VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 25 Syys 2018, 00:06

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 14 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 04 Kesä 2009, 19:12 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Jolla korvat kuulla, se kuulkoon


MIKSI HERRA JEESUS lausui niin usein ylle kirjoitetut sanat? Herra Jeesus sanoo näinkin: "Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkoon.” (Mark. 7:16) Onhan olemassa vammautuneita, joilta puutuu kuulo, ja korvat voivat puuttua kokonaan, heillä on aivan päälle näkyvä vamma. Ei Herra Jeesus tarkoita tällaista, sillä tässä samassa Raamatun luvussa Hän parantaa kuuron. Hänellä oli valta ja voima parantaa myös ruumiin vammoja. Uskon että on kysymys korvista, jotka kuulevat ja kätkevät Jumalan sanan. Raamattu sanoo näinkin: Jos tänä päivänä kuulet Jumalan Pojan äänen, älä paaduta sydäntäsi?
"Miten voi vielä nykyaikanakin kuulla Jumalan Pojan äänen? Jumalan Poika saarnaa Jumalan valtakunnassa omiensa suulla parannuksesta ja syntien anteeksisaamisesta. Tämän saarnan kuullessasi, älä paaduta sydäntäsi, vaan tee parannus ja usko omat syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun näin olet saanut kuulla Jumalan Pojan äänen, ja uskonut sen, sinun korvasi ovat avautuneet kuulemaan sitä kieltä, jota kauniisti sanotaan Kaanaan kieleksi. Profeetta Jesaja sanoo jumalanlapsista: 'Se on syväkielinen kansa, jota ei taideta ymmärtää:"
TARVITAAN PYHÄN HENGEN avaamat korvat. Johannes oli Patmos luodossa, ja kaiken ristin ja vaivan alla sai niin korkean tehtävän, että kirjoittaa kirjeitä itsensä Herran Jeesuksen sanelemana Jumalan lapsille, olihan sen korkea tehtävä. Näissä kirjeissä toistuivat usein sanat: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo."
HERRA JEESUS EI ollut enää itse puhumassa, vaan oli kuultava, mitä Jumala Pyhän Henkensä kautta, omiensa suulla sanoo. Efeson seurakunnan enkelille (papille) osoitetussa kirjeessä sanotaan näin: "Minä tiedän sinun työs ja tekos, ja sinun kärsivällisyytes, ettet sinä voi kärsiä pahoja: sinä olet niitä jo kiusannut, jotka itsensä apostoleiksi sanovat, ja ei ole. Löysit heidät valehtelijoiksi: Ja sinä kannoit ja kärsit, ja minun nimeni tähden sinä työtä teit, ja et väsynyt. Mutta minulla on sinua vastaan, että sinä sinun ensimmäisen rakkautes annoit ylön. Muista siis, kusta lankesit pois ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä töitä. Vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian ja syöksen kynttilänjalkasi pois sijaltansa, ellet sinä tee parannusta. Mutta se sinulla on, että vihaat Nikolailaisten töitä, joita minäkin vihaan. Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, annan minä elämän puusta syödä, joka keskellä Jumalan paratiisia on.’ (Ilm. 2: 2—7)

SEURAKUNNAN PAPPI oli joutunut syntiin. Hän ei ollutkaan jaksanut osoittaa kuuliaisuutta nöyrtymällä parannukseen. Tämäkin Raamatun kohta on tarkoitettu kaikille tämän päivän jumalanlapsille. On tärkeää, että korvamme ovat herkät Jumalan sanan lohdutukselle, mutta myös neuvon ja nuhteen sanoille. Kun me jumalanlapset asetamme itsemme Efeson seurakunnan jumalanlapselle osoitetun kirjeen äärelle, minä ainakin löydän itseni vialliseksi. Monta kertaa olen Herran Jeesuksen rakkauden ylen antanut tottelemattomuuden, synninrakkauden ja lankeemusten kautta. Jos on sinulle, jumalanlapsi, käynyt samoin, eikö olekin Pyhä Henki povessasi, ja seurakunnan kautta sanonut: pane synti pois. Voi, miten heillä on kaikunut korviin Herran Jeesuksen ääni, korvat ovat olleet vielä kuulevat korvat. Kun on kerran saanut kokea, mitä on olla, kun on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, niin voi, mikä kaipaus ja ikävä on sielulla tuohon olotilaan, rauhan tyveneen. Huokaukset ovat nousseet huutona Jumalan luo ja niin on saanut voiman panna synnin pois. Silloin on sielu saanut syödä elämän puusta. Silloin olemme saaneet tehdä niitä ensimmäisiä tekoja, sillä aivan ensimmäiseksihän me teimme parannuksen, synnit saarnattiin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Meidät liitettiin elämän puuhun, Herran Jeesukseen, josta meidän sielumme elää.

JUMALAN LAPSI, älä ole tottelematon, kun Pyhä Henki seurakunnan kautta neuvoo parannukseen, ettet tulisi kuuroksi, ja ettei Jumala syöksisi kynttilänjalkaa sijaltansa ja sinä eksyisit ulos Jumalan seurakunnasta. Sinulla on lupa uskoa kaikki synnit ja kovakorvaisuudetkin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

PALJOSSA OLI EFESON seurakunnan jumalanlapsi onnistunut. Oli töitä jotka olivat Jumalan mielen mukaisia, mutta synnin rakkauden tähden oli ylitsekäyminen tapahtunut. Jumalan valtakunnan työn paljous, vaivan näkeminen, ei ollut peittänyt syntiä. Syntiä ei peitä eikä poista mikään muu, kuin Jeesuksen sovintoveri. Tehkäämme niitä ensimmäisiä tekoja ja uskokaamme jokainen omalle kohdallemme evankeliumi. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Raamattu lupaa: "Vaan niin kuin kirjoitettu on: joita ei silmä ole nähnyt, eikä korva ole kuullut, ja ei ihmisen sydämeen ole astunut, joita Jumala on niille valmistanut, jotka Häntä rakastavat." (1.Kor. 2:9)
Kerttu Oikarinen
Päivämies tammikuun 30 päivä 1974

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Heinä 2009, 20:12 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Vereen kastettu Jumalan sana

"Ja hän oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi" (Ilm. i9: 73).

Kun Johannes oli uskonsa tähden karkotettuna Patmos luodossa, sai hän uskon silmin katsella suurta sotasankaria, Herraa Jeesusta ja Jumalan taistelevaa seurakuntaa. Hän sai nähdä, kuinka Herra Jeesus käy laumansa edellä vereen kastetuissa vaatteissa. Johannes sanoi: "Ja sotajoukko, joka taivaassa on, seurasi häntä valkeilla hevosilla, vaatetetut valkialla, puhtaalla kalliilla liinalla" (Ilm. 19: 14). Johannes katseli meitä tämänkin päivän Jumalan lapsia, sinua ja minuakin, tuossa taivaallisessa sotajoukossa. Hän katseli meitä jo voittajina. Mutta tämä sotajoukko on tänäkin päivänä juuri samanlaisena täällä maan päällä. Sen näkee vain uskon avatuin silmin. Eihän taivaassa ole sotajoukkoa, ei siellä tarvitse sotia. Lauluntekijäkin sanoo: „Ei siellä enää muisteta, Ett ompi oltu sodassa; Ei turmeluskaan ahdista, Vaan kaikk' on tyyntä,
suloista."

Johannes näki kaiken kauniina. Ei ihme, jos omavanhurskas asettaakin tämän kaiken taivaaseen. Jumalan lapset kuuluttavat kutsua tähän taistelevaan Jumalan seurakuntaan. Johannes kirjoittaa, kuinka hän näki yhden enkelin seisovan auringossa ja huutavan: "Tulkaa ja kokoontukaa suuren Jumalan ehtoolliselle"
Kirjan alussa käy ilmi, että Jumalan seurakunnan palvelijat, ovat juuri näitä enkeleitä. Jumalan valtakunta on puettuna auringolla. Psalmin laulaja sanoo: ”Auringolle hän pani majansa heissä." Jumalan lapset ovat puetut puhtaalla kalliilla liinalla, "joka kallis liina on pyhien vanhurskaus.” (Ilm. 19:8). Miksi Herra Jeesus on vereen kastetuissa vaatteissa? Johannes kirjoittaa: "Ja hän on sotkeva kaikkivaltiaan Jumalan närkästyksen ja vihan viinakuurnan."(Ilm. 19: 15) Johannes sai katsella Herran Jeesuksen taistelua Getsemanessa ja Golgatalla. Niin kuin viini punasi kuurnan sotkijan vaatteet, samoin Herran Jeesuksen veri punasi Hänen viittansa ja tätä syntistä maata, kun hän maksoi meidän syntimme. Voi kuinka kalliit seurat olivat Johanneksella.

"Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi." Kuinka tuota vereen kastetun vaatteen kantajaa sanotaan nimellä Jumalan sana. Jumalan sana on silloin vereen kastettu, kun saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sillä juuri tähän evankeliumiin on kätketty Herra Jeesus. Nykyaikanahan saarnataan syntejä anteeksi Jumalan valtakunnan ulkopuolellakin, mutta saarna ei ole vereen kastettu, koska Herra Jeesus ei ole valtakuntansa ulkopuolella. Ei Jumalan valtakunnan ulkopuolella ole ketään puetettu puhtaalla, kalliilla liinalla, ei ole Pyhän Hengen todistusta lapsioikeudesta, eikä Jumalan rauhaa. Eivät he taistele Jumalan sotajoukon kanssa, vaan Jumalan sotajoukkoa vastaan. Jumalan lapsen tuntomerkit puuttuvat.

Mieleeni on jäänyt eräs omavanhurskas henkilö, joka todella oli hurskas ja teki paljon hyvää. Kuulin, että hän oli sairastunut. Jumala pani minut lähtemään tämän sairaan luo. Älkää vain Jumalan lapset, erehtykö uskomaan, että olen ahkera puhumaan epäuskoisille. Olen siihen niin hidas, että jos ansion mukaan saisin palkan, olisin kadotuksen oma. Sen tähden kai tämä jäänytkin niin mieleeni, kun en millään olisi suutani avannut, enkä tahtonut löytää sanoja ja siksi kai kysyinkin vain yksinkertaisesti: "Onko synnit anteeksi ja Jumalan rauha?„Hän vastasi: "Niin mitenkähän se on." Niinpä sitten aloimme keskustella ja niin onnellisesti kävi, että sain siunata hänet Jumalan valtakuntaan. Jumala oli jo häntä elämän kohtaloilla riisunut omasta hyvyydestä. Näin Jumalan armo saikin sijan hänessä. Monta vuotta hän teki matkaa Jumalan kansan kanssa, nyt hän on sapatin levossa. Harvoin tapasimme, mutta suuri oli rakkaus välillämme. Kun olin hänen vieraanaan, näytti, ettei hän tiennyt mitä antaisi, mikä olisi kyllin hyvää.

Sinä omavanhurskas ja epäuskoinen, tule nyt omistamaan näitä Jumalan lapsen tuntomerkkejä, ota vastaan Jumalan valtakunnasta tämä yksinkertainen saarna: Sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Kutsu ei enää kuulu kauan, sillä ajan merkit täyttyvät nopeasti. Aivan kauhistuttaa epäuskoisten tila. Hekin pelkäävät, mitä on tulossa, mutta heidän täytyy täyttää synnin mittaa. Voi miten monta rukousta nousee Jumalan lasten sydämestä epäuskoisten omaisten puolesta, että nöyrtyisivät parannukseen, ennen kuin on myöhäistä.

Jumalan lapsella on ilonaiheita siitä, kun ajan merkit täyttyvät. On ilo kuunnella Jumalan valtakunnasta saarnattua Jumalan sanaa, kun se käy Raamatun kanssa yksiin. Emme vaella pimeässä, vaan sanan valossa. Vaikka valkeus on suuri, niin taistelu on raskas ja uuvuttava. Tiedän että sinä, Jumalan lapsi halajat sielusi ravinnoksi ja voimaksi nähdä Lunastajasi vereen kasteissa vaatteissa. Sinä saat katsella Häntä tässä evankeliumissa, ja uskoa kaikki syntisi, uupumisen pelkosi ja epäilyksesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Pysykäämme lähellä tätä suurta Sotasankaria, ja antakaamme aina, kun synti tarttuu, Hänen sovintoverensä pestä puhtaaksi sen kalliin liinavaatteen, jolla alemme puetut. Kerran saamme yhtyä pyhien riemuun sanoen: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja sen emäntä valmisti itsensä" (Ilm. 19: 17).

Kerttu Oikarinen
Päivämies kesäkuun 25 päivä 1968

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Tammi 2010, 13:29 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Kaksi jauhajaa


"Kaksi jauhavat myllyssä: toinen otetaan ylös ja toinen jätetään. Valvokaat siis: sillä että tiedä, millä hetkellä teidän Herranne on tuleva" (Matt. 24: 41–42).

Jumalan valtakunnan työtä on Raamatussa verrattu viljan jauhamiseen. Kun maailman lopun aika lähestyy ja rengas Jumalan valtakunnan ympärillä kiristyy, kasvaa viha niin suureksi, että maailma ei kärsi kuulla elävää Jumalan sanaa. Elävän Jumalan sanan saarnaaminen kielletään. Silloin ovet katua vastaan suljetaan ja myllyn ääni vaikenee. Ei saarnata enää ulkopuolelle Jumalan valtakunnan. Mutta tässä Raamatun kohdassa kuitenkin Herra Jeesus puhuu kahdesta
henkilöstä, jotka jauhavat myllyssä, kun Herra Jeesus tulee.
Sisäpuolella Jumalan valtakunnan jauhetaan Jumalan viljaa "omiksi tarpeiksi." Puhutaan tiestä ja matkasta, hoidetaan toinen toisiamme, että olisimme valmiit, kun Herra Jeesus tulee. Jos näistä jauhajista olisi ollut vain toinen uskomassa, ei Herran Jeesuksen olisi tarvinnut puhua valvomisesta. Epäuskoinenhan jää tänne, kun Herra Jeesus tulee, mutta uskovainen nousee Herraa vastaan. Toinen näistä jauhajista valvoi ja toinen ei valvonut. Hän, joka valvoi, ahkeroi tehdä matkaa synnin poispanijana. Monta kertaa hän epäili: pääsenkö perille. Sillä synti tarttui ja teki matkan hitaaksi. Joutui nimellisiinkin rikkomuksiin, mutta kaltaisenaan täytyi käydä armoalttarin tykö.
Ei se helppoa ollut, mutta synti on tulenarkaa tavaraa, sitä ei ole hyvä kantaa tunnolla. Ja Jumalan lapsen vapauskin katoaa, kun on tunnolla syntiä. Pyhä Henki kehotti parannukseen, ja Herran Jeesuksen rakkaus kutsui armoalttarin tykö. Evankeliumin sauvaan nojaten jaksoi heikkonakin raahautua armovirralle, kun se virtaa niin matalalla, että kynnyksen alitse. Eikä yksin tarvinnut itseänsä hoitaa, aina oli saattajia. Haavoihin vuodatettiin öljyä ja viiniä, ja niin jaksoi taas lähteä taistelemaan syntiä ja maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Uskon silmä tähyili kotirantaa, että eikö jo Herra Jeesus tule. Ei ollut vielä aika, matkaa täytyi jatkaa.. Jumala koetteli vielä uskoa, tuli ristiin lisäpainoa. Herra Jeesus kyseli: olenko sinulle rakas. Taivasikävä kasvoi, maa oli vieras, taivaan "hiuka" poltti sydäntä. Ja niin hartain toive toteutui: Herra Jeesus, Hän, joka oli rakkain ja ikävöity, tuli keskelle elämän arkea, usko muuttui näkemiseksi. Silmänräpäyksessä ja ajan rahdussa siirtyi kunnian taivaaseen.

Mutta tämä toinen Jumalan lapsi oli sillä paikalla, josta Raamattu sanoo: "Minä tiedän sinun tekos, sillä sinulla on nimi, ettäs elät ja olet kuollut" (Ilm. 3:1). Valvominen oli jäänyt kokonaan, sydämen oli täyttänyt tämän maailman murheet. Oliko tullut tärkeämmäksi tämän ajallisen elämän hyvinvointi: kaikkea piti saada, mitä oli toisillakin ja mieluummin vähän enemmänkin. Oli jouduttu mukaan elintason kilpaan. Siinä rehellisyyskin joutui kovalle koetukselle, niin kovalle, että oli tullut käytyä yli omantunnon. Rahaa kertyi, mutta sitä ei liiennyt Jumalan valtakunnan työhön, Jumalan valtakunta ikään kuin loittoni, se alkoi näyttää halvalta. Siinä asustikin niin perin halpa-arvoista joukkoa. Mutta kun sanovat, että ulkopuolella Jumalan valtakunnan ei tulla autuaaksi, niin kuljen mukana. Pyhä Henki on murheellinen, mutta ei nuhtele loputtomiin, ja poistuu murheellisena. Myös Jumalan lapset ovat murheellisia, ennen rakas ja läheinen Jumalan lapsi muuttuu vieraan tuntoiseksi. Tiestä ja matkasta puhuminen ei oikein käy. Vaikka haluaisikin hoitaa, niin tuntee avuttomuutensa, välimatka vain kasvaa. Ja kun Herra Jeesus tuli, kuuluivat sanat: "En tunne teitä". Ei ihme, jos Herra Jeesus usein on sanonut, ja sanoo tänäkin päivänä: "Valvokaa!"

Anna Jumala, meille kuuliaista mieltä, ja nöyryytä tyytymään siihen, minkä sinä annat. Jos Jumala annat meille ajallista rikkautta, niin älä anna sydämemme kiintyä siihen niin, että unohtuu se koti, jossa saimme elämän ja hengen. Vaan että se olisi meille myös ajallisten varojen sijoituspaikka, sillä jos Jumalan valtakuntaan uhraamme, niin silloin lainaamme Herralle, ja saamme sen moninkertaisena takaisin. Silloin ei sydämemme kiinny niin ajallisiin, että Sielun asioitten hoitaminen jää toiseksi. Aika on todella paha, ja tulee vain aina pahemmaksi. Sielunvihollisella on kiire, ja juonet ovat moninaiset, joilla se yrittää saada Jumalan lapsen valvomattomuuteen. Herättele, Herra Jeesus, meitä illan lapsia, ettemme menetä lapsioikeuttamme. Vie meitä Getsemaneen ja Golgatalle, katselemaan sitä pukua, jonka valmistit meille, että kelpaamme Isän edessä. Kun sitä kauneutta katselemme, myös sinun valtakuntasi näkyy kauniina. Valtakunta, jonka kuningas sinä olet. Sinä istut vielä tänään armoistuimella, ja lupaat meidän uupuneitten lastesi uskoa kaikki synnit, epäilykset ja väärät murheetkin, ja huolet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja vapauteen asti.

"Elämän puussa meillä
on voimaa valvomaan,
Kun Jeesus meitä kantaa
uskollisuudessaan.
Ja Ylkänä hän lausuu
saarnassa sovinnon:
Sen tunnen omakseni,
ken uskollinen on."
SL 54:3

Kerttu Oikarinen
Päivämies 1.2.1978

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Elo 2010, 16:31 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Kunnia Jumalan sanalle


Sillä jotka minua kunnioittavat, niitä minä tahdon kunnioittaa, vaan jotka minua katsovat ylön, ne pitää katsottaman ylön." 1. Sam. 2:30.
Yllä olevat sanat puhui Jumalan mies pappi Eelille. Eelillä oli kaksi poikaa, jotka myös olivat pappeja. Pojat eivät olleet kuuliaisia Herralle, vaan ottivat osan Herralle kuuluvasta uhrista. Jumala oli puhunut Mooseksen kautta, minkälaiset uhrit on uhrattava. Olivat vikauhrit, ruokauhrit, kiitosuhrit jne. Uhri kuului yksin Jumalalle, mutta pojat tekivät vastoin Jumalan sanaa. He turmelivat tuntonsa oikean puolen synneillä, ja myös vasemman puolen synnit tulivat luvallisiksi. Jumalan lapset kertoivat nämä Eelille, mutta Raamattu kertoo: Eeli nuhteli poikiansa hienosti. Kävi niin, että kansakin alkoi katsoa uhrin ylön.
"Ja sen tähden oli nuorukaisten rikos sangen suuri Herran edessä, sillä kansa katsoi Herran ruokauhrin ylön." 1. Sam. 2: 17. Uhritulet sammuivat, mikä oli vertaus Jumalan rakkauden tulesta, joka paloi kirkkaimmillaan Getsemanessa ja Golgatalla. Näin kylmenivät Jumalan lasten sydämet. Jumala lähettää henkilökohtaisen puhuttelijan Eelin luo. Jumalan mies tulee ja sanoo: "Miksi siis te potkitte minun uhriani vastaan ja ruokauhriani, jonka minä olen käskenyt uhrata seurakunnan majassa, ja enemmän kunnioitit poikiasi kuin minua, lihottaaksenne teitänne (itseänne, skannaajan huomautus) kaikista minun kansani Israelin ruokauhrien uutisista?" 1. Sam. 2: 29. Vielä Jumalan mies sanoo Eelille: "Minä kulutan sinun silmäsi, ja saatan sinun sielusi murheeseen." Eelin uskon silmät alkoivat hämärtyä, ja sielun täyttivät väärät murheet, sillä murhe synnistä olisi ollut oikeaa murhetta, ja koitunut Eelin pelastukseksi. Jumala myös tarkoitti sitä murhetta, mikä oli täyttävä Eelin sydämen, kun samana päivänä molemmat pojat kuolevat. Raamattu ei kerro, että Eeli olisi kertaakaan nuhdellut poikiansa sen jälkeen kuin Jumalan mies oli puhutellut Eeliä.
Seuraavan kerran Jumala puhuttelee Eeliä nuoren Samuelin kautta ja sanoo: "Hän tiesi poikansa häpeällisesti itsensä käyttäneen, ja ei kertaakaan vihaisesti katsonut heidän päällensä." 1. Sam. 3: 13. Ei Jumala tarkoittanut, että Eelin olisi pitänyt vihata poikiansa, ei, vaan syntejä, joissa pojat elivät. Raamattu kertoo Eelin ja poikien kuolemasta, kuinka Eelin silmät olivat jo niin pimeät, ettei hän nähnyt, ja filistealaiset ampuivat Eelin pojat. He siis kuolivat jumalattoman kuoleman.

VOI miten on vaarallista opettaa ja elää toisin kuin Jumalan sana opettaa. Ei ihme, jos Luther sanoo: "Siitä varjele meitä rakas taivaallinen Isä." Uskon, että viha syntiä kohtaan säilyy, jos ahkeroimme vaeltaa puhtaalla omallatunnolla. Mitä lähemmäksi pyrimme Herran Jeesuksen verihaavoja, sitä vastenmielisempää on synti. Mitä enemmän sielumme elää sovintoveren osallisuudessa, sitä enemmän kavahdamme sielunvihollisen rumatulisia nuolia. Herran Jeesuksen veren osallisuudessa saamme elää Jumalan valtakunnassa, siinä elävässä Kristuksen ruumiissa, jossa veri kiertää jäsenestä toiseen.
Veljeni ja sisareni, saat uskoa kokovikaisena täydellisen anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei sinun tarvitse viallisuuttasi pienennellä eikä suurennella, saat uskoa sellaisena kuin itsesi löydät. Sinulle kuuluu täysi armon mitta. Se uhrikaritsa, jonka Jumala antoi meidän edestämme uhriksi, oli täydellinen, siitä ei yksikään epäuskoinen omista mitään. Se kuuluu vain Jumalan lapsille, jotka saavat uskolla hänet omistaa. Antakaamme kunnia Jumalan sanalle, joka Pyhältä Hengeltä Jumalan valtakunnasta saarnataan, Silloin Jumalakin kunnioittaa meitä niin paljon, että antaa kantaa meidän Jumalan lapsen nimeä, ja kerran saamme kuulla Herran Jeesuksen kutsun: "Tulkaa minun Isäni siunatut."

Kerttu Oikarinen
Päivämies 12.5,1971

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Elo 2011, 07:29 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Jumalan sanan päälle uskojat


"Niin hän otti hänen syliinsä, ja kiitti Jumalaa." Luuk. 2: 28. Jumalan armosta olemme saaneet viettää joulun, ei ainoastaan ulkonaisesta rauhasta nauttien, vaan Jumalan rauha on saanut täyttää sydämemme. Meitä on ympäröinyt ulkonaisesti Jumalan ylenpalttinen siunaus, mutta kalleinta on ollut se, kun Jumala on pyhän Henkensä kautta kattanut sieluillemme runsaan armopöydän. Olemme saaneet aivan kuin siirtyä liki kaksituhatta vuotta taaksepäin.

Aavistamme Marian hämmästyksen, kun enkeli vieraili hänen luonaan ja ilmoitti Vapahtajan syntymän. Olemme saaneet seurata Marian askeleita Juudean vuoritiellä, kun hän ilosta pakahtuvin sydämin kiiruhtaa kertomaan Elisabetille, että: Se voimallinen on suuria ihmeitä tehnyt minun kohtaani. Näemme kansoitetun ja yön pimentämän pienen Betlehemin, jossa väsynyt Maria ja Joosef etsivät yösijaa. Ei löytynyt enää muuta kuin talli. Eläinsuojako oli tämän ihmeellisen lapsen synnyinsija? Epäilikö Maria, jaksoiko hän uskoa enkelin sanat: Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimmäisen Pojaksi ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä istuimen. Marialla oli turvana Jumalan sana, sillä hän uskoi lupauksen sanan päälle. Näemme sen Raamatusta, kun hän sanoo Elisabetille: Niin kuin Hän on puhunut meidän isillemme Aabrahamille ja hänen siemenellensä. Ulkonaisesti turvattoman ja avuttoman tuntoinen Maria ei hätäillyt, sillä hän oli Jumalan sanan päälle uskossa turvattu. Jouluyönä saavat paimenet taivaan vieraita, ei ihme, jos nämä maan hiljaiset hämmästyvät, kun taivaallinen kirkkaus ympäröi heidät, ja he saavat kuulla enkelin laulavan.

Kun enkelit ilmoittavat heille, että on syntynyt Vapahtaja, joka löytyy seimestä. Eivät paimenet epäilleet, vaan ottivat sanoman vastaan Herran ilmoituksena, jättivät arkisen työn ja kiiruhtivat seimelle. Kun he palasivat, ylistivät he Jumalaa - ja julistivat Hänen suuria tekojansa. Heidän Messias -toivonsa oli muuttunut näkemiseksi. Kun Jeesus on kahdeksan päivän vanha, Maria ja Joose vievät Hänet Jerusalemiin: Asettaaksensa Hänet Herran eteen. Jerusalemissa oli vanha Simeon, josta Raamattu sanoo: Ja Pyhä Henki oli hänessä. Hänkin oli tutkinut kirjoituksia, ja uskoi lupauksen sanan päälle. Jumala oli nähnyt Simeonin polttavan Messias ikävän, ja Jumala lohdutti häntä Pyhän Hengen kautta, että hän saisi nähdä Herran Jeesuksen, ja Jumala Henkensä kautta johdatti hänet temppeliin, juuri kun Jeesus tuodaan sinne. Ei Simeon kysele, ketä he olivat. En tiedä, oliko Simeon joskus epäillyt, oliko sielunvihollinen kiusannut, että tämä kuolee ennemmin kuin näkee Jeesuksen.

Mutta nyt Pyhä Henki alkoi laulaa aamenta Simeonin sydämessä, hän otti Jeesuksen syliinsä ja kiitti Jumalaa. Hänen sydämensä kipein toive oli toteutunut. Hän ei varmaan huomaa, ketä on temppelissä. Hän näkee vain oman autuutensa, saa nähdä Herran Jeesuksen Getsemanessa ja Golgatalla, kuinka meidän syntimme lyövät Hänet ristinpuuhun, ja Hänen huuliltaan pusertuu tämä profeetallinen ennustus, kun Hän sanoo Marialle: "Sinunkin sielusi läpi on miekka käyvä." Simeon siunaa vielä Mariaa ja Joosefia. Voi miten kalliit seurat olivat siellä temppelissä. Vieläkin Jumalan lapsilla on Simeonin mieli sinuakin kohtaan, joka olet ulkopuolella Jumalan valtakunnan, ja et ole uskomassa Jumalan sanan mukaan. Sinulle julistetaan kaikki synnit ja ennen kaikkea tuo epäusko, joka on kaikkein syntien äiti, anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä Jumalan lapsi, joka olet taistellut jo ehkä kymmeniä vuosia ja odottanut, että saisit nähdä Herran Jeesuksen, usko vielä kaikki epäilyksesikin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tulee sekin päivä vielä, että saat nähdä mitä olet täällä uskonut.

On ihmeellistä ajatella, että se mitä me täällä heikolla uskolla omistamme, on kerran meidän katseltavanamme. Vain silmänräpäys ja ajanrahtu, niin eteemme avautuu valtava rikkaus, loisto ja kunnia. Saamme turvallisin mielin, syntimme anteeksi uskoen Jeesuksen nimessä ja veressä, lähteä uuteen vuoteen, kohtasivatpa meitä minkälaiset vaiheet tahansa. Meidän turvanamme on ikiaikojen Jumala.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 5.1.1966

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Syys 2011, 07:49 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Pyhän Hengen laki

"Sinun suus on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa." Ps. 119: 72. Tämän psalmin kirjoittaja on vanhan liiton pappi, nimeltään Esra. Raamattu kertoo hänestä: Oli toimellinen kirjanoppinut Mooseksen laissa, jonka Herra Israelin Jumala on antanut. Esra rakasti Jumalan lakia ja osoitti kuuliaisuuden, koska se oli tullut Jumalan suusta ja sanoo: "Sen tähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäsi, minä vihaan kaikkia vääriä teitä." Ps. 119: 128.

Esra sanoo: "Sinun sanas ovat minun suulleni makiampia kuin hunaja." Näin Esra teki matkaa uskon kuuliaisuudessa ja odotti lain täyttäjää, Herraa Jeesusta. Kun hän piti jumalanpalvelusta, virtasi siellä uhriveri. Tässä veressä jumalanlapset katselivat Herran Jeesuksen kuolemaa. Lain käskyjen jälkeen Esra pesi kansansa nimellisiä rikoksia. Hän uhrieläimessä katseli Golgatan keskimmäiselle ristille, ja näki uskonsilmin Jumalan Karitsan, joka pois ottaa maailman synnit. Näin ollen Esra rakasti Jumalan laissa Herraa Jeesusta. Hän sanoo: "Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas." Tämä autuus ei voinut olla muu kuin Herra Jeesus.

Me jumalanlapset omistamme myös tämän saman autuuden, emme tosin enää lupauksen sanaan uskoen, mutta uskomme lihaan syntyneeseen, puolestamme kuolleeseen ja ylösnousseeseen Herraan Jeesukseen, joka elää ja hallitsee seurakunnassaan Pyhän Henkensä kautta. Meillä on Pyhän Hengen laki. Paavali kirjoittaa: "Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi: Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan." Hepr. 10: 15 – 16. Kun Jumalan valtakunnassa Pyhän Hengen voimalla saarnataan, vastaa sydämemme aamenta. Jumalan lapsen sydän on joskus huutanut aamenta, että suukin on alkanut huutaa: Herra Jeesus kiitetty, että sinun sanasi ovat käyneet ja käyvät toteen, ja lupaustesi mukaan meitä odottaa ihana sapatin lepo. Näin on meillekin Pyhän Hengen laki rakas ja Jumalan sana makeampi kuin hunaja. Mutta toisinkin voi olla. Rakkaus kylmenee, ja Jumalan sana menettää makunsa. Syynä tähän on tottelemattomuus Pyhälle Hengelle.

Esrakin joutui näkemään Jumalan lasten tottelemattomuuden. Hänelle tultiin kertomaan: Israelin kansa, papit ja leviitat, eivät ole erinneet maan kansan kauhistuksista. Tämä oli Esralle suuri murheen aihe. Hän rukoili ja itki. Kolmen päivän aikana näiden lankeemuksiin joutuneiden piti kokoontua yhteen. Esra kehotti tunnustamaan rikokset ja luopumaan niistä, kansa nöyrtyi. Jokaisen edestä uhrattiin rikosuhri ja niin liitto uusittiin Jumalan kanssa.

Näin on vielä nytkin. Pyhä Henki kehottaa meitä parannukseen. Me tunnemme sen sydämessämme, kuulemme saarnatussa saarnassa. Jos emme tottele, rakastaa Herra Jeesus meitä niin paljon, että alkaa Jumalan lasten suulla henkilökohtaisesti puhutella. Voi kun me silloin ymmärtäisimme nöyrtyä parannukseen, ettei Jumala vihastuisi, sillä Jumala ei nuhtele iankaikkisesti.

Vielä Jumala oli varoittanut Israelin kansaa, älkää myös etsikö heidän rauhaansa. Ymmärtääkseni tämä on varoitus väärästä opista, siitä rauhasta, jossa kuollut usko lepää. Raamatusta näemme, että tämän saavat vielä lapset perinnöksi. Te vääräoppiset ja kaikki, jotka olette ulkopuolella Jumalan valtakunnan, älkää antako lapsillenne perinnöksi väärää oppia. Tulkaa lastenne kanssa Jumalan valtakuntaan ja omistakaa syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Siioni on lähteitten maa. Täällä on hyvä tehdä synnistä parannus. Tälläkin hetkellä virtaa Jumalan armon virta niin matalalla, että sinä kaikista heikoin saat uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja jos Pyhä Henki kehottaa luopumaan, olipa se oikean eli vasemman puolen syntiä, niin ole kuuliainen. Ja jos synti on sinua haavoittanut, niin sen ainoan uhrin, Herran Jeesuksen, veri tekee sinut terveeksi.

Jumala auttakoon meitä pitämään Pyhän Hengen lakia kalliimpana, kuin tämän maailman kullat ja hopeat. Älkäämme pelästykö maailman ylönkatsetta ja pilkkaa. Esrakin sanoi: "Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs." Jäämme tekemään matkaa uskossa valvoen.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 2.8.1967

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Helmi 2012, 17:07 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Vain Jumalan valtakunnassa tulet tuntemaan Herran

”JA ei pidä kenenkään lähimmäistänsä opettaman, eikä veli veljeänsä, ja sanoman: tunne HERRA, mutta heidän pitää kaikkein minun tunteman, sekä pienten että suurten, sanoo HERRA, sillä minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi, ja en ikänä enää muista heidän syntejänsä." Jer. 31: 34.

Jumalan henki on puhunut nämä sanat profeetan kautta ennustaen Uuden Testamentin aikaa. Jumala puhui Jeremian kautta sanoen: "Minä tahdon lakini antaa heidän sydämiinsä, ja sen heidän mieliinsä kirjoittaa". Tässä on kysymys Pyhän Hengen laista, sillä Jumalan lapsen kohdalla kymmenten käskyjen laki lakkasi, kun teimme parannuksen. Kymmenten käskyjen laki vaati meiltä virheetöntä vaellusta ja kun virheettömästi emme onnistuneet vaeltamaan, niin lain ajamina etsimme armahtavaa Kristusta, ja Hänet löysimme Jumalan valtakunnasta. "Sillä ei se laki taitanut täydelliseksi tehdä, vaan se oli sisälle johdatus parempaan toivoon, jonka kautta me Jumalata lähenemme." Hepr. 7: 19. "Sillä yhdellä uhrilla on hän täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään." Hepr. 10: 14. Kun meille ensi kerran saarnattiin Jumalan valtakunnasta synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin silloin pakenimme tämän täydellisen uhrin turviin. Jumala antoi Pyhän Hengen. Hän lupaustensa mukaan kirjoitti sen sydämiimme. Vaikka olemme saaneet uskoa itsemme autuaaksi täydellisen uhrin ansiosta, niin ei ole lupa tehdä syntiä armoon luottaen. Sillä juuri sitä varten Jumala antoi Pyhän Hengen, että se neuvoo meitä uskon kuuliaisuudessa tekemään matkaa. Niin kuin ensi kerran Pyhä Henki sovintosaarnassa aukaisi meille taivaan oven, niin Pyhä Henki sitä pitää auki koko matkan ajan, jos olemme kuuliaiset lapset. Vain tottelemattomuuden tähden Pyhä Henki sulkee taivaan oven.

Kun olemme tulleet näin sisälle Jumalan valtakuntaan, niin meidän ei tarvitse opettaa toisiamme tuntemaan Herraa. Kuinka olisi vieraaksi jäänyt Hän, jonka verihaavoista sielumme sai elämän ja saa päiviemme loppuun asti. Kun meillä on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, niin juuri tämä on se Jumalan sanan mukainen todistus, että tunnemme Herran: "Sillä minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi."

Sinä epäuskoinen, sinun on turha etsiä Herraa muualta kuin Jumalan valtakunnasta. Syntien kuorma, ajalliset ahdistukset, onnettomuuksien ja kuoleman pelko painaa ihmisiä. Eräs epäuskoinen äiti jälleen kysyi: "Jos minun lapseni tekee niin ja niin, onko se minun syntieni syytä?" Tällaiset kysymykset ovat kuin tuskan huutona epäuskoisten vanhempien povella. Te epäuskoiset vanhemmat, uskokaa aivan ensimmäiseksi omat syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan sana lupaa: "Kuka on sen kaltainen Jumala kuin sinä olet joka synnit annat anteeksi. Hän menee ohi perimisen jääneitten rikoksien, ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hänellä on halu laupiuteen." Miik: 7: 18. Jumala haluaisi päästää teidät ahdistuksesta ja tuntonne tuomioista, mutta joutuuko Jeesus sanomaan: "Minä olisin tahtonut, mutta te ette tahtoneet."

Jumalan lapsi on hyvässä turvassa, mutta sielunvihollinen kadehtii Jumalan lasta . Kun matka käy huonosti, heikkous aivan yllättää. Kiusauksissa rääkkääntynyt sielu janoten janoaa Jeesuksen veren ääntä. Ja kun on saanut viedä uupuvaisen sielunsa Jeesuksen veren siunattavaksi, on Jumalan rauha virrannut sieluun niin, että tuntuu kuin ruumistakin kantaisi Jumalan armon voima. Silloin on sielunvihollisenkin täytynyt myöntää: ”On ne sinun syntisi anteeksi, mutta onkohan Jumala ne unohtanut." Muitta Jumalan sana sanoo: "Ja en ikänä enää muista heidän syntejänsä." Saamme Jumalan sanaan turvaten uskoa syntimme anteeksi ja unohdetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tekee niin mieleni panna tähän loppuun eräs pyyntö. Olen tavannut Jumalan lapsia, jotka ovat sanoneet: "Kirjoitahan Päivämieheen!' Ajatellessani tätä tunnen itseni niin arvottomaksi ja tyhjäksi, mutta pyytäisin, että muistakaa minua rukouksin etten minä näillä kirjoituksillani pahentaisi Jumalan valtakuntaa. Ja pyytäkää vielä, että Isä varjelisi minua uskossa ja saisin tehdä matkaa Jeesuksen veren korjaajana, että lamppuni palaisi, kun Herra Jeesus tulee.

Jääkää Jumalan rauhaan
Kerttu Oikarinen
Päivämies 20.1.1965

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Loka 2012, 21:26 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Kuuliaisuutta meiltä kysytään


”Sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan Pyhä Henki." Mark. 18: 11.

Yllämerkityssä Raamatun kohdassa Jeesus lohduttaa omiansa Pyhän Hengen lahjalla. Kun sinulle veljeni ja sisareni saarnattiin ensi kerran anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin lupasit uskoa itsesi ansiottomana armosta autuaaksi. Tämä kelpasi Jumalalle. Hän antoi Pyhän Hengen armolahjan, joka alkoi todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset. Näin saimme lempeän ja erehtymän opettajan sisimpäämme. Lauluntekijä sanookin: "Hän hiljainen on hellä, äänensä suloinen, oppinut kieli hällä, heikkoja lohduttaa. Miten pian voimme tulla kovakorvaiseksi tälle opettajalle. Monen povesta on tämä pyhä kyyhkynen lentänyt tottelemattomuuden tähden pois.

Jumala tiesi meidän heikkoutemme ja asetti seurakuntaansa moninaiset lahjat, että Hän näitten kautta saisi hoitaa meitä. Paavali sanookin: "Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on Henki." 1. Kor. 12:4. On suuri Jumalan lahja, että näin on.

Kun nykyisenä maailman aikana on Jumalan pelko kadonnut, ja lihallinen ihmisviisaus saanut vallan, niin on armojen armo, että vielä saamme kuunnella Jumalan puhetta Hänen omiensa suusta. Sielunvihollinen käy ympäri kuin kiljuva jalopeura kiusaten ja vaivaten Jumalan lasta. Liha ja veri on yhtä sielunvihollisen ja maailman kanssa, on niin mieluista kuultavaa ja katseltavaa tänä luvallisuuden aikana. Ei ole enää syntisiä. Jos joku valittaa synnin kahleissa, hän on sairas, jota uusilla synnin muodoilla yritetään parantaa. Mutta Jumalalle kiitos, Hänen omiensa suusta kaikuu vielä tämä saarna: "Pankaa pois synti ja kuorma, joka aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi." On hyvä, että on Jumalan valtakunta ja siellä avoin lähde, johon saa upottaa synnin ja kuorman. Erikoisesti on sielunvihollinen tehnyt omiensa kanssa työtä saadakseen Jumalan lapset hyväksymään television. Jo tämä on selvä merkki asian vaarallisuudesta, sillä ei sielunvihollinenkaan turhaan työtä tee. Tämänkin asian kohdalla on Jumala, "meitä lapsia hoitanut, on varoittanut palvelijoittensa kautta jo vuosia sitten. Jumala on selvästi seurakuntansa kautta sanonut, mikä Hänen pyhä tahtonsa on. Lihalle ja verelle kuuliaisuuden osoittaminen on vaikeaa, mutta jos sen teemme, niin henki on vapaa, sisimmässämme lepää Jumalan rauha. Raamattu sanoo: "Herran pelto on siunattu yrttitarha ja ei ole mitään niin kaunista kuin se on."

"Kun katselee ympärillä vyöryviä kiusausten laineita, on vaikea uskoa, että olisin kerran taivaan kunniassa. Sielunvihollinen ja maailma huutaa, että kaikkinainen lihan vapaus ja televisiotkin tulevat niin yleisiksi, että Jumalan lapsi, joka yrittää puhtaalla omallatunnolla vaeltaa, on silloin tyhmimmistä tyhmin. On totta, että jumalattomuus kasvaa nopeasti, koska Jeesuksen tulo lähestyy. Rakas Jumalan lapsi, ei uskota sielunvihollista eikä sen saarnaa, ei uskota vuosia eteenpäin. Suljetaan sydän hetkeksi tämän hukkuvan maailman houkutuksilta. Katsellaan Herran Jeesuksen verikauneutta ja uskotaan synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Miten suuri onkaan palkkamme, kun vähän aikaa jaksamme uskoa. Ei ole kenenkään silmät nähneet eikä korva kuullut sitä, mikä eteemme aukeaa. Pukummekin on niin ihana, ettei yksikään kankaan painaja ole sellaista painanut. Se on sitä kangasta, joka kudottiin pitkänäperjantaina Golgatan keskimmäisellä ristillä. Kalliisti olemme puetut, kannattaa uskoa.

Sinä epäuskoinen, tee nyt parannus, kun ovet ovat vielä auki Jumalan valtakuntaan. Jumala sanoo omiensa suulla: Sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä, osoita kuuliaisuus ja usko.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 8.12.1966

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 26 Helmi 2013, 18:21 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Pitäkää kalliina siunaus, jumalattoman tie hukkuu


”Minä Herra sinun Jumalasi olen kiivas jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat ja teen laupeuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni."

Nämä ovat Jumalan sanoja, emmekä voi mennä näitä muuttamaan. Erään epäuskoisen henkilön mielestä nämä ovat liian ankaria sanoja. Olen myös kuullut, että uskovaisten vanhempien uskotonta lasta painaa tämä Jumalan sanan kohta. Lapsuususkonsa kieltäneenä hän on siunauksen asemasta kirouksen päällensä vetänyt. Ei ole enää sitä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin siunausta, jolla lapsiansa siunata, hänestä on tullut köyhääkin köyhempi. Epäuskoisen ihmisen täytyy tunnustaa: "Ei riitä, jos minä kärsin, mutta kun vielä lapsenikin kärsivät.”

On tullut syvä sääli, kun epäuskoisen ihmisen kanssa on tämä kohta tullut keskustelussa esille. Ymmärtää, että varsinkin äidin sydäntä tämä, riipaisee. – Voi, miten mielellään uskoton maailma muuttaisi Jumalan tuomion ja myös armon, helpompi tie pitäisi löytyä. Katekismuksessa on kysymys: "Rankaiseeko Jumala lapsia vanhempain tekoin tähden?" Vastaus: ”Rangaistus kyllä lankee sen päälle erinomattain, joka synnin tekee, mutta jos lapset ovat osalliset vanhempain synneissä ja käyvät samaa tietä, niin he saavat kärsiä sekä omainsa että vanhempainsa syntein tähden.”

Perisynnin kautta on lapsi taipuvainen syntiin, ja jos Jumala ei saa uskovaisten vanhempien tai seurakunnan kautta hoitaa lasta elämän tielle, tämä käy silloin samaa tietä kuin epäuskoiset vanhemmat. Sielunvihollisen, maailman ja oman lihan pettämänä hän joutuu samoihin synteihin kuin vanhempansa ja kärsimykset ovat myös samat.

Kun sinä äiti ja isä sait lapsen kotiisi, sinä sait Jumalan lapsen. Vaikka lapsi on perisynnin tähden taipuvainen pahaan, niin hänellä on sielu, joka on saanut elämän Jumalasta. Hänen sielunsa on kappale puhtainta taivasta ja tämä on se osa, jota sinun, äiti ja isä, pitäisi hoitaa taivasta varten. Mutta kun sinä et itse omista uskolla Herraa Jeesusta eikä oma sielusi elä Jeesuksen sovintoveren osallisuudessa, niin sinulla ei ole millä lapsesi sielua ruokkisit. Et osaa neuvoa lastasi elämän tielle, kun et itsekään sitä tietä kulje. Ja kuitenkin sinun lapsesi sielu pyytää: Älä anna minun irtautua siitä Isän kodista, josta minä olen kotoisin.

Uskovaiset äidit ovat kertoneet lapsistaan, joita he ahkeroivat hoitaa Jumalan armolla. He ovat kertoneet näistä pienistä armonkerjääjistä, joiden sielu janoaa Jeesuksen veren ääntä. Ja miten lapsen usko onkaan kallis! Opettaja oli koulussa kysynyt oppilailta, mikä on kaunein kohta Raamatussa. Siihen oli muuan poika vastannut Siionin laulun sanoilla: "Kun Isä itse kyyneleetkin pyyhkii pois . . ." Lapsen usko ylti taivaan kotiin asti.

Ehkä sinä epäuskoinen vanhin ajattelet, enhän minä vihaa Jumalaa. Kuule, sinun epäuskosi ja tottelemattomuutesi tähden, ettet nöyrry parannukseen, sinä olet Jumalan vihamies. Jumalan armo, jota sinulle on tarjottu, on tullut liian matalalta. Mutta mistään muualta et löydä armollista Jumalaa kuin Jumalan valtakunnasta. Muualta et löydä syntisten Vapahtajaa kuin Jumalan lapsista, joissa Hän on asunnon itsellensä ottanut. Jeesus on itse sanonut: "Minä olen heissä." (Joh, 17: 23) Ainoastaan se evankeliumi, jota Jumalan lapset saarnaavat, poistaa kirouksen ja antaa siunauksen. Ajattele itseäsi ja lapsiasi, omista syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumalan sana lupaa: "Teen laupeuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat ja, pitävät minun käskyni ." Jumalan seurakunnan yltä on poissa kaikkinainen pelko ja kirous. Se turvallisuuden tunne, joka on Siionin asuvaisella, on sanoinkuvaamaton. Raamattukin sanoo:”Niin että minun kansani on asuva rauhan huoneessa, turvallisissa majoissa ja jalossa levossa?” (Jes. 32: 18) Mutta jumalattomalla, sanoo Herra, ei ole rauhaa.” (Jes. 48: 22)

Ei ole viimeisenä päivänäkään muita kuin siunatut ja kirotut. Pitäkäämme kalliina tämä siunaus, jonka Jumalan huoneesta olemme saaneet. Uskokaamme nytkin koko Jumalan perheväki kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Meidän on todella hyvä asua rauhan huoneessa.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 12.2.1966

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 07 Joulu 2013, 18:58 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Pyhän Hengen valo

"Ja minä olen rukoilevat Isää ja Hän antaa teille Hengen, jota ei maailma toisen lohduttajan, että Hän teidän tykönänne olisi ijankaikkisesti. Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan. Sillä eivät he näe häntä, eivätkä tunne häntä, mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne, ja on teissä oleva:" : Joh. 14: 16—17.

Herran Jeesuksen rukous on kuultu Jumalan tykönä. Jumalan lapset kantavat tänäkin päivänä sisimmässään Pyhää Henkeä, jota Jeesus nimittää tässä hyvästijättöpuheessaan lohduttajaksi ja totuuden hengeksi. Pyhän Hengen lahjan saimme silloin, kun aivan ansiottomina otimme Jumalan valtakunnasta syntein anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä. Herra Jeesus näki, että ilman tätä opettajaa me emme osaa vaeltaa elämän tiellä, ja ilman lohduttajaakin me uupuisimme.

Kuulin jokin aika sitten erään puheen, jossa puhuja kehotti käyttämään uskon asioissa järkeä. Kun maailman jumalisuudessa ei ole Pyhää Henkeä, Jeesus itse sanoo: "Eivät he näe häntä, eivätkä tunne häntä." Niin heidän täytyy uskon asioissakin käyttää järkeä, he eivät näe, kuinka synnin pimittämä on järki, sillä ilman Pyhää Henkeä sitä onkin mahdoton nähdä. Luther sanoo Katekismuksessa näin: "Sen tähden etten minä uskon asioissa mitään pidä eli Päätä omasta pimiästä järjestäni." Ja Luther sanoo Pyhän Hengen valkeudesta näin: "Hän (Pyhä Henki) kutsuu meitä sanan ja sakramenttien kautta seurakuntaansa, valaisee meidän pimeän järkemme, pyhittää ja pitää meitä ylös oikiassa ja autuaaksi tekevässä uskossa ja meidän syntimme joka päivä anteeksi antaa." Näin meidän pimeän järkemmekin on alistuttava Pyhän Hengen valkeuden ohjattavaksi.

On jäänyt mieleeni kuulemani surullinen tapaus, kuinka eräs Jumalan lapsi oli joutunut sairasvuoteeseen, ja hänen pyynnöstään oli hänen luoksensa tullut sielunhoitaja, jolla piti olla anteeksiantamuksen evankeliumi. Kun tämä Jumalan lapsi oli tuntonsa painon alla saanut puhutuksi, oli hänelle sanottu, ei siitä asiasta tarvitse tehdä parannusta, sillä sitä varten on Jumala antanut järjen, että sitä käytettäisiin. Mutta tämän Jumalan lapsen tunto ei saanut rauhaa ennen kuin synti oli saarnattu syntinä anteeksi. Jos me käymme punnitsemaan, mistä synnistä saa tehdä parannusta ja mistä ei, silloin on meidän järkemme sielunhoitajana, eikä Pyhä Henki. Kun ihminen joutuu panemaan synnin pois nimeltään, se on Pyhän Hengen teko, sillä Jeesushan puhuu totuuden hengestä. Mutta Jeesus puhuu myös lohduttajasta, ei kiellä anteeksiantamusta, muutenhan Pyhä Henki sotisi itseänsä vastaan. On aivan varmaa, että ne rikkomukset, jotka joudumme nimeltään tuomaan valoon, on taivaassa punnittu ja Isä on nähnyt ne tulenaraksi ja neuvonut Pyhän Henkensä kautta viemään ne armotulen poltettavaksi. Voi, kun oli Pyhä Henki antanut hyviä sanoja Pappilan äidille, kun hän kirjoitti yhdessä kirjoituksessaan, että "syntinsä nimen sanominen on usein niin vaikeaa, kuin tuleen menisi." Kun tuollainen tulen läpi käynyt on edessämme, niin meille ei jää mitään mittaamista eikä punnitsemista, jää vain se ylen korkea viran toimitus, syntien anteeksi antamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Voi,kuinka säälittävää on järkeisoppi, jos ihminen joutuu tuollaiseen, niin synnit kyllä loppuvat pian, ei tarvitse tehdä parannusta mistään. Voi, miten kallis asia on se, että Jumalan Pyhä Henki on saanut olla Jumalan valtakunnassa totuuden henkenä ja myös Lohduttajana.

Sinä, maailman jumalisuuteen eli jumalattomuuteen joutunut, jota väärillä Jumalan sanan lohdutuksella lohdutetaan. Sinun sieluasi kalvaa epäilys ja pelko,
kasvot ovat tuomarin kasvot. Ei ole Jumala sinua siihen tilaan tahtonut, sillä omassa Pojassaan Jumala sovitti sinut itsensä kanssa. Ja nyt Jumala omiensa suulla saarnaa sinulle tätä sovintotyötä. Sinulla on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, näin sinä olet valmiin päällä. On aivan omaa syytäsi kadotukseen joutuminen. Muista, että vain määrätyn ajan on kohdallasi armon aika ja sen ajan pituus on Jumalan käsissä.

Mutta ei sielunvihollinen ole jouten, se kiusaa Jumalan lastakin järkeilyn synteihin. Jos sinulle, Jumalan lapsi, on niin käynyt, että olit Pyhän Hengen äänen hyljännyt ja kuunnellut kiusaajaa, niin aivan Isän sydämeltä asti saat uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Anna armon tulen polttaa, minkä Isä hyväksi näkee, oli se mielestäsi suuri tai pieni lankeemus. Sillä meillä on niin sanomattoman kallis aika käsissä, kun saamme sanoa toisillemme: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Niin kuin Jeesus sanoi opetuslapsilleen. Hän sanoo myös meille: ”Uskokaa valkeuden päälle, niin kauan kuin teillä valkeus on.”

Kerttu Oikarinen
Päivämies 25.11.1964

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 17 Tammi 2014, 19:43 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Muuttumaton Jumalan sana

Kun Samuel voiteli Saulin kuninkaaksi, oli Sau1 Jumalan mielen mukainen ja Herra antoi Saulille uuden sydämen. Samuel sanoi Saulille: "Ja Herran henki tulee sinussa voimalliseksi, että propheteeraat heidän (Jumalan lasten) kanssansa ja tulet toiseksi mieheksi." 1. Sam. 10: 6.

Mutta Saul ei ollutkaan kuuliainen Jumalan sanalle. Raamattu kertoo Saulin olleen kuninkaana vuoden ja kaksi ajastaikaa ja jo silloin hän oli tottelemattomuuden tiellä. Samuel tuli nuhtelemaan Saulia, Saul meni vastaan siunataksensa Samuelia. Raamattu ei kerro, että Samuel olisi ottanut Saulin siunauksen vastaa vaan alkoi nuhdella sanoen: "Sinä olet tyhmästi tehnyt, et pitänyt Herran sinun Jumalas käskyä, jonka hän käski sinulle, sillä hän oli vahvistanut sinun valtakuntas Israelin ijankaikkisesti.” 1. Sam. 13. Saul alkoi puolustella itseänsä, että Jumalan lapset ovat hänet jättäneet etkä sinäkään (Samuel) tullut ajoissa. Jumalan valtakunnan rajat katosivat Saulilta ja hän valitti: Kansa hajoo minulta. Sauliin oli tullut vieras henki. Israelin lapset saivat teroittaa aseitansa filistealaisten leirissä ja Saul antoi soittaa basuunaa kaikissa maakunnissa. Kun kansa soti ja nälkiintyi, ei Saul antanut kansan syödä, vaikka hunajaa vuoti kedolla.

Saulin olisi pitänyt nuhdella synnistä ja sanoa totuus suoraan, mutta hän säästi lihavat lampaat ja ne, jotka maailman silmissä jotakin olivat. Kuningas Agagin sai nukkua rauhassa suruttomuuden unta. Samuel tiesi nämä ja tuli jälleen Saulin luo. Saul meni taas siunaamaan Samuelia. Voi, miten Saul oli vilpillinen. Kansa näki nälkää, eikä uskaltanut syödä hunajaa. - Se on aivan sama jos meille saarnattaisiin, ettette saa siunata toisianne evankeliumilla. Ainoastaan Joonatan, Saulin poika satutti matkasauvansa hunajaläjään ja nosti sen huulillensa ja hän heti vahvistui. Jumalan lapset kertoivat Joonatanille, että Saul oli kieltänyt hunajan syönnin. Joonatan sanoi: "Minun isäni on turmellut maan." Joonatan tahtoi sanoa, että Saul on väärällä opilla turmellut Jumalan pellon. Raamattu ei taaskaan kerro, että Samuel olisi ottanut siunauksen vastaan, vaan nuhteli Saulia. Saul rukoili Samuelia, että Samuel antaisi sen kunnian hänelle, että palaisi hänen kanssaan Israelin kansan ja vanhinten eteen. Saul varmaan ajatteli, että kun Jumalan lapset näkevät hänet Samuelin kanssa, niin kaikki on hyvin. Samuel lähti, mutta kutsuttikin kuningas Agagin eteensä. Raamattu kertoo: "Agag tuli rohkeasti hänen eteensä ja sanoi: totisesti kuoleman katkeruus on paennut.” Tästä näemme, että Saul oli laskenut jumalattoman kuninkaan autuaitten joukkoon. Löydämme Agagin Samuelin edestä kuolleena, siis kuolleessa uskossa. Tämän jälkeen ei Saul näe Samuelia. Samuel murehti Saulia. "Ja Herra sanoi Samuelille: kuinka kauvan Sinä murehdit Saulia, jonka minä hyljännyt olen hallitsemasta Israelia?"

" Herran käskystä lähti Samuel ja voiteli Davidin kuninkaaksi. Sielunvihollinen kiusasi Saulia ja riepotteli synnistä syntiin. Saul pelkäsi synnin voimaa ja huusi Herran puoleen, mutta Herra, ei vastannut. Samuel oli kuollut. Epätoivoissaan Saul meni noitavaimon luo ja pyysi, että noita nostaisi Samuelin tuonelasta. Ei noita olisi pystynyt Samuelia herättämään sapatin levosta, mutta Jumala salli sen tapahtua Saulin ja meidän tämän päivän Jumalan lasten tähden. Kun Samuel nousi, sanoi noita: ”Minä näen jumalat astuvan maasta ylös." Ei Samuel olisi halunnut enää tulla tänne parannusta saarnaamaan ja hän sanoi Saulille: "Miksi olet minua vaivannut, nostaen minua?” Saul sanoi: ”minä olen suuressa ahdistuksessa: Philistealaiset sotivat minua vastaan ja Jumala on minusta erinnyt." Samuelin saarna ei ollut tuonelassakaan muuttunut, koska Saul ei ollut tehnyt tottelemattomuuksistaan parannusta. Samuel sanoi: ”Herra on tekevä niin kuin hän minun kauttani puhunut on: ja Herra repäisee valtakunnan sinun kädestäs pois ja antaa lähimmäisellesi Davidille, ettet kuullut Herran ääntä, etkä täyttänyt hänen vihansa julmuutta Amalekia vastaan, sen tähden on Herra niitä sinulle tänäpänä tehnyt." (1. Sam. 28: 17-18) Samuel ei puhutellut Daavidia Saulin veljenä, siis veljenä Herrassa Jeesuksessa vaan lähimmäisenä. Näemme, ettei synti vanhene eikä unohdu jos siitä ei tee parannusta. Minkä Jumalan käsi on muistiin kirjoittanut, sitä ei aika kuluta.

Sinä eriseuraan mennyt, joka olet syyttänyt ja syytät Jumalan lapsia, mutta kerran viimeisenä päivänä nousevat sinun tekosi, jotka olivat syynä, että Jumalan valtakunnan raja joutui sinulta hukkaan.

Jumala auttakoon meitä Jumalan lapsia seisomaan suorana maailman jumalisten ja jumalattomien edessä. On vaarallista olla tottelematon ja alkaa leventään teitä. Voi, kun meidän kenenkään ei tarvitsisi kerran valittaa, että Jumala on erinnyt minusta. Ammentakaamme voimaa siitä lähteestä, joka virtaa Jeesuksen verihaavoista. Tälläkin hetkellä on lupa uskoa kaikki heikkoudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Meillä on ihana aika, vielä vuotaa hunajaa kedolla, Siionissa saarnataan vapaasti evankeliumia ja on lupa syödä niin usein kuin nälkä saavuttaa. Ojenna vapaasti matkasauvasi, hunaja ei lopu.

Jumalan valtakunnan ulkopuolellekin kuuluu kutsuva veren ääni, tule ja usko tämä evankeliumi, sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jäämme tekemään matkaa tässä muuttuvassa maailmassa muuttumattomaan Jumalan sanaan täydellisesti turvaten.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 6.11.1968

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 15 Touko 2015, 13:10 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Kuuliaisuutta meiltä kysytään


"Sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan Pyhä Henki." Mark. 13: 11.
Yllä merkityssä Raamatun kohdassa Jeesus lohduttaa omiansa Pyhän Hengen lahjalla. Kun sinulle veljeni ja sisareni saarnattiin ensi kerran synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin lupasit uskoa itsesi ansiottomana armosta autuaaksi. Tämä kelpasi Jumalalle. Hän antoi Pyhän Hengen armolahjan, joka alkoi todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset. Näin saimme lempeän ja erehtymättömän opettajan sisimpäämme. Lauluntekijä sanookin: "Hän hiljainen on hellä, äänensä suloinen, oppinut kieli hällä, heikkoja lohduttaa."
Miten pian voimme tulla kovakorvaisiksi tälle opettajalle. Monen povesta on tämä pyhä kyyhkynen lentänyt tottelemattomuuden tähden pois.
Jumala tiesi meidän heikkoutemme ja asetti seurakuntaansa moninaiset lahjat, että Hän niitten kautta saisi hoitaa meitä. Paavali sanookin: "Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on Henki.” 1. Kor. 12:4. On suuri Jumalan lahja, että näin on.
Kun nykyisenä maailman aikana on Jumalan pelko kadonnut ja lihallinen ihmisviisaus saanut vallan, niin on armojen armo, että vielä saamme kuunnella Jumalan puhetta Hänen omiensa suusta. Sielunvihollinen käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, kiusaten ja vaivaten Jumalan lasta. Liha ja veri on yhtä sielunvihollisen ja maailman kanssa, on niin mieluista kuultavaa ja katseltavaa tänä luvallisuuden aikana. Ei ole enää syntisiä. Jos joku valittaa synnin kahleissa, hän on sairas, jota uusilla synnin muodoilla yritetään parantaa. "Mutta Jumalalle kiitos, Hänen omiensa suusta kaikuu vielä tämä saarna: ”Pankaa pois synti ja kuorma, joka aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi." On hyvä, on Jumalan valtakunta ja siellä avoin lähde, johon saa upottaa synnin ja kuorman. Erikoisesti on sielunvihollinen tehnyt omiensa kanssa työtä saadakseen Jumalan lapset hyväksymään television. Jo tämä on selvä merkki asian vaarallisuudesta, sillä ei sielunvihollinenkaan turhaan työtä tee. Tämänkin asian kohdalla on Jumala meitä lapsia hoitanut, on varoittanut palvelijoittensa kautta jo vuosia sitten. Jumala on selvästi seurakuntansa kautta sanonut, mikä Hänen pyhä tahtonsa on. Lihalle ja verelle kuuliaisuuden osoittaminen on vaikeaa, mutta jos sen teemme, niin henki on vapaa, sisimmässämme lepää Jumalan rauha. Raamattu sanoo: "Herran pelko on siunattu yrttitarha ja ei ole mitään niin kaunista kuin se on."

"Kun katselee ympärillä vyöryviä kiusausten laineita, on vaikea uskoa, että olisin kerran taivaan kunniassa. Sielunvihollinen ja maailma huutaa, että kaikkinainen lihan vapaus ja televisiotkin tulevat niin yleisiksi, että Jumalan lapsi, joka yrittää puhtaalla omallatunnolla vaeltaa, on silloin tyhmimmistä tyhmin. On totta, että jumalattomuus kasvaa nopeasti, koska Herran Jeesuksen tulo lähestyy. Rakas Jumalan lapsi, ei uskota sielunvihollista eikä sen saarnaa, ei uskota vuosia eteenpäin. Suljetaan sydän hetkeksi tämän hukkuvan maailman houkutuksilta. Katsellaan Herran Jeesuksen verikauneutta ja uskotaan synnit ja matkanviat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Miten suuri onkaan palkkamme, kun vähän aikaa jaksamme uskoa. Ei ole kenenkään silmä nähnyt eikä korva kuullut sitä, mikä eteemme aukeaa. Pukummekin on niin ihana, ettei yksikään kankaan painaja ole sellaista painanut. Se on sitä kangasta, joka kudottiin pitkänäperjantaina Golgatan keskimmäisellä ristillä. Kalliisti olemme puetut, kannattaa uskoa.

Sinä epäuskoinen, tee nyt parannus, kun ovet ovat vielä auki Jumalan valtakuntaan. Jumala sanoo omiensa suulla: Sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä, osoita kuuliaisuus ja usko.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 8.12.1966

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 11 Elo 2015, 17:49 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Kaksi sauvaa

«Ja minä kaitsen teuraslampaita raadollisten lammasten tähden. Ja minä otin minulleni kaksi sauvaa: yhden minä kutsuin suloiseksi, mutta toisen sitovaiseksi ja kaitsen lampaita.« Sak. 11:7).
Tässä raamatun kohdassa profeetta Sakarias Kristuksen Hengen valossa katselee Uuden Testamentin aikaa, kuinka Kristus paimensi ostolaumaansa. Laumassa on kahdenlaisia lampaita: teuraslampaita ja raadollisia lampaita. Ymmärtääkseni teuraslammas on lihava ja hyvävillainen, kun taas raadollinen lammas on laiha, aina nälkäinen ja viluinen, koska villa on huono. Miksi osa lampaista on lihavia ja toiset laihoja, vaikka laidunmaa on samanlainen ja vielä hyvä, Kristuksen Henki sanoo profeetta Hesekielin kautta: "Ja kaita heitä Israelin vuorilla, ojain tykönä kaikissa suloisissa paikoissa. Ja heitä parhaalle laitumelle viedä ja heidän majansa pitää korkeilla Israelin vuorilla seisoman, siinä heidän pitää levollisessa varjossa makaaman, ja heillä pitää oleman lihava laidun Israelin vuorilla." (Hes. 34: 13 – 14).
HERRA Jeesus tarkoittaa kahdenlaisilla lampailla Jumalan lapsia. Meihin Jumalan lapsiin tarttuu aina synti, jopa nimellinenkin. Jos emme jaksa osoittaa kuuliaisuutta Pyhälle Hengelle, alkaa ruokahalu kadota. Ruokahalu katoaa, kun emme ole jaksaneet panna syntiä pois. Jumalan lasten ruuassa aina maistuu totuuden suola, ruoka on työlästä syödä: Ruokaa täytyy alkaa ottamaan oikealta ja vasemmalta puolelta. Siinä ruoassa ei ole suolan makua, sitä on helppo syödä. Ainahan sanotaan, että makea lihottaa. Jumalan lastenkin ruokapöydältä kelpaisivat vain ne palat, joissa ei kovin suola tunnu. Kun Jumalan lapset käyvät tällaista lihonutta lammasta hoitamaan, on aina ensimmäiseksi hoidettu suloisella sauvalla, evankeliumilla. Kaikille on aina erotuksetta saarnattu ehdoton evankeliumi, syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Rakkauden terveisin on lähestytty, että luovu synnistä ja tee parannus, ettet jäisi pois Herran Jeesuksen ostolaumasta. Sillä synti erottaa pois Jumalasta. Monta kertaa on käynyt niin, että syntiin joutunut Jumalan lapsi on pahentunut. Synti on ollut rakkaampi kuin Herra Jeesus ja Hänen ostolaumansa.
Ymmärtäisin, että sitovainen sauva on sama kuin Kristuksen kirkkolaki (Matt. 18: 14-19). Aina on Jumalan seurakunnassa käytetty myös sitovaista sauvaa. Kun luemme eteenpäin profeetta Sakariaan kirjaa, huomaamme, että Herran Jeesuksen rakkaus väsyy, ensin särkyy suloinen sauva ja lopuksi sitovainenkin sauva. Jumalan seurakunta ei tottelemattomuuden tähden tervehdi veljenä tai sisarena. Jumala antaa eksyä ja luvun lopussa on jakeet, joista näemme, että Jumala antaa tottelemattomille vielä kelvottomat paimenet, jotka vievät tottelemattomat vain suurempaan pimeyteen. Vielä sanoo Kristuksen Henki Sakariaan kautta: "Raadolliset ymmärtävät, että se on Herran sana." Jumalan lapset ovat aina ymmärtäneet että Jumala puhuu seurakuntansa kautta. Miksi toiset lampaat ovat raadollisia, laihoja, huonovillaisia. Eikö paimen mieluummin kaitsisi lihavia lampaita, olishan lauma koreamman näköinenkin. Herra Jeesus sanoo kaitsevansa laumaansa raadollisten tähden. Raadollisentuntoinen Jumalan lapsi, sinä et ole Herralle Jeesukselle raadollinen lammas, sinä olet kaunis ja kallis Hänen silmissänsä. Herra Jeesus tietää, kuinka raadolliseksi sinä itsesi tunnet ja Hän puhuttelee sinua omalla nimelläsi. Sinä et ole päässyt lihomaan, kun sinulla on aina sota sielunvihollista, maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Myös tappioita ja haavoja on sodassa tullut, villakin on kulunut, on todella tunne, että on päällekin päin raadollisen näköinen. Eikö olekin nälkä, väsymys ja kylmyys saavuttanut. Mutta kun Herran Jeesuksen ääni on alkanut kuulua ja uskon silmien eteen on avautunut Siionin avoimet lähteet on tullut oikein taivaan hiuka. Olet halunnut päästä aivan keskelle Jumalan lapsilaumaa – et siksi, että haluaisit olla joku keskipiste, mutta toisten lampaitten läheisyys lämmittää viluista lammasta. Ei ihme, jos raadollinen lammas päästyään hyvälle laitumelle, syö ja juo ja lämmittelee niin, että alkaa ilosta hyppelehtiä.
Näin Herra Jeesus meitä hoitaa. Emmekö olekin, Jumalan lapset, tyytyväisiä hoitomenetelmiin. Otamme evankeliumin vastaan kokonaisena ja osoitamme sille kuuliaisuutta. Pian Herra Jeesus kokoaa ostolaumansa taivaan kunniaan, sillä ajan merkit täyttyvät nopeasti.
TÄLLÄKIN hetkellä uskomme syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä iloon saakka.

Kerttu Oikarinen Päivämies 11.8.1973

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 26 Loka 2016, 11:32 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Yksi uhri


"Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne jotka pyhitetään.” Hebr. 10:14.
Nämä Raamatun sanat kertovat yhdestä ainoasta uhrista Herrasta, Jeesuksesta. Lukiessamme vanhaa testamenttia näemme, miten monenlaiset uhrit uhrattiin jumalanpalveluksessa. Vanhan testamentin jumalanpalvelus oli vertaus uuden liiton jumalanpalveluksesta. Kun Mooses priiskoitti uhriveren kansan päälle, on aivan sama kun Jumalan valtakunnassa saarnataan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Juuri tähän on maailma ja omavanhurskaat pahentuneet. Mutta
Raamatussa sanotaan: "Sillä koska Mooses oli puhunut kaikelle kansalle jokaisen käskyn lain jälkeen otti hän vasikkain ja kauristen verta veden kanssa ja purppuravilloja, ja isoppia ja priiskoitti sekä Raamatun, että kaiken kansan." Hebr. 9:19. Jos jumalanlapsi joutui ja niin kuin joutui nimellisiinkin rikkomuksiin, hänen piti ostaa määrätynlainen uhrieläin, ja pappi uhrasi sen synnin sovitukseksi. Tämä vastasi jumalanlasten keskuudessa rippiä. Kun me uuden liiton jumalanlapset kokoonnumme jumalanpalvelukseen tai seuroihin on Jumalan seurakunnan valitsema puhujaveli tai pappi joka on jumalanlapsi puhujan paikalla. Hän julistaa Jumalan sanaa ja saarnaa synnit anteeksi kaikelle kansalle ja jokaiselle anovalle henkilökohtaisesti. Mutta uuden liiton jumalanlapset on kokonaisuudessaan pyhä pappeus, jonka on Pyhä Henki pyhittänyt. Raamattu sanoo: "Mutta te olette valittu kansa, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa joka teitä pimeydestä Hänen ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on." Piet. 1:2. 9. Ilmoittamaan voimaa, tämä voima on juuri se kun saarnaamme synnit anteeksi, sillä evankeliumi on Jumalan voima. Senpä tähden jumalanlapset saarnaavat toinen toisilleen synnit anteeksi. Luther sanookin: "On kultainen aika käsillä" kun veli saa sanoa veljelle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut."
Kun luemme vanhaa testamenttia niin huomaamme että siellä oli jumalanlapsia, jotka väsyivät tähän Jumalan määräämään uhraamiseen. He jäivät pois jumalanlasten yhteydestä ja rakensivat omia alttareita. Lukiessamme kuningas Salomosta, Jumalan mielen mukaisesta miehestä, joka tuli rikkaaksi monista Jumalan armolahjoista. Mutta kuitenkin Raamattu kertoo: "Ettei hänen sydämensä ollut täydellinen Herran edessä niin kuin Daavidin, hänen isänsä sydän." Salomo oli seurannut Herraa jakamattomalla sydämellä, mutta synti petti ja tuli lankeemukset ensin. Raamattu kertoo edelleen: ”Silloin rakensi Salomo korkeuden Kamokselle, Moabialaisten kauhistukselle, sille vuorelle, joka on Jerusalemin edessä, ja Moolokille Ammonilaisten kauhistukselle." Salomo ei jaksanut tulla enää tekoinensa valkeuteen, ja niin hän eli hirvittävissä synneissä. Niin on ollut ennen ja niin on nytkin, että kun kansan päämiehet rakentavat vääriä alttareita, niin jumalattomuus kasvaa, niin kasvoi Salomonkin aikana, ei hän yksin uhrannut jumalattomia uhrejansa.
Meidänkin täytyy myöntää, että jos olisimme vielä vanhan liiton ajassa niin vaikeaa olisi mennä uhrieläintä ostamaan, sillä varmasti jumalaton maailma tuntisi sen verran Raamattua, että tietäisi minkälaisen synnin edestä eläin uhrataan. Oletko ajatellut rakas jumalanlapsi miten paljon meillä on kiitoksen velkaa, kun Herra Jeesus on uhri meidän edestämme. Meidän ei tarvitse uhrieläintä viedä kun lähdemme nimellisiäkin rikkomuksia korjaamaan. Olen lukemattomat kerrat ajatellut, että voi miten se olisi raskasta, kun usein olisi vielä samanlaisen uhrieläimen joutunut kuljettamaan, sillä meillä tahtoo olla ne omat heikkoutemme jotka pitävät meitä pienenä. Mutta meillä on valmis uhri Jumalan valtakunnassa, Herra Jeesus. Jos tämän uhrin kalleus meille pohjaan asti aukeaisi, me emme kestäisi sitä, sillä armon meri on tämän uhrin äärellä niin syvä että jalka ei pohjaa tunne. Älkäämme katsoko tätä uhria ylön, vaan antakaamme uhriveren virrata sydämestä sydämeen, ja kantakaamme tämän uhrin äärelle nimellisetkin rikkomukset. Sinä päivänä kun astumme päärlyporteista sisälle me täysin ymmärrämme, miten kalliin hinnan oli minusta Herra Jeesus maksanut. Hyvä meidän on katsella Herraa Jeesusta kasvoista kasvoihin, kun Hän oli omalla verellään meidät puhtaaksi pessyt. Tässä uhriveressä ja pyhässä Jeesuksen nimessä on jumalanlapsi sinun syntisi j a heikkoutesi anteeksi.
Kerttu Oikarinen
Siionin Lähetyalehti 1967, sivut 211, 212

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 14 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia