Yrjö Haaksiluoto: JULISTA SITTENKIN

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Yrjö Haaksiluoto: JULISTA SITTENKIN

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Touko 2009, 19:30

Siionin Lähetyslehti tammikuu 1955

JULISTA SITTENKIN

Jes 40:6
Kun sanoma kiiri läpi kylien ja kaupunkien: »Kuningas Ussia on kuollut», vavahdutti se Jesajan Aamoksen pojan sisintä.
— Kuninkaidenkin täytyy siirtyä ajasta iankaikkisuuteen.

Kuinka käy minun? Tuo kysymys ajoi hänet Jumalan lasten seuroihin, jossa hänen
tuntonsa avautui, ja hän näki itsensä ja kansansa hukkumavaaran partaalla. Mutta hänelle, hätääntyneelle, itsensä tuominneelle, saarnattiin siellä anteeksiantamisen ihana evankeliumi Jumalan suurena armona. Sovintoalttarilta se lähti. Sen jälkeen kuuli hän Herran äänen sydämessään: »Kenet minä lähetän tämän kansan tykö? Kuka tahtoo olla meidän sanansaattajamme?" Hän vastasi: »Tässä minä olen, lähetä minut”
Kun mekin saimme osaksemme uudestisyntymisen ihmeellisen armon, jäi se vuosi, päivä ja hetki muistojen joukkoon yhdeksi kaikkein kauneimmista muistoista. Jes. 6: 1.
Silloin tuntui, että oli alkanut uusi elämä, kun sanoin kuvaamaton evankeliumin kirkkaus alkoi sydäntä valaista. Kun armon aurinko paistoi sydämeen koko valovoimallaan, ja kun armonvirrat tulvivat voimakkaiden kevätvirtojen tavoin, murtautuen läpi kaikkien esteiden, se oli elämän kevään ihmeellistä
aikaa, jota muistellessa sydän vieläkin lämpenee. Mutta me emme ainoastaan ihmetelleet tuota suurta päivää, jonka Herra teki ja jolloin tuntui, että kävelen jo uuden Jerusalemin kultalattioilla, vaan mekin tunsimme sydämessämme Herran äänen: »Kuka tahtoo olla meidän sanansaattajamme?» Sydän täynnä ` taivaan toivoa, uhkuvaa uutta voimaa tuntien me päätimme: vien tämän ihmeellisen sanoman kotiväelleni ja läheisilleni ja työtovereilleni ja kaikille, keitä vain tapaan. Tuntui, että sanoista ei tule puutetta olemaan ja että koska minä olen tämän uskonut, uskovat sen toisetkin.

Sydän ajatteli silloin, kuten Daavidin, kaunista laulua, ja kieli oli kuin jalon kirjoittajan kynä hänen kädessänsä! Mutta pian ne tuntemiset haihtuivat, tuntui että aurinko oli mennyt pilven taakse ja kylmä tuuli kävi pohjoisesta ja lähestyvä myrsky kohisi.
Nyt tulikin eteen elämän kaita tie. Taistelujen, murheiden ja monien koettelemusten tie ja nytkin pitäisi julistaa. Mutta ei ollutkaan sanoja. Mitä minä julistan?
Kun joutuu pitkälle vaivailoiselle lähetysmatkalle ja väsymys saavuttaa, oma huonous painaa ja velvollisuuden tunto painaa, silloin nousee tämä hätääntynyt kysymys esille: ' »Mitä minä julistan?”

Mutta tämä ei ole vain saarnaajain kokemus, vaan se on kaikkien kristittyjen tuskallinen kokemus: ”Millä minä maksan Herralle hänen hyvän työnsä, minkä hän minulle teki?” Jokapäiväisessä elämässä me joudumme tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat vielä osattomia siitä armosta, jonka me olemme saaneet. Kuinka tuntuukaan velvoittavalta kertoa heille Jumalan rakkaudesta syntistä kohtaan, mutta samalla on kuin en löytäisi sopivia sanoja enkä saisi rohkeutta.
Mutta matkaystäväni, veli ja sisar, älä etsi korkeita ja lennokkaita sanoja!
Ne voivat jäädä pelkiksi korulauseiksi.
Puhu vain yksinkertaisia sanoja! Niissä saattaa olla Jumalan voima! Joona saarnasi Niiniven kaupungissa näin: »Vielä on neljäkymmentä päivää, ja sitten Niinive hukkuu. Tuo yksinkertainen julistus kantoi hedelmän. Niiniven kaupungin asukkaat tekivät parannuksen ja pelastuivat? Herra sanoo: »Avaa suusi, niin minä sen täytän?» Jesajallekin annettiin julistuksen aihe »Saarnaa kaiken inhimillisen katoovaisuudesta.»
Kun katselemme ympärillemme luonnossa, on kuin siinä avautuisi eteemme Jumalan suuri luonnonkirja: kevät, kesä, syksy ja talvi. Kirjan keskiaukeamalla ovat sanat: »Ihminen on kuin ruoho!» Mutta siinä on myös ihana, paljon puhuva jatko: »Herran sana pysyy iankaikkisesti:»

Matkaystävät, pidämme edelleenkin Jumalan antamana velvollisuutena yrittää olla hänen sanansaattajiaan, vaikkakin voimat ovat vähäiset ja väsymys saavuttaa eikä työn tuloksia näy, Jesaja sanoo väsyneenä: ”Hukkaan minä tässä työtä tein ja turhaan väkeni kulutin», mutta hän päättää: »Siionin tähden minä en vaikene ja Jerusalemin tähden minä en lakkaa...»
Tämäkin aika on väsyttävää, uneliaisuuden aikaa. Silloin kun vainojen tulenlieskat hulmusivat korkeina, loistivat myöskin evankeliumin valot kirkkaina ja silloin suurena kärsimysten päivänä Golgatan kummulla ristin ryöväri tunnusti Kristuksen Vapahtajakseen. Meille kuuluvat velvoittavina Jeesuksen sanat: ”Tehkäämme työtä niin kauan kuin on päivä, yö tulee jolloin kenkään ei voi työtä tehdä.” Me muistamme myös Jeesuksen näköalan: ”Katsokaa, vainiot ovat jo vaaleat elonajaksi.” Rakkaudella muistamme niitä matkaystäviä, jotka ovat meitä taivaan tielle opastaneet. Kerran saavat kylväjä ja niittäjä yhdessä iloita, kun elopellon työväki kutsutaan Jumalan kansan suureen sunnuntailepoon.

Yrjö Haaksiluoto
Siionin Lähetyslehti tammikuu 1955
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Tammi 2010, 20:55

SANA SUNNUNTAIKSI

Toisena rukouspäivänä
teksti Ps. 27: 14

Rukouspäivästä sanoo esivaltamme määräys: hallitus on vanhaa, hyvää tapaa noudattaen määrännyt neljä kiitos, katumus- ja rukouspäivää, sekä määrännyt niille tekstit. Tämä hallituksen määräys onkin sanomattoman kallisarvoinen ja syvälle luotaava. Jumalalta on annettu ihmisille sanomattoman suuri armoetu siinä, että saamme uskon rukouksessa käydä Jumalan pyhien kasvojen eteen Hänen armovaltakunnassaan, kun kaidan tien matkaaja tuntee monta kertaa suurta väsymystä, vieläpä monia puutoksiakin.
Rukouksen aiheita on sanomattoman paljon. Ennen kaikkea, että hyvä Jumala minuakin ja kaikkia rakkaita uskonystäviä tässä ainoassa oikeassa uskossa loppuun asti tukisi ja turvaisi, ja että me tätä kaikkea rukoilisimme täydessä luottamuksessa, ja niin kuin Luther sanoo: "niin kuin rakkaat lapset armasta isäänsä." Me tosin tarvitsemme rukoilla enemmän kuin neljä kertaa vuodessa! Sanoohan Paavali: "Olkaat alati rukouksissa." (Room. 12: 12) Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan lapsi muistaisi sitä, että olemmekin kotimatkalla, pois täältä katoovaisuuden maailmasta. Vaikka olenkin harmaan arjen lapsi, olen kuitenkin suuressa pyhien saatossa, ja maailman ajassa olen jo ehtinyt lauantai-iltaan. Pian taivaan ehtookellot kutsuvat väsyneitä matkamiehiä, minuakin, ikuiseen sunnuntailepoon ja -rauhaan. Myös arkisen elämän keskellä tunnemme niin elävästi sen, että olemme heikkoja rukoilijoita. Mutta Raamattujen mukaan henki rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin. Mooses hädissänsä huokasi Jumalan puoleen, mutta se huokaus nousi huutona taivaallisen Isän tykö. Raamattu myös todistaa, että Herran silmät ovat vanhurskasten puoleen ja Hänen korvansa heidän rukouksissansa.

"Kun te rukoilette, älkää olko paljo puhuvaiset niin kuin pakanat, jotka luulevat paljon puheensa tähden heitä kuultavan." (Matt. 6: 7) Kuinka herkästi vieraat ajatukset tunkeutuvatkaan rukouselämäämme! Rukouksista täydellisin on "Isämeidän rukous", jonka Herra Jeesus on opetuslapsillensa opettanut. Monta kertaa vieraat ajatukset joutuvat näidenkin sanojen pariin. Monesti tulee ajatus: ei Jumala kuullutkaan minun rukoustani. Tekstimme sanoo: "Odota Herraa, ole hyvässä turvassa, ja Hän vahvistaa sinun sydämesi, ja odota Herraa. Jumala tietää parhaan ajan, ja sen, onko se meille tarpeellinen, jota olemme rukoilleet.
" Getsemanen suuri rukoilija sanoi: "Isä, jos Sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä kalkki, kuitenkin ei minun tahtoni, mutta Sinun olkoon." (Luuk. 22: 42) Siis täydellisin rukoilija on Herra Jeesus, joka rukoili ristiinnaulitsijoiden puolesta: "Isä, anna heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä he tekevät." (Luuk. 23: 34)
Paavali nousee rukoilemaan kaikkien ihmisten ja esivallan edestä, että me rauhassa ja levossa eläisimme. Paavali myös rukoili, että väärän vanhurskauden harjoittajat saisivat parannuksen armon. (Room. 10: 1-2) Näin ollen meilläkin on sanomattoman paljon rukouksen aiheita. Eräs on sekin, että me tänä hirvittävänä synnin ja jumalattomuuden aikana saisimme pitää edes nämä neljä rukouspäivää, ja voisimme nämä pitää niille kuuluvassa arvossa, edes ulkonaisesti. Tiedämmehän, että rukouslauantain, lakiin perustuva huvikieltokin pyritään kumoamaan: Kuinkahan kauan suuri Jumala kärsii maailman hirvittävää syntielämää? ".... niin kuin minä vannoin minun vihassani, ei heidän pidä minun lepooni tuleman" (Hebr.
4: 3)

Mutta Jeesukseen uskovat pääsevät ikuiseen rauhan lepoon. Sen tähden on Jumalan kansalle yksi lepo vielä tarjona (Hebr. 4: 9) Suureen esirukoilijaan turvaten saa väsynyt taivaan matkaaja uskoa matkan viat ja puutokset
anteeksi, Herran Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovintoveressä. Amen.

Yrjö Haaksiluoto
Päivämies toukokuun 8 päivä 1963
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Joulu 2010, 09:42

Jumalan vaativa laki


"Ei sinun pidä turhaan lausuman sinun Herras, Jumalas, nimeä: sillä ei Herra pidä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu." (2. Moos. 20: 7).


Tämä on ensimmäisen laintaulun toinen käsky, jossa kielletään Jumalan nimen turhaan lausuminen. Pintapuolisesti tätä asiaa ajatellessa tuntuisi, että tuo lain käsky on helppo täyttää kenen tahansa. Käytännössä elämässä asia ei aina näin ole: Luther kysyy: kuinka Jumalan nimi turhaan lausutaan. Kun joku pilkkaa ja häpäisee Jumalaa, samoin myös vihasta, pahasta leikillä, tai turhasta ihmetyksestä mainitsee Jumalan nimen, niin kuin siitä ei olisi enempää väliä. Arkisessa elämässä ja työn parissa kuuleekin suoranaisesti ja selvimmin, tällä tavalla tätä käskyä rikottavan. On karmeaa kuultavaa, kun ihminen hirvittävän vihan purkauksen valtaamana mainitsee Jumalan ja pimeyden ruhtinaan nimeä. Jälkimmäinen nimi tosin ei ole pyhä, mutta vihassa tai puheen höystönsä sen nimen käyttö on kiroilua, josta Luther Vähässä katekismuksessa neuvoo parannukseen.

Mutta on Jumalan sanan ja Lutherin opetuksen mukaan muitakin elämäntapoja ja menoja, joissa tämä käsky rikotaan. Mm sekin, jos ihminen rukoilee, eikä pidä ajatuksiaan koossa, eikä ajattele, ketä hän rukoilee. Samoin jos joku kuulee Jumalan sanaa ilman nöyryyttä ja vakavuutta, taikka vääntää sen väärään merkitykseen. Tässäpä tulemmekin jo alalle, jossa tunnemme, niin kuin Paavali sanoo: laki on hengellinen, mutta minä lihallinen, synnin alle myyty. Ja niin kuin hän sanoo: emmepä tiedä mitään rukoilla niin kuin tulisi, mutta henki rukoilee meidän puolestamme sanomattomin huokauksin.

Vanhan testamentin aikaan jumalanpilkka oli rangaistava teko: Israelilaisen vaimon poika pilkkasi Herran nimeä, ja kirosi sitä. He veivät kiroojan leirin ulkopuolelle ja kivittävät hänet kuoliaaksi. (3. Moos. 24: 11,23) Myös valassa tulee monen monta kertaa Jumalan nimi pilkatuksi. Luther kysyy: mitkä valat ovat luvattomia: Ne, jotka tehdään Jumalan nimeen luvattomasti, ilman tarvetta, turhissa asioissa petollisesti, vihan ja kiukun vallassa. Onko sitten kaikki vala kielletty? Ei. Kun Jumalan kunnia ja uskollisuuden velvollisuus esivaltaa kohtaan, taikka lähimmäisemme ja oma tarpeemme sitä vaativat, samoin silloin kun tuomari käskee, saamme tehdä valan, ja sillä vahvistaa totuuden. Fariseus saattaa vieläkin leimata kiroukseksi sen, joka on siunaus.

Kun Jeesus antoi halvatulle synnit anteeksi, sanoivat fariseukset ja kirjanoppineet: tämä pilkkaa Jumalaa. Kuka voi synnit anteeksi antaa, paitsi ainoa Jumala. (Luuk. 5: 21). Kun Jeesus puhui istumisestansa Jumalan oikealla puolella, ja tulemisestansa taivaan pilvissä, sanoi ylimmäinen pappi: hän on pilkannut Jumalaa. (Matt. 26: 64). Näin tekee vieläkin maailman ihminen. Jumalan lapsi toivoo kaikesta sydämestään: kunpa voisin omalla elämälläni kertoa ympäristölleni ja läheisilleni Jumalan nimen pyhyydestä ja kunniasta. Pietari sadatteli ja vannoi: en tunne sitä ihmistä. (Matt: 26: 74) Ihminen, tomun lapsi, on itsessään heikko ja horjuva, ja tämänkin lain käsky vaatii täydellisyyttä. Sen vuoksi Jumalan lapsi, tälläkin armon hetkellä saat nostaa katseesi maan tomusta Jumalan Karitsaan, Herraan Jeesukseen, joka on kivitauluihin kirjoitetut lainkäskyt täyttänyt aivan viimeistä piirtoa myöten. Saat nytkin uskoa hänen nimessään ja pyhässä sovintoveressään synnit anteeksi, ja olla turvatulla sydämellä ja mielellä. Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle autuudeksi. (Room. 10: 4).

Yrjö Haaksiluoto
Päivämies 28.4.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Joulu 2010, 09:06

Jumalan vaativa laki


"Ei sinun pidä tappaman." (Moos.20:13).

Olemme tätä laintaulua lukiessamme ehtineet viidenteen käskyyn, jossa Jumala kieltää tappamisen. Moni ihminen, joka autuutta etsii lain noudattamisen kautta, sanoo voitonriemuisena ja käsiään levitellen: Tämä viides käsky on sellainen, jonka minä olen täyttänyt, ja voin edelleenkin täyttää. Kun Jeesus rikkaalle nuorukaiselle luki lain käskyjä, sanoi tämä: »Nämä minä olen pitänyt hamasta nuoruudestani. Mutta kun tuli kysymys ajallisen omaisuuden luovuttamisesta ja Jeesuksen seuraamisesta, meni hän pois murheellisena.

Jeesus monen monta kertaa selitti kuulijoilleen lain hengellistä puolta. Esimerkiksi vuorisaarnassaan hän sanoo: »Te kuulitte, mitä sanottu oli vanhoille: ei Sinun pidä tappaman; mutta jokainen, joka tappaa, hänen pitää tuomioon vikapää oleman. Mutta minä sanon teille: että jokainen, joka tyhmästi vihastuu veljellensä, hänen pitää tuomioon vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo veljellensä, rakas, hänen pitää neuvon alle vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo: sinä tyhmä, hänen pitää helvetin tuleen vikapää oleman. Sen tähden, jos sinä uhraat lahjas alttarille ja siellä muistat, että veljelläs on jotakin sinua vastaan: niin jätä sinun lahjas alttarin eteen, ja mene ensin sopimaan veljes kanssa ja tule sitten lahjas uhraamaan. Sovi nopiasti riitaveljes kanssa, koska vielä hänen kanssaan tiellä olet, ettei riitaveljes anna sinua tuomarille, ja tuomari antaa sinun palvelijalle, ja sinä heitetään torniin. (Matt. 5: 21 – 25)

Kun tämän selityksen ajatuksella lukee, täytyy Paavalin kanssa sanoa: laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, synnin alle myyty. Ei ole minusta tämänkään käskyn täyttäjäksi, vaikka se on niin lyhyt, vain kaksi sanaa. Rakkauden puutokset ilmenevät monen monta kertaa Jumalanlapsen elämässä. Opetuslapset monesti kamppailivat siitä, kuka heistä olisi suurin. Jumalan valtakunnan työhönkin tunkeutui erimielisyys ja riita, jopa saarnaajistakin, niin kuin kävi Korinttossa, josta tuli Klaen perheen kautta tieto Paavalin korviin (1. Kor. 1:11.) Jumalan valtakunnan työssä tuli Paavalille ja Baraaballe niin kova riita, että he tiellä erkanivat toisistaan. (Apt.15: 36–41).

Johanneksen sanotaan rakkauden apostoliksi, ja sitä hän todella olikin. Hän kirjoittaa: "Jokainen, kuin veljeänsä vihaa, hän on murhaaja ja te tiedätte, ettei yhdessäkään murhaajassa ole iankaikkinen elämä pysyvä."

Johanneksen suuri toivo oli loppuun asti, että rakkaus ja hengen yksimielisyys säilyisi Jumalan seurakunnassa: Täällä alhaalla Jumalan lapsi saa osakseen vihaa sen tähden, että meidät on kuolemasta elämään siirretty, ja meidän tulee vihata sitä lihalta saastutettua hametta, siis väärää vanhurskautta kaikissa sen ilmenemismuodoissa.

Vielä muutama sana eräiden suuntien kannattajista, jotka tähän käskyyn nojaten kieltäytyvät asetta ottamasta ja maallista isänmaataan puolustamasta. Tämä on väärä tulkinta. Lue 1. Moos.14, luku. Neljä kuningasta soti viittä vastaan. Loot joutui vangiksi, Aabraham otti 318 palvelijaansa, karkasi heidän kanssaan vihollisen päälle, voitti heidät ja pelasti veljensä pojan, Lootin. Matkalla kotiin kohtasi Aabraham Melkisedekin, Saalemin kuninkaan, joka oli ylimmäisen Jumalan pappi, ja tämä siunasi häntä.

Saul sai Jumalan käskyn lyödä syntiset amalekilaiset perin pohjin, mutta hän ei sitä täydellisesti tehnyt. Israel soti filistealaisia vastaan, Daavid löi Goljatin. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Taivaan ja maan Jumala on myös sodan ja rauhan Jumala.


Näin nyt hetkisen viivyimme tämän viidennen käskyn parissa. Jumalan lapsi, joka tunnet suurta heikkoutta ja vajavaisuutta, katso Jumalan Karitsaa, joka viattoman vaelluksensa, kärsimisensä ja kuolemansa kautta täytti koko Jumalan vanhurskaan lain. Usko nytkin kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovintoveressä.

Yrjö Haaksiluoto
Päivämies 29.9.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Marras 2012, 10:39

Jumalan vaativa laki


"Ei sinun pidä huorin tekemän" (2.Moos. 20:14).


Olemme näitä lainsanoja tutkiessamme ehtineet kuudenteen käskyyn. Varmaan jokainen myönnämme, että tämä käsky koskettaa kaikkien ihmisten lihaa ja verta lähemmin kuin mikään muu käsky, sillä Paavali sanoo: ”Kaikki synnit, jotka ihminen tekee, ovat ulkona ruumiista, vaan joka huorin tekee, tekee syntiä omassa ruumiissaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, jonka te Jumalalta saitte, ja ettepä te ole teidän omanne?" Vähän aikaisemmin Paavali sanoo: "Taikka ettekö te tiedä, että se, joka porttoon ryhtyy, hän on yksi ruumis sen kanssa? Sillä he tulevat, sanoo hän, kaksi yhdeksi lihaksi." (1. Kor. 6)

Jo vanhan liiton aikana oli monenlaista huoruutta. Samaa sukupuolta olevat yhtyivät toistensa kanssa. (Sodoman synti). Oli myös sukurutsausta.(Loot). Jumala sanoo: "Ei sinun pidä miehen puolen kanssa makaaman, niin kuin vaimon kanssa, sillä se on kauhistus. Ei sinun pidä myös eläimen kanssa makaaman, ettet itsiäs sen kanssa saastuttaisi, sillä se on kauhistus." (3. Moos. 18: 22—23) Lähes meidän aikoihin asti maallinen lakikin rankaisi samaan sukupuoleen yhtymisen ja eläimeen sekaantumisen. Nyt tämä laki on kumottu ja nämä niin kuin monet muutkin synnit tehty luvallisiksi.

Huoruus-nimikin on poistettu ja sen tilalle on tullut seksi. Sanotaan: ihmisen on saatava toteuttaa itseään. Tämän mukana on tullut monet kauheat synnin muodot, kuten monenlaiset ehkäisyvälineet ja vuosittaiset kymmenet tuhannet abortit, siis lasten surmat. Rankaiseeko Jumala ihmistä jo täällä ajassa tällaisista synneistä? Kyllä vain. Mooses kertoo: "Ja Israel asui Sittimissä ja kansa rupesi tekemään huorin Moabilaisten tytärten kanssa, jotka kutsuivat kansan epäjumalainsa uhrille. ( väärä hengellisyys) Ja Herra sanoi Moosekselle: ota kaikki kansan päämiehet ja hirtä heidät Herralle aurinkoa vastaan." Sitten eräs Israelin mies otti Midianilaisen vaimon ja vei sen makaushuoneeseen ja uskovaiset Israelin lapset itkivät seurakunnan majan ovessa. Silloin Pinehas, Aaronin pojanpoika otti keihään käteensä ja meni Israelin miehen jälkeen makausmajaan ja pisti heidät molemmat sekä Israelin miehen että vaimon vatsasta lävitse. Niin rangaistus lakkasi jälleen Israelin lapsista. (4. Moos. 25:1-8).

Myöhemmin myös Midianilaisille kostettiin. Heitä surmattiin kolme neljättäkymmentä tuhatta ja heidän maansa hävitettiin. Näin Jumala kostaa jo täällä ajassa katumattomille. Mutta katuva Daavid ja katuva Maria saivat armon. Mariasta tuli Jeesuksen opetuslapsi ja valtavan ylösnousemussanoman viejä.

Moni omavanhurskas sanoo: tämän käskyn minä olen pitänyt. En ole tehnyt huorin. Mutta kun Vapahtaja selittää tämän lain käskyn hengellistä puolta, sanoo hän. "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä." (Matt. 5:28). Näin hengellinen on Mooseksen laki. Sen hengellistä puolta ei yksikään ihminen voi täyttää. Lihallisen huoruuden rinnalla vaikuttaa tuhoisana hengellinen huoruus. Tämä on ulkonaisesti siveämpi muoto, mutta muutoin yhtä tuhoisa. Se on tuhonnut läpi Raamatun ajan Jumalan seurakuntaa, eikä vähiten meidän ajallamme. Tästäkin on monesti Jumala rangaissut jo täällä ajassa. Eliaan käskystä surmattiin 450 Baalin profeettaa Kiisonin purolla. Israel sai harhailla korvessa 40 vuotta, kun
uskoi kymmenen väärän opin saarnaajaa enemmän kuin Joosuaa ja Kaalebia. Monet väärän opin saarnaajat ja palvelijat tekevät suurta tuhoa meidänkin ajallamme. He pyytävät eksyttää valituitakin.

Näin nyt olemme hetkisen viivähtäneet kuudennen käskyn parissa. Lain pyhyys ajaa meidät lain täyttäjän, Jeesuksen luo. Taivaan tien matkamies, katso uskossa Jumalan Karitsaa. Saat uskoa synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Saamme uskossa rukoilla omasta ja toistemme puolesta, että Jumala varjeleisi meitä lankeamasta oikealle tai vasemmalle puolelle ja että kerran kotia pääsisimme.

Yrjö Haaksiluoto
Päivämies 8.12.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Marras 2012, 09:51

KOORAN LAPSET KERTOVAT


"Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin; minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa" (Ps. 84: 2)

Olemme näin lähteneet seuraamaan Kooran lasten kauniita ajatuksia ja sanoja. Sanonta on kuin yhden ihmisen. Kuitenkin alussa sanotaan: Kooran lasten psalmi, siis monikossa. Tämä kuvaa mielestäni kauniilla tavalla sitä yksimielisyyttä, jonka tulee vallita Jumalan valtakunnassa, sillä seurakunta on Kristuksen ruumis. Jos nyt ruumiin jäsenet riitaantuvat keskenään, käsi sanoo jalalle, jalka kädelle: en sinua tarvitse, niin tulevat hyvin vaikeat olot. Luukas sanoo uuden liiton ensimmäisestä seurakunnasta: kaikkein niiden joukossa, jotka uskoivat, oli yksi sydän ja yksi sielu. Tämä on ihannetila. Mutta tämä ei ole pimeyden ruhtinaan mieleen. Se pyrkii kaikin keinoin siihen, että erimielisyyksiä syntyisi ja rakkaus särkyisi. Tässä se on kovin monesti onnistunutkin, ei vähiten meidän ajallamme. Kauniisti kuvaa nuori Jesaja kertoessaan elämänsä ensimmäisistä seuroista, kuinka serafien, se on Herran palvelijoitten, julistuksessa oli sama sisältö: Jumalan suuruuden, rakkauden ja voiman ylistys. Näin Kooran lapsetkin kertoivat kauniisti, kuinka on sydämellinen kaipaus päästä Jumalan lasten yhteyteen tällä korven matkalla.

Läpi Raamatun on kertomuksia siitä, kuinka Jumalan lapset ovat kaivanneet ja ikävöineet toistensa yhteyteen saadakseen kertoa elämänsä monista vaiheista, sen valo- ja varjopuolista. Daavid ilmaisee sen sanoin: "Niinkuin peura himoitsee tuoretta vettä, niin minun sieluni himoitsee sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa, koska minä tulen Jumalan kasvoja näkemään? Minun kyyneleeni ovat minun ruokani päivällä ja yöllä, että joka päivä minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalasi? Koska minä näitä muistelen, niin minä vuodatan ulos sydämeni itsestäni, sillä minä menisin mielelläni joukon kanssa ja vaeltaisin heidän kanssansa Jumalan huoneeseen, ihastuksella ja kiitoksella joukon seassa, jotka juhlaa pitävät. (Ps. 42: 2 – 6).

Kun puhutaan tuoreesta vedestä, se tarkoittaa elävää vettä. (Joh. 4: 10). Janoovaisia kutsutaan vetten tykö. Jeesus sanoo: joka janoo, se tulkoon ja joka tahtoo, se ottakoon elämän vettä lahjaksi. Vääristä opettajista apostoli sanoo, että ne ovat vedettömät pilvet, jotka tuulelta ympäri ajetaan. Sinä Jumalan ihminen, karta sellaista.

Tarpeellinen on apostolin neuvo: ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niin kuin muutamain tapa on. Meidänkin aikanamme ei vain muutamien, vaan monien tapana on, että kuvaruutu nurkassa on niin kiehtova ja rakas, että seurat jäävät sen rinnalla toisarvoisiksi. Kooran lasten parhain ilo oli olla Jumalan esikartanoissa. Ilo siellä oli niin täydellinen, että ruumis iloitsi elävässä Jumalassa. Olkoon seuroihin johtava kotipolku meillekin niin rakas ja kallisarvoinen, ettei se koskaan pääsisi hurmettumaan, sillä siellä on Herra Jeesus opetuslastensa kanssa, siellä väsynyt matkaaja saa hetken lämmitellä taivaan tulien äärellä. Evankeliumi ruokkii nälkäiset sielut. On niin hyvä olla, kun on synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovintoveressä. Kooran lapset ovat jo kotona. Mekin pääsemme kerran kirkkauden maahan.

Yrjö Haaksiluoto
Päivämies 23.11,1977
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Joulu 2012, 13:46

Vuorisaarnaa oppimassa


Aikaisemmin kirjoitit, että jos Jumala suo, yritän jae jakeelta oppia kaikkien aikojen täydellisintä opetusta. ”Niin hän avasi suunsa, opetti heitä ja sanoi: autuaita ovat hengellisesti vaivaiset, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (Matt. 5: 2 – 3) Autuuden ensimmäisenä tuntomerkkinä Jeesus ilmoittaa hengellisen vaivaisuuden tunnon. Paljon on ajallammekin ruumiillisesti vaivaisia, jopa liikuntakyvyttömiä ja ontuvia, jotka eivät tule toimeen ilman ihmisten huolenpitoa ja hoivaa. Mutta menepä tällaisille puhumaan parannuksen tarpeellisuudesta ja siitä, että Jumala palvelijoittensa kautta tahtoisi heitä auttaa valtakuntaansa, niin löytyy voimakas ja omavarainen ihminen, joka ei tarvitse kenenkään apua.

Toisin on sen ihmisen laita, jonka Jumala on saanut armahtaa ja siirtää omaan valtakuntaansa ja lasten yhteyteen Pyhässä Hengessä. Sellainen ihminen tuntee itsensä heikoksi ja vajaamittaiseksi. Hän tarvitsee elämänsä viime hetkilläkin vanhan Israelin tavoin nojata matkasauvaansa, joka on syntien anteeksiantamus. On tosin kaikkina aikoina ollut ylpeitä pyhiä, jotka ovat itsestänsä ajatelleet liian paljon. Ne ovat kasvaneet ylpeiksi voimansa tunnossa. Esau piti esikoisoikeutensa ja isänsä siunauksen kovin vähäpätöisessä arvossa. Koora, Daadan ja Abiram nousivat riitaan Moosesta, Aaronia ja Jumalan seurakuntaa vastaan korven matkalla ja saivat tuomionsa.

OLEMME ihmisiä ja tomun lapsia. Ihmisyys pyrkii monesti esille Jumalan valtakunnankin työssä. Mooses toi itsensä esille lyödessään sauvallaan kallioon. (4. Moos. 20: 10 – 12). Kun on aurinkoiset päivät ja pilvetön taivas, tuuli puhaltaa lounaasta ja on hyvä olla, tuntuu; että nythän tapahtuu Jumalan tahto. Niin tapahtuukin, mutta siinä on omat vaaransa. Daavid sanoo: minä sanoin myötäkäymisessäni; ei minua ikinä kukisteta, mutta kun sinä kasvosi peitit, niin minä hämmästyin. Taivaan tavarat ovat ylen arvokkaat ja kalliit. Paavali sanoo, että tämä tavara on meissä savisissa astioissa, että se ylenpalttinen voima pitää oleman Jumalalta eikä meistä.

Laodikean seurakunnan enkeli oli, ei kylmä eikä palava, vaan pensiä. Hän sanoi: minä olen rikas ja rikastunut, ja en minä mitään tarvitse. Mutta Jumala sanoo: et tiedä, että viheliäinen olet, köyhä, sokea, alaston. Opetuslapsille tuli monta kertaa kiista siitä, kuka heistä on suurin. Paavali tunsi itsensä viheliäiseksi ihmiseksi ja kaipasi päästä eroon synnin ja kuoleman ruumiista, mutta Jumala sanoi: "tyydy minun armooni, sillä minun voimani on heikoissa väkevä.. Suurella Ylipaimenella on vitsa ja sauva. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

Vähävoimainen Jumalan lapsi kanssani, sinä hengellisesti vaivainen, sinulla on suuri rikkaus, sinun on taivaan valtakunta. Se on täällä armovaltakunta ja sitten kunnian valtakunta taivaassa. Siellä sitten ei enää tunneta vaivaisuutta. Ristikin jää pois. On kunnian kruunu päässä ja voiton palmut käsissä. Ei ole enää kyyneleitä, vaan iankaikkinen ilo on heidän päänsä päällä. Siispä on kallista, että uskossa kilvoittelemme loppuun saakka. Ole uskollinen kuolemaan saakka, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Nytkin huonon ja heikon tuntoinen Jumalan lapsi saa uskoa kaikki synnit ja matkan viat: anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovintoveressä.

Yrjö Haaksiiuoto
Päivämies 12.12.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Yrjö Haaksiluoto: JULISTA SITTENKIN

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Marras 2018, 20:11

Vuorisaarnaa oppimassa


»Autuaat ovat laupiaat, sillä he saavat laupiuden. Matt. 5:7).

Tässä jakeessa suuri opettaja puhuu laupeudesta, joka on yksi suurimmista hyveistä ajallisuuden maailmassa ja jota me jumalanlapsina olemme saaneet paljon
osaksemme armon valtakunnassa. Ennen kaikkea Jumalan tarvitsee osoittaa meille laupeutta. »Laupias ja armollinen on herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.» (Ps 103:8). Jokainen ihminen tarvitsee Jumalan suurta laupeutta, hyvyyttä ja armoa. Kaikki ajallisen elämän tarpeet, kuten maallinen, vapaa isänmaa, jossa on ajallinen kotimme ja asuinpaikkamme, ulkonainen rauha, jokapäiväinen toimeentulomme, kaikki ovat laupiaan Jumalan suuria armolahjoja, joista jokainen ihminen pääsee osalliseksi. Mutta kun ihminen tottelemattomuutensa kautta joutui pois paratiisista, ja tuli kuoleman alaiseksi, Jumala armahti meitä ja lähetti oman rahkaan Poikansa turmeluksen maailmaa pelastamaan meitä synnin ja kuoleman vallan alta. Tämä on Jumalan suuri laupeuden teko. Nyt saa katuva ja armoa kaipaava ihminen rukoilla: Jumala, ole minulle armollinen sinun hyvyytesi tähden, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. (Ps. 51:2). Tai niin kuin synnintunnustuksessa sanotaan: armahda minua vaivasta syntistä ja katsahda puoleeni laupeutesi silmillä, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän sinut kielsi ja niin kuin sinä katsoit syntiseen vaimoon fariseuksen huoneessa ja ryöväriin ristinpuussa. Syntejänsä katuva ja armoa kaipaava ihminen saa kuulla, kuten Daavid ajallaan: ”niin on Herra sinun syntisi ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman.” (2. Sam. 12:13).

Maria sanoo kiitosvirressään: ”hänen laupiutensa pysyy suvusta sukuun niille, jotka häntä pelkäävät.” (Luuk. 1:56).
Laupeus tarkoittaa aina hyvän tekemistä. Kun Jerikon tien varrella virui alaston, haavoitettu ja puolikuollut ihminen, niin pappi ja leviitta, jotka eivät olleet kohdalleen laupeutta ja armoa tarvinneet, eivät sitä toisellekaan voineet antaa. He näkivät tien ohessa viruvan ihmisen, mutta menivät ohitse. Mutta laupias samarialainen näki hänet, sitoi hänen haavansa ja vei hänet majataloon ja korjasi häntä. Toisena päivänä hän matkusti ja otti kaksi penninkiä ja antoi isännälle ja sanoi hänelle: korjaa häntä. Kuka siis näistä kolmesta oli hänen lähimmäisensä, joka ryövärien käsiin oli tullut? Niin hän sanoi: joka laupeuden teki hänen kohtaansa. Niin sanoi Jeesus hänelle: mene ja tee sinä myös niin.» (Luuk. 10:31 – 37).

Jumalan suuri laupeus ilmenee Jumalan valtakunnan työssä maailmassa siinä, että Jumala kutsuu syntistä ihmistä parannukseen. Mutta menkäät ja oppikaat, mikä se on: laupeutta minä tahdon ja en uhria, sillä en minä tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisiä parannukseen. ( Matt. 9:13).

Laupeuden työt ovat rajattomat, sillä lukematon määrä ihmisiä kulkee kadotuksen lavealla tiellä ilman toivoa. Voisinko heille viedä kutsun kuninkaan Pojan häihin? Jumalanlapsi kulkee monta kertaa kiusattuna ja on monien murheiden ahdistama ja piirittämä. Jospa vähäisenä ja heikkona Herran palvelijana voisin hänelle kertoa, kuinka Jumala on armollinen ja laupias ja antaa kaikki synnit, matkan viat ja puutokset anteeksi Poikansa Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle uskovalle autuudeksi.
Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.

Yrjö Haaksiluoto
Päivämies 29.5.1974


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 20 Marras 2018, 20:11
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron