Evankeliumin voima
2. Kor. 4: 3–6,
"Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itse kullekin uskovaiselle autuudeksi." (Room.1:6) Evankeliumi on peitossa tänäkin päivänä suurimmalta osalta ihmisiä. He kulkevat täällä maailmassa ilman Jumalaa, ilman elävää toivoa, ilman uskoa. On todella hirmuista kulkea, niin kuin sanotaan, suureen tuntemattomaan. Ja kuitenkin evankeliumia on saarnattu maailmassa kaikkina aikoina – kaikki eivät vain ole olleet evankeliumille kuuliaiset. Jesajakin huudahtaa: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme! (Room.14:16)
Pyhän Hengen ilmoituksen kautta psalmissa 19: 4 – 6 tuodaan näkösälle: "Ei ei kieltä eikä puhetta, kussa ei heidän äänensä kuulu", siis näiden armahdettujen syntisten. "Te, jotka Herran tunnette, ei teidän pidä vaiti oleman Heidän nuoransa käy ulos kaikkiin maihin ja heidän puheensa maailman ääreen asti: auringolle hän pani majansa heissä." Jumalan säätämys oli tämä, että niiden, jotka ovat puhdistetut, pitää viemän ulos kalliin siemenen, hukkumattoman Jumalan sanan, jonka Pyhä Henki eläväksi tekee. Sillä "ette te ole, jotka puhutte, vaan teidän Isänne Henki, joka teissä puhuu" (Matt. 10: 24). Ja Jeesus sanoo: "Kaikki, mitä Isällä on, ne ovat minun: sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille." (Joh. 16:15) Siksi taivaasta lähetetty evankeliumi on auringon kirkkauteen verrattu. Se evankeliumi julistetaan parannettujen huulilla. "Se on heidän suussansa ja sydämessänsä; se on se sana uskosta, jota me saarnaamme." Se on niiden huulten hedelmä, jotka Jeesusta tunnustavat.
Nämä ovat vahvoja pyhän Raamatun todistuksia siitä, miten matalalle Jumala on evankeliumin viran asettanut. Joulun suuri lahja Herra Jeesus kulkee täällä alhaalla pyhissänsä, julistaen evankeliumia ja ilmoittaen, miten tullaan autuaaksi. ”Jos nyt meidän evankeliumi on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan.” (2. Kor. 4:3)
Hirvittävä osa on todella sillä ihmisellä, joka sulkee korvansa, ei tahdo kuulla eikä vastaanottaa suloista sanomaa Herrasta Jeesuksesta. Siinä evankeliumissa on Jumalan voima. Sillä avataan taivas ja suljetaan helvetti. Mutta "tämän maailman jumala on uskottomain taidot sokaissut, ettei evankeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva". (2. Kor. 4: 4) Tämän maailman jumala, sinä olit kerran taivaassa, olit kaunis kointähti, mutta olet pudonnut alas maan päälle. Sitten ajattelit sydämessäsi: minä astun taivaaseen ja korotan istuimeni Jumalan tähtien ylitse. Kuitenkin sinut sysätään helvettiin, luolan puolelle. Joka sinut näkee, hänen pitää katseleman sinua ja katsoman päällesi, ja sanoman: onko tämä se mies, joka maailman saatti värisemään ja valtakunnat vapisemaan, joka maan piirin autioksi saatti, ja kukisti siellä kaupungit, ja ei päästänyt vankejansa kotia.(Jes. 14: 1-17), niitä, jotka taivasta varten luodut olivat. Istuimeltasi lähestyt kaiken maailman päämiehiä, taivaan kaarella ja karvaalla
kirjalla (Ilm. 10), se on kasteopilla, temppelin säädyillä ja ulkonaisella pyhyydellä. Jumalista menoakin on tämän maailman jumalalla määrättyyn mittaan asti, mutta sitten se palvelijansa helvettiin upottaa.
Taistelu kuoleman valtaa vastaan jatkuu. Hengen miekka, joka on Jumalan sana, on turvana tälläkin ajalla Herran omilla. Siksi apostoli sanookin, että hän on Herra, mutta me olemme teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Jeesus on sanonut omilleen: "Teissä tahdon minä asua ja teissä vaeltaa, ja katso: minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Näin kulkee Herra Jeesus halvan ja ylönkatsotun kansan matkassa, näin paistaa myös valkeus pimeydestä Herran sanasta Pyhän Hengen voiman kautta. "Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jeesuksen Kristuksen kasvoissa."
Koko maailma on pimeä kuin Egyptin yö, syntiä, vääryyttä ja ahneutta täynnä. Tämmöisessä maailmassa Jumalan autuus omistetaan Jeesuksen Kristuksen kautta, uskolla sulasta armosta. Maailma ei tunne Herran omia tänäkään päivänä, vaan siellä punotaan juonia, miten yhdistettäisiin yksinkertaisesti uskova kansa tämän maailman jumalaan ja sen menoihin. Olemme sodassa täällä alhaalla. Siitä apostoli sanoo näin: "Ei meillä ole sota vain verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla." Tämän hengellisen pahuuden on maailman jumala saanut aikaan. Sen tähden ottakaa kaikki Jumalan sota-aseet, että te voisitte pahana päivänä seisoa vastaan ja kaikissa asioissa pysyväiset olisitte. Seisokaa vyötettyinä kupeista totuudella ja vanhurskauden rintaraudalla puettuina, jalat valmiiksi kengitettyinä saarnaamaan rauhan evankeliumia Jeesuksen Kristuksen kautta, hyvän tahtonsa jälkeen kunniallisen armonsa kiitokseksi, jonka kautta hän on meitä otolliseksi tehnyt siinä rakkaassa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntien anteeksiantamus hänen armonsa rikkauden jälkeen.
Pisaroikoon Eedomin verinen pilvi ja tuoreuttakoon lasten sydämet kaikkialla, missä heitä on maan neljällä kulmalla. Pian saadaan vieraita kunnian maasta, kun pyhät enkelit tulevat ja palvelevat maasta ostettuja. Silloin jää arkinen osa vikoineen ja Herran omat jättävät tämän vieraan maan. Nytkin saamme uskoa synnin viat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.
Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa.
Valde Virpi
Päivämies tammikuun 9 päivä 1964