Aviokäsky kunniaan
HEBR. 13: 4
"Aviokäsky pitää kunniallisesti kaikkein seassa pidettämän ja aviovuode saastatoinna; mutta huorintekijät ja salavuoteiset Jumala tuomitsee."
Apostoli muistuttaa siitä, kuka on avioliiton asettaja, ja mikä on avioliiton tehtävä täällä maailmassa Jumalan järjestyksen mukaan, 1. Moos. 1: 27 sanotaan: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hän heitä." Jumalan säätämänä on avioliitto pyhä ja se on asetettu Hänen järjestystään maailmassa palvelemaan.
Raamattu selittää sitten tarkemmin asiaa: "Ja Herra Jumala sanoi: ei ole hyvä ihmisen yksinänsä olla, minä teen hänelle avun, joka hänen tykönänsä oleman pitää." (1. Moos. 2: 18) Tämä Jumalan sana , pitää paikkansa tänäkin aikana, vaikka maailmassa yritetään avioliitosta tehdä vain ihmisten omien himojen täyttämisen laillinen välikappale. Jonkun verran sentään ihmisillä on häveliäisyyttä, etteivät aivan kaikki irrallisia suhteita — ainakaan julkisesti — hyväksy. Vaikka kyllä täytyy sanoa, että kaikilla ei ole mitään estoja.
Avioliitto, perhe ja koti — se on vieläkin yhteiskunnan sydän. Siitä rakentuu yhteiskunta kaikkine muotoineen. Ja minkälainen sydän, sellainen keho, ruumis.
Kaikki avioliittoon johtava kehitys alkaa seurustelusta. Ensin on tutustuminen, sitten syntyy rakkaus. Ja kun rakkaus on syntynyt ja saa kasvaa puhtaana, se yhdistää, niin että nämä kaksi lupaavat rakastaa toisiaan.
Jumalan lasten seurustelu ei saa olla kuten jumalattomain, vain viettielämän tyydytyksen etsimistä, ei rietasta halailemista, toistensa pusertelemista ja suun antoa, vaan vapaata keskustelua siitä, mihin aviokäsky Jumalan lasta ja kaikkia velvoittaa. Kukaan ei tosin voi kerskata, etteikö vihollinen aina ole siinäkin neuvomassa toisin tekemään, kuin Jumalan sana opettaa. Varsinkin nykyaikana, jolloin kaikki on pyritty tekemään luvalliseksi, jopa sukupuolielämän ennen avioliittoa. Se kuulemma on oikeaa kulttuuria. Ei saa julistaa uskonnollista ahdasmielisyyttä, joka ihmisiä vangitsee. – Voi maailmaa pahennusten tähden!
Sen jälkeen, kun kaksi ihmistä on yhdistynyt yhdeksi lihaksi, kuten Jumala sanoo (1. Moos.2: 24), alkaa aviokäskyn mukainen elämä. Siitä Raamattu kertoo: "Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille: kasvakaa ja lisääntykää ja täyttäkäät maata..." (1. Moos. 1: 28) Jumala lupasi heille kaikki, mitä Hän luonut oli.
Mutta lankeemus tuli, ennen kuin yhtään uutta ihmistä ehti maailmaan syntyä. Silloin Jumala sanoi vaimolle: "Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitää miehes alle annettu oleman, ja hänen pitää vallitseman sinua." (l. Moos. 3: 16) Paavali sanoo tästä: "Teidän vaimonne pitää seurakunnissa ääneti oleman, niin kuin myös laki sanoo." (l. Kor. 14: 34) Miehelle Jumala sanoi: "Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää..." (1. Moos. 3:17–19)
Tobian kirjan opetus
Missä tarkoituksessa avioliittoon käydään, ainakin pitäisi käydä, olisi tarpeellista lukea koko Tobian kirja. Sen 8. luvussa Tobia neuvoo neitsyttä (vaimoaan): "Rukoilkaamme Jumalaa tänäpänä ja huomenna; sillä nämä kolme yötä me rukoilkaamme, ja sen jälkeen olkaamme yhdessä niin kuin avioväki." Ja Tobia rukoilee (8: 6-9): "Herra minun Jumalani, sinä meidän isäimme Jumala, sinua kiittäkään taivaat, maa, meri, kaikki vedet ja lähteet, ja kaikki luontokappaleet, kuin niissä ovat. — Ja nyt, Herra, sinä tiedät, etten minä pahasta himosta tätä minun sisartani vaimokseni ottanut ole, vaan että minä lapsia siittäisin, jonka kautta sinun pyhä nimesi iankaikkisesti kiitettäisiin ja ylistettäisiin." Tämä on aviokäskyn syvin tarkoitus.
Mutta miten ovat asiat nyt maailmassa? Käynnissä on mitä hirvein kampanja syntyvyyden säännöstelemiseksi. Kaikenlaisia välineitä ja keinoja lapsirajoituksen lisäämiseksi kaupataan lehti-ilmoituksissa, ja neuvoloissa äitejä "valistetaan" tässä hirveässä asiassa. Vaikka äitiysneuvolat on alun perin tarkoitettu auttamaan äitejä synnytysasioissa, niistä on monessa tapauksessa muodostunut säännöstely- ja ehkäisyneuvoloita. Onko neuvoloille annettu samat määräykset kuin Egyptissä silloin, kun Israelin kansa oli siellä? Kun kansa lisääntyi, kuninkaalle tuli pelko, että se voi yhtyä vihollisiin. Ensin rasitettiin raskaalla työllä, että israelilaiset eivät lisääntyisi, mutta kun tämä ei auttanut, kuningas puhui lastenämmille (kätilöille): "Koska te autatte vaimoja heidän synnyttäissänsä, ja näette, jos se on poika, niin surmatkaat häntä." Mutta lastenämmät pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet kuninkaan käskyn jälkeen.
Olemmeko samanlaisessa ajassa? Monet jo hääyönsä turmelevat maailman konsteilla ja elävät jatkuvasti niiden orjina. Mutta niitä, jotka tahtovat pitää hyvän omantunnon ja aviokäskyn kunniassa, niitä häväistään neuvoloissa ja joka paikassa. Olen tavannut murheellisia äitejä, jotka tämän asian tähden ovat joutuneet kiusauksiin.
Ei löydy puolustusta
Raamatusta ei löydy yhtään puolustusta lapsirajoitussynnille, mutta tuomio ja rangaistus kyllä. Juudan poika Onan teki pahaa, turmeli siemenen, ja se paha, minkä hän teki, ei kelvannut Herralle, joka kuoletti myös hänet. (1.Moos. 38: 9-10) Jotka tällaista tekevät, ne ovat salavuoteiset ja huorintekijät, vaikka ne sitä häpeämättä tekevät. Ja tehtäköön sitä miten ja missä vaiheessa tahansa, vaikka vältettäisiin toisia sen tähden, ettei lapsia tulisi, se on synti. Korintossakin oli tullut tästä kysymys, siksi Paavali saa aiheen siitä kirjoittaa. Ensinnäkin hän sanoo, että kullakin olkoon oma miehensä ja vaimonsa. Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös vaimo miehelle. Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiilleen, vaan miehellä, ei myös miehellä ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla. Ei tässä ole siitä kysymys, että mennään luonnottomuuteen, sairauden aikana jne. jos se toiselle tuska on. Mutta ei syntymisen pelon tähden ole lupa toisiaan välttää. "Älkää toinen toistanne välttäkö, jollei se ole molempain suosiosta hetkeksi, että teillä jouto olisi paastota ja rukoilla; ja tulkaa jälleen yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän himonne hillittömyyden puolesta. Mutta sen sanon minä teille suomisen ja ei käskyn jälkeen." (1. Kor. 7: 5 — 6) Ps. 127: 3-5 sanoo: "Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anto. Kuin nuolet väkevän kädessä, niin ovat nuorukaiset. Autuas on se, jonka viini on niitä täynnänsä: ei ne häväistä, kuin heillä vihollistensa kanssa portissa tekemistä on."
Tämänkin jumalattomat tekevät tyhjäksi sanoen, että tämä ei pidä paikkaansa. "Jumala ei tarkoita kurjuuteen lapsia, heitä on otettava vain sen verran kuin kukin pystyy elättämään", he sanovat. Kuitenkin Jumala lupasi ja on antanut ihmisille kaiken käytettäväksi elämistä varten, kuten 1. Moos. 1: 29 sanoo. Ja Jeesus opettaa Isä meidän rukouksessa pyytämään: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Katekismuksen selitys siihen, mitä jokapäiväinen leipä on, on monipuolinen: "Kaikki mitä ruumiimme ravintoon ja tarpeisiin kuuluu: ruoka, juoma, koti, kontu, pelto, karja... hurskas puoliso, hurskaat lapset..." Jumala käyttää ihmistä täällä maan päällä moniin tehtäviin, edellä olevan psalmin 127 mukaan myös maanpuolustukseen vaaran aikana. Tämäkin tosiasia unohdetaan. Kuka on, joka puolustaa, jos ei ole nuoria miehiä ja naisia? Millä täytetään kohta rauhansopimuksemmekin, jos vain kaikki tekevät niin kuin yllytetään? Ihmiset muka pelkäävät ylikansoitusta maailmassa ja sanovat tällä säästävänsä tulevia sukupolvia kärsimyksiltä, Näinkö toteutetaan armahduskuolema? Toiseksi halutaan näin säästää äitejä liian tiheiltä synnytyksiltä — jopa sanotaan, että Jumala ei tahdo näin raskasta kuormaa panna.
Ei Jumala sanonut Eevalle lasten lukua, vaivan ja tuskan kyllä pani lankeemuksen tähden. Ja Jumala on todella sanonut, että Hän ei pane raskaampaa kuormaa kuin kantaa jaksaa. Mutta psalmilaulaja veisaa (68: 20 — 21): "Kiitetty olkoon Herra joka päivä! Jumala panee kuorman meidän päällemme, mutta hän myös auttaa meitä. Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa."
Äitien murheet
Se murhe, joka äideillä on tänä aikana, ei ole Jumalan panema, siitä, että liian monta ja usein syntyy, vaan se on maailman pilkan ja panetuksen tuottama murhe. Ihmiset panevat heidän päälleen kuorman, mutta eivät tahdo sormellaankaan auttaa.
Ei tarvitse pelätä ylikansoitusta maailmassa. Jumalan kädessä on elämä ja kuolema. Jesaja kirjoittaa (44: 24): "Näitä sanoo Herra sinun lunastajas, joka sinun äitis kohdusta valmistanut on: minä olen Herra, joka kaikki teen, joka taivaat yksinäni venytän, ja levitän maan ilman apulaista." Jumala on elämän antaja ja sen ylläpitäjä. Hän antaa lapsiakin niin monta, kuin Hänen suunnitelmiinsa kuuluu, mutta voi myös sulkea, ettei niitä saada, vaikka haluttaisiin. Tällaisista ovat esimerkkeinä Saara, Aabrahamin vaimo, ja Hanna, Elkanan vaimo, Samuelin äiti. Hanna rukoili lasta, häntä pilkattiin lapsettomuuden tähden. (Tämäkin on nykyaikana päinvastoin.) Jumala kuuli Hannan rukoukset, ja Hanna veisasi kiitosvirren Jumalalle. (1. Sam. 2: 6):"Herra kuolettaa ja virvoittaa, vie suureen ahdistukseen ja siitä ulos jälleen."
Jumala on voimallinen
Vieläkin on Jumala yhtä voimallinen töissä ja sanoissa, ei Hän ole muuttunut. Kaikki on paikallaan, Jumalan lapsina haluamme pitää aviokäskyn kunniassa ja pyhänä, ja siinä tarkoituksessa mihin Jumala sen asetti. Kantakaamme siinäkin Kristuksen pilkkaa. Pian tämä maailma hukutetaan. Jumalan lapsi saa uskoa niin kuin psalmi 128 sanoo: "Autuas on jokainen, joka Herraa pelkää, ja hänen tiellänsä vaeltaa. Sillä sinä elätät itsesi kättesi töissä: autuas sinä olet, ja sinulle käy hyvästi. Sinun emäntäsi on niin kuin hedelmällinen viinapuu huoneesi sisimmäisissä loukkaissa: sinun lapsesi niin kuin öljypuun vesat, pöytäsi ympärillä." Ps. 127:3, Sananl. 5:18–19, 18:22, Hes. 19:10 ja Virsi 341:6–8 meitä myös lohduttavat.
Tässä asiassa on vedottu myös lääkärien mielipiteisiin. Mutta tietääkö kukaan toisen elämän päätä? Sekin apu, joka sairauksiin saadaan lääkäreiden kautta, on
Jumalalta. Ja lapsen elämää ei ole Jumala tarkoittanut pois otettavaksi toisen elämän tähden. Kaikki sielut ovat Jumalan kädessä.
Uskokaamme raskautetut ja pilkatut isät ja äidit, että jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuden Isältä. Ja koska lapsetkin ovat Herran lahja, niin Hän ei lahjojaan kuormasi anna. Hänen tekonsa ovat aina hyvät ja oikeat, sillä Hänessä ei ole yhtään vääryyttä. "Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat. Vaan rakastaa Herran lakia, ja ajattelee hänen lakiansa päivät ja yöt." (Ps. 1: 1— 2).
Viimeisen ajan vaivat ja lohdutus
Olemme viimeisessä ajassa, rakkaat, ja Jeesus on huutanut: "Voi maailmaa pahennusten tähden. Pahennukset kumminkin tulevat, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!" Ja niin kuin Nooan päivät olivat, niin pitää Ihmisen Pojan tulemisen edessä oleman. Kun Jeesus puhui Jerusalemin hävityksestä ja maailmanlopun edellä olevasta ajasta, hän valitti: "Voi raskaita ja imettäväisiä silloin!
Jeesus tiesi kaiken ahdistuksen tulevan, mutta hän lohduttaa (Ilm. 3: 10–11): "Että pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat. Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuas ottaisi." 1. Joh. 2. luku kokonaan on meille kallista ja tarpeellista luettavaa nyt viimeisellä ajalla.
Saamme sellaisina kuin olemme, käydä armon avatuille lähteille, puhdistamaan itseämme Jeesuksen verellä. "Jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä." (1. Joh. 1: 7) Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Sulo Hanhisuanto
Siionin Lähetyslehti heinä- elokuu 1964