Eino Valli: Saaran ja Aabrahamin rukous

[Taavetti]

Saaran ja Aabrahamin rukous
1 Moos. l

Ihmeellisiä miehiä olivat taivaan vieraat Mamren tammistossa. Huomaamme, miten Aabrahamilla oli palava rakkaus koko sydämessä. Majan isäntä tuo juosten virvoittavaa vettä ja palan leipää. Saarallekin piti kiireesti saada sana: "Tuo sämpyläjauhoja, paista kaltiaisia taivaan vieraille!" Samoin piti nopeasti saada sana palvelijalle, joka riensi valmistamaan kauniin, nuoren vasikan ruoaksi. Aabraham tarjoili voita, maitoa ja vasikkaa. Hän seisoi heidän edessään puun alla, ja he söivät.
Taivaan vieraat sanoivat: "Kussa on Saara, sinun emäntäs?" Hän vastasi: Täällä majassa." Taivaassa tiedettiin Saaran kiusaus. Saara, joka oli jo 90 vuotta vanha, oli kovasti odottanut perillistä. Taivaan vieraiden puhe Aabrahamin ja Saaran perillisestä tuntui järjen valossa mahdottomalta, ja siksi Saara nauroi: "Pitäneekö todellakin minun synnyttämän? Olenhan jo tullut vanhaksi." Mutta onko Herralle jotakin mahdotonta? "Määrättyyn aikaan, koska minä palajan sinun tykösi, tällä vuoden ajalla, on Saaralla poika", oli Herra sanonut. Mutta Saara kielsi, ettei hän nauranut, sillä hän hämmästyi. Mutta Herra sanoi: "Ei ole niin, sinä, nauroit."

Aabrahamin kodissa olivat samanlaiset, sekä ajalliset että hengelliset kiusaukset kuin nykypäivien Jumalan lapsillakin. Kuitenkin vain vanha, ryppyinen Saara-äiti synnyttää Jumalan lapsia täyttyneessä sanassa, uskon kautta Jeesuksen nimessä ja veressä, Pyhän Hengen virassa.
Herra ilmoitti Aabrahamille, minkälaisella matkalla he ovat. Kaksi taivaan vierasta on jo kääntänyt itsensä Sodomaan päin, mutta Aabraham rukoilee pelastusta kaupungille. Olihan hänen veljenpoikansakin siellä kärsimässä vaivaa syntisen kansan keskellä. Aabraham pyytää yhä pienemmän ja pienemmän vanhurskaitten luvun tähden pelastusta Sodomalle ja Gomorralle. Herra lupaa säästää heidät kymmenen vanhurskaan tähden. Mutta ei sieltä löytynyt kymmentäkään.

Jumalan lapsilauman pienuus on monta harhaan johtanut. Kunnian Herra sanoo ihanasti toisaalla: "Sinä, piskuinen lauma, sinun Isälläs on hyvä tahto antaa sinulle valtakunnan, joka ei huku". Eivät uskoneet Lootin vävytkään Lootin sanaa, vaan nauroivat ja luulivat hänen leikkiä laskevan. Mutta taivaan vieraat eivät odottaneet, vaan sanoivat: "Nouse, ota emäntäsi ja kaksi tytärtäsi, jotka saapuvilla ovat, ettet sinäkään hukkuisi tämän kaupungin pahuudessa." Herran piti oikein taluttaa heidät pois, sillä hän tahtoi heidät säästää.

Kristityn ei sovi katsoa taakseen, lähdettyään kaidalle uskontielle. Lootin emäntä katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi. Tämän ajan viisaat tutkivat Sodoman ja Gomorran painumispaikkaa järkiviisaudessaan. He tuovat hiukkasia, että silloin atomi olisi hävittänyt Sodoman ja Gomorran. Mutta Jumalan lapsilla on hyvin asiat, kun ovat synnit anteeksi. Isä tietää, kuinka paljon on enää maisesta matkasta jäljellä. Yhteinenkin lähtö saattaa olla lähellä. Sitä odotammekin. Silloin ovat kaikki kiusaukset ja vaivat unohtuneet iäksi. Usko muuttuu näkemiseksi ja toivo täydelliseksi nautinnoksi kunnian maassa.
Uskomme, että taivaan Isällä on tarpeeksi tulta ja tulikiveä hävittämään kaikki. Siihen ei tarvita toisia planeettoja, ei atomeja.
Pietari sanoo, minkä kaltaisessa menossa meidän tulee silloin olla. Tulee olla pyhässä menossa ja jumalisuudessa, että te ikävöiden odotatte sen päivän tuloa, jolloin nämä tapahtuvat.

"Uskolla, vaikkapa heikolla,
riennän Golgatan lähteelle,
jossa pesty on pukuni puhtaaksi,
vaikka oli niin saastainen."


Kelpaan Ylkäni rinnalle hänen verensä voiman kautta. Sillä hän nosti, pesi ja puhdisti. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä!

Eino Valli
Siionin Lähetyslehti Joulukuu 1960

[Taavetti]

Vanha synnyttäjä


"Katsokaa isäänne Aabrahamia, ja muistakaa Saaraa, joka teidät synnytti ja katsokaa sitä kaivoa, josta te nostetut olette ja sitä kalliota, josta te lohkaistut olette". Ei ole yhtään sellaista lasta maailmassa, jolla ei olisi synnyttäjää. Näin on myös Jumalan valtakunnassa, Saara-äiti, elävä Jumalan seurakunta, synnyttää, ei ulkopuolella synny yhtään elävää lasta. Vanha Saara-äiti on synnyttänyt kauan eikä hänellä ole ollut yhtään aborttiaikomusta vieläkään. Ei hän pelkää nälkäkuolemaa eikä leivän loppumista. Sitä hän vain murehtii, että liian vähän syntyy lapsia.

MISSÄ sitten on vika, kun Saaran hoitoon uskotuista lapsista moni on lähtenyt hakemaan parempaa hoitopaikkaa ja eksynyt näin pois entisestä kodistaan. Ei vika ole ollut Saarassa, vaan tullut vikaa hoidettaviin. Synti on aiheuttanut tottelemattomuuden, ja syntien ja ylitsekäymisten vuoksi tuli ero Jumalan valtakunnasta. Saaran neuvot alkoivat näyttää aikansa eläneiltä. Ei enää toteltu neuvon ja nuhteen sanoja. Alettiin vilpistellä omissa synneissä. Jos sitten vähän jäi tuntoon aukkoa, alettiin hakea paikaksi jotakin väärää hengellisyyttä. Tuloksena oli ikuinen ero Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta.

Tästä sanoo Raamattu: "Näin sanoo Herra, kussa on äitinne erokirja, jolla minä olen hänet hyljännyt? Eli kuka on minun korkorahani kantaja, jolle minä teidät myynyt olen? Katso, olette synteinne tähden myydyt ja äitinne on teidän rikostenne tähden hyljätty." (Jes. 50: 1), Tästäkin näemme, että kun vain uskolla omistamme lahjavanhurskautta armahdettuina syntisinä, niin Jumala ei anna meille erokirjaa. Pysymme vain Saaran hoidossa, seuraamme Herraa Jeesusta opissa elämässä ja kärsimisessä. Kuka on minun korkorahani kantaja? Ei ole kannetta Jumalan joukossa siitäkään, että hän meidät olisi myynyt. Minulla monesti käyvät kovat epäilykset: jaksanko, miten minun käy, tunnen niin suurta heikkoutta ja syntisyyttä. Onkohan enää muuta kuin nimi, että elän. Lupaattehan, että minäkin saan uskoa. Saarnatkaa minulle kaikki synnit anteeksi. Tahdon vielä uskoa kassanne vähän aikaa, kunnes heikko usko muuttuu näkemiseksi. Ei ole vika Jumalan valtakunnassa, sillä sanotaan: äitinne on teidän rikostenne tähden hyljätty.

"Minä olisin heidät kyllä päästänyt, jollei he olisi valhetta opettaneet minua vastaan." (Hos. 7: 23). Kun luemme Raamattua, huomaamme, että on osattu valehdella vanhan liiton aikanakin. Saa sanoa, että koko maailma on valhetta täynnä. Valheella on eksytetty monta sellaista, jotka ovat totuuden tien tunteneet. He ovat aina oppivaiset, mutta ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset. Eivät ole auttaneet Jumalan valtakunnan neuvot heitä. On tullut lopullinen pimeys. Kuu on muuttunut vereksi ja aurinko on kuin karvasäkki. Maailma kulkee loppuaan kohti.

JUMALATON maailma nukkuu synneissään. Jumala sanassaan sanoo: voi sitä ihmistä, joka minut hylkää, mutta oi voi sitä, jonka minä hylkään.

Mutta Herran kansalle on vielä yksi lepo tarjolla. Teemme matkaa vielä vähän aikaa. Kuljemme armonkerjäläisinä ja synnin poispanijoina, tuntui miltä tuntui. Maasta ostettu köyhä Jumalan lapsi on ollut täällä kulkiessaan jumalattomien ivan ja pilkan kohteena ja kehityksen jarruna. Taivaassa eivät tule enää mieleen entiset kiusaukset eivätkä murheet. Siellä alkavat sellaiset seurat, joilla on alku, mutta ei loppua. Siellä jaksaa kiittää kylmäsydäminenkin lapsi, joka täällä monta kertaa tuntee heikkoutta. Sitten alkaa täydellisyys ja vajaa lakkaa. Virren tekijä on hengen silmin katsellut tulevaista kotiaan:

Sydän hämmästyypi näissä ilohäissä, lunastetut riemastuu.
Yljän eessä ihmeissänsä, ystävänsä, kasvoillensa kumartuu.

Hämmästyy, että näinkin heikolla ja vähällä uskolla paljon voittaa. Täällä emme monta kertaa riemuitse, mutta siellä riemuitsemme ja kiitämme lakkaamatta. Sulkeudun vaimoni kanssa esirukouksiinne.
Jääkää Jumalan rauhaan
V. Lustig
Päivämies 5.6.1974

[Taavetti]

HERRAN JEESUKSEN HYVÄSTIJÄTTÖPUHE


Joh. 15: 1- 8
Herra Jeesus tässä osassa lukua jatkaa hyvästijättöpuhettaan rakkaille opetuslapsilleen. Hän puhui usein vertauksilla, kuten tässäkin luvussa. Kerran opetuslapset kysyivät; että miksi sinä puhut vertauksilla. Herra .Jeesus vastasi: teille on annettu tuntea taivaan valtakunnan salaisuudet, mutta ei näille, siis uskottomille. Sen vuoksi Jeesus puhui vertauksilla, että he olisivat paremmin käsittäneet uskomisen asian.

"Minä olen totinen viinapuu ja minun isäni on peltomies. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen, joka hedelmän kantaa, hän puhdistaa, että se kantais runsaamman hedelmän. Te olette nyt puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin. (Joh. 5:11- 3 ),

Sitten hän neuvoi: "Pysykää te minussa, ja minä teissä. Niinkuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy." Tässä on kysymys vain siitä, kuinka pysytään uskomassa pahana maailman lopun aikana. Jos Jumala suo ja antaa ymmärrystä, yritän yhtenä heikkona raahustajana tähän jotakin kirjoittaa. Jos tämä ei tule oikein, niin ainahan Herran Siionissa neuvotaan ja anteeksi annetaan sille, joka anteeksi anoo. Kun on suuresta Jumalan armosta saatu etulahjana kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin sitten alkaa matkanteko, joka ei ole helppoa. Jos synti tarttuu, on saattomiehiä Jumalan valtakunnassa. Siellä saa panna syntiä pois, on armolähteitä. Saara -äiti on seurakunta ja kun sen ääntä kuulee, se neuvoo, nuhtelee ja opettaa. Pyhä Henki on seurakunnassa uskovien joukossa. Pyhää Henkeä ei ole missään muualla. Vaikka kuuluu huuto, että tulkaa katsomaan, täälläkin on Kristus, niin älkää rakkaat kukaan uskoko sitä.

"Jos joku ei minussa pysy, se heitetään ulos niin kuin oksa, ja kuivettuu, ja ne sidotaan yhteen ja heitetään tuleen ja palavat." Miten ei sitten pysytä viinapuussa oksana, miten ei pysytä uskomassa?

Ei tarvitse luulla koskaan, että tässä on poika, joka ei kompuroi. Silloin alkaa vahdata, että saapa nähdä, kuinka
noiden toisten käy. Lankeemus on silloin jo tapahtunut. Monet ovat mielistyneet maailman syntielämään. On tullut vikoja ja virheitä, eikä ole saanut voimaa panna maan tartunnaisia pois. Vähitellen vihollinen on pettänyt. Jos sitten Saara-äiti on rakkaudella neuvonut ja varoittanut, niin monet ovat pahentuneet ja jättäneet Jumalan valtakunnan. He ovat sanoneet: meidät on potkittu pois. Kyllä se niin on, että tästä laumasta ei ole koskaan ketään ulos heitetty. Päinvastoin, tähän on aivan rukoilemalla aina eksyneitä pyydetty palaamaan. Jos tästä olisi pois heitetty huonon vaelluksen ja synnin tähden, olisin minä ollut ensimmäinen. Mutta tähän armon iltaan asti on minuakin kurjaa kannettu Herran Siionissa. Halu on, että saisin asua Herran huoneessa siihen päivään asti, jolloin kuuluu huuto: Ylkä tulee. Kerran Herra Jeesus tulee meitä hakemaan suurelle Herran ehtoolliselle. Olemmekin jo häntä odottaneet suurella ikävällä.

Jäämme uskomaan omat syntimme anteeksi siinä rukouksen hengessä, että rakas taivaallinen verivanhin antaisi vielä armonsa ja palauttaisi kaikki eksyneet laumaansa takaisin. Myös ne, jotka eivät ole saaneet kokea tämän maan suurta ihanuutta. Muistakaa esirukouksissanne pyydellä taivaalliselta Isältä voimaa meillekin, että jaksaisimme uskossa loppuun asti. Jumalan rauhaan,

Viljo Lustig
Päivämies 8.12.1976

[Taavetti]

Joosua Nuunin poika Sikemissä Herran suuna ylistää Herran suuria tekoja


"Ja Josua kokosi kaikki Israelin sukukunnat Sikemiin, ja kutsui edes vanhimmat Israelissa, Päämiehet, tuomarit ja esimiehet, ja kun he olivat seisautetut Jumalan eteen, sanoi Josua kaikelle kansalle, näin sanoo Herra Israelin Jumala: teidän isänne asuivat entiseen aikaan sillä puolella virta, Tara, Abrahamin ja Nahorin isä, ja palvelivat muita jumalia. Niin, otin minä isänne Abrahamin tuolta puolelta virtaa ja annoin hänen vaeltaa koko Kanaanin maalla, ja enensin hänen siemenensä, ja annoin hänelle Isaakin ja Isaakille annoin minä Jakobin ja Esaun, ja annoin Esaulle Seirin vuoren asuaksensa. Mutta Jakob ja hänen lapsensa menivät alas Egyptin maalle. Ja minä lähetin Mooseksen ja Aaronin, ja rankaisin Egyptin, niin kuin minä heidän seassansa tehnyt olen. Sitten vein minä teidät ulos. Niin vein minä myös teidän isänne Egyptistä ulos, ja te tulitte meren tykö, ja Egyptiläiset ajoivat teidän isiänne takaa vaunuin ja ratsumiesten kanssa Punaiseen mereen saakka. Niin huusivat he Herran tykö, ja hän pani pimeyden teidän ja Egyptiläisten vaiheelle, ja saattoi meren heidän päällensä ja peitti heidät. Ja teidän silmänne näkivät, mitä minä tein Egyptissä, ja te asuitte korvessa kauvan aikaa. Ja minä toin teidät Amorilaisten maahan, jotka asuivat tuolla puolella Jordania, ja kuin he sotivat teitä vastaan, annoin minä heidät teidän käsiinne, että te omistaisitte heidän maansa. Ja minä hävittäisin heitä teidän edestänne. Niin nousi Balak Zipporin poika, Moabin kuningas ja soti Israelia vastaan ja hän lähetti ja antoi kutsua Bileamin Beorin pojan kiroomaan teitä. Mutta en minä tahtonut kuulla Bileamia, ja hän siunaten siunasi teitä, ja minä vapahdin teitä hänen käsistänsä. Ja kun te tulitte Jordanin ylitse ja jouduitte Jerikoon, sotivat Jerikon asuvaiset teitä vastaan, sotivat Amorilaiset ja Pheresiläiset ja Kanaanealaiset ja Hetiläiset ja Girvasilaiset ja Heviläiset ja Jebusilaiset, mutta minä annoin heidät teidän käsiinne.

Ja lähetin vapsaiset teidän edellänne, ja ne ajoivat heidät ulos teidän edestänne, kaksi Amorilaisten kuningasta, ei sinun miekkasi kautta eikä sinin jousesi kautta. Ja annoin teille maan, jossa ette mitään työtä tehneet, ja kaupungit, joita ette rakentaneet, asuaksenne niissä ja syödäksenne viinapuista ja öljypuista, jota ette istuttaneet. Peljätkää siis nyt Herraa ja palvelkaa häntä täydellisesti ja uskollisesti, ja hyljätkää ne jumalat, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virtaa ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa. Jollei teidän kelpaa Herraa palvella, niin valitkaa teillenne tänä päivänä, ketä te palvelette, niitä jumalia, joita teidän isänne palvelivat sillä puolella virtaa eli Amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte, muitta minä ja minun huoneeni palvelemme Herraa. Niin vastasi kansa ja sanoi: pois se meistä, että me hylkäisimme Herran ja palvelisimme muita jumalia. Sillä Herra meidän Jumalamme on se, joka johdatti meitä ja meidän isiämme Egyptin maalta orjuuden huoneesta, ja joka teki meidän silmäimme edessä niitä suuria tunnusmerkkejä, ja varjeli meitä kaikella matkalla, jota me vaelsimme, ja kaikkien kansain seassa, joiden lävitse me kävimme. Ja Herra ajoi meidän edestämme ulos kaiken kansan ja Amorilaiset, jotka asuivat maassa: niin me myös palvelemme Herraa, sillä hän on meidän Jumalamme. Ja Josua sanoi kansalle: ette taida palvella Herraa, sillä hän on pyhä Jumala, ja hän on kiivas Jumala, joka ei säästä teidän syntejänne. Kun te ` hylkäätte Herran, ja palvelette muukalaisia jumalia, niin hän kääntää hänensä, ja tekee teille pahaa, ja hukuttaa teitä sen jälkeen, kuin hän teille hyvää teki. Niin sanoi kansa Joosualle: ei suinkaan, vaan me palvelemme Herraa. Ja Josua sanoi kansalle: te olette teillenne todistajat, että te valitsitte teillenne Herran, palvellaksenne häntä. Ja he sanoivat: me olemme todistajat.” — Jos.24: 1 – 22.

Aina kaikkina aikoina on ylhäältä kaikunut tämä Jumalan huoneen evankeliumi kalliina ja vapaana: Valitkaa, kumpaa tahdotte palvella, Israelin Jumalaa vaiko Baalia, tai mikä kulloinkin oli epäjumalan nimi. Mutta on ihana todeta kautta Raamatun sen alkulehdiltä alkaen, kuinka tuo armon valitsemisen kallis asia on aivan henkilökohtainen asia, kuten Joosua muinoin sanoi israelilaisille, että tänä päivänä minä panen sinun eteesi valinnan, joko elämän tai kuoleman. Näin on vieläkin aivan vapaa tämä kallis asia, ystävät, saada uskoa synnit Jeesuksen nimessä ja veressä, Pyhän Hengen äänellisen sanan, saarnatun armoevankeliumin kautta. Veljeni ja sisareni, mikä onkaan kalliimpi ja kestävämpi perusta kuin Kristus-kallio, tuo Jumalan valtakunta maan päällä, jossa suurinkin syntinen saa nauttia anteeksiantamisen rauhaa Jeesuksen nimessä ja veressä. On sula armo saada syntisistä suurimpana, kokovikaisena aivan läpi synnin turmelemana armon armosta, sanon vieläkin, että saa uskoa armonkin armosta, että olen sittenkin Jumalan lapsi, vaikka sielunvihollinen yrittää saada kieltäjän paikalle. Kyllä minulla on ollut sellainen sielunvihollinen, että se on saanut tuntemisten puolesta aivan kuin rikki revityksi. Joka askeleella se sanoo, ettet sinä autuaaksi tule. Olen koettanut vastustaa sitä ajatellen, että Golgatan ristin päällä on vuotanut sovintoveri minun kaikkien syntieni sovitukseksi.

Usko sinäkin, kaikista laitimmaisimman tuntoinen, kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Halummehan on päästä perille. Ja Jeesus Kristus on ainut autuutemme syy.
Pyydän vielä Jumalan lapsilta kaikkia syntejäni ja rikkomuksiani anteeksi. Henkeni halu on päästä kerran viettämään iankaikkista juhlaa taivaassa. Siellä on kaikki turmelus riisuttu. Silloin on voitto saatu Karitsan veren ja armovoiman kautta. Muistakaa paljolla anteeksiantamuksella heikointa kulkijaa kaidalla tiellä.

Eino Valli
Päivämies 12.1.1966