Kirjoittaja pomeranssi » 08 Huhti 2009, 23:49
Tässä vielä yksi. Edelleen tuotu mopin palstalta.
Ohessa Jaakko Suomalan artikkeli samasta Päivämies-lehdestä, jossa oli Leo Väyrysen artikkeli diakoniasta. Vanhoillislestadiolaisuudessa eletään lähellä kulminaatiopistettä. Runsas kuukausi aikaisemmin oli pidetty kuuluisa opettajien ja puhujien koulutelevisiokokous, jossa Heikki Saari tukijoinen runttasi läpi alkuperäistä esitystä tiukemman kannanoton. Noin puolen vuoden päässä oli kuitenkin jo tuulensuunnan kääntyminen
Päivämies no 7, 14.2.1979
Vanhempien kasvatusvastuu — koulutelevisio
KASVATUSVASTUU
Raamatun ilmoituksen mukaan lapset ovat Herran lahja ja kohdun hedelmä on anto (1. Mos. 33: 5, Ps. 127: 3). Lapsiin perustuu perheen, suvun, yhteiskunnan ja kansan muodostuminen. Vanhan Liiton aikana pidettiin tärkeänä saada paljon lapsia. Siinä ilmeni suuri Jumalan siunaus. Lapsettomuus taas koettiin häpeällisenä Jumalan kirouksena. Jeesus antoi lapsille suuren merkityksen. Hän sanoi lasta Jumalan valtakunnan suurimmaksi.
Entisinä aikoina Suomessakin suuret lapsiperheet on nähty kansallisena onnen lähteenä. Levottomien ja sotaisten aikojen varalle on rajoille tarvittu puolustajia ja rauhan aikoina maan rakentajia. Tällä hetkellä Suomessa oh puute lapsista. Uskovat, jotka eivät mukaudu tämän
maailmanajan mukaan, ovat aina käsittäneet, että lapset ovat Herran lahja ja että Jumala ei huonoja lahjoja anna ajallisessa eikä iankaikkisessa merkityksessä. He uskovat, että Jumala on kaiken elämän Luoja ja ylläpitäjä. Ehkäisyneuvonta ja abortit ovat saaneet sen aikaan, että mukavuudenrakkaudessaan ja itsekkyydessään epäuskoiset ihmiset eivät halua lapsia, sillä niiden vastaanottaminen merkitsee myös itsensäkieltävää palvelua ja uhrautumista.
LAPSISTA HUOLEHTIMINEN
Jakaessaan lahjoja Jumala antaa myös vastuun niiden käytöstä. Näin on myös lasten kohdalla. Vanhempien on huolehdittava lasten ajallisesta hyvinvoinnista. Ellei lasta hoideta, se menehtyy. Raamattu sanoo: "Mutta jos ei joku omistansa, liiatenkin perheestänsä, murhetta pidä, se on uskon kieltänyt ja on pakanaa pahempi" (1. Tim. 5:. Leipä, terveys, mahdollisuus huolehtia lapsista tulee Herralta.
Viedessään uskovaista pienokaistaan kasteelle vanhemmat samalla lupautuvat huolehtimaan siitä, että lapsi opetetaan pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt heidän pitää. Entisessä koululaitoksessamme uskonnonopetus perustui Raamatun kertomuksiin. Se on tukena uskovaisten kotien kasvatustyölle. Nyt, kun uskonnon tuntimääriä on vähennetty ja oppimateriaalia vesitetty, saattaa uskonnonopetus muodostua uskonelämää vahingoittavaksi. Siksi vanhempien tulisi entistä enemmän tuntea vastuutaan lasten kasvattamisesta ja opettamisesta oikealla tavalla. Raamatussa annetaan meille runsaasti ohjeita lasten kasvattamisesta. "Te isät, älkäät yllyttäkö lapsianne vihaan, vaan kasvattakaat heitä kurituksessa ja Herran nuhteessa" (Ef.6:4). "Kurita lastas, koska vielä toivoa on" (Snl.19:18 ). "Kurita poikaas, niin hän sinua virvoittaa ja saattaa sielus iloiseksi" (Snl. 29:17). "Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa" (Snl.13:24). Lasten kasvatus Herran kurissa ja nuhteessa on siis viime kädessä perheen isän vastuulla. Kasvatus tapahtuu taivasta varten. Kun uskonelämä on kunnossa, silloin seuraavat hyvät tavat mukana. Raamatussa on esimerkkejä siitä, kuinka tärkeänä vanhempien vastuuta kasvatuksessa pidetään. Eelille Jumala lähetti seuraavat terveiset: "Minä tahdon tehdä hänelle tiettäväksi, että minä olen Tuomari hänen huoneellensa iankaikkisesti sen pahan työn tähden, että hän tiesi poikansa häpeällisesti itsensä käyttäneen, ja ei kertaakaan vihaisesti katsonut heidän päällensä. Sentähden olen minä vannonut Eelin huoneelle, että tämä Eelin huoneen pahanteko ei pidä lepytettämään uhrilla eikä ruokauhrilla iankaikkisesti" (1. Sm. 3: 13, 14). Ketkään vanhemmat eivät voi saada lapsiaan väkisin pidetyksi uskomassa eivätkä noudattamaan hyviä tapoja. Mutta kasvatusvastuusta ei voida vetäytyä. Herran pelko on pahan vihaamista myös silloin, kun se on saanut vallan omissa lapsissamme. Meillä on suuri kiusaus langeta hempeämielisyyteen ja katsoa suurpiirteisesti ja ymmärtäen lastemme kurittomuutta ja maailmallisia tapoja. Heitä täytyy muka ymmärtää, nuoria kun ovat. Amerikan eriseuran yksi näkyvimpiä hedelmiä oli se, että uskoa tunnustavat vanhemmat antoivat lastensa tottua jumalattomille tavoille, kunhan vaan kävivät seuroissa. Tällainen asenne vie uskon sekä lapsilta että vanhemmilta, ellei siitä saada parannusta.
Toisaalta on olemassa vaara, että lasten ja nuorten oikeutettuakin vapautta ja hilpeyttä, joka kumpuaa terveestä uskonelämästä ja hyvästä omastatunnosta, tukahdutetaan vanhempien kuivalla ja kireällä kasvatusotteella. Tietenkään lapsiin ei saa purkaa omia väsymyksestä tai muusta johtuvia kiukunpuuskia. Parasta kristillistä kasvatusta on se, kun vanhemmat pyrkivät kilvoittelemaan Jumalan lapsina omassa kodissaan ja tekemällä lastensakin edessä parannusta matkan vioistaaan. Sama mittaamaton Jumalan armo, joka on vanhemmat uskoon auttanut ja siinä pitänyt, on myös lasten uskonelämän voiman antaja. Se opettaa hylkäämään sen, mikä ei ole oikein Jumalan edessä ja elämään siveästi ja hurskaasti tässä elämässä. Se kiinnittää vanhempien sydämet toisiinsa ja isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen (Mal 4: 6).
JUMALAN SEURAKUNNAN TYÖMUODOT VANHEMPIEN TUKENA KASVATUSTYÖSSÄ
Meidän aikanamme Herran Siioni on tullut entistä enemmän vanhempien avuksi opetus- ja kasvatustyössä. Rippikoulu-, poika- ja tyttö- ja perheleirityö samoin kuin pyhäkoulu- ja päiväkerhotoiminta ovat osoittautuneet siunauksellisiksi työmuodoiksi Raamatun tuntemuksen ja hyvien kristillisten tapojen opettamisessa.
Tähänkin saattaa liittyä vaaroja. Vanhemmat voivat tuntea kiusausta pestä kätensä henkilökohtaisesta kasvatusvastuusta antamalla lapsensa seurakunnan työmuotoihin mukaan. Siinä saattaa olla jotakin samaa, mitä epäuskoisessa maailmassa tällä hetkellä ajatellaan: Vastatkoon yhteiskunta lapsista. Meille vanhemmille se ei kuulu.
On painokkaasti sanottava, että Siionin työmuodot ovat tarkoitetut tueksi meille huonoille ja epäonnistuneille vanhemmille kasvatustyössä, ei kasvatusvastuusta vapauttamiseen.
Ei voi olla oikein, että omaksutaan tämän maailman ns. vapaita kasvatusmuotoja, joiden mukaan lasta ei saa kieltää mistään eikä käskeä mihinkään. Juuri tällä vapaalla kasvatuksella tehdään kaikkein tyytymättömimpiä ja tasa-painottomimpia ja epävarmimpia nuoria ja aikuisia. Näin kasvattaen lapset eivät opi kuuntelemaan seuroissa Jumalan sanaa, vaan vielä isoinakin kuljeskelevat ja kuhisevat saarnan aikana. Kaikki on toteutettava siihen, että silloin, kun Jumala sanaansa meille tarjoaa, sitä kannattaa kunnioittaa hiljentymällä rukoillen kuuntelemaan.
Samoin lapsi olisi totutettava pienestä pitäen henkilökohtaiseen uskonvastuuseen Jumalan edessä. Hänkään ei tule autuaaksi isän eikä äidin eikä seurakunnan uskolla, vaan omakohtaisella uskolla, jota Jumalan valtakunnan neuvojen mukaan vaalitaan.
KOULUTELEVISIO
KRISTILLISYYDEN KANNANOTOT
Jumalan valtakunnassa on otettu kielteinen kanta televisioon. Se ei ole kristityn kodin huonekalu, eikä sen katselutottumuksia tule missään muodossa suosia. Uskovainen opettaja ei rakenna tuntejaan TV-ohjelmien varaan, eivätkä uskovaiset ole mukana TV-oppitunnilla, mikäli se on mahdollista. Parasta olisikin jo lasta ensiluokalle vietäessä tehdä tämä asia opettajille selväksi. Samoin on lapselle korostettava, että hänen tulee käyttäytyä kauniisti, kunnioittavasti ja koulun järjestyssääntöjen mukaisesti myös silloin, kun hän jää ilman valvontaa muihin tehtäviin luokan ollessa TV-tunnilla.
Pyhä Henki ei koskaan anna seurakunnassaan ajallisestikaan vahingollisia neuvoja. Näin ei ole käynyt TV:nkään suhteen. On aivan aiheeton sellainen huoli ja pelko, että me ja meidän lapsemme menetämme jotakin arvokasta ja jäämme kehityksestä jälkeen, kun emme katsele televisiosta murhia, muuta väkivaltaa pornoa, rikollisuutta tai vaikkapa vain viattomalta tuntuvia asiaohjelmia. Eri puolilla maailmaa on tehty lukuisia luotettavia tutkimuksia TV:n katselemisen haittavaikutuksista mm. aivotoimintaan, valheellisen ajan ja paikan tajun syntymiseen, puhumattakaan sopimattomien ohjelmien vaikuttamaa mallioppimista, jonka hedelmiä näkyvät tunnottoman raakuuden ja väkivallan, häiriintymisen ja levottomuuden lisääntyminen lasten ja nuorten käyttäytymisessä. Sen, joka TV:n suhteen on toista mieltä ajatuksissaan, sanoissaan tai toimissaan, on syytä vakavasti kuunnella itselleen Raamatun neuvoa : Jolla korvat on kuulla, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo.
TV OPPITUNTIEN HAVAINNOILLISTAJANA
On aivan ilmeistä, että TV:n käyttö saattaa entisestään lisääntyä opetustyössä. Tunteja ei enää rakenneta kokonaan TV: n varaan, mutta sitä näytetään pieni hetki opetuksen havainnollistamiseksi. Onko uskovan oppilaan lähdettävä siksi aikaa ulos luokasta tullakseen jälleen l—5 minuutin kuluttua takaisin, kun on palauduttu normaaliin oppituntiin? Yksi asia on ainakin varma: On parempi olla seuraamatta, jos ohjelma loukkaa uskoa ja hyvää omaatuntoa. Ongelma lienee siinä, että silloinkin , kun ohjelma on ns. asiaohjelma, väläytetään linnun-kuvaa tms., se luo lapseen katselutottumuksia, joilta me rakkaamme haluaisimme välttää. Tästäkin asiasta on Pyhä Henki antava meille oikeaa ja viisasta valoa, kun sitä pyydämme.
Suomessa järjestetään koko maan koululaitoksessa Meidän koulu-niminen kampanja. Sen tarkoituksena on luoda yhteishenkeä. Kampanjaan kuuluu paperin ja lumpun keräystä. Saadut varat käytetään oman koulun hyväksi. Koulun Kerhokeskus suorittaa väritelevision hankkimista joka kouluun. Kouluhallitus pitää ideaa hyvänä. On selvää, että uskovat eivät voi osallistua tähän kampanjaan.
KOTIHARTAUDET
Nykyajalle on ominaista perheiden hajoaminen. Osasyynä on TV, joka orjuuttaa ihmiset määräämällä heidän ohjelmansa päivittäin ja viikottain. Perheenjäsenillä on yhä vähemmän aikaa toisilleen. Ajan puute tuntuu vaivaavan myös Siionin vanhimpia. Seuratoiminta on vilkastunut ja se on hyvä. Mutta olisiko mahdollista saada kotihartaudet yleistymään uskovissa kodeissa. Siionin julkaisujen ja Raamatun lukeminen, laulu ja keskustelut niiden pohjalta voisivat olla kiireisenä aikana suureksi siunaukseksi.