Kirjoittaja Taavetti » 06 Heinä 2011, 08:47
1953 Siionin Lähetyslehti 1953
Terveisiä taivaasta
Kol. 1: 12 – 15
Meille, kalliit matkaystävät, Herran apostoli tämän luetun Jumalan sanan kautta tuopi läheisiä terveisiä taivaasta. Kun me ajattelemme tämän luetun Jumalan sanan sisältöä, millä hän näitä Jumalan lapsia tervehtää, niin sopinee tänä päivänä vielä meille, mitä apostoli on aikansa Jumalan lapsille kirjoittanut. Minä ajattelen tämän Jumalan sanan valossa, että täällä Tornion suviseuroissa on näinä päivinä ympäri Suomenniemen ja aina valtameren takaa tullut Jumalan lapsia koolle siinä toivossa ja uskossa, että rakas taivaallinen Isä saisi täällä meidän kuolemattomia sieluja virvoittaa. Moni isä ja äiti, moni nuori perheenjäsen on kaukaakin lähtiessään koettanut järjestää asiansa kotona niin, että saisi nämä muutamat hetket täällä viipyä pyhien yhteydessä. Kun me olemme tänne kokoontuneet Jeesuksen nimeen, täällä on moni sydämestä tuttu rakas ve1i ja sisar, nuori ja vanha, löytänyt ja kohdannut toisensa. Varmaan on sydäntä liikuttavaa ollut — tiedän omasta kokemuksesta, kun saa tervehtiä Jumalan rauhalla toinen toistansa näissä suviseuroissa. Mikä onkaan ilahduttavampaa meille, kuin että meille Jumalan sana antaa näin lohduttavia ja virvoittavia opetuksia, niin kuin olemme lukeneet.
Tiedän, että niitä huonompia aikoja, joita uskomisen ajaksi oikein sanotaan on jokaisella meillä enemmän kuin kiitoksen aikoja. Meitä on monta täällä, jotka emme tulleet tänne kovinkaan korkeissa tunteissa. Täällä on monta kiusattua Jumalan lasta. He ovat omalle kuolemattomalle sielulleen tarvinneet kuulla taivaasta lähettyä evankeliumia jo omakohtaisesti. Ja varma on, ystävät rakkaat, se asia, että se Jumala, joka meitä on rakastanut. Poikansa Herran Jeesuksen kautta, joka meitä suuria syntisiä on armahtanut ja joka meille on veriruskeat synnit anteeksi antanut, on mukana täällä suviseuroissa. Keskellä kiusauksia saa täällä moni itsessään köyhä Jumalan lapsi tuntea tätä tunnetta, mitä apostoli kehottaa näille Kolossin Jumalan lapsille: kiitollisuuden tunnetta. Jumala on niin paljon meitä rakastanut, että Hän on pimeyden vallasta meitä vetänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan. Tässä on kiitoksen syy.
Ei meillä, ystävät rakkaat, itsellä mitään vetoa tähän ollut. Ei täällä varmaan ole tänäkään päivänä yhtään Jumalan lasta, joka on ahtaasta portista Jumalan valtakuntaan sisälle päässyt, että hän voisi sanoa, että hän tuli itse. Jumala on meitä vetänyt sulasta rakkaudesta. Jumala on meitä Kristuksessa valinnut. Kuulkaa ystävät, se on sellainen armo Jumalalta vielä tänä päivänä, että sen suuruutta ei taida kuolevaisella kielellä kertoa. Se on sellainen armo sinua, köyhää, Jumalan lasta kohtaan, samoin kuin minuakin, että taivaasta on lähetetty sellainen evankeliumi meidän keskuuteemme. Jossa oli niin palava Isän rakkaus, että se kaikkein suurimman syntisen armahtaa. Näissä seuroissa ei taida muita ollakaan, kuin suuria syntisiä, joita Jumala on kymmenentuhannen leiviskän velan alta auttanut. Kaikkien kymmenen käskyn rikkojina me olemme, ystävät, täällä kulkeneet. Täällä on paljon meitä, jotka emme ole kasteen armoliittoa pitäneet. Me olemme juosseet synnin tiellä, niin kuin apostoli sanoo. Kun me tältä pohjalta lähdemme ajattelemaan sitä, mistä Jumala on meitä auttanut, niin sydän alkaa laulaa kaunista laulua.
Apostoli näyttää näillekin Jumalan lapsille: tässä on kiitoksen velkaa, että Jumala on näin syvästä synnin loasta auttanut. On oltu oudot ja viholliset ymmärryksen puolesta. Ja kun Jumala on uskon silmän avannut, on Hän avannut ymmärryksen silmän myös. Sitten vasta, kun Jumala on saanut ymmärryksemme silmät avata, me olemme päässeet omakohtaisesti näkemään, kuinka Jumala on hyvä ja kuinka Jumala on meitä paljon rakastanut, kuinka Hän on paljon meille anteeksi antanut ja kuinka Hän on tämän kautta, rakkaan Poikansa kautta, tehnyt meitä soveliaiksi, niin kuin apostoli sanoo, "pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa." Olet tullut, Jumalan lapsi rakas, osalliseksi pyhäin perimisestä!
Ajattelepa tätä osuutta tänä päivänä: Mikä sinua veti? Eikö se, että Herra Jeesus rakkautensa kautta valmisti meille perinnön taivaassa, laittoi sijan? Siellä on sinun paikkasi, köyhä Jumalan lapsi. Siellä odottaa Ylkä, Herra Jeesus, lunastamaansa, köyhää Siionin matkamiestä. Kun päätät tämän taistelun täällä kiusausten maassa, sinut siirretään kruunajaisjuhliin, Karitsan suuriin kruunajaisjuhliin. Tämä on se perintö, jossa tässä puhutaan: "pyhäin kanssa pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa."
Täällä me saamme jo, ystävät rakkaat, tuta taivaan esimakua. Taivaallinen Isä joskus vähän ikään kuin raottaa tuota turmeluksen "kartiinia." (verhoa, skannaajan huom.) Hän pikkuisen näyttää kurjalle Jumalan lapselle perinnön salaisuuden suuruutta. Mutta jos se täydellisesti näytetään, niin ei lapsi sitä kestäisi. Se on niin kirkas.
Minä muistan erään tapauksen, kun toinen mies kävi toiselle sanomassa: "Jos sinä minun kruununi näkisit, niin ei sinun silmäsi sitä kestäisi." Ja me tiedämme sen, että se on sellainen kirkkaus, jota ei tämä savimaja kestä. Mutta sitten kun me menemme tätä täydellistä perintöosuutta nauttimaan, silloin kun meitä päästetään tästä turmeluksen majasta irti, silloin sinä saat, köyhä Jumalan lapsi, nähdä tämän perinnön salaisuuden suuruuden. Tämä sama apostoli sanoo tätä Jumalan viisauden ja rikkauden syvyyttä niin syväksi, että sitä ei voi kertoa luonnollinen ihminen. Ei ole silmä nähnyt, eikä korva kuullut eikä yhdenkään ihmisen sydämeen astunut, mitä Jumala on niille valmistanut, jotka Häntä rakastavat.
Kannattaa meidän, ystävät, kilvoitella. Kannattaa meidän kantaa tätä Herran
Jeesuksen nimeä täällä, tunnustaa Häntä kuolemattoman sielumme pelastajana!
Täällä apostoli sanookin eteenpäin: "On meitä pimeyden vallasta pelastanut." Me saisimme lukea toistamiseen, jokainen Jumalan lapsi, itsellemme näitä sanoja: "Jumala on meitä pimeyden vallasta pelastanut." Hän on siirtänyt meitä täällä armon ajassa rakkaan Poikansa valtakuntaan. Meille vähän kuvastavat näin rajaseudulla nuo luonnolliset valtakunnan rajat. Mutta tässä on kaksi niin merkillistä valtakuntaa, kun on valkeuden valtakunta ja pimeyden valtakunta. Jokainen ihminen ihmisenä luonnostaan varmasti mieluummin vaeltaa valkeuden valtakunnassa kuin pimeyden valtakunnassa. Kyllä me luonnollisessa mielessä tämän näin käsitämme, mutta kun Jumala tahtoo meitä näissä taivaallisissa asioissa muuttamaan valtakuntaa, niin voi, kuinka se on vaikeaa! Täällä, saattaa olla monta herännyttä ihmisraukkaa näissä seuroissa. Hyvä on, että olet, ystävä, tullut kuuntelemaan sanaa. Kenties Jumala rakkaudessaan vielä sinunkin sydämellesi avaa tämän päärlyportin niin, että saat täällä armon ajassa siirtyä pimeyden valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Silloin tapahtuu niin suuri muutos kohdallasi, kuin on tapahtunut meidänkin kohdallemme, että kun Jumala näin on meitä rakkaudessaan saanut synnyttää tähän armovaltakuntaansa, niin ovat silmät auenneet näkemään tämän valtakunnan kalleuden.
Täällä on paljon nuoria Jumalan lapsia, täällä varmaan on sen kaltaisia nuoriakin, jotka ovat yksinäisyydessä kenties suuren epäuskon keskellä joutuneet monta kertaa valittamaan: täytyy olla niin yksin. Täällä sinä olet löytänyt toisenkin nuoren ja vieläpä kenties kohtalotoverin, joka myös on tässä kilvoittelijain joukossa kohti iankaikkista taivaan kunniaa kulkemassa.
Kuinka onkaan, rakkaat, kallista, että nuori ihminen nuoruutensa päivät uhraa rakastajalleen Herralle Jeesukselle. Ei ole ihanampaa täällä maailmassa, kuin se, että nuori ihminen välttyy kaikista niistä maailman synneistä, jotka siellä väijyvät. Voi, kun on onnellinen asia, että on olemassa valkeuden valtakunta, tämä Jumalan valtakunta. Vaikka tätä valtakuntaa vastaan on heitetty maailman taholta minkä kaltaisia roskatunkioita tahansa, niin tämä valtakunta seisoo sittenkin tänä päivänä puhtaana. Sen pyhittäjä, Herra Jeesus, Pyhän Henkensä kautta kun hoitaa meitä heikkoja lapsiansa täällä elämän kaidalla tiellä, niin Jumala taivaasta näkee Poikansa lunastuksen ansion kautta kaikki heikot elämän tien matkamiehet taivaskelpoisina.
Sinä saatat, veljeni ja sisareni, ehkä ajatella mielessäsi monta kertaa, kun tunnet sydämessäsi pahoja ajatuksia, aivoituksia ja monenkaltaisia vihollisen kiusauksia: "Lieneekö näin huono Jumalan lapsi näin täydellisesti pyhitettyjen joukossa?" Lieneekö täällä näin huonoja lapsia? Varmaa on se, että me turmeltuneen lihan ja veren puolesta tunnemme aina itsemme olevamme tällä paikalla. Ihmisen sydämen aivoitus on aina paha. Turmeltuneen lihan ja veren puolesta me olemme joutuneet niin huonolle paikalle, että me emme löydä itsestämme mitään hyvää. Mutta onkin hyvä asia, että Jumala on näin saanut meitä tehdä tyhjiksi, riisua meitä alasti, sillä kun Hän on saanut näin meistä tehdä tyhjiä. Niin Hän on rakkautensa kautta päässyt meitä täyttämään Pyhällä Hengellänsä. Tämän rakkauden Hengen Hän on antanut meille kaikille, köyhille Jumalan lapsille kihlapantiksi.
Sinä kannat, köyhä Jumalan lapsi, tänä päivänä tätä kihlapanttia täällä näissä suviseuroissa, missä Jumalan Pyhän Hengen tuulet joskus lämpimästi puhaltavat, ja missä Herra Jeesus rakkautensa kautta sinulle kirkastaa rakkautensa merkkejä, joita hän on meidän edestämme saanut.
Mutta apostoli näyttää vielä eteenpäin tätä Herraa Jeesusta, josta näissä seuroissa olemme saaneet jo kalliisti kuulla: "Jonka kautta meillä on lunastus, hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksiantamus." Tämmöinen on lunastus nyt vielä tänä päivänä meidän keskuudessamme: Herra Jeesus. Hän on kerran meitä lunastanut. Hän ei ole, ystävä rakas, hävennyt meitä lunastaessaan, ei Hän ole hävennyt, vaikka Häntä niin ylön katsottiin, vaikka Häntä niin pilkattiin ja häväistiin, ja korvalle lyötiin, ja piikkikruunu meidän edestämme Hänen päähänsä painettiin. Vaan "niin kuin Karitsa on keritsijänsä edessä vaiti", sanotaan, "niin ei Hänkään suutansa avannut." Silloin varmaan Hän katsoi tätä Perä-Pohjolan Siionin juhlajoukkoa myöten. Hän näki, että sielläkin on paljon sen kaltaisia, joittenka edestä Hän mielellään kärsi, niin kuin on kirjoitettu: ”Sinun tahtosi, Jumala, teen minä mielelläni."
Näin ei Hän hävennyt ristin alla eikä ristin päällä. Tämän kautta on meillä lunastus tänä päivänäkin, Hänen viattoman verensä kautta syntein anteeksiantamus. Tänne on apostoli kätkenyt aina meidän päiviimme saakka, tämän Jumalan sanan yhteyteen, tämän salatun Jumalan suuren viisauden ja voiman, joka vielä tänä päivänä on kätkettynä tämän maailman itsehurskailta. Se pysyy vielä piilossa. Tämän maailman hurskas ei sitä näe, että tässä on voima ja elämä, jossa syntinen ihminen pelastetaan iankaikkisesta kuolemasta, Hänen verensä kautta.
Olet sinä, Jumalan lapsi, kuka lienetkään näissä seuroissa, saanut omalle kohdallesi tuntea tämän veren voiman!
Rakkaat ystävät! Ei Jeesuksen veri vuotanut kylmiä Golgatan kallioita varten, vaan se vuoti sinun, köyhän, sinun, suuren syntisen, joka monta kertaa epätoivoisena raahustat tällä elämän kaidalla tiellä, syntiesi sovinnoksi. Sinä et ole rauhaa saanut sielullesi, Jumalan lapsi, muutoin kuin niin, että sinun on pitänyt omakohtaisesti saada kuulla tämä, taivaasta lähetetty evankeliumi. Sinulle on pitänyt erikseen saarnata sinun syntisi anteeksi. Vasta sitten, kun tämä on tapahtunut Jeesuksen käskyn mukaan: "joille te synnit anteeksi annatte, niille ne on anteeksi annettu", sinä sait tämän kihlapantin, joka antoi sinulle voiman tähän armoon ja uskoon sisälle tulla. Täällä se on se voimanlähde vielä tänä päivänäkin, täällä Herran Jeesuksen lunastuksen täydellisyydessä. Täällä Hän hoitaa, rakkaat veljet ja sisaret, Herra Jeesus omassa valtakunnassaan pyhitettyjen kautta tätä kallista armotyötään. Täällä eikä missään muualla. Hän on kätkenyt, niin totta kuin Jumalan sana meille näyttää, nämä salatut taivaan voimat oman valtakuntansa sisälle. Sieltä Hän sanoo sekä ulkona oleville, että sisällä oleville, jotka ulkoa sisälle pyrkivät, joiden sydämiin Jumalan sana vastaa ja vaikuttaa, Herra Jeesus heleällä äänellään: Tule, tule sinäkin, kuka lienetkin vielä ulkona Jumalan valtakunnasta.
Tänä päivänä täällä Tornion kaupungissa tämä taivaan evankeliumi julistetaan sinulle täydellisenä Jumalan Pyhän Hengen kautta. Tämän Pyhän Hengen kautta annetaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Voi, kun kaikki ihmiset tämän käsittäisivät. Voi kun tämä on, ystävä rakas, oma asia, että oman sielun antaa pelastaa iankaikkisesta kuolemasta. Herra Jeesus tahtoo vielä tänä päivänä itsensä. Hän tahtoo tulla pitämään ehtoollista sinun kanssasi. Meillä on lunastus, niin kuin täällä näkyy, Hänen verensä kautta, nimittäin syntien anteeksiantamus. Tämä on Jumalan tahto, ystävät rakkaat, vielä tänä päivänäkin.
Apostoli näyttää vielä meille, kun eteenpäin katsomme, Herraa Jeesusta, mikä Hän on. Hän on näkymättömän Jumalan kuva. Me saamme Hänessä katsella Jumalaa, Herrassa Jeesuksessa. Kun Herra Jeesus itse puhui Nikodeemukselle yöllisessä keskustelussa, Hän näytti siellä: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa. Että kuka ikinä Häneen uskoo, ei pidä hukkuman, vaan iankaikkisen elämän saaman." Jos Jeesuksen puheita tarkkailemme Hänen profeetallisessa virassa ollessaan, niin siellä aina vain näkyy, kuinka Isä ja Hän ovat yhtä. Hän todistaa kaikki, mitä sanoo, ja sen tähden apostoli uskaltaa sanoa täällä näille Jumalan lapsille: Herrassa Jeesuksessa on näkymättömän Jumalan kuva. Siinä, ystävä, näkyy tänäkin päivänä, mikä on taivaallisen Isän tarkoitus syntistä ihmistä kohtaan: Hän on rakastanut meitä, ja antanut meidän edestämme ainokaisen Poikansa. Tällä tavalla näkymättömän Jumalan kuva on kerran ollut maan päällä näkyväisenä ihmisenä, jota ei tämä maa ilma tuntenut. Apostoli sanoo: "Jos he olisivat kunnian Herran tunteneet, eivät he olisi Häntä ristiinnaulinneet:" Mutta Isän tahdon toteuttajana, sovittaakseen meitä syntiin langenneita ihmisraukkoja kuoleman ja helvetin vallan alta, jonka vallan alle me kaikki ihmiset olimme joutuneet, otti Herra Jeesus päällensä meidän syntimme, astui kuoleman hautaan, ja sen tähden me saammekin, kalliit ystävät, veljet ja sisaret, tänäkin päivänä lunastuksen täydellistä armoa omistavina, jokainen omakohtaisesti nauttia tästä lunastuksen täydellisyydestä, kun Herra Jeesus itse vielä tahtoo seisoa meidän keskellämme, näyttää niitä haavoja, jotka Hän on voitollisessa sodassa saanut, saanut meidän syntiemme tähden. Avatut haavat todistavat: taistelu on ollut hirmuinen kaikkea vihollisen valtaa vastaan.
Tässä veressä, usko sinä, veljeni ja sisareni, tänä päivänä vielä, kaikki viimeisetkin kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Uskokaa, Jumalan lapset, rohkaistulla sydämellä! Emme me kauan täällä enää viivy. Kuka tietää, kauanko saamme näitä suuria suvijuhlia viettää. Me parveilemme täällä näinä viimeisinä päivinä kuin muuttolinnut. Me olemme Siionin muuttolintuja. Kohta tämä parvi lähtee taivaaseen. Kohta tulvat juhlavaunut, jotka korjaavat sinut, köyhän, joka epätoivoisena kenties vielä tänä päivänä olet. Kohta sinä pääset Karitsan juhliin. Varmaankaan eivät ole, jos Jumala vielä antaa ensi vuonna näitä juhlia pitää, läheskään kaikki meistä enää täällä taistelevassa seurakunnassa, vaan voittajain joukossa veisaamassa. Siellä on monta ystävää meillä. Siellä on verisukulaisia. Siellä on veljiä ja sisaria. Siellä on isiä ja äitejä. Siellä on monen nuoren isä ja äiti. Monta nuortakin on saanut siirtyä. He ovat jo voittaneet, eivätkä ole täällä taistelussa. Sen tähden se on turvallista, ystävät rakkaat, kun meillä on tämän kaltainen suuri Ylimmäinen pappi, Herra Jeesus.
Uskokaa, kaikki, Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. On se kallis asia, että synnit ovat anteeksi!
Usko vain rohkaistulla sydämellä, usko vain, että tämä on taivaasta lähetetty evankeliumi, jota meille on täällä näitten seurojen aikana kirkastettu. Sen tähden saamme lähteä turvassa tänäkin päivänä, kun Herra Jeesus on meidän keskellämme, ja Hän on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.
Kuuletko sinä, Jumalan lapsi?
Aukeaako sinun korvasi?
Pääseekö tämä evankeliumi sinun sydämeesi lohduttamaan ja virvoittamaan, että sinun sielusi saisi osan armosta ja armon pisaroista edes muutamankaan täällä, kun sinä niin ikävällä olet kaivannut ja niin hartaasti olet odottanut, että jokukaan armon pisara sinunkin kuolemattomalle sielullesi tipahtaisi? Jumala taivasta antaa joskus köyhille sieluille lohdutusta ja virvoitusta. Sen tähden olemme hyvässä turvassa, kun ovat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Amen.
Kalle Vakkuri
Tornion suuret seurat 1952, (suviseurat)
Siionin Lähetyslehti 1953 sivut 75 – 79
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4