HERRAN KATSEEN ALLA MATKALLA
"Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat. Että hän pelastais heidän sielunsa kuolemasta, ja elättäisi heitä nälän aikana." (Ps 33:18,19).
"Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut... autuas on se, joka häneen turvaa."
Tämän totuuden todistavat todeksi monet Raamatun kirjoitukset. Otamme niistä muisteltavaksi yhden, joka on erikoisesti lapsia ja nuoria Jumalan lapsia rohkaiseva ja lohduttava, heidän uskonkilvoituksessaan tänä pahana lopun aikana.
Jaakobin pojista Joosef oli erikoisen nöyrä ja kuuliainen, jonka
vuoksi Jaakob rakasti häntä enemmän, kuin toisia poikiaan. "Kuin hänen veljensä näkivät, että hänen isänsä rakasti häntä enemmin kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä, ja ei voineet puhutella häntä ystävällisesti." (1 Moos. 37: 4).
Jumalan lapset eivät ole unien uskojat kuin ainoastaan silloin, kun on kysymyksessä erikoisunet, joista Raamattu paljon kertoo. Nyt oli Jumala nähnyt hyväksi antaa Joosefin nähdä näitä erikoisunia. Ne olivat samalla ennustavia, ne ennustivat tulevista tapahtumista. Ja kun hän sitä saneli isällensä ja veljillensä, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: mikä uni se on, kuin sinä olet nähnyt? Pitääkö minun ja sinun äitis ja veljes tuleman ja kumartaman meitämme sinun edessäs maahan? (jae 10). Tämä synnytti kateutta Joosefin veljissä, mutta hänen isänsä piti nämä sanat mielessänsä.
Nämä Jumalan Joosefille ilmoittamat ennustukset toteutuivat aikanaan. Veljiltään vihattu Joosef tuli veljiltään myydyksi orjaksi, ja vietiin vieraalle maalle. — Valhetiedot tapahtumasta lähetettiin kotia." Silloin Jaakob repäisi vaatteensa. . . ja murehti poikaansa monta päivää. Ja hänen isänsä itki häntä."
Joosefin kohdalla toteutuivat täydellisesti psalmin sanat: " . . . jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa toivovat." Kun Joosefilla oli usko puhtaassa sydämessä, niin oli myöskin toivo. "Mutta toivo ei anna häpiään tulla, että Jumalan rakkaus oli vuodatettu hänen sydämeensä, Pyhän Hengen kautta, joka hänelle annettu oli."
— Ja Herra oli Joosefin kanssa, ja hän oli onnellinen mies, ja oli isäntänsä Egyptiläisen huoneessa. Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssansa, sillä kaikki, mitä hän teki, antoi Herra menestyä. . . ja siunasi Herra sen Egyptiläisen huoneen Joosefin tähden..."(1 Moos. 39: 2-5). — Mutta ei sielläkään kiusaaja kaukana ollut. Sille kelpaa orja ja vapaa. Potipharin emännän otti rietas apulaisekseen, se houkutteli Joosefia haureuteen. Nyt alkoi taistelu yksinäisellä Kristuksen sotilaalla syntiä vastaan. Tarvittiin aseita, "Hengen miekkaa, joka on Jumalan Sana". Tämä oli Joosefilla oikeassa kädessään. Hän sanoi viettelijälle:". . . kuinka minä tekisin niin paljon pahaa, ja rikkoisin Jumalaa vastaan?" (jae 9) Näin Joosef voitti kiusauksen Jumalan avulla. Mutta taistelu jatkui: "Mutta hän piti joka päivä sen kaltaiset puheet Joosefin kanssa, mutta ei hän tahtonut maata hänen kanssansa. Nyt tuo himojensa orja tarttui aivan kiinni, mutta Joosef taisteli vastaan ja pakeni. "Jälleen tuli voitto.”
[i] "He saavat yhden voiton toisen jälkeen, että tunnettaisiin oikea Jumala Siionissa." On myöskin kirjoitettu: "Herran pelko on viisauden alku: se on hyvä ymmärrys kaikille, jotka sen tekevät. . . " (Ps. 111: 10).
[/i]
Nyt kun tuo synnin orjavaimo ei saanut Joosefia lankeamaan syntiin, turvautui hän häpeänsä peittämiseksi valheeseen. Tästä oli seurauksena se, että orja- Joosef joutui vankeuteen. "Mutta Herra oli Joosefin kanssa, ja käänsi laupiutensa hänen tykönsä... Ja vankihuoneen haltia ei pitänyt mistään murhetta niistä,.. sillä Herra oli Joosefin kanssa, ja mitä hän teki, antoi Herra menestyä" (1. Moos. 39: 11 — 23).
Kun ajattelemme näitä Joosef- veljemme vaivoja ja taisteluita niin huomaamme, "Kuinka Jumalan sana on elävä ja voimallinen. Sanansa kautta on Jumala ollut "heikoissa väkevä. Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Hän alentaa ja ylentää." Näinhän tapahtui Joosefinkin elämässä.
Raamattu kertoo, meille, kuinka Jumala on monet suuret tapahtumat ilmoittanut unien kautta, myöskin uuden liiton aamun sarastuksessa. Nyt unen selityksen kautta alkoi orjapojan ylennyksen aikakausi. "Joosef sanoi Faaraolle: "Faaraon uni on yhtäläinen: Jumala ilmoittaa Faaraolle, mitä hän tekevä on.” Ja se puhe kelpasi Faaraolle, ja kaikille hänen palvelioillensa. . . Ja Faarao sanoi Joosefille, että Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, niin ei ole yhtään niin taitavaa ja ymmärtäväistä kuin sinä olet. Ole sinä minun huoneeni päällä, ja sinun sanalles pitää kaiken minun kansani kuulliaisen oleman. Ja Faarao otti sormuksen kädestänsä ja pani sen Joosefin käteen... Ja antoi hänen ajaa toisessa vaunussansa ja huutaa hänen edellänsä: Abrek(a): se on: (a) Notkistakaa polvianne" (Moos. 41: 25, 37 - 46).
Nämä Raamatun historian kertomat tapahtumat ovat "luonnolliselle ihmisjärjelle käsittämättömät." Ainoastaan elävän uskon ja Pyhän Hengen valaisemin ymmärryksin ne voidaan totena pitää ja uskoa. Näin orjapojalle annetun "salaisuuksien selittämisen" kautta pelastui paljon ihmisiä, nälkäkuolemalta, noina seitsemänä viljavana vuotena koottujen jyvien ansiosta, kun Faarao uskoi Jumalan Joosefille antaman ilmoituksen. "Ja Joosef kokosi sangen paljon jyviä.
Tämä elintarvikepula ulottui Kanaanin maallekin, jossa Jaakob asui. "Mutta koska Jaakob näki olevan jyviä myydä Egyptissä, sanoi hän pojillensa... minä kuulen Egyptissä olevan jyviä, menkää alas sinne, ja ostakaa meille, että me eläisimme ja emme kuolisi." — Nyt alkoi toteutua Joosefin nuorukaisena näkemä uni, jonka silloin Jaakob, eivätkä veljet voineet uskoa toteutuvan.
"Mutta Joosef oli hallitsia maakunnassa, hän antoi myydä jyviä kaikelle maan kansalle. Niin tulivat Joosefin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa hänen eteensä. Ja Joosef näki veljensä ja tunsi heidät, ja teeskenteli hänensä oudoksi heitä vastaan, ja puhui kovasti heidän kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette? He vastasivat: Kaanaanin maalta, ostamaan syötävää. Joosef tunsi veljensä, vaan ei he häntä tunteneet. Niin Joosef muisti unensa, jonka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: te olette vakoojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avoin olis. He vastasivat häntä; ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet ostamaan jyviä. . . He sanoivat, Me sinun palvelias olemme kaksitoistakymmentä veljestä, yhden miehen pojat... ja katso nuorin on nyt meidän isämme tykönä, mutta yksi ei ole sillen elleillä" (Moos. 42: 1-13)
Sananlaskuissa on kirjoitettu: Valheella on lyhyet jäljet. "Tämä kävi nyt toteen, vaikka veljet eivät sitä vielä tietäneet, koska eivät Joosefia tunteneet. "Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vian alaiset, meidän veljemme tähden, sillä me näimme hänen sielunsa ahdistuksen, koska hän meiltä armoa rukoili, ja emme kuulleet häntä. Sen tähden on tämä ahdistus meidän päällemme tullut... Ja nyt hänen verensä vaaditaan meiltä. Vaan ei he tietäneet Joosefin sitä ymmärtävän, sillä hän puhui heille tulkin kautta. — Ja Joosef käänsi itsensä heistä, ja itki. . ."(Moos. 42: 21–24).
Joosefilla oli "Kristuksen mieli". Vaikka hän tässä tilanteessa joutui veljiään koettelemaan, hän teki sen Jumalan sydämellisen laupeuden jälkeen. (mukaan, skannaajan huom.)
Rakkaudessaan Jumalakin koettelee ja rankaiseekin synnin tähden, yksilöinä ja kansoinakin, mutta katuville Hän on armollinen, ja antaa anteeksi synnit ja vääryydet.
"Niin ei Joosef voinut itseänsä silleen pidättää. . . vaan ilmoitti itsensä veljillensä. Ja itki korkealla äänellä... Ja Joosef sanoi veljillensä: minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää? Mutta ei hänen veljensä taitaneet vastata, `
sillä he olivat niin hämmästyneet. Niin sanoi Joosef veljillensä: tulkaa siis minun tyköni. Ja he tulivat.
Ja hän sanoi: ”minä olen Joosef teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. Ja nyt älkää surulliset olko... sillä teidän henkenne elatuksen tähden on Jumala minun teidän edellänne tänne lähettänyt. Rientäkää minun isäni tykö, ja sanokaa hänelle: näin sanoo sinun poikasi Joosef: Jumala on minun asettanut koko Egyptin maan herraksi, tule alas minun tyköni ja älä viivyttele." (1 Moos. 45: 1-10).
"Ja Faarao sanoi Joosefille: sano veljillesi..: Ja käske heitä: tehkää niin, ottakaa teille vaunut Egyptin maalta teidän lapsillenne, ja emännillenne, ja tuokaa teidän isänne ja tulkkaa." Murhetta seuraa ilo. Niin he läksivät
Egyptistä, ja tulivat Kanaanin maalle isänsä Jaakobin tykö, tuoden ilosanoman. Ilmoittivat hänelle sanoen: vielä Joosef elää, ja on koko Egyptin maan herra: ja hänen sydämensä hämmästyi, sillä ei hän uskonut heitä... Vaan kuin hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä noutamaan, niin Jaakobin heidän isänsä henki virkosi." (1. Moos. 45: 17–27).
Koettelemusten ja kiusausten helteessä oli Jaakob maista matkaa tehnyt nuoruudestaan asti. Vaikka Jumala oli nähnyt hyväksi matkalla riisua, niin oli Hän myöskin ontuvaa nöyrää siunannut, ja antoi jalon tunnustuksen: "Sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja olet voittanut" (1 Moos. 32: 28).
"Nöyrille kuuluu armo."
Oli se siunattu hetki, joskin samalla nöyryyttävä, kumartua kuolleeksi julistetun poikansa, Egyptin maan herran kaulaan. Ihmeelliset ovat Jumalan tiet. Nämä ovat meille uskottavaksi ja opittavaksi kirjoitettu, rakkaat Jumalan lapset. Seuraamme näitä tienviittoja, nöyrällä ja kuuliaisella -sydämellä.
"Uskomme väsyneinä, ja vaivattuinakin, joka armon päivä synnit anteeksi, Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. — "Älkäät siis heittäkö pois uskallustanne, jolla suuri palkanmaksu on.
Hannes Paukkunen
Päivämies 5.10.1977