Toivo Leppänen: Jumalalle otollinen

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Toivo Leppänen: Jumalalle otollinen

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Touko 2009, 15:10

Jumalalle otollinen – joka Häntä
pelkää ja tekee vanhurskautta


TÄSSÄ RAAMATUN KOHDASSA kerrotaan siitä kun Pietari saarnasi evankeliumin sanaa Korneliuksen kodissa. Kornelius oli Kesareaan sijoitetun italialaisen sotaväen osaston upseeri, sadanpäämies, ja täällä työpaikassaan hän joutui tekemisiin ihmisten kanssa, jotka palvelivat Kaikkivaltiasta Jumalaa. Kun Luukas kertoo tästä Korneliuksesta, eteemme piirtyy kuva miehestä, joka todellakin oli hurskas sanan oikeassa merkityksessä. "Hän oli jumalinen ja Jumalaa pelkääväinen kaiken hänen huoneensa kanssa, joka jakoi paljon almua kansalle, ja rukoili alati Jumalaa". Kornelius on taas rukoilemassa liki yhdeksättä hetkeä (vähää vaille klo 15). Hänelle ilmestyy Herran enkeli julkisessa näyssä, jota Kornelius katseli ja katsellessaan tätä kirkkauden maan lähettiä, hän peljästyi ja sanoi "Herra, mikä on?" Silloin enkeli kertoo hänelle, kuinka "sinun rukoukses on kuultu ja almus ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan Simonia, joka myös Pietariksi kutsutaan, hän sanoo sinulle, mitä sinun pitää tekemän". — Jos tällaisen kokemuksen kokisi tälläkin ajalla omavanhurskas ihminen, hän jo väittäisi kivenkovaan, että hän on saanut syntinsä anteeksi ja on Jumalan lapsi, kun itse enkeli puhutteli häntä. Jumala lähetti ja lähettää apunsa sinne, missä on todellinen tarvis, missä on särjetty ja nöyrä henki. Eikä enkelikään vanhurskauttanut tätä rukoilevaa ja Jumalaa pelkäävää miestä hänelle ilmestymällä, vaan neuvoi Korneliusta noutamaan uskovaisen Pietarin luokseen; tämä tuo evankeliumin hänelle ja hänen langoilleen.

KUN HERRA JEESUS oli astunut ylös taivaaseen, niin hän jätti sitä ennen evankeliumin viran tänne maan päälle. Oppia ei muutettu Korneliuksen tähden, mutta tätä Jumalan herättämää miestä ja hänen ystäviään neuvottiin sinne, missä on kuultavana Jumalan sana, pyhä evankeliumi, joka avaa tien pysyvään Jumalan rauhaan oli sitten kysymyksessä minkälainen ihonväri tai rotu tahansa. "Sillä Jumala ei katso ihmisen muotoa." Kun Pietari tuli Korneliuksen luo, hänen mukanaan tuotiin tuo "taivaasta lähetetty" evankeliumi. "Se sana, jonka Jumala Israelin lapsille lähetti, ja julisti rauhan Jeesuksen Kristuksen kautta: joka kaikkein Herra on." Tämä sana toi Korneliuksen sydämelle Jumalan rauhan. Evankeliumin sana toi sisäisen ilon ja Pyhän Hengen todistuksen siitä, että hänkin ja kaikki uskoon autetut, evankeliumin vastaan ottaneet ovat nyt Jumalan lapset, ovat armossa, ovat osalliset siitä lupauksesta, joka jo isille oli luvattu ja siinä lupauksessa oli annettu lupaus myös pakanoille.

EVANKELIUMISSA on vieläkin näin suuri Jumalan voima. Kunpa tämä evankeliumi aukeaisi tälläkin ajalla ihmisille, silloin ei niin moni väärän opin eksyttäjä, saisi vietellä ihmisiä ja vetää niin kuin ratasten köysillä iankaikkiseen vaivaan. Mutta evankeliumi on peitetty. Ihminen on sellainen, että se menee vaikka järveen, ennen kuin uskoo Jumalan valtakunnan evankeliumin.

PIDÄ KÖYHÄ Jumalan lapsi suurena armona aina se, että taivaallinen Isä on saanut avata silmät näkemään täällä maan päällä Jumalan valtakunnan ja antanut armon ottaa vastaan kirkkauden evankeliumin. Siinä kannetaan sinun ja minun kohdalle kaikki ne taivaalliset armoaarteet, joita kuoleman vallan voittanut Herramme on meidän puolestamme tehnyt. Evankeliumi tulee Jumalan puhtaasta maailmasta ja tuo näin tänne maan päälle syntisen ihmisen elämään sen elämän,
jonka Herra Jeesus on meille valmistanut kuolemallaan ja ylösnousemisensa voittovoimalla. Älä lapsi epäile, korjaa vielä näitä Jeesuksen veren pisaroita oman sielusi rauhaksi. Tässä taivaallinen Isä saa kiitoksen ja kunnian töistään, kun me uskolla korjaamme sen armon, jonka hän on meille valmistanut. Ja itsessämme langenneet, jotka emme pääse paikoiltamme mihinkään silloin, kun meidän pitäisi jotain tehdä autuutemme eteen, saamme tässä armossa täyden turvan ja iankaikkisen elämän täyden toivon.

Toivo Leppänen
Päivämies huhtikuun 11 päivänä 1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Touko 2009, 08:17

Kuuliaisuus Jumalan seurakunnalle ja Kristuksen opille
(Alustus Pudasjärven seurakuntapäivillä 4.4.–71)


Paavali kirjoittaa nuorelle Timoteukselle, I Timoteuskirjeen kolmannen luvun 14 – 15 jakeissa näin: ”Näitä minä sinulle kirjoitan, ja toivon pian tulevani sinun tykösi. Mutta jos minä viivyn, että tietäisit, kuinka sinun tulee Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus." Tällä sanonnalla tarkoitetaan sitä ihmisyhteisöä, jotka ovat maailmasta erotetut sen tähden, että he ovat uskon kautta kiinnitetyt seurakunnan päähän, Kristukseen, ja näitä ei yhdistä yhteen mikään inhimillinen viisaus eikä mikään maallinen taikka aatteellinen harrastus, vaan he ovat liitetyt yhteen Jumalan Hengellä ja puhdistetut synneistä Kristuksen verellä. "Sillä niin kuin meillä on yhdessä ruumiissa monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole yhtäläinen työ, niin mekin olemme monta, yksi ruumis Kristuksessa; mutta keskenämme olemme me toinen toisemme jäsenet " Room.
12:4–5.

TÄMÄN PYHÄN seurakunnan jäsenyys ilmenee pysymisenä apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivän murtamisessa ja rukouksessa, niin kuin alkuseurakuntakin. Apostolien teoissa on siitä kirjoitettu. Kun seurakunta on syntynyt ylhäältä, sille on antanut elämän ja Hengen itse kolmiyhteinen Jumala. Siksi seurakunnan jäsenen ei ole lupa ajatella ja elää toisin kuin Jumalan sana neuvoo. Meillä uskovaisilla on moninaiset lahjat siitä armosta kuin meille annettu on, mutta erilaisista armolahjoista ja erilaisesta luonteesta huolimatta me uskovaisina muodostamme sellaisen Jumalan perheen, jota ei ole maailmassa toista.
Mikään ei voi yhdistää ihmisiä niin likeiseen yhteyteen, kuin Pyhän Hengen yhteys. Ei myöskään mikään maallinen sitoa samanlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja samanlaista yhteiselämää kuin on elävän Jumalan seurakuntayhteys. Tämän seurakunnan yhteys koetaan ennen kaikkea evankeliumin opin käsittämisessä ja siitä elämisessä. Jumalan seurakunta on ja voi olla vain siellä, missä evankeliumi oikein opetetaan ja Kristuksen asettamat sakramentit seurakunnan Herran asetuksen mukaan jaetaan. Pyhän Hengen eläväksi tekevä sana ruokkii seurakuntaa, lohduttaa armolupauksilla uupuvaa ja kiusattua elämäntien matkamiestä. Samoin myös neuvon ja nuhteen sana kaitsee, ettei kukaan eksyisi Jumalan armosta pois, vaan säilyisi erilaisesta luonteesta huolimatta, Jumalan lasten yhteydessä ja seurakunnan hoidossa.

JOS JOLLEKIN, taikka joukoillekin alkaa kasvaa sellainen käsitys, että minulla on oikeus olla erimieltä esimerkiksi vanhurskauttamisopissa, niin sitä on aina pidetty Jumalan seurakunnassa vaarallisena sydämenlaajennustautina. Niin sanotuissa ehdonvallan asioissa voi olla erimielisyyksiä ja saakin vallita tuollainen raitis vapaus, mutta mikä koskee nimenomaan vanhurskauttamisoppia, niin siinä Jumalan seurakunta on ajasta aikaan aina ollut yksimielinen. — Viime vuosisadan lopulla, kun Tornionjoki-varressa paloivat herätyksien tulet voimakkaina, ja samaan aikaan ilmestyi sinne myös separaattori, niin kerrotaan, että toiset veljet olivat vakavasti sitä mieltä, että on synti halasta Jumalan viljaa tällaisella koneella. Toiset pitivät keksintöä hyvänä. Kun saadaan voita, niin saadaan rahaa muihin tarvikkeisiin. Kertojan mukaan väittely sai jopa kiivastakin väriä, mutta tämä ei suinkaan tehnyt eriseuraa, vaan uskossa oltiin yhtä ja kuuliaisuudessa yhtä Jumalan seurakuntaa kohtaan.

SAMOIN ON myöskin kristityt kutsunut yhteen henkeen maailman syntielämään nähden, sillä siitä varoittaa meitä raamattu ja sen vahingollisuus ilmenee siinä, että se saastuttaa ihmisen. Ruuasta sanotaan, että sillä on luonnollinen uloskäyminen ja se on annettu ravinnoksi ruumiillemme, mutta synti saastuttaa ihmisen. Se ei poistu jälkiä jättämättä, vaan siitä, saa tunnon haavoja ja jatkuva tottelemattomuus tuo viimein hengellisen pimeyden ja sen jälkeen hengellisen kuoleman. Tämän ajan suuri vaikeus Jumalan lapselle onkin tämän synti-käsitteen selvänä säilyminen ja synnistä, olkoot se sitten hengellistä tai lihallista, erillään varjeltuminen
Esim. Televisio on eräs tämän ajan kristittyjen koetinkivi. Kun uskonelämä alkaa näivettyä, maailman ja Jumalan, valtakunnan raja rupeaa hämärtymään, niin tulee sellainen uteliaisuus, että pitäisi sitä seurata aikaakin, luonnon ihmeellistä maailmaa ja suuren maailman tapahtumia, oikein nähdä, millaista siellä on. Ostetaan televisio. On tarkoitus katsoa sieltä vain hyvää ohjelmaa, mutta raja alkaa siirtyä ja siirtyä, katsottavaa tulee enempi ja enempi, kohta ei olekaan kuin kenties seksikohtaukset, jotka lasten vuoksi jätetään ainakin valvoma-aikaan katsomatta. Kun on eletty lihalle lihan jälkeen, sieluun tulee myöskin yö. Valkeus katoaa. Ensimmäisiä merkkejä alkaa olla se, että orjaillaan toisia jumalanlapsia veljiä ja sisaria. Kerrotaan kaunistellen, mitä sieltä on katsottu. Ei ole pitkää matkaa siihen, kun alkaa alla suurin vika muissa uskovaisissa. "Ne ovat niitä parempia kristittyjä, jotka pystyvät meitä neuvomaan". — Mieli on muuttunut. Kun ei ole osoitettu kuuliaisuutta Jumalan seurakunnalle, eikä ole tehty viasta parannusta, silloin kun siitä vielä tunto nuhteli ja Jumalan lasten varoitukset tuntuivat rakkauden neuvoilta, niin ei olisi tarvinnut ruveta vikoilemaan seurakuntaa. Parempi olisi ollut osoittaa kuuliaisuutta seurakunnalle, eikä alkuunkaan ostaa tuota kapinetta. Samoin on asianlaita muihinkin synteihin nähden. Tällä ajalla on, rakkaat veljet ja sisaret, meillä niin suuri vaara eksyä totuudesta, että on syytä entistä visummin ottaa vaarin Jumalan seurakunnan neuvoista, ettei yksikään eksyisi Jumalan armosta pois. Kun uskonelämä säilyy terveenä, vaikka uskova itse tuntee suurta syntisyyttä ja alamittaisuutta uskontiellä kilvoitellessaan, niin terveen uskonelämän yksi hedelmä on kiinteä seurakuntayhteys. On ainainen ikävä sinne, missä pyhät kokoontuvat, evankeliumin kuuloon. Samoin on muutenkin halu vaeltaa keskinäisessä rakkaudessa toisten Jumalan omien karissa. Palveleva rakkaus on myöskin kekseliäs, se näkee uskonystävien vaivat ja huolet yhteisenä. Vanhukset ja sairaat ovat myöskin muistossa, ja heitä toivoisi voivansa palvella. Näin kaunistetaan Kristuksen oppi, niin kuin apostoli kirjeessään Tiitukselle sanoo.

ON AIVAN väärin käsitetty silloin, jos uskontunnustuksessa oleva alkaa ajatella, että minulla ei ole mitään sidonnaisuutta seurakuntaan. Että uskoni on niin yksityisasia, ettei siinä ole toisilla saman tien matkamiehillä mitään sanottavaa. Me olemme jokainen veljemme vartijoita, niin kuin heprealaiskirjeessä luemme: "Neuvokaa teitänne keskenänne joka päivä, niin kauan kun sanotaan; ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi. Sillä me olemme Kristuksesta osallisiksi tulleet, jos me muutoin sen aljetun uskon loppuun asti vahvana pidämme. Koska sanotaan: tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, niin älkää paaduttako sydämiänne, niin kuin haikeudessa tapahtui." Näissäkin apostolin sanoissa on seurakunta ja Kristus sovitettu niin yhteen, että silloin kun kuulee seurakuntaa, kuulee seurakunnan Herraa, Jeesusta Kristusta. Mutta jos hylkää seurakunnan ja sen neuvot, kadottaa myöskin osallisuuden Kristukseen.

KERROTAAN erään virkaveljen kerran kysyneen lääninrovasti Jussilalta: "Jos minä tekisin parannuksen, niin pitäisikö minun välttämättä kuulua tuohon seurakuntaan?" Jussilan vastaus oli ollut: "Mikä rangaistus se olisi, ellei saisi kuulua seurakuntaan?"
Tällaiseksi sen ovat kokeneet uskovaiset ennen meitä, ja tätä armoa mekin tämän ajan vaivoissa kilvoittelevat pyydämme taivaalliselta Isältä, että saisi varjella kuuliaisina Kristuksen seurakunnalle. Silloin säilyy myöskin osallisena seurakunnan Herrassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Muutoin olisimme vain joukko toinen toistaan syntisempiä ihmisiä, jotka omin ohjelmin voisimme parhaassa tapauksessa vain harrastaa jotakin meitä miellyttäviä uskonnollisia tapoja, mutta itse elämä olisi kokonaan salattu.

Toivo Leppänen
Päivämies huhtikuun 21 päivänä 1971
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Loka 2009, 08:40

1. adventtisunnuntaina

OHJELMAPUHE

Luuk.4: 16—22.

Ylle merkittyä Jeesuksen puhetta on sanottu hänen ohjelmapuheekseen. Ohjelmapuhe tarkoittaa lyhyesti tuoda ilmi sen, mitä hallitsijalla taikka hallituksella on tarkoitus tehdä ja toteuttaa. Ensiksi huomaamme tässä ohjelmassa sen, että hänen päällään on Herran Henki, "hän on voidellut ja lähettänyt minut saarnaamaan köyhille hyvää sanomaa, parantamaan särjettyjä sydämiä, saarnaamaan vangeille lunastusta, ja sokeille näkönsä jälleen saamista, särjetyitä vapauteen saattamaan."
Toiseksi tässä ohjelmapuheessa mainitaan työtapa, miten hänen alamaisiaan hoidetaan saarnaamalla evankeliumia, julistamalla Herran otollista vuotta. Tämä onkin evankeliumin suuri ja riemastuttava sanoma, läpi raamattujen kulkeva punainen lanka Isän lupauksesta joka nyt oli täyttynyt. Se tulee Jumalan, Isän sydämeltä, hänen puhtaasta maailmastaan tänne alas meidän maanmatosten elämään. "Oi sitä Jumalan rikkauden, ja viisauden ja tunnon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa, ja käsittämättömät hänen tiensä."

Kun Jeesus puhui täällä Nasaretin synagogassa, niin kaikkitietävänä hän tiesi kuulijainsa sydämen tilan, miten saman puheen loppuosaa kuullessaan hän julisti ohjelman, jota hän tulee noudattamaan, ja hänen jälkeensä ne, joita Herran Henki saa hallita, ja asettaa elävää evankeliumia saarnaamaan. Rakkaat ystävät, tällainen on Jumalan sydämen laatu, armosta, ilman mitään ansiota julistetaan synnit anteeksi kaikille, jotka ottavat evankeliumin vastaan. Tässä on uskoton pyhä ja uskoton paha samassa asemassa. Epäuskon perkele estää omistamasta sen ainoan autuuden, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Siksi epäusko on kaikkien syntien äiti.

Tämä evankeliumin työ jatkuu täällä vieläkin. Itse seurakunnan Herra lähetti omat opetuslapsensa, ja puhalsi heidän päälleen sanoen: "Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan. Ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Tällä Pyhän Hengen kautta saarnatulla evankeliumilla kutsutaan ja hoidetaan vieläkin Herran laumaa täällä maan päällä. Lahjana, sulasta armosta annetaan kaikille katuvaisille synnit an teeksi Jeesuksen nimessä ja siinä siunaavassa sovintoveressä joka puhuu, a se puhuu parempia kuin Aabelin veri. Käykää tämän pesolähteen äärelle, siinä pestään kaikki liat, rumimmatkin lihan synnit, samoin hengen saasta, ylpeyden, katkeruuden, uhman, parjauksen ja panetuksen synnit. Särjetty sydän nostetaan uuteen elämään, köyhä syntinen saa omantunnon rauhan ja iankaikkisen elämän elävän taivastoivon, saa Jumalan Hengen todistamaan tästä Jumalan lapseudesta jo tällä.
Kiitos rakas taivaallinen isä, että vielä saamme kuulla suloisen sanoman, evankeliumin.

Toivo Leppänen
Päivämies marraskuu 30 päivä 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Maalis 2011, 11:14

Torstaina. kesäkuun 9 pnä

Mikä tärkeintä?

1.s. Kolm. Luuk. 12: 13 – 21
Vapahtajan luokse tulee mies, joka pyytää apua: »Opettaja, sano minun veljilleni, että hän jakais kanssani perinnön." (jae 13).

Mestarin vastaus on ihmeellinen. Ei hän tietenkään tahdo, että asiat jätetään hoitamatta: kuolinpesät jakamatta, vilja aittoihin korjaamatta ja aitat rakentamatta, ei että maatilatkin jätettään rappeutumaan. Ei se ole Herramme ja Vapahtajamme tahto.

Päinvastoin Jumalan sanassa kehotetaan "tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipää." (2. Tess. 3: 12).

Mutta sitä hän opettaa, mikä on oikea tärkeysjärjestys ihmisen elämässä. — Tärkeintä ei ole maallinen, ei suurennetut vilja-aitat, ei karttuvat pankkitilit! Vaan: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki muutkin teille annetaan."

Kun sydämemme saa vallatta huoli vain maallisista, niin silloin ihmiselämä muuttuu raskaaksi raatamiseksi. Kaikki se hyvä, minkä on saanut ylhäältä valojen Isältä, on liiaksi vähän. Ahneus tuo tyytymättömyyden ja kateuden, ja on näin kaiken pahan juuri. Joka vain tähän ajalliseen toivonsa panee, hänelle Jumala sanoo: "Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois: kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?"

Ei ihmislapsi voi mitään ottaa täältä mukaansa.
Jumalan sana kirkastaakin, kuinka ihmisen elämällä on ijäisyysarvo. Saamme täällä tehdä työtä uskossa, luottaen siihen, että tämän ajallisen elämän jälkeen on olemassa iankaikkinen elämä. Se, joka on ihmiselämän päätarkoitus, sen korkea päämäärä.

Iankaikkisen elämän elävä toivo nostaa aina katsetta ajallisista iankaikkisiin. Jumalan lapsi odottaa, että tämän katoavan elämän perästä vasta täydellisyys alkaa siinä uudessa isänmaassa, johon olen matkalla.

On halu valvoa Jeesuksen haavoissa, säilyttää tunto puhtaana sovintoveren kautta. Valvoa näin: vaikka tänä yönä sieluni vaaditaan pois, en tahdo olla mieletön, vaan soisin saada kuulla: "Tulkaa minun isäni siunatut, omistamaan se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta."

Toivo Leppänen, Kannonkoski
Päivämies 9.6.1955
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron