Suviseurasaarnoja

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Suviseurasaarnoja

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Syys 2009, 20:03

Perustus ja ia huone
1 Kor. 3: 10 — 15

…kuitenkin niin kuin tulen kautta. Aamen.

Apostoli Paavali oli ryhtynyt Korinttoon tätä kirjettä kirjoittamaan. Sinne oli Jumalan rakennus ja pelto tullut raketuksi evankeliumin kautta. Jumala oli näet lähettänyt työmiehiä tänne elopellolle, ja kun siellä apostolit saarnasivat Jeesuksen käskyn mukaan parannusta, ja katuville taivaan evankeliumin, niin ne ottivat sen vastaan. Tällä tavalla ne Jumala synnytti, ja tällä tavalla hän seurakuntaa sinnekin rakensi. Kun nyt Paavali kirjoittaa kirjeitä, niin teki sen sillä mielellä, että nuo kirjeen saajat tulisivat uskossa rakennetuiksi.
Paavali oli mies, joka oli suurilla Jumalan lahjoilla varustettu, mutta yhtä kaikki hän oli hengessä köyhä. Minä uskallan toivoa, ettei näihinkään seuroihin ole tullut hengessä rikkaita, vaan köyhiä. He tuovat tänne juhlille sielunsa tyhjän ja köyhän astian, että Jumala saisi sinne jonkun armon pisaran tipahduttaa.

Suurten kiusausten keskellä joudumme usein tietämme polkemaan. Uskokin monesti heikoksi käy. Niin se oli lähtenyt tämä Paavalikin. Tässä me kuulimme, että hän sanoo rakentaneen sen armon jälkeen, mikä hänelle annettu oli: Hän tahtoo esille tuoda, että Jumala oli hänelle armolahjansa antanut ja hengen viran, niin kuin hän kirjoittaa toisessa paikassa, että Jumala tämän seurakuntansa on Hengen lahjoilla kaunistanut. Me olemme näinäkin päivinä kuulleet näistä Jumalan moninaisista armolahjoista. Seurakunta on rikas, kun Jumala sille lahjoittaa. Hän on antanut armolahjat omille lapsilleen ja uskovaisilleen, kaikki sen tähden, että seurakunnan lapset tulisivat raketuiksi ja ruokituiksi. Kyllähän me kaikki tämän tiedämme: me jaamme sitä, mitä taivaan Isä näkee hyväksi antaa, ja tahtoo. Ellei meille kaikkea ylhäältä anneta, ei sitä kukaan ottaa voi.

Kun me olemme lukeneet Paavalin kirjoituksia, niin olemme nähneet, että hänellä oli suuret lahjat sekä puhua että kirjoittaa. Mutta hän ei käyttänyt näitä lahjoja omaksi kunniakseen, vaan lahjain Antajan kunniaksi ja seurakunnan rakentamiseksi.

Perustus

Nyt hän kirjoittaa, että hän on perustuksen laskenut. Tällä hän tahtoi sanoa, että hän oli Kristuksen opin oikein puhunut heidän keskellään. Uskaltaapa hän sanoa olleensa taitavakin rakentaja. Se tiesi sitä, ettei hän ollut horjuva Kristuksen opissa, vaan oli varma siitä, miten autuaaksi tullaan. Muistamme tässä yhteydessä, että näinhän Johanneskin kirjoittaa, että joka Kristuksen opissa harhailee, sillä ei ole Jumalaa. Mutta jos ei vain harhaile siinä, niin hänellä on sekä Isä että Poika.

Sitten Paavali sanoo, että katsokoon kukin, kuinka hän perustuksen päälle rakentaa. Perustuksen täytyy aina olla oikea. Kun nykyaikana paljon rakennetaan, suuriakin rakennuksia, niin asiantuntijat tutkivat, että perustus tulee kestävä. Muuten rakennus horjuu. Jeesus itse on puhunut kahdesta rakentajasta. Toinen rakensi sielunsa huoneen kallioperustalle. Vapahtaja sanoi, että kun koettelemuksen tuulet puhalsivat ja virrat tulivat, niin se kesti. Mutta se toinen rakentaja, se rakensi hiekalle. Niinä se rakennus sortui, ja siinä tuli suuri vahinko. Nykyisenä monioppisuuden aikana, jolloin on monenlaisia uskonsuuntia ja monenlaisia oppeja, niillä kullakin on omat hiekkaperustuksensa, mutta Jumalan seurakunnasta Jeesus sanoi, että minä perustan minun seurakuntani, jota tuonelan portit eivät voita. Se on Kristus kallion päälle perustettu Jumalan seurakunta. Kun tähän on liitetty meiltäkin monia tuolta mustasta maailmasta, ja kun on ollut se perustus kestävä, niin tuo huone on kestänyt.

Paavali kirjoittaa, ettei kenkään taida muuta perustusta kuin se, mikä on ennen pantu, Herra Jeesus. Tämä se on ainoa meidän uskomme perustus. Sille evankeliumi etsivää kyselijää johdattaa, tämän Kristuksen päälle uskomaan, että se sovintoveri mikä on kerran vuotanut pitkänäperjantaina pyhistä kämmenistä, on puhdistanut ja puhdistaa. Se tekee viallisen terveeksi, ja synnit painuvat armon avaraan mereen. Tämä on oikea perustus, Kristus, hänen sovintotekonsa ja hänen työnsä.

Rakennusaineet

Mutta sitten Paavali näille korinttolaisille vielä kirjoittaa, että pitäisi olla rakennusaineet hyviä, jopa hän puhuu kullastakin. Raamatussa verrataan elävää uskoa kultaan. Tämä uskon puhdas kulta, ja nämä hopeat ja kalliit kivet ovat oikeita rakennusaineita. Elävä usko tuopi aina myötänsä rakkauden, ja rakkaus on se, joka panee palvelemaan. Uskon, että täällä Jyväskylänkin uskovien keskellä on Jumalan rakkaus ollut sellaisena voimana, joka on pannut näin suureen tehtävään ja hommaan. Paljon huolta kysyvään, paljon työtä, näiden seurojen järjestelyyn. Rakkaus on ollut pohjana, se rakkaus, joka on saatu uudesti syntymisen päivänä. Me muistamme, kuinka apostoli kirjoittaa, että sitten kun me uskomme, hän meitä kihlasi Pyhällä Hengellään, ja vuodatti meidän sydämellemme Pyhän Hengen kautta rakkauden. Nämä kalliit kivet, ne ovat niitä uskosta vuotavia hedelmiä, joista puu tunnetaan.

Mutta sitten apostoli puhuu muista rakennusaineista. Voidaan myös tuoda puita, heiniä ja olkia. Nämä ovat tulenarkoja aineita, jotka kerran tulen sytyttävät. Ei näistä ole Jumalan huoneen rakennusaineiksi. Niinpä hän puhuukin tulesta. Hän sanoo, että tuli koettelee jokaisen meidän tekomme. Raamattu puhuu kahdenlaisesta tulesta. Se puhuu tuomion tulesta, jolla jumalattomat hukutetaan. Pietari kirjoittaa, että Herran päivä tulee niin kuin varas yöllä. Silloin taivaat tulesta raukeavat ja elementit palavuudesta sulavat.

Tuli polttaa

Mutta tässä apostoli ei tarkoita nyt Jumalan vihan tulta, vaan sitä tulta, joka, joka palaa armon alttarilla. Tällä armoalttarilla Herran seurakunnassa annetaan palaa tulenarat aineet, joilla on ehkä tehty häiriötä tässä Jumalan armotaloudessa ja huoneessa, ja saatu aikaan vahinkoa. Niillä ei ole rakennettu, vaan hajotettu. Mutta kun näistä on tehty parannus, ja ne on annettu palaa Jumalan armoalttarilla, niin kuin täällä sanotaan, että jos nämä teot näin palaa annetaan ja parannusta tehdään, niin tullaan autuaiksi. Näin ihmeellinen on tämä Jumalan armotalous! Täällä on meillä sellainen korjauksen armo, kun harha-askeleet oikealle ja vasemmalle puolelle elämän tietä tulevat valkeuteen, ja anteeksi annetuiksi Kristuksen veressä, niin Jumala ei niitä muistele.

Apostoli sanookin, että siitä tulee jälleen sopiva astia, perheenisännälle sangen tarpeellinen tässä armohuoneessa. Nämä kaikki sen tähden, että Kristuksen teko sovittaisi synnit. Tälläkin hetkellä, ja tänäkin päivänä tässä Jeesuksen kalliissa sovintoteossa, ja hänen kalliissa sovintoveressään, me saamme hänen pyhän nimensä kunniaksi matkan synnit ja heikkoudet anteeksi uskoa, jopa aivan keskelle taivasta. Tulevat kerran suuremmatkin seurat. Aabelista asti on silloin seuraväkeä, kun valkenee ikuinen kesän maa, ja suvilintusten iankaikkinen kiitosvirsi lunastettujen suusta kaikuu halki iankaikkisuuksien. Tässä toivossa me saamme olla lohdutettuja ja aivan toivossa vapahdettuja, odottaen perintöosaamme, jota pääsemme nautitsemaan. Jäämme tällä tavalla uskossa vapahdettuina, synneistä päästettyinä toivomaan ja odottamaan, että kerran kyynelten matkalla on pää, ja köyhä matkamies pääsee häntä kiittämään, joka häntä rakastanut on ja verellään meitä meidän synneistämme pessyt. Amen.

Jyväskylän suviseurat 1958
Viljo Ylinen
Siionin Lähetyslehti heinä tai elokuu 1958

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Toivotan, että sinä muitten kristittyjen kanssa valvoisit tuoreilla paikoilla yrttitarhassa, ja Golgatan mäellä. Uskon kautta me saamme, ja te saatte lämmittää teidän rintojanne ylösnousemisen ihanalla kedolla, ja jos te tahdotte olla kunnialliset, niin katsokaa ylön maailman turha kunnia, sillä ette tarvitse lisäksi maailman turhaa kunniaa, kun olette osallisiksi tulleet siitä korkeasta kunniasta, jonka Jeesus on voittanut Golgatan mäellä.

Juhani Raattamaa

Siionin Lähetyslehti heinä tai elokuu 1958
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Helmi 2011, 15:29

Kirkkauden tie

Joh. 17: 1-10
Tässä Jeesus rukoilee taivaallista Isää. Hän nosti katseensa taivaaseen päin ja rukoili siinä Isältänsä sitä, että Isä hänet kirkastaisi. Jeesus sanoo tuon hetken tulleen, jolloinka hänen kirkastumisensa oli tapahtuva. Hän oli tullut kirkastamaan Isää tänne maan päälle. Hän oli tullut tekemään sen tehtävän, jonka Isä oli hänelle antanut tehtäväksi: Ihmiskunnan lunastamisen.

Jeesus katselee tässä jo ennen kärsimistään ja kuolemaansa tämän tehtävän täyttymistä. Hän puhuu siitä, mitenkä hän on täyttänyt jo sen tehtävän, minkä Isä oli hänelle antanut. Hän sanoo kirkastaneensa Isän täällä maan päällä. Jeesus antoi itsensä alttiiksi meidän ihmisten edestä, tuli tänne syvimpään alennukseen, otti orjan muodon päällensä, nöyryytti itsensä, alensi itsensä ja hän oli täällä pilkattuna ja ylönkatsottuna. Hänet tuomittiin syyttömänä. Hänen kasvoilleen syljettiin ja häntä lyötiin kasvoihin. Hänet ruoskittiin, ja sitten hänet naulittiin ristiin. Meidän edestämme hän tuli kärsimään tämän kaiken, hän viaton, pyhä ja puhdas. Tällä tavalla hän tuli ottamaan pois maailman synnit. Tämän tehtävän tähden hän tuli tänne maailmaan.

Nyt hän rukoilee tässä taivaalliselta Isältänsä sitä, että hän nyt saisi jälleen sen kirkkauden, mikä hänellä oli ollut Isänsä luona, ennen kuin tämä maailma olikaan. Hän sanoo saaneensa Isältä vallan kaikkeen lihaan nähden, antaa "iankaikkinen elämä kaikille, jotka sinä hänelle annoit." Hänen kauttaan tulivat hänen ajallaankin pelastumaan ne ihmiset, joita Jumala sai auttaa rakkaan Poikansa Valtakuntaan, joita Jumala sai auttaa tuntemaan sen armon, mikä hänen Pojassaan oli lähestynyt ihmissukua. Iankaikkisen elämän lahja oli saatavissa tässä: "Tämä on iankaikkinen elämä, että he sinut, ainoan totisen Jumalan tuntisivat, ja jonka lähetit, Jeesuksen Kristuksen." Että ihmiset pääsivät totisen Jumalan tuntemaan ja hänen lähettämänsä Jeesuksen Kristuksen, siinä on iankaikkinen elämä."

Elämän sana

Tämä on se iankaikkisen elämän sana, vielä meillekin tänä päivänä, että Jeesuksen Kristuksen kautta saamme armosta itsellemme iankaikkisen elämän. Hänen armostaan saamme tämän lahjan. Meille on tätä sanaa taivaasta ilmoitettu. Me olemme kuulleet tämän sanoman Kristuksesta, hänen pelastustyöstään. Meitä on kuoleman alaisuudesta, synnin ja kuoleman alta autettu uuteen elämään. Jo täällä armon ajassa olemme saaneet omistaa uskossa tämän lahjan itsellemme, minkä Kristus toi taivaasta, minkä Kristus meille valmisti. Tässä olemme päässeet tuntemaan Jumalan iankaikkisen rakkauden, tässä on tullut näkösälle Jumalan kirkkaus siinä työssä, mitä Jumalan Poika teki meidän hyväksemme. Tässä olemme oppineet tuntemaan taivaallista Isää, hänen rakkauttansa. Meille on saarnattu tätä sanaa. Meille on Kristusta kirkastettu. Kristuksen Henki tätä vielä tälläkin ajalla julistaa, miten syntiset saavat Kristuksen kautta itselleen tämän lahjan, miten syntiset tulevat synneistään Kristuksen sovintotyön kautta vapaiksi ja saavat siinä siirtyä kuolemasta elämään. [i]"Minä ilmoitin sinun nimes ihmisille, jotka minulle maailmasta annoit. He olivat sinun ja minulle sinä ne annoit, ja sinun sanas he kätkivät. He tiesivät nyt kaikki olevansa sinusta, mitkä sinä minulle annoit."[/i] Näin tulivat Jeesuksen ajan ihmiset, jotka hänen sanansa kätkivät, yhteyteen Isän ja hänen ainokaisen Poikansa kanssa, josta tämä sama Johannes kirjeessään puhuu, että meidän osallisuutemme on Isän ja hänen ainokaisen Poikansa kanssa. Taivaallinen Isä veti tuonakin aikana ihmisiä parannukseen, lähestyi ihmisiä. Jumalan valtakunta lähestyi ihmisiä. Ihmiset tulivat tietämään Jumalan tahdon ja tulivat Jeesuksen sanat kätkiessään lähelle taivaallista Isää.

Näin on vieläkin meidän ajallamme käynyt. Olemme Jeesuksen sanat saaneet kätkeä sydämiimme. Olemme siinä tulleet lähelle Jumalaa, ainoan tosi Jumalan tuntemaan, tuntemaan taivaallisen Isän rakkaana Isänä. "Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä heille, ja he ottivat ne vastaan ja totisesti tunsivat minun sinusta lähteneen, ja uskoivat, että sinä minun lähetit." Olemme saaneet ottaa vastaan Jeesuksen sanan ja pidämme tästä sanasta vielä tänä päivänä kiinni.

Se on meille elämäksi ja autuudeksi. Tänä päivänä Kristukseen tahdomme turvata, siihen uhriin, minkä hän on uhrannut: "Meitä on tällä yhdellä uhrilla iankaikkisesti täydelliseksi tehty," niin kuin apostoli sanoo siitä. Tähän armoon me tänä päivänäkin turvaamme ja Kristusta Jeesusta omistamme Vapahtajanamme. Hänen vapauttava sanansa, armosanansa meille tänäänkin puhuu siitä, miten hän on meitä kalliisti ostanut, miten hänen työnsä meidän hyväksemme on riittävä, miten hän on raskaan työn tehnyt meidän edestämme, miten hänen vaivansa ovat olleet rajattomat. Voimme katsoa tätä, mitä hän on tehnyt, ja siihen voivat epäileväisimmätkin tänä päivänä uskaltaa, että Kristus Jeesus on sovinto meidän syntiemme edestä, kuten Johannes kirjeessään sanoo: "Hän on sovinto meidän syntiemme edestä, eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman."

Hyvä sanoma

Tätä sanaa me ilmoitamme, että vielä nekin ihmiset, jotka ovat osattomia Kristuksen armosta, joita sitoo epäusko ja heidän syntinsä, tulisivat autetuiksi Kristuksen kalliin armon osallisuuteen, että he saisivat sydämiinsä Jumalan Pojan uskon, että he tulisivat päästetyiksi pahasta omastatunnosta. Saarnaamme Kristusta, saarnaamme ristiinnaulittua, että ihmiset tulisivat tuntemaan sen Jumalan työn, mitä hän on tehnyt. Jos täällä on niitä ihmisiä, jos täällä tänä arkipäivänä on joutanut joku sellainen epäuskoinen ihminen, joka tätä kuulee, joka ei ole Kristuksen sanaa vielä itselleen omistanut. Niin tahtoisin Kristuksen palvelijana sinulle erikoisesti sanoa, että sinulla on mahdollisuus uskoa tämä omakohtaisesti. Sinulla on mahdollisuus saada tämä usko sydämeesi, kätkeä Kristuksen sana sydämeesi, että sinäkin kalliisti lunastettuna voisit omistaa sen Kristuksen työn siunaukseksi, omistaa armollisen syntien anteeksiantamuksen, ettei sinun tarvitsisi vaivatulla tunnolla, sidotulla omallatunnolla, syyllisyyden tunnossa, Jumalan vihan lapsena kulkea iäisyyttä kohden, vaan että saisit itsellesi iankaikkisen elämän lahjan.

Jos sinä uskossa omistat Kristuksen sanan, sinua päästetään tämän sanan kautta synneistäsi. Sinulle julistetaan: "Poikani, tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Kristuksen veressä pestään pois sinun syntisi. Tuossa armon sanassa kuulet sen omailla osoitteellasi. Saat sen uskoa Kristuksen sanana, ja kätkeä sydämeesi. Jos täällä joku sellainen ihmispoloinen on, joka näkee vaivaa, työtätekevä ja raskautettu sielu, niin sinulle tahtoisin erikoisesti tätä sanaa julistaa. Tahtoisin aivan omakohtaisesti sinulle saada sen sanotuksi, että voisit rohkaista sydämesi tänä päivänä uskomaan Kristuksen kalliin armon. Tämä anteeksiantamus on tarkoitettu sinua varten. Kristuksen työ, hänen raskas työnsä on sinun tähtesi toimitettu. Ei ole ketään täällä niin kurjaa, niin mahdotonta syntistä, jolle ei Kristuksen armo voisi vielä tapahtua.
Sinun ei tarvitse tällaisessa onnettomassa tilassa mennä iäisyyteen.
Ja meille, jotka olemme jo tämän sanan vastaanottaneet, on tänäänkin tämä armon sana vielä tarjona, uskossa sen kätkeäksemme. Saamme uskaltaa häneen, Vapahtajaamme. Saamme hänen sovintoveressään armollisen anteeksiantamuksen omistaa ja hänen rauhansa, sen rauhan, jonka hän on verensä kautta ristin päällä tehnyt.

Esirukoilija

Rukoillessaan taivaallista Isää, kun hän ensin on rukoillut omien asiainsa tähden, rukoilee Jeesus myöskin omiensa puolesta: "Minä rukoilen heidän edestänsä, en minä maailman edestä rukoile, vaan niitten edestä, jotka sinä minulle annoit, että he sinun omas ovat." Niin Jeesus rukoilee meidän heikkojen opetuslastensa puolesta. Hän on esirukoilijana vielä taivaassa Jumalan tykönä, että meillä on tätä syytä muistaa, kun me olemme itse kovin suuressa heikkoudessa. Usein meiltä tahtoo elämän tie mennä aivan kuin tukkoon: Niin Jeesus rukoilee heikkojen lastensa, opetuslastensa puolesta. Maailman edestä ei hän sano rukoilevansa. Maailman ihmiset eivät välitä Jeesuksen rukouksesta. He
kulkevat omia teitään. Jeesukselle ovat erittäin rakkaita hänen opetuslapsensa. Sen tähden hän sulkee heidät esirukouksiinsa.

Näissä hänen sanoissaan kuulimme vielä, miten hän sanoo: "Kaikki minun omani ovat sinun ja sinun omasi ovat minun, ja minä olen kirkastettu heissä." Näin hän siis sanoo opetuslastensa olevan hänen omiaan ja taivaallisen Isän omia, että ne ovat hänelle ja taivaalliselle Isälle yhteisiä. Näin ovat Jumalan lapset Jumalan edessä korotettuja Kristuksen kalliiseen armoon. Jeesus sanoo tässä heistä:
"Minä olen kirkastettu heissä." Mekin Jumalan lapset olemme täällä, maailmassa Kristusta kirkastamassa. Kristuksen sanaa puhumme suullamme. Kristuksen nimeä tunnustamme suullamme. Omassa elämässämme tahdomme Kristuksen oppia seurata ja olla Kristuksen Hengen johdatettavina. Kristityn vaellus on kulkua sillä tiellä, minkä Kristus on osoittanut. Kristityt tahtovat kulkea tätä uutta tietä, vaeltaa niin kuin Jumalan lasten sopii. Kristityillä on kilvoituksena se, että he voisivat Kristusta kirkastaa, että he voisivat omassa elämässään olla oikeita kristittyjä.

Jumalan sanassakin puhutaan päinvastaisesta mahdollisuudesta. Sanotaan, että "sinulla on nimi, että elät, mutta kuitenkin olet kuollut." Me, jotka Kristuksen sanan tahdomme jatkuvasti kätkeä sydämiimme, pyydämme sitä, että voisimme elämässämme olla Kristuksen todistajia, ja elämässämme kirkastaa Kristusta, ettei meidän elämämme antaisi aihetta millään tavoin pahennukseen, että emme Kristuksen nimeä halventaisi. Me pyydämme sen tähden Kristuksen sanan valossa pysytellä, valon lapsina, päivän lapsina. Kristus on tarkoittanut omiaan tänne maailmaan valoksi, kun hän sanoo: "Te olette maailman valo." Niin tällä paikalla tahdomme olla täällä vielä edelleenkin, että voisimme olla heikkoinakin Kristusta kirkastamassa.

Me koemme sen, mitenkä me arkisessa omassa elämässämme saatamme olla peräti huonoja kristittyjä. Emme ole onnistuneet arkisessa kotielämässäkään olemaan niin, kuin henkemme halu siihen olisi. Me tunnemme sisällisen ihmisamme puolesta tähän halua, mutta olemme kokeneet sen, että me olemme hyvin hitaat, ja lihan ja veren puolesta vastahakoiset olemaan kristittyjä, ja meissä on niin paljon turmelusta, meissä on niin paljon syntiä, joka tulee esiin meidän elämässämme.

Emmekä me onnistu mitenkään ympäristössämmekään sillä tavoin, kuin me toivoisimme, että voisimme Kristusta kirkastaa. Sen tähden meidän tarvitseekin Kristuksen askeleita seurata, ja sitä hänen johdatustaan pyrkiä seuraamaan, että voisimme olla täällä parannuksen tiellä, parannusta tehden, jokapäiväisen parannuksen ja katumuksen askeleilla. Siihen ei meillä ole luontaista taipumusta. Meidän turmeltu luontomme on vastahakoinen. Mutta näin kuitenkin onnistumme, jos me Hengen hallitsemina tahdomme elää tässä uudessa elämässä iankaikkisen elämän osallisuudessa. Näin kuitenkin onnistumme siinä, että voimme vielä tänä päivänä kuitenkin heikkoina tunnustaa itsemme Jumalan edessä hänen lapsikseen. Voimme vielä tänä päivänä turvallisesti rukoilla taivaallista Isää: "Abba, rakas Isä." Lähestyä Jeesuksen nimeen taivaallista Isää, että hän ei meitä huonoimpiakaan ja heikoimpia lapsiansa tahdo hyljätä, eikä sulkea ulos armostaan.

Tarvitsemme armon sanaa

Me tarvitsemme tänäänkin armon sanaa, tarvitsemme sitä sanaa, joka on meitä tähän uskoon alkujaan auttanut, syntien anteeksiantamisen sanaa, Kristusta meille kirkastavaa sanaa. Hänessä on meidän täydellisyytemme, hänessä on se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa. Hänen verensä saamme tänäkin päivänä omistaa vanhurskaudeksemme, että sinäkin, joka olet niin kuin minä, kovin huono kristitty omalta puoleltasi, voit tähän syystä turvata, mitä Kristuksen sana sinulle tänä päivänä lupaa: sulasta armosta anteeksiantamisen, hänen verensä puhtauden kalliisti lunastetulle sielullesi. Olkoon tämä vielä kirkkaana sielusi silmien edessä, että Kristus Jeesus on suurena sovintopäivänä ristinpuussa sinunkin velkasi maksanut, että kaksinkertaisesti olet saanut Herran kädestä kaikkien syntiesi edestä.

Olkoon tämä vielä meidän turvanamme, että Herra Kristus on vielä sama tänä päivänä niin, kuin eilen ja iankaikkisesti. Tämä iankaikkisen elämän sana niitä heikkoja iankaikkisen elämän tien kulkijoita turvatkoon.

Tässä näemme taivaallisen Isän sovitettuna rakkaana Isänä, jota saamme lapseuden hengessä lähestyä, jolta saamme tänä päivänä apua pyytää kiusauksiimme ja vaivoihimme, ja siihen hätään, mitä koemme oman turmeluksemme ja syntisyytemme tähden. Hän, joka tietää meidät ja tuntee meidät, hän meitä lapsinansa vielä pitää. Saamme turvallisesti itsemme laskea Herran Kristuksen armon varaan, ylentää katseemme hänen kärsimiseensä ristin puulla ja nähdä siinä Lunastajamme ja Vapahtajamme, joka on verellään ja hengellään meidät ostanut. Olkaamme sen tähden siunattuja tänä päivänä uskossa häneen.

Tämä hänen kirkkautensa säteily valaiskoon meidän tietämme silloinkin, kun matka on pimeintä, kun matka on vaivalloista. Kun te, vanhat matkamiehet, olette elämän ehtooseen ehtineet ja kun voimanne vähenee, ruumiin voimanne ja hengen voimat vähenevät, niin Kristuksen armo kantaa teidät perille heikkoudestanne huolimatta, kantaa siihen kirkkauteen, josta olette päässeet hänen armostaan osallisiksi jo täällä alhaalla. Ja te nuoret kristityt, joita on niin paljon täällä, joita tämä maailma tahtoo vetää puoleensa, jotka olette vaarassa joutua maailman houkutuksiin ja kiusauksiin. Jeesus rukoilee teidän puolestanne, että te pahasta varjeltuisitte, että voisitte säilyttää lapseuden, että voisitte pysyä valon lapsina. Että voisitte omassa elämässänne nuoruutenne aikana jo kirkastaa Herraa Kristusta. Amen.

Olli Marttinen, Oulun suviseurat 1956
Siionin Lähetyslehti, syyskuu 1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron