Yrjö Moilanen: Matkamiehen kirje

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Yrjö Moilanen: Matkamiehen kirje

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Syys 2009, 19:42

Matkamiehen kirje

Armo, rauha ja Isän Jumalan rakkaus olkoon meidän kaikkien kesken, jotka olemme Jumalan suuresta armosta päässeet hänen rakkaudestaan osallisiksi. Näillä sanoilla tahdon aloittaa tämän pienen ja puuttuvaisen kirjeeni. Monta kertaa on ollut haluni ottaa paperi ja kynä käteen ja kirjoittaa tähän rakkaaksi tulleeseen lehteen jonkun rivin, jos Jumala antaa ymmärrystä, mitä kirjoittaa. Hänen kädessäänhän on kaikki meidän ajatuksetkin.
Alussa on otsikkona matkamiehen kirje. Kaikki ihmiset, jotka Jumala on luonut, ovat matkamiehiä. Jumala sanansa kautta vielä ilmoittaa ihmislapsille, että on olemassa kaksi tietä täällä maan päällä ja kaksi ihmislapsilaumaa, jotka niitä teitä kulkevat. Mutta näillä teillä kulkijat eivät ole kaikki samaan päämäärään pyrkimässä, sillä siinä on juopa välillä, joka erottaa toiset toisistaan ja mikä se on, se on että toiset kulkijat ovat Jumalasta syntyneitä Jumalan armolapsia Jumalan sanan, ja Pyhän Hengen kautta Jumalan valtakuntaan tulleita. Heidän toivonsa ja päämääränsä on, että Jumala suuressa rakkaudessa heitä varjelisi tässä valtakunnassa uskon kautta, että me kerran perille pääsisimme. Sillä Jumala sanansa kautta meille ilmoittaa, että palkan saamme sitten vasta, kun pääsemme perille. Välillä ei tehdä tilejä eikä laskuja meidän toimistamme.
Rakkaat matkaystävät, sisaret ja veljet, sehän on meidän halumme ja toivomme. Että kerran, kun päättyy tämä ajallinen matkamme täällä, että saisimme kuulua siihen valkopukuisten joukkoon ja kuulla äänen: Te Isäni siunatut, tulkaa ja omistakaa se valtakunta, joka teille maailman perustamisesta asti valmis ollut on.
No niin. Nyt voinkin kertoa omasta matkastani, että Jumala suuressa rakkaudessaan minua kutsui ja herätteli omaatuntoani palvelijainsa kautta sanallaan, ja sehän onkin ensimmäinen askel, että Jumala vetää ihmistä sanansa kuuloon. Sillä usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta ja kuinka he kuulevat, ellei joku sitä puhu ja ei kukaan puhu, ellei häntä lähetetä. Jumalan sana on terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka.
Jumalan sanalla on kaikki tehty, kuten Raamatun alkulehdiltä olemme lukeneet. Se on niin voimakas se Jumalan sana, että se pystyy särkemään synnin panssarinkin ihmisen omastatunnosta. Niin kävi munkin kohdalla, että Jumalan sana sai särkeä synnin kahleet ja tuli hätä, että mihinkä joudun, jos tässä sieluntilassa tulee kuolema ja pois muutto ajasta iankaikkisuuteen. Jumala antoi voimaa, että piti ruveta kyselemään Jumalan lapsilta, että kuuluuko Jumalan armo näin suurelle syntiselle kuin minä olen. Siellä Jumalan valtakunnan lapsilaumassa oli vaikka kuinka monta hyvää neuvonantajaa, ja sanottiin, että sinunkin syntisi on kerran jo maksettu Golgatan keskimmäisellä ristillä Herran Jeesuksen riippuessa naulojen varassa ja verta vuodattaen, että saat sinäkin uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ja se oli uusisyntyminen Jumalasta ja sitten tuli rauha omalletunnolle, kun sai ne suuret synnit anteeksi ja tässä nimessä ja veressä on tarvinnut matkani varrella aina uskoa synnit anteeksi, sillä ei ne synnit lähdekään yhdellä parannuksella. Niin usein, kun Pyhä Henki meille kirkastaa synnin ja omatunto alkaa kärsiä sen tähden, niin on lupa aina uskoa synti syntinä ja uskoa anteeksi aivan samalla tavalla kuin ensi kerrallakin. Tämä onkin ainoa ja oikea oppi tähän hätään ja se onkin, rakkaat matkaystävät, sisaret ja veljet, kallis asia, että Jumala saisi meitä näin hoitaa Jumalan lasten valtakunnassa. Meillä ei ole varaa lähteä muualta neuvoja kyselemään, sillä nyt on vaarallinen aika ja eksytysten henget ja opit maailmassa. Jumala antakoon meille suuressa rakkaudessaan ymmärryksen silmät aina olla auki, että näkisimme pysyä tällä oikealla kaidalla elämän tiellä ja kerran perille pääsisimme.
Kuulepa sinä, kuka lienetkin, jos et ole tässä Jumalan valtakunnassa, että sinunkin edestäsi on kerran Jeesus kärsinyt ja kuollut ja sovittanut synnit. Jos sinä uskot ja teet parannuksen omista synneistäsi, niin pääset tähän Jumalan lasten vapaaseen valtakuntaan, ja saat rauhan omalletunnollesi. Maailman lavea ja kaunis tie vie iankaikkiseen kadotukseen, joka ei lopu koskaan. Sen tähden pysähdy, ihmislapsi, aikanasi ajattelemaan, mikä matkan päässä odottaa, jos armonaika loppuu ennen kuin teet parannuksen ja kuljet sillä tiellä mitä maailma ihmislapsille tarjoaa. Pyydän, että jos joku sattuu lukemaan tämän puuttuvaisen ja vajavan kirjeeni, että annatte kaikki erehdykset anteeksi ja niin nyt uskomme, kuin ensi kerrallakin kaikki synnit, sisaret ja veljet, anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sydänveressä.
Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa Yrjö Moilanen
Siionin Lähetyslehti huhtikuu 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Tammi 2011, 09:43

Jumalan lupaukset ovat totiset ja vahvat


Ensimmäinen ihmispari, jonka Jumala oli luonut, lankesi syntiin sielunvihollisen pettämänä, ja osoitti Jumalan neuvoille tottelemattomuutta. Jumalahan kielsi syömästä siitä puusta, joka oli paratiisin keskellä. Näin ihminen joutui eroon Jumalasta, ja hänen tuomionsa alaiseksi, vaikka Jumala oli tarkoittanut ihmisen elämään yhteydessään iankaikkisesti. Mutta jo silloin Jumala antoi lupauksen syntiin langenneille ihmisille pelastussuunnitelmastaan. Hän sanoi: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille. Sen pitää rikki polkeman sinun pääs, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän." (1. Moos. 3:15).

Tätä lupaustansa Jumala aina uudisti pyhien profeettainsa kautta. Tätä Pyhän hengen ilmoitusta nämä pyhät ilmoittivat ihmiskunnalle. Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailman vapahtajaksi, ottamaan päällensä maailman synnit.

Luemme uskontunnustuksessa, että sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta; jne. Hän oli Jumala, mutta myös ihminen, aivan kuin yksi meistä, mutta kuitenkin ilman syntiä. Raamatussa kerrotaan, että hän rupesi saarnaamaan, ja tekemään tiettäväksi Jumalan, Isänsä tahtoa. Mutta toiset aivan kauhistuivat sitä oppia, jota Herra Jeesus julisti, sillä se oli kovin erilaista, kuin mitä Mooseksen laki oli opettanut.

Sitten Jeesus valitsi opetuslapsia itselleen, köyhistä kalastajista ja tullimiehistä, jotka saivat nämä vuodet olla hänen seurassaan. Heille Jeesus opetti taivaan valtakunnan salaisuuksia, ja käski heitä: "Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!" (Matt. 28: 19–20).

Tämä opetuslasten evankeliumin työhön lähettäminen tapahtui sen jälkeen, kun heidät oli puetettu voimalla korkeudesta. Ei tämä kallis tehtävä heidän mukanaan mennyt maan rakoon, vaan tätä eläväksi tekevää evankeliumia vieläkin saarnataan Jumalan valtakunnassa syntien anteeksi saamiseksi. Herra Jeesus sanoo: en minä ole tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisiä parannukseen. Mutta niin on vieläkin, että vain harvat ottavat tämän pelastussanoman vastaan. Pimeys peittää kaiken, ja myllyn äänikin lakkaa, jyrisemästä ja jauhajat jäävät joutilaiksi. Pian ovet katua vastaan sulkeutuvat.

Jumalan seurakunta on ollut aina maan päällä. Se on hukkumaton valtakunta. Herra Jeesus on luvannut olla omiensa kanssa maailman loppuun saakka. Jumalan seurakunta on ollut hajallaan asuva seurakunta ennen, ja on vielä tänä päivänäkin. Vain muutama Jumalan lapsi on siellä täällä, ikään kuin valona pimeyden keskellä.

"Näin valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät työnne ja kunnioittaisivat teidän Isäänne, joka on taivaissa." (Matt. 5:16).

Kuinka sinä, rakas sisareni ja veljeni, olet valona ja suolana ollessasi onnistunut? Minusta tuntuu, että minä ainakin olen ollut huono valon näyttäjä. Ei ole tainnut valoni paljon pilkahdella. Mutta tämänkin olon ja epäilyksen saamme syntinä hyljätä, ja uskoa Herran Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi, niin kuin kaikki muutkin viat ja virheet. Kun me armonkerjäläisinä, synnin poispanijoina valkeudessa vaellamme, niin jospa me sittenkin epäuskoisten seassa näytämme oudoilta. Koska vanhat naapurit ja tuttavat joskus katsovat, että on siinä hullua porukkaa.

Rakkaat sisaret ja veljet, uskokaa kaikki synnit ja matkan viet anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumalan rauhan terveisin,
Kalle Moilanen
Päivämies 6.10.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Tammi 2011, 12:56

Ja heidän verkkonsa repesi


(Luuk. 5:1–)

"Ja kuin he sen tekivät, sulkivat he suuren kalain paljouden, ja heidän verkkonsa repesi." (Luuk. 5:1–11)

USKOTTOMIEN keskuudessa lienee tutuin raamatun kohdista se, jossa Jeesus sanoi opetuslapsilleen: älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Tähän raamatunkohtaan he usein vetoavat, kun Jumalan lapset kehottavat heitä parannukseen. Lukemassamme tekstissä myös puhutaan aiheesta, josta on kansan keskuuteen levinnyt sanonta, kun on kalastamisesta kysymys: oliko Pietarin kalansaalis. Uskoton ihminenkin käsittää sanallisesti, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Mutta mitä se kätkee sisällensä hengellisessä mielessä, sitä ei ole koskaan järki käsittänyt.

On otettava huomioon, kun luemme pyhää Raamattua, että se ei ole joku luonnontieto, eikä kalakirja, vaikka tässäkin lukemassamme tekstissä näyttäisi olevan aivan luonnollinen tapahtuma. Mutta Jumalan sana vetää kuitenkin selvän rajan Jumalan valtakunnan ja maailman valtakunnan välille. Tämän rajan kirkastaa ja avaa Pyhä Henki. Kun Jeesus oli Galilean meren tykönä, hän näki kaksi venhettä, joista kalamiehet olivat lähteneet, ja pesivät verkkojaan. Tätä raamatunkohtaa lukiessa, minulla on tullut mieleen erään veljen kokemus, jonka hän kertoi saarnassaan, ja joka on aivan kuin avaamassa tätä Jumalan sanan paikkaa, ja sitä, mistä tässä on kysymys.

Eräs veli oli ollut helluntailaisuudessa noin kymmenen vuotta. Hän oli pannut tunnolta pois kaiken, minkä tunsi synniksi. Rauhaa ei kuitenkaan tullut: Sitten hän oli muistanut, että kotipihassa aitaa tehdessään, hän oli ottanut aidan vitsaksia naapurin isännän metsästä. Hän oli mennyt toivorikkain mielin naapuriin kertomaan, että hän on sellaista tehnyt, ja että hän nämä isännälle korvaa. Kun rauhaa ja varmuutta ei sittenkään tullut, hän oli uskonveljien kokouksessa sanonut: mikä siinä on, kun minä olen tässä uskossa kymmenen vuotta kilvoitellut, ja kaiken pannut aina pois sydämeltä ja kuitenkaan minulla ei ole sitä rauhaa, josta Raamattu puhuu. Nämä uskonveljet olivat vastanneet: sinä et ole tehnyt kaikesta parannusta. Silloin oli tämä veli tehnyt sydämessään päätöksen: täällä ei ole minun paikkani. Täällä ei ole Herra Jeesus. Hän aivan kuin irtaantui pois väärän hengen työmiehistä, jotka yrittivät pyydystää saalista ja heittivät verkkoja maailman mereen.

Tällaista näyttää kuvaavan tämäkin raamatunkohta. Oliko tullut saalista? Ei ollut tullut. Sillä Simon sanoi Jeesukselle: "Me olemme kaiken yön työtä tehneet, ja emme mitään saaneet." Näin kävi vanhemmalle veljelle. Ei hän saanut vohlaakaan, iloitakseen ystäviensä kanssa. Tyhjäksi ovat aina verkot jääneet, jos niitä ihmisvoimin on heitetty maailman mereen, sillä siellä on synnin synkkä yö, eikä siellä tule saalista Jumalalle. Tätä todistaa sekin, kun Simon Pietari Tiberian meren tykönä sanoo: minä menen kalaan. "Minä," on aina ollut vaarallinen sanan uskovaiselle. Niin se oli Pietarillekin, aikaisemminkin. Jos kaikki muut, niin minä en sinua kiellä. Toiset opetuslapset sanoivat: me menemme myös kanssas: Näistä sanoista huomaamme, että tuolle kalamatkalle ei saanut tulla Herra Jeesus. Ja missä ei ole Jeesus valona, siellä on pimeys. Sen tähden opetuslapset eivät sinä yönä mitään saaneet. "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: ei.

Tiedämme jumalan sanasta, että Jeesuksen ruoka ja ravinto on siinä, että hän saa antaa lapsilleen, ja kaikille katuville synnit anteeksi. Opetuslapset olivat laskeneet verkon väärältä puolelta venhettä, sillä Jeesus sanoi: laskekaa verkko oikealta puolelta venhettä, niin te löydätte. Ajallisessa mielessä on yhdentekevää, laskeeko verkon oikealta vai vasemmalta puolelta venhettä. Mutta hengellisessä mielessä evankeliumin verkko on aina laskettava oikealta puolelta. Tällä ymmärtäisin, että järki om otettava vangiksi ja anottava Pyhää Henkeä. Silloin tapahtuu verkon laskeminen oikein, ja tulee saalista taivasta varten. Ja kuin he sen tekivät, tuli niin paljon kaloja, ettei he voineet vetää.

Ihmisvoimat eivät ole koskaan riittäneet, kun on kysymys Jumalan valtakunnan työstä ja evankeliumin verkon vetämisestä, vaan sen täytyy tapahtua Pyhän Hengen voimasta. "Niin Hän meni yhteen venheeseen, joka oli Simonin, ja käski hänen vähän maasta laskea ulos: ja hän istui, ja opetti kansaa venheestä." Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että venhe olis aina häntä läsnä kansan tähden, ettei he häntä ahdistaisi. Tässä on tuttu kuva siitä, kuinka ihmiset ovat sanomassa, kun Jumalan lapset kehottavat heitä parannukseen: me emme tarvitse siinä ihmistä, me sovimme asiat Jumalan kanssa kahden kesken.

Jeesus on käyttää opetuslapsiaan sanansa saarnaajina elämän leivän jakamisessa. Kun Jeesus ruokki suuren kansanjoukon, ei hän itse jakanut ruokaa kansalle, vaan hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen, ja opetuslapset jakoivat kansalle. Ei Jeesus itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. (Joh. 4:2). Näin on Jumalan valtakunnan työ aina mennyt eteenpäin, kun itsessään heikot Jumalan lapset ovat saarnanneet. Mutta tässä työssä Jumalan lapsi on ollut kuin venhe myrskyävällä merellä. Sitä venhettä synnin laineet heittelevät. On joutunut huutamaan niin kuin Pietari: Herra auta minua, minä hukun. "Mutta kun hän lakkasi puhumasta, sanoi hän Simonille: vie syvälle ja heittäkäät verkkonne apajalle." Tähän Simon vastasi: "Sinun käskystäs minä heitän ulos verkon."

Jeesus sanoi vertauksessaan: Jumalan valtakunta on verkon vertainen, joka on mereen heitetty, joka kaikenlaisia kaloja kokosi. "Sinä lisäät kansaa ja lisäät iloa. Jumalan valtakunnassa on aina iloittu, kun on ollut parannuksen tekijöitä, ja syntisiltä huulilta on pusertunut: Herra Jeesus, ole kiitetty. Tätä kuvaa tämäkin raamatunkohta, kun tuli paljon saalista, niin että verkot repesivät. Astia tuli ylitsevuotavaksi. Mutta missä synti on suuresti tuttu, siellä on armo ylenpalttisesti tuttu. Sen tähden Simon sanookin: "Herra, mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen."

Edelleen Jeesus sanoo vertauksessa: yhdellä miehellä oli sata lammasta. Jos niistä yksi eksyy, eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentä ja yhdeksän, ja riennä sen eksyneen perään, ja jos niin tapahtuu, että hän sen löytää, niin hän nostaa sen olalleen ja vie kotiin. Ja iloitsee enemmän siitä yhdestä kuin yhdeksästä kymmenestä ja yhdeksästä, jotka eivät eksyneet. Opetuslapsesta, jota Jeesus rakasti, sanotaan (Joh.20:2-4). "Niin hän juoksi ja tuli Simon Pietarin tykö ja sen opetuslapsen tykö, jota Jeesus rakasti ja sanoi heille: he ovat Herran ottaneet pois haudasta ja emme tiedä, kuhunka he hänen panivat. Niin Pietari meni ulos ja toinen opetuslapsi ja tulivat haudalle. Mutta he juoksivat kahden ynnä, ja toinen opetuslapsi juoksi edellä nopeammin kuin Pietari, ja tuli ensin haudalle." Tässä käytetään opetuslapsesta, jota Jeesus rakasti, nimitystä "toinen opetuslapsi". Luemme edelleen: "Ja Simon Pietari seurasi Jeesusta, ja toinen opetuslapsi. Mutta se opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava, ja meni sisälle Jeesuksen kanssa ylimmäisen papin saliin. Mutta Pietari jäi ulos oven eteen. Niin toinen opetuslapsi, joka ylimmäisen papin tuttava oli, meni ulos ja puhui ovenvartijalle, ja toi Pietarin sisälle." (Joh: 18: 15–16). Kuka oli ylimmäisen papin tuttava? Tästä saamme lukea. (Luuk. 22: 3–4).

"Aivan pää painuu alas, ja joutuu kyselemään Jumalan lapsilta, että onko vielä lupa tällaisena uskoa. Aina on kuulunut Hyvän Paimenen ääni: rakas veljeni ja sisareni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Huonosti onnistunut veljeni ja Sisareni, saisimme olla kiitollisia taivaan Isälle, että tunnemme huonoutemme, sillä huonojen kanssa Jumala on tullut aina hyvin toimeen. Saakoon Jumala pitää meitä jokaista armolastaan aina huonon paikalla, ja esittelemässä kerjäläisen passia. Silloin on apukin lähellä. Jeesuksen nimessä ja veressä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi. Silloin olet vapaa. Kun matkasi päättyy, loppuu myös uskominen.

"Ah autuas päivä, ei kirkkautes, Voi maailman orjille koittaa,
Vaan köyhille suot sinä siunaukses, Ja nöyrät sun armosi voittaa.
Sä valaiset hengessä vaivaisia, Kun köyhinä armoos he turvaa." VK 527: 3.


Vilho Mustonen
Päivämies 6.10.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Touko 2011, 11:58

Ihmeellinen verkko


Matt. 13: 47 – 50
Kun me seuraamme näitä evankelistain kertomuksia tästä Pyhästä kirjasta, niitä, joissa kerrotaan Herramme Jeesuksen toiminnasta siltä ajalta, jolloin hän oli profeetallisessa virassaan täällä maan päällä, niin me näemme toteutuneen sen profeetan kautta sanotun sanan, jonka Jumala oli Pyhän Henkensä kautta ilmoittanut jo hänestä, että hän avaa suunsa vertauksiin ja puhuu sanotut maailman alusta. Niinpä me näemmekin että, kun Herramme Jeesus siellä vaeltaa, niin kuin sanotaan: "kulki paikasta toiseen, saarnaten evankeliumia Jumalan valtakunnasta omiensa kanssa," niin hän käyttää tätä Jumalan eli taivaan valtakunnan asiaa, kirkastaessaan ihmisille vertauksia monista ajallisen elämän asioista. Näitä on tämäkin luettu kappale. Kun me näitä tutkimme, niin kuin yleensä Jumalan sanaa, niin me tulemme monta kertaa sellaiseen ihmeelliseen ajatukseen; mitähän tuollaisenkin asian "sisällä" lienee.

On sellaisia vertauksia ja kertomuksia, jotka eivät näytä sopivan ollenkaan meidän ihmisten ymmärryksen, eikä toiminnan mukaan. Näin on laita tämänkin. Tässä kuulimme taivaan valtakuntaa verrattavan ensinnäkin sellaiseen verkkoon, ”joka kaikenlaisia kokosi", mitä meressä on. Tämä ei sovi ollenkaan meidän luonnolliseen ymmärrykseemme, että voitaisiin sellainen verkko tehdä, jolla voisimme saada sitten kaikenlaisia kaloja, mitä merissä ja järvissä on. Ainahan täytyy tehdä melkein jokaiselle kalalajille omituinen verkko.

Sitten toinen kohta on tämä, kun Jeesus sanoi, että se vedettiin rannalle vasta sitten, kun se täyteen tuli. Emme me ihmiset koskaan verkkoa jätä eli pane järveen tai mereen siinä ajatuksessa, että se voisi täyteen tulla, joka ainoaan silmään kala.

Senpä tähden meidän aina tarvitsee, kun asetumme Jumalan sanan ääreen, sitä tutkimaan kotona yksinäisyydessämme, tahi näin suurin joukoin seuroissamme, tai missä hyvänsä, rukoilla jumalaa, Herran Jeesuksen nimeen, että hän suuressa rakkaudessaan ja armossaan meille olisi itse kirkastamassa omaa tahtoansa. Meissä ei ole ketään sellaista, niin viisasta ja taitavaa, että me voisimme itse omasta voimastamme saarnata, niin kuin apostoli Paavalikin siitä sanoo. Tai omalla viisaudellamme, omalla järjellämme, oppineisuudellamme tai muulla sellaisella käsittää näitä taivaallisia asioita. Me tarvitsemme aina vanhan virrenlaulajan sanoilla ajatella: "Järki vangiksi ottakaamme, Pyhää Henkeä anokaamme, joka oikein opettaa Isää, Poikaa tuntemaan."

Taivaan valtakunta on sama kuin Jumalan valtakunta, josta olemme jo tänäkin päivänä kuulleet. Tämä ei ole mikään tuollainen pilvissä, jossakin tuolla korkeudessa leijuva, jossakin tuollainen ihmisjärjen mukaisen ajatuksen ja mielen mukaisena oleva, tai sitten vasta haudan tuolla puolen saavutettava. Jumalan valtakunta on täällä maan päällä, täällä ihmisten keskellä, niin kuin olemme lukeneet ja rukoilleet jo pieninä, jo silloin, kun äitimme pani meidän pienet kätemme ristiin ja opetti siunaamaan, niin kuin sanomme, opetti tuon kauniin Isä meidän rukouksen, jossa olivat ja ovat tänäkin päivänä sanat: "Lähestyköön sinun valtakuntasi!" Olemme myös lukeneet Lutherin vähästä katekismuksesta selityksen tähän. Luther sanoo, että "se lähestyy ilman meidän rukoustammekin, mutta me rukoilemme tässä rukouksessa, että se meidänkin tykömme tulisi." Tulisi tuo taivaan eli Jumalan valtakunta meille, juuri niin kuin Herramme Jeesus lähettää omiansa. Nämähän ovat tuttuja meille, matkaystävät, nämä sanat, kun hän sanoo noille lähetetyille: "Missä vastaan ottavat, tahi mihin tulevat, sanokaa: ”teitä on lähestynyt Jumalan valtakunta."

Me tiedämme Jumalan sanan mukaan, että tämä taivaan valtakunta on joukko kristinuskovaisia ihmisiä. Ei se tarkoita sitä, että ne, jotka on kastettu, jotka nauttivat ehtoollista, jotka harrastavat pyhiä asioita — niin kuin juutalaisetkin aikanaan niitä harrastivat. — Vaan se tarkoittaa sitä ja niitä, jotka uskovat niin kuin Jeesus sanoo, niin kuin Raamattu sanoo, niin kuin Jumalan pyhä sana opettaa ja sanoo. On kysymys niistä ihmisistä, jotka ovat uskoneet Jumalan sanan mukaan täällä maan päällä. Ne ovat niitä pyhiä ihmisiä, joita nimitetään siellä aina, missä niitä on, Jumalan valtakunnaksi kaikkine niine aarteineen ja lahjoineen, joita Jumala rakkaudessaan sanansa mukaan siihen jakanut on. Näin oli Jeesuksen aikana, näin on tälläkin ajalla. Tämä taivaan valtakunta on verkon vertainen, tuollaisen verkon, joka kaikenlaisia kokosi.

Ystävät rakkaat, missä osattiin suunnitella ja kuka voi tehdä sellaisen ihmeellisen verkon, jolla sitten koottaisiin täällä maan päällä kaikkia kaloja? Kuka osaisi kutoa verkon, jolla verkolla voitaisiin vetää sitten meitä kerran iankaikkisuuden ihanalle rannalle. Se on: istuttaa eli panna itse kukin kala omaan astiaansa sinä päivänä niin kuin täällä kuulimme? Ei meidän tarvitse ruveta muistelemaan kaikkea sitä, mitä täällä Pyhässä kirjassa siitä on. Tiedämme vain, — me, jotka olemme lukeneet tätä pyhää Jumalan sanaa, että tämä verkko suunniteltiin taivaassa jo ennen kuin maailman perustuskaan oli laskettu. Ennen kuin sitä mertakaan oli, jossa näitä tällaisia kaloja on, joita tällä verkolla sieltä pyydystetään ja vedetään kerran iankaikkisuuden ihanalle rannalle. Tiedämme Jumalan sanasta, että tämän verkon tekijäksi ei kelvannutkaan kuka tahansa, sillä täällä Pyhässä kirjassa sanotaan, ettei velikään taida veljeänsä armahtaa, eikä Jumalan kanssa sovittaa. Sillä heidän sielunsa hinta on ylen kallis, niin että se jää tekemättä iankaikkisesti. Ei löytynyt näistä langenneista kalaraukoista, ihmislapsista, jotka syntiin lankeemisen kautta sortuivat tuonne maailman mereen, epäuskon ja synnin alaisuuteen, niin kuin Paavali kirjoittaa ja sanoo niistä, että "Jumala on sulkenut kaikki synnin alle." Jumala on sulkenut kaikki epäuskon alle, että hän kaikkia armahtaisi. Ei löytynyt sellaisia, jotka olisivat voineet edes itselleen, vielä vähemmän omaisilleen, naapureilleen, lähimmäisilleen, tällaista ihmeellistä verkkoa tehdä, jolla tulisi joku kalaraukka vedetyksi kerran iankaikkisuuden ihanalle rannalle.

Tämän verkon tekijäksi piti tulla Herran Jeesuksen, Jumalan ainosyntyisen Pojan, ja tämä luvattiin jo heti, kun tapahtui tuo ikävä asia, että maailman mereen, sinne epäuskon ja synnin alaisuuteen, sortui sen yhden tottelemattomuuden tähden koko ihmissukukunta. Siellä paratiisissa iltapäivällä, kun päivä viileäksi tuli, siellä tästä verkontekijästä ensimmäinen lupaus annettiin. Me tiedämme Jumalan sanan mukaan, että kaikki ne maailman mereen jo vanhan liiton ajalla, sinne synnin ja epäuskon mereen sortuneet kalaraukat, jotka halusivat tulla pelastetuiksi, jotka halusivat sillä taivaan valtakunnan verkolla tulla vedetyiksi kerran iankaikkisuuden ihanalle rannalle, uskoivat siihen lupauksen sanaan, joka taivaasta, siellä paratiisissa annettiin, ja he tulivat myös pelastetuiksi. Hänessä oli elämä, siinä lupauksen sanassa, ja valkeus, niin kuin tämä Pyhä kirja todistaa siitä.

Mutta tulihan se aika, jolloin tämän verkontekijän piti tänne maan päälle tulla. Sitä odotettiin lähes neljätuhatta vuotta, ikävällä ja kaipauksella, milloin hän tänne maan päälle tulisi. Aikanaan hän tulikin, niin kuin meille Raamattu siitä kertoo. Voisimmehan ajatella, että kun Jumala oli omiensa kautta Pyhän Hengen valossa tästä asiasta niin äärettömän…

Siionin Lähetyslehti 1957
Lehden seuraavat sivut ovat kateissa, joten kirjoituksen loppu ja kirjoittaja jäivät arvoitukseksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Kesä 2011, 07:36

Synti


Mitä on synti? Vaarallista myrkkyä, josta olisi vakavasti varoitettava. Se on sielunvihollisen tavaraa, jota se tarjoaa Jumalan lapselle niinkin hienossa muodossa, ettei sitä synniksi huomatakaan. Sillä on monenlaisia sumuverhoja ja pölytyksiä, kuten huolettomuuden, valvomattomuuden ja maailmallisuuden, joilla se saa näön hämärtymään. Myös Jumalan lapsi voi unohtaa, että aika on lyhyt ja vielä, että hän kuuluukin eri valtakuntaan, kuin maailman lapset, eikä hänen sen vuoksi tarvitse niiden tapoja ja muodin oikkuja seurata, koska meidän muotikeskuksemme on Getsemanessa ja Golgatalla. Siellä maksettiin turhamaisuudenkin syntiä, vaikka siellä oli täydellinen uhri siitäkin, ei se anna meille synnin luvallisuutta. Päinvastoin se panee tarkistamaan kantaamme siinäkin suhteessa, että koska minun Veriylkäni on niin paljon kärsinyt senkin tähden, murehdutan Hänen sydäntään suosimalla sellaista, mikä Hänelle on raskasta ollut.

Siionin tytär, katso Ylkäsi verikauneutta, eikö halpene maailman turhuus muistaessamme Hänen orjantappurakruunuaan, jonka piikit syvään painettiin haavoittamaan pyhää päätä.

Tekeekö mieli vielä koristella ja kiharrella? Eikö se päinvastoin paina tomuun, että minäkö, maan matonen, upeilisin, eiväthän ole hiukseni annettu turhamaisuuden välineeksi, vaan suojaksi. Muistamme naisen, joka pyyhki niillä Jeesuksen jalkoja. Se oli otollista Herralle.

Me olemme vapaaksi ostettuja ja vapaassa valtakunnassa, joskin maailman säännöstelyjen keskellä. On toki meillä vielä vapaus viljellä Jumalan sanaa ja siitä vaarin ottaa, on vapaus uskomme pitää ja seurata Jumalan sanan ohjeita, pysyäksemme sillä kaidalla kirkkotiellä, jossa on vain yhdet veriset jäljet. Kun asettelemme askeleitamme niihin, ja kun halpuu tämä maailma, ja saatamme täydestä sydämestä laulaa: "Pidä, maailma, sinun omas."

Onhan tuo sydänriepumme niin paha takertumaan myös tähän kaikkeen, mitä hallitsemme, että alamme pitää sitä omanamme, emmekä enää muista sitä lainaksi, josta on tili tehtävä omistajalle. Kun muistaa tilivelvollisuutensa, ei uskalla käytellä oman mielensä mukaan, vaan täytyy ajatella, miten Jumala tahtoisi minun tätä käyttävän. Eikö Hänen kunniakseen, Hänen asiansa hyväksi, Hänen pienimpiensä avuksi olisi Jumalan tahto, ei omaksi mukavuudeksi, omain himojen ja mielitekojen tyydykkeeksi?

Alttiiksi antava mieli on Jumalalle otollinen. Sen vuoksi lesken ropokin mainitaan, kun leski ei jättänyt ropoaan oman tarpeen varalle, vaan uskoi Jumalan siunaukseen. Ei meitä auta omapäisyytemme hallinta-asemassamme. Ellemme ota lukuun Jumalan tahtoa, voi Hän ottaa pois siunauksensa, ja silloin saattavat pian tuhoutua suuretkin varastot.

Valvomattomuuden sumutuksesta, monen muun ohella, johtuu myös välinpitämättömyys ja laiskuus Jumalan työssä. Meillä on velvollisuuksia kullakin paikallamme. Olemme ainakin yhden leiviskän saaneet, eikä sitäkään ole lupa kätkeä. Käyttämättömyydestä johtuu lahjan näivettyminen, käyttämisestä sen kasvaminen.

Olemme taipuvaisia jättämään puhujien ja lahjakkaampien asiaksi puhumisen kalleimmasta asiasta ja parannukseen kehottamisen. Olisi helppo olla ilman velvollisuuksia mutta ei meille ole sitä suotu. Kun minä uskon, niin minä puhun, sanoo Daavid. Se siis kuuluu uskon luonteeseen, että haluaa puhua siitä, mikä on kalliina sydämellä, mutta kyllä rietas henki sitä pyrkii ehkäisemään monilla juonilla, ja sen johdosta vaivaa monin tavoin.

Moninaisissa me kukin puutumme. Vanhat puhujat selostivat niitä hienoja verkkoja, joilla vihollinen aluksi ryhtyy kietomaan pauloihinsa. Siinä löysi monesti itsensä, ymmärsi missä, ja missä suhteessa tulee olla yhä enempi varuillaan, ja rukoilla Jumalalta voimaa ja taitoa vihollisen kavalia päällekarkauksia vastaan sotiessa. Siinä myös tulee syntiseksi niin, että on asiaa armoistuimelle.

"Missä synti on suureksi tuttu, siinä on armo ylenpalttiseksi tuttu," sanoo apostoli. Niin onkin. Armo ylittää synnin, peittää syntien paljouden, kun ne upotetaan Jeesuksen veren armon aavaan mereen. Kun huomaamme olevamme koko vika, tarvitsemme kokonaisen lunastuksen, meille tulee hätä painautua verisen sovinnon turviin. Siinä myös saamme halua yhä paremmin Hänen mielensä nouteeksi vaeltamaan ja kiitämme neuvoista, jotka ohjaavat tiellä pysymään.

Uskokaamme nyt ennen kaikkea uneliaisuuden ja valvomattomuuden synnit anteeksi, samoin niistä johtuvat laiminlyönnein, ajatuksin, puhein ja töin tehdyt, epäilykset ym. tietyt ja tietymättömät synnit Herramme Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Siinä ne ovat kaikki siirretyt niin kauas kuin itä on lännestä. Näin puhtauteen asti uskoen pysyy hengen silmä kirkkaana, ja näkee selvästi sekä oikean että vasemman puolen vaarat. Eikä puhdas tunnontila siedä roskien kokoamista ja säilyttämisiä, vaan pyrkii niistä pian vapautumaan, joskaan ei siinä aina kyllin onnistu.

Synnin viettelysten suhteen on myös huomattava, että varokeinoihin ryhdytään jo kaukaa. Ei ole päästettävä ajatuksiakaan askartelemaan, ei sovitteluihin eikä kokeiluihin, miten kauas on vara mennä. Siinä pimenee, ja peittyy synnin vaarallisuus. Apua on huudettava niin kuin suuressa hädässä huudetaan. Kun taivaallinen Isä kuulee lapsen hätä-äänen, rientää Hän auttamaan ja varjelemaan, ennen kuin turmion tahraa ennättää tulla. Silloin kiitollisuus täyttää mielen.

Synti on peljättävä ja vihattava asia suuressa vaarallisuudessaan.

S. N.
Siionin Lähetyslehti sivu 39 - 1949

’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
Muistakaa lahjoituksin ja testamentein Pohjois-Suomen Kristittyjen orpokotiyhdistyksen työtä!
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Elo 2012, 17:14

Vanha ja uusi osa

Että jokainen tietäisi pitää astiansa pyhyydessä.

Näin kuuluu Jumalan sanan kehotus meille Jumalan synnyttämille ihmislapsille. Olemme kaksiosaiset: toinen osa on maasta ja toinen osa Jumalasta. Kun Jumala loi ensimmäisen ihmisen, Adamin, niin hän teki sen maan tomusta. Ja Jumala puhalsi oman henkensä ihmisen sieraimiin ja niin ihminen tuli eläväksi sieluksi. Tämä on meillä lainatavaraa, joka on Jumalasta. Hän on pannut määräajan, kuinka kauan saamme, sitä pitää täällä vieraalla synnin maalla käydessämme. Kun Jumala ottaa meiltä katoamattoman osan, silloin joutaa tämä maaosa panna sinne, mistä se on otettukin.

Täällä maan päällä ollessamme tämäkin maallinen osa sairastuu monesti. Silloin sitä tarvitsee hoitaa ja silloin meidän on turvauduttava lääkäriin. Lääkärit antavat ohjeita hoitajille sen mukaan kuin sairauden käsittävät ja niiden ohjeiden mukaan sitten hoidetaan tätä maallista majaamme.

Toinen osa on Jumalasta, hänen henkeänsä, joka meitä pitää liikkeellä niin kauan kuin täällä matkaa teemme. Miten me sitä hoidamme? Kuka sitä hoitaa, kun tämä kallis Jumalan antama lahja, elävä sielu, sairastuu?

Tähänkin on Jumala sanassaan antanut armoneuvonsa: etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa, niin kaikki muukin sen ohessa annetaan teille. Jumalan valtakunta on täällä maan päällä. Se on se hengellinen sairaala jossa on ylilääkärinä itse Herra Jeesus, Jumalan rakas Poika, joka on sovittanut kaikkien ihmisten synnit Jumalan ja ihmisen välillä. Hän eli synnin maan päällä ja oli kaikessa kiusattu niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hän oli Jumalasta syntynyt ja Pyhästä Hengestä siinnyt Neitsyt Mariasta. Muu uhri ei riittänyt Jumalan edessä meidän syntiemme sovitukseksi kuin tämä yksi ainoa uhri, elämän Herra Jeesus.

Veljeni ja sisareni, tämän uhrin kautta on meidänkin syntimme sovitettu Jumalan edessä. Olemme Jumalan armosta saaneet omakohtaisen parannuksen armon ottaa vastaan uskossa. Olemme saaneet uskoa hänen nimessään ja veressään omat syntimme anteeksi annetuiksi. Vieläkin tuo sama lääkäri, Herra Jeesus, on täällä omassa sairaalassaan, Jumalan valtakunnassa, henkensä kautta. Omien heikkojen palvelijoittensa kautta hän hoitaa niitä, joiden omatunto on tullut synnin kautta sairaaksi. Onko sinulla veli tai sisar, tällaista sairautta tuntunut sen jälkeen, kun sinä parannuksen armon sait omista synneistäsi. Rohkenen tähän vastata, että ei ole ollut sielunvihollinen jouten sinunkaan kohdallasi. Aina se on meitä ollut piirittämässä, että se meistä saisi voiton ja synnin vikoihin joutuisimme. Mutta suuri ylilääkäri, Herra Jeesus, on aina meitä hoitamassa, kun Pyhä Henki meille osoittaa näitä syntisairauksia. Tälläkin armonhetkellä on lupa uskoa kaikki syntisairaudetkin anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja vapauteen asti. Saamme olla turvattuina taivasmatkalla.

Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa
Yrjö Moilanen
Päivämies 4.8.1977
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Elo 2012, 08:27

Tunnustaminen


"Sen tähden jokainen, joka minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä Isäni edessä, joka on taivaissa." (Matt. 10: 32).

Nämä pyhät Jumalan sanat on lausunut Jumalan Poika, joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta sen lupauksen mukaan, joka annettiin Eedenin paratiisissa. "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille, sen pitää rikki polkeman sinun pääsi ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän." (1. Moos. 3: 15).

Kaikki ihmiset, jotka Jumala on luonut tähän maailmaan, ovat syntyneet Jumalan lapsina ja uskovaisina Jeesuksen ansion kautta. Toisessa paikassa Raamatussa sanotaan, että koska lapsilla on liha ja veri, niin piti Herran Jeesuksen käydä täällä maailmassa lihassa ja veressä sovittamassa koko maailman synnit sillä yhdellä ainoalla uhrilla, jonka Poika ja Isä olivat sopineet, ennen kuin maailma oli luotukaan. Näin tuli täytetyksi se lupaus, joka jo paratiisissa oli annettu lankeemuksen korjaamiseksi ja Jumalan luoman ihmisen kalliin sielun lunastamiseksi. Näin ihminen pääsee uskon kautta omistamaan sitä lahjavanhurskautta, joka Jumalan edessä kelpaa. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Tämähän se onkin ihmisen kallein ja tärkein asia, että säilyisimme kalliissa lapsen uskossa, joka meillä jokaisella on ollut silloin, kun me tähän synnin maailmaan synnyimme. Rukoilemme, että säilyisimme pienen ja avuttoman lapsen paikalla, vanhan Saara-äidin hoidossa. Tämä äiti on Jumalan valtakunta, jossa lunastajamme Herra Jeesus on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä, maailman loppuun asti. Hän on itse sanonut: teissä minä tahdon asua ja vaeltaa. Sen tähden meidän tulee suulla tunnustaa ja sydämellä uskoa joka päivä aivan ansiottomana kaikki syntimme ja rikoksemme, joita Pyhä Henki kulloinkin synniksi kirkastaa, anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Kun ajattelemine esim. pientä lasta, joka tähän maailmaan syntyy, niin hänellä täytyy olla äiti ja myös isä. Ja lapsi tarvitsee heti syntymisensä jälkeen hoitoa. Oma äiti on lapsen paras hoitaja. Näin on myös hengellisessä mielessä. Vanhakin ihminen uudesti syntyy saadessaan parannuksen armon. Sielunvihollinen ei ole jouten. Se käy kuin kiljuva jalopeura ympäri etsien, kenen saisi niellä ja langettaa pois elävästä uskosta ja Jumalan rakkaudesta. Näitä vahinkoja on tapahtunut kaikkina aikoina syntien ja ylitsekäymisten tähden. On tapahtunut hengellinen kuolema ja tullut ero Jumalan rakkaudesta ja Jumalan valtakunnasta. Ei ole kuin yksi ehto, synnistä tulee tehdä parannus tai syntyä uudesti jälleen elävän Jumalan sanan evankeliumin kautta. Tätä sanomaa vielä Jumalan valtakunnasta saarnataan Pyhän Hengen viran kautta omalta puoleltaan huonojen ja heikkojen, ennen uskoneitten Jumalan lasten kautta.

Raamatussa on kirjoitettu, että usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta. Kuinka he kuulevat, ellei heille saarnata ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä. Jeesus sanoi omille opetuslapsilleen ollessaan maan päällä
suorittamassa ihmisen sielun lunastamista pimeyden vallan alta, että niin kuin Isä minun lähetti, niin myös lähetän teidät saarnaamaan rauhan evankeliumia ihmislasten korvien kuultavaksi. Evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskojalle autuudeksi.

Jumalan lapsilla on aina halu tulla elävän Jumalan sanan kuuloon kuulemaan, mitä Jumalalla on minulle henkilökohtaisesti sanottavaa. Itse Herra taivaasta puhuu ihmisen suun kautta. Pyhä Henki on sanaa jakamassa sen mukaan kuin tarpeelliseksi näkee. Sillä Isä, Poika ja Pyhä Henki, ne kolme yksi ovat. Tälläkin armon hetkellä on lupa uskoa kaikki kiusaukset, huonoudet ja matkan viat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja kotikunniaan asti. Ole siunattu ja turvattu

Vähin veljenne Yrjö Moilanen
Päivämies 29.7.1981
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Loka 2013, 18:45

Ihmeellinen lääkäri


"JA LÄHETTI: HEITÄ SAARNAAMAAN JUMALAN VALTAKUNTAA JA PARANTAMAAN SAIRAITA. LUUK. 9: 2.

Jumalan terve, rakkaat matkamiehet, sisaret ja veljet. Me olemme tekemässä matkaa vieraan maan päällä sinne, kotikunniaan taivaaseen, jossa ei enää huoleta matkanteko vaan saamme olla perillä voittajina ja yhtyä siihen kiitoslauluun Karitsan häissä, jolla on alku mutta ei loppua koskaan. Sitten ei enää ole kielemme kankeat niin kuin täällä matkalla tahtoo olla.

Täällä maailmassa on vain kahdenlaisia matkamiehiä ja kahdessa laumassa kulkevia ihmisiä ja on kaksi tietä. Toinen on se lavea tie, joka vie iankaikkiseen kadotukseen. Ja voi, kun sillä tiellä on paljon niitä kulkijoita, jotka eivät ota vaaria armonajasta, että mihin he poloiset ovat matkalla, ja minkälainen koti heitä odottaa, kun loppuu tämä maallinen matka. Silloin vasta he huomaavat ja silmät aukenevat, että he ovat väärän tien kulkijat ja ovat tuhlanneet kalliin armonajan hukkaan. Sitten ei enää ole asiat Jumalan kanssa korjattavissa, sillä kuolema on sellainen vieras, että se ei ihmistä vahvista kuoleman jälkeen, vaan se korjaa valmista viljaa. Ihminen on saanut täällä armonajassa valita hyvän tai pahan, tuomion tai iankaikkisen elämän, onnen tai iankaikkisen onnettomuuden. Sen tähden tämä onkin ihmisen tärkein ja kallein asia, että pysähtyy ajattelemaan oman kuolemattoman sielunsa kohtaa, onko rauha Jumalan kanssa ja synnit sovitettu ja onko tuo ihmeellinen lääkäri Herra Jeesus saanut parantaa juuri minun syntihaavani aivan terveiksi, että ne eivät enää vaivaa omaatuntoani.

Riennä siis, ihmislapsi — kuka lienetkin — tämän ihmelääkärin luokse, sillä hän on vielä täällä laumansa keskellä hoitamassa ja parantamassa niitä huonoja ja heikkoja lapsiaan, jotka aina matkalla saavat haavoja tunnolle. Tällaisten haavoittuneiden pitää käydä Herran Jeesuksen vastaanotolla, jossa on saatu vielä kuulla omalle kohdalle tuo kallis evankeliumi Jumalan valtakunnasta, että olepa lapsi, turvattuna ja usko kaikki syntihaavat ja matkanviat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei olekaan Herralla Jeesuksella muuta lääkettä kuin tuo yksi, että uskoa omalle kohdalleen ja omat synnit anteeksi hänen nimessään ja veressään. Ja siitä tämä on meillä, kalliit matkaveljet ja -sisaret, hyvä tämä lääkäri Herra Jeesus, kun sillä on vastaanotto auki yöllä ja päivällä, eikä sillä ole kesälomaakaan niin kuin maallisilla lääkäreillä. Eikä potilaalla tarvitse olla edes rahaa, kun käy vastaanotolla, sillä suuri parantaja hoitaa aivan ilmaiseksi. sulasta armosta, kun me vain nöyrrymme ottamaan vastaan hänen armohoitonsa.

Ajattelen Ylivieskankin suviseuroja. Vaikka en saanut olla mukana kuin hetken radion välityksellä, ehdin kuulla, että kyllä siellä oli vielä syntisairaita ja Herra Jeesus oli sanallaan ja Hengellään palvelijoittensa kautta hoitamassa lapsiaan omassa valtakunnassaan. Herra Jeesus onkin lähettänyt omansa maailmaan saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta hänen nimessään ja veressään ja parantamaan synniltä vaivatuita.

Eikö tuntunut hyvältä lääkäriltä tämä Herra Jeesus, kun sinäkin, matkaystävä, veli tai sisar, sait Jumalan suuresta armosta käydä ensi kerran tämän ihmelääkärin vastaanotolla. Sinulla oli kova tuska ja Jeesuksen verellä kuittaamattomat synnit polttelivat omallatunnolla ja kuolema pelotti, että jos tässä tilassa tulee muutto ajasta iankaikkisuuteen, niin helvetti on edessä ja loppumaton vaiva alkaa. Mutta kun sait Jumalalta armon käydä parannukseen ja uskoa omat synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, niin silloin sinulta loppui se synnin sairaus ja sinä sait rauhan omalletunnolle. Silloin sinut siirrettiin maailman valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan.

Ja tässä valtakunnassa olemme saaneet Jumalan armosta tähän päivään asti olla ja rukouksemme onkin Jumalan puoleen aina, että pidä Sinä, rakas taivaallinen Isä, meitä tässä valtakunnassa loppuun asti, että voittajina kerran perille pääsemme, kun muutto tulee täältä pois. Lupaammehan, rakkaat matkaystävät, vielä vähän aikaa kilvoitella Jeesuksen veren korjaajina ja synnin pois panijoina — synnin, joka aina tarttuu ja matkan hitaaksi tekee. Ajan merkit näyttävät jo, että ei ole enää pitkä aika, kun saamme kaikki yhdessä olla koolla Isän oikealla puolella ja meitä kutsutaan: Tulkaa, Isäni siunatut, omistamaan se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman perustamisesta asti. Minullakin on halu olla silloin perheeni kanssa siinä joukossa. Uskomme nytkin kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan rauhaan. Vähin veljenne
Yrjö Moilanen
Päivämies 15.4.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Yrjö Moilanen: Matkamiehen kirje

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Syys 2018, 21:08

ISÄN RAKKAUS

"Niin kuin Isä rakasti minua, niin minä myös rakastin teitä: pysykää minun rakkaudessani." Joh. 15:9.
Armo, laupeus ja rauha meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta nyt, aina ja iankaikkisesti. Tuli haluni taas lähestyä teitä rakkaat matkaystävät, veljet ja sisaret tämän rakkaan Siionin Lähetyslehden välityksellä. Tämä lehti tuo terveisiä toisilta köyhiltä Jumalan lapsilta, toisille samankaltaisille itsessään köyhille ja epäonnistuneille kaidan tien kulkijoille.
Yllä mainitun Raamatun kohdan on Jeesus sanonut opetuslapsilleen. Hän on antanut heille neuvonsanoja Isän rakkaudesta. Jumalan sanat ja neuvot ovat siitä ihmeellisiä, että ne eivät ole vanhentuneet vielä tänäkään päivänä. Ne ovat tarpeelliset meillekin, jotka olemma matkaa tekemässä täällä synnin maan päällä. Hyvin sopivat meillekin Jeesuksen sanat: "Pysykäät minun rakkaudessani." Toisessa Raamatun kohdassa sanotaan: "Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, vaan rakkaus on suurin niistä." Ja edelleen: Siitä teidät Jumalan lapsiksi tunnetaan, että te rakkauden keskenänne pidätte. Tämäkin kirjoittaminen on Jumalan suurta armoa ja rakkautta. Pyydämme, että Jumala antaisi rohkeutta, ymmärrystä ja voimaa kirjoittaa näistä kalliista uskonasioista vielä toisillekin Jumalan lapsille, sillä me olemme jäsenet Kristuksen ruumiissa uskon kautta ja tarvitsemme toinen toistamme kaidalla elämän tiellä. Veli tai sisar saattaa olla uupumassa ja silloin on auttaja tarpeen, että tuokin huonoin pääsisi perille, niin kuin Mirjamikin pääsi Punaisen meren yli voittajana ja pääsi kiittämään taivaallista Isää siitä armosta ja rakkaudesta, jolla Hän on meitä rakastanut, kun antoi ainoan rakkaan Poikansa meidän kaikkien syntien sovitukseksi ihmisen ja Jumalan välillä. Eikö meillä rakkaat veljet ja sisaret olisi paljon kiitoksen aihetta, kun Jumala on meitäkin suuressa armossaan ja rakkaudessaan kutsunut omaan valtakuntaansa Pyhän Hengen viran kautta saarnatussa, eläväksi tekevässä evankeliumissa.
Ja mitä meille Jumalan valtakunnasta saarnattiin. Sinä varmaan muistat veli tai sisar, kun Jumalan pyhä ja vanhurskas laki oli saanut herättää synnintuntoon ja tuli hätä, että jos tässä sieluntilassa joudun tuomiolle kaikkitietävän Jumalan edessä, niin on iankaikkinen vaiva ja tuska, jolla on alku, vaan loppua ei koskaan. Jumala antoi voiman minulle ja sinulle ottaa vastaan se evankeliumi, joka kuolleesta teki elävän.
Olimme hengellisesti kuolleet ja synnin ja tottelemattomuuden kautta joutuneet eroon elävästä Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan. Silloin tapahtui suuri ihme, kuolleesta tuli elävä, kun saimme parannuksen armon ja meille etulahjana saarnattiin kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä ja synnit upotettiin armonmereen. Silloin tuli rauha omalletunnolle. Jumalakaan ei muista anteeksi annettuja syntejämme. Eikö ole kallis asia, että olemme saaneet uudesti syntyä Jumalan lapsiksi hänen valtakuntaansa tuhlaajapoikina ja tyttärinä. Jumalalle ei muualla synnykään lapsia kuin Hänen omassa valtakunnassaan, eikä Jumalalla ole kuin yksi valtakunta täällä maan päällä, joka on halpa maailman silmissä, mutta Jumalan edessä se on kallis lauma.
Rakas epäuskoinen ystävä, pysähdy ajattelemaan, miten ovat asiasi Jumalan kanssa, kun kerran täytyy kaikkien ilmestyä Hänen tuomioistuimensa eteen ja kaikki tuomitaan töittensä jälkeen, oli se hyvä tai paha. Jos Jumala saa herättää synnin tuntoon, silloin on Hän jo sinussa hyvän työn alkanut. Ole ahkera ja etsi ensin Jumalan valtakunta, siellä sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tehdä, että iankaikkisen elämän perisit. Sinulle sanotaan: Tee parannus ja usko kaikki omat syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, silloin sinä saat rauhan omalletunnolle ja Jumalan kanssa. Tällä tavalla on Jumalalle syntynyt lapsia kaikkina aikoina.
Jumalan lapset, ahkeroikaamme pitää kiinni siitä kalliista uskosta, jolla me Jumalan edessä kelpaamme. Tehkäämme matkaa synnin poispanijoina täällä vieraalla maalla. Sinä kaikkein huonoinkin, joka tunnet itsesi uupuneeksi, ylennä vielä sydämesi kaikkien huonojen matkaseuralaisten kanssa uskomaan matkanviat ja huonoudet anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, sillä se on yksin se voima, joka kantaa perille asti kunnian taivaaseen kun tämä maallinen matka päättyy. Amen.
Vaivassa ja valtakunnassa
Yrjö Moilanen
1967 Siionin Lähetyslehti sivu 213


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 24 Syys 2018, 21:08
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron