Seurakunnan ihanuus

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Seurakunnan ihanuus

ViestiKirjoittaja Taavi » 25 Elo 2009, 08:56

Seurakunnan ihanuus
Ilm. 22: 15–21.

Tällä etsikkoaikamme iltahetkellä sielunvihollisella on kiire, kun hän tietää itsellään vähän aikaa olevan. Siksi hän tahtoisi uneliaisuuden usvayöhön meidät nukuttaa ja kaikella pimeyden verholla ja hengen saastalla avartaa katsantokantamme. Näin Jumalan sanaankin nähden. Vihollinen asettaa kysymyksiä, onko Jumalan sana niin tinkimätön, että se syrjäyttää ihmisen oman avartuneen katsantokannan. Todellako on vain yksi elämän kaita tie, yksi autuaaksi tekevä oppi, yksi Jumalan asettama armojärjestys. Näitä tavaroitaan sielunvihollinen on tarjoamassa meidänkin ajatuspiiriimme, vieläpä sydämeen tahtoisi se ne istuttaa.

Rakkaat sisaret ja veljet. Tahtoisin ennen kaikkea ikään kuin hätäsignaalina huutaa taivaallisen Isän eteen rukouksena: Isä rakas, varjele minua ja myös koko Herran Siionia lihan ja hengen saastasta pysymään Kristus-kalliolla, Jumalan pettämättömästä sanasta kiinni pitäen, ahkerasti sitä lukien ja avatuilla korvilla kuullen, mitä Jumala palvelijainsa kautta tahtoo kulloinkin meille sanoa.

Tämäkin yllä merkitty raamatunkohta, jossa apostoli Johannes Pyhän Hengen avatulla ymmärryksellä kirjoittaa, minkälaisissa sieluntilassa luodut ja kalliisti lunastetut ihmispoloiset vaeltavat ulkona Jumalan valtakunnasta. Mutta ulkona ovat koirat, velhot ja huorintekijät, murhaajat ja epäjumalan palvelijat.
Eivät, rakkaat sisaret ja veljet, ole meidänkään kohdalta nämä vaarat vielä ohi, vaikka Jumala suuressa armossaan on johtanut meitä rakkaan Poikansa valtakuntaan. Sielunvihollinen käy päälle yötä ja päivää, etsien, kenen hän saisi niellä. Sillä on hengellisen huoruuden verkot, joilla se pyydystää. Jos se saa Jumalasta syntyneen lapsen niihin kiedotuksi, on suuri vaara, kun sielunvihollinen pimittää tunnon. Ei löydy parannuksen tarvetta, kun armon aurinko on laskenut, eikä enää paista. Niin kulkeutuu ihmislapsi epäjumalan palvelijaksi. Sillä joka harhailee, eikä pysy Kristuksen opissa, sillä ei ole Jumalaa. Jumalan sana sulkee ulkopuolelle elävästä seurakunnasta sellaisen.
Niin ollen ei ole vara veljeyssiteitä punoa inhimillisellä rakkaudella sielullisissa asioissa vastoin Jumalan sanaa, vaan Pyhän Hengen rakkaudella, rukouksen hengessä, Jumalan sanan ja evankeliumin kautta kutsua yksilöinä, Kristus-ovesta tulemaan sisälle. Sillä ulkona pyhäin yhteydestä ei ole anteeksiantamusta, eikä armahtavaa Jumalaa.

Jumalan sana ottaa pois perustuksen vääriltä alttareilta. Siksi, kun meillä on Herra Jeesus armoalttarina, eikä ole kuin yksi Herra, yksi ruumis, se on valtakunta. Sen tähden hän on lähettänyt enkelinsä todistamaan näitä seurakunnissa. Ei ole kysymys näkymättömistä enkeleistä, vaan on kysymys ihmisestä, jonka Jumala on sananjulistajaksi lähettänyt, viemään voittosanomaa Herrasta Jeesuksesta. Näitä Raamattu nimittää Herran Sebaotin enkeleiksi.

Äänellisen sovintosaarnan kautta

Tähän tehtävään ei ihmislapsi oman inhimillisyyden ja pyrkimysten kautta kykene, ellei häntä ole lähetetty ja vihitty tähän tehtävään. Kyllä sielunvihollisella on lähettejä, yksi yhdellä tavalla, toinen toisella. On muka saanut sananjulistajan tehtävän,
mutta kautta Raamatun me näemme, että Jumala on vain yhdestä paikasta ja yhdellä tavalla kutsunut tähän tehtävään. Siis seurakunnan kautta Pyhä Henki Jumala on aina Herran elopellolle työmiehiä saanut. Siellä Jumala on lastensa kautta Pyhän Hengen sinetillä siunannut ja vihkinyt papeiksi äänellisen sovintosaarnan kautta. Näin ollen on vain yksi lähetystoimisto, se on Herran Siioni, josta vain lähtee niitä eläväksi tekevän sanan julistajia, joidenka sydämellä on uskon kautta omistettuna Pyhä Henki, joka avaa kirjoitetun Jumalan sanan. Niin Jumala seurakuntansa kautta näitä Herran elopellolla olevia työmiehiään hoitaa ja vaalii heidän askeleitaan. On syytä, rakkaat Jumalan lapset, meidän aina muistaa rukouksen käsivarsilla kantaa heitä kalliissa tehtävässä, että Jumala saisi aina heidät lapsina kuljettaa. Ja täyttäisi heidän suunsa hyvyydellä, että heidän huuliltaan aina kaikuisi pois ottamaton ja pois jättämätön Jumalan sana kaksiteräisenä, että synnin unta nukkuvat heräisivät, ja Jumalan herättämät sielut löytäisivät Herran Siionista sen elämän virran lähteen, joka kerran Golgatan keskimmäisellä ristillä roomalaisen sotilaan keihäs avasi. Se yksin voi sammuttaa kuoleman kuivan janon. Sitä saa ostaa ilman rahatta ja hinnatta.

Synti ja armo

Pidä rakas Isä, avonaisena tätä elämän lähdettä, ettei sielunvihollinen saisi kaivon suuta tukittua. Että pasuuna aina kirkastaisi synnin synniksi ja armon armoksi, että todella ovat autuuden lähteet niin ehtymättömät. Ja Jumalan armo niin avara, että ei tarvitse syvemmällekään synnin usvan alle joutuneen ja eksyneen lampaan epätoivoon painua, kun vain kutsulle kuuliaisuuden osoittaa, joka rakkauden Henkenä kaikuu: tule, ota elämän vettä lahjaksi. Pasuunassa pysyy hellä, kutsuva ääni, kun sen on rakkauden siteillä Pyhä Henki Jumala yhdistänyt elävään viinipuuhun, Herraan Jeesukseen ja hänen seurakuntaansa. On suurta armoa, että Jumala saa rakkauden kautta säilyttää ehjänä yhdyssiteen hänen seurakuntaansa. Jos se katkeaa, niin oksa irtaantuu viinipuusta ja pasuna menettää voimansa. Kuule, sinä epäilevä ja itseäsi kuormaava Siionin asukas minun kanssani: Kohotamme katseemme pois omasta itsestämme armonaurinkoon, Herraan Jeesukseen. Vielä hän on meidän vajavaisten täydellisyys ja voimattomain voima ja koko vanhurskaus, jota saamme uskolla omistaa. Hänen verensä puhuu vielä niin kallista sanomaa, juuri sinulle, heikoimmalle, epäilevälle, vikojen ja virheitten alle joutuneelle minun kanssani. "Ole hyvässä turvassa. Sinun syntisi annetaan anteeksi." Me saamme tälläkin hetkellä uskoa Herran Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa veressä syntimme anteeksi, ja niin sanomme: tule, Herra Jeesus. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon meidän kanssamme nyt ja aina ja iankaikkisesti.
Vähin veljenne pyytäen esirukousta:
Kalle Niemi.

Siionin Lähetyslehti toukokuu 1950

’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’

Tähän aikaan näette kaikkialla syntyvän sakramentin vastustajia ja kasteentoistajia (uudesti kastajia). Ne ovat ylen ravittuja, kyllääntyneitä henkiä, jotka eivät suinkaan kiitä Herraa meidän Jumalaamme hänen armostansa ja hyvyydestänsä, vaan Herran Jumalan täytyy kuin täytyykin olla muka väärässä, ja heidän oikaistavanaan, he kun kääntävät nurin hänen sanansa, eivätkä nauti tätä sakramenttia ilolla, kiittäen ja ylistäen Jumalaa, vaan etsivät omaa kunniaansa, ylistystänsä ja kiitostansa.
Martti Luther

Siionin Lähetyslehti toukokuu 1950
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Mieskohtaista uudestisyntymistä ei joukkoelämystä

ViestiKirjoittaja Taavi » 15 Maalis 2011, 18:24

Mieskohtaista uudestisyntymistä
ei joukkoelämys voi korvata


Aikamme uskonnollisuus ryöstäytymässä
irti Totuuden Sanan kuuliaisuudesta



Mitä on sanottava ajallemme ominaisesta uskonnollisuuden elpymisestä? kysyi toimitus äsken raahelaiselta maallikkosaarnaajalta Jussi Lampelalta, joka pyysi nöyrästi saada rajoittaa vastauksensa vain mielestään oleellisimpaan. Aikamme uskonnollisissa virtauksissa lausuessaan mm.:

Mikään outo ilmiö ei Raamatun valossa ole se yleismaailmallinen liikehtiminen, joka nyt tuntuu ajassa kohisevan. Lukuisat raamatulliset ilmoitukset käsillä olevista lopun ajoista, antavat päinvastoin ymmärtää, että Kristuksen toisen tulemisen lähestyessä ilmenee kansoissa maan äärestä toiseen, jopa hillitöntäkin halua päästä jotenkin tyydyttämään sielunsa nälkää ja janoa. Samanlainen perusnäkemys esittyy Vapahtajan kuvauksessa Ihmisen Pojan päivän lähestymisestä. (Luuk. 17: 20–37).

Tarkatessa tuota uskonnollista kohua Sanan valossa, on pakko havaita, miten Herra ei sitä tunnusta jumalanvaltakunnan lähestymiseksi, vaan varoittaa siitä opetuslapsiaan: "Älkää te menkö ulos, älkääkä heitä seuratko!"

Kun tämän Kristuksen hämmästyttävän torjuvan asenteen havaitsee, joutuu pakosta kysymään, miksi Hän ei voi ilahtua tuollaisesta joukkoliikehtimisestä uskonnollisissa asioissa, vaikkapa liikehtiminen pyrkii leimaamaan itsensä mitä kristillisimmäksi julistaessaan julkisesti: "Katso täällä Kristus tai katso tuolla." Luulisi toki Kristuksen itsensä ilahtuvan herätyskohinasta, jossa Kristus-nimi tuntuu olevan suorastaan keskeisintä!

Miksi Hän todellakin varoittaa omiaan suostumasta tuohon kristilliseen kansanliikkeeseen?
Tuohon kysymykseen Herra itse vastaa. Hän osoittaa jo juutalaisten odottaneen Kristus- Messiasta ja jumalanvaltakuntaa, mutta sen Hän myös osoittaa, että nämä odottivat, kuten yleensäkin maailma omissa "kristillisissä" laskelmissaan, jumalanvaltakunnan tulevan "nähtävällä" tavalla, toisin sanoen siten, että uudesti syntymätön ihminen tuon tulon huomaa ja hyväksyy. "Ei heidän pidä sanoman: katso täällä, katso tuolla!"

Jumalanvaltakunta, Kristuksen seurakunta, Pyhän Hengen temppeli, on jo täällä maan päällä, mutta se on salattu viisailta ja toimellisilta, ja ilmoitettu vain pienille. Herra tahtoo sanoa: älkää te minun opetuslapseni, jotka jo olette saaneet uudestisyntymisessä armon päästä sisälle minun armovaltakuntaani, hyljätkö tätä maailmalle liian ahtaaksi ja suppeaksi näkyvää Jumalan rakennusta, sillä vaikka se ylenkatsotaan maailmassa, on se Jumalan oma teko.

"Jumala on meidät tehnyt kansaksensa ja laitumensa lampaiksi, emmekä me itse", korosti jo psalmista.
Herran torjuva asenne tuohon aikojen lopun "kristilliseen herätyskohuun," perustuu siis siihen, ettei siinä tahdota nöyrtyä Jumalan Sanan ehdottomaan määräysvaltaan, eikä ottaa vastaan jumalanvaltakuntaa sellaisena, miksi Kuningas on sen perustanut ja rakentanut.

Yleismaailmallisen herätyskohun eksymys on näin ollen siinä, että uskaltaudutaan ihmisiin ja hyljätään jumaluuden kolmas persoona, Pyhiä Henki, ja hänen tekonsa.
Suuria maailman julistajanimiä on Suomessakin liikkunut mainostettuina ihmeiden tekijöinä, joukkoja on saatu kokoon, ja tehty propagandaa kymmenistä ja sadoista tuhansista ihmisistä, mutta "kun mies meni, niin savu jäi", ja kaikki rakennus hajosi. Herätyskohu piti ylenkatsoa Kristuksen täällä jo oleva seurakunta, ja kuitenkin kohu jätti lukemattomat sielut vaille Pyhän Hengen jatkuvaa armohoitoa, ja näin tuuliajolle. Tuosta ei varmaan iloitse muut kuin sielujen eksyttäjä, joka oli ovelasti sumuttanut joukkojen silmät etsimästä ja näkemästä Herran todellista Siionia.

Ilmeistä on myös se, että tuo elpynyt uskonnollisuus, joka on ryöstäytymässä irti Totuuden Sanasta, tavoittelee joukkoelämyksiä, kun taas raamatullinen kristillisyys tavoittaa synninhätään joutunutta ihmisyksilöä Jumalan armovaltakuntaan.

Kun ajassamme on todellista synninhätää, toivoisi sydämestään, että Kristus, joka vieläkin on omiensa kanssa, ja on "maailman loppuun asti", löytyisi, ja sielut löytäisivät levon Hänessä.
Siksi tekisi mieli välittää jumalanvaltakunnan viestiä kaikille todellista Jumalan rauhaa kaipaaville, ja muistuttaa, että Herran Siionissa asuu vieläkin se ylösnoussut ja elävä Kristus. Jolta riittää yhäti rakkautta ja aikaa, hoitamaan sitä yksityistä "samarialaista vaimoa", jonka Raamattu asettaa nykypäivän uskonnollisen joukkoliikehtimisen vastapainoksi.

Olemme totisesti nykyaikana vaarassa eksyä peräti "inhimilliseen kristillisyyteen", jossa kohu kulkee eittämättä ohi Kristus- Vapahtajan. Olisi siksi muistettava, ettemme me raukat pääse synneistämme elämyksillämme, emmekä mitenkään muuten, kuin että Jumala itse meidät päästää armohuoneensa asukkaiksi.

Jussi Lampela
Päivämies 30.8.1956
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja mies » 05 Kesä 2013, 16:21

Elihu Teemanilainen Jobia,


Tuossa Taavetilla tullut kirjoitusvirhe, "Elifas Teemanilainen Jobia", ei Elihu Teemanilainen. (esim. Job 4:1). Elihu oli (1992) "Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. "
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Jussi Lampela: Mieskohtaista uudestisyntymistä ei joukk

ViestiKirjoittaja Taavi » 20 Syys 2014, 11:48

Usko tulee kuulosta

Raamattu on maailman vanhin kirja, jonka alkulehdille on kirjoitettu maailman perustamisesta. Kerrotaan siitä, miten Jumala loi maailman ja myös siitä, että Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Mihinkään muuhun elolliseen eläimeen ei Jumala puhaltanut elämän henkeä. Ensimmäiselle ihmiselle, Aadamille, Jumala myös antoi puolison ja hänen nimekseen tuli Eeva. Jumala asetti ensimmäisen ihmisparin asumaan paratiisiin, jonka Hän oli istuttanut Eedeniin itään, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu. Paratiisissa oli erilaisia hedelmäpuita ja Jumala kehotti Aadamia ja Eevaa syömään vapaasti kaikista muista puista, mutta hyvän ja pahan tiedon puusta hän kielsi syömästä, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman, sanoi Jumala heille. Paratiisissa oli jo silloin hyvän ja pahan tiedon puu. Jo silloin oli hyvä ja paha, niin kuin se on vielä tänäkin päivänä. Hyvän tiedon puu kuvasi myöhemmin maan päälle syntyvää Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta ja Hänen valtakuntaansa, joka on oksina elävässä viinipuussa. Tällöin paholainen esiintyi erittäin viekkaasti ja taitavasti käärmeen muodossa ja houkutteli ensimmäisen ihmisparin kiusaukseen, ja he vastoin Jumalan tahtoa söivät kielletyn puun hedelmästä.

Tämän jälkeen Aadamin ja Eevan silmät aukenivat ja he huomasivat olevansa alasti ja he tekivät itselleen viikunapuun lehdistä verhot ja verhosivat niillä itsensä. Jumala käyskenteli paratiisissa ja Aadam ja Eeva piiloutuivat puiden sekaan. Tällöin Aadam ja Eeva olivat tulleet tuntemaan hyvän ja pahan niin kuin käärme oli heille sanonut. He alkoivat pelätä tekojaan ja niiden seurauksia, pelätä Jumalaa, joka etsi heitä. Jumala ajoikin sitten Aadamin ja Eevan pois paratiisista ja määräsi heidät tekemään työtä ja siitä saamaan elatuksensa. Samalla Jumala ilmoitti että heidän pitää jälleen maaksi tuleman. Mutta Jumala antoi myös lupauksen siitä, että kerran oli tuleva maan päälle lunastaja, joka vapahtaa ihmiskunnan synneistä ja joka polkee rikki käärmeen pään, sen käärmeen, joka vietteli ensimmäiset ihmiset syntiin. — Vihollinen on vietellyt vielä sen jälkeenkin maan piirin asukkaita syntiin ja viettelee heitä vielä tänäkin päivänä. Käärmeen eli paholaisen pää murskattiin rikki silloin, kun Jeesus Kristus kärsi ja kuoli ristin päällä pitkänäperjantaina ja nousi ylös kolmantena päivänä. Näin oli kuoleman ja helvetin valta voitettu ja Jumalan antama lupaus täyttynyt. Synnin valta oli voitettu.

Synti on se, joka erottaa ihmisen aina Jumalasta. Synti kadottaa, jos ei siitä tee parannusta armon ajassa. Miten ja missä parannus olisi sitten tehtävä?
Jumala oli lupauksensa antanut paratiisissa: Jeesus Kristus antoi vähää ennen taivaaseen astumistaan opetuslapsilleen lähetyskäskyn: menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Vielä Jeesus Kristus käski saarnata parannusta, ja syntien anteeksi saamista Hänen nimessään ja veressään kaikille kansoille alkaen Jerusalemista.
Raamatussa kerrotaan, että lähetyskäsky annettiin vain Jeesuksen opetuslapsille. Martti Luther oli synneiltään vaivattuna eikä saanut sielulleen rauhaa ennen kuin luostarissa, jossa ennen uskoon tullut munkki selitti hänelle, että ihminen vanhurskautetaan uskosta ilman lain tekoja. Luther sai kysymyksessä olevalta munkilta synninpäästön ja hänestä tuli Jumalan lapsi. Sen jälkeen hän suoritti uskonpuhdistuksen paavin vallan alaisessa kirkossa ja samalla hän julisti elävää evankeliumia. Monien vaiheiden jälkeen elävä usko tullut Suomeenkin.

Runsas sata vuotta sitten Ruotsin Pajalassa vaikutti rovasti Lars Leevi Laestadius, joka oli elävän uskon saarnaaja. Hänkin oli saanut parannuken armon Maria nimisen Jumalan lapsen kautta, Suomen Lapissa vaikutti myös Juhani Raattamaa, joka hänkin oli parannuksen tehnyt, elävän uskon saarnamies. Näin elävä usko kuli miehestä mieheen.
Usko on siis tullut kuulosta Jeesuksen antaman lähetyskäskyn mukaan. Paavali selittää Roomalaiskirjeen 10 luvussa: ”Jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi. Kuinka he sitä Avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet. Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa? Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä. Niin kuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden, jotka hyvää julistavat.» (Room. 10:13-15).

Raamatussa sanotaan, että yksi usko ja yksi kaste. Jeesus Kristus ei opettanut maan päällä ollessaan kuin yhdenkaltaisesta uskosta. Edellä on mainittu, että usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Jumalan sanan kautta. Siis Raamattua lukemalla ei tulla autuaaksi.
Heränneellä tunnolla oleva ihminen, joka haluaa löytää armollisen Jumalan, voi rukoilla Jumalaa johdattamaan hänet oikealle tielle. Ihmisen on löydettävä Jumalan valtakunta, seurakunta, jonka muodostaa joukko kristinuskovaisia ihmisiä. Seurakunnan pää on Jeesus Kristus, joka on viinipuu ja oksina ovat seurakunnan jäsenet, joihin virtaa Jeesuksesta Kristuksesta elävä voima. Raamatussa osoitetaan, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Jos ihminen lain herättämänä katuu syntejään ja haluaa niistä välittömästi luopua ja kyselee Jumalan seurakunnassa, kuuluuko minulle Jumalan armo. Tällaiselle Jumalan lapset julistavat synninpäästön Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä siis tapahtuu korvin kuultavalla tavalla. Armoevankeliumi ei tapahdu ihmisen tahdosta, koska ihminen ei voi ottaa mitään, jos hänelle ei anneta ylhäältä. Tämä on ihmisen suun kautta julistettu taivaan Isän sydämeltä saakka Pyhän Hengen välityksellä. Kun ihminen uskolla ottaa vastaan tämän evankeliumin, hän saa lahjaksi Pyhän Hengen ja hänestä on tullut Jumalan lapsi.

Seurakunnassa sananjulistaja on seurakunnan valaisema ja näin ollen toimeensa valtuutettu, hänet on siihen tehtävään seurakunnassa siunattu. Elävän seurakunnan valitsema sananjulistaja puhuu sen mukaan mitä Pyhä Henki hänelle kirkastaa kulloinkin. Jos puhuja alkaa harhailla sen seurakunta pian hänelle kirkastaa. Seurakunta on totuuden patsas ja perustus. Jumalanlapsi on samalla syntinen ja pyhä. Ja koska synti helposti tarttuu, hänellä on aina lupa käydä armoistuimen eteen, kun hän vikoihin joutuu ja kysyä: vieläkö minulle kuuluu Jumalan armo. Koska kristitty on Jeesuksen seuraaja opissa, elämässä ja kärsimisessä, niin hänestä on tullut Jeesuksen Kristuksen seuraaja. Jeesus Kristus on lain loppu jokaiselle, joka uskoo. Ihminen ei enää ole Mooseksen lain alainen, vaan hän on armon alla. Jumalan armo opettaa elämään pahassa maailmassa siveästi ja puhtaasti ja välttämään kaikkea syntiä. Jos syntiin joutuu, siitä on tehtävä parannus, kuten edellä on mainittu. Jos ihminen luopuu uskosta ja jättää Jumalan valtakunnan, se on vakava asia, koska on vaara, että etsikon aika menee ohitse. Mutta armo on aina uusi. On mahdollisuus tuhlaajapojan tavalla tulla takaisin Jumalan valtakuntaan.

E. Haavisto
Päivämies 13.2.1974
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron