Seurakunnan ihanuus
Ilm. 22: 15–21.
Tällä etsikkoaikamme iltahetkellä sielunvihollisella on kiire, kun hän tietää itsellään vähän aikaa olevan. Siksi hän tahtoisi uneliaisuuden usvayöhön meidät nukuttaa ja kaikella pimeyden verholla ja hengen saastalla avartaa katsantokantamme. Näin Jumalan sanaankin nähden. Vihollinen asettaa kysymyksiä, onko Jumalan sana niin tinkimätön, että se syrjäyttää ihmisen oman avartuneen katsantokannan. Todellako on vain yksi elämän kaita tie, yksi autuaaksi tekevä oppi, yksi Jumalan asettama armojärjestys. Näitä tavaroitaan sielunvihollinen on tarjoamassa meidänkin ajatuspiiriimme, vieläpä sydämeen tahtoisi se ne istuttaa.
Rakkaat sisaret ja veljet. Tahtoisin ennen kaikkea ikään kuin hätäsignaalina huutaa taivaallisen Isän eteen rukouksena: Isä rakas, varjele minua ja myös koko Herran Siionia lihan ja hengen saastasta pysymään Kristus-kalliolla, Jumalan pettämättömästä sanasta kiinni pitäen, ahkerasti sitä lukien ja avatuilla korvilla kuullen, mitä Jumala palvelijainsa kautta tahtoo kulloinkin meille sanoa.
Tämäkin yllä merkitty raamatunkohta, jossa apostoli Johannes Pyhän Hengen avatulla ymmärryksellä kirjoittaa, minkälaisissa sieluntilassa luodut ja kalliisti lunastetut ihmispoloiset vaeltavat ulkona Jumalan valtakunnasta. Mutta ulkona ovat koirat, velhot ja huorintekijät, murhaajat ja epäjumalan palvelijat.
Eivät, rakkaat sisaret ja veljet, ole meidänkään kohdalta nämä vaarat vielä ohi, vaikka Jumala suuressa armossaan on johtanut meitä rakkaan Poikansa valtakuntaan. Sielunvihollinen käy päälle yötä ja päivää, etsien, kenen hän saisi niellä. Sillä on hengellisen huoruuden verkot, joilla se pyydystää. Jos se saa Jumalasta syntyneen lapsen niihin kiedotuksi, on suuri vaara, kun sielunvihollinen pimittää tunnon. Ei löydy parannuksen tarvetta, kun armon aurinko on laskenut, eikä enää paista. Niin kulkeutuu ihmislapsi epäjumalan palvelijaksi. Sillä joka harhailee, eikä pysy Kristuksen opissa, sillä ei ole Jumalaa. Jumalan sana sulkee ulkopuolelle elävästä seurakunnasta sellaisen.
Niin ollen ei ole vara veljeyssiteitä punoa inhimillisellä rakkaudella sielullisissa asioissa vastoin Jumalan sanaa, vaan Pyhän Hengen rakkaudella, rukouksen hengessä, Jumalan sanan ja evankeliumin kautta kutsua yksilöinä, Kristus-ovesta tulemaan sisälle. Sillä ulkona pyhäin yhteydestä ei ole anteeksiantamusta, eikä armahtavaa Jumalaa.
Jumalan sana ottaa pois perustuksen vääriltä alttareilta. Siksi, kun meillä on Herra Jeesus armoalttarina, eikä ole kuin yksi Herra, yksi ruumis, se on valtakunta. Sen tähden hän on lähettänyt enkelinsä todistamaan näitä seurakunnissa. Ei ole kysymys näkymättömistä enkeleistä, vaan on kysymys ihmisestä, jonka Jumala on sananjulistajaksi lähettänyt, viemään voittosanomaa Herrasta Jeesuksesta. Näitä Raamattu nimittää Herran Sebaotin enkeleiksi.
Äänellisen sovintosaarnan kautta
Tähän tehtävään ei ihmislapsi oman inhimillisyyden ja pyrkimysten kautta kykene, ellei häntä ole lähetetty ja vihitty tähän tehtävään. Kyllä sielunvihollisella on lähettejä, yksi yhdellä tavalla, toinen toisella. On muka saanut sananjulistajan tehtävän,
mutta kautta Raamatun me näemme, että Jumala on vain yhdestä paikasta ja yhdellä tavalla kutsunut tähän tehtävään. Siis seurakunnan kautta Pyhä Henki Jumala on aina Herran elopellolle työmiehiä saanut. Siellä Jumala on lastensa kautta Pyhän Hengen sinetillä siunannut ja vihkinyt papeiksi äänellisen sovintosaarnan kautta. Näin ollen on vain yksi lähetystoimisto, se on Herran Siioni, josta vain lähtee niitä eläväksi tekevän sanan julistajia, joidenka sydämellä on uskon kautta omistettuna Pyhä Henki, joka avaa kirjoitetun Jumalan sanan. Niin Jumala seurakuntansa kautta näitä Herran elopellolla olevia työmiehiään hoitaa ja vaalii heidän askeleitaan. On syytä, rakkaat Jumalan lapset, meidän aina muistaa rukouksen käsivarsilla kantaa heitä kalliissa tehtävässä, että Jumala saisi aina heidät lapsina kuljettaa. Ja täyttäisi heidän suunsa hyvyydellä, että heidän huuliltaan aina kaikuisi pois ottamaton ja pois jättämätön Jumalan sana kaksiteräisenä, että synnin unta nukkuvat heräisivät, ja Jumalan herättämät sielut löytäisivät Herran Siionista sen elämän virran lähteen, joka kerran Golgatan keskimmäisellä ristillä roomalaisen sotilaan keihäs avasi. Se yksin voi sammuttaa kuoleman kuivan janon. Sitä saa ostaa ilman rahatta ja hinnatta.
Synti ja armo
Pidä rakas Isä, avonaisena tätä elämän lähdettä, ettei sielunvihollinen saisi kaivon suuta tukittua. Että pasuuna aina kirkastaisi synnin synniksi ja armon armoksi, että todella ovat autuuden lähteet niin ehtymättömät. Ja Jumalan armo niin avara, että ei tarvitse syvemmällekään synnin usvan alle joutuneen ja eksyneen lampaan epätoivoon painua, kun vain kutsulle kuuliaisuuden osoittaa, joka rakkauden Henkenä kaikuu: tule, ota elämän vettä lahjaksi. Pasuunassa pysyy hellä, kutsuva ääni, kun sen on rakkauden siteillä Pyhä Henki Jumala yhdistänyt elävään viinipuuhun, Herraan Jeesukseen ja hänen seurakuntaansa. On suurta armoa, että Jumala saa rakkauden kautta säilyttää ehjänä yhdyssiteen hänen seurakuntaansa. Jos se katkeaa, niin oksa irtaantuu viinipuusta ja pasuna menettää voimansa. Kuule, sinä epäilevä ja itseäsi kuormaava Siionin asukas minun kanssani: Kohotamme katseemme pois omasta itsestämme armonaurinkoon, Herraan Jeesukseen. Vielä hän on meidän vajavaisten täydellisyys ja voimattomain voima ja koko vanhurskaus, jota saamme uskolla omistaa. Hänen verensä puhuu vielä niin kallista sanomaa, juuri sinulle, heikoimmalle, epäilevälle, vikojen ja virheitten alle joutuneelle minun kanssani. "Ole hyvässä turvassa. Sinun syntisi annetaan anteeksi." Me saamme tälläkin hetkellä uskoa Herran Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa veressä syntimme anteeksi, ja niin sanomme: tule, Herra Jeesus. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon meidän kanssamme nyt ja aina ja iankaikkisesti.
Vähin veljenne pyytäen esirukousta:
Kalle Niemi.
Siionin Lähetyslehti toukokuu 1950
’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
Tähän aikaan näette kaikkialla syntyvän sakramentin vastustajia ja kasteentoistajia (uudesti kastajia). Ne ovat ylen ravittuja, kyllääntyneitä henkiä, jotka eivät suinkaan kiitä Herraa meidän Jumalaamme hänen armostansa ja hyvyydestänsä, vaan Herran Jumalan täytyy kuin täytyykin olla muka väärässä, ja heidän oikaistavanaan, he kun kääntävät nurin hänen sanansa, eivätkä nauti tätä sakramenttia ilolla, kiittäen ja ylistäen Jumalaa, vaan etsivät omaa kunniaansa, ylistystänsä ja kiitostansa.
Martti Luther
Siionin Lähetyslehti toukokuu 1950