Pentti Koskelo: Vastauskirja kyselijälle

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Pentti Koskelo: Vastauskirja kyselijälle

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Loka 2009, 06:40

Vastauskirja kyselijälle


Eräs sisar oli tuonut tämän teidän kirjoituksen. Luin sen. En tiedä missä tarkoituksessa se on kirjoitettu. Onko aikomus julkaista jossain lehdessä, vaiko muuten tehdä tällä tiettäväksi uskonkäsitystä. Sisar oli vaimolleni esittänyt pyynnön, että tämän johdosta jotain vaikkapa kirjoittaisin. Ymmärrätte varmaan, että minulla ei ole halua, eikä kykyjäkään - käydä arvostelemaan toisen kirjoitelman logiikkaa ja tarpeellisuutta, mutta mitä opilliseen puoleen tulee, katson olevani velvollinen siihen puuttumaan.

On nimittäin käsketty ottaa opista vaari Jumalan sanassa. Asia on niin, että on vain yksi oikea Kristuksen oppi, jossa ihminen tulee autuaaksi, ja kaikki muut opit, olkoonkin niin, että niitä on tuhansia, ovat `vääriä ja kadottavat seuraajansa. "Kuka ikänä tahtoo autuaaksi tulla, hänen pitää tästä opista” ja "Jos joku tulee teidän tykönne, ja ei tuo mukanansa tätä opetusta, älkää häntä tervehtikö, älkääkä huoneeseen ottako, että ette olisi osalliset hänen synneissänsä:' Monioppisen Johannes sanoo kuuluvan jumalattomiin ja lausuu: "Joka harhailee, ja ei pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa". Jumalan sana osoittaa, niin vanhan, kuin uudenkin testamentin ajalla on ihmiset tulleet autuaaksi vain uskon kautta. Heprealaisepistolan 11 luku. Luuk. 7: 50. ja 23. 43.
Uskolle on Jumala aina antanut Pyhän Hengen. Esim. apt.30: 44. On myös tapauksia, että ei parannuksen teko eikä kastaminen ole ihmistä saattanut Pyhän Hengen lahjasta osallisiksi. He kyllä olisivat uskoneet itsensä Jeesukselle, mutta Jeesus ei uskonut itseänsä heille. Elävä usko Jumalaan puuttui.

Sakramenteista: Vanhan testamentin sakramentit olivat ympärileikkaus ja pääsiäislammas, uuden testamentin puolella kaste ja Herran ehtoollinen. ”Aabrahamille Jumala antoi ympärileikkauksen todistukseksi, että hän oli uskon kautta vanhurskaaksi tullut. "Se sakramentti ei tehnyt häntä vanhurskaaksi, vaan vahvisti hänen uskoansa Jumalan lupaukseen.

Pääsiäislammasta söi lupauksen kansa sen muistoksi, että Jumala oli heidät orjuudesta lasten vapauteen johdattanut ja päästänyt. Omillensa Jumala nämäkin sakramentit antoi. Sekä uuden, että vanhan liiton puolelta on ihmisiä tullut autuaaksi, vaikka eivät tulleet mistään sakramentista osalliseksi. Mutta ei ilman uskoa, sillä ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle. Ei Aabelia, eikä ryöväriä kukaan kastanut eikä ympärileikannut. Jeesuksen lunastustyö alkoi pyhällä sikiämisellä ja syntymisellä meidän syntisten tähden, ja oli täydellinen. "Että siis lapsilla on liha ja veri, on hän niistä osalliseksi tullut, että Hän olisi kuolemansa kautta hukuttanut sen jolla kuoleman valta oli, se on perkeleen, ja päästänyt ne, jotka kaiken ikänsä piti kuoleman pelossa orjana olla". Hebr. 2: 14–15.
Kristuksen lunastuksen tähden perisynti ei siis kadota, vaan "Meidän kaikkien pitää ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen, että jokainen saisi sen jälkeen, kuin hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä tai paha." 2. Kor. 5: 10. Lasten kohta on siis selvä, he ovat autuaita. He uskovat Jeesuksen päälle, heidän on taivasten valtakunta. Mutta, että he ovat uskovaisia, heille kuuluu kasteen sakramentti. Siinä ei lähde lihan saastaisuus, vaan niin kuin Pietari sanoo: "Se on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa.”

Herran ehtoollinen on Jeesuksen asettama muistoateria, jota Hänen omansa saavat nauttia Hänen kallista lunastustyötänsä, piinaansa ja tuskaansa muistellen. Se vahvistaa ja uudistaa uskoamme. Se virkistää toivoamme, että me kerran pääsemme viettämään suurta ehtoollista kunnian taivaassa.
Seurakunta, eli Jumalan valtakunta on yksi. Sitä hallitsee Jumalan Pyhä Henki. Se elävöittää kuolleen kirjaimen silloin, kun sitä uskovainen ihminen Pyhän Hengen äänitorvena julistaa. Se henki on myös liittämässä oikeat uskovaiset toisiinsa, sillä "jolla ei ole Kristuksen henkeä, se ei ole hänen omansa".

Ulkopuolella Jumalan valtakunnan ei tule kukaan autuaaksi. "Etsikää ensin Jumalan valtakunta". Synninpäästöä julistavat kyllä ulkopuolella olevatkin Jeesuksen nimessä, mutta se ei auta yhtään, koska Pyhän Hengen voima puuttuu. Saastaiset henget eivät sitä tottele. Apt. 39: 13–16.

Raamattu ei uuden testamentin puolella tunne muuta pappeutta, kuin Melkisedekin, Pyhän Hengen pappeuden. Leeviläinen, Aaronin suvulle säädetty pappeus lakkasi Kristuksessa. Hän tuli ylimmäiseksi papiksi. Hebr: 8: 1 ja 7: 15–17. Hän meni verensä kautta kaikkein pyhimpään ja on iankaikkisen lunastuksen löytänyt. Hän, ylimmäinen pappi, teki meitä kuninkaiksi ja papeiksi, Jumalan ja Hänen isänsä edessä." ILM. 1: 6. Jokainen Jumalasta syntynyt, olkoon hänen maallinen virka-asemansa mikä tahansa, on Pyhän Hengen virkapappi. Ylimmäinen pappimme on ollut kaikessa kiusattu, sen tähden hän taitaa kiusatuita armahtaa. Hän on käskenyt saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamista Hänen nimessään.

Rippi on Jumalalta annettu kallis armoetu, jota uskovaiset saavat käyttää. Apostoli neuvoo: ”Tunnustakaa toinen toisillenne teidän rikkomuksenne ja anteeksi antakaa, niin kuin Jumalakin teille Kristuksen tähden anteeksiantanut on." Tämä on sitä synnin pois panemista, johon heprealaiskirje kehottaa. Rippiä ei pitäisi kuitenkaan sekoittaa parannukseksi, eikä niin käsittää. Sillä parannus on yhtä, kuin uusi syntyminen. "Tahtonsa jälkeen Hän teitä synnytti totuuden sanalla".

Rippi on taas iankaikkisen elämän toivossa matkaa tekevän, uudesti syntyneen Jumalan lapsen puhdistus- ja hoitomenetelmä. Jokainen, jolla tämä toivo on, Hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niin kuin Hänkin puhdas on. 1. Joh. 3:3. Ja "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. 1 Joh. 1:7.

Pentti Koskelo
Päivämies toukokuu 4 päivä 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Marras 2009, 10:40

Ilmoitettu lihassa, vanhurskautettu hengessä


Ihmeellinen, suuri Jumala, kaiken alku ja Luoja, Henki, jolla ovat silmät, korvat, jalat ja kädet, täydellinen, mitään puuttumaton ruumis, salainen, mutta ilmoitettu ja julkinen.
Monella muotoa on Jumala itsensä ihmisille ilmaissut, mutta ihmistä autuaaksi tehdessään, vain yhdellä tavalla. Lihassa.


Pyhää olemustaan ja tahtoaan on Hän aina ilmoittanut ihmisen suulla, niin järjenvastaista kuin se onkin. Jumala on ottanut Henkensä asumasijaksi pyhittämänsä ihmisen sydämen. Näin on Kristuksen Henki pannut psalminlaulajankin puhumaan: ”En minä salaa vanhurskauttas sydämessäni, minä puhun sinun totuudestas ja autuudestas.” (Ps. 40: 11) "Älä erkane kauas minusta. (Ps. 71: 12) "Hän säästi todistuksen Jaakobissa ja antoi lain Israelissa, jonka Hän käski meidän isäimme opettaa heidän lapsillensa." (Ps. 78: 5 – 6) "Mene nyt, minä olen sinun suussas ja opetan, mitä sinun puhuman pitää." (2. Moos. 4: 12). Ja edelleen Moosekselle: (Hänen (Aaronin) pitää oleman sinun suunas, ja sinun pitää oleman hänelle jumala.” Jesajan suulla puhuu Jumala mm.: "Tulkaa tänne minun tyköni ja kuulkaa tätä, en minä ole alkuakaan salassa puhunut." (Jes. 48: 16).

Näin on Jumala puhutellut ihmisiä lihallisen ihmisen suulla. "Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille profeettain kautta." Entäs nyt? "Näinä viimeisinä päivinä on Hän meille puhunut Poikansa kautta." "Alussa oli sana. Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se sana. Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme...”
Minkä tähden lihaksi? "Sen tähden, että siis lapsilla on liha ja veri, niin Hän niistä osalliseksi on tullut, että Hän olisi kuolemansa kautta hukuttanut sen, jolla kuoleman valta oli, se on perkeleen. Ja päästänyt ne, jotka kuoleman pelvosta piti kaiken ikänsä orjana oleman.” (Hebr. 2: 14–15)

Synnin palkka, kuolema, oli synnin välitön seuraus. Ei ainoastaan ajallisen ruumiimme kuolema, vaan hengellinen ja iankaikkinen kuolema. Jumala rakasti luomaansa ihmistä ja antoi ainoan poikansa syntyä ihmiseksi, täyttämään Hänen vaativaa lakiansa, ja kuolemaan ”synnille yhden kerran" meidän edestämme. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa. Jumala tuli Hänessä ihmiseksi, lihaan. Hän Jumala, ihminen, lihaa ja luita kantava, kun Hän maailmaan tuli, sanoi Hän "Uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut." (Hebr. 10: 5).

Paljon on niitä ihmisiä, jotka uskovat Herran Jeesuksen näin "lihassa olleena kärsineen, kuolleen, vieläpä ylösnousseen, mutta eivät usko, eivätkä näe, että Kristuksella on Pyhän Hengen elävöittämä ruumis vieläkin täällä maan päällä. Tästä ruumiista kirjoittaa Paavali korinttolaisille: "Me olemme myös yhdessä Hengessä kaikki yhdeksi ruumiiksi kastetut... - kaikki me olemme yhteen Henkeen juotetut, sillä ei ruumis ole yksi jäsen, vaan usea, ja te olette Kristuksen ruumis ja jäsenet, jokainen osansa jälkeen. (1. Kor. 12). Tämä Hänen ruumiinsa muoto kelpasi Jeesukselle, ja hän sanoi: "Teissä minä asun, ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä." Mutta ihmisille se ei kelpaa "Hän oli kaikkein ylönkatsotuin ja kaikkein halvin... me näimme Hänet, vaan emme Häntä minäkään pitäneet. Ei hänellä ollut sitä muotoa, että se olisi ihmisille kelvannut."

Näin vanhan ja samoin uuden testamentinkin aikoina.
Hänen sanainsa ääni hivelee ihmisten korvia. Hän vaatii ihmisiä parannukseen ja uskon kuuliaisuuteen. Hän julistaa armoansa ja totuuttansa niin kauan, kuin tälle ihmiskunnalle on annettu armonaikaa. Huonosti käy sille ihmiselle, joka Hänen muotonsa ylenkatsoo ja halpana pitää. Sillä joka tahtoo autuaaksi tulla, hänen pitää, ei ainoastaan mielistyä Hänen olemukseensa, vaan tulla liitetyksi elävänä jäsenenä Hänen seurakuntaruumiinsa yhteyteen. Ulkopuolella, erillään Hänen ruumiistaan, ei pääse kukaan taivaaseen, sillä kirjoitettu on: "Ei astu kukaan taivaaseen, vaan Hän, joka tuli taivaasta alas, Kristus Jeesus."

Vanhurskautettu Hengessä.

Jumala asetti Jeesuksen armonistuimeksi uskon kautta Hänen veressään, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka Hänen edessään kelpaa, edellä käyväisten syntien anteeksiantamisen kautta... että Hän itse vanhurskas olisi ja sen vanhurskaaksi tekisi, joka Jeesuksen uskosta on." (Room. 3: 25–26).
Ilman elävää uskoa ja Pyhää Henkeä ei voi kukaan olla vanhurskautettu Jumalan edessä. Samoin ilman Pyhää Henkeä ei ihminen voi Jumalan vanhurskautta ymmärtää eikä tunnustaa. On ihmisiä, jotka lain täyttäjinä tahtovat Hänen edessänsä, itsensä vanhurskaaksi tehdä, ymmärtämättä Jumalan lain hengellisyyttä ja pyhyyttä. Heillä on sellainen käsitys, että Jumala on väärä, jos tällaisen vaivaa näkevän, jokseenkin onnistuneen lain täyttäjän kadottaa.
Ei meillä ihmispoloisilla, parhaimmallakaan, ole edes vanhurskauden aakkosiakaan omasta takaa. Sen tähden Herra Jeesus on meille tehty viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Hänen päällensä laskeutui Pyhä Henki, ja Jumalan todistus kuului: "Tämä on minun rakas Poikani, Häntä kuulkaat:" Profeetan kautta Häntä aivan sormella osoitettiin: "Katso, minun palvelijani, minä häntä tuen ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle minun henkeni antanut. Hänen pitää oikeuden saattamaan pakanoille" (Jes. 42: 1). Hengessä vanhurskautettu tuomari, "Hän tuo hurskaat tuomiot, eikä uskoviaan unhoita."

Vanhurskaus ilman Pyhää Henkeä on omaa vanhurskautta, ja sillä on Jumalan edessä saastaisen vaatteen arvo. Mutta kun Jumala antaa Pyhän Henkensä todistamaan, että me olemme vanhurskaiksi tulleet uskon kautta Herran Jeesuksen päälle, silloin aukeavat uudet näköalat. Jumala näkyy oikeamielisenä, pyhänä ja vanhurskaana tuomarina, mutta samalla Hänessä näkyy armahtavainen ja laupias isä, joka minulle ansiottomalle, Pojassansa lahjavanhurskauden valmisti ja antoi. Antoi vielä Pyhän Henkensä pantiksi ja vakuudeksi, että minä, syntinen ja paha, saan Hänessä uskoa itseni pyhäksi ja vanhurskaaksi.

Me kaikki olemme luodut elämään Jumalan yhteydessä, mutta epäusko, ja sen hedelmät, synnit, erottavat ihmistä Jumalasta. Sen tähden Hän ilmoittaa pyhää tahtoansa: "Tehkää parannus, ja uskokaa evankeliumi.” – ”Minä pyyhin pois sinun syntisi niin kuin sumun, ” ja ”minä puhun vanhurskautta, ja taidan kyllä auttaa." Apostoli sanoo: "Jumala neuvoo meidän kauttamme." Jumalan lapset saarnaavat, ja antamalla antavat katuvalle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin Jumala huutelee: "Nyt jo syntiset, joutukaa kiiruhtaen, ja luopukaa vääryydestänne. Minä lahjoitan teille vanhurskauden. En muista mä eksymystänne. Vaan Henkeni lahjalla kaunistaen, ja kaikissa vaivoissa vahvistaen, tuon päähänne kunnian kruunun."

Pentti Koskelo
Päivämies joulukuun 21 päivä 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Tammi 2011, 14:08

Herran Henki on minun päälläni



JA se on julkisesti suuri jumalisuuden salaisuus, että JUMALA ON ilmoitettu lihassa, vanhurskautettu hengessä, nähty enkeleiltä, saarnattu maailmassa ja otettu ylös kunniaan. 1. Tim. 3:16.

Luonnollinen, langennut ihminen on turmeltunut lihan ja veren puolesta. Ymmärrys on pimentynyt. Jumalan aivoitus ja teko Kristuksessa on salaisuus, ja pysyy salaisuutena, ellei Jumala avaa ymmärrystä Pyhän henkensä kautta. Ihmiset puhuvat paljonkin Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen lunastustyöstä, mutta he eivät ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan omaa vanhurskauttaan vahvistaen pyrkivät taivaaseen. Joskus kuulee sanottavan, että Jumala ei tee oikeutta, jos tuo suuri hyvän tekijä ei pääse taivaaseen. Tällainen käsitys on hyvin yleinen maailmassa, vaikka Jumala on tahtonsa salaisuuden tiettäväksi tehnyt. Jumala on ilmoitettu lihassa, Hän ottanut asumasijan ihmisessä, käyttänyt ihmistä suunaan. Jumalan seurakunta maan päällä on aina ollut "Herran suu." Hän on puhunut profeettojen kautta, Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, ja Paavali sanoo, että Jumala neuvoo meidän kauttamme. Siis Jumala on ilmoitettu lihassa.

Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana. Joh. 1:1. Sana tuli lihaksi, ja asui meidän seassamme. Ja me näimme hänen kunniansa, niin kuin ainokaisen Pojan kunnian Isästä, täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1: 14.

Hän valmisti Isän edessä kelpaavan vanhurskauden, ja vanhurskautti kaikki ne, jotka Jeesuksen Kristuksen uskosta ovat osalliset, Pyhän hengen kautta.

Vanhurskas Jumala ei ilmoita tahtonsa salaisuutta väärämielisten kautta. Hän vanhurskauttaa Hengessä jokaisen palveliansa. Jeesus oli Jumala Jumalasta, mutta samalla Hän oli ihmisen poika, osallinen lihasta ja verestä. Sen tähden Pyhä henki laskeutui niin kuin kyyhkynen Hänen päällensä, ja samalla kuului ääni taivaasta: Tämä on se minun rakas Poikani, johon minä mielistyin. Joh.3.17. Ei niin sovi ajatella, että Herra Jeesus olisi ennen tätä ollut Pyhästä hengestä osaton, sillä Jumala sanoo Pojastaan jo profeetta Jesajan kautta: Katso minun palveliani, minä Häntä tuen, ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle minun Henkeni antanut, Hänen pitää oikeuden saattamaan pakanoille. Jes. 42.1.

Jeesus alkoi saarnavirkansa sanomalla: Herran Herran henki on minun päälläni, sen tähden on Hän minut voidellut, ja lähettänyt minun saarnaamaan köyhille hyvää sanomaa, parantamaan särjetyitä sydämiä, saarnaamaan vangeille lunastusta ja sokeille näkönsä jälleen saamista, särjetyitä vapauteen saattamaan. Luuk.4.18. Hän, Jumalan lähettämä vanhurskas palvelia saarnasi ihmisille parannusta ja syntien anteeksi antamusta Pyhän hengen valtuuksilla. Samoin Jeesus valtuutti omansa, uskovaisensa Pyhän hengen kautta evankeliumia saarnaamaan, antamaan synnit anteeksi katuville Jeesuksen nimessä ja veressä.

Pyhän hengen pappeus saarnaa vieläkin parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Pyhän Hengen kautta eläväksi tehdyt Jumalan lapset julistavat sitä vanhurskautta, joka kelpaa Jumalalle. Sanoma Hänestä, Jeesuksesta on saarnattu, ei ainoastaan lupauksen kansalle, vaan myös pakanoille, meillekin. Jumalan kiitos. "Vähä se on, että olet minun palveliani korjaamassa Jaakobin sukukuntia, ja tuomassa jälleen Israelin hajotettuja, mutta minä panin sinun myös pakanain valkeudeksi, olemaan minun autuuteni hamaan maailman ääriin." Jes. 49.6. Näin on täinä kallis evankeliumi kaikunut täällä pohjan perilläkin. Ikävä vaan on, että kaikki eivät usko. Jeesus on lunastustyön tehtyään otettu ylös kunniaan. "Jumala on Hänen myös korottanut, ja antanut Hänelle nimen, joka kaikkia nimiä suurin on. Että Jeesuksen nimeen pitää kaikki polvet heitänsä kumartaman, jotka taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat. Ja kaikki kielet pitää tunnustaman, että Jeesus Kristus on Herra, Isän Jumalan kunniaksi." Filip. 2. 9—11.

Hänen omansa täällä maan päällä on vielä alennuksen tilassa, mutta meitäkin korotetaan. Herra Jeesus tulee kunniassaan, ja kaikki pyhät enkelit Hänen kanssansa. Ei silloin Jeesuksen morsian, synti pukunsa mustuutta näe. Pukumme on puhdistettu, kun synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Hyvä on nousta tuuliin ja pilviin Ylkää vastaan, ja saamme aina olla Herran kanssa. Ahkeroikaamme vielä pitää kiinni Jumalan armolupauksista uskolla. Pyytäkäämme, että Jumala meitä kaikesta pahasta varjelisi, ja että pysyisimme elävänä jäsenenä Jumalan seurakunnassa, Kristuksen ruumiissa. Niinpä voimmekin uskossa yhtyä siihen toteamukseen: Kun pää on noussut kunniaan, niin nousee jäsen kanssa.

Pentti Koskelo
Päivämies 29.9.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Helmi 2012, 17:40

Hänen leponsa on suloinen, voi, jospa eksyneet palaisivat

OLEMME ajallisessa elämässämme joskus tunteneet matkaväsymystä. Muistan, kun nuorena poikana isän kanssa lauantai-iltana palattiin korven savotasta kotiin. VIIKON aherrus väsytti. Taival oli tietön ja hidas kulkea, eväät olivat vähissä ja niin yksipuolisia, juomavettä ei tahtonut löytyä janoon. Mieli oli matala senkin tähden, että ansio oli niin heikko. SEN jälkeen ei voinut odottaa parempaa, edes tulevaisuudessa. Aivan tulivat mieleen sanat: "KAIKKI on turhuus." JUMALAN lapsiin sopii hyvin pikku kirjasen nimike: ”olemme matkamiehiä." Toinen kirja taas selvästi jo nimellään kertoo, että meillä on Helteinen matka".

Israelin kansan Jumala päästi voimansa käsivarren kautta Egyptin orjuudesta. Jumala lupasi johtaa heidän kulkuansa niin, että he kerran pääsevät luvattuun maahan ja saava levätä vaivalloisen matkan jälkeen. Ilo täytti matkaan lähteneiden mielet. Monille tuo ilo oli hetkellinen. Ensimmäiset vaikeudet toivat palaamisen mieleen. Oi, jospa olisimme saaneet olla Egyptissä, siellä oli leipää yllin kyllin. He eivät olleet oikean rakentajan tavoin kulutusta laskeneet, vaan kuvittelivat tien suoraksi ja myönteiseksi. He pettyivät, lakkasivat uskomasta Jumalan lupauksiin, eivätkä voineet päästä Herran kansan sapatin lepoon epäuskonsa tähden.

Toiset tyytyivät syömään "salattua mannaa." Uskoivat asiansa ja matkansa Jumalan johdatukseen ja hoitoon tietäen, että "ajallinen vaiva on lyhyt ja keveä, ja saattaa määrättömän kunnian." Meille, Jumalan lapset, on tuo suuri ihme tapahtunut, että olemme päästetyt orjuuden kuormasta Jumalan lasten vapauteen. Emme ole päässeet vielä taivaaseen, vaan elämän kaidan tien kulkijana samoamaan, ja kerran sinne pääsemään.

Israel vaelsi neljä vuosikymmentä. Monet teistä, sisaret ja veljet, ovat taivaltaneet kauemmin. Olettehan joskus tunteneet uupumusta, "en taida jaksaa kilvoitella perille asti." Nälkä ja janokin on vaivannut. Mutta ethän ole "väsynyt mielessäsi ja laannut uskomasta." "Aikaa kyllä oisi palata ollut." Mutta toiset olisivat kilvoituksenne palkan voittaneet.

”Peljätkäämme siis, ettemme Hänen lepoonsa tulemisen lupausta hylkäisi ja ettei kenkään meistä takaperin jäisi.” Hepr. 4:1. Meillä on niin hyvä Jumala, että Hän on luvannut nostaa, kantaa ja pelastaa, viedä perille asti. Hän kattaa ruokapöydän nälkäiselle. Hän vie vesilähteen luo janoisen. Hän tukee suloisella sauvallaan väsyneet kädet ja nääntyneet polvet. Hän puhdistaa ja parantaa haisevat haavat ihanalla evankeliumilla. Olemme kaikkea tätä saaneet runsaasti kokea. Meille on antamalla annettu kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, aivan täydelliseen tunnon puhtauteen ja vapauteen asti. Jumalan elävä sana on ruokkinut; Jumala on ravinnut opilla ja viisaudella. Hän on myös johdattanut neuvoillaan. Meiltä ei puutu mitään Hänen valtakunnassaan. Meidän tarvitsee vain osoittaa kuuliaisuus Hänen neuvoilleen. Voi, miten raskaalta tuntuu ajatella niitä matkamiehiä, joiden uskon silmä meidän kanssamme yhteistä päämäärää, sielujen autuutta katseli, Jumalan joukon kanssa taivalsi ristiä kantaen ja Kristuksen pilkkaa kärsien. Nyt heitä ei ole lasten saatossa, ei yhteisessä rakkaudessa eikä Hengen yksimielisyydessä. Heidän toivonsa Herran levosta on turha. Jumala sanoo: "Ei heidän pidä minun lepooni tuleman." Jospa nämä eksyneet saisivat Jumalalta armon palata parannuksen tekijänä, vaeltamaan sen joukon kanssa, joka pitää juhlaa korvessa, ja on kerran riemuitseva kunnian taivaassa. Sinne on minunkin henkeni halu, Jumala on meissä vaikuttanut uskon Hänen lupauksiinsa, ja me pääsemme Hänen lepoonsa, jos me aletun uskon pidämme loppuun asti.

Kun oma pahuus ahdistaa ja synti tarttuu meihin, on meillä aina lupa lähestyä armon istuinta. Se on avoimena keskellämme. Jeesuksen veri puhuu alttarilta hyvää. Se saarnaa synnit anteeksi. Se unohtaa kaikki viat. Se opettaa rakkauteen. Se sulattaa kovat sydämet. Usko nytkin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Minä myös tahdon uskoa. Kohta loppuu uskon kilvoituksemme ja pääsemme loppumattomaan lepoon.

Pentti Koskelo
Päivämies 4.11.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Joulu 2018, 10:37

Yksi on tarpeen


Ihmiset asettavat asiansa ja toimintansa tärkeysjärjestykseen. Tästä asetelmasta tulee kuitenkin väärä silloin, kun se on ihmisen tahdon mukainen. Ensimmäiselle sijalle tulevat ajalliset tavoitteet ja niiden saavuttaminen: Hyvinvointi, hyvä taloudellinen asema, ihmiskunnia ja hyvä loistelias koti. Niissä oloissa voi sitten elellä elämänsä päiviä ja odotella turvallisesti vanhuutta. Sitten vanhana on aikaa ajatella sielun autuuteen kuuluvia asioita, elämän illassa, kun kiireet eivät ole haittana. Näin monet ajattelevat. Näin toimi myöskin rikas mies. Hän kokosi paljon hyvyyttä, moneksi vuodeksi, mutta kuolema tuli ja se koitti suunnitelmat. Hyvyys jäi nauttimatta ja sielu oli vailla turvaa kuoleman saapuessa. Hän menetteli mielettömästi.

Ajalliset katoavat. Iankaikkiset pysyvät. Jumalan valtakunta on iankaikkinen valtakunta. Se tulisi ensin löytää ja saada omaksi. Ihminen on luotu iankaikkista elämää varten. Epäusko ja synti erottaa ihmisen Jumalasta ja Hänen valtakunnastaan ja tuottaa sielulle iankaikkisen kadotuksen vaivan kuoleman jälkeen. "Sillä ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle, sillä joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitää uskoman, että Hän on, ja on niille kostaja, jotka Häntä etsivät." Hebr. 11: 6.

Usko tulee kuulosta. Se sikiää evankeliumin suloisesta opista. Kuullaksemme tarvitsemme äänellisen saarnan. Saarnaajan tulee olla armosta osallinen, uskovainen ja Pyhän hengen valtuuksin lähetetty. Herra Jeesus puhuu omiensa suulla henkensä kautta. "Joka teitä kuulee, se minua kuulee, ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun, mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minun lähetti," Luuk. 10: 16. Jumalan Pojan ääni kuullaan vieläkin, kuten Martan ja Marian kodissa, Hänen valtakunnassaan. Meidän tarvitsee Marian tavoin mielellään kuulla ja oppia Jumalan sanaa ja osoittaa sille kuuliaisuus. Me elämme armon ajassa. Herra Jeesus on armoistuimena keskellämme, mutta kerran Hän siirtyy kunniansa istuimelle, eikä sitten enää ketään armahda. Nyt kuuluu hyvää puhuva veren ääni; sinun syntisi annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Nyt on tarpeellinen jokaisen ihmisen valvoa sielunsa autuuden asiat kuntoon. Jumalan sana kuuluu kutsuvana ja parannukseen kehottavana. Valtakunnan evankeliumia saarnataan, kauanko? Jumala sen tietää.

Jumalan valtakunnan asuvaistenkin on tarpeen kuulla, mitä Henki seurakunnille sanoo. Moninaiset eksytyksen henget vaikuttavat. Meidän uskonelämämme tarvitsee olla Jumalan sanan ohjaamaa ja ylläpitämää. Elävä Jumalan sana on meidän jalkaimme kynttilä. Herra antaa Siionista paistaa täydellisen kirkkauden. Pyhän hengen neuvoja tarvitsemme. Siionista kuuluu lohdutuksen sana sinulle pahuuttasi tunteva ja sureva Jumalan lapsi. Usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Usko on se, joka oikein tekee työtä rakkauden kautta pyhiä palvellessakin.

Pentti Koskelo
Päivämies keskiviikkona, marraskuun 15 päivä 1978


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 17 Joulu 2018, 10:37
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron