Valde Virpi: Evankeliumin voima

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Valde Virpi: Evankeliumin voima

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Kesä 2009, 17:15

Evankeliumin voima


2. Kor. 4: 3–6,
"Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itse kullekin uskovaiselle autuudeksi." (Room.1:6) Evankeliumi on peitossa tänäkin päivänä suurimmalta osalta ihmisiä. He kulkevat täällä maailmassa ilman Jumalaa, ilman elävää toivoa, ilman uskoa. On todella hirmuista kulkea, niin kuin sanotaan, suureen tuntemattomaan. Ja kuitenkin evankeliumia on saarnattu maailmassa kaikkina aikoina – kaikki eivät vain ole olleet evankeliumille kuuliaiset. Jesajakin huudahtaa: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme! (Room.14:16)

Pyhän Hengen ilmoituksen kautta psalmissa 19: 4 – 6 tuodaan näkösälle: "Ei ei kieltä eikä puhetta, kussa ei heidän äänensä kuulu", siis näiden armahdettujen syntisten. "Te, jotka Herran tunnette, ei teidän pidä vaiti oleman Heidän nuoransa käy ulos kaikkiin maihin ja heidän puheensa maailman ääreen asti: auringolle hän pani majansa heissä." Jumalan säätämys oli tämä, että niiden, jotka ovat puhdistetut, pitää viemän ulos kalliin siemenen, hukkumattoman Jumalan sanan, jonka Pyhä Henki eläväksi tekee. Sillä "ette te ole, jotka puhutte, vaan teidän Isänne Henki, joka teissä puhuu" (Matt. 10: 24). Ja Jeesus sanoo: "Kaikki, mitä Isällä on, ne ovat minun: sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille." (Joh. 16:15) Siksi taivaasta lähetetty evankeliumi on auringon kirkkauteen verrattu. Se evankeliumi julistetaan parannettujen huulilla. "Se on heidän suussansa ja sydämessänsä; se on se sana uskosta, jota me saarnaamme." Se on niiden huulten hedelmä, jotka Jeesusta tunnustavat.
Nämä ovat vahvoja pyhän Raamatun todistuksia siitä, miten matalalle Jumala on evankeliumin viran asettanut. Joulun suuri lahja Herra Jeesus kulkee täällä alhaalla pyhissänsä, julistaen evankeliumia ja ilmoittaen, miten tullaan autuaaksi. ”Jos nyt meidän evankeliumi on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan.” (2. Kor. 4:3)
Hirvittävä osa on todella sillä ihmisellä, joka sulkee korvansa, ei tahdo kuulla eikä vastaanottaa suloista sanomaa Herrasta Jeesuksesta. Siinä evankeliumissa on Jumalan voima. Sillä avataan taivas ja suljetaan helvetti. Mutta "tämän maailman jumala on uskottomain taidot sokaissut, ettei evankeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva". (2. Kor. 4: 4) Tämän maailman jumala, sinä olit kerran taivaassa, olit kaunis kointähti, mutta olet pudonnut alas maan päälle. Sitten ajattelit sydämessäsi: minä astun taivaaseen ja korotan istuimeni Jumalan tähtien ylitse. Kuitenkin sinut sysätään helvettiin, luolan puolelle. Joka sinut näkee, hänen pitää katseleman sinua ja katsoman päällesi, ja sanoman: onko tämä se mies, joka maailman saatti värisemään ja valtakunnat vapisemaan, joka maan piirin autioksi saatti, ja kukisti siellä kaupungit, ja ei päästänyt vankejansa kotia.(Jes. 14: 1-17), niitä, jotka taivasta varten luodut olivat. Istuimeltasi lähestyt kaiken maailman päämiehiä, taivaan kaarella ja karvaalla
kirjalla (Ilm. 10), se on kasteopilla, temppelin säädyillä ja ulkonaisella pyhyydellä. Jumalista menoakin on tämän maailman jumalalla määrättyyn mittaan asti, mutta sitten se palvelijansa helvettiin upottaa.

Taistelu kuoleman valtaa vastaan jatkuu. Hengen miekka, joka on Jumalan sana, on turvana tälläkin ajalla Herran omilla. Siksi apostoli sanookin, että hän on Herra, mutta me olemme teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Jeesus on sanonut omilleen: "Teissä tahdon minä asua ja teissä vaeltaa, ja katso: minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Näin kulkee Herra Jeesus halvan ja ylönkatsotun kansan matkassa, näin paistaa myös valkeus pimeydestä Herran sanasta Pyhän Hengen voiman kautta. "Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jeesuksen Kristuksen kasvoissa."
Koko maailma on pimeä kuin Egyptin yö, syntiä, vääryyttä ja ahneutta täynnä. Tämmöisessä maailmassa Jumalan autuus omistetaan Jeesuksen Kristuksen kautta, uskolla sulasta armosta. Maailma ei tunne Herran omia tänäkään päivänä, vaan siellä punotaan juonia, miten yhdistettäisiin yksinkertaisesti uskova kansa tämän maailman jumalaan ja sen menoihin. Olemme sodassa täällä alhaalla. Siitä apostoli sanoo näin: "Ei meillä ole sota vain verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla." Tämän hengellisen pahuuden on maailman jumala saanut aikaan. Sen tähden ottakaa kaikki Jumalan sota-aseet, että te voisitte pahana päivänä seisoa vastaan ja kaikissa asioissa pysyväiset olisitte. Seisokaa vyötettyinä kupeista totuudella ja vanhurskauden rintaraudalla puettuina, jalat valmiiksi kengitettyinä saarnaamaan rauhan evankeliumia Jeesuksen Kristuksen kautta, hyvän tahtonsa jälkeen kunniallisen armonsa kiitokseksi, jonka kautta hän on meitä otolliseksi tehnyt siinä rakkaassa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntien anteeksiantamus hänen armonsa rikkauden jälkeen.

Pisaroikoon Eedomin verinen pilvi ja tuoreuttakoon lasten sydämet kaikkialla, missä heitä on maan neljällä kulmalla. Pian saadaan vieraita kunnian maasta, kun pyhät enkelit tulevat ja palvelevat maasta ostettuja. Silloin jää arkinen osa vikoineen ja Herran omat jättävät tämän vieraan maan. Nytkin saamme uskoa synnin viat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.
Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa.

Valde Virpi
Päivämies tammikuun 9 päivä 1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Marras 2009, 14:35

Päivämies Torstaina, helmikuun 9. päivänä 1961
Laskiaissunnuntaina

Kuolema on nielty ja voitto saatu

Elämän Herra puhuu, kärsimisensä edellä, käydessänsä pimeyden ja kuoleman valtaa vastaan taisteluun, avatakseen meille taivaan, siitä kuinka vaivaloinen ja murheen täyttämä saattaa olla iäisyysmatkamiehen elämän taival. Koko matka on vaarojen keskellä kulkemista alusta loppuun asti. Tekstimme keskeisin henkilö on kärsimysten ja kipujen tuttu mies, Herra Jeesus, taivaan lahja meille maan lapsille. Hänen kautta armahdettu syntinen saa kokea uskon kantavan voiman ja elämän ihmeen. Herra Jeesus puhuu kärsimisensä tarkoituksesta opetuslapsilleen, että ihmisen pojan pitää paljon kärsimään, ja hyljättämään vanhemmilta ja pappien päämiehiltä ja kirjanoppineilta, ja tapettaman ja kolmantena päivänä ylösnuoseman. Tämän puheen tähden Pietari nuhtelee Jeesusta, jolloin Jeesus käskee Pietarin mennä pois, sillä ei hän ymmärtänyt niitä, mitkä Jumalan ovat.

Nyt tulee opetus Herralta, kuinka vaivojen ajallakaan ei sovi unohtaa Herran opetusta: "Joka minun perässäni tahtoo kulkea, hän ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Ja ei hänen palvelijansa ole suurempi Herraansa, ja te tulette vihattaviksi kaikilta pakanoilta nimeni tähden." Samalla Hän tuo kuulijain mieliin sen, mitä ihmisessä itsessään on helposti löydettävissä. Vaivojen ajalla ei ole soveliasta rakastaa omaa henkeään sen, joka on jalkansa rauhan tielle astunut, vaan tarvitsee seurata Herraa.
Vaikka minun majani purettais uskon tähden, kuitenkin löytää sielunsa Jumalan tykönä tallella. Niin siis tulee enempi peljätä Jumalaa kuin ihmistä. Tämän kylmän maan syrjällä oli lähes kaksituhatta vuotta sitten elämän ja kuoleman Herra, sielumme ystävä. Koko maailman synnit painoivat pyhää ruumista. Ahdistetun sydämen pyyntö Isälle: "Isä, vapahda minut tästä hetkestä". Lankeemuksen vian korjaaminen oli sanomattoman raskas ja vaivaloinen. Sen tähden hän sanoo:"Minun sieluni on suuresti murheissansa, ja mitä minun pitää sanoman? Kuitenkin olen minä tähän hetkeen tullut, että minun pitää tekemän sinun tahtosi Jumala." Tämän tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella, joka on hänen lihansa päivinä uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta vapahtaa.
On myös kuultu, että hän kunnioitti Jumalaa. "Isä kirkasta sinun nimes". Niin ääni tuli taivaasta ja sanoi: "Minä olen sen kirkastanut ja tahdon vielä nyt kirkastaa", Kansa, joka läsnä seisoi, sanoi pitkäisen (ukkosen) jylisseen. Kun Isä, enkelinsä kautta rohkaisi taistelijaa loppuun saakka, niin hän kuolemansa kautta tuomitsee sen, jolla kuoleman valta on, se on perkeleen. Että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä, ja tulee ravituksi tuntemisensa kautta. Minun vanhurskas palvelijani monta vanhurskauttaa, sillä hän kantoi heidän syntinsä. Me saamme ahdistusten ja koettelemusten ajalla olla turvallisina, lähellä oman rakastajamme haavoja, tietoisina siitä, että meitä kohta siirretään pois kylmästä maasta ikuisen suven maahan. Uskomme synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovinto veressä. Amen.

Enkelit ja pyhät taivaan,
Riemuvirttä veisatkaa!
Eipä sorra Siion vaiva,
Periä se voiton saa,
Rantaan haaksi joutuvi,
Jota myrskyt heitteli.
Voitostansa luona Herran
Kiittää Siion saapi kerran.

V. Virpi
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Huhti 2019, 13:53

Vanhurskas on elävä uskosta


Jumalan terve rakkaat Jumalan lapset lähellä ja kaukana. Tämän pahan maailman keskellä Jumalan läpsi tuntee itsensä vieraaksi. Jumala puhdistaa puimatannertaan, ja etsii viimeisiä valittujaan. Jumalan lapsi tietää, että aikojen merkit täyttyvät ja lopun aika lähestyy. Emmehän rakkaat Jumalan lapset heitä uskallustamme taivaan Jumalaan. Jumalan puolelta ei liittoja pureta. Jumala sanoo sanassaan: minä nostan, minä kannan ja vien perille. Sukulaiset ja lähiomaiset, jotka ovat Uskossa loppuun asti kilvoitelleet armon kerjääjinä ja synnin poispanijoina, odottavat jo meitä taivaaseen. Siunatut saavat käydä kirkastettuina iäisiin Karitsan häihin ja kirotut perkeleiden kaltaisina siihen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Fariseuksissakaan ei ole muuta kuin perkeleen valtakunta. Jumalan valtakunta on meidän keskellämme. Pidämme rakkaat veljet uskalluksemme Jeesukseen, niin emme tule häpeään. Kerran meille sanotaan: vähässä sinä olit uskollinen, minä panen sinut paljon päälle, mene Herrasi iloon. "Mutta meidän menomme on taivaissa, josta me lunastajaa Herraa Jeesusta odotamme" (Fil. 3:20). Autuas on se ihminen, jonka synnit ovat anteeksi annetut ja jonka pahat teot ovat peitetyt. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa ja ei lukenut heille heidän syntiänsä." (2. Kor. 5:19).

Puhe rististä on niille hulluus, jotka kadotetaan." (1.Kor. 1:18)
Rakkaat veljeni, pitäkää sulana riemuna, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin. Ei se aina kyllä lihalle ja verelle tunnu sopivalta, kun joutuu kiusauksiin. Mutta Jumala kuljettaa meitä meille parhaaksi katsomallaan tavalla. Sanomme: kurita täällä ja säästä siellä. Nämä vaivat ovat keveitä verrattuna siihen, mikä Jumalan lasta odottaa taivaassa.

Kärsi vaivaa niin kuin jalo ja luja Jeesuksen Kristuksen sotamies. Astu rintamaan, ja seuraa lippua henkeen ja vereen asti. "Ja älkää sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen, vaan muuttakaa teitänne teidän mielenne uudistuksen kautta, että te koettelisitte, mikä Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto olis." (Room. 12: 2) "Sillä Raamattu sanoo Pharaolle: juuri sen tähden olen minä sinut herättänyt, osoittaakseni minun voimani sinussa, että minun nimeni kaikessa maassa julistetiaisiin." (Room. 9:17).

Hän armahtaa, kenet hän tahtoo, ja paaduttaa, kenet hän tahtoo. Voi sitä, joka Jumalan hylkää, mutta voi, voi sitä, jonka Jumala hylkää. Vaikka kyynelillä
itkee, niin ei löydä parannukseen sijaa. Ei auta, vaikka kuinka täällä olisi heränneellä omallatunnolla, jos ei nöyrry parannukseen omista synneistään. Jeesus sanoi: ellette tule niin kuin lapsi, ette suinkaan tule taivaan valtakuntaan, sillä helpompi on kamelin mennä neulansilmän lävitse kuin rikkaan päästä taivaan valtakuntaan. Tyhjän olemme tulleet, tyhjänä on myös kerran lähdettävä Jumalan kirkkaiden kasvojen eteen. Omat työt eivät auta mitään, ne ovat kuin saastainen vaate Jumalan edessä. Vaikka Jumalan lapsi saakin niin paljon pilkkaa ja vaivaa kärsiä jumalattomilta ja omavanhurskailta ihmisiltä, niin kerran osat vaihtuvat. Miten kävi rikkaalle miehelle? Hän eli täällä yltäkylläisyydessä ja Latsarus vaivassa, mutta osat vaihtuivat. Niin käy sinullekin, ellet tee parannusta täällä. Siellä eivät auta puolustukset, eikä lakiin turvautuminen. Tuomio on lopullinen. Valehtelemisestakin Raamatussa sanotaan: Joka rohkeasti valehtelee, ei hän ole siitä selviävä. "Älkäät kostako, vaan antakaa (Jumalan) vihan sijaa saada. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra." (Room: 12:19).

"Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on vanhurskauden aurinko koittava, ja autuus hänen siipiensä alla..." Teidän pitää jumalattomat tallaaman, sillä heidän pitää tuhkana teidän jalkainne alla oleman sinä päivänä, jonka minä tahdon tehdä, sanoo Herra Sebaot." (Mal. 4:2-3). Hyvää on meillä edessäpäin. Nuoret, olkaa yhdessä meidän vanhempien kanssa. "Vanhurskaat silloin Karitsata kiittää..." Silloin ei enää tarvitse uskoakaan, usko on muuttunut näkemiseksi ja toivo täydelliseksi nautinnoksi taivaassa. Silloin sinä musta maan morsian et tunne murhetta, vaan kaikki jäävät tänne. Uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saanko minäkin teidän kanssanne uskoa? Jäämme Jumalan, rakkaan Isän hoivaan. Pyydän sulkeutua vaimoni kanssa esirukouksiinne, että mekin kerran kostuisimme taivaan kunniaan, johon on meidänkin halumme.." Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa

Edvin Koskenranta
Päivämies 29.6.1977


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 27 Huhti 2019, 13:53
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron