Vastauskirja kyselijälle
Eräs sisar oli tuonut tämän teidän kirjoituksen. Luin sen. En tiedä missä tarkoituksessa se on kirjoitettu. Onko aikomus julkaista jossain lehdessä, vaiko muuten tehdä tällä tiettäväksi uskonkäsitystä. Sisar oli vaimolleni esittänyt pyynnön, että tämän johdosta jotain vaikkapa kirjoittaisin. Ymmärrätte varmaan, että minulla ei ole halua, eikä kykyjäkään - käydä arvostelemaan toisen kirjoitelman logiikkaa ja tarpeellisuutta, mutta mitä opilliseen puoleen tulee, katson olevani velvollinen siihen puuttumaan.
On nimittäin käsketty ottaa opista vaari Jumalan sanassa. Asia on niin, että on vain yksi oikea Kristuksen oppi, jossa ihminen tulee autuaaksi, ja kaikki muut opit, olkoonkin niin, että niitä on tuhansia, ovat `vääriä ja kadottavat seuraajansa. "Kuka ikänä tahtoo autuaaksi tulla, hänen pitää tästä opista” ja "Jos joku tulee teidän tykönne, ja ei tuo mukanansa tätä opetusta, älkää häntä tervehtikö, älkääkä huoneeseen ottako, että ette olisi osalliset hänen synneissänsä:' Monioppisen Johannes sanoo kuuluvan jumalattomiin ja lausuu: "Joka harhailee, ja ei pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa". Jumalan sana osoittaa, niin vanhan, kuin uudenkin testamentin ajalla on ihmiset tulleet autuaaksi vain uskon kautta. Heprealaisepistolan 11 luku. Luuk. 7: 50. ja 23. 43.
Uskolle on Jumala aina antanut Pyhän Hengen. Esim. apt.30: 44. On myös tapauksia, että ei parannuksen teko eikä kastaminen ole ihmistä saattanut Pyhän Hengen lahjasta osallisiksi. He kyllä olisivat uskoneet itsensä Jeesukselle, mutta Jeesus ei uskonut itseänsä heille. Elävä usko Jumalaan puuttui.
Sakramenteista: Vanhan testamentin sakramentit olivat ympärileikkaus ja pääsiäislammas, uuden testamentin puolella kaste ja Herran ehtoollinen. ”Aabrahamille Jumala antoi ympärileikkauksen todistukseksi, että hän oli uskon kautta vanhurskaaksi tullut. "Se sakramentti ei tehnyt häntä vanhurskaaksi, vaan vahvisti hänen uskoansa Jumalan lupaukseen.
Pääsiäislammasta söi lupauksen kansa sen muistoksi, että Jumala oli heidät orjuudesta lasten vapauteen johdattanut ja päästänyt. Omillensa Jumala nämäkin sakramentit antoi. Sekä uuden, että vanhan liiton puolelta on ihmisiä tullut autuaaksi, vaikka eivät tulleet mistään sakramentista osalliseksi. Mutta ei ilman uskoa, sillä ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle. Ei Aabelia, eikä ryöväriä kukaan kastanut eikä ympärileikannut. Jeesuksen lunastustyö alkoi pyhällä sikiämisellä ja syntymisellä meidän syntisten tähden, ja oli täydellinen. "Että siis lapsilla on liha ja veri, on hän niistä osalliseksi tullut, että Hän olisi kuolemansa kautta hukuttanut sen jolla kuoleman valta oli, se on perkeleen, ja päästänyt ne, jotka kaiken ikänsä piti kuoleman pelossa orjana olla". Hebr. 2: 14–15.
Kristuksen lunastuksen tähden perisynti ei siis kadota, vaan "Meidän kaikkien pitää ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen, että jokainen saisi sen jälkeen, kuin hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä tai paha." 2. Kor. 5: 10. Lasten kohta on siis selvä, he ovat autuaita. He uskovat Jeesuksen päälle, heidän on taivasten valtakunta. Mutta, että he ovat uskovaisia, heille kuuluu kasteen sakramentti. Siinä ei lähde lihan saastaisuus, vaan niin kuin Pietari sanoo: "Se on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa.”
Herran ehtoollinen on Jeesuksen asettama muistoateria, jota Hänen omansa saavat nauttia Hänen kallista lunastustyötänsä, piinaansa ja tuskaansa muistellen. Se vahvistaa ja uudistaa uskoamme. Se virkistää toivoamme, että me kerran pääsemme viettämään suurta ehtoollista kunnian taivaassa.
Seurakunta, eli Jumalan valtakunta on yksi. Sitä hallitsee Jumalan Pyhä Henki. Se elävöittää kuolleen kirjaimen silloin, kun sitä uskovainen ihminen Pyhän Hengen äänitorvena julistaa. Se henki on myös liittämässä oikeat uskovaiset toisiinsa, sillä "jolla ei ole Kristuksen henkeä, se ei ole hänen omansa".
Ulkopuolella Jumalan valtakunnan ei tule kukaan autuaaksi. "Etsikää ensin Jumalan valtakunta". Synninpäästöä julistavat kyllä ulkopuolella olevatkin Jeesuksen nimessä, mutta se ei auta yhtään, koska Pyhän Hengen voima puuttuu. Saastaiset henget eivät sitä tottele. Apt. 39: 13–16.
Raamattu ei uuden testamentin puolella tunne muuta pappeutta, kuin Melkisedekin, Pyhän Hengen pappeuden. Leeviläinen, Aaronin suvulle säädetty pappeus lakkasi Kristuksessa. Hän tuli ylimmäiseksi papiksi. Hebr: 8: 1 ja 7: 15–17. Hän meni verensä kautta kaikkein pyhimpään ja on iankaikkisen lunastuksen löytänyt. Hän, ylimmäinen pappi, teki meitä kuninkaiksi ja papeiksi, Jumalan ja Hänen isänsä edessä." ILM. 1: 6. Jokainen Jumalasta syntynyt, olkoon hänen maallinen virka-asemansa mikä tahansa, on Pyhän Hengen virkapappi. Ylimmäinen pappimme on ollut kaikessa kiusattu, sen tähden hän taitaa kiusatuita armahtaa. Hän on käskenyt saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamista Hänen nimessään.
Rippi on Jumalalta annettu kallis armoetu, jota uskovaiset saavat käyttää. Apostoli neuvoo: ”Tunnustakaa toinen toisillenne teidän rikkomuksenne ja anteeksi antakaa, niin kuin Jumalakin teille Kristuksen tähden anteeksiantanut on." Tämä on sitä synnin pois panemista, johon heprealaiskirje kehottaa. Rippiä ei pitäisi kuitenkaan sekoittaa parannukseksi, eikä niin käsittää. Sillä parannus on yhtä, kuin uusi syntyminen. "Tahtonsa jälkeen Hän teitä synnytti totuuden sanalla".
Rippi on taas iankaikkisen elämän toivossa matkaa tekevän, uudesti syntyneen Jumalan lapsen puhdistus- ja hoitomenetelmä. Jokainen, jolla tämä toivo on, Hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niin kuin Hänkin puhdas on. 1. Joh. 3:3. Ja "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. 1 Joh. 1:7.
Pentti Koskelo
Päivämies toukokuu 4 päivä 1961