Antti Loukusa: Ihminen Jumalan palvelijana

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Antti Loukusa: Ihminen Jumalan palvelijana

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Kesä 2009, 08:50

Ihminen Jumalan palvelijana

"Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän muotomme jälkeen: ja he vallitkaat kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan ja kaikki, jotka maalla matelevat." (1. Moos. 1: 26)

Lukiessamme luomiskertomuksia Raamatusta tulemme ymmärtämään, kuinka luotuansa ihmisen Jumala antoi tälle myös tehtävän hallita koko luomakuntaa. Hän siis asetti luomansa ihmisen palvelemaan itseänsä. Voimme sanoa, että tämä tehtävä on erittäin tärkeä. Aivan samalla tavalla on vielä tänäkin päivänä hajalla asuvassa Jumalan valtakunnassa. Ihmiset, jotka asetetaan valtakunnan tehtäviin, ovat vastuussa Jumalan armotalouden hoidosta.
Tehtävä oa erittäin tärkeä ja siksi onkin syytä rukoilla heille viisautta ja taitoa Jumalalta, meidän isältämme. Moni näistä palvelijoista on kasvanut suureksi: oma tahto on tullut Jumalan tahdon edelle. Tämä on tuonut murhetta Jumalan lapsille.
Aadamista emme voi sanoa, että hän olisi kasvanut saamansa tehtävän vuoksi. Voimme sanoa, että Aadamin sieluntila oli onnellinen, "Ja he olivat molemmat alasti, Adam ja hänen emäntänsä, eivät hävenneet" (1.Moos. 2:25). Ei meilläkään hävetä, kun olemme saaneet kaikki syntimme anteeksi, päinvastoin, sydän iloitsee ja aivan tahtoisi kiittää Jumalaa suuresta armosta, jonka olemme osaksemme saaneet. Tässä tulee selvästi esille puhdas, synnistä ja sen turmeluksesta mitään tietämätön sielun tila, johon Jumala loi ihmisen. Tässä tilassa ihminen oli vapaa Jumalan edessä, ja näin ollen kelvollinen siihen tehtävään, johon Jumala hänet asetti.

Ei olekaan vaikea ymmärtää, kun katselemme asioita ymmärryksessä, jonka olemme saaneet Pyhältä Hengeltä. Ei henki todista itseään vastaan, vaan ilmoittaa itsensä, ja itsessänsä Jumalan tahdon, sillä kaikki kolme ovat yksi, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Asettaessaan ihmisen asumaan Eedenin paratiisiin viljelemään ja vartioimaan sitä (1.Moos.2:15), Jumalalla oli aivan täydellinen luottamus tekemäänsä ihmiseen. Ei tämä olekaan ihme, sillä olihan ihminen tehty Jumalan kuvaksi.
Vapaa suhde Jumalan ja ihmisen välillä on siinä, ettei ihmisellä ollut tietoa muusta kuin Jumalan tahdosta. Tämä ei kuitenkaan saanut kestää kauan. Käärme petti ihmisen. Syödessään sen puun hedelmiä, josta Jumala oli kieltänyt syömästä, ihminen rikkoi Jumalan antamat käskyt ja ohjeet. Tapahtui suuri muutos onnelliseen tilaan, jossa ihminen oli tähän saakka saanut olla. Vapaus katosi ja ihminen huomasi olevansa alasti. Nyt ihminen huomasi muutoksen, joka oli tapahtunut yhden käskyn rikkomisesta. Kun Jumala kutsui Aadamia, ei tämä enää ollut vapaa, ja siksi hän emäntänsä Eevan kanssa lymysi (piiloutui) puiden suojaan.
Varmasti meillä kaikilla tuhlaajareissun käyneillä on sama kokemus Aadamin ja Eevan kanssa. Kun omien rikkomuksiemme tähden tunnon rauha hävisi, emme ainoastaan peljänneet Jumalaa, vaan pelkäsimme ennen niin rakkaita veljiä ja sisaria. Aadamin ja Eevan tavalla tahdoimme mennä piiloon, ettei kukaan saisi meitä häiritä kysymyksillä: onko sinulla rauha omallatunnollasi? Jumala kutsui Aadamia sanoen; kussas olet? Näemme, kuinka paljon Jumala rakasti tekemäänsä ihmistä, Jumala ei hyljännyt häntä, vaan kutsui: kussas (missä) olet? Ei ollut Aadamille Eevalla muuta keinoa kuin tunnustaa, että he ovat rikkoneet Jumalan käskyn. Voimme hyvin käsittää sydämen tilan, joka synnin, rikkomuksen palkkana oli astunut ihmisen sydämeen. Oli tullut tuomion pelko. Rakkauden pelko, joka oli ollut, hävisi. Ihminen ei ollut enää kelvollinen vartioimaan Eedenin paratiisia ja onkin sanottu (1.Moos.3:23). "Herra Jumala johdatti hänen ulos Edenin paratiisista maata viljelemän, josta hän otettu oli."

Suuressa rakkaudessaan langennutta ihmistä kohtaan Jumala kuitenkin antoi lupauksen pelastuksesta omassa Pojassaan (1.Moos.3:15) ja tässä lupauksessa avautuu meille Pyhän Hengen kautta nähtäväksi kuva, tulevasta valtakunnasta, jonka Jeesus Kristus oli perustava maan päälle. Saamme nyt katsella tätä täyttyneenä ja yritämme sovittaa tapahtumia yhteen. Ymmärrämme, kuinka seivästi nämä asiat käyvät rinnakkain. Ensinnäkin ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi ja oli luotuna nuhteeton ja kelvollinen vartioimaan ja hallitsemaan Jumalan luomaa luomakuntaa. Samoin oli Jeesus Kristus nuhteeton ja täysin kelvollinen.
Kuitenkin Jeesus oli Jumalan aivoituksen jälkeen oleva se, joka lunastaa langenneen ihmisen. Hän itseänsä rakastamatta rakasti meitä niin paljon, että uhrasi oman henkensä. Saamme Jeesuksen verihaavojen turvissa puhdistaa itsemme kaikesta synnin liasta ja saastasta. Kun uskomme Hänen nimensä päälle, tulemme puetetuiksi Pyhän Hengen puhtaudella, tulemme lumivalkoisiksi Jeesuksen veren puhtaudessa. Hänen ansionsa kautta ne jälleen tulemme osallisiksi jumalallisesta osasta, Jumalan lapseudesta. Nyt on siis synnyttäjänä Jumala, kuten alussakin oli, kuitenkin Poikansa kautta, kuten Hän paratiisissa lupasi.
Tässä avautuu nähtäväksi uusi syntyminen. Olemme saaneet uuden sydämen ja tämän uuden sydämen halu on Jumalan luokse. Tahdomme antaa itsemme palvelemaan Jumalaa, kun Hän on näin suuren armon meille osoittanut. Tulemme jälleen kelvollisiksi palvelemaan Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa maan päällä.

Veljet ja sisaret rakkaat, hyvin ovat asiat vielä tänä päiväpä. Vielä saarnataan samaa voittosanomaa: se on täytetty. Lupaus, joka annettiin paratiisissa, täytettiin Golgatan ristillä pitkänäperjantaina. Ne, jotka uskovat Hänen nimensä päälle, saavat elää. Tässä täyttymyksessä on meillä se turva, joka ei anna häpeään tulla. Siksi onkin turvallista tehdä matkaa, kun olemme saaneet Jeesuksessa Kristuksessa pukea päällemme hääpuvun, joka peittää kaikki synnit. Teemmekin vielä niitä lupauksia, että tahdomme seurata Jeesusta ristiämme kantaen. Pyydämme rukouksissa taivaallista Isäämme, että Hän Poikansa ansion kautta antaisi meille sen armon, että aina, kun tämä juhlapukumme tahraantuu ja siihen tulee reikiä, niin silloin aina saisimme voiman, että synnin poispanijoina rientäisimme parannuksen askelille ja saisimme ammentaa uutta voimaa avatuista lähteistä, jotka vuotavat Jeesuksen haavoista. Tänäkin päivänä on lupa uskoa kaikki matkanviat, epäilykset ja puutokset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun näin uskomme, niin meille luvataan iankaikkinen elämä.
Minäkin tahdon uskoa teidän kanssanne.

Antti Loukusa
Päivämies tammikuun 30 päivä 1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Tammi 2011, 20:55

Synnin palkka on kuolema


"Ja Herra katui ihmisen tehneensä maan päälle, ja tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: minä tahdon ihmisen, jonka minä loin, hukuttaa maan päältä, hamasta ihmisestä niin karjaan asti; matoihin ja taivaan lintuihin asti; sillä minä kadun, että minä niitä tehnyt olen. Mutta Noa löysi armon Herran edessä.» (l. Moos. 6: 6 – 8).

Tämä raamatunkohta kertoo meille Jumalan tuomiosta, joka lankesi maan piirin päälle, ja tuhosi luomakunnan. Olemmehan lukeneet, kuinka Jumala, luotuaan maan ja kaiken, mitä maassa ja meressä oli, teki ihmisen maan tomusta. "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän sen loi." .(1. Moos. 1: 27). Jumala asetti ihmisen asumaan Edenin paratiisiin, ja sanoi ihmiselle: "Kasvakaat ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata, ja tehkää se teillenne alamaiseksi, ja vallitkaa kalat meressä ja taivaan linnut ja kaikki eläimet, jotka maalla liikkuvat." Jumala neuvoi myös ihmistä, kuinka tulee asua ja elää paratiisissa. Raamattu kertoo meille, että Jumala oli tyytyväinen kaikkeen tekemäänsä ja sanoi: katso, ne olivat sangen hyvät."

Huomaamme, että ihminen oli asetettu pääksi kaikelle luomakunnalle, ja oli tehty Jumalan kuvaksi. Tähän tilaan tapahtui kuitenkin muutos, käärmeen pettäminä Eeva ja Adam söivät puusta, jota Jumala oli kieltänyt syömästä. Näin tapahtui ihmisen lankeaminen syntiin. Jumalan käskyjen rikkominen, ja syntiin lankeaminen tekevät Jumalan mielen murheelliseksi. Jumala kiroaa käärmeen, ja myös maan, ja rangaistukseksi Hän sanoi ihmiselle: "Otsasi hiessä pitää sinun syömän leipäs, siihen asti kuin sinä maaksi jälleen tulet." Jumala johdattaa ihmisen pois paratiisista. Nyt on ihmiselle tullut synnin palkkana kuolema. Hän on menettänyt sen autuaallisen osan, johon Jumala oli hänet asettanut asumaan paratiisissa. Tästä seuraa synnin rangaistus, kaikelle sukukunnalle heidän jälkeensä. Ihminen tulee taipuvaiseksi pahaan, ja voimattomaksi hyvään, ja näin tapahtuu ero Jumalasta. Ihminen, jonka Jumala loi omaksi kuvaksensa, on ylitsekäymisten kautta vetänyt päällensä Jumalan tuomion. Apostoli Paavali kirjoittaa roomalaisille: "Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelijaksi kuulemaan, sen palvelijat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?" (Room. 6: 16). Kun ihminen kuunteli saatanaa, joka käärmeen muodossa tuli, hän tuli petetyksi, ja joutui palvelemaan sielujen murhaajaa.

Suuressa armossaan Jumala, kuitenkin armahti syntiin langennutta ihmistä, ja sanoi käärmeelle: "Minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Sen pitää rikki polkeman, sinun pääsi, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän." Tässä Jumala antaa lupauksen omasta Pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta. Oman aivoituksensa jälkeen Hän tahtoo pelastaa syntiin langenneen ihmisen. On sanottu, että ensimmäistä sovintosaarnaa on saarnattu Edenin paratiisissa, ja siitä saakka meidän päiviimme asti. Tätä samaa pelastussaarnaa saarnasi myös Noa ajallaan, eli ajalla, josta sanotaan, että se oli paha. "Mutta Herra näki ihmisen pahuuden suureksi maan päällä, ja kaikki hänen sydämensä aivoitus ja ajatus oli ainoastaan paha joka aika." (1. Moos. 6: 5). Ihmisten lisääntyessä maan päälle, lisääntyi myös heidän pahuutensa ja Jumala joutui kääntämään vihan maljan luomansa ihmiskunnan päälle, koska he eivät tehneet parannusta pahoista töistänsä. Herra sanoi: "Ei minun henkeni pidä nuhteleman ihmistä (sanan kautta) iankaikkisesti, sillä hän on vain liha. Sen tähden olkoon hänelle aikaa sata ja kaksikymmentä ajastaikaa." Noa saarnasi parannuksen armoa syntisille ja tuomitulle kansalle, ja samalla hän rakensi arkkia, jonka Jumala oli käskenyt rakentaa. Noasta sanotaan, että hän teki kaiken niin kuin Herra käski. Ei ollut varaa Noalla lähteä tekemään Herran työtä omalla ymmärryksellään, vaan hän oli kuuliainen Herralle. Noa oli käsittänyt Jumalan armon niin suureksi omalle kohdalleen, että kannatti olla kuuliainen kaikille Herran antamille ohjeille. Koska Noa oli kuuliainen, hän löysi armon Herran edessä, ei hyvistä töistä, vaan siitä, että hän osoitti kuuliaisuuden Herran sanalle, ja teki kaiken niin kuin Herra käski. Herra sanoi Noalle: "Sinun kanssas minä minun liittoni teen. Ja sinun pitää arkkiin sisälle menemään sinun ja sinun poikasi ja sinun emäntäs ja poikais emännät sinun kanssas." Herra valmisti pelastuksen sille, joka oli kuuliainen Hänen tahdolleen, ja turvasi Häneen. Vielä Herra sanoi Noalle; "Kaiken lihan loppu on minun eteeni tullut, sillä maa on heistä täynnänsä väkivaltaa, ja katso, minä hukutan heitä ynnä maan kansaa."

Rakas matkaystävä, veljeni ja sisareni, onhan lohdullista tehdä matkaa samalla tavalla, kuin Noakin teki. Jumalan armo on suuri tänäkin päivänä. Vaikka olemmekin tekemässä matkaa syönnin turmelemassa ruumiissa, ja sydämemmekin on aivan täynnä pahoja ajatuksia, niin löydämme armon Jumalan edessä, kun olemme kuuliaisia neuvoille, joita tänä päivänä meille annetaan Pyhän Hengen kautta valtakunnassa, jonka Jeesus Kristus perusti maan päälle. Emme tee syntiä ehdoin tahdoin. Kun syntiin joudumme, riennämme panemaan sen heti pois, ja haluamme elää sovitettuna Jumalan edessä. Apostoli Paavali kirjoittaa: "Sillä jos me Jumalan kanssa olimme sovitetut hänen Poikansa kuoleman kautta, kuin me vielä hänen vihollisensa olimme, paljoa enemmin me autuaiksi tulemme hänen elämänsä kautta, että me sovitetut olemme." (Room. 5: 10).

Sovitus, jonka Jumala lupasi Edenin paratiisissa, saarnattiin lupauksen sanana Noan kautta sille ihmiskunnalle, joka tuhoutui vedenpaisumuksessa. Tänä päivänä sovituksen sanoma syntiin langenneelle ihmiselle saarnataan sanomana Jeesuksesta Kristuksesta, joka syntyi, kärsi ja kuoli, nousi ylös haudasta, ja astui ylös taivaaseen sinun ja minun syntien tähden. Näin me olemme sovitetut Jumalan edessä Jeesuksessa Kristuksessa, josta Paavali sanoo: "Vaan myös meidän tähtemme, joille se myös pitää luettaman kun me sen päälle uskomme, joka meidän Herran Jeesuksen kuolleista herätti. Joka meidän syntiemme tähden on annettu ulos, ja meidän vanhurskauttamisemme tähden on herätetty ylös." (Room. 4: 24 – 25).

Huonoksi itsesi tunteva taivaan tien matkalainen, hyvin ovat asiat. Ei ole autuutemme hyvissä töissä, vaan se on uskomisessa: sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme. Kannattaa tunnustaa vielä Jeesusta Kristusta Vapahtajaksemme. Suuri on se autuus, jonka omistamme.

Nuori sisareni ja veljeni, sinulle tahtoisin sanoa: aika on paha, aivan kuin Noan päivinä. Synnin valta on suuri maailmassa. Pelottaa: jaksanko enää tunnustaa Jeesusta Vapahtajakseni. Monet ovat varmasti pyytäneet, että rakas taivaallinen Isä antaisi voimaa, uskoa Jeesuksen sovintotyön päälle. Tätä mekin pyydämme. Emme jaksa omilla voimillamme, mutta Jeesus on luvannut kantaa väsynyttä ja uupunutta kulkijaa, kunhan vain turvaamme Häneen. Sotikaa Joosefin tavoin kaikkia viettelyksiä vastaan, kilvoitellen hyvän omantunnon säilyttämisessä, tunnustaen uskoa, ja anteeksi pyytäen sitä, mikä sydämen rauhaa häiritsee. Sielunvihollinen yrittää meitä kaikkia eksyttää pois taivaan tieltä, mutta sotikaamme sitä vastaan jalosti, Jumalan kuolematonta sanaa aseenamme käyttäen. Aina, kun joudumme syntiin, tunnustamme ja pyydämme syntejä anteeksi. Siitä saamme uutta voimaa taistelussa syntejä vastaan. Veljeni ja sisareni, usko tänäkin päivänä kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja ole turvattuna. Se, joka voitti, elää iankaikkisesti ja on luvannut viedä meidät perille, kun vain Häneen turvaamme. Olkaa hyvässä turvassa!

Antti Loukusa
Päivämies 10.9.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron