös sinä hetkenä, jolloin ihminen luopuu Jumalan valtakunnasta, ja sen hyväksi tekevästä evankeliumista, hänen nimensä pyyhitään pois elämän kirjasta. Nyt kysytään, näkeekö ihminen Herran Jeesuksen omien armolastensa keskellä kulkevana Vapahtajana, ja saako Jumalan Henki evankeliumin armosanassa synnyttää rakkauden hänen sydämessään Jumalan armolapsia kohtaan. Viimeisenä päivänä on Herra Jeesus sanova elämän kirjaan kirjoitetuille: minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Vastaavasti sanat kuuluvat taas toisille: minkä olette jättäneet tekemättä, sen te olette jättäneet minulle tekemättä. Silloin on kysymys jopa niinkin vähäpätöisestä asiasta, kuin kylmän vesipikarin ojentamisesta jollekin opetuslapsen nimen tähden. Hänestä Jeesus sanoo: Teidän ei pidä jäämän palkkaa vaille.

Rakas ystävä, matkalle työhön valmistautuessasi, työssäsi, sairasvuoteeseesi sidottuna, kuka lienetkin, Jumalan armovaltakunta lähestyy sinua, sinun ei tarvitse tässä ajassa kantaa tuomioita tunnollasi, eikä myöskään kerran joutua tuliseen järveen. Sinun kaikki syntisi, viimeisimmätkin, sinusta jopa häpeällisetkin, annetaan sinulle anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä sovintoveressä, ja hänen kalliissa nimessään. Sinä saat myös ne uskoa turvallisesti anteeksi annetuiksi. Niin uskoessasi, ja uskoaksemme meidän ei tarvitse kauhistua ja peljätä viimeisenkään päivän tapahtumia, vaan turvallisina saamme odottaa uutta taivasta ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu.

Rukoilemme. Herra Jeesus, joka kerran suuressa kunniassasi tulet tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, taivuta sinä synnin ahdistamaa ja painamaa sinun armahdettavaksesi armovaltakunnassasi. Me kiitämme sitä, ettei meidän armahdettuina tarvitse pelolla odottaa sinun tuloasi, vaan saamme turvallisesti sanoa: tule Herra Jeesus. Amen.

Erkki Vaaramo
Päivämies 16.6.1971
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Rebekka » 13 Joulu 2010, 16:11

Maran Ata! = Tule Herra Jeesus!

Kiitos Taavetti kun etsit naita vanhojen puhujien kirjoituksia ja puheita meille luettavaksi ja muisteltaviksi. Voimia ja intoa!
Rebekka
pirteä
 
Viestit: 290
Liittynyt: 15 Maalis 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Joulu 2010, 17:43

Rebekka kirjoitti:Maran Ata! = Tule Herra Jeesus!

Kiitos Taavetti kun etsit naita vanhojen puhujien kirjoituksia ja puheita meille luettavaksi ja muisteltaviksi. Voimia ja intoa!

Vähitellen, vähitellen, ilman mitään tavoitetta, sen verran kuin kerkiän. Etsiä ei tarvitse, niitä on pinoja, että ainakin satavuotiaaksi saisin skannailla. Sellainen ei ole tavoite, vain sen verran kuin kohtuudella muilta puuhilta ehdin.

Pitäisi saada pinoja pienemmiksi, ja ovathan ne supistuneetkin. Vanhojen lehtien pitkäaikainen käsittely alkaa ahdistaa henkeä, niin tunnin verran arkipäivässään lajittelen kasoja. Alussa otin skannaukseen aivan satunnaisesti, mitä käteen osui. Nyt muutaman kuukauden ajan olen hiukan lajitellen siirtänyt osan syrjään mahdolliseen myöhempään käsittelyyn. Jos minulta aika, terveys tai elon päivät loppuvat, luullakseni jäljelle jääneet menevät jätteisiin. Hienoa toki olisi, jos joku nuorempi jatkaisi, kellekään en sitä silti halua velvoitteeksi asettaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Kesä 2011, 18:04

Opetuslapset merihädässä


Matt. 14: 22 – 33.
Raamatussa, päivän evankeliumin edellä on kirjoitus, kuinka Jeesus ruokkii erämaassa lähes viisi tuhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla.
Tämän jälkeen on tässä evankeliumissa kirjoitettu, kuinka Jeesus vaati opetuslapsiansa astumaan haahteen ja menemään Hänen edellään toiselle rannalle. Hän itse jäi vielä kansan keskelle niin kauaksi aikaa, kun hän oli laskenut kansan luotaan. Mutta Jeesus ei lähtenyt vielä opetuslastensa mukaan, vaan astui yksinänsä vuorelle rukoilemaan. Opetuslapset noudattivat Jeesuksen antamaa käskyä. Jeesus viipyi vuorella ehtooseen asti. Hän piti läheistä rukousyhteyttä taivaalliseen Isään, toimiakseen Isän tahdon mukaisesti. "Isä rakastaa poikaa, ja osoittaa hänelle kaikki, mitä hän itse tekee." Joh. 5: 20.

Rukousyhteys, mikä Herralla Jeesuksella oli taivaallisen Isän kanssa, nähdään evankeliumeissa monissa eri kohdissa. Joh. 17 luku on erikoinen siitä, että Jeesus rukoilee siinä aivan julkisesti kaikkien opetuslasten kuullen. Sitä sanotaan Jeesuksen ylimmäispapilliseksi rukoukseksi. Rukouksen sisältö on sellainen, että Hän rukoilee siinä, että Hänen omansa olisivat yhtä kuin, Isä ja Hän. Jumalan lapset rakkaat, tämä Herra Jeesus on vieläkin esirukoilijana meidän edestämme Isän tykönä taivaassa. Me saamme luottaa Häneen turvallisesti. Ei tarvitse epäillä, ettei Hän pitäisi huolta omistaan.

Mutta sillä aikaa kun Jeesus rukoilee vuorella, merellä nousee kova myrsky. Opetuslapset ovat soutamassa pimeässä yössä. Vastatuuli puhaltaa haahteen voimakkaasti. Päämääränä on kuitenkin mennä sinne päin, minne Jeesus on heidän käskenyt mennä. Mutta kuinka mennä? Teräväpäiset aallot lyövät väsymättä haahden keulaan. Soutaminen tulee tavattoman vaikeaksi. Kokenut merimies tietää, kuinka aallon voima saattaa olla joskus niinkin väkevä, että alus menee vedoista huolimatta vain taaksepäin, kun on vastatuuli kuten opetuslapsilla. Näin päivän evankeliumi selittää meille, että haaksi oli keskellä merta ja sitä ahdistettiin aaltoilla.

Kun opetuslapset käyvät tätä epätoivoista taistelua yön pimeydessä, niin sinne ilmestyy Herra Jeesus. Keskellä myrskyävää merta Jeesus kävelee aaltojen päällä. Opetuslapsille tulee vielä suurempi hätä. He ovat aivan menettämäisillään toivonsa. He pelästyvät yhä enemmän ja sanovat, että se on kyöpeli ja huusivat pelosta. Mutta kun hätä on suurimmillaan, on apukin lähellä. Jeesus ilmoittaa opetuslapsilleen; "Olkaa hyvässä turvassa. Älkää peljätkö. Minä se olen." Jeesuksen ääni oli tuttu, ja kohta opetuslapsista haihtui pelko. Mutta Pietari epäili vielä. Hän sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olet, niin käske minun tykös vetten päällä." Olemme evankelistain kirjoituksista huomanneet, kuinka Pietarilla oli aina niin avonainen mieli, että hän ei ehtinyt ajatella, mitä hän anoi. Niin mainitaan tapahtuneen myös kirkastusvuorella. Kun Pietari sanoo tällä tavalla Jeesukselle, Jeesus kutsuu hänet luokseen vetten päälle. Mutta mitä tapahtuu Silloin Pietarille, kun hän lähtee Jeesuksen luo. Hän näkee ankaran tuulen, hän pelästyy ja alkoi vajota, hän huusi Herraa avuksi. Tämä oli
Pietarin epäuskon tulos. Jeesus ojensi kätensä peljästyneelle Pietarille ja sanoi: "Oi sinä heikkouskoinen, miksi epäilit? Raamatun teksti kertoo edelleen, että kun he astuivat haahteen, niin tuuli tyveni.

Me laulamme eräässä Siionin laulussa: "Ei hätää maailman merellä, kun Jeesus on laivassa." Kuinka monta kertaa, me rakkaat Jumalan lapset, olemme kokemassa tätä opetuslasten merihätää. Kuinka maailman myrskyt lyövät täällä Jumalan lapsen ylitse. Emme voi kaikkea kertoa. Emme voi kertoa kaikkia niitä ylivyöryviä myrskyaaltoja, joita vihollinen panee liikkeelle heikkoja Jumalan lapsia vastaan. Pietari ja kaikki opetuslapset saivat monta kertaa olla näissä kokemuksissa. Mutta kun Herra Jeesus astuu haahteeseen, niin myrsky asettuu. Tulee tyven ja meri rauhoittuu.

Opetuslapset käsittivät suuren ilon, kun Herra Jeesus astuu haahteeseen. He huutavat ihastuksesta: "Totisesti olet sinä Jumalan poika." Totisesti, sanomme mekin tällä ajalla, jotka elämme ja asumme Jumalan valtakunnassa. Emme lähde tästä haahdesta, Jumalan valtakunnasta ulos. Tässä on itse Herra Jeesus perämiehenä, ja tämä alus saapuu onnellisesti sinne ihanaan rauhan rantaan, johon opetuslapsetkin olivat matkalla myrskyisellä maailman merellä, onnellisesti, vaikka meri pauhaa ja lainehtii, ja vaikka vuoret uppoavat keskelle merta. Siionin vuori, Jumalan juhlakaupunki ei huku, koska sen kuningas ja ylimmäinen pappi on itse Herra Jeesus. Tässä me tahdomme seistä ja uskoa ja tunnustaa uskomme myös maailman edessä. Tässä tahdomme panna pois syntiä ja kuormaa, joka aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi. Usko sinäkin, heikko ja epäileväinen Jumalan lapsi, usko kaikki synnit ja viat ja epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, usko rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Tämä on se usko, joka voittaa maailman. "Pysykäämme uskossa, niin kuin lapsi kehdossa, helmassa äidin, Jeesuksen, synnit anteeksi uskoen." Amen.

K. Vakkuri
Päivämies 27.1.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Heinä 2011, 08:47

1953 Siionin Lähetyslehti 1953

Terveisiä taivaasta

Kol. 1: 12 – 15
Meille, kalliit matkaystävät, Herran apostoli tämän luetun Jumalan sanan kautta tuopi läheisiä terveisiä taivaasta. Kun me ajattelemme tämän luetun Jumalan sanan sisältöä, millä hän näitä Jumalan lapsia tervehtää, niin sopinee tänä päivänä vielä meille, mitä apostoli on aikansa Jumalan lapsille kirjoittanut. Minä ajattelen tämän Jumalan sanan valossa, että täällä Tornion suviseuroissa on näinä päivinä ympäri Suomenniemen ja aina valtameren takaa tullut Jumalan lapsia koolle siinä toivossa ja uskossa, että rakas taivaallinen Isä saisi täällä meidän kuolemattomia sieluja virvoittaa. Moni isä ja äiti, moni nuori perheenjäsen on kaukaakin lähtiessään koettanut järjestää asiansa kotona niin, että saisi nämä muutamat hetket täällä viipyä pyhien yhteydessä. Kun me olemme tänne kokoontuneet Jeesuksen nimeen, täällä on moni sydämestä tuttu rakas ve1i ja sisar, nuori ja vanha, löytänyt ja kohdannut toisensa. Varmaan on sydäntä liikuttavaa ollut — tiedän omasta kokemuksesta, kun saa tervehtiä Jumalan rauhalla toinen toistansa näissä suviseuroissa. Mikä onkaan ilahduttavampaa meille, kuin että meille Jumalan sana antaa näin lohduttavia ja virvoittavia opetuksia, niin kuin olemme lukeneet.

Tiedän, että niitä huonompia aikoja, joita uskomisen ajaksi oikein sanotaan on jokaisella meillä enemmän kuin kiitoksen aikoja. Meitä on monta täällä, jotka emme tulleet tänne kovinkaan korkeissa tunteissa. Täällä on monta kiusattua Jumalan lasta. He ovat omalle kuolemattomalle sielulleen tarvinneet kuulla taivaasta lähettyä evankeliumia jo omakohtaisesti. Ja varma on, ystävät rakkaat, se asia, että se Jumala, joka meitä on rakastanut. Poikansa Herran Jeesuksen kautta, joka meitä suuria syntisiä on armahtanut ja joka meille on veriruskeat synnit anteeksi antanut, on mukana täällä suviseuroissa. Keskellä kiusauksia saa täällä moni itsessään köyhä Jumalan lapsi tuntea tätä tunnetta, mitä apostoli kehottaa näille Kolossin Jumalan lapsille: kiitollisuuden tunnetta. Jumala on niin paljon meitä rakastanut, että Hän on pimeyden vallasta meitä vetänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan. Tässä on kiitoksen syy.

Ei meillä, ystävät rakkaat, itsellä mitään vetoa tähän ollut. Ei täällä varmaan ole tänäkään päivänä yhtään Jumalan lasta, joka on ahtaasta portista Jumalan valtakuntaan sisälle päässyt, että hän voisi sanoa, että hän tuli itse. Jumala on meitä vetänyt sulasta rakkaudesta. Jumala on meitä Kristuksessa valinnut. Kuulkaa ystävät, se on sellainen armo Jumalalta vielä tänä päivänä, että sen suuruutta ei taida kuolevaisella kielellä kertoa. Se on sellainen armo sinua, köyhää, Jumalan lasta kohtaan, samoin kuin minuakin, että taivaasta on lähetetty sellainen evankeliumi meidän keskuuteemme. Jossa oli niin palava Isän rakkaus, että se kaikkein suurimman syntisen armahtaa. Näissä seuroissa ei taida muita ollakaan, kuin suuria syntisiä, joita Jumala on kymmenentuhannen leiviskän velan alta auttanut. Kaikkien kymmenen käskyn rikkojina me olemme, ystävät, täällä kulkeneet. Täällä on paljon meitä, jotka emme ole kasteen armoliittoa pitäneet. Me olemme juosseet synnin tiellä, niin kuin apostoli sanoo. Kun me tältä pohjalta lähdemme ajattelemaan sitä, mistä Jumala on meitä auttanut, niin sydän alkaa laulaa kaunista laulua.

Apostoli näyttää näillekin Jumalan lapsille: tässä on kiitoksen velkaa, että Jumala on näin syvästä synnin loasta auttanut. On oltu oudot ja viholliset ymmärryksen puolesta. Ja kun Jumala on uskon silmän avannut, on Hän avannut ymmärryksen silmän myös. Sitten vasta, kun Jumala on saanut ymmärryksemme silmät avata, me olemme päässeet omakohtaisesti näkemään, kuinka Jumala on hyvä ja kuinka Jumala on meitä paljon rakastanut, kuinka Hän on paljon meille anteeksi antanut ja kuinka Hän on tämän kautta, rakkaan Poikansa kautta, tehnyt meitä soveliaiksi, niin kuin apostoli sanoo, "pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa." Olet tullut, Jumalan lapsi rakas, osalliseksi pyhäin perimisestä!

Ajattelepa tätä osuutta tänä päivänä: Mikä sinua veti? Eikö se, että Herra Jeesus rakkautensa kautta valmisti meille perinnön taivaassa, laittoi sijan? Siellä on sinun paikkasi, köyhä Jumalan lapsi. Siellä odottaa Ylkä, Herra Jeesus, lunastamaansa, köyhää Siionin matkamiestä. Kun päätät tämän taistelun täällä kiusausten maassa, sinut siirretään kruunajaisjuhliin, Karitsan suuriin kruunajaisjuhliin. Tämä on se perintö, jossa tässä puhutaan: "pyhäin kanssa pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa."

Täällä me saamme jo, ystävät rakkaat, tuta taivaan esimakua. Taivaallinen Isä joskus vähän ikään kuin raottaa tuota turmeluksen "kartiinia." (verhoa, skannaajan huom.) Hän pikkuisen näyttää kurjalle Jumalan lapselle perinnön salaisuuden suuruutta. Mutta jos se täydellisesti näytetään, niin ei lapsi sitä kestäisi. Se on niin kirkas.

Minä muistan erään tapauksen, kun toinen mies kävi toiselle sanomassa: "Jos sinä minun kruununi näkisit, niin ei sinun silmäsi sitä kestäisi." Ja me tiedämme sen, että se on sellainen kirkkaus, jota ei tämä savimaja kestä. Mutta sitten kun me menemme tätä täydellistä perintöosuutta nauttimaan, silloin kun meitä päästetään tästä turmeluksen majasta irti, silloin sinä saat, köyhä Jumalan lapsi, nähdä tämän perinnön salaisuuden suuruuden. Tämä sama apostoli sanoo tätä Jumalan viisauden ja rikkauden syvyyttä niin syväksi, että sitä ei voi kertoa luonnollinen ihminen. Ei ole silmä nähnyt, eikä korva kuullut eikä yhdenkään ihmisen sydämeen astunut, mitä Jumala on niille valmistanut, jotka Häntä rakastavat.

Kannattaa meidän, ystävät, kilvoitella. Kannattaa meidän kantaa tätä Herran
Jeesuksen nimeä täällä, tunnustaa Häntä kuolemattoman sielumme pelastajana!

Täällä apostoli sanookin eteenpäin: "On meitä pimeyden vallasta pelastanut." Me saisimme lukea toistamiseen, jokainen Jumalan lapsi, itsellemme näitä sanoja: "Jumala on meitä pimeyden vallasta pelastanut." Hän on siirtänyt meitä täällä armon ajassa rakkaan Poikansa valtakuntaan. Meille vähän kuvastavat näin rajaseudulla nuo luonnolliset valtakunnan rajat. Mutta tässä on kaksi niin merkillistä valtakuntaa, kun on valkeuden valtakunta ja pimeyden valtakunta. Jokainen ihminen ihmisenä luonnostaan varmasti mieluummin vaeltaa valkeuden valtakunnassa kuin pimeyden valtakunnassa. Kyllä me luonnollisessa mielessä tämän näin käsitämme, mutta kun Jumala tahtoo meitä näissä taivaallisissa asioissa muuttamaan valtakuntaa, niin voi, kuinka se on vaikeaa! Täällä, saattaa olla monta herännyttä ihmisraukkaa näissä seuroissa. Hyvä on, että olet, ystävä, tullut kuuntelemaan sanaa. Kenties Jumala rakkaudessaan vielä sinunkin sydämellesi avaa tämän päärlyportin niin, että saat täällä armon ajassa siirtyä pimeyden valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Silloin tapahtuu niin suuri muutos kohdallasi, kuin on tapahtunut meidänkin kohdallemme, että kun Jumala näin on meitä rakkaudessaan saanut synnyttää tähän armovaltakuntaansa, niin ovat silmät auenneet näkemään tämän valtakunnan kalleuden.

Täällä on paljon nuoria Jumalan lapsia, täällä varmaan on sen kaltaisia nuoriakin, jotka ovat yksinäisyydessä kenties suuren epäuskon keskellä joutuneet monta kertaa valittamaan: täytyy olla niin yksin. Täällä sinä olet löytänyt toisenkin nuoren ja vieläpä kenties kohtalotoverin, joka myös on tässä kilvoittelijain joukossa kohti iankaikkista taivaan kunniaa kulkemassa.

Kuinka onkaan, rakkaat, kallista, että nuori ihminen nuoruutensa päivät uhraa rakastajalleen Herralle Jeesukselle. Ei ole ihanampaa täällä maailmassa, kuin se, että nuori ihminen välttyy kaikista niistä maailman synneistä, jotka siellä väijyvät. Voi, kun on onnellinen asia, että on olemassa valkeuden valtakunta, tämä Jumalan valtakunta. Vaikka tätä valtakuntaa vastaan on heitetty maailman taholta minkä kaltaisia roskatunkioita tahansa, niin tämä valtakunta seisoo sittenkin tänä päivänä puhtaana. Sen pyhittäjä, Herra Jeesus, Pyhän Henkensä kautta kun hoitaa meitä heikkoja lapsiansa täällä elämän kaidalla tiellä, niin Jumala taivaasta näkee Poikansa lunastuksen ansion kautta kaikki heikot elämän tien matkamiehet taivaskelpoisina.

Sinä saatat, veljeni ja sisareni, ehkä ajatella mielessäsi monta kertaa, kun tunnet sydämessäsi pahoja ajatuksia, aivoituksia ja monenkaltaisia vihollisen kiusauksia: "Lieneekö näin huono Jumalan lapsi näin täydellisesti pyhitettyjen joukossa?" Lieneekö täällä näin huonoja lapsia? Varmaa on se, että me turmeltuneen lihan ja veren puolesta tunnemme aina itsemme olevamme tällä paikalla. Ihmisen sydämen aivoitus on aina paha. Turmeltuneen lihan ja veren puolesta me olemme joutuneet niin huonolle paikalle, että me emme löydä itsestämme mitään hyvää. Mutta onkin hyvä asia, että Jumala on näin saanut meitä tehdä tyhjiksi, riisua meitä alasti, sillä kun Hän on saanut näin meistä tehdä tyhjiä. Niin Hän on rakkautensa kautta päässyt meitä täyttämään Pyhällä Hengellänsä. Tämän rakkauden Hengen Hän on antanut meille kaikille, köyhille Jumalan lapsille kihlapantiksi.

Sinä kannat, köyhä Jumalan lapsi, tänä päivänä tätä kihlapanttia täällä näissä suviseuroissa, missä Jumalan Pyhän Hengen tuulet joskus lämpimästi puhaltavat, ja missä Herra Jeesus rakkautensa kautta sinulle kirkastaa rakkautensa merkkejä, joita hän on meidän edestämme saanut.

Mutta apostoli näyttää vielä eteenpäin tätä Herraa Jeesusta, josta näissä seuroissa olemme saaneet jo kalliisti kuulla: "Jonka kautta meillä on lunastus, hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksiantamus." Tämmöinen on lunastus nyt vielä tänä päivänä meidän keskuudessamme: Herra Jeesus. Hän on kerran meitä lunastanut. Hän ei ole, ystävä rakas, hävennyt meitä lunastaessaan, ei Hän ole hävennyt, vaikka Häntä niin ylön katsottiin, vaikka Häntä niin pilkattiin ja häväistiin, ja korvalle lyötiin, ja piikkikruunu meidän edestämme Hänen päähänsä painettiin. Vaan "niin kuin Karitsa on keritsijänsä edessä vaiti", sanotaan, "niin ei Hänkään suutansa avannut." Silloin varmaan Hän katsoi tätä Perä-Pohjolan Siionin juhlajoukkoa myöten. Hän näki, että sielläkin on paljon sen kaltaisia, joittenka edestä Hän mielellään kärsi, niin kuin on kirjoitettu: ”Sinun tahtosi, Jumala, teen minä mielelläni."

Näin ei Hän hävennyt ristin alla eikä ristin päällä. Tämän kautta on meillä lunastus tänä päivänäkin, Hänen viattoman verensä kautta syntein anteeksiantamus. Tänne on apostoli kätkenyt aina meidän päiviimme saakka, tämän Jumalan sanan yhteyteen, tämän salatun Jumalan suuren viisauden ja voiman, joka vielä tänä päivänä on kätkettynä tämän maailman itsehurskailta. Se pysyy vielä piilossa. Tämän maailman hurskas ei sitä näe, että tässä on voima ja elämä, jossa syntinen ihminen pelastetaan iankaikkisesta kuolemasta, Hänen verensä kautta.

Olet sinä, Jumalan lapsi, kuka lienetkään näissä seuroissa, saanut omalle kohdallesi tuntea tämän veren voiman!

Rakkaat ystävät! Ei Jeesuksen veri vuotanut kylmiä Golgatan kallioita varten, vaan se vuoti sinun, köyhän, sinun, suuren syntisen, joka monta kertaa epätoivoisena raahustat tällä elämän kaidalla tiellä, syntiesi sovinnoksi. Sinä et ole rauhaa saanut sielullesi, Jumalan lapsi, muutoin kuin niin, että sinun on pitänyt omakohtaisesti saada kuulla tämä, taivaasta lähetetty evankeliumi. Sinulle on pitänyt erikseen saarnata sinun syntisi anteeksi. Vasta sitten, kun tämä on tapahtunut Jeesuksen käskyn mukaan: "joille te synnit anteeksi annatte, niille ne on anteeksi annettu", sinä sait tämän kihlapantin, joka antoi sinulle voiman tähän armoon ja uskoon sisälle tulla. Täällä se on se voimanlähde vielä tänä päivänäkin, täällä Herran Jeesuksen lunastuksen täydellisyydessä. Täällä Hän hoitaa, rakkaat veljet ja sisaret, Herra Jeesus omassa valtakunnassaan pyhitettyjen kautta tätä kallista armotyötään. Täällä eikä missään muualla. Hän on kätkenyt, niin totta kuin Jumalan sana meille näyttää, nämä salatut taivaan voimat oman valtakuntansa sisälle. Sieltä Hän sanoo sekä ulkona oleville, että sisällä oleville, jotka ulkoa sisälle pyrkivät, joiden sydämiin Jumalan sana vastaa ja vaikuttaa, Herra Jeesus heleällä äänellään: Tule, tule sinäkin, kuka lienetkin vielä ulkona Jumalan valtakunnasta.

Tänä päivänä täällä Tornion kaupungissa tämä taivaan evankeliumi julistetaan sinulle täydellisenä Jumalan Pyhän Hengen kautta. Tämän Pyhän Hengen kautta annetaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Voi, kun kaikki ihmiset tämän käsittäisivät. Voi kun tämä on, ystävä rakas, oma asia, että oman sielun antaa pelastaa iankaikkisesta kuolemasta. Herra Jeesus tahtoo vielä tänä päivänä itsensä. Hän tahtoo tulla pitämään ehtoollista sinun kanssasi. Meillä on lunastus, niin kuin täällä näkyy, Hänen verensä kautta, nimittäin syntien anteeksiantamus. Tämä on Jumalan tahto, ystävät rakkaat, vielä tänä päivänäkin.

Apostoli näyttää vielä meille, kun eteenpäin katsomme, Herraa Jeesusta, mikä Hän on. Hän on näkymättömän Jumalan kuva. Me saamme Hänessä katsella Jumalaa, Herrassa Jeesuksessa. Kun Herra Jeesus itse puhui Nikodeemukselle yöllisessä keskustelussa, Hän näytti siellä: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa. Että kuka ikinä Häneen uskoo, ei pidä hukkuman, vaan iankaikkisen elämän saaman." Jos Jeesuksen puheita tarkkailemme Hänen profeetallisessa virassa ollessaan, niin siellä aina vain näkyy, kuinka Isä ja Hän ovat yhtä. Hän todistaa kaikki, mitä sanoo, ja sen tähden apostoli uskaltaa sanoa täällä näille Jumalan lapsille: Herrassa Jeesuksessa on näkymättömän Jumalan kuva. Siinä, ystävä, näkyy tänäkin päivänä, mikä on taivaallisen Isän tarkoitus syntistä ihmistä kohtaan: Hän on rakastanut meitä, ja antanut meidän edestämme ainokaisen Poikansa. Tällä tavalla näkymättömän Jumalan kuva on kerran ollut maan päällä näkyväisenä ihmisenä, jota ei tämä maa ilma tuntenut. Apostoli sanoo: "Jos he olisivat kunnian Herran tunteneet, eivät he olisi Häntä ristiinnaulinneet:" Mutta Isän tahdon toteuttajana, sovittaakseen meitä syntiin langenneita ihmisraukkoja kuoleman ja helvetin vallan alta, jonka vallan alle me kaikki ihmiset olimme joutuneet, otti Herra Jeesus päällensä meidän syntimme, astui kuoleman hautaan, ja sen tähden me saammekin, kalliit ystävät, veljet ja sisaret, tänäkin päivänä lunastuksen täydellistä armoa omistavina, jokainen omakohtaisesti nauttia tästä lunastuksen täydellisyydestä, kun Herra Jeesus itse vielä tahtoo seisoa meidän keskellämme, näyttää niitä haavoja, jotka Hän on voitollisessa sodassa saanut, saanut meidän syntiemme tähden. Avatut haavat todistavat: taistelu on ollut hirmuinen kaikkea vihollisen valtaa vastaan.

Tässä veressä, usko sinä, veljeni ja sisareni, tänä päivänä vielä, kaikki viimeisetkin kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Uskokaa, Jumalan lapset, rohkaistulla sydämellä! Emme me kauan täällä enää viivy. Kuka tietää, kauanko saamme näitä suuria suvijuhlia viettää. Me parveilemme täällä näinä viimeisinä päivinä kuin muuttolinnut. Me olemme Siionin muuttolintuja. Kohta tämä parvi lähtee taivaaseen. Kohta tulvat juhlavaunut, jotka korjaavat sinut, köyhän, joka epätoivoisena kenties vielä tänä päivänä olet. Kohta sinä pääset Karitsan juhliin. Varmaankaan eivät ole, jos Jumala vielä antaa ensi vuonna näitä juhlia pitää, läheskään kaikki meistä enää täällä taistelevassa seurakunnassa, vaan voittajain joukossa veisaamassa. Siellä on monta ystävää meillä. Siellä on verisukulaisia. Siellä on veljiä ja sisaria. Siellä on isiä ja äitejä. Siellä on monen nuoren isä ja äiti. Monta nuortakin on saanut siirtyä. He ovat jo voittaneet, eivätkä ole täällä taistelussa. Sen tähden se on turvallista, ystävät rakkaat, kun meillä on tämän kaltainen suuri Ylimmäinen pappi, Herra Jeesus.

Uskokaa, kaikki, Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. On se kallis asia, että synnit ovat anteeksi!

Usko vain rohkaistulla sydämellä, usko vain, että tämä on taivaasta lähetetty evankeliumi, jota meille on täällä näitten seurojen aikana kirkastettu. Sen tähden saamme lähteä turvassa tänäkin päivänä, kun Herra Jeesus on meidän keskellämme, ja Hän on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.

Kuuletko sinä, Jumalan lapsi?
Aukeaako sinun korvasi?

Pääseekö tämä evankeliumi sinun sydämeesi lohduttamaan ja virvoittamaan, että sinun sielusi saisi osan armosta ja armon pisaroista edes muutamankaan täällä, kun sinä niin ikävällä olet kaivannut ja niin hartaasti olet odottanut, että jokukaan armon pisara sinunkin kuolemattomalle sielullesi tipahtaisi? Jumala taivasta antaa joskus köyhille sieluille lohdutusta ja virvoitusta. Sen tähden olemme hyvässä turvassa, kun ovat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Amen.

Kalle Vakkuri
Tornion suuret seurat 1952, (suviseurat)
Siionin Lähetyslehti 1953 sivut 75 – 79
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Loka 2012, 16:42

Katso, Jumalan Karitsa!

— Katkelmia Kalle Vakkurin puheesta Iisalmen suviseuroissa
Joh. 1: 29 – 30


Nämä luetut Jumalan sanat ovat eräistä suuriista seuroista. Ne pidettiin Jordanin rannalla. Niissä oli ihmeellinen puhuja. Hän ilmestyi korvesta. Hän päältä nähden yksinkertaisesti puettu. Raamattu kertoo, että miehellä, Johannes Kastajalla, oli kamelinkarvoista tehty viitta päällä. Viitta oli vyötetty hihnaisella vyöllä. Tämä ilmestyi tänne Jordanin rannalle ja alkaa saarnata siellä kokoontuneille ihmisille. Saarnan aihe oli kovin raskas. Hän saarnasi jokaiselle säädylle, omassa tehtävässään olevalle hänen syntinsä. "Kirves on pantu puun juureen. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, se hakataan pois ja tuleen heitetään."

Johanneksen parannussaarnalla oli sinä päivänä voimallinen vaikutus. Tuli paljon kysyväisiä: "Mitä meidän on tehtävä?" Niin käy meidänkin aikanamme. Sanotaan, että Johannes kastoi heitä parannuksen kasteella.

Mutta Johanneksen saarnan kuulossa oli toisenlaistakin väkeä. Siellä oli senkinkaltaisia ihmisiä, jotka olivat tulleet tätä erämaan profeettaa kuulemaan uteliaisuudesta. Hänestä oli maine levinnyt ympäri kaikkiin Juudean maakyliin. Siellä oli fariseuksia kuuntelemassa. Mutta näistä ylimmistä fariseuksista sanotaan, että he eivät olleet tämän erämaan profeetan sanan kuuloon mahtuneet tulemaan. Mutta sitä enemmän hänen sanansa kaikuivat tästä seuraväen keskuudesta. Näin tuli näille kirjanoppineille utelias mieli saada tietää, kuka tuo saarnaaja oli. He lähettivät palvelijansa kyselemään Johannekselta, kuka hän oli.

Eiköhän meidänkin keskuudessamme monta kertaa uteliaisuuden henkeä, ole vielä kristittyinäkin, kuka tuo saarnaaja oli ? Mutta Johannes ei sano, kuka hän oli. Hän ei henkilökohtaisesti vastaa näille kysyjille. Mutta me näemme Raamatun valossa, että hän vastaa niin kuin profeetan kautta hänestä kirjoitettu on: "Minä olen huutavan ääni korvessa."

Huutavan ääni! Tällä tavalla on Jesaja kirjoittanut tästä tien raivaajasta, korven raivaajasta, joka Herralle Jeesukselle säädettiin edeltä raivaamaan tietä. Kun hän tänä ensimmäisenä seurapäivänä on puheensa päättänyt ja paljon on uskoon ihmisiä tullut, niin vielä jatkuvat seurat toisenakin päivänä. Tässä luetussa Jumalan sanassa meillä nyt on juuri puhe toisen seurapäivän tapahtumista. Toisena päivänä, sanottiin tässä, "näki Johannes Jeesuksen tykönsä tulevan." Huomatkaa, rakkaat ystävät: siellä Johanneksen seuroissa oli Herra Jeesus. Mitähän ne seurat olisivat tänäkin päivänä täällä Iisalmessa, jos ei täällä olisi Herra Jeesus?

Mitähän sinä, köyhä Jumalan lapsi olisit sielullesi evästä saanut jos Herra Jeesus ei olisi täällä tänä päivänä meidän keskellämme?

Kun Johannes osoittaa Herraa Jeesusta, niin hän sanoo:" Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit." Vielä ei ollut, ystävät rakkaat, tämä asia tapahtunut, mistä Johannes tässä puhuu. Mutta pian se tapahtui. Pitkänäperjantaina Herra Jeesus, Jumalan Karitsa, antoi verensä ja henkensä lunnaiksi monen edestä.

Koko maailman synnit on Herra ottanut pois itse kauttansa yhdellä kertaa.
Kaikki synnit on maksettu.

Sekin synti on maksettu, jota Aatamin ja Eevan lankeemuksen kautta tuli meidän päällemme.

Miksi kantaa ihminen enää, se joka ulkona Jumalan valtakunnasta on, anteeksi sovitettuja syntejä? Herra Jeesus on ne maksanut. Sellainen ihminen, joka ei ole vielä tätä evankeliumin siunausta kohtaisesti vastaan ottanut Jumalan armosta,
kantaa päällänsä syntejä. Johannes osoittaa Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit.

Täällä, Iisalmen isoissa seuroissa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet omakohtaisesti kokea tämän syntien pois ottamisen. Täällä on varmaan sen kaltaisia jotka ovat kasteen armoliitosta luopuneet ja jotka ovat joutuneet raskaan syntitaakan alle, mutta joita Jumala on armahtanut ja antanut koko kymmenen tuhannen leiviskän velan anteeksi. Sinä tiedät, veljeni ja sisareni rakas, mitä on tämä Johanneksen osoitus: „Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit." Sinä tiedät sen kokemuksestasi. Olet saanut näissäkin suvijuhlissa sielussasi nauttia Jumalan rauhaa. Olet nälkäisenä tullut kenties kuinkakin kaukaa erämaasta, erämaan hiljaisuudesta, jossa monta kertaa sielu on ollut nälkään kuolemaisillaan. Monta kertaa ovat olleet pitkät aterian välit. Olet sydämessäsi iloinnut jo silloin, kun olet kotisi oven sulkenut ja lähtenyt näihin suvijuhliin: varmaan siellä minunkin köyhä sieluni saa ravintoa ja virvoitusta Jeesuksen kalliin sovintoveren kautta. Me olemme saaneet täällä viettää tätä juhlaa samalla tavalla kun Juudan kansa sai viettää Jordanin rannalla, jossa Johannes osoittaa vielä toisena seurapäivänä, vielä kolmantena seurapäivänä, niin kuin meillä tänä päivänä on: "Katso Jumalan Karitsa!"

Kun sinä Jumalan lapsi, tänä päivänä lähdet kotiisi näistä suvijuhlista, niin jääköön sinun sielusi silmäin katse tuohon Uhrikaritsaan, Herraan Jeesukseen, jonka rakkaus ei ole väsynyt ristin alla eikä ristin päällä, vaan joka rakkaudestaan antoi itsensä sinun ja minun edestä vikauhriksi, viaton Jumalan Karitsa sinun, viallisen edestäsi. Hän kantoi sinun syntisi kuoleman hautaan. Näin on synnit sovitettu Jumalan Karitsan, välimiehen Herran Jeesuksen kautta. Näin on me olemme, ystävät rakkaat, veljet ja sisaret, tänä päivänä vielä vapautettuja synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta. Vaikkakin me tunnemme itsestämme niin paljon pahuutta. Vaikkakin sielunvihollinen perkele käy Jumalan lapsen ympäri niin kuin kiljuva jalopeura.

Älä sinä, Jumalan 1apsi, säikähdä! Vihollinen tuopi näkösälle vain anteeksi saatuja syntejä.
Älä hätäile sillä paikalla.


Usko ainoastaan sen kaltaisena kuin tällä hetkellä itsesi tunnet. Ei sinun tarvitse itsestäsi parempaa etsiä kuin olet. Eikä sinun tarvitse teeskennellä parempi ollaksesi. Kyllä Jumala taivaasta näkee minkälaisena me tänäkin päivänä täällä seuroissa istumme. Kyllä hän näkee, että vaikka vihollinen sinua kuinka kiusaa, niin sinä kuitenkin haluat uskoa. Ja vaikka sinulla olisi kuinka paljon ajatuksia jotka riitelevät sinun elävää uskoasi vastaan, sinä sittenkin uskot. Et sinä voi olla uskomatta. Miten sinä voit olla uskomatta, kun sinä sisälläsi tunnet niin kalliin rauhan, Jumalan rauhan. Tunnet tämän Jumalan Karitsan, Herran Jeesuksen rakkauden itseäsi kohtaan. Ajattele: Hän on juuri sinun tähtesi henkensä antanut, sinun joka pelkäät, kuuluneeko se vielä tällaiselle. Hän on antanut henkensä sinun tähtesi. Sinä saat olla vapaa Jumalan lapsi.

Kun me näin olemme päässeet näin vapaalle paikalle, niin jo meidän on hyvä olla, kun Jumala on meitä pimeyden valtakunnasta siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan ja tässä valtakunnassa antamalla antaa joka päivä armollisesti kaikki synnit anteeksi. Johan kannattaa, Jumalan lapsi, uskoa. Me saamme näistä seuroista lähteä Jumalan lapsina, lapsioikeutta, taivaan perintöä omistavina, Jumalan lapsina, iankaikkisen kunnian valtakuntaan kelpaavina. Amen.

Kalle Vakkuri.
Siionin Lähetyslehti huhtikuu 1954

,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,'
Elämästä ja vaelluksesta
Sillä joka elää niin, ettei hän mielellään tahdo sallia töitänsä julkisesti nähtävän tai kuultavan, se todellakaan ei elä niin kuin kristitty.

Martti L u t h e r, Kirkkopostilla
Siionin Lähetyslehti huhtikuu 1954
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Loka 2012, 11:12

Ensin astuivat esiin Kristuksen omat


Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläväksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan, esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan. Sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. 1. Kor. 15: 22 – 26.

Miltei kahden tuhannen vuoden takaa kantautuu tämän aamun sanassa ihmisten elämän taistelusta samat väitteet kuin tänäänkin. Silloin näet väitettiin, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole. Ihminen ei ole kuolemansa jälkeen vastuullinen elämästänsä. Jopa väitteet saivat hämmentää niitäkin, saaneet käydä tuomiolle tässä armonajassa ja,saaneet kuulla armon ja laupeuden tuomion Jumalan valtakunnasta. Tämän tähden Herran apostoli kirjoittaa korinttolaisille kuolemasta, ylösnousemuksesta ja kaiken lopusta.

Meistä jokainen tietää sen, että me kerran kuolemme. Se on elämän laki. Mutta ovatko kaikki selvittäneet itselleen, miksi me kuolemine. Siihen antaa vastauksen edessämme oleva pyhä sana. Langenneen ihmissuvun jälkeläisinä, Aadamin lapsina, me kannamme lankeemuksen seurausta ruumiissamme. Meissä jokaisessa on Jumalan kuva turmeltunut ja meidän jokaisen tahto on kääntynyt pahaan. Ihmisen sisimmässä raivoavat monenlaiset halut ja himot. Ne ilmenevät milloin hienommassa milloin karkeammassa muodossa. Esimerkkejä nykyajankaan keskeltä ei tarvinne hakea. Niitä löydämme kukin itsestämmekin. "Synnin palkka on kuolema."

Mutta myös kaikki tehdään eläväksi Kristuksessa. Jeesus Kristus on viattomana mennyt kuolemaan. Kuolema ei voinut häntä vangita. Hän nousi ylös esikoisena kuoloon nukkuneista. Hän murskasi kuoleman vallan, jonka alle ihminen oli joutunut lankeemuksensa seurauksena. Myös kaikki ihmiset kerran nousevat kuoleman haudasta. "Hetki tulee, jolloin kaikki, jatka haudoissa ovat, kuulevat Ihmisen Pojan äänen ja tulevat esiin." Ensin astuvat esiin Kristuksen omat ihmisen Pojan tulemuksen hetkenä. Sitten tulee loppu. Silloin on lopullisesti vaiennut varoitus jumalattomuudesta ja epäuskosta. Silloin on myös vaiennut saarna syntien anteeksiantamuksesta. Pyhän Hengen öljyä ei enää anneta sammuneisiin uskon lamppuihin. Silloin Kristus antaa valtakunnan lapset Jumalan ja Isän haltuun. Hän kukistaa myöskin pimeyden ruhtinaan hallituksen, vallan ja voiman, jolla se sotii vielä Herraa Kristusta ja Hänen valtakuntaansa vastaan.

Tämä kuva, joka piirretään katseltavaksemme, on vavahduttava. Tämä saatetaan sivuuttaa olan kohautuksella välinpitämättömästi ehkä ylimielisesti. Mutta kuitenkin maailmamme vääjäämättömästi kulkee tuota hetkeä kohti. Silloin jokaisen polven pitää notkistua Herran edessä ja okaisen kielen tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi. "Sinä totisesti olet Herra. Jokaisen ihmisen Vanhurskas Jumala tahtoisi tehdä eläväksi Kristuksessa jo tässä ajassa. Se merkitsee sitä, että jokainen ihminen saisi vaeltaa mieleltänsä uudistuneena, Jumalan Hengen kuljettamana, taistellen jo itsessään asuvia pahoja vaikutuksia vastaan.

Ihmisen tulisi vain osoittaa kuuliaisuutta Jumalan sanalle ja sydämessänsä kuuluville Jumalan varoituksille ja nöyrtyä parannukseen synneistänsä. Sinä hetkenä jolloin ihminen tunnustaa luopuneensa Herrasta Jumalasta ja ottaa vastaan Jumalan valtakunnan evankeliumin, jota ennen armahdetut ihmiset on asetettu Pyhän Hengen voimassa julistamaan, tehdään hänet eläväksi Kristuksessa. Hän on saanut Jeesuksen uskon kautta asumaan sydämessänsä, ja Jumalan Henki todistaa hänen henkensä kanssa, että hän on Jumalan lapsi. Jeesus itse sanoo: "Joka elää ja uskoo minuun, se ei ikinä kuole."

Kuolema on armahdetulle syntiselle portti elämään.

Tämän armahduksen saaneen ihmisen ei tarvitse peljätä Kristuksen tulemuksen hetkeä, eikä kuolemaa. Hänet on kerran Pyhän Hengen viran kautta puettu siihen hääpukuun, joka on tahraton, Kristuksen vanhurskauteen. Matka on kuitenkin monien kiusausten ja vaarojen keskellä vaikea. Usein joutuu matkamies matkalla murhemielin toteamaan, että omalletunnolle on tullut tahroja. Mutta Herra Jeesus ei hylkää häntä hänen viallisuutensa tähden. Vielä tänä huomenhetkenäkin on Herran Siionissa, Jumalan valtakunnassa avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Vianalaisen on lupa tälläkin hetkellä jäädä uskomaan kaikki synnit ja lankeemukset anteeksi Herran Jeesuksen viattomassa sovintoveressä ja Hänen kalliissa nimessänsä. Kristuksen oma saa turvallisella mielellä koettelemustenkin keskellä matkaansa tehdä, kun tietää, etteivät Jeesuksen paimenkädet häntä jätä nääntymään. Usein nouseekin hänen sydämestänsä huokaus: tule Herra Jeesus!

Rukoilkaamme: Herra Jeesus Kristus, joka kerran tulet suuressa kunniassasi. Herättele vielä synnin ja suruttomuuden unessa vaeltavia ihmisiä. Johdattele herättämiäsi valtakuntasi osallisuuteen ja anna omillesi voimaa säilyttää uskon salaisuus puhtaassa ja loukkaamattomassa omassatunnossa. Virrestä 24. 1 ja 2.

Aamuhartaus 24.11.-66
Erkki Vaaramo
Päivämies 8.12.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja nuusku » 17 Joulu 2018, 15:58

Taavetti kirjoitti:[ Aamuhartaus 24.11.-66
Erkki Vaaramo


Kuulisipa nykyäänkin tuon kaltaisia aamu- tai iltahartauksia. :(


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 17 Joulu 2018, 15:58
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron