Saaran ja Aabrahamin rukous
1 Moos. l
Ihmeellisiä miehiä olivat taivaan vieraat Mamren tammistossa. Huomaamme, miten Aabrahamilla oli palava rakkaus koko sydämessä. Majan isäntä tuo juosten virvoittavaa vettä ja palan leipää. Saarallekin piti kiireesti saada sana: "Tuo sämpyläjauhoja, paista kaltiaisia taivaan vieraille!" Samoin piti nopeasti saada sana palvelijalle, joka riensi valmistamaan kauniin, nuoren vasikan ruoaksi. Aabraham tarjoili voita, maitoa ja vasikkaa. Hän seisoi heidän edessään puun alla, ja he söivät.
Taivaan vieraat sanoivat: "Kussa on Saara, sinun emäntäs?" Hän vastasi: Täällä majassa." Taivaassa tiedettiin Saaran kiusaus. Saara, joka oli jo 90 vuotta vanha, oli kovasti odottanut perillistä. Taivaan vieraiden puhe Aabrahamin ja Saaran perillisestä tuntui järjen valossa mahdottomalta, ja siksi Saara nauroi: "Pitäneekö todellakin minun synnyttämän? Olenhan jo tullut vanhaksi." Mutta onko Herralle jotakin mahdotonta? "Määrättyyn aikaan, koska minä palajan sinun tykösi, tällä vuoden ajalla, on Saaralla poika", oli Herra sanonut. Mutta Saara kielsi, ettei hän nauranut, sillä hän hämmästyi. Mutta Herra sanoi: "Ei ole niin, sinä, nauroit."
Aabrahamin kodissa olivat samanlaiset, sekä ajalliset että hengelliset kiusaukset kuin nykypäivien Jumalan lapsillakin. Kuitenkin vain vanha, ryppyinen Saara-äiti synnyttää Jumalan lapsia täyttyneessä sanassa, uskon kautta Jeesuksen nimessä ja veressä, Pyhän Hengen virassa.
Herra ilmoitti Aabrahamille, minkälaisella matkalla he ovat. Kaksi taivaan vierasta on jo kääntänyt itsensä Sodomaan päin, mutta Aabraham rukoilee pelastusta kaupungille. Olihan hänen veljenpoikansakin siellä kärsimässä vaivaa syntisen kansan keskellä. Aabraham pyytää yhä pienemmän ja pienemmän vanhurskaitten luvun tähden pelastusta Sodomalle ja Gomorralle. Herra lupaa säästää heidät kymmenen vanhurskaan tähden. Mutta ei sieltä löytynyt kymmentäkään.
Jumalan lapsilauman pienuus on monta harhaan johtanut. Kunnian Herra sanoo ihanasti toisaalla: "Sinä, piskuinen lauma, sinun Isälläs on hyvä tahto antaa sinulle valtakunnan, joka ei huku". Eivät uskoneet Lootin vävytkään Lootin sanaa, vaan nauroivat ja luulivat hänen leikkiä laskevan. Mutta taivaan vieraat eivät odottaneet, vaan sanoivat: "Nouse, ota emäntäsi ja kaksi tytärtäsi, jotka saapuvilla ovat, ettet sinäkään hukkuisi tämän kaupungin pahuudessa." Herran piti oikein taluttaa heidät pois, sillä hän tahtoi heidät säästää.
Kristityn ei sovi katsoa taakseen, lähdettyään kaidalle uskontielle. Lootin emäntä katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi. Tämän ajan viisaat tutkivat Sodoman ja Gomorran painumispaikkaa järkiviisaudessaan. He tuovat hiukkasia, että silloin atomi olisi hävittänyt Sodoman ja Gomorran. Mutta Jumalan lapsilla on hyvin asiat, kun ovat synnit anteeksi. Isä tietää, kuinka paljon on enää maisesta matkasta jäljellä. Yhteinenkin lähtö saattaa olla lähellä. Sitä odotammekin. Silloin ovat kaikki kiusaukset ja vaivat unohtuneet iäksi. Usko muuttuu näkemiseksi ja toivo täydelliseksi nautinnoksi kunnian maassa.
Uskomme, että taivaan Isällä on tarpeeksi tulta ja tulikiveä hävittämään kaikki. Siihen ei tarvita toisia planeettoja, ei atomeja.
Pietari sanoo, minkä kaltaisessa menossa meidän tulee silloin olla. Tulee olla pyhässä menossa ja jumalisuudessa, että te ikävöiden odotatte sen päivän tuloa, jolloin nämä tapahtuvat.
"Uskolla, vaikkapa heikolla,
riennän Golgatan lähteelle,
jossa pesty on pukuni puhtaaksi,
vaikka oli niin saastainen."
Kelpaan Ylkäni rinnalle hänen verensä voiman kautta. Sillä hän nosti, pesi ja puhdisti. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä!
Eino Valli
Siionin Lähetyslehti Joulukuu 1960