Lauri Taskila: Kurituskin on Jumalan rakkautta

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Lauri Taskila: Kurituskin on Jumalan rakkautta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Touko 2009, 07:46

Kurituskin Jumalan rakkautta


Joita minä rakastan, niitä minä myös nuhtelen ja kuritan: niin ole siis ahkera ja tee parannus" (Ilm. 3:I9).

Kun Jumalan kuvaksi luotu ihminen on vieraantunut Jumalasta, hän on saattanut kulkeutua niinkin kauas, että Jumalalla on aihetta sanoa: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen: mutta; Israel ei tunne, ja minun kansani ei ymmärrä.» Vanhurskas Jumala on yrittänyt ihmistä hyvyydellä suostutella parannukseen: hän on jakanut ajallisia lahjojaan — ei ainoastaan ystäville, mutta myös vihollisilleen antaen aurinkonsa paistaa »niin pahoille kuin hyvillekin ja sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin»:
Jumalalla on aihetta kysyä: »Eli katsotkos ylön hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä " pitkämielisyytensä rikkauden, ettet tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Mutta sinun kovuutesi ja katumattoman sydämesi jälkeen, kartutat sinä vihan itsellesi vihan päivänä, kuin Jumalan oikia tuomio ilmaantuu. Joka antaa itse kullekin hänen töittensä jälkeen» (Room 2:4—6). Jumala on ihmistä rakastanut iankaikkisella rakkaudella ja sen tähden vetänyt häntä puoleensa sulasta armosta, mutta niin monet hyvyyden ja myötäkäymisen keskellä ovat loitonneet vain kauemmas Jumalasta - ei aavistustakaan siitä, että ihminen nöyrtyisi parannukseen. Silloin on Jumalan täytynyt tarttua kurituksen vitsaan, kuin luonnollisen vanhimman, kun lapsi ei tottele. Aikamme ihminen on valmis puhumaan huonosta tuurista, väärien tähtien alla syntymisestä ja sokean sattuman heittelemisestä, kun elämään annetaan vastoinkäymistä ja Jumalan kuritusta.

Tarkoitus

Luther kuitenkin sanoo: »Ajalliset kärsimykset eivät tule sattumuksesta, vaan Jumala sallii ja lähettää ne, synnin tähden kuritukseksi ja herätykseksi, sekä omilleen koetukseksi ja uskon vahvistukseksi.» Kun Jumala käy kurittamaan tottelematonta parannukseen, saattaa käydä näin: »Kun sinä heitä kuritat, niin he surkiasti parkuvat. Mutta kun sinä heistä lakkaat, niin sinut unohdetaan.» Löytyy kovin monta Faaraon osaveljeä, jotka kurituksen alla nöyrtyvät, mutta heti kun vitsaus otetaan pois, sydän paatuu ja hyvät lupaukset parannuksen teosta unohtuvat. Sama jumalaton meno jatkuu ja pieni ihminen pitää vanhurskasta Jumalaa vain hätävarana, jonka sopii odottaa niin kauan kun ihminen tuntee tarvetta palvella tämän maailman ruhtinasta. Kaikkein surkein on tilanne silloin, kun Jumala lakkaa ihmistä kurittomasta ja nuhtelemasta. »Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidä nuhteleman ihmistä sanan kautta iankaikkisesti, sillä hän on liha.» Ihminen voi ajatella, että nyt on hyvin asiat, kun kaikki tunnon nuhteet ovat loppuneet eikä Jumalan vitsa enää lyö. Luther sanoo kuitenkin: »Jumala on silloin oikein vihainen ihmiselle, kun hän ei ole enää ollenkaan vihainen.»
Jumalan vihastakin on aihetta kiittää Jumalaa, silloin kun viha kohdistuu ihmiseen täällä armon ajassa eikä vasta Sitten, »kun Jumalan oikea tuomio ilmaantuu». Jesajalla oli aihetta sanoa: »Minä kiitän sinua, Herra, että vihainen olet ollut minun päälleni: mutta sinun vihasi on palannut, ja sinä lohdutat minua» (Jes. 12:1). Kuritus ja nuhteet ovat saaneet kahtalaisen vastaanoton ihmisten taholta: toiset ovat nöyrtyneet niin kuin Daavid Naatanin nuhteiden edessä: »Minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja Herran edessä». He ovat saaneet kuulla suloisen sanoman: »Ei sinun pidä kuolla, sillä Herra on totisesti sinun syntisi ottanut pois.»

Viha ja katkeruus

Toisissa synnin nuhde on herättänyt vain vihan ja katkeruuden nuhtelijaa kohtaan, kuten Herodeksen sydämessä: nuhtelija pääsee vankilaan ja kokee lopulta marttyyrikuoleman. Liian usein toteutuu Raamatun sana: »Sitä he vihaavat, joka heitä julkisesti nuhtelee ja joka heille totuuden sanoo.» Jumala ei itse suorita tätä nuhtelua sanan kautta, vaan teettää sen palvelijoillaan. »Ja sinä ihmisen poika, minä olen pannut sinut Israelin huoneen vartijaksi, kun sinä jotakin minun suustani kuulet, että sinun pitäisi heitä minun puolestani varaaman. Kuin minä sanon jumalattomalle: sinä jumalaton, sinun pitää totisesti kuoleman, ja et sinä hänelle sitä sano, että jumalaton ottaisi vaarin menostansa niin pitää jumalattoman syntinsä tähden kuoleman, mutta hänen verensä tahdon minä sinun kädestäsi vaatia. Mutta jos sinä jumalatonta varoitat hänen tiestänsä, että hän siitä kääntyisi, ja hän ei palaja tiestänsä: niin pitää hänen syntinsä tähden ` kuoleman, ja sinä olet pelastanut sielusi.» (Hes: 33:7-9). Nuhtelijan virka ei ole kysytyimpiä virkoja maailmassa, johon ilmenisi hakijaryntäystä, lisäksi se on vastuunalainen virka, jossa aina tunnetaan pienuus ja lahjattomuus: siitä syystä antaisi tehtävän mielellään toiselle.
Epäuskoinen ihminenkin tuntee usein Jumalan sanan nuhteiden edessä, että aihetta olisi parannukseen: kulkemani tie on väärä ja nurja Herran edessä. Mutta sielujen vihollinen on valmis antamaan mieltä päähän, että ehtii tuonnempana - parannuksestasi tulee parempi, kun et kiireellä pilaa asiaa. Usein toistuu sen kristityn vaimon kokemus, joka oli ahkera kehottamaan epäuskoisia parannukseen. Kun häneltä kysyttiin mitä ihmiset sanovat, hän vastasi: »Lykkäystä pyytävät, lykkäystä pyytävät.» Harvemmin kuulee tunnollisen ihmisen suusta päätöstä, ettei hän koskaan tee parannusta, mutta nyt ei ole vielä minun aikani, minulla ei ole kylliksi heräystä, tai en ole vielä kypsä tälle asialle. Jumala ei kuitenkaan kysele suuria heräyksen määriä ihmiseltä. Mitta on esitetty näissä sanoissa »Tunne ainoastaan sinun pahat tekosi, ja että olet Herraa sinun Jumalaasi vastaan syntiä tehnyt, ja juossut sinne tänne vierasten jumalain tykö, kaikkein viheriäisten puiden alle: ja ette kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra. Kääntykää, te vastahakoiset lapset, sanoo Herra: sillä minä kihlaan teidät minulleni, ja otan teidät yhden kaupungista ja kaksi koko sukukunnasta ja tahdon teidät viedä Siioniin» (Jer. 3:13–14).
Ja lykkäystä ei Jumala suosittele, hän sanoo: »Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, niin älkää paaduttako teidän sydämiänne».

Etsikon ajasta

Kaikki ihmisen elonaika ei ole etsikon aikaa, on Jeesus saanut itkeä muidenkin kuin Jerusalemin asukasten tähden, »ettes sinun etsikkosi aikaa tuntenut». On korvaamaton vahinko, kun ihminen ei osaa käyttää ainoaa armon aikaa hyväkseen ja toista ei parhaallekaan kulkijalle anneta. Kun Jumalan kuritus ja hyvyys — joita annettiin sitä varten, että ihminen nöyrtyisi armon vastaanottajaksi ja tekisi omista synneistään parannuksen eikä tätä toivottua tulosta näy – ylenkatsotaan, Jumala heittää ihmisen häijyyn mieleen ja antaa paatumisen tuomion, tai lähettää väkevän eksytyksen hengen niin että ihminen uskoo valheen. »Että kaikki ne tuomittaisiin, jotka ei totuutta uskoneet, vaan mielistyivät valheeseen.» Uskoon autetussa ihmisessäkin on usein kurituksen ja nuhteen aihetta, vaikka meidän turmeltuneelle luonnollemme eivät kuritus ja vastoinkäymiset hunajalta tunnu. Me voimme tuskitella koetusten ja vastoinkäymisten alla: olenko minä niin syntinen ja paha, että Jumalan pitää tällaista ristiä antaa ja päättelemme: »Jo Herra hylkäsi, jo Herra unohti minut». Jumala kuitenkin sanoo: »Minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koska häneltä rankaistaan. Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee, mutta jokaista poikaa hän pieksää, kuin hän korjaa. Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee teille itsensä, niin kuin lapsillensa: sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset» (Hebr. 12:5-8). Aiheetta ei Jumala anna vastoinkäymistä ja kuritusta. Pietari kirjoittaa: »Jossa te saatte iloita, te joita nyt vähän aikaa, (jos tarvitaan), moninaisilla kiusauksilla vaivataan.»
Jumalalla on oma tarkoituksensa, kun hän antaa vastoinkäymisiä — sen ei välttämättä tarvitse merkitä sitä, että kuritettava on pahempi kuin toiset. Ei Joosefiakaan huonon elämän vuoksi pantu vankilaan, mutta Jumala kasvatti suurta tehtävää varten ja siksi, ettei kerran tapahtuva korotus rupeaisi päätä huimaamaan, vaan että hän ymmärtäisi myötäkäymisetkin Jumalan lahjaksi eikä omaksi ansioksi. Voi Jumala kurittaa siitäkin syystä, että kristittyyn on tarttunut syntiä, mieli on tarttunut maallisiin ja hukkaan joutumisen vaara on ilmeinen. Silloin tarvitaan kuritusta ja nuhteen sanaa, jonka viallinen käsittää usein väärin: pitää vihana ja haukkumisena sitä että Jumalan lapset viasta nuhtelevat parannukseen. Ei saata kuitenkaan olla suurempaa rakkautta kuin se, että synti synniksi sanotaan ja siitä parannukseen neuvotaan, kun vielä parannuksen teon aika on. »Se tietäkää, että joka syntisen palauttaa tiensä erhetyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta, ja peittää syntein paljouden» (Jaak. 5:20).

Suokoon hyvä Jumala meille lapsen mieltä silloinkin, kun ilmenee aihetta parannukseen, että nuhteen sanan ottaisimme rakkautena vastaan ja saisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.

Lauri Taskila
Päivämies toukokuun 24 päivä 1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Syys 2009, 13:31

Omien hyvien töiden luetteleminen on
seuraus sisäisestä lankeemuksesta



Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka. Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

Synneistä pahimpia on omahyväisyyden synti. Sitä on vaikea synniksi nähdä ja tuntea. Aina on vaan mielessänsä hyvää tehnyt ja näissä hyvissä töissään ansioitunut. Se oli hurskaan Jobin eksymisen syy. Omien lahjain ja avujen ihailussa kului aika. Teot oli vain hyviä tekoja, kun oli ollut sokealla silmänä, ontuvalla jalkana ja köyhäin asia lähellä sydäntä.
Varmaan Job oli kaikkia näitä tehnyt, mutta niistä ei olisi tarvinnut hänen itsensä muistikirjaa pitää. Taivaassa on tarkka kirjanpito Jumalan lasten hyvistä töistä, vieläpä niin tarkka, että jos on kylmällä vesipikarilla juottanut opetuslapsen nimellä Jeesuksen omaa, niin ei jää palkatta.

Me näemme Jeesuksen sanoista, että viimeisenä päivänä, kun luetellaan Jumalan lasten hyviä töitä, niin ne raukat eivät muista mitään hyvää tehneensä, kun ne hyvät työt ovat uskosta versoneet, niin ei ole niistä luetteloa jäänyt.
Kun taas uskova menee tavalla tai toisella pilalle, niin hänen koko huomionsa kääntyy omiensa lahjain ja aikaansaannosten ihailuun. Hän kehuu ja ihailee itseänsä, ja toivoo, että kaikki muutkin huomaisivat hänen korvaamattoman arvonsa.
Tällaiselle ihmiselle tulee ajatus, että jos hänestä aika jättää pysähtyy kaikki pyörät. Hän tuntee olevansa aamupäivän työmies, joka on koko päivän kuorman ja helteen kantanut, jonka arvolle ei sovi, että yhdennellätoista hetkellä viinimäen työhön tullut tehdään hänen vertaiseksensa. Tällaiset on hankalia asukkaita lasten valtakunnassa.

Kukaan ei osaa heitä kyllin palvella, eikä kunnioittaa, niin kuin heidän arvolleen olisi soveliasta. Tällaisesta omahyväisyyden synnistä on ihmisen vaikea saada tuntoa, tehdä parannusta, että pääsisi lapsen paikalle. Jumalan täytyy sytyttää oikein erikoinen tulipalo, että saisi palaa kaikki hyvät luulot ja muistikirjat, että tulisi sielu autuaaksi.

Kun Jumala panee sellaiseen ahjoon, kuin päivinänsä Job oli, että yhtenä päivänä tuli rikkaasta rutiköyhä ja kymmenen lapsen isästä lapseton. Ja vielä lyödään hirvittävillä paisumilla ja peljätetään kauhistavilla näyillä ja unilla, loppuu omahyväisyys sekä liika hurskaus, ja jää jäljelle vain paljas syntinen, joka ei ylistä hyvyyttänsä, eikä ihaile itseänsä, vaan toteaa: "Ei yksikään ihminen ole hurskas ja vakaa Herran edessä:' Vai mikä armo jos Jumala saa omahyväisen vielä lapsen paikalle. Joka pitää armona, että minua syntiskurjaa vielä Jumala hoitaa valtakunnassansa, että tulen autuaaksi niin kuin tulen kautta, vaikka paloi väärä kunnia, omat käsitykset ja väärät luulot. Vielä ne muistikirjatkin joiden sivuja selailin, niitä itse luin ja muilla luetin. Enkä muuta niistä löytänyt, kuin ansioita ja hyviä töitä.

On armoa, että saan ristin ryövärin ja syntisen vaimon kanssa ilmestyä Jumalan ihmeitä tekevän armon kautta taivaan kunniaan. Jumalalla on keinot tomusta köyhä korottaa ja, rikas panna vaivan alle. Jos ihminen pysyy siinä valtakunnassa, jossa Jumala on kuluttavaisena tulena, palaa kyllä maan kuona, ja jää jäljelle koetusten tulessa kuurattu ja kirkastunut uskon kulta, jota sinä päivänä kysytään, kun väsynyt sydämemme lyö viimeiset lyöntinsä. Varmaan sanomme Jumalalle kuin yhdestä sydämestä: kurita täällä, mutta säästä siellä. Vie vaikka kuinka ahtaitten salmien läpi, kun purteni kerran vain pohjaa oikean isänmaan tyvenessä kotivalkamassa.

Lauri Taskila
Päivämies 30. maaliskuuta 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Rebekka » 30 Syys 2009, 19:12

Elaako Lauri Taskila viela? Yksi huumoripitoisimmista puhujaveljista mita meilla oli majoituksessa nuoruudessani.
Rebekka
pirteä
 
Viestit: 290
Liittynyt: 15 Maalis 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Syys 2009, 21:25

Rebekka kirjoitti:Elaako Lauri Taskila viela? Yksi huumoripitoisimmista puhujaveljista mita meilla oli majoituksessa nuoruudessani.

On jo vuosia sitten saanut laskea matkasauvansa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Rebekka » 30 Syys 2009, 21:44

Kiitos Taavetti. Rauha Lauri-veljen muistolle.
Rebekka
pirteä
 
Viestit: 290
Liittynyt: 15 Maalis 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Huhti 2010, 09:37

Televisioko Kristityn kodin huonekalu


"Nyt ette te, minun rakkaani, sen jo ennen tiedätte, niin karttakaa, ettette vieteltäisi jumalattomain eksytyksellä, ynnä heidän kanssansa, ja lankeaisi pois omasta vahvuudestanne.” 2. Piet. 3: 17

Aina on kristityn elämä maailmassa ollut vaarallista, ei vain oman sydämen pahuuden vuoksi ja sen voittamiseksi, vaan myös ulkoa päin tulevien vaarojen ja houkutusten tähden. Mutta erikoisen paha ja vaarallinen on maailman lopun aika. Se on täynnä jumalattomain eksytyksiä. Ei suotta neuvo Paavali: (Ef. 5: 15–16) "Niin katsokaat, että te visusti vaellatte, ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat. Ja hankkikaat teitänne ajallansa, sillä aika on paha." Sielujen vihollinen on päästetty hetkeksi irti, ja se pitää suurta vihaa, tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan.

Yksi nykyisen ajan suuri turmelija, ja paheen levittäjä on televisio. Se on sielujen vihollisella niin suurena apuvälineenä, että sen turmiollista vaikutusta on vaikea arvioida. Sen välityksellä tuodaan kodin seinien sisälle kaikki se saasta, mikä ennen on haettu teattereiden penkeiltä. Siellä ei turmio ole kuitenkaan päässyt niin suureksi, koska sinne ei ole päästetty lapsia katselemaan niitä elokuvia, jotka on kielletty alle 16- vuotiailta. Nyt kun teatteri on tuotu kodin nurkkaan, niitä kiellettyjä kuvia katselevat, ei vain aikuiset, vaan myös lapset polvenkorkuisesta lähtien, ja imevät sieltä vaikutukset myös ryöstöihin, murhiin ja tämän maailman irstaaseen elämään.
Sieltä he saavat nähdä puolialastomat ja täysin alastomat irstauden harjoittajat, kasvavat siihen luuloon, että tämä kaikki kuuluu sivistykseen. Sieltä näytellään juomingit ja herrain kemut, alemman kansan moraalin kohottamiseksi, sillä mitä tekevät isot edellä, sitä pienet kohta perässä. Sen välityksellä vääristellään pyhät ja tehdään vähintään kyseenalaiseksi usko Jumalaan.

Pelkoja

Kun englantilaiset lääkärit tutkivat television vaikutusta, he totesivat sen turmiollisuuden siinä, että se pilasi kansan silmät. Ja kansan terveys romahdusmaisesti laski, kun ihmiset eivät joutaneet raittiiseen luontoon, vaan kuluttivat aikansa television ääressä. Kun Amerikan kansa sai television, lasten osaaminen koulussa loppui siihen, ja nuorisorikollisuus otti harppa-askeleen eteenpäin. 10 – 12 -vuotiaat poikaset saattoivat suorittaa niin etevästi varkaudet, ryöstöt ja murhat, kun heille oli näytetty salapoliisikertomuksia televisiosta, että poliisikunta joutui ihmeisiin. Ei ole kumma, jos lasten mielen terveys järkkyy, kun he näkevät kaikki kauhukuvaukset. Ei ole kumma, jos he säikkyvät ja parkuvat yökaudet.

Muistan omasta lapsuudestani erään vanhan pariskunnan, joka kulki meillä iltakaudet kertomassa meille kummitusjuttuja. Kuinka aroiksi he saivatkaan meidät poikaset, ei puhettakaan, että olisimme menneet pimeän aikana yksin ulos. Niskakarvat pystyssä seisoimme varpaisillaan uunin vieressä, ja yökaudet näimme painajaisunia. (vaikka emme nähneet kummituksia). Lapsen sielunelämä on herkkä, ja se voidaan helposti pahalla turmella.

Kaikkena asia vielä menisi, jos nämä paheen levittäjät, televisiot, kaunistaisivat vain uskottomien kotien nurkkia, mutta asia saa vakavan luonteen, kun niitä alkaa ilmestyä uskovaistenkin koteihin. Ei pitäisi olla mitään epäselvää, mikä tässä kysymyksessä on Siionin yhteinen kanta. Se on kyllin selvästi sanottu monissa saarnoissa, kanssapuheissa ja kristittyjen yhteisissä kokouksissa, että televisio ei ole kristityn kodin huonekalu. Pyhän Hengen valossa on nähty se vaara ja turmio, minkä se kylvää erikoisesti lasten ja nuorison sydämeen.

Asiaa voidaan puolustella sillä, että onhan siellä hyvääkin ohjelmaa, jonka voi katsoa, jättää huonon katsomatta. Se voi vähän aikaa onnistua jollakin tavalla, mutta vähän kerrallaan se unohtuu, ja televisio jää auki aina pitemmäksi ajaksi. Uteliaisuus kasvaa, kuin kiellettyä puuta katsellessa, ja puu rupeaa näyttämään suloiselta ja ymmärrystä antavalta. Seurauksena on lankeemus. Luvallisuuden raja siirtyy kauemmaksi ja kauemmaksi, tunto turtuu ja vanhaa aadamia aletaan ruokkia niillä näytelmillä, jotka herättävät synnin himot turmeltuneessa lihassa ja veressä. Ja niin sielujen vihollinen pääsi toivottuun tulokseen. Se pyysi pikkusormen, sai sen mukana koko käden, ja viimein koko ihmisen. On sangen vaarallista ruokkia ja hoitaa lihaansa niin, että himot heräävät. Tulella leikkiminen ei ole viisasta, sillä voi polttaa itsensä.

Kuulo ja näköaistit

Sekin on vaarallinen ilmiö, kun kristitystä tulee niin huonokuuloinen, ettei kuule Jumalan valtakunnan neuvoja. Tottelemattomuus on noituuden synti. Se oli sitä kuningas Saulille, ja on vielä tänä päivänäkin kaikille kristityille. Ja jos vielä niinkin olisi, että itse voisi raiteilla pysyä, eikä jumalattomien eksytyksellä vietellyksi tulisi. Tässä ei kuitenkaan ole kerskaamisen varaa, sillä, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Niin voi olla monelle heikolle pahennukseksi. Paljon tehdään syntiä toisen omallatunnolla: jos tuo ja tuo laittoi television, ei kai se minullekaan synti liene, näin saatetaan syöstä monta heikkoa turmioon.

Paavali oli arka siinä, ettei vain olisi heikoille pahennukseksi. Hän sanoikin: "Jos tietäisin, että veljeni pahenee, en lihaakaan söisi." Siinä ilmenee vastuuntunto heikommista, joiden vartijoiksi myös meidät on pantu, ettemme asettaisi veljemme eteen kiusausta tai paulaa.

Televisiota voidaan puolustella silläkin, että pidettiinhän radiotakin sopimattomana silloin, kun se ilmestyi, ja nyt se on suurin piirtein joka mökissä. Asialla on kuitenkin suuri ero. Kaikista vaikutteistaan ihmisen sanotaan saavan peräti 90 % silmäinsä kautta ja loput muilla aisteillaan. Se, mitä täytyy varta vasten katsoa, jää varmasti mieleen, ja tekee oman vaikutuksensa. Kuultu saattaa mennä helposti ohi korvien, tai toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jättämättä suurtakaan vaikutusta. Jos taas radiokin jatkuvasti pauhaa ulos kaiken, mitä sieltä tulossa on, ei se elämä vaikuta kristityn kodin elämältä. Kyllä senkin kautta voi itsensä turmella, vaikka se ei elokuvia näytäkään.

Hyvät ohjelmat?

Jos joku vielä sanoisi, että meillä katsellaan televisiosta vain hyvä ohjelma, on siinäkin kaksi puolta. Tämä saattaisi ehkä menestyä, kun vanhemmat ovat kotona, mutta jos he pistäytyvät naapuriin tai työhommiinsa, silloin lapset voivat sieltä katsella mitä vain. He oppivat kyllä pian käyttämään. Monessa kodissa siitä muodostuu riidan väline, kun on kahdenlaista väkeä saman katon alla: toiset haluavat katsella osan, toiset kaiken, mitä sieltä näytetään. – Huipputapaus tältäkin alalta on murheellinen. Eräs amerikkalainen pappi ei aikonut laittaa kotiinsa televisiota, mutta hänen 13 – 14-vuotias poikansa rupesi sitä vaatimaan, että saisi katsella siitä nyrkkeilyottelut ja urheilukilpailut. Isä suostui sillä ehdolla, että siitä ei muuta katsella. Poika lupasi pyhästi tähän tyytyä, ja televisio laitettiin. Kun se tuotiin kotiin, poika halusikin katsoa kaiken, mitä siitä näytettiin, isä sulki ja poika avasi. Tätä kesti aikansa, ja kun poika ei saanut muuten tahtoansa läpi, hän hankki ampuma-aseen ja raivasi sillä tieltään ahdasmielisen isän. Siinä vain yksi esimerkki siitä, mikä riitakapula televisio voi olla kodissa.

Vielä,yksi kysymys: Minkä tähden pitäisi tämän kautta tuoda riitaa kristittyjen keskelle? Kaikki se, mikä vie Siionista rauhan, ja särkee rakkauden, on varmasti pahasta, ja siitä olisi syy mitä pikimmin luopua, sillä jos tavalla tai toisella tuomme riitaa kristittyjen keskuuteen, siitä on seurauksena, että ajaudumme ulos Jumalan lasten rakkaudesta. Ja vaikka kuinka puhuisimme, että uskon asia on ensimmäinen ja tärkein, se jää vain huulten höpinäksi, kun kuitenkin riipumme pahassa kiinni. Ei ai kukaan usko, että Jumalaa voidaan pettää. Hänen kasvojensa edessä me olemme paljaat ja julki, kotona ja kylässä.

Tyhmyys ja viisaus

Sitten vielä yksi kysymys, voiko kristitty olla levittämässä näitä vehkeitä ihmisten keskuuteen? Tästäkin muutama sana, houkutus television myyntiin voi herätä sen vuoksi, että siitä on hyvä myyntiprosentti. Ahneus löytää tässä tilansa, ja asiaa puolustellaan sillä, että ostavathan ihmiset muualta kumminkin. Mutta pitäisikö kristityn olla pahetta levittämässä siksi, että sitä muutkin levittävät? Tuntuisi varmaan aika ihmeelliseltä, jos joku kristityn nimeä tunnustava liikkuisi vaikkapa viinan kaupalla. Ja jos häntä siitä nuhdeltaisiin, hän puolustautuisi sillä, että myyhän valtiokin viinaa, tai ostavat juomarit muualta kumminkin.

Saakoon Jumala kirkastaa tämänkin asian, ettei maailman mammona ja sen tavoittelu tulisi niin lähelle sydäntä, että sen kautta eksytettäisiin luvattomille teille, turmellen omat ja toistenkin omattunnot. Jumala voi lapsilleen siunata leivät muullakin tavalla, kuin television kaupalla, kun sitä Häneltä rukoilemme.

Joku voi vielä ajatella, että säilyn tyhmänä, ja pysyn kehityksestä jäljessä,
kun televisio ei ole minua valistamassa, elämä on tylsää ja tyhjänpäiväistä. On kuitenkin parempi mennä vähemmän tietävänä taivaaseen, kuin kaikkitietävänä hukkua helvetin vaivaan. Aina tosin on maailmassa ollut kysymys siitä, että pitäisi tulla yhtä viisaaksi kuin Jumala. Se vei ensimmäiset ihmisetkin turmion teille.

Armo opastajana

Jos joku on kotiinsa tämän pahennuksen pesän laittanut, tekisit viisaasti, jos vaihtaisit sen vaikkapa magnetofoniin. Sen kautta saisit kotiisi ja elämäsi arkeen seurat, jotka eivät turmele tuntoa. Tai jos on liikaa rahaa niin paljon, että voisit television ostaa, et varmaan loukkaisi Jumalan mieltä, jos käyttäisit nekin varat Jumalan valtakunnan työhön nyt, kun vielä on päivä ja työn aika.

Pysytellään vielä vähän aikaa poissa niiden näytelmäin parista, jotka vieroittavat Jumalan rakkaudesta, ja katsellaan uskon avatuin silmin Golgatan suurta Sotasankaria, joka verellään meidät maasta osti. Usko synnit anteeksi sinäkin, joka näillä asioilla olet tuntosi turmellut, Jeesuksen nimessä ja veressä. Kartetaan vielä kaikkia jumalattomain eksytyksiä, ettei hukuttaisi heidän kanssaan, vaan päästäisiin perille siihen maahan, johon olemme matkalla. Tässä on Jumalan lapselle kallein näky, kun saa katsella Vanhintansa syvissä haavoissa.

Lauri Taskila
Päivämies 25.3.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 09 Kesä 2010, 20:55

Taavetti kirjoitti:Televisioko Kristityn kodin huonekalu


"Nyt ette te, minun rakkaani, sen jo ennen tiedätte, niin karttakaa, ettette vieteltäisi jumalattomain eksytyksellä, ynnä heidän kanssansa, ja lankeaisi pois omasta vahvuudestanne.” 2. Piet. 3: 17

Aina on kristityn elämä maailmassa ollut vaarallista, ei vain oman sydämen pahuuden vuoksi ja sen voittamiseksi, vaan myös ulkoa päin tulevien vaarojen ja houkutusten tähden. Mutta erikoisen paha ja vaarallinen on maailman lopun aika. Se on täynnä jumalattomain eksytyksiä. Ei suotta neuvo Paavali: (Ef. 5: 15–16) "Niin katsokaat, että te visusti vaellatte, ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat. Ja hankkikaat teitänne ajallansa, sillä aika on paha." Sielujen vihollinen on päästetty hetkeksi irti, ja se pitää suurta vihaa, tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan.

Yksi nykyisen ajan suuri turmelija, ja paheen levittäjä on televisio. Se on sielujen vihollisella niin suurena apuvälineenä, että sen turmiollista vaikutusta on vaikea arvioida. Sen välityksellä tuodaan kodin seinien sisälle kaikki se saasta, mikä ennen on haettu teattereiden penkeiltä. Siellä ei turmio ole kuitenkaan päässyt niin suureksi, koska sinne ei ole päästetty lapsia katselemaan niitä elokuvia, jotka on kielletty alle 16- vuotiailta. Nyt kun teatteri on tuotu kodin nurkkaan, niitä kiellettyjä kuvia katselevat, ei vain aikuiset, vaan myös lapset polvenkorkuisesta lähtien, ja imevät sieltä vaikutukset myös ryöstöihin, murhiin ja tämän maailman irstaaseen elämään.
Sieltä he saavat nähdä puolialastomat ja täysin alastomat irstauden harjoittajat, kasvavat siihen luuloon, että tämä kaikki kuuluu sivistykseen. Sieltä näytellään juomingit ja herrain kemut, alemman kansan moraalin kohottamiseksi, sillä mitä tekevät isot edellä, sitä pienet kohta perässä. Sen välityksellä vääristellään pyhät ja tehdään vähintään kyseenalaiseksi usko Jumalaan.

Pelkoja

Kun englantilaiset lääkärit tutkivat television vaikutusta, he totesivat sen turmiollisuuden siinä, että se pilasi kansan silmät. Ja kansan terveys romahdusmaisesti laski, kun ihmiset eivät joutaneet raittiiseen luontoon, vaan kuluttivat aikansa television ääressä. Kun Amerikan kansa sai television, lasten osaaminen koulussa loppui siihen, ja nuorisorikollisuus otti harppa-askeleen eteenpäin. 10 – 12 -vuotiaat poikaset saattoivat suorittaa niin etevästi varkaudet, ryöstöt ja murhat, kun heille oli näytetty salapoliisikertomuksia televisiosta, että poliisikunta joutui ihmeisiin. Ei ole kumma, jos lasten mielen terveys järkkyy, kun he näkevät kaikki kauhukuvaukset. Ei ole kumma, jos he säikkyvät ja parkuvat yökaudet.

Muistan omasta lapsuudestani erään vanhan pariskunnan, joka kulki meillä iltakaudet kertomassa meille kummitusjuttuja. Kuinka aroiksi he saivatkaan meidät poikaset, ei puhettakaan, että olisimme menneet pimeän aikana yksin ulos. Niskakarvat pystyssä seisoimme varpaisillaan uunin vieressä, ja yökaudet näimme painajaisunia. (vaikka emme nähneet kummituksia). Lapsen sielunelämä on herkkä, ja se voidaan helposti pahalla turmella.

Kaikkena asia vielä menisi, jos nämä paheen levittäjät, televisiot, kaunistaisivat vain uskottomien kotien nurkkia, mutta asia saa vakavan luonteen, kun niitä alkaa ilmestyä uskovaistenkin koteihin. Ei pitäisi olla mitään epäselvää, mikä tässä kysymyksessä on Siionin yhteinen kanta. Se on kyllin selvästi sanottu monissa saarnoissa, kanssapuheissa ja kristittyjen yhteisissä kokouksissa, että televisio ei ole kristityn kodin huonekalu. Pyhän Hengen valossa on nähty se vaara ja turmio, minkä se kylvää erikoisesti lasten ja nuorison sydämeen.

Asiaa voidaan puolustella sillä, että onhan siellä hyvääkin ohjelmaa, jonka voi katsoa, jättää huonon katsomatta. Se voi vähän aikaa onnistua jollakin tavalla, mutta vähän kerrallaan se unohtuu, ja televisio jää auki aina pitemmäksi ajaksi. Uteliaisuus kasvaa, kuin kiellettyä puuta katsellessa, ja puu rupeaa näyttämään suloiselta ja ymmärrystä antavalta. Seurauksena on lankeemus. Luvallisuuden raja siirtyy kauemmaksi ja kauemmaksi, tunto turtuu ja vanhaa aadamia aletaan ruokkia niillä näytelmillä, jotka herättävät synnin himot turmeltuneessa lihassa ja veressä. Ja niin sielujen vihollinen pääsi toivottuun tulokseen. Se pyysi pikkusormen, sai sen mukana koko käden, ja viimein koko ihmisen. On sangen vaarallista ruokkia ja hoitaa lihaansa niin, että himot heräävät. Tulella leikkiminen ei ole viisasta, sillä voi polttaa itsensä.

Kuulo ja näköaistit

Sekin on vaarallinen ilmiö, kun kristitystä tulee niin huonokuuloinen, ettei kuule Jumalan valtakunnan neuvoja. Tottelemattomuus on noituuden synti. Se oli sitä kuningas Saulille, ja on vielä tänä päivänäkin kaikille kristityille. Ja jos vielä niinkin olisi, että itse voisi raiteilla pysyä, eikä jumalattomien eksytyksellä vietellyksi tulisi. Tässä ei kuitenkaan ole kerskaamisen varaa, sillä, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Niin voi olla monelle heikolle pahennukseksi. Paljon tehdään syntiä toisen omallatunnolla: jos tuo ja tuo laittoi television, ei kai se minullekaan synti liene, näin saatetaan syöstä monta heikkoa turmioon.

Paavali oli arka siinä, ettei vain olisi heikoille pahennukseksi. Hän sanoikin: "Jos tietäisin, että veljeni pahenee, en lihaakaan söisi." Siinä ilmenee vastuuntunto heikommista, joiden vartijoiksi myös meidät on pantu, ettemme asettaisi veljemme eteen kiusausta tai paulaa.

Televisiota voidaan puolustella silläkin, että pidettiinhän radiotakin sopimattomana silloin, kun se ilmestyi, ja nyt se on suurin piirtein joka mökissä. Asialla on kuitenkin suuri ero. Kaikista vaikutteistaan ihmisen sanotaan saavan peräti 90 % silmäinsä kautta ja loput muilla aisteillaan. Se, mitä täytyy varta vasten katsoa, jää varmasti mieleen, ja tekee oman vaikutuksensa. Kuultu saattaa mennä helposti ohi korvien, tai toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jättämättä suurtakaan vaikutusta. Jos taas radiokin jatkuvasti pauhaa ulos kaiken, mitä sieltä tulossa on, ei se elämä vaikuta kristityn kodin elämältä. Kyllä senkin kautta voi itsensä turmella, vaikka se ei elokuvia näytäkään.

Hyvät ohjelmat?

Jos joku vielä sanoisi, että meillä katsellaan televisiosta vain hyvä ohjelma, on siinäkin kaksi puolta. Tämä saattaisi ehkä menestyä, kun vanhemmat ovat kotona, mutta jos he pistäytyvät naapuriin tai työhommiinsa, silloin lapset voivat sieltä katsella mitä vain. He oppivat kyllä pian käyttämään. Monessa kodissa siitä muodostuu riidan väline, kun on kahdenlaista väkeä saman katon alla: toiset haluavat katsella osan, toiset kaiken, mitä sieltä näytetään. – Huipputapaus tältäkin alalta on murheellinen. Eräs amerikkalainen pappi ei aikonut laittaa kotiinsa televisiota, mutta hänen 13 – 14-vuotias poikansa rupesi sitä vaatimaan, että saisi katsella siitä nyrkkeilyottelut ja urheilukilpailut. Isä suostui sillä ehdolla, että siitä ei muuta katsella. Poika lupasi pyhästi tähän tyytyä, ja televisio laitettiin. Kun se tuotiin kotiin, poika halusikin katsoa kaiken, mitä siitä näytettiin, isä sulki ja poika avasi. Tätä kesti aikansa, ja kun poika ei saanut muuten tahtoansa läpi, hän hankki ampuma-aseen ja raivasi sillä tieltään ahdasmielisen isän. Siinä vain yksi esimerkki siitä, mikä riitakapula televisio voi olla kodissa.

Vielä,yksi kysymys: Minkä tähden pitäisi tämän kautta tuoda riitaa kristittyjen keskelle? Kaikki se, mikä vie Siionista rauhan, ja särkee rakkauden, on varmasti pahasta, ja siitä olisi syy mitä pikimmin luopua, sillä jos tavalla tai toisella tuomme riitaa kristittyjen keskuuteen, siitä on seurauksena, että ajaudumme ulos Jumalan lasten rakkaudesta. Ja vaikka kuinka puhuisimme, että uskon asia on ensimmäinen ja tärkein, se jää vain huulten höpinäksi, kun kuitenkin riipumme pahassa kiinni. Ei ai kukaan usko, että Jumalaa voidaan pettää. Hänen kasvojensa edessä me olemme paljaat ja julki, kotona ja kylässä.

Tyhmyys ja viisaus

Sitten vielä yksi kysymys, voiko kristitty olla levittämässä näitä vehkeitä ihmisten keskuuteen? Tästäkin muutama sana, houkutus television myyntiin voi herätä sen vuoksi, että siitä on hyvä myyntiprosentti. Ahneus löytää tässä tilansa, ja asiaa puolustellaan sillä, että ostavathan ihmiset muualta kumminkin. Mutta pitäisikö kristityn olla pahetta levittämässä siksi, että sitä muutkin levittävät? Tuntuisi varmaan aika ihmeelliseltä, jos joku kristityn nimeä tunnustava liikkuisi vaikkapa viinan kaupalla. Ja jos häntä siitä nuhdeltaisiin, hän puolustautuisi sillä, että myyhän valtiokin viinaa, tai ostavat juomarit muualta kumminkin.

Saakoon Jumala kirkastaa tämänkin asian, ettei maailman mammona ja sen tavoittelu tulisi niin lähelle sydäntä, että sen kautta eksytettäisiin luvattomille teille, turmellen omat ja toistenkin omattunnot. Jumala voi lapsilleen siunata leivät muullakin tavalla, kuin television kaupalla, kun sitä Häneltä rukoilemme.

Joku voi vielä ajatella, että säilyn tyhmänä, ja pysyn kehityksestä jäljessä,
kun televisio ei ole minua valistamassa, elämä on tylsää ja tyhjänpäiväistä. On kuitenkin parempi mennä vähemmän tietävänä taivaaseen, kuin kaikkitietävänä hukkua helvetin vaivaan. Aina tosin on maailmassa ollut kysymys siitä, että pitäisi tulla yhtä viisaaksi kuin Jumala. Se vei ensimmäiset ihmisetkin turmion teille.

Armo opastajana

Jos joku on kotiinsa tämän pahennuksen pesän laittanut, tekisit viisaasti, jos vaihtaisit sen vaikkapa magnetofoniin. Sen kautta saisit kotiisi ja elämäsi arkeen seurat, jotka eivät turmele tuntoa. Tai jos on liikaa rahaa niin paljon, että voisit television ostaa, et varmaan loukkaisi Jumalan mieltä, jos käyttäisit nekin varat Jumalan valtakunnan työhön nyt, kun vielä on päivä ja työn aika.

Pysytellään vielä vähän aikaa poissa niiden näytelmäin parista, jotka vieroittavat Jumalan rakkaudesta, ja katsellaan uskon avatuin silmin Golgatan suurta Sotasankaria, joka verellään meidät maasta osti. Usko synnit anteeksi sinäkin, joka näillä asioilla olet tuntosi turmellut, Jeesuksen nimessä ja veressä. Kartetaan vielä kaikkia jumalattomain eksytyksiä, ettei hukuttaisi heidän kanssaan, vaan päästäisiin perille siihen maahan, johon olemme matkalla. Tässä on Jumalan lapselle kallein näky, kun saa katsella Vanhintansa syvissä haavoissa.

Lauri Taskila
Päivämies 25.3.1964



Taavetti, on suuri siunaus, ettei meillä uskovaisilla ole televisio. Olen työssäni nähnyt, mikä kapine se laite on kun se syöttää sontaa tulemaan. aivan kauhistuttaa, kun jo pienet lapset näkevät kaiken sieltä tulevan saastan.
On vastuullisiakin vanhempia, jotka seulovat pahimpia ohjelmia lapsilta, mutta suurin osa antaa katsoa kaikki mitä tuutista työnnetään ulos.
Sitten se levottomuus, mitä televisio saa silmien kautta aikaan, on väistämtön tosiasia. Väkivaltaohjelmat ym. kummittelevat vielä yölläkin lapsen alitajunnassa.

sama se on tän netin kanssa. Vanhempien tulee valvoa, ettei esim. pelata pelejä liian kauan. omien lasteni perheissä olen huomannut, että on tietty aika ja sitten koneelta pois. Vanhempien tulee neuvoa lapsia myös netin vaaroista ja opettaa heitä omantunnon puhtauteen ja hoitamiseen nettiä käyttäessään.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

Re: Lauri Taskila: Kurituskin on Jumalan rakkautta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Marras 2018, 01:40

Omasta vanhurskaudesta ja Jumalan vanhurskaudesta


Että me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä an rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Room. 5: 1
Taällä maailmassa on olemassa kahdenlaista vanhurskautta, omaa ja Jumalan vanhurskautta. Näiden välillä on niin suuri ero kuin yöllä ja päivällä. Omassa vanhurskaudessa ihminen raataa saamatta ja löytämättä mitään. Jumalan vanhurskaudessa ihmisen rauhaton tunto sitä vastoin löytää ja saa Jumalan rauhan.
On silti valitettavan paljon ihmisiä, jotka omassa vanhurskaudessaan hyvin viihtyvät turhan toivon matkamiehinä ja taistelevat kaikin voimin oman vanhurskauden säilyttämisen puolesta, vaikka se on niin huonoa "tavaraa", että siitä sanoo Raamattu: se on kuin saastainen vaate Jumalan kasvojen edessä.
Omaa vanhurskautta on rakennettu Eedenin paratiisista saakka, eikä se vieläkään ole valmis. Se on eräs synnin muoto, jonka harjoittamisessa kuluu ihmisen lyhyt armon aika.
Kun ihmiselle kirkastuu se tosiasia, että minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja Herran edessä, niin useimmat alkavat omilla töillään lepyttää vanhurskasta ja vihoitettua Jumalaa. Se on esivanhemmilta peritty vaikutus. Ei Aadam eikä Eevakaan tahtonut tulla Jumalan kasvojen eteen alastomana syntisenä, vaan he alkoivat valmistella itselleen peitteitä viikunapuun lehdistä ja suojautua puiden sekaan paratiisissa. Mutta kun Jumala huusi Aadamia, oli hänen tultava Jumalan eteen ja tunnustettava: "Minä kuulin sinun äänesi paratiisissa ja pelkäsin; sillä minä olin alasti, sen tähden minä lymysin." Omatekoinen peite ei suojannut. Siitä on sanottu Raamatussa, että peitto on lyhyt ja vuode niin soukka, että sen alla ei voi mykärässäkään olla.
Ihmiset ovat niitä peittoja tehneet omien ansioiden likaisista tilkuista, ja niissä on monen väristä. Yhtenä kappaleena ovat rukoukset, joiden kautta ihminen luulee saavansa tunnolle rauhan, vaikka ei rukous ole armoväline, jonka kautta joku uudesti syntyisi ja tulisi Jumalan lapseksi. Toisena ovat hyvät työt ja almut, joita ihminen tekee ja luulee niillä sovittavansa vihoitetun Jumalan. Emme sano, että hyvä olisi koskaan pahaa, vaan täytyy sanoa, että ei omaltatunnolta lähde eivätkä katoa tehdyt synnit sillä, että ihminen siistii ulkonaista elämäänsä.
Monet taas luulevat, ja niitä on vielä siihen opetettu, että kun he polvensa notkistavat alttarikaiteen ääreen uskottomin sydämin ja rikokset tunnolla ja nauttivat Pyhän sakramentin, niin he muka vapautuvat synnistä, vaikka siitäkin sanoo oppi-isämme Luther, että siinä ei muuta tapahdu, kun ihminen uskottomalla sydämellä käy Herran pöytään kuin se, että tulee yksi synti lisää entisten lisäksi, koska sitä ei ole asetettu uskottomien syödä ja juoda, vaan se nautitaan sen uskon vahvistukseksi, jonka on synnyttänyt Jumalan evankeliumi.

Nämä edellä esitetyt ovat ne tavallisimmat omanvanhurskauden rakennuspuut, joiden varaån ihminen autuuttaan rakentaa, mutta tuntee kaikkia näitä tehneensä ja että tunnolta puuttuu Jumalan rauha. Eikä ihmekään, sillä vanhurskautta etsittiin lain töistä eikä uskosta niin kuin Paavali sanoo Israelin kansankin etsineen. Niiden, jotka eivät olleet kuuliaisia Jumalan vanhurskaudelle, vaan pyysivät omaa vanhurskauttansa vahvistaa. Apostoli sanoo, että "kun me olemme uskosta tulleet vanhurskaiksi, niin meillä on rauha Jumalan karissa."
Kuinka sitten elävä usko saadaan, joka tuo mukanaan rauhan? Kirkkomme tunnustuskirjat opettavat, että usko sikiää evankeliumin suloisesta opista, armolupauksista ja syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen ansion tähden. Sen tähden Jumalan valtakunnasta julistetaan synninpäästön sanaa, koska Jeesus näin käski omiensa julistaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta ja lupasi, että "joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut."
Synti sammuttaa ihmisen tunnolta elämän ja riistää rauhan. Se erottaa ihmisen Jumalasta ja toinen toisestaan. Anteeksiantamuksen sanan uskominen, jota Pyhän Hengen saaneet ihmiset julistavat, tekee ihmisen eläväksi ja osalliseksi Jumalan vanhurskaudesta niin kuin apostoli sanoo efesiläisille: "Nyt te Kristuksessa Jeesuksessa olette, jotka muinoin taampana olitte", nyt te Jeesuksen veren kautta olette lähes päässeet, niin lähelle, että Raamattu vakuuttaa: "Hänessä me elämme, liikumme ja olemme."
Näin sanoi kerran myös vanha hurskas kirjoittaja: "Minun sieluni on minussa levoton, kunnes se löytää levon sinussa, elävä Jumala." Jumalan vanhurskauden omistaminen on ensi kädessä sitä, että uskotaan Häneen, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi ja jonka Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ovat tänäkin päivänä synnit anteeksi. Näin uskoessamme me voimme sanoa: "Minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa, ja minkä minä elän lihassa tästedes, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa."

Lauri Taskila
Siionin Lähetyslehti 1956 sivut 148, 149


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 14 Marras 2018, 01:40
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron