Perustus ja ia huone
1 Kor. 3: 10 — 15
…kuitenkin niin kuin tulen kautta. Aamen.
Apostoli Paavali oli ryhtynyt Korinttoon tätä kirjettä kirjoittamaan. Sinne oli Jumalan rakennus ja pelto tullut raketuksi evankeliumin kautta. Jumala oli näet lähettänyt työmiehiä tänne elopellolle, ja kun siellä apostolit saarnasivat Jeesuksen käskyn mukaan parannusta, ja katuville taivaan evankeliumin, niin ne ottivat sen vastaan. Tällä tavalla ne Jumala synnytti, ja tällä tavalla hän seurakuntaa sinnekin rakensi. Kun nyt Paavali kirjoittaa kirjeitä, niin teki sen sillä mielellä, että nuo kirjeen saajat tulisivat uskossa rakennetuiksi.
Paavali oli mies, joka oli suurilla Jumalan lahjoilla varustettu, mutta yhtä kaikki hän oli hengessä köyhä. Minä uskallan toivoa, ettei näihinkään seuroihin ole tullut hengessä rikkaita, vaan köyhiä. He tuovat tänne juhlille sielunsa tyhjän ja köyhän astian, että Jumala saisi sinne jonkun armon pisaran tipahduttaa.
Suurten kiusausten keskellä joudumme usein tietämme polkemaan. Uskokin monesti heikoksi käy. Niin se oli lähtenyt tämä Paavalikin. Tässä me kuulimme, että hän sanoo rakentaneen sen armon jälkeen, mikä hänelle annettu oli: Hän tahtoo esille tuoda, että Jumala oli hänelle armolahjansa antanut ja hengen viran, niin kuin hän kirjoittaa toisessa paikassa, että Jumala tämän seurakuntansa on Hengen lahjoilla kaunistanut. Me olemme näinäkin päivinä kuulleet näistä Jumalan moninaisista armolahjoista. Seurakunta on rikas, kun Jumala sille lahjoittaa. Hän on antanut armolahjat omille lapsilleen ja uskovaisilleen, kaikki sen tähden, että seurakunnan lapset tulisivat raketuiksi ja ruokituiksi. Kyllähän me kaikki tämän tiedämme: me jaamme sitä, mitä taivaan Isä näkee hyväksi antaa, ja tahtoo. Ellei meille kaikkea ylhäältä anneta, ei sitä kukaan ottaa voi.
Kun me olemme lukeneet Paavalin kirjoituksia, niin olemme nähneet, että hänellä oli suuret lahjat sekä puhua että kirjoittaa. Mutta hän ei käyttänyt näitä lahjoja omaksi kunniakseen, vaan lahjain Antajan kunniaksi ja seurakunnan rakentamiseksi.
Perustus
Nyt hän kirjoittaa, että hän on perustuksen laskenut. Tällä hän tahtoi sanoa, että hän oli Kristuksen opin oikein puhunut heidän keskellään. Uskaltaapa hän sanoa olleensa taitavakin rakentaja. Se tiesi sitä, ettei hän ollut horjuva Kristuksen opissa, vaan oli varma siitä, miten autuaaksi tullaan. Muistamme tässä yhteydessä, että näinhän Johanneskin kirjoittaa, että joka Kristuksen opissa harhailee, sillä ei ole Jumalaa. Mutta jos ei vain harhaile siinä, niin hänellä on sekä Isä että Poika.
Sitten Paavali sanoo, että katsokoon kukin, kuinka hän perustuksen päälle rakentaa. Perustuksen täytyy aina olla oikea. Kun nykyaikana paljon rakennetaan, suuriakin rakennuksia, niin asiantuntijat tutkivat, että perustus tulee kestävä. Muuten rakennus horjuu. Jeesus itse on puhunut kahdesta rakentajasta. Toinen rakensi sielunsa huoneen kallioperustalle. Vapahtaja sanoi, että kun koettelemuksen tuulet puhalsivat ja virrat tulivat, niin se kesti. Mutta se toinen rakentaja, se rakensi hiekalle. Niinä se rakennus sortui, ja siinä tuli suuri vahinko. Nykyisenä monioppisuuden aikana, jolloin on monenlaisia uskonsuuntia ja monenlaisia oppeja, niillä kullakin on omat hiekkaperustuksensa, mutta Jumalan seurakunnasta Jeesus sanoi, että minä perustan minun seurakuntani, jota tuonelan portit eivät voita. Se on Kristus kallion päälle perustettu Jumalan seurakunta. Kun tähän on liitetty meiltäkin monia tuolta mustasta maailmasta, ja kun on ollut se perustus kestävä, niin tuo huone on kestänyt.
Paavali kirjoittaa, ettei kenkään taida muuta perustusta kuin se, mikä on ennen pantu, Herra Jeesus. Tämä se on ainoa meidän uskomme perustus. Sille evankeliumi etsivää kyselijää johdattaa, tämän Kristuksen päälle uskomaan, että se sovintoveri mikä on kerran vuotanut pitkänäperjantaina pyhistä kämmenistä, on puhdistanut ja puhdistaa. Se tekee viallisen terveeksi, ja synnit painuvat armon avaraan mereen. Tämä on oikea perustus, Kristus, hänen sovintotekonsa ja hänen työnsä.
Rakennusaineet
Mutta sitten Paavali näille korinttolaisille vielä kirjoittaa, että pitäisi olla rakennusaineet hyviä, jopa hän puhuu kullastakin. Raamatussa verrataan elävää uskoa kultaan. Tämä uskon puhdas kulta, ja nämä hopeat ja kalliit kivet ovat oikeita rakennusaineita. Elävä usko tuopi aina myötänsä rakkauden, ja rakkaus on se, joka panee palvelemaan. Uskon, että täällä Jyväskylänkin uskovien keskellä on Jumalan rakkaus ollut sellaisena voimana, joka on pannut näin suureen tehtävään ja hommaan. Paljon huolta kysyvään, paljon työtä, näiden seurojen järjestelyyn. Rakkaus on ollut pohjana, se rakkaus, joka on saatu uudesti syntymisen päivänä. Me muistamme, kuinka apostoli kirjoittaa, että sitten kun me uskomme, hän meitä kihlasi Pyhällä Hengellään, ja vuodatti meidän sydämellemme Pyhän Hengen kautta rakkauden. Nämä kalliit kivet, ne ovat niitä uskosta vuotavia hedelmiä, joista puu tunnetaan.
Mutta sitten apostoli puhuu muista rakennusaineista. Voidaan myös tuoda puita, heiniä ja olkia. Nämä ovat tulenarkoja aineita, jotka kerran tulen sytyttävät. Ei näistä ole Jumalan huoneen rakennusaineiksi. Niinpä hän puhuukin tulesta. Hän sanoo, että tuli koettelee jokaisen meidän tekomme. Raamattu puhuu kahdenlaisesta tulesta. Se puhuu tuomion tulesta, jolla jumalattomat hukutetaan. Pietari kirjoittaa, että Herran päivä tulee niin kuin varas yöllä. Silloin taivaat tulesta raukeavat ja elementit palavuudesta sulavat.
Tuli polttaa
Mutta tässä apostoli ei tarkoita nyt Jumalan vihan tulta, vaan sitä tulta, joka, joka palaa armon alttarilla. Tällä armoalttarilla Herran seurakunnassa annetaan palaa tulenarat aineet, joilla on ehkä tehty häiriötä tässä Jumalan armotaloudessa ja huoneessa, ja saatu aikaan vahinkoa. Niillä ei ole rakennettu, vaan hajotettu. Mutta kun näistä on tehty parannus, ja ne on annettu palaa Jumalan armoalttarilla, niin kuin täällä sanotaan, että jos nämä teot näin palaa annetaan ja parannusta tehdään, niin tullaan autuaiksi. Näin ihmeellinen on tämä Jumalan armotalous! Täällä on meillä sellainen korjauksen armo, kun harha-askeleet oikealle ja vasemmalle puolelle elämän tietä tulevat valkeuteen, ja anteeksi annetuiksi Kristuksen veressä, niin Jumala ei niitä muistele.
Apostoli sanookin, että siitä tulee jälleen sopiva astia, perheenisännälle sangen tarpeellinen tässä armohuoneessa. Nämä kaikki sen tähden, että Kristuksen teko sovittaisi synnit. Tälläkin hetkellä, ja tänäkin päivänä tässä Jeesuksen kalliissa sovintoteossa, ja hänen kalliissa sovintoveressään, me saamme hänen pyhän nimensä kunniaksi matkan synnit ja heikkoudet anteeksi uskoa, jopa aivan keskelle taivasta. Tulevat kerran suuremmatkin seurat. Aabelista asti on silloin seuraväkeä, kun valkenee ikuinen kesän maa, ja suvilintusten iankaikkinen kiitosvirsi lunastettujen suusta kaikuu halki iankaikkisuuksien. Tässä toivossa me saamme olla lohdutettuja ja aivan toivossa vapahdettuja, odottaen perintöosaamme, jota pääsemme nautitsemaan. Jäämme tällä tavalla uskossa vapahdettuina, synneistä päästettyinä toivomaan ja odottamaan, että kerran kyynelten matkalla on pää, ja köyhä matkamies pääsee häntä kiittämään, joka häntä rakastanut on ja verellään meitä meidän synneistämme pessyt. Amen.
Jyväskylän suviseurat 1958
Viljo Ylinen
Siionin Lähetyslehti heinä tai elokuu 1958
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Toivotan, että sinä muitten kristittyjen kanssa valvoisit tuoreilla paikoilla yrttitarhassa, ja Golgatan mäellä. Uskon kautta me saamme, ja te saatte lämmittää teidän rintojanne ylösnousemisen ihanalla kedolla, ja jos te tahdotte olla kunnialliset, niin katsokaa ylön maailman turha kunnia, sillä ette tarvitse lisäksi maailman turhaa kunniaa, kun olette osallisiksi tulleet siitä korkeasta kunniasta, jonka Jeesus on voittanut Golgatan mäellä.
Juhani Raattamaa
Siionin Lähetyslehti heinä tai elokuu 1958