VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 08:29

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 4 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Korpimatka
ViestiLähetetty: 03 Touko 2009, 20:13 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Hannes Kamula: Korpimatka


Jumala oli antanut lujan liiton Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Jumalan puolelta asiat olivat muuttumattomat, luvattu maa oli pian silmin nähtävänä. Murheena kuitenkin tuon vaeltavan kansan keskuudessa oli se, että monet lankesivat epäuskoon ja sen kautta pilkkasivat Israelin Jumalaa. Sillä Jumalan pelko vaihtui monen kohdalla ihmispeloksi, ja teki heistä niskureita, paljon kansaa kuoli korvessa. Nämä kaikki ovat meille esikuvaksi, ettemme me kiusaisi Jumalaa niin kuin he kiusasivat ja hukkuivat korvessa. Vielä nytkin kaikuu uskon saarna. Jos Herralla on hyvä suosio meihin, niin hän vie meidät sille maalle ja antaa sen meille.

4 Moos. 14:9 "Ainoastaan älkää olko Herraa vastaan niskurit, ja älkää peljätkö tämän maan kansaa, sillä me syömme häntä niin kuin leipää: heidän turvansa on erinnyt heistä, ja Herra on meidän kanssamme: älkää peljätkö heitä.»
Israel oli Egyptistä lähtenyt Jumalan voimallisen käden kautta kohti luvattua Kanaanin maata. Kansa lähti matkalle terveenä, Jumala johdatti heitä. Jumala oli näyttänyt kunniansa ja ihmeensä Egyptissä ja korvessa, mutta he lankesivat jo kymmenennen kerran häntä kiusaamaan, eivätkä kuulleet hänen ääntänsä (Moos. 14:22). Mooses jälleen rukoili rikkoneen kansan puolesta. Moos. 14:19: "Niin ole armollinen tämän kansan rikoksille, sinun suuresta laupiudestas, niin kuin sinä tälle kansalle annoit anteeksi hamasta Egyptistä tähän asti." Moos 14:20: »Ja Herra sanoi: minä annoin sen heille anteeksi, sinun sanasi jälkeen." Jumalan kärsivällisyys ja pitkämielisyys oli ollut vaeltavan kansan osana, mutta eivät kaikki halunneet siitä oppia, vaan kiusasivat ja pilkkasivat häntä. Tottelemattomuuden ja epäuskon hedelmät tulivat julkisiksi, sillä ei ole mitään peitettyä, joka ei tule ilmi. Viimeiset vaikeudet olivat edessä vaeltavalla kansalla, päästä näkemään luvattu Kaanaan maa. 1 Moos. 15:18: "Sinä päivänä teki Herra liiton Aabrahamin kanssa sanoen: Sinun siemenelles annan minä tämän maan, hamasta Egyptin virrasta, niin suureen virtaan Phraliin asti.” Jumala oli tehnyt liiton, lupaus oli annettu Aabrahamin siemelle, eikä Jumalan lupauksista tarvitse epäillä epäuskolla.

Joosua ja Kaaleb

Herran lupauksen täyttyminen oli edessä, hän käskee lähettää 12 miestä Israelin sukukunnasta, vakoomaan Kanaanin maata 40 päivän ajaksi. Vakoomaan lähtivät jokaisen sukukunnan päämiehet. Kun vakoojat palasivat, toivat
korennolla kantaen viinapuun oksan, viinamarjarypäleen kanssa, niin myös granaatin omenia ja siikunia (4 M:' 15;24). Miehet totesivat maan olevan hedelmällisen, siellä vuotaa rieskaa ja hunajaa, mutta maassa asuu voimakas kansa, ne ovat väkevämmät meitä, emme taida mennä sitä kansaa vastaan. Tällä epäuskon saarnalla he saattivat maan pahaan huutoon Israelin lasten seassa. Siellä on myös hirmuiset Enakin pojat, me olimme heidän silmäinsä edessä kuin heinäsirkat. Epäusko oli voittanut kymmenen sukukunnan päämiehet, ja kansa rupesi parkumaan. 4 Moos. t4:2: "Ja kaikki Israelin lapset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko joukko sanoi heille: jospa olisimme kuolleet Egyptin maalla! Taikka jospa tässä korvessa vielä kuolisimme!" Vääränhengen saarna on aina ollut paremmin kaupaksi käypää kuin oikean, hedelmät olivat Israelissa jälleen nähtävänä, mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää.

Kahdestatoista vakoojasta palasi oikeassa hengessä vain kaksi. 4 Moos. 14:58: ”Mutta Joosua Nunnin poika ja Kaleb Jephunin poika jäivät elämään kaikista niistä miehistä, jotka menneet olivat maata vakoomaan. Kaleb puhuu uskossa
Mooseksen edessä, käykäämme rohkeasti ja omistakaamme maa, sillä kyllä me sen voitamme. Moos 14:31. Jumala ei ole mitään tehnyt, josta hän ei olisi ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille: Hän sanoo niin totta kun minä elän, niin koko maailma täytetään Herran kunnialla. 4 Moos. 14:22–23. ”Sillä kaikki miehet, jotka näkivät minun kunniani ja ihmeeni, jotka minä tein Egyptissä ja korvessa, ja nyt kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet, eikä kuulleet minun
ääntäni: Ei heidän pidä näkemään sitä maata, jonka minä heidän isillensä vannoin, eikä yksikään, joka minua pilkannut on, pidä näkemään sitä." Jokainen kirjoitus, joka on ennen kirjoitettu, on meillekin opiksi kirjoitettu, että meillä Jumalan sanan ja Raamattuin lohdutusten kautta iankaikkisen
elämän toivo olisi. Nämä kirjoitukset kirkastavat meille (Gal. 6:7). "Älkäät eksykö, ei Jumala salli itseänsä pilkata: sitä mitä ihminen kylvää, sitä myös niittää."

Herra ilmoitti myös ne jotka luvatun maan perivät. 4 Moos.14: 24 "Vaan palvelijani Kalebin, että toinen henki on hänen kanssansa ja hän uskollisesti seurasi minua, vien minä siihen maahan, jossa hän ennen oli, ja hänen siemenensä pitää sen perimään." Josua ja Kaleb ja ne lapset, joiden he pelkäsivät joutuvan vihollisen saaliiksi, johdatti hän luvattuun maahan. Noista lapsista sanotaan, että he tunsivat sen maan, jonka te hylkäsitte: Jumalan kansan keskuudessa on tapahtunut
suuriakin lankeemuksia, niin kuin tämäkin, mutta Jumala ei ole antanut kunniaansa muille eikä ylistystään epäjumalille. Hän on aina jättänyt jäljelle halvan kansan (4 Moos. 14:31).

Mekin olemme juuri saavuttamassa luvatun perintömaan, me odotamme uusia taivaita ja uutta maata. Hänen lupauksensa jälkeen, jossa vanhurskaus asuu. Vihollinen on tekemässä työtä väärän saarnan kautta, uskoa se lupaa, mutta ei opeta kuuliaisuuteen, sille totuudelle, jonka Jumalan pyhä henki sanansa kautta kirkastaa: Ei auttanut vanhan liiton Israelin keskuudessa pitkä, vaivalloinen korpivaellus, ei sekään, että oli kymmeniä vuosia kilvoitellut, Kanaanin ` maalle kostuivat ne, jotka olivat kuuliaiset Jumalan sanalle ja lupauksille. Herran apostoli Juuda sanoo 1:5 "Mutta minä tahdon teille muistuttaa, että te sen kerran tietäisitte, että koska Herra kansansa Egyptistä terveenä pelastanut oli, hukkasi hän sitte ne, jotka ei uskoneet"

Usein kuulee puhuttavan Jumalan valtakunnan tulevaisuudesta, on hätää vanhoista, kysellään mikä on edessä kun vanhat kuolevat, eikä uusia tule. Uusia vanhoja kyllä on aina tullut, eivät ne ole milloinkaan loppuneet. Mutta Jumalan valtakunnasta kun puhumme, me näemme, että paljon lankesi vanhoja epäuskoon, jotka sanoivat "Meidän vaimomme ja lapsemme tulevat saaliiksi! Eikö parempi ole, että palajamme Egyptiin." Meille jälleen rakkaat muistutetaan nuorista, joille on kirjoitettu 1 Joh. 2:14 "Minä kirjoitin teille, nuorukaiset: sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette pahan voittaneet." Nuorukaisten väkevyys on siinä, että he heikkouden ja maailman viettelysten keskellä uskovat Jumalan sanat ja lupaukset, ja voittavat pahan. Älkäämme mekään vanhemmat jääkö epäuskolla epäilemään Jumalan lupauksista, ei auta meitä pitkä kilvoitus, mutta tämän päivän usko ja kuuliaisuus.
Sen tähden ylennä nytkin sydämesi uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, tämä kallis veri puhdistaa niin vanhan kuin nuorenkin sydämen kuolettavaisista töistä elävää Jumalaa palvelemaan.

HANNES KAMULA
Päivämies toukokuun 17 päivänä 1972

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 26 Helmi 2012, 06:04 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Pyhä paikka

Joos 5: 13-15.
Tarkasteltavanamme oleva pyhän Raamatun kohta on pieni katkelma Israelin kansan johtajan Joosuan elämästä. Israelin kansa oli päässyt Herran ihmeellisen johdatuksen kautta Jordanin yli omalle maalleen, mannaa ei enää tullut, vaan he saivat syödä oman maan kasvusta ruokaa ruumiinsa ravinnoksi. Mutta vielä oli Kaanaanmaa suurimmaksi osaksi valloittamatta.

Silloin tapahtui, että Joosua näki Jerikon kedolla edessänsä miehen, jolla oli avoin miekka kädessänsä. Ollen itsekin sotilas ja sotajoukon johtaja Joosua meni tätä tuntematonta miestä kohden ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meidän vai vihamiestemme puolella?" Osoittautui, ettei ollutkaan nyt ihmisestä kysymys, sillä Joosualle vastattiin: "Minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen nyt tullut." Nyt jäi Joosua ilman päämiehen asemaa, kun näyttämölle ilmestyi häntä korkeampi olento. Mutta se ei näy aiheuttaneen uskovaisessa Joosuassa mielipahaa, vaan hän nöyrästi kumartui polvilleen taivaan ja maan Majesteetin edessä ja kysyi: "Mitä Herrani sanoo palvelijallensa?" Joosuan sopi nimittää itseään palvelijaksi. Ei ollut paljon sanottavaa tässä katselmustilaisuudessa taivaan sotajoukon päämiehellä Joosualle, ainoastaan nämä sanat: "Riisu kengät jaloistasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Ja Joosua teki niin.
Roomalaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että se, mikä ennen on kirjoitettu, on meille opiksi kirjoitettu, että meillä Raamattuin lohdutuksen kautta toivo olisi. Tämäkin Raamatun kohta on meille talletettu opetuksen sanana. Se on vahvistamassa eikä alas painamassa meidän heikkoa toivoamme ja on näin ollen lohdutusta tuovaa evankeliumin sanaa, että Raamattuin jälkeenhän tässä vielä ollaan uskomassa.

Jos käymme vielä hetkeksi tarkastelemaan tämän Herran sotajoukon päämiehen asua, niin ensiksi kiintyy huomiomme siihen, että hänellä oli avoin miekka kädessään. Tulee ajatus, miksi piti olla miekka kädessä, vaikka uskovainen mies oli vastassa.

Jo Herran palvelijalle Moosekselle sanottiin, että Herra sotii teidän edestänne, ja kun Herra sotii, niin ei silloin kunnia voitosta tule sille, joka ei sodi vaan palvelee, mutta tämä asia näkyy hetkeksi unohtuneen Joosualta, koskapa hän kysyi: ''Oletko sinä meidän vai vihollisen puolella?" Ei sentään kysynyt, oletko minun puolellani. Mikä oli se "meidän puoli", kun Israelin sotajoukko koostui uskovaisista miehistä? Eikö se ollut silloin Herran sotajoukko. Jos Joosualla olisi ollut johdettavanaan se meidän sotajoukko, niin olisi ollut kolme joukkoa: joosualaisten joukko, Herran sotajoukko ja sielunvihollisen joukko. Raamatussa ei kuitenkaan puhuta kuin kahdesta joukosta.

Nyt kävi kuitenkin niin onnellisesti, että Joosua – Jeesus – valkeuden edessä huomasi erehdyksensä ja lankesi kasvoillensa Herran sotajoukon päämiehen eteen. On suurta armoa saada armon kirkkaassa valossa nähdä oma pienuutensa. Näin Herran lauma pysyy koossa, kun Herran sotajoukon päämies saa nöyryyttää ylpeyteen taipuvat sydämemme kiittämään sitä, joka on kaiken edestämme tehnyt, Herraa Jeesusta. Hän yksin on mahdollinen saamaan kaiken kiitoksen, kunnian ia ylistyksen. Joosua oli sydämeltään nöyrä Herran palvelija ja näin ollen tuon avoimen miekan, joka kuvaa Jumalan sanaa, ei tarvinnut nousta häntä vastaan.

Sydämestä kohoaa rukous, että anna Sinä kaikkivaltias Jumala meille jokaiselle tämä nöyrä Kristuksen mieli, että rauha vallitsisi aina lastesi keskuudessa, sanoohan Jumalan sana, että Herra on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.

Vielä näkyy Joosuan pitäneen riisua kengät jaloista, sillä paikka, jossa Herra kohdataan, on pyhä. Meidänkin tarvitsee Pietarin tavalla tulla pestyksi matkan pölystä, että pysyisimme kelvollisina Herran sotamiehinä. Monesti minunkin sydämeni vapisee oman heikon vaellukseni tähden, että lienenkö se matkamies, joka perille kostun, kun vaellus näin heikosti käy, mutta en ole sentään rohjennut kieltää uskoani tämän pahan viettelysten ajan keskellä. Ja kyllä se armo armolta tuntuu, kun tällaisellekin laitimmaisen tuntoiseIle julistetaan, että saa kaikki matkan viat ja epäilykset uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Jäämme itsekukin vielä toivossa odottamaan pääsinpäiväämme, jolloin risti ja kiusaukset ainiaaksi jäävät ja voitto on saatu Karitsan veren kautta.

Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa
Lauri Lehtoaho
1964 Siionin Lähetyslehti sivu 165 (Heinä- elokuu)

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 25 Marras 2014, 09:13 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Karttakaa lihan ja hengen saastaisuutta


”Ettei joku olisi huorintekijä eli jumalaton niin kuin Esau, joka yhden aterian tähden myi pois esikoisuutensa oikeuden." (Hebr. 12: 16).

EDELLÄ MAINITUT pyhän Raamatun sanat on Pyhän Hengen vaikutuksesta annettu ja Jumala on ne viisaudessaan säilyttänyt meille, viimeisen ajan Jumalan lapsille neuvoksi, opiksi ja varoitukseksi, että meissä Raamattujen mukaan Pyhän Hengen vaikuttama usko säilyisi Jeesuksen verellä puhdistetussa omassatunnossa. Näin meillä on iankaikkisen elämän elävä toivo, joka ei anna häpeään tulla, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille on annettu johdattamaan meitä kaikkeen totuuteen.
YLLÄ OLEVASSA Jumalan sanassa sanotaan, ettei yhtään olisi Jumalan lasten seassa huorintekijää, vaan että jokainen Jumalan armovoiman kautta kuolettaisi jo pahat ajatuksensakin niin kuin Kol 3: 5—6 sanotaan; "Niin kuolettakaa sen tähden teidän jäsenenne, jotka maan päällä ovat, huoruus, saastaisuus, häpiällinen himo, rietas halaus ja ahneus, joka on epäjumalan palvelus, joidenka tähden Jumalan viha epäuskoisten Lasten päälle tulee."
JA 1. TESS. 4: 3 – 5 sanotaan: ”Sillä se on Jumalan tahto teidän pyhyyteenne, että te huoruutta vältätte, Että jokainen tietäis pitää astiansa pyhyydessä ja kunniassa. Ei himoin halauksissa, niin kuin pakanat, jotka ei Jumalasta mitään tiedä."
JUMALAN SANA varoittaa Jumalan lapsia myös hengellisestä huoruudesta, joka on kauhistava ja kadottavainen teko Jumalan edessä ja joka on epäjumalien palvelusta. Sen tähden eivät Jumalan lapset voi yhtyä eivätkä hyväksyä tämän maailman hengen tuotteita, etteivät kadottaisi vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Siis iankaikkisen elämän toivoa, vaan pysyisivät siunatussa sielun tilassa. Kun me, rakkaat veljet ja sisaret, saamme siinä onnellisessa tilassa, uskossa Herraan Jeesukseen, siirtyä monien kiusausten, murheitten ja viettelysten maasta, niin meille sanotaan: Tulkaa, minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.
EDELLEEN SANOTAAN: pidä se, mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuasi ottaisi. Kallis on armopalkka, joka kerran annetaan, kannattaa säilyttää siunaus ja kilvoitella valkeuden lapsena. Älkäämme maatko, vaan valvokaamme, sillä pian tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele.
RAKAS taivaallinen Isä, varjele jokaista armolastasi aljetussa uskossa pysymään loppuun saakka. Anna katumuksen armo mahdollisimman monelle kalliisti lunastetulle sielulle, harhaan joutuneelle. Kirkasta armovaltakuntaasi niin pyhänä ja kalliina, kun se todellisuudessa on ja jota ilman ei yksikään tule autuaaksi. Anna meille nöyrää lapsen mieltä nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle, Hänen armoneuvoilleen armovaltakunnasta kutsuvalle Hyvän Paimenen armokutsulle kuuliaisena.
Muistelemme yllä mainittua Esaun kohtaa: Raamattu sanoo, että hän oli jumalaton ja piti esikoissiunauksen halpana ja myi sen vapaaehtoisesti. Hän ei enää saanut siunausta, Hän itsekin joutui toteamaan: - yksikö siunaus sinulla olikin." Jumalan sanan kohta puhuttelee meitä jokaista vakavasti, ettei kukaan siunausta halpana pitäisi, eikä mihinkään katoavaan sitä vaihtaisi. Jeesus sanoo: ei kenkään voi minun tyköni tulla, ellei Isä, joka minun lähetti, vedä häntä. Jos siis Jumala ei anna enää katumuksen armoa, niin ei voi tehdä oikeaa parannusta. Jos ei Jumalan valtakunnasta saarnatun syntien anteeksiantamisen evankeliumin kautta Pyhä Henki vaikuta uskoa Herraan Jeesukseen ja ellei tule käsittämään hänen vanhurskauttaan omaksi autuudekseen ja rauhaa sekä iloa Pyhässä Hengessä, ei parannus ole Raamatun mukainen. Parannus on Pyhän Hengen armotyö, joka synnyttää Jumalan lasten vapauteen ja osallisuuteen, jossa Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä. Vain se ihminen on autuas, jonka synnit ovat anteeksi annetut ja jonka hengessä ei ole vilppiä.

RAKKAAT JUMALAN lapset kaikkialla, uskokaa itsenne autuaiksi Jeesuksen kalliin lunastustyön kautta. Kaikki syntinne ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Muistakaa minuakin perheeni kanssa rukouksin.
Jumalan rauhan terveisin Yrjö Pasanen
Päivämies 25.7.1973

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Korpimatka
ViestiLähetetty: 18 Marras 2018, 08:32 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Totuuden tiellä


Pilatus kysyi aikanansa Jeesukselta, mikä on totuus. Jeesus ei siihen vastannut, koska hän sydänten tutkijana ja tuomarina näki, ettei siellä Pilatuksen sydämessä ollut todellista totuuden tarvetta eikä ikävää.
Lyhyesti sanottuna Pyhän Hengen kautta ilmoitettu Jumalan sana on totuus. Jeesus todisti itsestänsä sanoen: "Minä olen tie, totuus ja elämä."
Ei liene kenelläkään epäilystä, etteikö tämä Jeesuksen sana, ettei kenkään voi palvella kahta herraa, Jumalaa ja mammonaa, (Luuk. 16: 13) olisi täyttä totta, siis totuus. Jeesuksen aikalaiset varsinkin fariseukset väittivät, että Jeesuksessa on perkele, eikä monikaan häneen sen tähden uskonut. Ja olihan henkilö muutenkin halpa. Mutta totuuden luonteeseen kuuluu, ettei epäuskoinen maailma eikä sielunvihollinen voinut sitä vangita eikä voi vieläkään.
Totuuden hengen, se on Pyhän Hengen kautta ilmoitettu sana tekee sen tehtävän, jota varten se lähetetty on, vaikka siihen ei kukaan uskoisi.
Nooan saarnan kautta ensimmäinen maailma hukutettiin, vaikka sitä eivät silloin eläneet ihmiset todeksi uskoneet. Ei siis vedenpaisumuskaan tapahtunut ilman edellä käyvää Pyhän Hengen ilmoittamaa totuuden sanaa. Tätä totuuden sanaa on yritetty sielunvihollisen voimin kautta maailman ajan vetistää ja latistaa ja sen kulmia pyöristää, mutta siinä ei ole tähän päivään mennessä onnistuttu eikä onnistuta.
Nyt minä edellä, esitetyn Jeesuksen sanan perusteella sanoisin, että turismikin on yksi muoto epäjumalan palvelusta, josta mammonalle koko sydämensä antaneiden liikemiesten kukkarot vain höystyvät, mutta iankaikkista~ elämää janoava sielu ei tule ravituksi, koska Jeesus ei ole enää vuorisaarnaa pitämässä niissä matkailukohteissa, joissa lihaa ja verta viihdytellään. Olen nyt kuulevinani monelta taholta nurinaa, että olepa poika hiljaa, tuo ei ole Jumalan sanaa. Tämä on helpoin tapa tehdä maailman ja synnin rakkaudesta parannusta, mutta valitettavasti se ei ole oikea tapa, sillä siinä on nähdäkseni se vaara, että synti ei tule sillä tavalla armon mereen upotetuksi ja Pyhä Henki tulee, Perälä-veljen sanaa lainatakseni, lomautetuksi.
Niin rohkeaksi on sielunvihollinen tullut näin lopun edellä, että yritti sinnekin Siionin vuorelle matkatoimiston perustaa, mutta ei se siinä oikein onnistunut. Jeesuksen veren ääni kuului täyteläisenä ja hyvää puhuvana, niin että sinäkin kaikkein huonoimmin tuntoinen kaidan tien raahustaja ynnä minun kanssani sait tuntea, kuinka Herra on suloinen meitä kylmän maan syrjällä värjöttäviä taivaan kesäpääskysiä kohtaan.
Kun Jumala sai meitä synnyttää tahtonsa jälkeen totuuden sanalla omiksi lapsikseen, niin toi tämä elävä usko myötäjäisinä sydämiimme rakkauden, halun palvella Jeesusta hänen vähimmissä veljissään ja sisarissaan, niin että ilman ulkokullaisuutta voisimme laulaa: "Ota, oi Herra, itseni, auta Sun. käymään tietäsi, muille ett' elää mä
voisin."

Arvaan, että monella uskovalla nuorella oli esimerkiksi Kuusamon suvijuhlalta kiire kotiin työn ja huolten kuluttamia vanhempiaan auttamaan. Tuskin tuli mieleenkään lähteä Rukalle vähiä varojaan ja kallista armonaikaa tyhjänpäiväisen seurustelun merkeissä kuluttamaan. Mieleeni muistuu sana, joka sanoo~, että "jotka lihalle lihan jälkeen elää tahtovat, niiden pitää kuoleman".
Kyllä Jumala voi sinnekin kaivotielle johdattaa luoksesi elämäntoverin, jos se on Hänen tahtonsa kohdallasi. Mutta pääasiahan teillä nuorilla ja meillä kaikilla Jumalan lapsilla on, että uskon katse on kiinnitettynä uskon alkajaan ja päättäjään Herraan Jeesukseen. Ei ole vara katsoa taakseen pian hukkuvaan maailmaan. Jumala yksin tietää, kuinka monta uskon haaksirikkoa on tullut, kun on ilman Jeesusta liikkeelle lähdetty, että mistä se komein elämäntoveri löytyisi. Herran apostoli Pietari on aikanansa, kirjoittanut, että perkele käy ympäri kuin kiljuva jalopeura. (=Leijona, skannaajan huomautus) Se ei siis hyökkää yhdeltä kantilta, vaan on meitä joka puolelta saartamassa. Tämän maailman ruhtinas lupaa paljon hyvää, kun vain saisi meidät itseänsä kumartamaan. Se sanoo hekumaansa ja rikkauksiaan tarjotessaan, että kaikki tämä
ja taivas myös, mutta älkäämme uskoko sitä, niin se saa meistä pitkän nenän.
Siionin laulaja laulaa näin:
Ja siinä toivossa kuljen
mä tietä kaitaista,
vaikka useasti tunnen
sen olevan ahdasta,
että vihdoin toisiamme
kunnian rannalla
viel' kohdata me saamme
suurella riemulla.

Sinä paljon kylmää talven viimaa kärsinyt taivaan talitiainen, matkaveljeni ja -sisareni Herrassa. Älä väsy, vaikka toisinaan tuntuukin, että väsymys voittaa. Kyllä Herra voimaa antaa. Pian päästään perille, kruunu odottaa.
Pyydän sulkeutua esirukouksiinne.
Veljenne vaivassa ja valtakunnassa.
Lauri Lehtoaho
Siionin Lähetyslehti sivut 78, 79 / 1963

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 18 Marras 2018, 08:32


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 4 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia