VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 21 Heinä 2018, 05:02

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 6 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Lihallinen ja hengellinen
ViestiLähetetty: 13 Touko 2009, 18:49 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Lihallinen ja hengellinen huoruus


Rooman valtakunnan rappion ajan eräitä tunnusmerkkejä olivat uskonnollinen moniarvoisuus ja välinpitämättömyys sekä suvaitsevaisuus kaikkia muita, paitsi kristittyjä kohtaan. Perheenäidit olivat välinpitämättömiä perheistään ja kodeistaan, avioerojen määrä lisääntyi, samoin julkinen huoruus. Egyptiläisillä oli monien muiden kansojen tapaan varta vasten hankitut portot temppeleissään. Nykyisessä kirkollisessa kristillisyydessä ei ole vielä ehditty aivan näin pitkälle, vaikka tanssit, teatterit ja viinan käyttö ovatkin jo olleet ajan merkkeinä näkyvissä.

Elämme parhaillaan sitä kautta, jolloin profeetan sanojen mukaan ajat ja lait muutetaan (Dan. 7:25). Tämä tulee selvästi näkyviin esim. kuudennen käskyn piiriin kuuluvassa elämässä ja lainsäädännössä. Jumalan laki tuomitsee huorintekijän, eläimeen sekaantujan ja homoseksualistin kuolemalla rangaistaviksi (3. Moos. 20: 10-16). Näihin asti voimassa ollut rikoslakimme on määrännyt vastaavilta kohdin eläimiin sekaantujille ja homoseksualisteille enintään kaksi vuotta vankeutta sekä tietyistä avioelämän alan rikoksista enintään kuusi vuotta kuritushuonetta. Uusi seksilakimme tekee homoseksualismin ja eläimeen sekaantumisen luvalliseksi poistamalla niiden rangaistukset. Puolustus kuuluu: Sehän on sairautta, ei ketään voida rangaista sairaudesta, sairaita pitää ymmärtää. Onko synti ja sairaus sama asia? Onko nykyisin enää mikään syntiä? Huoruutta esim. ei tunneta enää edes alati lisääntyvien avioerojenkaan perusteena. Onko Suomen kansa kristikansaa todella enää? Ainakin täällä hallitsevat pakanain synnit. "Huoruus, viina ja väkevä juoma saattavat hulluksi" (Hoos 4: 11) lakien laatijatkin.

Jeesus ei sanonut turhaan oman aikansa ihmisiä pahaksi ja huorintekijä sukukukunnaksi (Matt 12:39): Hän sanoo himokkaan katseen jo merkitsevän sydämen huoruutta (Matt 5:28) Pyhä Henki ei opeta ketään huoruuteen, joka kuuluu lihan töihin (Gal 5:19). Jumala ei ole säätänyt kenenkään ruumista huoruutta varten, vaan Pyhän Hengen temppeliksi, paljon jalompaan tarkoitukseen. (1 Kor. 6:13,I9) Koska ihmisen sydän on pahanilkinen kappale yli kaiken (Jer 17: 9), ja sieltä lähtevät huoruudetkin, Matt 15: 19) niin kannattaa todella kaikella ahkeruudella varjella sydämensä (Sananl: 4;23): ettei joutuisi myöhemmin elämässään jumalattoman ja huorintekijän Eesaun paikalle etsimään kyynelin parannuksen paikkaa, muttei enää löydä (Hebr, 12: 16–17). Huoruuden synneiltä välttymiseksi on Jumala säätänyt avioliiton (1 Kor. 7: 2–4). Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien ` kesken ja aviovuode saastuttamattomana, sillä Jumala tuomitsee huorintekijät ja salavuoteiset (Hebr. 13: 4). Huoruus on ilkeä ja ruma synti, joka turmelee sekä ruumiin että sielun. Rumalla synnillä on myös ankara rangaistus. Jumala kadottaa kaikki huorintekijät (Ps. 73: 2?). Yksikään huorintekijä ei peri Jumalan valtakuntaa (1.Kor. 6:9, Ef. 5:5), vaan heidän osansa on siinä järvessä, joka palaa tulesta ja tulikivestä. (Ilm.21:8)

Jeesus sanoo myös aviopuolisosta eroamista huoruuden synniksi. Samaan syntiin vikapääksi tulee jokainen eronnutkin, joka entisen puolisonsa vielä eläessä solmii uuden avioliiton; saattaapa vielä kanssaan avioituvankin samaan huoruuden syntiin vikapääksi (Luuk. 16: 18; Room. 7: 2-3). Nykyisen ajan vääräjumaliset eivät näe lihallista huoruutta enää juuri missään, puhumattakaan hengellisestä huoruudesta jossa "seitsemän vaimon seurakuntaopissa vedetään lähes kaikki uskonnolliset ja uskottomat joukot yhteen, eikä kenenkään tarvitse tehdä synneistään parannusta. (Jes. 4.1). Kuitenkin Jumala Valittaa jo Vanhan liiton aikana, miten Israel tekee huorin puun ja kiven kanssa, (Jer. 3: 9) ja Tyyro tekee huorin kaikkien maan valtakuntien kanssa. (Jes. 23: 17)

Tänä pahana maailmanlopun aikana on suuri hengellinen portto jo ehtinyt turmella synnillään maan ja juottaa huoruutensa vihan viinalla kaikki, joiden
kanssa maan kuninkaat ovat tehneet huorin. (Ilm.17. 2; 19: 2) Jumala on neuvonut aina lapsiaan karttamaan sekä lihallista että hengellistä huoruutta {l.Kor.6: 18). Porton lapset ovat vieläkin ulkopuolella Jumalan seurakunnan (5. Moos. 23: 3). Hengellisestäkin huoruudesta tarvitsee nöyrtyä parannukseen, vaikka jumalattomat eivät siihen olekaan halukkaita (Ilm. 9: 21), Jeesus on sanonut tulemuksensa ajan olevan kuin Nooan aikana ja Lootin päivinä (Matt.24: 27). Syöminen, juominen ja naiminen näyttää olevan aikamme ihmisten perusmurhe. Jumalan pyhä ja hyvä tahto poljetaan maahan, eikä Hänen sanaansa siedetä kuulla. Jumalan lapset ovat outo ja hullu kansa. Kyllä olisi tämänkin ajan ihmisillä todellisia syntejä mistä parannuksen tehdä, kun olisi vain synnin tuntoa. Vavahduttavan läheltä katselee kiusattu ja oman huonoutensa tunnossa vaeltava Jumalan lapsi kotimaan rannan reimareita. Matka päättyy pian. Kunpa ihmiset sen tajuaisivat, ennen kuin on myöhä. Huorintekijöille ja murhamiehillekin kuuluisi vielä Jumalan armo ja anteeksiantamus. Köyhä vaeltaja, Jeesuksen nimessä ja veressä sinun on lupa uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Pentti Pelkonen
Päivämies toukokuun 26 päivä 1971

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 05 Joulu 2009, 14:56, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 25 Marras 2009, 10:07 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Sillä me, jotka elämme


Pentti Pelkonen, Ruotsinkielisen saarnanäytteen suomennos, pidetty H.gin tuomiokapitulissa.17. 9. –70.

”Sillä me, jotka elämme, annetaan ylön aina kuolemaan Jesuksen tähden, että Jesuksen elämäkin meidän kuolevaisessa lihasamme ilmoitettaisiin."


Raamatun mukaan on maailmassa oikeaa ja väärää jumalisuutta, sekä hengellisesti kuolleita, että eläviä ihmisiä. Jeesus itse sanoo tulevan monta väärää profeettaa, ja varoittaa uskomasta heihin. (Mk. 13: 21 — 23). Kun apostoli Paavali sanoo: "Me jotka elämme," niin siitä seuraa, että ~ on olemassa toisia, jotka ovat kuolleita. Hän ei puhu tässä ruumiillisesta, fyysisestä kuolemasta ja elämästä, sillä eihän esim. vääräjumalisia ylipappeja kukaan vainoa, eikä anna kuolemaan Jeesuksen tähden, niin kuin Paavali sanoo käyvän näille eläville, joista hän tekstissämme puhuu. Asia on aivan päinvastoin: juuri hengellisesti kuolleet ylipapit ja kirjanoppineet ovat eturivissä surmaamassa ja vainoamassa Kristusta ja Hänen omiaan (Mk.15: 1). Jumalattomien murhan henki, ei ole historian aikojen vaihtelussa suinkaan laannut. Nykyisin vain surmataan hienommalla tavalla, monesti jo ennen syntymää Jumalan antama elämä.

Jeesus sanoo pienimpienkin uskovan Häneen, murhatöiden kohteina ovat siten uskovaiset ja Jumalan lapset. Toisaalta tunnustetaan, että Jumala on minut, ja kaikki olennot luonut, antanut minulle ruumiin ja sielun. Mutta toisaalta kuitenkin opetetaan, että ihmisillä on oikeus omien himojensa ja nautinnonhalujensa tyydyttämiseksi estää ja tappaa Jumalan luoma elämä. Murheellisinta asiassa on se, että nykyajan uudesti syntymättömät hengelliset johtajat katsovat kuuluvan ajankohtaiseen asiaan, milteipä kilpajuoksussa, rientää avaamaan ihmisille synnin luvallisuuden portteja, elämään lihan vapaudessa omien himojen mukaan, niin että pian ei ole enää mikään syntiä. Jumalan käskyt, ja Hänen pyhä sanansa hyljätään, ajat ja lait muutetaan, (Matt. 5: 18) sekä opetetaan filosofien ajatuksia ja ihmiskäskyjä, joita Jumala ei ole käskenyt opettaa (Jes. 29. 13 - 14). Saakoon laupeudesta rikas Jumala vielä armon ajassa vetää kadotuksen tiellä kulkevaa kansaa parannukseen, ennen kuin tulee liian myöhä, ja ovet suljetaan. (Saarn. 12: 4).

Paavali on itse kulkenut ennen väärän jumalisuuden pimeydessä, mutta saanut uskovaisen Ananiaan saarnan kautta syntinsä anteeksi, ja armon syntyä Jumalan lapseksi. (Apt. 9: I7–18). Hän koki aivan omakohtaisesti todeksi Jeesuksen sanat: "Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt" (Joh 20: 22–23). "Joka teitä kuulee, se minua kuulee, ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun... hän katsoo ylön sen, joka minun lähetti" (Luuk. 10: 16).
"Sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan teidän Isänne Henki, joka teissä puhuu" (Matt. 10:20).
Näin Jumala tekee eläväksi valtakuntansa lasten synninpäästön saarnan uskoneen ihmisen, ja antaa Pyhän Hengen, sillä vasta Henki tekee hengetöntä lasta, vaan jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa (Rm. 8: 9). Tämä merkitsee sitä, että ulkopuolella Jumalan elävien lasten joukon, eli yhden pyhän seurakunnan, ei ole yhtään Kristusta, eikä yhtään autuutta, kuten Luther asian ilmaisee. Siksi Jeesuksen, Hyvän Paimenen, lampaat eivät seuraa muukalaista, joka on vain varas ja ryöväri. (Joh. 10: 8) ”Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1: 8).

Paavali kirjoittaa: "Me jotka elämme." Hän yhdistää itsensä niihin, joille hän kirjoittaa: Korinttolaiset ovat uskomassa samalla tavalla, kuin Paavalikin. He ovat saaneet syntinsä anteeksi samalla lailla uskovien Pyhän Hengen saarnan kautta, ja siten heillä on myös keskenään sama uskon henki. Mutta kun "minä uskon, sen tähden minä puhun. (2.Kor. 4: 13). Uskovaiset alkavat Paavalin tavoin saarnata parannusta muillekin, pakanoille ja vääräjumalisille, sekä tarjota heille anteeksiantamuksen evankeliumia uskottavaksi. Uskovaisten suuri tehtävä maailmassa, on tehdä kaikki ihmiset Jumalan lapsiksi ja Jeesuksen opetuslapsiksi. Elävää uskoa ja Pyhää Henkeä vailla olevat, eivät sitä voi tehdä, eikä heitä ole siihen Jeesus lähettänytkään. Jumalan lapset saarnaavat tänäkin päivänä Jeesuksen käskystä parannusta ja syntien anteeksiantamusta Hänen nimessään (Lk.24: 47)

Hurmahenget uskovat omiin näkemyksiinsä, sekä rukoustensa ja sakramenttien maagiseen uudestisynnyttävään voimaan, kun taas Kristus sanassaan kehottaa ensin etsimään Jumalan valtakuntaa, ja johtaa pyhään uskovaistensa seurakuntaan, jossa Hän itse on joka päivä maailman loppuun asti. (Mt. 28: 20) Jumalan sanan "ekumenia" on sitä, että kaikki ihmiset saisivat syntyä Hänen lapsikseen siihen Jumalan valtakuntaan, jossa Kristus asuu, ja tulisivat osallisiksi samasta uskosta, opista ja hengestä, eikä jokainen yrittäisi tulla autuaaksi oman mielensä mukaisesti. (2. Kor. 4: 13).

Jumalan tahdon mukainen parannussaarna ei ole milloinkaan ollut lihan ja veren evankeliumia, eikä niille mieluista. Kun Paavali alkoi kehotella parannukseen entisiä ystäviään, oppineita kirkon miehiä, niin nämä uhkasivat ja yrittivät tappaa niin hulluun oppiin eksyneen saarnamiehen. On ihmeellistä, että vaikka Jumalan lapset eivät vihaa ketään, vaan rukoilevat vainoojiensakin puolesta, niin heitä kuitenkin ahdistetaan ja vainotaan. Elävästä uskosta osallisen ei tarvitse koskaan lähteä etsimään eikä hankkimaan itselleen vihamiehiä, heitä kyllä ilmaantuu heti, kun saa syntyä Jumalan lapseksi Hänen valtakuntaansa, ja alkaa kehotella ihmisiä parannukseen. Vihamiehistä tulee vieläpä niin ahkeria, ettei vihan pitoon jää edes välipäiviä, vaan me olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, kuten Paavali asian sanoo (8. Kor. 4: 11) tekstissämme. Milloin vihamiehet eivät Jumalan lasta saa fyysisesti tappaa, silloin he pilkkaavat ja vainoavat heitä, ja puhuvat kaikkea pahaa, valhetellen Kristuksen tähden (Mt.5: 11).

Jumalan lapsen osa on kulkea ahdingossa, neuvottomana, vainottuna ja maahan kukistettuna. (2. Kor. 4: 8). Se on ristin kantajan kaitaa tietä, sillä joka "tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltää itsensä ja ottaa ristinsä joka päivä ja seuraa minua", sanoo Jeesus (Lk.9. 23). Kristuksen omien polku on maailmassa masentavan ahdas. Kukapa kulkisi mielellään teuraslampaana? (Rm. 8: 36). Ja kuitenkin kaikkein kipeimmin ja lähimpään puristaa ristin tien kulkijaa oma raadollisuus ja syntisyys. Parannuksen armon saaneenakaan uskovaisena hänestä ei tullut enkeliä, vaan hän jäi pahaan maailmaan asumaan turmeltuneen ja syntisen lihan ja veren omistajana jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa. Jumala antoi Pyhän Henkensä kautta suunnattoman suuren taivaallisen aarteen sisimpään, mutta tämä aarre on kätketty aivan pelottavan hataraan ja heikkoon saviastiaan. (2. Kor.4: 7). Synti tarttuu aina ja tekee kilvoituksen matkan hitaaksi. (Hebr. 12: 1). Monesti täytyy käydä pyytämässä anteeksi vikojaan uskottomilta ja vääriltä jumalisiltakin. Voi, miten masentavaa ja vaikeaa! Ja kuitenkin Paavali kirjoittaa, että juuri näin tulee Jeesuksen antama elämäkin näkyviin kuolevaisessa lihassa. Omien syntien anteeksi pyytäminen on saarnaa vielä ulkona oleville. Armahdetulla syntisellä ei ole itsellään kunniaa, mutta juuri näin saa Armahtaja yksin kunnian. Kerran savimaja puretaan: Pyhät enkelit kantavat kiusatun Jumalan lapsen taivaaseen. Sitä päivää odottaen on onnellista saada tänä päivänä vielä uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Päivämies N:o 46- marraskuun 11 päivänä 1970.

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 19 Helmi 2011, 16:54 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Jumalan armovaltakunnan ihanuus
Saat uskoa jumalattoman tuntoisena, sellaisena kuin olet

Vietimme äsken kristikunnassamme adventtia. Adventti on odotuksen aikaa. Odotamme adventin Herran saapumista ja syntymistä ihmissydänten kehtoihin. Mihin Hän saapuu, sinne on Jumalan valtakunta tullut lähelle; se valtakunta, josta Jeesus sanoo: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin kaikki muu teille annetaan. (Matt. 6: 33) Tämä asia meiltä helposti unohtuu ja muut tulevat tärkeiksi. Jumalan sanan tähden, Kristuksen takia, on Jumalan valtakunta tärkeämpi, kuin mikään muu maan päällä. Siksi Hän neuvoo ensin etsimään tämän.

Jumalan valtakunta on kahdenlainen: 1) kunnian valtakunta taivaassa ja 2) armon ja anteeksiantamuksen valtakunta maan päällä, kuten Lutherkin siitä sanoo. Tie kunnian valtakuntaan käy armonvaltakunnan kautta.

Emme saa tikapuita taivaaseen siellä asioidaksemme, vaan asioita hoitaa armovaltakunta »suurlähetystönä» maan päällä, kuninkaallisella vallalla Pyhän Hengen kautta. Valtakunta on pyhä ja yhteinen. Se ei ole itsestänsä pyhä, vaan Kristuksen Hengen pyhittämä, pyhyys ei ole meistä, vaan Hänestä. Kristuksen morsiamessa ei ole virhettä eikä vikaa. "Siionin vuori on kauniilla paikalla.» Emme tahdo aina jaksaa sen pyhyyttä muistaa: Näemme ja kuulemme helposti vain ihmisiä, emmekä Jumalaa. Pietarin täytyi Ananiaallekin muistuttaa: »Et ole ihmisten, vaan Jumalan edessä valehdellut.» (Apt. 5: 4). Ulkokuori voi pahentaa Jumalan lapsetkin. »Se on kuin hakomaja yrttitarhassa ja kuin hävitetty kaupunki. Se on arkki, joka on sisältä tervattu kristittyjen vioilla ja päältä maailman pilkalla ja häpeällä. Syystä Jeesus sanoo: »Autuas on se, joka ei pahene minuun», ei Hänen ruumiinsa ulkokuoreenkaan. Jumalan valtakunta on myös verrattu aarteeseen, sinapinsiemeneen, verkkoon ja viinitarhaan, jonka työmiehillä on sama armopalkka, niin ensimmäisellä kuin viimeiselläkin. Se on rauhan ja levon valtakunta.

Miksi Jumalan valtakunta on sitten maan päällä? Luther sanoo siihen olevan 2 syytä: 1) Jumalan suuri laupeus ja armo sekä 2) meidän suuri viheliäisyytemme.

Emme tahdo aina jaksaa uskoa korvin kuultuakaan sanaa, puhumattakaan siitä epätoivosta, johon joutuisimme, jos se olisi pilvien takana. Turmeluksemme on niin suuri, että hukkuisimme tähän viheliäisyyteemme muuten, mutta nyt ei Jumalan käsivarsi ole lyhennyt auttamaan. Meidän ei tarvitse vieläkään olla uskomassa kädettömään Jumalaan. Rakkaat nuoretkin Jumalan lapset, olemme hyvässä turvassa, kun olemme Jumalan kädessä, josta ei mikään voi meitä repiä pois, vaikka pahuuden voimat kuinka raivoaisivat.

Herra Jeesus asuu tässä valtakunnassa. Siellä Hän vieläkin »ottaa vastaan syntisiä, ja syö heidän kanssaan.» »Jumala on Jeesuksen korottanut päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan syntien anteeksiantamusta, ja me olemme näiden todistajat, ja myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka Häntä kuulevat.» (Apt. 5: 31–32). »Herra on meidän kanssamme.» (Ps. 46: 8). »Herra on heissä, pyhässä.» (Ps. 68: 18), »Herra sanoi Jeremialle: Saarnaa ja sano: Kuulkaa Herran sanaa.» »Jesaja sanoi: Kuulkaa taivaat, ja maa ota korviisi, sillä Herra puhuu.» »Jumala on sinun keskelläsi, eikä ole yhtään muuta Jumalaa.» (Jes. .45: 14) Naeman sanoi: »Katso, nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa.» »Herran Henki ja Sana ei ikinä lähde hurskasten suusta.» (Jes. 59:21). »Teidän pitää tietää, että Herra asuu Siionissa, pyhällä vuorellansa.» (Joel. 3: 17). »Siionista sanotaan, että kaikki kansat syntyvät siellä.» Täällä valtakunnassa tulemme tuntemaan Herran Jeesuksen, emme Häntä muualta löydä maan päällä. Ellei Jumalalla taas olisi valtakuntaa täällä, niin hän olisi sokea ja mykkä, Kristus olisi pää ilman ruumista, ja me kaikki porton lapsia, jos ei Saaraa, seurakunta-äitiä olisi.

Jumalan valtakuntaan tulevat vain tyhmät, heikot, nöyrät ja avuttomat, joilla ei ole mitään keinoa tulla autuaaksi. Viisaat ja ylpeät, sekä töistä rikastuneet joutuvat lähtemään tyhjinä pois. Tähän valtakuntaan ei tulla liittymällä, vaan syntymällä.

Seurakunta on äiti

Seurakunta, äitinä, synnyttää elävällä Jumalan sanalla, joka julistetaan korvin kuultavana. "Usko tulee kuulosta.» Ette ole syntyneet katoavaisesta, vaan katoamattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta.» (1. Piet. 1: 23). Jumala puhuu ihmisen suulla. Paavali sanoo, ettette ottaneet sanaamme vastaan ihmisten sanana, vaan niin kuin se totisesti onkin, Jumalan sana.» Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. Me olemme Kristuksen puolesta käskyläiset ja pyydämme: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.» (2. Kor. 5). Evankeliumin saarnassa julistetaan syntiselle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sillä »ei ole meillä muuta nimeä annettu, jossa meidän pitää pelastuman, kuin Jeesuksen nimi.» ja »ilman veren vuodatusta ei tapahdu yhtään anteeksi antamusta.» Jeesus sanoi: »Ottakaa Pyhä Henki joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut, ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.» (Joh. 20: 22–23).

Uskovaisten ihmisten kautta siis Pyhä Henki Kristuksen henkenä saarnaa ja julistaa. Kuka tähän nöyrtyy uskomaan, hän syntyy Jumalan valtakuntaan lapseksi Hänelle, ja saa syntinsä anteeksi, sekä rauhallisen omantunnon.

Jeesus sanoi: »Joka teitä kuulee, se minua kuulee.» Näin emme Jeesuksen sanojen mukaan osoita kuuliaisuutta ihmisille, vaan Jumalalle. Kaikki kunnia tulee ja kuuluu yksin Jumalalle. »Minä olen Jumala eikä yksikään toinen, enkä minä anna kunniaani toisille enkä ylistystäsi epäjumalille." Niin ei ole yksikään ihminen uskomassa meidän ansiostamme, vaan meistä huolimatta. Toiset vielä uskovat, vaikka olemme kelvottomina ja viheliäisinä samassa laumassa. Tämä valtakunta olisi varmaan paljon parempi, jos minua ei siinä olisi. Mutta kun minä en tule muuten autuaaksi, niin täytyy riippua armon penikkana ja kerjäläisenä äidin helmoissa kiinni, etten kuolisi nälkään.

Sielun vihollinen pyrkii aina pettämään ja eksyttämään meitä Jumalan sanan varjollakin. Eksymme helposti lain tekoihin. Olemme mielestämme oikeassa, sillä saatana seisoi Joosuankin oikealla puolella. Emme rohkene tunnustamaan viallisuuttamme, ja synti jää "koteloituman." Ihminen voi kulkea parannuksen tekijänäkin likaisin tunnoin, ja olla ankara syntiä kohtaan, liiankin ankara. Ankaruudesta tulee laki, joka vaatii.

Katkeroitunein mielin

Toiset uurastavat lain töissä koko elämänsä katkeroitunein mielin, saamatta koskaan vohlaakaan iloitaksensa. Vanhemman veljen tavoin he vihastuvat tuhlaajapojan armolapsen ilosta. Jumala on luvannut ottaa niskureilta pois ilon ja riemun äänen. (Jes. 7: 34). Eksynyt ei huomaa olevansa töissä. Sen huomaamiseen tarvitaan Jumalan sanan terävöittämää näköä, Pyhän Hengen herkistämää kuuloa ja Jeesuksen veren puhdistamaa omaatuntoa. Työmailta kuuluu melskettä ja kalinaa: Hiki himmentää silmät niin, että Herra Jeesus alkaa
hävitä näkyvistä. Työ rasittaa ja väsyttää. Työmiehelle nousee viha ja hirmuinen katkeruus vapaita armolapsia kohtaan. Publikaanit ja portot menevät ennen häntä Jumalan valtakuntaan. Mutta »autuas on se, joka ei töitä tee, vaan uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee.» Autuuden eteen ei saa tehdä töitä, eikä töiden tekijä ole autuas. Työt on pantava pois siksi, että »joka töitä tekee, sille ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta.» Kristus aukaisi tien pyhimpään omalla verellään. Kun meidät on Jeesuksen verellä siunattu, niin meille alkoi veljet ja siskot silloin sapattivuosi. Pyhänä ei saa tehdä töitä. Kristuksessa lakkaavat kaikki työt, sillä laki ja profeetat olivat Kristukseen asti. »Niin ei ole yhtään kadotustuomiota niillä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat.»

Jumala haluaa kaikkien pelastuvan

Jumala ei tahtoisi yhdenkään ihmisen hukkuvan, vaan Hänen halunsa on laupeus ja rauha. Hän etsii ja kutsuu vuorilta ja rotkoista eksyneitä hellällä paimenäänellään valtakuntaansa: »Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, niin minä annan levon teidän sieluillenne."

Sinäkin eksynyt ystäväni, saat omistaa valmiin vanhurskauden. Se ei ole keskeneräinen mistään kohden, niin kuin oma vanhurskautesi aina on. Saat uskoa jumalattoman tuntoisena, sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse muokata itseäni millinkään vertaa mihinkään suuntaan. Saat uskoa sen päälle, »joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee.»

»Jos sinulla on tämä usko, niin sinulla on kaikki, mutta ellei sinulla ole tätä uskoa, niin sinulta puuttuu kaikki,"
sanoo Luther. Ja sinä, rakas nuori ja vanha matkaystäväni isäimme maassa, ja sen rajojen ulkopuolellakin. Sinä Kristuksen kirkon elävä kivi, heikko veljeni ja sisareni, joka aivan pelkäät ja vapiset maailman viiltävissä vihureissa oman viheliäisyytesi tunnossa: Ole vielä hyvässä turvassa, nurkkakivi on paikallaan, eikä perustus petä. Isä ei hylkää lastaan. Herra Jeesus on turva ja kilpi kiivaimmassakin taistelussa ja juuri siellä. "Olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman." Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, nytkin kaikki synnit visusti anteeksi annetut rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Pian meitä siirretään maailman kylmyydestä ikuisen suven ihanaan maahan.

Pentti Pelkonen
Päivämies 31.12.1959
Väliotsikot skannaajan laatimat.

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Huhti 2013, 20:39 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Tottelemattomuuden tähden ovat monet joutuneet ulos Jumalan valtakunnasta


”Mutta nyt kaikkien loppu lähestyy. Niin olkaa siis raittiit."
Tänä maailman lopun viimeisenä aikana on sielunvihollinen laittanut kaikki keinonsa ja laitteensa pyörimään saadakseen Jumalan armolapset eksytetyiksi, niin että jos mahdollista olisi, että valitutkin eksytettäisiin. Varsinkin teitä nuoria taivaan matkamiehiä varten tuhanten juonten mestari ei häpeä keinoja langettaakseen puhtaan omantunnon tieltä ja pois Jumalan valtakunnasta. Elokuvien riettaus tuodaan sivistyksen nimellä, tanssit yritetään soluttaa liikunnan välttämättömyytenä, televisio kehityksen suurena saavutuksena, jota ilman ei enää voi muka uskovainenkaan elää, roskakirjallisuus solutetaan valistuksen tienviittana ja alkoholin käyttö hienona seurustelutapana. Vaikka vain muutamia mainitaksemme. Moni meistä ajattelee, että nämä muodot ovat niin karkeita, että ne jokainen uskovainen ilman muuta ymmärtää ja sanoo synniksi. Mutta kun vihollinen saa pikkusormesta kiinni ja esim. koulujen voimistelutunneilla opetetaan hienosti kansantanhuja, josta kenties kehitetään harrastus ja niin on arka nuori joutunut lopulta keskelle syntielämän pyörteitä. Emme osaa aina arvata, että millaisessa painostuksessa ja viettelyksessä uskovaiset lapsemme koulutielläkin ovat.

Jumalankielteisyydestä on monilla paikkakunnilla tullut melkeinpä muotiasia, jos joku uskaltaa vielä siihen keskiajan jäännökseen sanoa uskovansa, niin häneltä menee kaikki mahdollisuudet käydä koulua tasaveroisena oppilaana toisten kanssa. Muistakaapa lapset rakkaat Vapahtajan sanoja: "Minä lähetän teidät kuin lampaat sutten keskelle.” On kuitenkin suuri Jumalan armo, että me saamme vielä viallisinakin ylentää sydämemme uskomaan vielä kaikki erehdykset ja matkan tartunnaiset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kun sielunvihollinen käy saarnaamassa synnin luvallisuutta, niin muistakaa rakkaat nuoret ja vanhemmatkin, että joka voittaa ja minun tekoni hamaan loppuun asti pitää, sillä minä annan voiman pakanain ylitse. ( Ilm. 2:26 ) Ja vielä, "mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset." (1. Piet. 4: 17) Kun viimeisten aikain merkit ovat tapahtumassa, niin me jo tiedämme Jumalan sanan mukaan, että pian tulee levon aika, ja siksi ei ole aika levätä taistelussa: Tästä sanoo Jeesus: "Niin myös te, kuin te näette nämät kaikki, tietäkää, että se on läsnä, oven edessä. (Matt. 24: 33) Vielä kuuluu mestarimme kehotus: ”Valvokaa siis, siliä ette tiedä, millä hetkellä teidän Herranne on tuleva." (Matt, 24: 42) Jos ja kun synti tarttuu, niin panemme sen pois silläkin uhalla, että sielunvihollinen näyttää sen niin rumana ettei sitä voi kenellekään tunnustaa. Tosihan on että synti on aina rumaa, mutta emmehän toki tahdo noita rumia ja tulenarkoja asioita pitää tunnollamme. Vielä on varaa sinullekin veli tai sisar valita pitävä astia jolle puhua tuntoa painavia asioita. Ei tänne Siioniin ole eksynyt niin hyviä, ettei heihin olisi synti tarttunut, ja koska näin on, niin siksi noille samoissa askelissa kulkeville voi myöskin omat murheensa puhua.

Tahtoisin rohkaista teitäkin nuoret armolapset, pankaa pois totuuden patsaana, jolle kannattaa lainata korvia ja osoittaa tottelevaisuutta. Tuon tottelemattomuuden kautta on moni raukka joutunut ulos armovaltakunnasta. Rukoilemme Isältä silmävoidetta, että aina näkisimme Jumalan seurakunnan kautta meitä yksityisiä kilvoittelijoita neuvovan. Monien kiusausten ja vaivojen kautta uskomme kultaa puhdistetaan kaikesta mikä on maasta ja maallista ja mikä jää tänne. Matkalla ei ketään kruunata, vasta, perillä. "...joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

Vielä kuuluu ulkona olevillekin kutsu, ei käskyä, vaan kutsu. Kaikkia kutsutaan sisälle Jumalan valtakuntaan. Tiedämme ja ymmärrämme uskon kautta, ettei kauan enää kuulu kutsu ja siksi kiirehtikää kutsutut omistamaan armollista anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä ja sitten pääsee omistamaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Jos tämä maailma meitä pilkkaa ja tahtoo kietoa kaikilla vääryyden siteillä, niin me sanomme vielä lauluntekijän tavoin: "Ei haittaa se vain osoittaa, että elon tie on kaita." Olkaa rohkeat uskossa te lapset ja te nuoret ja kaikki Siionin asuvaiset. On enää lyhyt matka ja sitten alkaa lepo ilman kiusauksia ja lankeamisen vaaraa. Jumalan lupaus kuuluu apostolin kautta: "Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti!" (1 Kor. 1: 8) Koska Jumalan lupaukset ovat vahvat, niin siksi älä pelkää sinä vähävoimaisinkaan, sillä Hän vie perille. Ethän tahdo epäillä Jumalan lupauksia, ne pitävät sinunkin kohdallasi huonoudestasi huolimatta.

Osaveljesi, G. Pelkonen
Päivämies 5.4.1967

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 17 Kesä 2016, 14:13 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Kallista joukkoa


Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä Hänen ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on. Piet. 2: 9)
Tuntuuko sinusta, rakas Jumalan lapsi, että olet näin kallista sukua edustamassa ja oletko rohjennut tunnustaa kuuluvasi tähän joukkoon! Emmehän me omalta puoleltamme tunne kuin raadollisuutemme ja heikkoutemme, emmekä jaksa aina edes tunnustaa uskoammekaan. Vapahtajamme sovintotyön ja täydellisen lunastuksen kautta ja armosta osallisina olemme saaneet sisälle käydä ahtaasta portista Jumalan valtakuntaan ja päässeet sulasta armosta jäseniksi ja perillisiksi Kristuksen kanssa ja kautta. Koska olemme näin perillisiksi tulleet, olemme Hänessä pyhät niin kuin Hänkin pyhä on. Ole siis rohkea julistamaan sitä valkeutta, josta olet itsekin osalliseksi päässyt, sillä olet kallis lähettiläs. "Menkää, katso minä lähetän teidät niin kuin karitsat sutten keskelle." (Luuk. 10: 3) "Joka teitä kuulee se minua kuulee ja joka teidän katsoo ylön, se katsoo ylön minun, mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minun lähetti." (Luuk. 10: 16) "Joka teitä holhoo, hän holhoo minua ja joka minua holhoo, hän holhoo sitä joka minut lähetti." (Matt. 10: 40) "Koska he teitä ylön antavat, älkää murehtiko kuinka eli mitä teidän pitää puhuman, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän pitää puhuman. Sillä ette ole te, jotka puhutte, vaan teidän Isänne henki, joka teissä puhuu." (Matt. 19-20) "Ja te tulette vihattaviksi kaikilta minun nimeni tähden, mutta joka loppuun asti vahvana pysyy, hän tulee autuaaksi." (Matt. 10: 22) Ei se tämä maailma meitä hyväksy eikä ymmärrä, mutta on tärkeää, että me tunnustamme rohkeasti uskoamme ja Herraa Jeesusta tämän maailman edessä, sillä Jumalan sana tähän kehottaa. "Sen tähden jokainen, kuin minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä minun Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka minun kieltää ihmisten edessä, hänen minä myös kiellän minun Isäni edessä, joka on taivaissa." (Matt, 10: 32-33) "Sillä joka häpee minua ja minun sanojani tässä huorintekijässä ja syntisessä suvussa, sitä myös, pitää Ihmisen Pojan häpeemän, koska hän tulee Isänsä kunniassa niiden pyhäin enkeleitten kanssa." (Mark. 8: 38)
Rakkaat Jumalan lapset, veljet ja sisaret, jos olemme joutuneet sillekin paikalle, ettemme ole jaksaneet uskoamme tunnustaa, uskokaamme sekin syntinä anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
"Nyt saarnaa Siion verestä se päästää tunnon siteistä, avaapi meille autuuden ja syntein anteeks' saamisen."
Olkaamme turvattuja, pian tulee hän, joka tuleva on eikä viivyttele.
”Täältä me kohta siirretään Hääsaliin uuden taivahan, Enkelein suureen seurahan Karitsan virttä veisaamaan."
Muistakaa rakkaat Jumalan lapset rukouksin minuakin veljistänne vähäisintä, että kerran saisin kanssanne olla iäisissä Karitsan seuroissa kiitoslauluja laulamassa.

Tauno Pelkonen
Siionin Lähetyslehti 1963, sivut 92, 93

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 22 Elo 2016, 16:39 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
"Ah, herää, sydämeni"


Heräävä kevät saapuu meille ihmisille taasen suurena lahjana. Niin — lahjana tosiaan! Olemmeko kovinkaan usein tulleet pysähtyneeksi ajattelemaan tänä kiireen ja koneellistetun maailman aikana, että se suuri muutos, mikä tapahtuu vuodenaikain vaihtuessa, on lahjaa ylhäältä, se on jotakin niin suurta, että ihmisen täytyy — olipa hän omasta puolestaan vaikkapa kuinka ylhäinen — tunnustaa mitättömyytensä Luojan töitä katsellessaan. Pitkän, pimeän syksyn ja talven ankarien pakkasten jälkeen alkaa kuolleelta näyttänyt luonto jälleen herätä uuteen eloon, tyhjältä näyttävä, roudan kourima maa alkaa työntää esiin kevään ensi kukkasia iloksi ihmisten. Näin on Herra kaikesta huolimatta ja aina, tuottaakseen iloa ihmisille, jälleen ilahduttanut meitä kevään suloisuudella.
Olemmehan me sitten antaneet iloa Herralle? — Kyllä se, rakkaat matkaystävät, on niin, että ainoastaan silloin kun me syntimme raskaan taakan tuntien ja nöyrtyen tunnustamme kelvottomuutemme ja annamme kalliin sovintaveren pestä itsemme, tunnetaan taivaassa iloa. Muulloinhan ihminen ei taipuvaisena pahaan koskaan tuota tällä elämällään iloa. Syntinen ihminen, joka nöyrtyen tuntee pienuutensa ja etsii Herraa Vapahtajaansa, on monesti toisillekin herättävänä ja Jumalan antamana uutena vesana. Kunpa nyt kauniin keväisen sään mukana alkaisi ihmismielissä herätä entistä enemmän kaipuuta sen armolähteen luo, josta pulppuaa iankaikkinen elämä ja anteeksianto. Nyt vielä nousee armon uusi aamu, emme tiedä koska ovet suljetaan ja silloin on myöhäistä kalkutella. Herra on sanonut: "Katsokaa taivaan merkkejä." Kyllä ne Raamatun antamat merkit viittaavat selvää selvemmin, että kotirannat lähestyvät ja lupauksen täyttymys on lähellä. Te, rakkaat matkaystävät, veljet ja sisaret, kun lähestytte taivaallista Isäämme omien asioittenne kanssa, niin muistakaa samalla minuakin, heikointa tien matkaajaa, että Jumala antaisi poikansa lunastustyön ylettyä pesemään ne tomut, jotka matkaa hidastavat. Tahtoa olisi taivaaseen ja uskokaamme nytkin anteeksi kaikki siinä pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä, jonka kautta tie Isän luokse on avoin.
Elämme nyt niitä aikoja kirkkovuodesta, jolloin Vapahtajamme kärsimyshistoria oli tosi tapahtuma, silmin nähtävissä lähes kaksituhatta vuotta sitten. Niin kuin nyt, niin silloinkin oli epäusko ihmisten keskuudessa ylen suuri. Samalla tavalla se nykyajan ihminen huutaa: "Ristiin naulitse." Sielun vihollinen on sokaissut ihmispoloiset niin, että eivät näe mitä heidän rauhaansa kuuluu. Näitä pääsiäisen ajan tapahtumia tutkiessa, varsinkin ne pitkän perjantain tapahtumat saavat tuntemaan, että itse kullakin on osuus kaiken kanssa.

"Minunkin syntin suuret on otsas raadelleet,
ne haavaihis on piikit syvemmä painaneet."
Toisaalta saamme armosta veisata:
"On lepopaikka suloinen laitettu Golgatall
Jeesuksen verihaavoissa, niitä nyt katsokaa."
"Oi armoa suurta, oi autuutta sen, ken uskossa yhdistyy Jeesuksehen.”
Jumalan rauhan terveisin veljistänne vähäisin
Tauno Pelkonen

1960 Siionin Lähetyslehti sivu 129, 130

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 6 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia