Lenna Anttila: Mitä luet – mitä katselet?

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Lenna Anttila: Mitä luet – mitä katselet?

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Touko 2009, 20:32

Mitä luet – mitä katselet?
Alustus Oulun talvipäivillä 3.3. 1974

MAAILMASSA ON PALJON painotuotteita ja niiden myyjiä. Kirjoja kaupataan laajaksi paisuneissa kirjakaupoissa, kioskeissa jopa Super-Marketeissakin on toisten tavaroiden joukossa kirjallisuutta. Sieltä voi ostaa lenkkimakkaran ja appelsiinien lisäksi joukkoon myös kirjallisuutta. Silloin on sekä ruumiin että hengen ravinto samassa kassissa. Lainastotkin huomioon ottaen paisuu kirjojen määrä valtavaksi. Kaiken tuon kirjakaaoksen keskellä joutuu jumalanlapsi ajattelemaan: mitä lukisin tarjolla olevasta kirjamäärästä, sanoma- tai aikakauslehdistä jne. Ei voi luetteloa jatkaakaan tämän alustuksen puitteissa asian suuruuden tähden. Sen kyllä voimme sanoa heti alkuun, että kaikki SRK:n ` kustantamat ja myös monet tietopuoliset kirjat voidaan lukea. Suuri osa tämän maailman kirjallisuudesta on sellaista, ettei sitä voi uskovainen lukea hyvällä omallatunnolla. Toisinaan ajattelen, että on suorastaan säästöä, kun ei tarvitse niitä ostaa. Varmaan monet uskovaiset opiskelijat joutuvat valtavista valikoimista seulomaan, mitä voisi lukea ja mistä voi tutkia alan asiaa oppikirjojen lisäksi. Siinä valitsemisessa Jumala teitä, rakkaat nuoret, auttakoon ja ohjatkoon Henkensä kautta oikein ymmärtämään autuuden asian opiskellessakin, ettette missään tulisi turmelluksi, vaan että usko säilyisi vilpittömässä ja puhtaassa omassatunnossa.

PAAVALI SANOO neuvoessaan nuorta Timoteusta (1.Tim.4: 12 — 13): älköön kukaan katsoko sinun nuoruuttas ylön, vaan ole sinä uskovaisille esikuva sanassa, kanssakäymisessä, rakkaudessa, hengessä, uskossa, puhtaudessa. Ota lukemisesta, neuvosta ja opista vaari…" Hän vielä 16. jakeessa kehottaa Timoteusta alati näissä pysymään. Vielä toisessa kirjeessään Timoteukselle (3: 16 – 17) Paavali kirjoittaa: Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka vanhurskaudessa. Että Jumalan ihminen täydellinen olisi ja kaikkiin hyviin töihin sovelias. "Sen tähden jotka uskossa ovat, antavat itsensä tuon sanan johdatettaviksi, että hekin olisivat samalla tiellä niiden kanssa, jotka jo autuaaksi ovat kuolemassakin tulleet.

OLEN MUUTAMIA lukemisen neuvoja tähän poiminut myös Raamatun alkuselostuksesta. Otsikossa on: "Jumaliselle lukijalle, armoa ja rauhaa Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta" Otsikon jälkeen ohjataan oikein lukemaan, ajattelemaan ja uskomaan tätä pyhää kirjaa, joka on Jumalan lahja ihmisille. Sanotaan mm. näin: Nytkin on Jumala suonut meille yhden runsaan varan tästä pyhästä sanastaan, joten itse kullakin on tila tämän kaikkein tarpeellisimman kirjan itsellensä toimittaa. Velvollinen kiitollisuus senkaltaista Jumalan armon rikkautta kohtaan vaatii, että annamme hänen kalliin sanansa sitä runsaammin seassamme ja itse meissämme asua, ja ettemme ainoastaan tiedustele hänen jumalallista tahtoansa viriän lukemisen ja halullisen perään ajattelemisen kautta, mutta myös harjoitamme meitämme sen mukaan jumalisuudessa. Erin omattain olen minä vahva siitä, että opettajat oikein käyttävät tätä suurta ovea, jonka Jumala tämän kautta heille on avannut sanansa levittämiseen ja siitä seuraavaiseen nimensä enempään julistamiseen, niin myös heidän sanankuulijainsa autuuden edesauttamiseksi: ja että he asettavat viriästi heidän eteensä Raamatun suuren arvon ja hyödytyksen, niin kuin ainoan ojennusnuoran autuuden tiellä niin myös neuvovat heitä, Berean asuvaisten esimerkillä (Ap.t. 17: 11) ahkerasti ja hartaasti tutkimaan sitä.

SIIS AP, t. 17: 11: »Sillä he olivat jalompaa sukua kuin ne, jotka Tessalonikassa olivat, ja ottivat juuri mielellänsä sanan vastaan ja tutkivat joka päivä Raamatuita, jos ne niin olisivat»

RAAMATUN KORKIA ARVO, joka totisesti on Jumalan oma meille annettu sana johdattamaan meitä Kristuksen toimittamaan autuuteen, on meille väkevä kehotus viriästi lukemaan tätä kirjaa. Tässä on meillä niin kuin Jumalan oma lähetyskirja meille ihmisille, jossa hän meille vanhurskautensa ja armollinen tahtonsa lain ja evankeliumin kautta ilmoittanut on. Siitä, että Raamattu on Jumalan antama sana, me tulemme parhain ja täydellisesti vakuutetuksi silloin, kun viriästi ja halullisesti luemme P. Raamattua ja sen kautta annamme Pyhälle Hengelle tilaa, luetun sanan kautta vaikuttaa sydämessämme sitä todistusta, että Jumalan sana on Jumalan antama. Sillä henki, nimittäin Pyhä Henki, todistaa jumalisten lukijain sydämissä, että Jumalan sana on totuus.

MYÖSKIN NEUVOTAAN rukoilemaan ennen lukemista: Itse Biplian lukeminen pitää tapahtuman rukouksella ja ajattelemisella.
Niin usein kuin aiomme lukea Pyhää Raamattua, pitää meidän rukoileman Jumalaa, että hän sen alla tahtoisi varjella meitä kaikesta hempeydestä, lihallisesta viisaudesta, väärästä tarkoituksesta. Kalliin sanansa väärin käytöksestä, ja kaikista niistä esteistä mitkä liha, maailma ja perkele taitavat panna tiellemme lukemisessa. Että: hän sitä vastaan tahtoisi avata sydämemme ja ymmärryksemme, antaa meille Pyhän Hengen viisautta ja valaistut ymmärryksen silmät. Että me oikein mahtaisimme ymmärtää pyhän Raamatun, ja siitä käsittää Hänen jumalallisen tahtonsa. Ja vihdoin, että Jumala tahtoisi sen, mitä luemme ymmärrämme, ei ainoastaan kiinnittää muistoomme. Mutta myös syvälle painaa sydämeemme ja tahtoomme, liikuttaa sen, elämässä noudattamaan Raamatusta tuttua Jumalan tahtoa.

LOPUKSI NEUVOTAAN vielä lukemaamme sanaa sovittamaan omaan elämäämme.
MUTTA RAKENTAVAINEN sovitus itse elämään pitää oleman Biplian lukemisen päätarkoitus ja se, joka sitä varten lukee Raamattua, hän havaitsee, että Jumala ottaa otolliseksi hänen hyvän tarkoituksensa, ja avaa hänelle päivä päivältä aina enemmin ja enemmin Raamattua.

MEIDÄN TULEE SIIS, koska olemme tutkineet tekstin, ja perustuksesta sen ymmärrämme, käyttää se:
1. Uskon vahvistukseksi
2. Väärän opin voittamiseksi
3. Neuvoksi Jumaliseen elämään
4. Varoitukseksi synneistä ja niitten nuhtelemiseksi
5. Lohdutukseksi

SEN TÄHDEN PITÄÄ Raamattua sen kaltaisilla ajatuksilla luettaman, juuri kuin kaikki, mitä siinä puhutaan, meitä tarkoittaisi, Jumala täyttäköön meitä kaikkia tahtonsa tuntemisella, kaikkinaisessa hengellisessä viisaudessa ja toimessa, että me soveliaasti
. vaeltaisimme, kelvaten kaikissa Herralle, ja hedelmän tekisimme kaikissa hyvissä töissä, ja kasvaisimme Jumalan tuntemisessa ja
: vahvistetuksi tulisimme kaikella voimalla, hänen kunniansa väkevyyden jälkeen, kaikkeen kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen ilon kanssa.


MITÄ KATSELET
LUUKKAAN EVANKELIUMIN l0, luvun 23-24 jakeissa sanotaan Jeesuksesta: "Ja hän kääntyi opetuslastensa puoleen erinänsä ja sanoi: autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, joita te näette, sillä minä sanon teille: monta profetaa ja kuningasta tahtoivat nähdä, joita te näette, ja ei nähneet, ja kuulla, joita te kuulette, ja ei kuulleet". Silläkin ajalla oli paljon katseltavaa, mutta vain harvat näkivät Jeesuksen Jumalan pojaksi, Kristukseksi. Vain harvat näkivät taivaan tien maan päällä. Mutta autuaat silmät oli tehty näkeviksi ja ne näkivät. Raamattu kertoo sokeista, jotka saivat näkönsä, niin kuin profeetta Jesajan kautta Jumala sanoo (35: 1-5): "Korvet ja erämaat pitää iloitseman, ja autio sija pitää iloinen oleman, ja niin kuin kukkanen kukoistaman. Hän on kasvain vihoittava ja seisova riemuisna kaikessa ilossa ja riemussa, sillä Libanonin kunnia annetaan hänelle, Karmelin ja Saaronin kaunistus ja he näkevät Herran kunnian ja meidän Jumalan kauneuden. Vahvistakaa väsyneet kädet ja tukekaa nääntyneet polvet. Sanokaa heikkomielisille: olkaat turvassa ja älkää peljätkö, katso, teidän Jumalanne tulee kostamaan, Jumala, joka maksaa, Hän tulee ja vapahtaa teidät. Silloin avataan sokeain silmät ja kuuroin korvat aukenevat". Näitä silmiä Jeesus sanoo autuaiksi. Ne silmät on Jumalan Poika Pyhällä Hengellä avannut näkemään autuuden asiat ja Jumalan valtakunnan maan päällä. Nuo hengelliset silmät näkevät maailman hengellisen pimeyden, sen riettauden ja saasteen ja sen keskellä myös taivaan tien, jota Jumalan valittu lauma vaeltaa yhdessä uskossa ja rakkaudessa, entisten pyhien jalanjäljissä.

SILMÄT ON AVATTU autuutta näkemään, niin kuin lauluntekijä sanoo:
"Katselen Golgatalle päin,
kun Jeesus huutelee:
on lasten velka maksettu
Ja kaikki on täytetty."

SIINÄ ON OIKEA katselemisen kohde. Mutta tässä maailmassa katsellaan vaikka mitä. Sen vuoksi en voi olla sanomatta, että älkää katselko niitä lehtiä, joista puuttuu siveys ja hyvien tapojen kunnioitus, älkää katselko elokuvia, teattereita ja televisiota, että teidän silmänne olisivat autuaat ja näkevät, eivätkä sokeat.

EIKÖ SITTEN MITÄÄN saa katsella? Jaksanko loppuun saakka kaikesta kieltäytyä? Kuka neuvoisi meitä? Kenet tahtoisit sinua nyt ohjaamaan? Kuka olisi pätevä opettaja tässä tärkeässä kysymyksessä? Eikö ole niin, että ainoa viisaus on Jumala. Häneen voimme nytkin luottaa ja Hän antaa vastauksen: katselkaa kedon kukkia ja taivaan lintuja. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Eivät neuvot ole muuttuneet nykyaikaisemmiksi, eikä ihminen erilaiseksi, että hän tarvitsisi toisenlaisia neuvoja nyt. Jumala sanoo 1. Moos. 1:31: "Ja Jumala katsoi kaikkia kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvät".
Kun Jumala maan ja taivaan, auringon, kuun, tähdet, meret, maat, kasvit, eläimet ja ihmiskunnan loi, niin oli siinä katselemista ja on vieläkin. Mutta ihmisten pahuus on suureksi tullut ja he tahtoisivat katsella saastaisia asioita mieluummin kuin sitä, mitä Jumala näki hyväksi. Eikö koko luomakunta kauneudessaan kiitä tekijäänsä. Eikö tämä talvinen, luminen ja puhdas luonto nytkin Luojaansa ylistäisi kauneudellaan. Sopiihan meidänkin, talvipäivien osanottajien, kiittää kaikesta kaiken hyvän antajaa.

MAAILMASSA ON MYÖS sokeita silmiä, vaikka eivät ne koskaan katselisi elokuvia, teatteria tai televisiota. Heistä Jeesus Matteuksen kautta sanoo, että he ovat sokeat sokeain taluttajat. Jos sokea sokeaa taluttaa, he molemmat samaan kuoppaan lankeavat. Sen tähden Jumala, rakas Isä, näilläkin talvipäivillä pyytää meitä niin opastaa, ettemme lankeaisi kuoppaan.

RAAMATUSSA JUMALA sanoo profeetta Jesajan kautta, osoittaessaan meille oikeaa katseltavaa (Jes. 51: 2, 6): "Katsokaa Aabrahamia, teidän isäänne ja Saaraa, joka teidät synnytti, sillä minä kutsuin hänen, kuin hän oli vielä yksinäinen, siunasin ja enensin hänen. Nostakaa teidän silmänne taivaaseen ja katsokaa alas maan päälle, sillä taivas on katoova niin kuin savu, ja maa vanhenee niin kuin vaate, niin myös sen asuvaiset kuolevat, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei ole puuttuva". Ja vielä Hebr. 12: 1-2: "Sen tähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka meihin aina tarttuu ja hitaaksi tekee ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on. Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän, Jeesuksen päälle, joka, vaikka hän olisi kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa ja nyt istuu oikealla kädellä Jumalan istuimella".

NÄIDEN KATSELEMISEEN kehottaa meitä Jumalan Pyhä sana, että näkisimme kauemmas kuin tähän aikaan, että näkisimme edesmenneet pyhät, heidän elämänsä ja uskonsa ja sen jälkeen iankaikkisen elämän toivon toteutuneena heidän kohdallaan.

TÄMÄ TOTEUTUU MEIDÄNKIN kohdallamme. Katsokaamme mekin palkanmaksoa, jonka Jumala on pyhillensä antanut. Kilvoittelemme siis, että me sen luvatun iankaikkisen perimisen saisimme ja ettemme tähän aikaan, tähän päivään katsoisi, vaan siihen päämäärään, johon olemme matkalla. Apostoli Pietari sanoo (2 Piet.3: 14): "Sen tähden minun rakkaani, että te näitä odotatte, niin ahkeroikaa, että te hänen edessänsä puhtaiksi ja nuhteettomiksi rauhassa löydettäisiin.

Lenna Anttila
Päivämies maaliskuun 20 päivänä 1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Tammi 2010, 09:09

Pidä maailma sinun omasi
Matt. 19: 27-30.

Tämä evankeliumi on osa siitä keskustelusta, jonka Jeesus kävi omiensa kanssa, kun rikas nuorukainen oli mennyt murheissansa pois. Tuolla miehellähän oli sekä hengellistä että ajallista rikkautta, jonka Herra Jeesus oli häneltä ”riisunut.” Jeesus sanoi omillensa: "Rikas tulee työläästi taivaan valtakuntaan: Huokeampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan." Nämä sanat kuultuaan opetuslapset peljästyivät sangen kovin, ja sanoivat: "Kuka taitaa autuaaksi tulla?" Herra Jeesus vastasi heille: "Ihmisten tykönä on se mahdoton, mutta Jumalan tykönä ovat kaikki mahdolliset."

Silloin Pietari sanoo Jeesukselle: "Katso, me luovuimme kaikista, ja seuraamme sinua, "mitä siis meidän siitä on?" Nyt Jeesus lupaa niille, jotka ovat häntä uudessa syntymisessä seuranneet, niin suuren hengellisen valkeuden, että heidän pitää tuomitseman Israelin sukukunnatkin. Eihän niitä Israelin sukukuntain autuuden asioita voi tuomita muut kuin Jumala. Eikä varsinkaan se tulesta temmattu kekäle, pimeyden lapsi, joka on Jumalan valtakuntaan tullut syyn alaisena kyselijänä, köyhänä armoa anomaan. Mutta Hänen valkeudessaan me näemme valkeuden, ja Jumalan Hengen valossa hengelliset asiat hengellisesti tuomitaan.

Voi, kuinka suloisesti Jeesus sitten omiansa lohduttaa, luvaten kaikkea sitä, mikä tässä ajassa on arvokasta, satakertaisesti niille, jotka ovat hänen tähtensä ajallisista arvoista joutuneet luopumaan, ja lopuksi iankaikkisen elämän. On aivan mahdoton luopua kaikista rakkaimmistaan, tai huoneistaan tai pelloistaan ihmisten tykönä, se on mahdollista vain Jumalan tykönä. Jumalan tykönä oli Sakeus, jolle oli mahdollista luopua varallisuudestaankin, niin kuin kerrotaan (Luuk. 19: 8): "Mutta Sakeus seisoi ja sanoi` Herralle: katso, Herra, puolen minun tavaraani annan minä vaivaisille, ja jos minä jonkun pettänyt olen, sen minä neljäkertaisesti jälleen annan." Sakeus tunsi olevansa Jumalan tykönä, ja siksi oli mahdollista se, mikä olisi ihmisten tykönä ollut mahdoton. Ja vaikka hän olikin varreltansa matala, pystyi hän näin suuriin suorituksiin, koska Jumala oli hänen rakkautensa kohde, eikä ajallinen tavara, ja kaikkivaltias oli hänen tekonsa tukena. Saattoipa olla Sakeuksenkin sydämen ajatus: "Pidä maailma sinun omas, pidä kultas, hopeas, ilos, menos kopeat. Tulen Jeesukseni huomass' tyydytetyks' iäti, autuudestaan rikkaaksi."

Tuo publikaanien päämies oli viimeinen taivaan valtakuntaan tulija omasta ja maailman mielestä. Perkele oli hänet niin pauloillansa sitonut, ettei näyttänyt olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia irti pääsyyn. Jumala, rakas Isä, oli toista mieltä ja armahti tuota suurta syntistä, näin tehden viimeisestä ensimmäisen.

Uskokaa te viimeiset, te laitimmaiset, ylenkatsotut veljet ja sisaret, vaikka olisitte joutuneet omaistanne erotetuiksi, tai verkkonne ja venheenne jättämään, tai huoneistanne ja pelloistanne luopumaan Kristuksen tähden. Uskokaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Te saatte satakertaisesti tällä ajalla, ja iankaikkisen elämän, sillä ei Jumala lupauksiansa peru, eikä valitsemistansa kadu. Amen.

Lenna Anttila
Päivämies tammikuun 22 päivänä 1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Tammi 2010, 11:11

Keskiviikkona tammikuun 13 päivänä
2. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Sakkeus, astu nopeasti alas
Luuk. 19: 1 – 10

Tämä evankeliumi kertoo suuren armon saaneesta syntisestä. Sakkeus oli jerikolainen varakas publikaanien päämies, ja pyysi nähdä Jeesusta. Sakkeuksen tunto oli herännyt. Hän näki suuret syntinsä ja kauhistui elämäänsä. Iankaikkinen tuomio, helvetti oli matkan päämääränä, mutta kuitenkin hän halusi nähdä Jeesusta. Väkijoukon tungoksessa hän ei nähnyt, hänhän oli "varttansa vähäinen." Sen tähden hän meni edelle, kiipesi puuhun nähdäkseen paremmin. Tunnon tuomio, ja syntisen elämän aikana saatujen hengellisten haavojen tuska pakotti hänet "näköalapaikalle", että saisi edes nähdä Armon Herran. Ei nyt enää välittänyt tuo rikas, ylpeä synnin tekijä, vaikka maailma pilkkaisi, ja hän joutuisi naurunalaiseksi. Hänen katseensa etsi Jeesusta, ja särjetty sydän armahtajaa.

Kerrotaan, että Jeesus saapuessaan katsoi ylös ja näki hänet. Ihminen ei siinä nähnyt muuta, kuin tuon väärän tullin avulla rikastuneen ryöttäsyntisen, puussa istuskelijan. Jumala katsoi syvemmälle ja näki sydämeen, näki hädän, haavain tuskan ja häpeällisen surun ja murheen, ja kaikkien näiden keskellä tyhjyyden ja sanomattoman köyhyyden. Mutta silloin kajahti sana taivaasta, ilosanoma, evankeliumi Jumalan suusta, rakastavan Isän sydämeltä saakka: "Zakkeus astu nopeasti alas! sillä minun pitää tänä päivänä oleman sinun huoneessasi." Jeesus kutsui häntä nopeasti tulemaan, ettei myöhäinen ehtisi saavuttaa ja Jumalan etsikon aika menisi ohi.

Sakkeus noudatti nopeasti kutsua ja otti hänet iloiten vastaan. Oi sitä syntisen onnea, kun saa Jeesuksen kutsun uskossa ottaa vastaan. Niin tämä Sakkeuskin otti hänet iloiten vastaan, "Ja köyhät Hän täytti hyvyydellä", niin tapahtui tässäkin. Maailma ei hyväksynyt Jeesuksen armotekoa, vaan silloinkin se rupesi napisemaan, kun Jeesus meni syntisen huoneeseen. Maailma vihaa teitä, siksi että minä teidät valitsin. Mutta suuren ihmisjoukon keskellä seisoi Sakkeus Herransa, Jumalansa edessä. Sellaisena kuin hän itsensä löysi, kelpasi hän Jumalalle ja uskoi synnit anteeksi. Todistajien ja ehkä pilkkaajienkin paljoudesta välittämättä hän sanoi: "Katso, Herra, puolen minun tavaraani annan minä vaivaisille; ja jos minä jonkun pettänyt olen, sen minä neljäkertaisesti jälleen annan". Näistä sanoista huomaa, että rauha laskeutui taivaasta Sakkeuksen sydämeen ja ahneus kaikkosi sieltä. Hänkin Jumalan hengen kautta rupesi näkemään Jumalan kirkkaudessa Jeesuksen Kristuksen kasvot, joista paistoi tunnon valkeus hänenkin sydämeensä.
Jeesuksen sanat istuttivat hänet Jumalan valtakuntaan niin kuin kynttilän, joka pannaan kynttiläjalkaan. Tai niin kuin puu, joka puutarhurin toimesta puutarhaan istutetaan. Näin: "Tänä päivänä on tälle huoneelle autuus tapahtunut, että hänkin on Aabrahamin poika. Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, mikä kadonnut oli." Oi kiitos Jeesus, että tulit siinä tarkoituksessasi etsimään ja vapahtamaan Sakkeusta ja meitäkin.

Pyhät ja rakkaat Jumalan lapset, uskokaa, synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Mutta myös tämänkin ajan kadonneet, etsikää Jumalan valtakuntaa, vaikka pitäisi puuhun kiivetä sitä tähyilemään, että sen saisi näkyviin. Ja kun kuulette tai näette, älkää olko hitaat. Jeesus kulkee vielä Jerikon lävitse ja etsii kadonneita.

Päivämies tammikuun 13 päivä 1971
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Tammi 2011, 10:12

Televisiosta vieläkin


Tuli halu tervehtiä kaikkia Jumalan lapsia tämän puuttuvaisen kirjeeni välityksellä. Televisiosta on kirjoitettu uskovaisten lehdissä, ja myös Jumalan sanan kautta kirkastettu seuroissa sekä Jumalan lasten kokouksissa, että se ei ole uskovaisen kodin huonekalu sopimattoman ohjelmansa tähden.

Meilläkin televisio on jokapäiväinen puheenaihe- "eikö laiteta , niitähän saa muutamalla satasella käytettyjä ostaa?" Jumala on antanut vielä voimaa puhumaan siitä uskottomille lapsilleni, että Häntä tulee kuunnella eikä ihmisiä. Tunnen kyllä heikkoutta ja puuttuvaisuutta tässäkin asiassa omalta puoleltani, niin kuin kaikessa muussakin, mutta Jumala on luvannut olla heikoissa väkevä. On myös saanut kokea aivan henkilökohtaisesti, että taivaallinen Isä ei pane lapselleen raskaampaa taakkaa kuin kantaa jaksaa.

Kuulen usein sanottavan, ettei aika tahdo kulua, kun ei ole televisiota. Mutta on täytynyt sanoa selvästi, että minähän olen kaikesta vastuussa niin kauan, kuin samassa talossa asumme, ja omantunnon tähden en voi teatteria hyväksyä kotiini. En kirjoita tätä siksi, että minusta olisi esimerkiksi tässäkään asiassa, vaan siksi, jos tästä olisi rohkaisua jollekin samanlaisessa tilanteessa olevalle. Meitä on varmasti monia, näin ainakin ajattelen. Olen sanonut. uskottomille lapsilleni, (yksi tytöistä on uskomassa), että lähtekää seuroihin, siellä ei aika tule pitkäksi.

Tämä aika on paha ja jatkuvasti vain pahenee. Kyllä ahdasmielisen ja eristäytyneen nimen saa kuulla usein. Muistan nuoruuteni ajoilta entiseltä kotiseudultani, että kun pidettiin seuroja, tulivat uskottomatkin suurella joukolla, ja oli usein parannuksen tekijöitäkin. Nykyään eivät uskottomat käy seuroissa kuin ani harvoin, Jumalan valtakunta kasvaa sisältä päin, niin kuin Päivämiehessä siitä on ollut kirjoituksia. Ne seurakunnat, joissa on uskovaiset hoitamassa papin tehtäviä, (tämä seurakunta mukaan luettuna) ovat onnellisessa asemassa tänä pahana maailman aikana. Kun on tilaisuus, niin mielellään menee kirkkoon kuulemaan elävää Jumalan sanaa näinkin kaukaa, sillä radiosta kuulee enää harvain sitä. Jäämmekin rakkaat matkaystävät, uskomaan kaikki syntimme ja heikkoutemme anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Pyydän sulkeutua Jumalanlasten esirukouksiin.
Jumalan rauhaan,
A. Kallio
Päivämies 29.9.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Helmi 2011, 22:17

Profeetta Elia


16. sunnuntaina kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai

1. Kun 17–24.
Profeetta Elia oli Israelin nälänhädän vuoksi mennyt Jumalan äänelle kuuliaisena Sidonin Saraptiin. Siellä oli Jumala profeettaa ja erästä leskiäitiä, ja hänen poikaansa ihmeellisesti ruokkinut kourallisella jauhoja ja tilkkasella öljyä kauan aikaa.

Sitten sairastui leskivaimon poika ja kuoli. Hädässään sanoi leskivaimo Eliaalle: "Sinä olet tullut minun tyköni, että minun pahat tekoni muistettaisiin ja poikani kuolisi." Profeetta otti pojan, vei ylistupaan, jossa hän asui ja laski hänet vuoteeseensa.
Hän rukoili Jumalaa sanoen: "Herra minun Jumalani, oletkos niin pahoin tehnyt tätä leskeä vastaan, jonka luona minut holhotaan, että tapat hänen poikansa." Kolmasti hän rukoili ja sanoi: "Herra minun Jumalani, anna tämän nuorukaisen sielun tulla häneen takaisin."

Herra kuuli Eliaan rukouksen ja poika virkosi elämään. Kun leskivaimo sai tietää poikansa elävän, sanoi hän profeetalle: "Nyt minä ymmärrän, että olet Jumalan mies ja Herran sana on tosi sinun suussasi."

Tarkastaessamme tätä pyhän sanan kohtaa, huomaamme profeetta Eliaan toimissa nämä kolme: uskon, toivoa ja rakkauden. Niistä Paavalikin on puhunut.

Vahvalla uskolla luottaa Elia siihen, että Jumala kyllä pystyy tässäkin tapauksessa auttamaan. Esimerkillinen on Eliaan usko, sillä tilanne tosiaankin on toivottoman näköinen. Kuollut nuorukainen sylissään menee Elia ylös portaita ylistupaan. Voisiko nyt näkyä tässä kenenkään silmiin, että hän luottaa omiin voimiinsa tai ennen tekemiinsä tekoihin kuolleen nuorukaisen herättämiseksi! Jumalan voimaan hän luottaa, ja uskoo hänen kuulevan hätääntyneen huudon.

Toivoen Jumalan auttavan leskeä, tarttuu hän asiaan omalla tavallaan, tai oikeammin jumalanlapsen tavalla: laskee pojan vuoteelle ja ryhtyy rukoilemaan. Tuossa teossa tarvitaan totisesti elävää toivoa, johon Jumala on meidät uudesti synnyttänyt niin kuin Pietarikin siitä on kirjoittanut.

Rakkaus on suurin kaikista. Rakkaus on suurempi kuin usko, vaikka rakkaus lähimmäiseen on uskon hedelmä. Mutta Jumalan rakkauden ilmestymisestä olemme me saaneet uudesti syntymän ja uskon. Ilman uskosta vuotanutta rakkautta ei olisi leski holhonnut Eliaa, eikä Elia olisi ilman Rakkautta voinut rukoilla hengessä ja totuudessa. Sillä Jumalaa on rukoiltava hengessä ja totuudessa, sanoo apostoli Jakob. Mitäpä olisi se rukous ollut, ellei siinä olisi ollut mukana rakkaus. Ja mitä nuorukaisen kantaminen olisi merkinnyt, ellei se olisi ollut rakkauden osoitus ja työ.

Mutta he palvelivat tulevaisen varjoa. Se mitä silloin on ajallista asiaa kirjoitettu, on nyt hengellistä. Elian vuode on ikään kuin hänen sielunsa lepopaikka. Siitä Davidkin sanoo: "Palaja taas minun sieluni sinun lepoos."

Siionin matkalaulaja laulaa: "On lepopaikka suloinen, laitettu Golgatall, Jeesuksen verihaavoissa."

Jeesuksen haavoissa on se virvoittava, turvallinen ylistuvan vuode, myös nykyhäivän uskovaisten lepopaikka. Ja sille parantavalle vuoteelle pyytää tämän päivän Elia kantaa köyhän leskiäidin uskosta pois kuolleen lapsen.

Huutakaamme vain rohkeasti Herran puoleen. Hänellä on voimaa auttaa. Hän antaa armoa, kun me apua tarvitsemme. Hän voi auttaa ja tahtoo siirtää kaikki kuolemasta elämään. Huutakaa ja rukoilkaa hengessä ja totuudessa, te Jumalan köyhät, raadolliset ja murheelliset pyhät, sillä hän on sanonut: "Hädässäsi avuksesi huuda minua, minä olen auttava sinua, ja sinä olet kunnioittava minua." Muistakaa silloin, kun uupumus valtaa, että "jotka kyynelin kylvävät, ne saavat ilolla niittää."

Kuulluksi tulleen rukouksen ei tarvitse olla pitkä tai kaunis. Esim. 10 spitaalista, jotka Jeesus puhdisti, huusivat taanpaa: "Jeesus rakas mestari, armahda meitä." Tuo tuli kuulluksi. Se ei ole pitkä, ei kaunistettu eikä ulkokullainen, onpahan vain hätähuuto syvyydestä Jumalan Pojan tykö. Hän antoi yksinkertaisesti eikä voimannut, niin kuin Eliakin sai, mitä hän sanoi.

Niinpä tänä päivänä köyhä, avuton vanhin, joka näkee lapsensa uskon uudistuvan ja elämän palaavan poikaansa, sanoo Sarpatin lesken sanoja sisarelleen tai veljelleen: "Nyt minä ymmärrän jumalansanan todeksi sinun suussasi." Eikä ainoastaan suussa, vaan "suussa ja sydämessä." Se on se sana uskosta, joka meidän seassamme saarnattu on. Ei sitä tarvitse lähteä kaukaa hakemaan, koska se sydämessä ja suussa on. Ole siis turvassa sinä huono kotipappi, Herra Jeesus on sanonut herättävänsä ja virvoittavansa kuolleita, niin kuin näkee Isänkin tekevän.

Ajattele tätä suloista Sarpatin leskestä kertovaa raamatunpaikkaa itsesi ja lapsesi kohdalle. Ehkäpä Jumalan lohdutus on lähempänä kuin aavistatkaan. Armoa ja rauhaa rukoilen Jeesuksen nimen ja veren turvin teille ja itselleni.

Lenna Anttila, Kemi
Päivämies 13.9.1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron