Siionin kallis kulmakivi

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa

ViestiKirjoittaja Taavi » 08 Huhti 2009, 15:44

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa
Joh. 6: 1 -15.


Merkitty sana on kovin ajankohtainen. Meitähän puristaa nyt taloudellinen hätä, elintarvikepula. Syömämiehiä on paljon, mutta keinoja vähän. Me olemme tämän vuoksi monesti samankaltaisessa tilanteessa, kuin sanassa mainittu Filippus ja Andreas, toinen näkee toivottomat nälkäiset suut ja toinen niukat tarvikkeet. Ja kun suoritamme laskelmia näiden havaintojen perusteella, on tulos kielteinen. Elintarvikkeet ovat kovin vähäisiä. Ne eivät näytä riittävän. Uskovaisinakin me sen vuoksi hätäilemme emmekä muista, että kaikkivaltias Jumala, jolle ei mikään ole vieläkään mahdotonta, elää.

Jos me vain hengessä ja totuudessa asetumme tämän Jumalan sanan kohdan eteen, niin joutuu meidän hätäilymme häpeään. Siinähän kerrotaan, kuinka rakas Herra Jeesus viidellä ohraleivällä ja kahdella kalalla kykeni ruokkimaan yli viisituhatta ihmistä, jotka hetkeksi unohtivat ajalliset tarpeensa ja pitivät kalleimpana asianaan tulla tuntemaan hänet, jonka Jumala oli lähettänyt. Samanlainen on Jumala vielä nytkin. Hänen laskuoppinsa ei ole samanlainen kuin meidän ihmisten. Siinäkin, missä me ihmiset emme näe muuta kuin puutetta ja ikävää, hän voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, kunhan vain panemme toivomme häneen, emmekä pakanoiden tavoin hätäile siitä, mitä me söisimme tai joisimme tai päällemme pukisimme.

Ei ole tietenkään kristillisyyden kannalta mitään pahaa siinä, että kristittyinä otamme osaa kykyjemme ja mahdollisuuksiemme mukaan niin sanottuun tuotantokamppailuun. Päinvastoin. Meidän velvollisuutemme on nytkin tehdä työtä, niin kuin aina. Mutta tänäkin aikana on uskomisen asia kaikista tärkein. Jumala tietää lastensa tarvitsevan ajallisen elämän tarvikkeita ja antaa niitä meille niin kuin ainakin hyvä Isä lapsilleen. Tuotantokamppailukin on turhaa, ellei hän suo taivaan siunausta. Hänen hallussaan näet ovat säät ja ilmat. Hän, emmekä me ihmiset, suo oraan talvehtia, viljan varttua ja täihän kehkeytyä.

Jumalan mahdollisuuksiin ja voimiin uskomisen pitäisi oleman meille suomalaisille sitäkin helpompaa tänä koettelemusten aikana, kun me olemme kansamme elämässä saaneet jo kahden sodan aikana nähdä Jumalan valtavia ihmetekoja. Monikymmenkertainen vihollinen hyökkäsi meitä vastaan. kaikista maailman kansoista me näytimme olevamme mennyttä miestä, mutta Jumala käänsi kohtalomme. Vihollinen on torjuttu vanhojen rajojen taakse jälleen ja Suomen armeija pitää hallussaan tukikohtia, joista vielä äsken vainolainen suunnitteli hävittävänä kansamme maan piirin päältä. Taistelussamme on kiitetty Suomen sotilaan kuntoa, urhoollisuutta ja sisua. Eikä se olekaan suotta. Mutta kristittyinä me ymmärrämme, että kaikki nuokin ominaisuudet ovat taivaan lahjaa. ”Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut...?” Niin kuin Paavali kysyy 1. Kor. 4: 7:ssä. yhtä hyvin Jumala meille voinut antaa pelkuruudenkin hengen kuin rohkeuden, mutta silloin me olisimme hukkuneet tuleen ja vereen, mitä bolsevismi meille oli valmistanut. Armossaan Jumala kuitenkin teki ihmeen. Mahdottomuus tuli mahdolliseksi. Uusi, entistä kirkkaampi päivä sarastaa Suomen heimolle.

Näitä Jumalan ihmetekoja meidän tulee muistaa joka päivä ja pitää korkeimpana huolenamme sen, että ennen kaikkea etsimme Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa tietäen, että Jumala pitää silloin meidän maallisistakin tarpeistamme huolen. Niin kuin tekstissämmekin kerrotaan.
Heränneen ihmisen kohdalla tämä merkitsee sitä, että tämä avaa sydämensä sille evankeliumille, jota Jumalan seurakunta täällä maan päällä julistaa Herransa ja Kuninkaansa valtuuttamana. Siinä aukenee elämä ja autuus kuoleman varjojen piirittämälle sielulle. Synnit saadaan anteeksi ja sydämeen tulee tietoisuus Jumalan lapseudesta.
Uskovaisen ihmisen suhteen Jumalan valtakunnan ja Hänen valtakuntansa etsiminen taasen tietää sitä, että hän pysyy aljetussa uskossa ja samalla uskon yhteydessä toisiin kaidan tien kilvoittelijoihin, Herran seurakuntaan, pyhien yhteyteen. Ihan tekee mieleni muistella, kuinka vanha Svebelius neuvoo meitä katekismuksensa, päätökseksi. Se on kultainen ohje. Näin se kuuluu:

„Koska ihminen, Jumalan kymmenestä käskystä ja laista on oppinut tuntemaan ja katumaan syntinsä, niin ei hänen pidä epäilykseen lankeeman, vaan uskontunnustuksen ja evankeliumin johdatuksesta kohta pakeneman Jeesuksen Kristuksen ansion tykö, ja sen uskolla itsellensä omistaman, ja vakuutetun oleman syntein anteeksisaamisesta. Siinä sivussa tulee hänen joka päivä uskollisesti rukoilla Jumalaa kaikista hengellisistä ja ruumiillista tarpeistansa Isämeidän rukouksella, jonka Jeesus itse opettanut on, muistain aina kasteensa liittoa, jossa hän luvannut on luopua pois perkeleestä ja kaikista hänen menoistansa ja sitä vastaan palvella Jumalaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa. Ja koska hän havaitsee sen rikkoneensa ja vikaan joutuneensa, pitää hänen ripille menemän, tunnustaman siinä syntinsä ja anoman synninpäästöä saarnaviralta, jolle voima annettu on syntejä anteeksi antaa Kristuksen puolesta ja sitten kristillisesti menemän Herran ehtoolliselle, uskonsa vahvistukseksi Jumalan armosta, syntein anteeksi saamisesta ja iankaikkisesta elämästä, jonka Jumala meille kaikille Kristuksen tähden armollisesti suokoon.”

Paavo Viljanen
Siionin Lähetyslehti huhtikuu 1942
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Siionin kallis kulmakivi

ViestiKirjoittaja Taavi » 15 Huhti 2009, 19:06

Siionin kallis kulmakivi

Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis, mutta uskottomille se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat, kulmakiveksi tullut ja loukkauskiveksi ja pahennuksen kallioksi (1 Piet.2: 7).


Eläväksi tekevässä Jumalan sanassa, evankeliumissa, on särmiä ja kulmia, joihin uskottomat loukkaantuvat ja kompastuvat. Sananansa kautta Jumala nuhtelee käskyjensä rikkojia synnistä, vieläpä kurittaakin nähdessään sen tarpeelliseksi, Sillä Jumala tahtoo suuressa armossaan ja rakkaudessaan kaikkia ihmisiä autuaaksi ja että he totuuden tuntoon tulisivat. (1 Tim. 2: 4).
Mutta niille ihmisille, jotka eivät Isän Jumalan aivoituksen jälkeen hengen pyhittämisen kautta kuuliaisuuteen ja Jeesuksen Kristuksen veren priiskoittamiseen {1 Piet. 1: 2}, Jumalan sana on tullut tuomioksi ja loukkauksen kallioksi. He sanovat meille: "Älkää tuomitko", mutta Raamatussa sanotaan {Joh. 3: 18}, että he jo ennen meidän saarnojamme ovat tuomituita. Mutta Jumala tahtoo evankeliuminsaarnamme kautta ilmoittaa heille, missä sielun tilassa, he ovat. Emme tahdo ketään tuomita, vaan Jumala tuomitsee jokaisen epäuskoisen sanansa kautta. Ja tätä Jumalan iankaikkisesti muuttumatonta sanaa me pyhästä Raamatusta saarnaamme kuulijoillemme. Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka ja se tunkee lävitse siihen asti kuin se sielun ja hengen eroittaa ja jäsenet ja ytimet ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari: (Hebr. 4: 12).

Fariseusten saarna

Fariseusten saarna ei kosketa ketään, ja kukaan epäuskoisista ihmisistä ei siihen kompastu, sillä se ei ole elävä eikä terävä. Heidän saarnansa ei ole Pyhästä Hengestä, vaan he saarnaavat tämän maailman evankeliumia antikristuksen hengessä. Sillä saarnallaan he nukuttavat ihmisiä yhä syvemmälle sikeämpään synnin uneen, syyhyttäen, kutittaen ja hyväillen heidän korviansa, vieläpä kiitellenkin hyvästä vaelluksesta. Tämän he tekevät, vaikka siellä kauniin pintakuoren alla olisi kuinkakin paljon piilossa törkeitä ja saastaisia syntejä, joita tekopyhät eivät tahdokaan tuoda valkeuteen suun tunnustuksen kautta Jumalan ja hänen lastensa edessä, niin kuin Jumala sanassaan kehottaa (Jaak. 5: 16). Tämän he tekevät, ettei valkeus heitä tuomitsisi ja päästäisi synnistä.
Tänä päivänä Jeesus on vielä armoistuimellaan, mutta viimeisenä päivänä hän on tuomioistuimellaan tuomarina, eikä enään anteeksiantavana vapahtajana. Silloin hän on julki lausuva ulkokullatuille tekopyhille, jotka omilla töillään, syntejänsä tunnustamatta ja ilman evankeliumin uskoa aikovat autuaaksi tulla: "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä" (Matt. 25:41-46).
Tämän tähden minä tahtoisin Herran suuna huutaa kurkun täydeltä kaikille epäuskoisille uskovaisten vanhempien uskottomille lapsille erityisesti aseveljille, ja korottaa ääneni niin kuin sotatorven (Jes. 58: 1, 6;): Tänä päivänä, jos kuulet hyvän paimenen kutsuvan äänen, älä paaduta sydäntäsi, vaan tee Jumalan kasvojen edessä totinen, pikainen ja vilpitön parannus ja usko evankeliumi omalle kohdallesi. Sillä aika on paha. Varo, ettei myöhäinen tulisi, ja iäisyyden yö saavuttaisi sinua, ettei sinulle tulisi tuo korjaamaton vahinko. Varo, ettei sinun tarvitseisi iankaikkisessa helvetin tulessa iän isyyttäsi viettää, ja sitä valittaa, ettet tehnyt parannusta armon ajassa. Sitten se on myöhäistä, kun sinun, kurjan ihmisen hätähuutojasi kukaan ei kuule. Kukaan ei auttanut rikasta miestä helvetin liekeissä, kun hän tuskissaan huusi: "Minua kovin vaivataan tässä liekissä" (Luuk. 16: 22–25).

Voi kuinka tämä korjaamaton vahinko on tullut monelle, jotka ovat lihansa tahdon jälkeen (mukaan) etsikkoaikansa loppuun kuluttaneet!

Jeesuksen käskyläisenä

Minä saarnaan ja vakuutan Siionin kulmakiven, Jeesuksen, puolesta ja hänen käskyläisenään Jumalan armovaltakunnasta sinulle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä. Lienetkö, lukijani, tulilinjoilla, kranaatti- ja kuulasateessa tai jossain muualla, kaikukoon korviisi rakkaan Jeesuksen kutsuva ääni. Ole Herrassasi hyvästi turvattuna ja siunattuna.

Tänä päivänä sinulla on ehkä viimeinen kallis armon ja etsikon aika elettävänäsi. Kenties huomenna ei sitä sinulla enää ole. Niin pane turvasi Siionin kulmakiveen Jeesukseen. Usko häneen ja tule osalliseksi hänen sovintoverensä priiskoituksesta. Tule hänen oppinsa kuuliaisuuteen! Silloin sinäkin olet uskon kautta, tullut eläväksi kiveksi ja liitetyksi Kristuksen kirkkoon. Sinä saat kerran käydä kaikkien Jeesuksemme sovintoveren hinnalla maasta ostettujen kanssa valkopukuisessa joukossa taivaaseen veisaamaan iäistä voiton virttä tapetulle Karitsalle. Ikävä sinulle tulisi, jos sinun pitäisi jäädä näistä iäisistä suurista seuroista pois, silloin kun uskovaiset vanhempasi, omaisesi ja naapurisi siirtyvät Karitsan suuriin häihin. Antakoon Jumala sinulle totisen parannuksen: ja uskon armon.

Jotkut aseveljet ja siviilihenkilöt ovat saaneet haavoja kompastuessaan Siionin kalliiseen kulmakiveen, kun minäkin olen heille Hänestä todistanut iltahartauksissa ja keskusteluissa. Näitä haavoittuneita olen joutunut Kristuksen käskyläisenä, hengellisenä "sanitäärinä" sitomaan ja parantamaan taivaallisella lääkkeellä, Jeesuksen sovintoveren siunauksella. Tämän
lehden syyskuun numerossa kerroin eräästä aseveljestä, joka loukkaantui iltahartaudessa puheeseeni siinä määrin, että tuli käsiksi ja uhkasi tappaa minut yön aikana nukkuessani ja joutui sen johdosta kalterien taakse. Sieltä vapautumisensa jälkeen hän tuli heti iltahartauden loputtua luokseni katuvaisena sopimaan Jumalaa ja minua vastaan tekemäänsä rikosta. Samalla kertaa teki yksi aseveli parannuksen. Tästä tulin sanomattoman iloiseksi ja kiitin Jumalaani siitä, että hän on pannut pahankin palvelemaan omia, hyviä tarkoituksiaan.
Ihmeelliset ovat Herran tiet, ja käsittämätön on hänen armonsa.
Kun Herra on meidän kanssamme, ja kukaan voi olla meitä vastaan. Olkaamme siis rohkeita uskomme tunnustajia ja Herran sotureita, saarnaten parannusta ja syntien anteeksi antamista Jeesuksen nimeen, että uskottomillekin, tulisi tämä Siionin kallis kulmakivi rakkaaksi ja kaikkea kalleimmaksi. Puhelkaamme
toistemme kanssa. Siitä saamme virvoitusta ja voimaa, kun tunnemme itsemme perin heikoiksi ja väsyneiksi. Väliin tuntuu siltä, että minä poloinen uuvun kokonaan välille. Sielumme vihollinen, maailma ja oma lihamme meitä ahdistelevat ja laittelevat kaikenlaisia ansoja meidän eteemme. Näiden kiusausten keskellä meistä voi tuntua siltä, että olemme jääneet aivan laitimmaiseksi kilvoittelijain joukossa. Sellaiseksi minäkin olen monta kertaa pitkäksi aikaa joutunut, varsinkin näillä sotaretkillä ollessani. Sielun vihollinen käyttää tällaista hätätilaamme hyväkseen ja sanoo, että on turha vaiva sinun enää ponnistella uskossa. Onko sinulla, veljeni ja sisareni; ollut tällaisia tuntemisia? Jos niitä on ollut tai nyt on, niin älä vielä peljästy äläkä ole toivoton sittenkään. Vaikka oletkin väsyneenä ja viimeisenä matkaystävien seurassa, olet kuitenkin yksi lunastetuista ja uskon kautta elävänä kivenä temppelissä, Kristuksen kirkon jäsenenä. Ei Jeesus heitä sinua luotaan pois sinun heikkoutesi tähden. Jeesuksen pyhät haavat vielä tälläkin armon siunatulla hetkellä saarnaavat sinulle syntien anteeksiantamusta. Sillä Hän on kalliin lunastushinnan maksanut sinunkin sielusi lunastukseksi, sovitukseksi ja autuudeksi. Hän ei sinua lunastanut katoavalla kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään, viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän on kärsinyt hirmuisia tuskia ja vaivoja sinunkin edestäsi . Getsemanen yrttitarhassa ja Golgatalla. Kruunu päässään verta hikoili jokaisesta hikireiästään, ja verisenä maassa pyöri, sekä painui maan pintaa. Vieläkään ei Jumalan Pojan sovintoveri ole lakannut huutamasta armoa ja syntein anteeksi antamusta syntejään katuville. Jeesuksen rakkaus meitä kurjia kohtaan on ollut kuoleman kärsimyksiä suurempi. Ja samalla sammumattomalla rakkaudella hän meitä vielä rakastaa. Hän on nyt Isän oikealla puolella meidän edesvastaajanamme.

Rohkaisun sanoja

Niin usko sinäkin, huonon ja kylmän tuntoinen veljeni ja sisareni, kaikki väärät valvomisesi, epäilyksesi, matkan heikkoudet ja synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä ja ole Herrassasi hyvästi turvattuna ja siunattuna.

Pian tulee Herra Jeesus meitä taivaan kotiin noutamaan. Sillä aikain merkit siltä näyttävät. Sitten pääsemme kotiin sapatin lepoon matkan vaivoistamme lepäämään, sinne ikävöiden odotamme pian päästäksemme. Sitten on sota lopussa ja ikuinen rauha on tullut. Silloin kielemme taipuu kiitokseen, kun taivaan torvi kutsuvana äänen antaa. Mutta uskottomille on tä mä ääni yllättävä ja kauhistuttava, niin että heidän täytyy huutaa vuorille ja kukkuloille: Kaatukaa meidän päällemme ja peittäkää meidät Jumalan vihalta.
Niin laskekaamme turvamme syntein anteeksiantamuksen veriseen evankeliumiin. Ja kilvoitellaan vielä vähän aikaa kalleimmassa uskossa veriseen matkasauvan turvautuen uutta, ikuista isänmaata kohti. Kerran perille pääsemme Karitsan suuriin häihin. Kun vajavaisuus lakkaa ja täydellisyys alkaa, ei silloin
enää ole turmeluksemmekaan meitä ahdistamassa. Me saamme uusilla kielillä laulaa uutta virttä tapetulle Karitsalle.

Muistakaa, Jumalan lapset, minuakin perheineni sekä näitä uskonveljiäni perheineen esirukouksissanne kantaa taivaallisen Isän sydämelle, että mekin heikot uskomme tunnustajat perille kostuisimme. Sillä tahto ja halu meillä ~ on päästä perille, maksoi mitä maksoi.
Kun nämä uskovaiset aseveljet ovat minut panneet sananpalvelijan paikalle, niin pyydän Jumalan lapsia esirukouksissanne taivaalliselta Isältä anomaan, että Hän kirkastaisi ja avaisi minulle sanansa oven, että voisin olla valona täällä uskottomien aseveljieni keskellä ja puhua heille parannusta ja syntein anteeksi antamusta Jeesuksen nimeen. Sillä jos ei Herra huonetta rakenna, niin turhaan me työtä teemme.
Stm. Hirvonen Arvo.
Lähetämme rakkaat. terveisemme omaisillemme ja kaikille Jumalan lapsille.
korp, Risku, Iisak, Smt, Leppälä, Otto H. Stm. Viitavaara, Paavo.
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Kaarlo Aho: Armoistuin Daavidin majassa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Kesä 2009, 16:53

Armoistuin Daavidin majassa


Raamatussa puhutaan Daavidin istuimesta, joka on vahvistettu, ja jolla on yksi istuva. Myös Daavidin majasta puhutaan. Daavid oli Jumalalle rakas ja mieluinen. Olemme kuitenkin lukeneet, kuinka Daavidkin oli syntinen ihminen, joka lankesi lihan synteihin ja rikkomuksiin. Kuitenkin Jumala, pyhä ja vanhurskas tuomari, rakasti tätä miestä, niin että korotti hänet paimenesta kuninkaaksi ja lupasi vahvistaa hänen istuimensa iankaikkisesti pysyväksi.

Daavid antoi Jumalalle kaiken kunnian. Hän halusi seisoa rikkomustensa takana. Hän tunnustaa Naatan-profeetallekin: Totisesti olen syntiä tehnyt Jumalan edessä ja taivasta vastaan. Hän tunnustaa myös itse: minun luunikin musertuivat itkustani, ja jos Sinä, Herra, et olisi armahtanut, olisin raadollisuudessani hukkunut.

Mekin olemme syntiset. Mutta jos se armon Henki, joka opetti kuningas Daavidia, saa myös meitä opettaa, niin meillä on maja, Daavidin maja. Siellä on istuin, jolla istuu itse Elämän Herra, jolla on kuoleman ja helvetin avaimet. Ja miten Hän on tuominnut aina langennutta, joka on tahtonut vedota tähän istuimeen? Onko kuulunut: olet ansainnut helvetin tulen ja kuoleman? Ei ole sitä kuulunut. Aina on kuulunut vain tämä: Rakas lapsi, katselehan näitä haavojani. Nämä ovat tulleet taistelussa, että sinulla olisi rauha, olisi elämä ja yltäkyllä. Ole turvallisella mielellä, rikoksesi annetaan anteeksi uhriveressä.
Miltä tuntuu, onko kova tuomio? Onko tuomion ääni Daavidin majassa? Daavidkin sanoi: "Kiitä sieluni Herraa päivät ja yöt iankaikkisesti?" Kannattaahan nöyrtyä! Kannattaa olla nöyrä, sillä nöyrille Jumala antaa armonsa.
Kenen on nyt Daavidin istuin ja maja – eikö Jumalan, ja tuomio on Jumalan tuomio. Tämä pysyy muuttumattomana iankaikkisesti. Sitä on yritetty muuttaa, mutta muuttajalle on vahinko tullut. Hän, joka istuu Daavidin istuimella, on kaiken maailman tuomari. Nähtyään hänet Patmos-luodolla Johannes kertoo: Hänen kasvonsa olivat kuin aurinko, joka paistaa täydeltä terältä ja hän tiesi kaikkien seurakuntien teot ja sielun tilan. Voidaanko jotakin peittää tällaisen tuomarin kasvojen edessä? Se on mahdotonta. Voiko Ihmisellä olla viemistä puolusteluksi, tuomion lievittämiseksi? Se on myös mahdottomuus. On siis vain yksi tie ja neuvo: kaltaisenaan nöyrtyä tuomittavaksi kuten Daavid. Silloin armas aurinko saa valaista tiemme pimeydessä. Gileadin voide antaa meille tuoksua Kaanaan maasta, jonne matkaamme. Tosin vanhan liiton aikanakin piti pääsiäislammas syödä katkerien ruohojen ja yrttien kanssa. Niin myös nyt. Kun synti tulee ja siitä pitää tehdä parannus, eikö olekin katkeraa joskus ihmisyyden puolelta nöyrtyä tunnustamaan, että minä olen tämän taas tehnyt, vieläkö armo kuuluu. Monesti tekisi mieli sievistellä syntiä puolustukseksi. Tuomarin terävä katse panee kuitenkin matalaksi. Mutta sitä ihanammalta ja syvemmältä on armon virta sitten tuntunut. Siinä saapi vaikka uida syntinen, se on niin syvä.
Uusi armon vuosi on taas alkanut ja katseemme kiinnittyy tulevaisuuteen, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Daavidin majan perustukset on kuitenkin laskettu kallion päälle, joka ei järistä taida. Me saamme turvallisin sydämin alkaa uuden vuotemme. Armoistuin on ja pysyy paikallaan ja se on meitä varten. Jos sitä ei tarvittaisi, niin sen virka olisi mitätön. Mutta me kipeästi sitä tarvitsemme, sillä meillä on taivaskaipuu sydämessämme vaikka, olemme syntisiä. Jos ei pyykkipaikkaa olisi, joutuisimme hukkaan. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat, rakkaat veljeni ja sisareni, synnin viat anteeksi. Tuntuuhan ihanalta, kun syntitaakat otetaan pois Jeesuksen käskystä, eikä katuvalta kielletä synninpäästöä.
Vallitkoon rauha ja rakkaus Daavidin majassa tulevanakin vuotena ja niin iankaikkisesti. Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa,

Kaarlo Aho
Päivämies tammikuun 15 päivä 1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Tammi 2010, 08:49

Kristitty ja kanssaihmiset

Matt. 5: 38 – 42

Jeesus tahtoo opettaa meitä kristittyjä kärsivällisyyteen, suhteessamme kanssaihmisiin. Kun muistelemme Jeesuksen saamaa kohtelua ja kärsimyksiä maailman ihmisten taholta, niin voimme todeta sen, ettei kenelläkään meistä ole lähimainkaan tuollaisia kiusauksia ja vaikeuksia. Mutta kun tarkastelemme hänen suhtautumistaan pilkkaajiinsa ja piinaajiinsa, niin sydämemme tulee murheelliseksi. Jeesus kärsi pilkkaa ja rakasti ihmisiä heidän pahuudestaan huolimatta, mutta miten se minä poloinen olen tuossa kohdassa menetellyt?
Voi kuinka tuntee itsensä alamittaiseksi. Minä olen lyhytmielinen ja minulla on kovin vähän anteeksiantoa. Meidän kokemuksemme todistaa, kuinka on käynyt, kun me Jumalan voimalla olemme joskus harvoin ehkä jaksaneet olla kärsivällisiä kanssaihmisiämme kohtaan, ja kääntäneet heille myös toisen poskemme lyöntiä varten.

Tuo Jumalan rakkauden voimasta tapahtunut pitkämielisyys on saattanut vihaisen kanssaihmisen katumaan ja häpeämään tekojaan, ja monesti siinä yhteydessä olemme saaneet puhutuksi tuosta kalleimmasta asiasta, että rakas ystävä, Sinullekin kuuluu tämä Jumalan suuri armo, ja myös Sinullekin annetaan Jumalan valtakunnasta kaikki synnit anteeksi Herramme Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Mutta voi, kuinka harvoin näin tapahtuu. Voimme sanoa kuin Paavali, että halu minulla olisi hyvää tehdä, mutta minä poloinen en tee.

Tämä savimaja, joka on sielumme ympärillä, on paha ja raskas matkakumppani. Tunnetko Sinä, matkaystävä minun kanssani suurta puutosta ja vikaa näiden Jeesuksen ohjeiden edessä. Jumala käskee lohduttaa kansaansa Siionissa, Sinä ja minä, saamme uskoa kaikki puutokset ja synnit anteeksi Herramme Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Me ammennamme autuuden lähteestä voimaa matkalle, ja rukoilemme Jumalaa, että hän henkensä kautta vahvistaisi meitä niin, että me pystyisimme toimimaan ja elämään kanssaihmistemme kanssa niin, että Jumalan kunnia tulisi kirkastettua. Ei meidän kunniamme, vaan Jumalan kunnia.

Kuule Sinä heikko matkaystävä, se on armojen armoa, että Jumala rakastaa heikkoja ja väsyneitä, ja tahtoo iankaikkisella evankeliumilla vahvistaa Sinua. Aika on paha näillä lopun ajoilla. Väsymys, heikkous valtaa mielen kristityllä. Turmeltu savimaja puristaa yhä enemmän. Mutta Sinun on lohdullinen kuulla, että Jeesus on luvannut pitää omistansa huolen, ja me saamme luottaa siihen. Meidän tulee vain olla Pyhälle Hengelle kuuliaiset. Pyhä Henki kokoaa seurakuntaansa nyt entistä tiiviimpään seurakuntayhteyteen. Kun Pyhä Henki kirkastaa meille, mitä tekoa me olemme ja osoittaa vian ja tahran matkapuvussamme, niin meidän tulee olla kuuliaiset ja pestä matkapukumme puhtaaksi ja matkavalmiiksi.

Tunnetko Sinä, rakas sisareni ja veljeni, kuinka tuo käsikin, jolla me ammennamme vettä autuuden lähteestä, on jo puutunut ja turta. Meidän on lohdullinen tietää, että kun Mooseksen käsi väsyi, niin toiset tukivat. Jumala tuntee, mitä tekoa me olemme, eikä jätä meitä yksin, vaan hoitaa meitä seurakunnassaan kaikessa.

A. AHO
Päivämies heinäkuun 17 päivä 1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Tammi 2010, 15:12

Keskiviikkona tammikuun 23 päivänä 1974

Jumalan auttava käsi

3. lopp. jälk. sunn.
»Ja kuin Jeesus tuli Pietarin huoneeseen, näki hän hänen anoppinsa makaavan, ja sairastavan vilutautia. Niin hän tarttui hänen käteensä, ja vilutauti luopui hänestä. Ja hän nousi, ja palveli heitä. Mutta kuin ehtoo tuli, niin he toivat hänen tykönsä monta pirulta riivattua; ja hän ajoi ulos sanalla henget, ja teki kaikkinaisia sairaita terveiksi: Että täytettäisiin, mitä oli sanottu Jesaias prophetalta, joka sanoo: hän on ottanut meidän heikkoutemme, ja hän kantoi meidän tautimme. (Matt. 8: 14 – 17)

Pyhään Raamattuun on kirjoitettu aikojen alusta asti tapahtumia ihmisten elämästä, tämäkin yksinkertainen tapahtuma Jeesuksen ajalta, Pietarin anopin vilutaudista. Jos olisi ollut kysymys vain ,flunssasta, tuskinpa Matteus olisi sitä muistiin kirjoittanut. Jumalan armolapset, täällä synnin ja viettelysten maailmassa ovat ristinkantajia. Joka päivä on otettava oma risti. Risti saattaa olla joskus raskas kantaa. On ajallisia vastoinkäymisiä. Syntikin on saattanut tarttua matkamieheen. Puhaltaa kylmä tuuli. Mieli on painunut maahan.
Ystävätkin, nuo rakkaat sisaret ja veljet, tuntuvat olevan niin etäisiä. Jospa uskoni onkin ollut vain luulottelua, niin huonosti se on onnistunutkin. Siinä ei ole ollut kuin puutteita. Turhaa on enää jatkaa. Parasta lienee hiljaisuudessa jäädä pyhien joukosta. On niin kylmäkin ja väsyttää. Silloin tulee likelle hellä, rakas käsi, joka tarttuu makaavan käteen. Taivaassa valvotaan ristinkantajien taivalta. Tämän sai kokea Pietarin anoppikin. Jos ei näin taivaallinen rakastaja huolehtisi karitsoistaan, olisimme monet jo aikaa sitten väsyneet ja uupuneet. ”Ja hän nousi ja palveli heitä.”

Sinä uupunut ja kiusausten ja murheitten alla väsynyt ristinkantaja, sinunkin käteesi tahtoo tarttua sama lämmin, rakastava, hellä ja armahtava käsi. Ei ole Herran Jeesuksen käsi kylmennyt. Matkamiehen on vieläkin lupa ylentää sydämensä uskomaan synninviat anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja lämpimässä sydänveressä. Tämän ovat saaneet ja saavat kokea vain armahdetut syntiset, Jumalan lapset.

»Mutta kuin ehtoo tuli, niin he toivat hänen tykönsä monta pirulta riivattua, ja hän ajoi ulos sanalla henget, ja teki kaikkinaisia sairaita terveeksi. Voiko enää nykyisenä aikana olla pirulta riivatuita. Jumalan sana osoittaa, että joka syntiä rakastaa ja tekee, se palvelee sielunvihollista. Synti on myös nimetty Raamatussa, niin kuin huoruus, sekä hengellinen, että lihallinen, niin myös saastaisuus ja ahneus, joka on epäjumalan palvelusta, ym. Synnin isä on perkele, joka on väkevä pimeyden valta. Ulkona Jumalan armosta on ihminen tämän henkivallan alla.

Sinunkin käteesi, sinä epäuskoinen lapsi, ken lienetkin, tahtoisi tarttua se sama rakas käsi, joka on sinunkin syntiesi tähden lyöty rautanaulalla ristinpuuhun. Hän tahtoisi taluttaa sinut, niin kuin ristin ryövärin, kunnian paratiisiin. Tämä on mahdollista, kun nöyrtyy parannukseen, ja uskoo Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä omat syntinsä anteeksi. Vielä on kaikki työmuoto muuttumattomana, mitä Herra Jeesus teki. Sitä hänen omansa tänä päivänä tekevät maailman loppuun saakka Jumalan valtakunnassa. Maailman alusta asti ovat näin pelastetut ja autetut sielut, nähneet sielunsa silmillä, Herrassa Jeesuksessa sen, mitä sanottu on Jesajan kautta: ”Hän on ottanut meidän heikkoutemme ja hän kantoi meidän tautimme.” Siksi iloitkaa kaikki Jumalan armolapset, suuri on pyhien vanhurskaus ja auttaja.

Kaarlo Aho
Päivämies 4/1971 ja 4/1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Loka 2010, 18:16

Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne, Room. 15: 33

Terveyteen ja puhtauteen

Luuk. 17: 11 – 19

(Pääkohdat Kemin suviseuroissa pidetystä puheesta.) `

Kun parin viikon aikana joutuu seuraamaan sairaalassa sairaitten ihmisten elämää, tulee huomanneeksi, mitenkä monenlaista sairautta meidän aikanamme on olemassa, ja mitenkä tauti runtelee ihmistä. Kuinka monien, monien täytyy lähteä hakemaan taudillensa parantumista, ja mitenkä siellä yritetään hoitaa niitä, jotka tarvitsevat hoitoa.

Sairautta on ollut syntiinlankeemuksesta saakka. Se on painanut suurena kuormana ihmiskuntaa. Niin oli myös Jeesuksen aikana. Kun Hän vaelsi täällä, niin Hänen tykönänsä oli monta kertaa niitä, jotka tarvitsivat huojennusta sairauteensa, ja joita Herra Jeesus myöskin tahtoi auttaa. Tällaisesta on kerrottu meidänkin tekstissämmekin.

Kun Hän vaeltaa Samarian ja Galilean rajaa, siellä on ryhmä ihmisiä, kymmenen henkilöä, jotka potevat pitalitautia, kauheinta sairautta, mitä sillä ajalla, ja vielä tänäkin aikana kuumissa on olemassa, mutta jota meidän maassamme tuskin onkaan. Tämän taudin oireet ja sen seuraukset ovat meille kyllä tuttuja siksi, että me ymmärrämme, mitenkä nämä ihmiset kärsivät, ja kuinka he toivoivatkaan parantumista. Sen tähden he käyttivät nytkin hyväksensä sitä tilaisuutta, mikä heille tarjoutuu, kun Herra Jeesus, josta he olivat kuulleet, että hän parantaa, kulkee siitä sivuitse Galilean ja Samarian välillä. Ja lähestyy sitä kylää, jossa he ovat. Siellä taampana he seisoivat, koska heillä ei ollut lupaa tulla lähelle muita ihmisiä, ettei tauti vain olisi tarttunut. Jo siinä oli yksi lisätaakka heillä kannettavanansa, kun heidän täytyy elää näin muista ihmisistä erotettuna, ja koti- ja yhteiskuntaelämästä pois suljettuina. He korostavat nyt äänensä ja pyytävät: "Jeesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme." He tarttuivat tilaisuuteen, käyttääkseen sen hyväksensä, avaavat suunsa ja pyytävät Herraa Jeesusta avuksi. "Jeesus rakas, armahda meidän päällemme." Ja silloin tapahtui, niin kuin kuulemme tässä, että Herra näkee heidän hätänsä, ja missä Hän aina on näkemässä hätää, sinne Hän tahtookin tulla, voidakseen auttaa kärsiviä ihmisiä, ruumiillisestikin vaivain ja kuormain alla olevia, ahdistettuja ihmisiä. Eikö Hän sitten olisi valmis auttamaan näitä, jotka ovat sielunsa hädässä ja tuskassa, ja pyytävät Häneltä apua! Silloinkin, ja juuri silloin, Hän tahtoo suorittaa sitä Vapahtajan kutsumustehtävää, minkä Isä Hänelle oli antanut. Sen tähden Hän tuo heille tämän sanan taivaasta Isän sydämeltä: "Sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu." Hän tahtoo näitäkin onnettomia ihmisiä tulla auttamaan ja antaa heille sanansa, mitä heidän tekemän pitää: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille."

Mitähän tarkoitusta varten heidän piti lähteä tälle tielle? Varmaan siksi, että Jumala oli jo Mooseksen kautta antanut tämän ohjeen pitalisen puhdistamisesta. Heidän tuli mennä papin tykö, häneltä saamaan todistus siitä, että he olivat parantuneet taudistaan. Papin piti varta vasten tulla ulkopuolelle leirin, missä pitaliset majailivat, ja tehdä näin: "Pappi käskeköön
sen, joka puhdistetaan, ottaa kaksi elävää, puhdasta lintua, ja setripuuta ja tulipunaiseksi painettua villaa ja isoppia, ja pappi käskeköön sen teurastaa yhden linnun saviastiassa vuotavan veden tykönä, ja ottakoon elävän linnun setripuun kanssa, tulipunalla painetun villan, ja isopin, ja kastakoon tapetun linnun vereen, vuotavan veden tykönä, ja priiskoittakoon pitalista puhdistettavan päälle seitsemän kertaa, ja niin puhdistakoon hänet, ja antakoon elävän linnun lentää kedolle. Mutta puhdistettu pesköön vaatteensa, ajelkoon kaikki hiuksensa, ja menköön sitten leiriin."

Tätä varten Jeesus käskee näitten miesten nyt lähteä, että tulisi täytäntöön se, mikä näin oli säädetty alusta saakka pitalisten puhdistamisesta. Mutta kun he ovat sinne matkalla, niin he huomaavat, että he ovatkin puhdistuneet. Näyttää siltä, että nuo yhdeksän, jotka ovat juutalaisia, nyt kääntyvät pois, kukin omalle tielleen, ja vain se yksi, joka on samarialainen, jatkaa matkaansa Herran käskyn mukaan perille saakka, ja niin hän tulee vanhan tavan mukaan puhdistetuksi siellä lopullisesti. Kun nämä uhritoimitukset oli suoritettu, verellä hänet oli priiskoitettu, ja hän oli vaatteensa, vanhat vaatteensa riisunut, ja uudet päällensä pukenut, hänen oli nyt lupa mennä leiriin, astua sinne toisten tykö, käydä Jumalan kansan pariin, elämään heidän elämäänsä, heidän kanssaan. Sen tähden, että hänelle näin tapahtuu kaikki se, mikä järjestyksen pitikin tapahtua, arvelen, että hän palasi kiittämään. Mutta nuo toiset eivät palanneet, vaan menivät minne lie mennet. Tähän asti heille oli kelvannut samarialaisen seura, mutta ei enää. He hylkäsivät tuon ylenkatsotun ja
halveksitun seuran, eikä heitä enää nähdä Herran Jeesuksen tykönä pitalista täydellisesti puhdistettuina. Heidän parantumisensa jäi kesken. Mutta tämä yksi, samarialainen, joka oli kulkenut alusta loppuun saakka Herran sanan mukaan puhdistuslähteelle, tuntee saaneensa suuren lahja. Ja sen tähden hän tulee Herran Jeesuksen tykö Jumalaa kiittämään siitä hyvästä, minkä hän oli saanut. Tässäkin pääsee toteutumaan se sana, että "joka on paljon anteeksi saanut, se myöskin paljon rakastaa."

Monelle ihmiselle on Herra antanut sanansa, mitenkä hän pääsee synnin pahasta pitalitaudista. Moni on saanut armon lähteä Herran sanaa aluksi seuraamaan niin kuin se hänelle on kirkastunut, mutta on hänen tiensä jäänytkin kuin kesken. Hän on päässyt tuntemaan jo vähäisen — niin kuin vanhat sanoivat, "Isän suun antoa," jotakin vaikutusta Herrasta sisimpäänsä, – ja tyytyy siihen. Eikä muistakaan, mitä sana on hänelle opettanut, ja kuinka profeetallinen sana, joka valoksi on annettu, neuvoo autuuden tietä. Tuollaisesta ihmisestä tulee kyllä, kenties kristillismielinen, uskonnollismielinen, hyvää haluava, ja harrastava, mutta hän ei päässyt kuitenkaan kokemaan elämässänsä, mitä vaikuttaa elävä usko, josta Herra sanoo tuolle samarialaiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut!" Saattaa olla paljon ihmisiä, jotka tyytyvät tähän tilaan ja luulevat vaeltavansa aivan oikeallakin tiellä, mutta Jumalan sanan mukaan "on kaikkien ihmisten tehtävä parannus." Jos tämä asia on salassa, niin ihminen ei ole vielä löytänyt sitä puhdistuslähdettä, joka puhtaaksi tekee, sitä paikkaa, missä riisutaan vanhaa pois ja uutta päälle puetaan, eikä hän ole kulkenut leiriin, Jumalan kansan tykö oikein asumaan, että he hänet tuntisivat ja tunnustaisivat ja rupeavat näkemään: siinäkin on yksi pitalista puhdistettu, synnistä vapaaksi päästetty sielu, ja niin liitetyksi Jumalan lapsilaumaan. Sillä näinhän on meille kirjoitettuna: "Tehkää parannus, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Sen tähden on Herra itse saarnannut tätä saarnaa, ja käskenyt vielä lähettiläänsäkin saarnata: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!" Missä niitä sieluja tavataan, jotka tahtovat tulla terveiksi synneistään ja päästetyiksi pahasta omastatunnosta. Kyllä Jumala, rakas Isä, heitä kuljettaa sille paikalle, missä he löytävät tämän puhdistuksen, sille paikalle, josta sanotaan, kuinka "Siionissa ovat avoimet lähteet kaikkea syntiä ja kaikkea saastaisuutta vastaan." Ken on tämän paikan löytänyt, hän myöskin palajaa Jumalan tykö kiittämään ja kunnioittamaan Häntä siitä lahjasta, minkä omaksensa on saanut. Meidätkin, itse kukin, on näin havaittu kulkeviksi tämän samarialaisen askeleilla. Tästä me tänäkin päivänä ylennämme sydämemme Hänen puoleensa, häntä kiittämään ja Häntä kunnioittamaan. "Sinun uskosi on sinut pelastanut."

Niin on tänäkin päivänä tämä, yksi ainoa tie kuljettavanamme. Sille tielle me tahtoisimme kutsua kaikkia niitä, jotka vielä siellä rajoilla huutelevat: "Herra Jeesus, armahda meitä!„ Sillä kaiketikin on niin, että vielä on meidänkin aikanamme, ja ehkäpä tänä päivänä niitä ihmisiä, jotka ovat tällä paikalla,tahtoisivat tulla parannetuksi, kun synti painaa ja ahdistaa. He ovat kenties tulleet juuri näin rukoillen tänä päivänäkin tänne: "Herra Jeesus, armahda minua ja katso minun puoleeni laupeutesi silmillä, niin kuin sinä katsoit syntiseen vaimoon fariseuksen huoneessa ja ryöväriin ristinpuussa!" Kun tämä rukous ja huuto sinun sydämessäsi on noussut, niin Herra on kuullut sen, ja Hän tahtoo pysähtyä nytkin sinua auttamaan. Hän on myöskin armahtanut meitä, sinua ja minua. Varmaan sinä muistat, ystävä, sen paikan ja hetken, missä seisoit tätä rukousta huutelemassa, ja kuinka sait tuntea, ettei se hukkaan mennytkään, vaan Herra seisahtui sinun tykösi ja antoi sinulle ja julistutti sinulle: "Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut." Siitä se sitten alkoi parantuminen sielun puolesta niin, että tänäkin päivänä saat olla terveeksi tehtynä Jumalan lasten seuroissa, ja puhdistettuna Kristuksen kalliilla verellä. Olla täällä niin kuin suvilinnut, visertämässä ja odottamassa Herraa Jeesusta taivaasta, noutamaan sinut kotiin.


Mauno Aho
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1955
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Tammi 2011, 18:18

Vartiopaikalla tuulee


"Tässä minä seison minun vartiossani ja astun minun linnaani, ja katselen nähdäkseni, mitä minulle sanotaan, ja mitä minä sitä vastaan, joka minua nuhtelee." Hab. 2: 1


JUMALAN lapsi on asetettu Israelin huoneen, Jumalan valtakunnan vartijaksi. (Hes. 3:17) Vartijan tehtävä on vastuunalainen: omakohtainen valvominen ja niiden, jotka työ-, ja lepovuorossa ovat, varoittaminen vaaran hetkellä. Vartijan tulee olla valpas ja raitis, (1. Piet. 5:8) koska vihollinen voi käyttää myös salakavalia keinoja, (Matt. 7: 15, Gal. 1: 8) eksyttääkseen Siionin muurin usein harvalukuiset, ja hajallaan olevat vartijat.(Neh. 4: 19 — 20).

Selkeällä ja tyynellä säällä tehtävä on helpompi, vaaran näkee jo kaukaa, ja oudot äänetkin, erottaa paremmin. Mutta sumuisessa ja tuulisessa ajassa, jossa
näkyvyys on huono, ja kaikenlaisia ääniä on kuulumassa, on vartijan tehtävä usein vaikea, jopa vaarallinenkin. — Kautta aikojen on muukalaisena vaeltava Jumalan kansa ollut taisteleva seurakunta. Tänäkin aikana voidaan monestakin syystä sanoa, että vartiopaikalla tuulee.

Tämän maailman ajan muoto on nopeasti katoamassa.(1. Kor. 7:31, 1. Joh. 2: 17). Jumalan sanasta ja elävästä elämästä tiedämme, että kaikki ajallinen muuttuu ja katoaa, ihmiset maan päällä vuorollaan kuolevat. (Jes. 51: 6). Tätä nopeaa muuttumista Jumalan vastustaja, sielunvihollinen, jota saatanaksi kutsutaan, (Ilm. 12: 9) on kiihkeästi edistämässä, koska se tietää, että aikaa on vähän, ja se vähäinenkin aika Jumalan aikamitoilla mitattuna on valittuin tähden lyhennetty. (Matt. 24: 22). Sielunvihollinen kulkee ja kiertää, saadakseen kietoa valheen verkkoonsa (Joh. 8:44) lunastettuja ihmissieluja, ja vieläpä totuudentuntoon tulleitakin, jotta, kun valhe on uskottu, (2. Tess. 2: 11), saalis olisi helppo niellä kadotuksen ammottavaan kitaan. (1. Piet. 5: 8) Ja keinoistahan siellä ei ole puutetta. Se hyväksyy yhtä hyvin sekä täysin maailmalliset, että myös hengelliset tavat, koska "tarkoitus pyhittää keinot." Ei ole vartiomiehen helppoa olla "kehityksen jarruna," ja esillä pitämässä Jumalan ehdotonta totuutta, kun maailma rahan himon kahleissa (1. Tim. 6: 10) juoksee bingon ja muiden rahapelien perässä. Kun Jumalan luomasta sukupuolielämästä on tehty seksin epäjumala, (Room. 1: 18=32) kun ihmisten "sivistyksen. tarve" on mennyt niin pitkälle, että television palvonta saa niin tarkoin ihmismielen puoleensa, että armonaikakin kuluu huomaamatta vähäisenkään synnintunnon häiritsemättä. Luetteloa voisi jatkaa vielä pitkältikin, mutta eikö tässä ote jo tarpeeksi näköalaa, jota vähänkin vakavasti ajattelevan ihmisen pitäisi kavahtaa, saatikka sitten Jumalan lapsen?

TUULINEN ON vartiopaikka myös hengellisen maailman keskellä. Monenlaiset opintuulet puhaltelevat, mitkä voimakkaammin, mitkä leudommin. (Ef. 4: 14, Juuda 1: 12 - 13) Turvattomat ihmispoloiset ovat kuin lastut laineilla, joita viskellään milloin minnekin, ja yritetään saada nykyajan ihmistä viihdyttävää ja miellyttävää uskonnollisuutta aikaan, mikä ei ketään pahentaisi. Maailman antama omantunnon paatumuksen rauha näyttää olevan keskeisin tavoite. Kun Jumalan rakkauden nimissä pyritään yhdistämään eri oppisuunnat, jossa ei enää kirkkomme tunnustuskirjatkaan mitään merkitse, on tultu siihen, mistä jo profeetta Jeremian aikana (n. 600 eKr) Jumala varoittaa: "Älkää kuulko propheettain sanoja, jotka teille ennustavat. He pettävät teidät, sillä he saarnaavat sydämensä näkyjä, mutta ei Herran suusta. He sanovat köykäisesti niille, jotka minua pilkkaavat: Herra on sen sanonut: "Teillä pitää rauha oleman, ja kaikille niille, jotka vaeltavat sydämensä ajatusten jälkeen, sanovat he: ei yksikään onnettomuus tule teidän päällenne." (Jer. 23: 16--17). Jumalan valtakunnassa olevat, elävässä uskossa kilvoittelevat pappisveljet saavat erikoisesti tänä aikana tuntea, miten he ovat rauhan häiritsijöitä ja kaikkeen tähän menoon sopimattomia, jopa kirkon vihollisia. Mutta iloitse sinä, rakas veli kanssani, että olemme katsotut arvollisiksi kantamaan Kristuksen pilkkaa, ja kärsimään vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa. (Hepr. 11: 24-26, 1. Piet.4: 12--14) Siellä elävä kristillisyys on Melkisedekin säädyn (Hepr. 7: 11-17.) mukaista kuninkaallista pappeutta, (l: Piet. 2: 9) josta on jokainen Jumalan lapsi osallinen.

Jokaisen meistä on kuitenkin käytävä omakohtainen kilvoittelu, mutta kilparata kulkee Jumalan elävän seurakunnan yhteydessä, eikä jumalattomien sirkusareenoilla ja uskonnollismielisten harjoituskentillä. Siksi me tarvitsemme Kristuksen ruumiin, joka on Jumalan seurakunta, (Ef. 1: 22–23) yhteyttä joka päivä.

VAIKKA Siionin vartiomies ei olekaan omalla asiallaan, eikä omasta voimastaan taistelemassa, joutuu kuitenkin usein kyselemään, että kuinkahan tässä käy. Oma huonous ja voimattomuus painaa joskus maahan saakka. Niin lähellä kuin omassa lihassamme asuva synti on aina houkuttelemassa kaidalta tieltä pois. Omassa uskonelämässä koetaan myös taistelut ja myrskyt koska minun lihassani ei asu mitään hyvää. (Room. 7: 18). Ei siis ihme, että vartiopaikan taistelut koetaan erittäin läheltä.

JOS maailmassa erilaiset vihurit puhaltelevatkin, tuulee Siionissakin. Taisteleva seurakunta saa kokea, kuinka taivaallinen puutarhuri viinipuuta hoitaa ja puhdistaa.(Joh. 15: 1 - 8) Myrskyn kohdatessa kuivat oksat karisevat pois. Mutta vioittuneita oksia puutarhuri suurella rakkaudella ja taidolla leikkaa ja hoitaa. Kun saa kokea taivaallisen Rakastajan totuudellista hoitoa, jota Hän seurakuntansa kautta Pyhässä Hengessä antaa, on kuin lounatuulen lämmin ja tuoreuttava hyväily olisi käynyt helteen polttaman, taisteluissa haavoittuneen sydämen läpi. On taas armonilma seestynyt, ja saattaa hetkeksi hengähtää vapaata ilmaa, ja kehotella sieluaan kiittämään siitä, että on synnit anteeksi. (Ps. 103: 1-5) Jaksaa taas myös tarjolla pitää sitä sanomaa, joka on vartiomiehen tärkein sanoma: varoittaa väärästä tiestä, ja neuvoa elämän tietä. (Hes. 3: 17–19).

Vähävoimainen ja hätäilevä Siionin vartija, usko nytkin omat heikkoutesi ja vikasi Siionin Kuninkaan, Herran Jeesuksen Pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi. Kerran työ- ja taisteluaseet vaihtuvat elämän kruunuun. (Ilm. 2: 10). Vartiomiehelle kuuluu valvontatehtävä niin itsestään kuin toisistakin. (1. Tim. 4: 16) Kuitenkin suurin valvoja, Herra Jeesus, tälläkin hetkellä ylinnä valvoo, ja itse kunkin täältä vuorollaan kutsuu lepoon, ja kerran yhteisesti kaikki, kun Jumalan aika on täysi.

"Kun pasuuna kutsua soittaa,
Niin minäkin nähdä sen saan,
että heikolla uskolla voittaa
Ja siirtyä kunniaan saan."
SL 294: 8


Teuvo Aho
Päivämies 21.11.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Elo 2011, 06:58

Ajan virta

Elämme aikakautta, joka on monessakin mielessä ajallisen elämänkatsomuksen puolesta myönteistä. Onko sitten tyytyväisyyttä? Kun ihmiselle avautuu myönteinen, onnellinen elämä, jota lähes kaikki ihmiset, varsinkin nuorena unelmoivat, niin onko siinä ihmiselämän onni, rikkaudessa ja hyvinvoinnissa?

Ihminen on niin peräti turmeltunut lihan ja veren puolesta, että se hyvä ja myönteinen, voi kääntyä onnettomuudeksi, jos paha saa olla ihmissydämen holhooja. Maallinen tavara on Jumalan lahjaa, jos se käytetään oikein, ja se on siunattu ihmiselle ilman ahneutta. Ajan virta on kulkenut nykyisessä maailman ajassa vaatimusten tielle. Vaaditaan itseltä ja muilta, ja joka alalla. Mitä sitten olisi tehtävä tai jätettävä tekemättä.

Ihmisen kallein asia on tulla tuntemaan Jumala ja Jeesus Kristus. Kun Jumala alkaa työnsä ihmisen sydämessä, silloin oikea nöyryys, tuo kallis lahja, tulee ilmaiseksi kaiken, muun muassa ihmismielen ja sydämen hyväksi hallitsijaksi. Vaativa sävy katoaa. Katsellessaan itseänsä armon auringon valossa, uskomaan autettu ihminen näkee saman, mutta vielä anteeksi saamattomana. Voi kunpa olisi vielä niitä kysyjiä, että mitä pitäisi tehdä, jotta tulisi autuaaksi. Silloin ihmiselle annetaan siinä ohessa. Vihollinen osaa kyllä laittaa Jumalan lapsen sille paikalle, että kaikki muu ensin, sitten jos muistaa, niin uskoa.

Me olemme niin vähäuskoisia. Emme muista Jumalan armolupauksia. Ja jos muistamme, niin ei oman pahuuden tähden uskalla omistaa itsellensä. Ei ole pahuutemme tunteminen kuitenkaan mikään este. Kun olemme uskomassa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä armosta, olemme puhtaat sen sanan tähden, jonka saimme Jumalan sanana. Pahuus tosin riippuu meissä kiinni, ja voi miten ahtaalle se panee joskus. Se panee niin ahtaalle, että maailmassa ei löydy pahempaa. Tunteminen ei ole uskomista. Ansiottomana uskominen Jeesuksen ansion turvin on aina kelvannut Isälle.

Silloin siihen ei ole itsellä mitään tuotavaa, nimittäin autuuteen, joka vuotaa uskosta. Se on paljas kerjäläinen, joka uskoo armosta. Ei ole syytä pyytää paremmaksi tulemaankaan. Sitä ei Raamatussa käsketä, käsketään vain uskon kuuliaisuuteen. Siinä on taistelukenttää tarpeeksi. Tässäkään ei onnistuta. Tullaan hengellisesti vajavaisiksi. Näille vaivaisille on Jumalan valtakunta. Tässä valtakunnassa annetaan joka päivä armosta kaikki synnit ja viat anteeksi kaikille uskovaisille. Sinä epäonnistunut, ja minä, meillä ei ole syytä ylen määrin lastata itseämme pahuutemme tähden. Me olemme pahat kuolemaan asti, mutta Jumala on nähnyt hyväksi antaa meille armovaltakuntansa. Eihän hyvyytemmekään lisäisi, tai autuutemme enentäisi. Kyllä saamme tietysti tehdä hyvää niin paljon kuin voimme, mutta ei autuutemme edestä. Tätä vanhaa Saara-äitiä kannattaa kuunnella. Äidin rakkaus ei ole Saaralta vähentynyt, se on aitoa jokaista kohtaan. Ei ole eroa juutalaisten eikä kreikkalaisten välillä, joka on kutsuttu ja kutsun ottanut vastaan, hän on arvollinen.

Saarnatkoon sielunvihollinen mitä tahansa, me olemme sittenkin autuaita. Sielunvihollisen saarna on valhetta. Jumala tahtoo johdattaa perille asti vaivaiset. Olen monesti ajatellut nuoria sisaria ja veljiä, miten ankara taistelu heillä on monesti. On synnin muotoja, jotka ovat niin kovin likellä. Kun lankeaa, alkaa vihollinen saarnansa: "Siinä näet itse, mikä olet, heitä pois aikanaan, pilkkaat Jumalaa. Ei ole uskosi totista: Et selviä perille, olet liian heikko lankeamaan." Rakas matkaystäväni, sinä, joka alet maistanut läheltä, mitä on taistelu, mitä on langeta ja mitä on nousta jälleen. Älä käännä kasvojasi elävästä Vapahtajastasi. Sittenkin sellainen "resukristitty" on Hänelle rakas. Siksi rakas, että uskosi on oikea, sinähän elät Vapahtajasi turvin. Taistelusi on ollut vain heikkoa, mutta anteeksiantamus on myös riittänyt ja riittää perille asti.

Jumala ei ole mielistynyt syntiin vaan syntiseen. Tässä Jumalan armo näkyy ylenpalttisena. Vielä taivaallinen rakkaus tulvehtii sinuakin kohti, joka olet uupunut taistelussasi. Käänny ja tule takaisin, sillä tulisi korvaamaton vahinko, jos jäisit välille. Matka ei ole pitkä, pian hetki tulee, jolloin alkaa ikuinen sunnuntai. Paavali sanoo, ettemme ole vielä verille asti taistellen kilvoitelleet syntiä vastaan. Kilvoituksen tie on ollut huono, mutta uskon säilyttäminen on kalleinta.

Pannaan synnit pois, nekin pahat veriruskeat, lihan ja veren saastaisuuden synnit. Pyhä veri on voimallinen pesemään lihan ja hengen saastaisuudesta. On vain monesti vaikea tunnustaa sitä, miten huono olen, että ei ole merkkiä sisällä eikä päällä. Suitsevainen kynttilän sydän, joka heittää viimeisiä hehkuja. Kun kaikki on saarnattu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin mitä jäi? Jäi puhdas häävaate, jolla kelpaa mennä viimeiselle tuomiolle. "Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun," sanoo Vapahtaja.

K. Aho
Päivämies 16.9.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kaarlo Aho: Armoistuin Daavidin majassa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Helmi 2014, 17:44

Taivastie, oikea syy iloon


Kevään taas saapuessa ilmestyvät myös muuttolintujen, parvet ilahduttamaan meitä. On ihmeellistä ajatella Jumalan huolenpitoa ja rakkautta ihmistä kohtaan. Mitä olisi esimerkiksi meidän kesämme tai suvemme, jos ei olisi noita pieniä vieraita. Paljon meiltä puuttuisi.

Osaammeko iloita Jumalan lahjoista?- Emme osaa. Kun meille on lahjoitettu koti, vaikka kuinka ehyt ja rakas, sittenkin sen arvon ihminen huomaa usein vasta sitten, kun Jumala ottaa lahjansa pois. Emme useinkaan muista sitä, että lahjaksi on kaikki annettu. Ja kun Jumala näkee tarpeelliseksi antaa puolison, niin vaikka sen lahjan suuruuden arvaammekin, ilon jo tahtovat riistää omat mielipiteet. Ajatuksissa elää elämäänsä eteenpäin. Joutuu ehkä ajattelemaan sitäkin, että kun tulee lapsia, tulee huolia, saattaa terveys huonontua, työsuhteet ehkä särkyvät, tulee puute ja köyhyys. Riittääkö silloin rakkautta, onko silloin kodin lämpö tallella? Näin huonomuistisia me olemme... Kun Jumala lahjoittaa meille armosta kaiken, niin epäilemme ja tekisimme itse muka paremmin. Uskomme on heikko tässäkin.

Saisimme kuitenkin olla kuin muuttolinnut, iloita aina. Meille on annettu kaipuu ihanaan kesämaahan. Kun tulee odotettu suvi ja käsky muuttaa, silloin visertelee sellainen muuttolintusten parvi, joka on riemua täynnä. Ikuinen, muuttumaton suvi on alkanut, jolla on alku mutta ei loppua. Nyt on vielä matkamme myrskyjen, tuulien ja karikoiden piirittämää. Toivo meille kuitenkin on annettu uskon kautta ja ankkurimme on lujasti kiinnitetty kotirannalle niin, että saisimme jo turvallisin mielin kiitosvirttä veisata. Siunaus maallisiinkin Jumalan valtakunnan ohessahan on luvattu antaa kaikki muukin, kun vain ahkeroimme säilyttää puhtaan omantunnon. Omantunnon puhtaus ei säily itsestään, se on niin kuin maa, että siitä kasvaa myös rikkaruohoa. Kitkeminen on tuttua meille ja se,että rikkaruoho pitää nykäistä juurineen pois. Juurineen on myös synti reväistävä pois ja kaikki, mikä ei ole taivaallista istutusta.

Antakoon taivaallinen rakastaja ihanan oikean isänmaan kaipuun taivaan muuttolintujen sydämiin, ettei yksikään jäisi laumasta pois. Jumala asettaa paimenia ja johdattajia, että lauma ja parvi pysyisi koossa. Lauluntekijäkin sanoo: "Kysykäämme paimenilta, miss' on Jeesus vielä, sanovat: hän lampaitansa kaitsee ristin tiellä." Jeesus kaitsee laumaansa ylipaimenena. Armahdetut syntiset ovat vain rakkauden tähden hänen palvelijoitaan, jotka tuntevat velvollisuudekseen osoittaa kuuliaisuutta kutsujan äänelle. Jumalan lapset on täällä maailmassa ripoteltu sinne tänne, että valtakunnan sana kaikuisi kaikille. Jokainen kohdaltansa on myös vartija, jolle on sija löytynyt muurissa. Vartijan tehtäviin kuuluu valvoa. Nukkuva on helppo saalis viholliselle,mutta valvovaa ei pysty vainolainen yllättämään.

Kyllä maallisetkin saavat olla meille tärkeitä ja arvokkaita siinä omassa arvossaan, mutta enemmän merkitsevät meille ne, mitä uskon kautta saamme omistaa. Tässä juuri vihollinen meitä valvomattomuuteen houkuttelee sanoen, ethän sinä jouda ajattelemaan etkä toimimaan Jumalan valtakunnan työn hyväksi. Sinulla on niin paljon tekemistä toimeentulosi ja maallisen kutsumustehtäväsi tähden. Anna niiden hoitaa taivaalliset, joilla on lahjoja. Ole sinä vaiti, olet niin vähäinenkin. Työsi ja puheesi on aivan turhaa. Siihen ei kiinnitä huomiota kukaan. Näin vihollinen estäisi käyttämästä leivisköitä. Mutta tiedämme, että siitä iloitsee oma sielukin, jos taivaallinen kylvötyö ja toimintamme tulee niin siunatuksi, että näemme hedelmän ja saamme ilolla niittää. Se on suurinta iloa omalle sielullemme. Me yhdymme täysin edesmenneen matkalaulajan sanoihin, oi että kerran kaikin me Sun istuimesi eessä kasvoista kasvoihin toisiamme saisimme tervehdellä. Tästähän on kysymys. Silloin ei meidän vaivamme ja työmme tule mieleen, vaan on ilo siitä, että saamme lunastettujen kanssa kiitosvirttä veisata.

Taivaan tie on kaita, mutta kuitenkin niin suloinen. Anteeksiantamuksen evankeliumi nostaa uupuneen. Siellä on elämän veden virta vettä täynnä ja siitä virrasta saamme ilolla ammentaa. Pian näkyy kotiranta. Maan sumu häipyy. Armonaurinko paistaa silloin rakkauden lämmön kylmimpäänkin sydämeen. Heikko usko on muuttunut näkemiseksi ja toivo täydelliseksi iankaikkiseksi nautinnoksi.

Kaarlo Aho
Päivämies 8.7.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Siionin kallis kulmakivi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Marras 2018, 22:07

Kristityn työ maailmassa

”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani Edenissä Paratiisiin, viljelemään ja varjelemaan sitä." (1.Moos. 2:15).
TYÖ ON ASETETTU ihmiselle elannon hankkimista varten ennen ensimmäistä syntiinlankeemusta. Jumala käski ihmistä: "Syö vapaasti kaikkinaisista puista Paradisissa. Mutta hyvän )a pahan tiedon puusta älä syö, sillä jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." Jumala oli luonut kaikkinaiset eläimet maan päälle ja käärme oli niistä kavalin. Käärme vietteli vaimon syömään kielletystä puusta ja vaimo antoi myös miehellensä ja hänkin söi. Mutta kun Jumala näki ensimmäisen ihmisparin tottelemattomuuden sanoi Hän Aadamille: "Ettäs kuulit emäntäs ääntä ja söit puusta, josta minä kielsin sinua, sanoen: ei sinun pidä siitä syömän: kirottu olkoon maa sinun tähtesi, surulla pitää sinun elättämän itses kaiken elinaikas. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää siihen asti kuin maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa ja sinun maaksi pitää jälleen tuleman." Ja Herra Jumala johdatti Aadamin ulos Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän otettu oli. Tällainen on seuraus syntiinlankeemuksesta ja sen seurauksen olemme perintönä saaneet nykyisellekin sukupolvelle. Uskooko jumalaton maailma, että työ on tarkoitettu jokaiselle terveelle ihmiselle. Eikö lait ja asetukset ole jo laadittu niin, että suuret kansanjoukot terveitä ihmisiä laskevat tekemättömästä työstä saamaansa tuloa suuremmaksi kuin jos osallistuisivat työllä toimeentulonsa hankkimiseen: Eletään laiskuudessa, josta kirjoitetaan Sananlaskujen 26. luvussa: "Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niin kuin ovi saranassa. Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee työlääksi saattaa suuhunsa jälleen. Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.” (Snl. 26: 14 – 16).
EMME AJATTELE, että työtä on vain se, minkä teemme työnantajan palveluksessa. Monet tekevät työtä ahkeruudella kodeissaan perheensä toimeentulon hyväksi. Edelleen sanotaan Sananlaskuissa: "Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi. Vaikka ei hällä yhtään hallitsijaa, teettäjää ja isäntää ole, kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella ja kokoo ruokansa elon aikana. Kuinka kauan sinä vielä makaat? Koskas nouset unestas? Makaa vielä vähän, ota vielä unta päähäs: laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit. Niin köyhyys äkisti tulee päälles niin kuin matkamies, ja vaivaisuus niin kuin varustettu mies." Snl. 6: 6-11). Köyhyys on laiskuuden seurausta niin yksityisen kuin kansakuntien kohdalla. Köyhyys ei kuitenkaan ole ainoastaan tulos, laiskuudesta, sillä monen ahkerankin työn tuloksista on Jumala saattanut ottaa pois siunauksen, että on vain jäljellä uupuneet kädet ja rasittunut selkä. Sen
tähden saamme rukoilla alati Jumalalta, että Hän antaisi työssämme sitä valkeutta, että käsittäisimme kaikkein kalleimman asiamme, sielumme autuuden. Tämän ohessa myös kaikki muu meille annetaan, työn siunauskin. Jumalan lahja kohtuullisesti ja kiitollisuudella saamme työmme tuloksena ruokamme ja juomamme nauttia. Jumalan sana sanoo Salomonin kautta toisessa kirjassa: "Sen tähden ymmärsin minä ettei mitään parempaa ole, kuin iloita ja hyvää tehdä elinaikanansa.
Että myös jokainen ihminen syö ja juo ja on hyvällä mielellä työssänsä, se on Jumalan lahja." (Srn. 3: 12-13)
. Hyvä mieli saattaa ihmisen tyytyväiseksi työssäänkin. Näin tapahtuu, kun ihminen taipuu Jumalan hänelle antamaan osaan. Näin ei ole maailmaan eksyneen käsitys. He sanovat, että tyytyväinen ihminen on kaiken paheen alku, sillä silloin ei saada mitään uudistuksia aikaan. tyytymättömien porukkaa kyllä on helppo lisätä. Vanha aatami ihmisessä ei kovin paljon houkutusta tarvitse.

JUMALAN ARMOSSA vaeltava, joka tällaiseen olet syyllistynyt, että kohta jouda yhteyttä pitämään niiden kanssa, jotka valkeudessa vaeltavat, huomaat Jumalan sanasta, että sen opetukset ovat kokonaan toiset. Tee niitä ensimmäisiä tekoja, niin sinulle saarnataan anteeksi Jumalan valtakunnasta kaikki synnit, jotka Jumalan sana sinun tunnollesi synniksi kirkastaa. Rukoile Jumalaa. Hän, joka on taivaan ja maan Herra, voi moninkertaisesti sinulle antaa niitä lahjoja, joita sinä sydämen uskolla häneltä anot. Kuusi päivää on Jumala asettanut viikosta töiden suorittamiselle, mutta seitsemännen päivän Hän Pyhitti. Ei Jumala ole tarkoittanut työtä ihmiselle siksi, että hän sillä itsensä näännyttäisi, vaan kohtuullisuudella sitä suorittaisi. Hän antoi Mooseksellekin tehtäviin apumiehiä, ettei tämä töiden paljouden tähden nääntyisi.

MONEN MUUN IHMISEN minun kanssani täytyy tunnustaa, että kohtuuden ”termostaatti” ei aina ole ollut kunnossa, kun jo tällä iällä askel lyhenee ja rintaa ahdistaa. Onko ollut tavoitteena, nykyajan elintaso, vai halu auttaa lähimmäistä, jonka tehtävissä on toiminut! Vai onko puute siihen todellisin syy? Olimmepa sitten tehneet työtä itse kukin millä mitalla tahansa, niin autuutta sillä ei yksikään ole ansainnut. Meidän tulee tutkia Raamattua, joka on Jumalan sana ja jolla kaikki opit ja opettajat on tuomittava ja arvostettava. On oltava kuuliainen totuudelle, jonka Jumala sanassaan meille kirkastaa. Me olemme armon Jumalalta saaneet käydä sisälle Jumalan valtakuntaan, joka an totuuden patsas ja perustus sen tähden, että siellä asuu Pyhä Henki. Minä voin eksyä milloin hyvänsä, mutta Jumalan valtakunta ei eksy milloinkaan. Se ohjaa minuakin, niin kuin sinuakin neuvon, nuhteen ja opetuksen sanalla ja lohduttaa pyhällä evankeliumilla. Kaikkialla, missä ihmiset ovat Jumalan valtakunnan löytäneet, he ovat sisimpäänsä saaneet rakkauden, joka on pannut töihin Jumalan valtakunnan edesauttamiseksi. Jumala ei ole luonut yhtään joutilasta lasta, vaan hän on antanut jokaiselle jonkun lahjan, jolla lahjalla hän tehtäväänsä sitten suorittaa. Maassa on esivalta ja se on Jumalalta. Se on kulloinkin sellainen kuin on kansa, jota se hallitsee. Jumalan lapsen tulee olla kuuliainen esivallalle, sillä se säätää lait kansalle. Saadaksemme lakien mukaan tehdä työtä, se säätää lait kansalle. Saadaksemme lakien mukaan tehdä työtä ja koota varoja Jumalan valtakunnassa, olemme perustaneet yhdistyksiä, joita on satoja maassamme. Näissä Rauhanyhdistysten kokouksissa jaetaan tehtävät itse kullekin. Missä kaksi taikka kolme kokoontuvat minun nimeeni, siellä minä olen heidän kanssanne, on Herra luvannut. Kun olemme saaneet Pyhältä Hengeltä tehtävän sen valtuuttamien ihmisten kautta, ottakaamme se niin kuin itse Jumalalta. "Saamassamme tehtävässä emme yksikään ole itseämme täydelliseksi löytäneet. Jumala rakas, varjele meitä, ettemme tulisi koskaan työssämme ylpeiksi ja sen kautta itseämme paaduttaisi.

EPÄUSKOINEN IHMINEN, tee sinäkin parannus. Elävä usko nostaa ja kantaa sinuakin pahan ajan ylitse ikikirkkauteen. Sinäkin pääset kokemaan, että Jumalan sana on ruoka, joka auttaa ja antaa voimaa. Aika on jo menossa niin pahaksi, että tuntuu, ettei enää tuli polta eikä hiilet kuumenna. Jumalan sanassa sanotaan: jos sinun vihamiehes isoaa tahi janoaa, niin ruoki ja juota häntä, täten kannat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja kuka voi asua kuluttavaisen tulen tykönä ja tulisten hiilten luona. Ihmiset ovat kiintyneet ajalliseen. Monet kokoaisivat sieltäkin, johon eivät ole viskanneet, eivätkä osoita vilpitöntä kuuliaisuutta Jumalaansa kohtaan. Tuhlaajalapsi, älä viivytä parannustasi siihen saakka, kunnes sairaaksi tulet. Paranna itsesi, kun vielä syntiä teet. Ja vaikka sitten tuntisit, että olet kaikki Raamatun kohdat täyttänyt, sano kanssamme: "Me olemme kelvottomat palvelijat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän." (Luuk. 17: 10). Näin tasapäistä joukkoa on elävään uskoon autettujen ihmisten joukko.

"Pois pelko Herran kansa, Ken vois sua peljättää, Kun Herra armollansa
Sua aina piirittää. Omainsa nimet hällä On aina muistossaan.
Ajalla synkimmällä Hän rientää auttamaan." (Vk. 196: 1).


Vilho Kulusjärvi
Päivämies 1.8.1973


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 19 Marras 2018, 22:07
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kaarlo Aho: Armoistuin Daavidin majassa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Marras 2018, 09:07

Yhdenkaltaiset


"Niin täyttäkäät minun iloni, että teillä olis yksi mieli, yhtäläinen rakkaus ja te olisitte yksimieliset ja yhtäpitäväiset:" Fil. 2: 2.

Jumalan lapset iloitsevat yhdessä totuuden kanssa. Meillä on taas se aika edessä, jolloin valitaan ne miehet, jotka maamme ja kansamme purtta ohjaavat.
Me Jumalan lapset olemme myös velvollisia kohdaltamme ratkaisemaan sitä asiaa, vaikkakin Jumala johdattaa kaikkiviisaan päätöksensä mukaan kaikkien kansojen ja yksityistenkin ihmisten asiat.

Nykyajan elämänmeno hyvinvoinnin keskellä on tuonut uusia tuulia ja näköaloja esille voimakkaammin kuin ennen. Maailmassa on valtataistelu ollut ja on suuri tekijä. Sen saavuttamiseksi ei keinoja kaihdeta. Määrätyillä ryhmillä on merkittävä ase luvata tämän maailman hyvyyttä, mutta on kuitenkin se ehto, että heitä pitää kannattaa. Tästä asiasta on kirjoitettu ja puhuttu neuvon sanoja paljon Herran seurakunnassa. Niin kuin Paavali kirjoittaa Filippin seurakunnan Jumalan lapsille, että täyttäkää minun iloni, että teillä olisi yksi mieli. Voiko sitten maallisissa asioissa ajatella, että nämä asiat minä hoidan oman mieleni mukaan ja uskomisen asian Jumalan tahdon, se on seurakuntaäidin neuvojen mukaan? Onko tämä oikea asenne?

Alkuseurakunnasta on Raamatussa, kuinka se oli kuin yksi sydän. Seurakunnan jäsenet murtivat leipää sydämen yksinkertaisuudella. Yksinkertainen kuuliaisuudessa oleva, ei halua poiketa seurakuntaäidin neuvoista. Tämä onkin kallis uskon hedelmä.

Tämä aate -jumala on kiero. Se lupaa hyvää ja on jokaisen köyhän puolesta. Mutta se vaati kiitoksen ja veisi sydämen. Tässä on sittenkin henkien taistelusta kysymys. Sielujen murhaajalla on kavalia juonia. Siksi juuri pitää ottaa varteen sanat rakkauden neuvoina, että tulisimme autuaiksi. Hän joka niin suuren lahjan kuin taivaan ihanuuden antaa meille, eikö Hän voisi myös auttaa meitä maallisesti. Kun Jumalan antamana lahjana sen vastaanotamme, mitä ajallisesti tarvitsemme, niin kuin se todella on, silloin kiitos ja ylistys menee oikean paikkaan, kun Jumalaa kiitämme. Jumala antaa valkeuden paistaa juuri sitä varten, ettemme eksyisi. Älkää eksykö. Ei Jumala anna itseään pilkata. Kunpa seurakuntaäiti saisi hoitaa jokaista lastaan. Sanon vieläkin: Jokaista meitä, kaikissa asioissamme, jotka koskevat taivastien kulkemista, että olisimme yksimieliset. Ne kansanedustajat, jotka ovat uskonveljiämme, sopivat hyvin meille, heitä meidän tulee esirukouksin muistaa. Onhan kyllä muutamia, joista on häpeä sanoa, jotka ovat ottaneet uskon ja politiikan. He ovat keittäneet siitä sopan ja syöttäneet tätä saastaisuutta vielä Jumalan lapsillekin. Tähän meitä ei kehota Jumalan sana.
Etsikää Jumalan valtakunta, niin kaikki muu teille annetaan. Varmaan siihen kaikkeen muuhun kuuluvat ajalliset tarpeemmekin. Ei kaiketi voi kahteen osaan jakaa sydäntämme. Kuitenkin näin tulee tehdä, jos lähtee sille linjalle, että kommunistihenki on Jumalan asialla. Tässä tulee Jumala pilkatuksi. Jumala on sanallaan luonut ja vielä voimassa pitää. Ja ihmisen Hän loi omaksi kuvaksensa. Kun ihminen lankesi syntiin, niin Jumala sovitti vielä tämänkin. Kaikki on valmiiksi tehty alusta loppuun asti ilman tämän maailman henkeä, mikä tekee tyhjäksi koko suuren kolmiyhteisen Jumalan. Näillä ei ole keskenänsä mitään yhteistä, eikä niitä voi sovittaa yhteen ollenkaan, sillä Jumala on kaikkivaltias, joka ei tarvitse välikädeksi pimeyden henkeä. Jos sinä maallisesti köyhä Jumalan armolapsi olisit joutunut ajattelemaan näitä asioita niin kuin varmasti oletkin, kun on köyhyyttä eikä tulevaisuutta niin kuin muilla, ja lapsiakin on ehkä siunaantunut ja olet sydämen ahdistuksessa monta kertaa ollut velkojen ja rasitusten kanssa.

Luota sittenkin ikiaikojen Jumalaan, sillä vähän aikaa olemme täällä ja kaikki mitä saamme ja koemme, se on varmasti meidän parhaaksemme, niin vaikealta kuin ne monesti tuntuukin ottaa asioita juuri tältä kannalta. Sillä usko kulta joka on kalliimpi kuin tämän maailman raha ja tavara, on aarre, joka säilyy vain nöyrässä sydämessä. Jos Jumala näkee, että köyhyys nöyryyttää, niin Hän antaa sitä, jos rikkaus ja hyvyys, niin Hän antaa sitä. Ja synnit saamme armosta anteeksi joka päivä Jeesuksen nimessä, ja veressä, kaikki synnit ja viat. Hän kuljettaa ja johdattaa täällä vaivojen maassa kohti taivasta. Totta on vieläkin, että mitä hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi koko maailman, mutta saisi vahingon sielulleen.

K. Aho
Päivämies 8.6.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron