Jumalan valtakunta on vanhurskaus, rauha ja ilo
"Sillä ei Jumalan valtakunta ole ruoka ja juoma mutta vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä" (Room.14:17).
JEESUKSEN OPETUKSESSA ja julistuksessa oli keskeisenä sanomana Jumalan valtakunta ja sen löytäminen. Kun hän kulki opetuslastensa kanssa kylissä ja kaupungeissa, hän saarnasi, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle, tehkää
parannus ja uskokaa evankeliumi. Hän kirkasti Jumalan valtakuntaa hyvin usein vertausten kautta. Hän otti vertauksia ajallisesta elämästä, että ihmiset olisivat paremmin häntä ymmärtäneet. Pyhässä Raamatussa onkin kehotus kaikille: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin sen ohessa annetaan.
JUMALAN VALTAKUNNASTA Raamatussa on käytetty useaa erilaista nimitystä. Lammashuone, jossa hyvä paimen hoitaa ja ruokkii omiansa evankeliumin kuulemisen ja sen uskomisen kautta. Jeesus sanoo: Minä olen sen lammashuoneen ovi; joka minun kauttani tulee sisälle, se tulee autuaaksi. (Joh. 10:9) Pyhä Henki on ovenvartijana: ihmisääntä apuna käyttäen se saarnaa Herran Jeesuksen suuresta sovintotyöstä. Syntinen ihminen saa kuulla vapauttavan päästön sanan: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Hyvän paimenen apulaiset, ennen uskoon autetut, pukevat katuvan syntisen parhailla vaatteilla niin kuin palvelijat pukivat tuhlaajapojan.
Näin armahdettu syntinen pääsee sisälle lammashuoneeseen, Jumalan valtakuntaan, vapaana ja puhdistettuna Jeesuksen veren kautta ja lähtee
seuraamaan Herraa Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä yhdessä Jumalan joukon kanssa. On käytetty myös nimitystä Kristuksen seurakunta, Kristuksen ruumis, joka on kokonaisuus, ei jaettu, ja Häneen uskovat ovat Hänen ruumiinsa jäsenet. "Minä olen totinen viinipuu ja te olette oksat." Oksat saavat voiman viinipuusta ja pysyvät tuoreina ja elinvoimaisina. — Siion, Jumalan juhlakaupunki, jota korkein rakentaa ja jossa kaikki kansat syntyvät. (Ps. 87: 26) – ”Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa ja on kaikkein meidän äitimme.” Gal.4: 26) Se synnyttää eläviä lapsia Isälle Jumalalle vielä tälläkin ajalla.
APOSTOLI JOHANNES sai katsella uutta Jerusalemia, kun se taivaasta laskettiin alas ihmisten sekaan. Se oli niin kaunis kuin morsian, miehellensä valmistettu: "Katso Jumalan maja ihmisten seassa." Se on tältä maailmalta halveksittu, se on kuin hakomaja yrttitarhassa ja niin kuin hävitetty kaupunki, mutta sisältäpäin se on ihana Siion virtoinensa, jossa korkeimman pyhäin asuinsijat ovat.
NOOAN ARKKI oli tervattu päältäpäin, ei se kelvannut ihmisille käydä sisälle. Vain kahdeksan sielua pelastui vedenpaisumuksessa. Eivät he olleet tietämättömiä asiasta: heitä oli kehotettu tekemään parannus. Nooa oli saarnannut parannussaarnaa 120 vuotta. Eivät ole tietämättömiä tämänkään ajan ihmiset, vaan Jumalan valtakunnasta on julistettu: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Vielä kirkkaasti loistaa tämän pimenevän maailmanajan keskellä Jumalan juhlakaupunki, joka on kaikkein korkeimmalla vuorella. Sitä ei taideta peittää. Mutta itsessänsä ylpeä ja hengellisesti rikastunut ei tahdo tulla sinne sisälle. -Luther sanoo myös Jumalan valtakunnasta: Se ei ole kivi eikä kanto, vaan se on joukko uskovaisia ihmisiä, siis parannuksen tehneitä, jotka ovat nöyrtyneet ja ottaneet vastaan sovintosaarnan syntien anteeksiantamuksesta.
Millainen valtakunta?
ALUSSA MAINITTUUN lyhyeen jakeeseen sisältyy koko Jumalan valtakunnan kokonaisuus - minkä kaltainen on Hänen armovaltakuntansa täällä maan päällä. Ensiksi se on vanhurskautta Pyhässä Hengessä. Vanhurskas on autuas ihminen, jolla ovat synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Niin paljon Hän on rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa vikauhriksi meidän edestämme. Hän kantaa kaikki meidän syntisairautemme, että meillä rauha olisi ja Hänen kauttansa iankaikkinen elämä. Jokainen joka uskoo Hänen päällensä, pitää Hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman. Apostoli Paavali kirjoittaa muinaisesta vaelluksestaan, omasta hurskaudestaan lain töiden jälkeen: "Ja menestyin Juutalaisten menoissa, ylitse monen minun vertaiseni minun suvussani, ja oli ylen kiivas isäin säätyin tähden" (Gal. 1:14). Siinä sielun tilassa ollessaan hän puuskui vihaa Jumalan elävää seurakuntaa kohtaan, mutta Jumala otti hänet kiinni hänen omasta hurskaudestaan ja osoitti tien uskovaisen miehen tykö, — Anananiaan, — joka siunasi häntä
kätten päälle panemisen kautta syntien anteeksiantamuksella ja hänet täytettiin Pyhällä Hengellä (Ap.t. 9:17).
HÄN TULI EVANKELIUMIN uskomisen kautta vanhurskaaksi. Juutalaiset etsivät vanhurskautta lain töiden kautta. Samankaltaisia ihmisiä on vielä ajallammekin. Mutta vanhurskaus löydetään uskon kautta ainoasti Jeesuksessa. Apostoli Paavali kirjoittaa: "Sillä minä annan heille todistuksen, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen. Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset" ( Room. 10:2— 3). - "He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka Jeesuksessa Kristuksessa. Jonka Jumala on armoistuimeksi asettanut uskon kautta Hänen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edeskäyväisten syntein anteeksiantamisen kautta." (Room. 3:24-25) Mainitussa raamatunkohdassa on selvästi sanottu, kuinka armoistuimelta, joka on Herra Jeesus omassa seurakunnassaan, osoitetaan se vanhurskaus, joka kelpaa Jumalan edessä ennen uskoon autettujen syntein anteeksiantamisen kautta.
Luther sanoo samasta asiasta: Sillä Herramme Jumala ei syntein anteeksisaamista liittänyt mihinkään työhön, jota me tehdä voimme, vaan tähän ainoaan työhön, että Kristus kärsi ja kuolleista jälleen nousi. Mutta tämän saman työn Hän sanan kautta, apostolein ja sananpalvelijain, vieläpä kussa niin tarvitaan, jokaisen kristityn suuhun pani, että sen nojassa syntein anteeksiantamuksen jakaisivat ja julistaisivat kaikille, jotka sitä pyytävät.
IHMINEN VALITSEE mieluummin oman tahdon tien, helpon tien, ja alkaa rakentaa autuutta omien rakennelmien ja pitkospuiden varaan. Ne kuitenkin kerran luisuvat pois jalkojen alta, sillä se on ihmisestä eikä Jumalasta. Sielujen murhaaja antaa neuvoja ja luettelee vieläpä Raamatustakin yksityisiä lauseita, joilla voi itseänsä lepyttää. Se panee ensin töihin niin kuin tuhlaajapojan — jakamaan almuja, yksinäisyydessä rukoilemaan ja harjoittamaan hyvää mikä ei tietenkään ole pahasta. Mutta autuuden perustaminen lähtee väärästä päästä. Kun puu on
tehty ensin hyväksi, sitten tulevat myös hedelmät. Kun ensin on saanut parannuksen armon, autettu uskonelämään Jumalan sanan kautta ja näin perustanut uskonsa apostolein ja profeettain perustukselle, jossa Herra Jeesus on paras kulmakivi, antaa tälle perustukselle rakennettu usko elävän toivon, joka kestää tässä ajassa ja kerran tulevassa elämässä.
Rauha
JUMALAN VALTAKUNNAN toinen tuntomerkki on rauha. Raamattujen jälkeen tässä maailmassa olemassa kahdenlaista rauhaa. On Jumalan rauhan omistajia, Pyhä Henki on pyhittänyt sydämen asuinsijakseen, Jumalan rauha on laskeutunut sydämeen, joka ennen saattoi olla rauhaton ja levoton syntien ja ylitsekäymisen tähden.
ON MYÖS VÄÄRÄÄ rauhaa, pettävää rauhaa, johon väärät opettajat ihmisiä nukuttavat - ei tarvitse tehdä parannusta synneistä. Heillä on jumalinen meno, mutta he kieltävät sen voiman, joka jumalattoman vanhurskauttaa ja antaa tunnon rauhan. He eivät tule itse Jumalan valtakuntaan, estelevät myös sinne meneviä, niin kuin on raamattuihin kirjoitettu. Voi kuinka paljon ajassamme onkaan rauhattomuutta, hätää, pelkoa ja epätoivoa. Hyvän paimenen sanoma, sen rauha ja voima tahtoisi, puhutella sinuakin ja tulla asumaan sinun sydämeesi. Saatat tuntea itsesi voimattomaksi, väsyneeksi ja mahdottomaksi tähän armoon. Mutta mikä ihmiselle on mahdoton, on Jumalalle: mahdollinen - evankeliumin kautta, johon Hän on kätkenyt oman voimansa. Se nostaa, kantaa ja pelastaa ja vie kerran perille täältä armon valtakunnasta kunnian taivaaseen. Evankeliumissa saat tuntea anteeksiantamuksen ja puhdistavan rakkauden voimaa. Se on parasta mielenterveyden hoitamista.
Ilo Pyhässä Hengessä
KOLMAS TUNTOMERKKI on ilo Pyhässä Hengessä. Iloa ei ole ilman aihetta eikä surua ja murhettakaan. Aina täytyy olla joku syy. Jeesuksen ajallisen elämän historia kertoo ihmisistä, syntisairautta kärsivistä, jotka sokeudesta ja kuuroudesta parannettuina, spitaalistaan puhdistettuina, kuolleista eläviksi herätettyinä — armahdettuina — ylistivät Jumalaa ja lähtivät kertomaan Jumalan ihmeellisestä voimasta. Ilo, kiitollisuus ja tyytyväisyys olivat uskon hedelminä tulleet. Tessalonikalaiset jaksoivat vainojenkin keskellä iloita, kun olivat päässeet osallisiksi evankeliumin keskeisimmästä sanomasta, syntien anteeksisaamisesta. Kun Paavali hoiti kirjeitse seurakuntia, hän usein kehotti veljiään ja sisariaan iloitsemaan Herrassa. Hän tunsi iloa omista kahleistansakin, koska hän sai niitä kärsiä Kristuksen tähden. Rooman jumalanlapsille hän kirjoitti: Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät. Daavid kiitti Herraansa kun oli saanut kaikki synnit ja lankeemukset anteeksi ja sanoi: Sinä voitelit minun pääni öljyllä ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
SAMA JUMALAN ARMO synnyttää vieläkin ilon ja kiitollisuuden mieltä tänäkin myrskyisenä ja levottoman kiireisenä aikana, Jumalan voima on uupuvan ja heikontuntoisellakin matkamiehellä tukena ja turvana, että jaksaisi panna pois syntiä ja kuormaa ja ilolla ammentaa autuuden lähteestä elävää ja eläväksi tekevää vettä. Jumalanlapsenkin ilo on monesti murheiden pajuissa kiinni niin, ettei sitä näy. Se on myös vajavaista, mutta kerran se on täydellistä iankaikkisuudessa. Siellä se ei koskaan lopu. Sinuakin kalliisti lunastettu iäisyysmatkamiestä, kutsutaan vielä suurella rakkaudella. Sinuakin, joka teet vielä matkaa epäuskon yössä, kutsutaan Jumalan valtakuntaan tuntemaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Älä katsele kristittyjen vikoja ja virheitä. Yksi oli viaton, virheetön ja synnitön, kun taivaallinen Isä katsoo oman poikansa Herran Jeesuksen ansion kautta armahdettua syntistä ihmistä, Hän näkee hänet pyhänä ja puhtaana. Omalta puoleltamme olemme syntisiä ja heikkoja niin kauan kuin liha ja veri meissä vaikuttaa.
SINÄ VELJENI JA SISARENI, täällä monesti uupumusta ja väsymystä tunteva, turmeluksenkin kahletta kantava, mutta kalleimmalla siunauksella siunattu matkamies, saat kerran äänesi yhdistää lunastettujen uuteen virteen. Murheesi muutetaan iloksi, jota ei kukaan voi riistää pois. Usko matkan viat ja kaikki syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.
ANTTI HÄRKÖNEN
Päivämies toukokuun 24 päivänä 1972